Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Risuaita

Risuaita ilta-auringossa!

Lauantaina oli upea ilma. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Mahtava keli pihalla hommailuun!
Beibe on pitkin talvea kaadellut puita meidän tontilta. Talvella hän kasasi risuja pellolle, tarkoituksenaan polttaa ne. Onneksi pääsin hätiin, koska minulla oli idea risuaidasta, jonka halusin rajaamaan meidän kasvimaata alapellolle.

Siellä niitä risuaita aineita tehdään!

Beibe raahasi risut talvella pellolle, jo valmiiksi riviin. Vein minäkin muutaman risun... Siellä ne on sitten odottaneet sopivia kelejä ja sitä kuuluisaa motivaatiota!
Aurinko ilmeisesti houkutteli sen motivaation esiin, kun minulle tuli ihan polttava tarve iskeä risujen kimppuun! Sujuvasti pitelin kuusitolpista kiinni, kun Beibe teroitti ne moottorisahalla. Olisihan se ollut perinteisempää kirveellä ne teroittaa, mutta kuten eräs tanskalainen tyyppi sanoo; ei ole tarkoitus palata kivikaudelle! Ja näin säästimme aikaa ja kipeitä niveliämme!

Tolpat pystyssä
Mauri oli niin mukana touhussa. Se mönki risukasojen alla ja etsi saalista. Ilmeisesti kasojen alla oli talvella asustellut hiiriä tai myyriä, niin kovasti koira siellä nuuskutteli ja vinkui. Se oli aivan harmaa kasoissa möyrimisestä!



Ensin näytti siltä, ettei meidän risut riitä mihinkään. Mutta kun aitaa kasattiin, alkoi tuntumaan, että risut vaan lisääntyy! Loppujen lopuksi niitä olikin ihan sopivasti.

Pikku hiljaa...

alkaa aita...

muodostumaan.

Beibe suorii törröttäviä oksia vesurilla

Ja hieman sivujen siistimistä

Tolpat vielä eri pituisia

Mutta ei ole kauaa!
Aidasta tuli 13 metriä pitkä. Leveyttä oli 90 senttiä. Tolppien korkeudeksi jäi 1 metri ja 10 senttiä. Tolpat olivat metrin välein. Joten 13 mottia risua aita veti sisuksiinsa!

Kyllä siinä silmä lepää!
Kun aita oli valmis, Beibe kysyi minulta, että tuliko siitä yhtään sellainen kuin olin ajattellut?
Hei! Siitä tuli PALJON parempi!

Pellolla on pieni lampi, joka kaivettiin muutama vuosi sitten. Tarvitsimme maata, kun meille vedettiin vesiliittymää. Vesijohtoa ei saatu tarpeeksi maan sisään ja räjäytys olisi tullut maksamaan ihan sikana. Joten kaivatimme maata pellota putken päälle ja saimme lammen. Se on ollut tosi kätsy, kun siitä saa kasteluvettä kasvimaalle.
Viikolla Beibe oli vienyt kuusenhavuja likoamaan lampeen. Meillä on toinenkin aitaprokkis, pitäisi riukuaita tehä. Joten vittaksia sitomiseen tarvitaan. No, ei mennyt kuin pari päivää, kun havut olivat laitettu likoamaan, kun ne oli jo vallattu! Sammakoilla oli ollut lempeä ja havuihin oli laskettu kudut!

Saku sammakon kosioretki on näköjään onnistunut!


Nyt ei motivaationkaan löytyminenkään auta riukuaidan teossa. On vain pakko odotella, että pikku nutipäät kuoriutuvat, jotta saadaan valloitetut vittakset takaisin!

Muistakaahan osallistua sukka-arvontaan! Se löytyy täältä.

Siili ja Amelia, tervetuloa seuraamaan blogiani!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Juhla-arvonta! 100 postausta ja 10 000 lukukertaa!

Kuukausi takaperin huomasin, että alkaa kymppitonni häämöttäämään blogini lukukerroissa. Se on mielestäni paljon! Olenhan kirjoitellut juttujani vasta vajaan vuoden. Lisäksi olen ihan "random" keski-iän ylittänyt elintarviketyöläinen, joka elää pikku talossaan, ukkonsa, tyttärensä ja elukoidensa kanssa. Yrittäen ehtiä tekemään ja kokeilemaan asioita elämässään mahdollisimman paljon. Tästä elämisen positiivisesta "tuskasta" kirjoitin ensimmäisessä postauksessani.
 Olen ollut hämmästynyt ja iloinen siitä, kuinka paljon olette käyneet lukemassa juttujani. Ja kuinka mukavan vastaanoton blogini on saanut!

Mökkiruusu

Postauksien määräkin ylitti sadan! Kyllä on ollut rouvalla asiaa! Blogi on muotoutunut matkan varrella omanlaisekseen. Alunperin oli ehkä tarkoitus kirjoittaa pelkästään omavaraisuudesta, puutarhasta, elukoiden kasvatuksesta ja yleensäkin meidän vanhasta "pientilasta". Mutta kuten olen monessakin kirjoituksessa todennut, olen rönsyilevä luonne, en pysty rajaamaan elämää ja siinä tapahtuvia asioita! Ja elämässähän tapahtuu niin paljon kaikkea jännää ja kiinnostavaa, mistä on mukava kirjoitella. Innostun herkästi kaikesta ja vaikka kaikki vanha kiinnostaa kovasti, olen avoin kaikelle uudellekin!

Hevostyönäytös Eräjärven markkinoilla kesällä 2014

Yksi uusi asia mihin viime keväänä innostuin, oli lankojen kasvivärjäys. Kävin ystävieni kanssa pienen kurssin ja sen innoittamana hieman keräilin ja kuivasin kasveja ja sieniä. Ja hieman pariin otteeseen värjäilinkin lankoja.

Pietaryrtti

Kurssilla värjättyjä lankoja

Näistä tuli omat sukat
Kun huomasin kymppitonnin häämöttävän, ajattelin että jotenkin asia pitää huomioida. Päätin kutoa sukat. Ja arpoa ne rakkaiden blogini lukijoiden, eli Teidän kesken!
Koska rakkaus on tärkeää elämässäni, kirjoitan siitä paljon. Jutuissani haluan tuoda esiin rakkauden eläimiin, luontoon, puutarhaan, ystäviin, lapsiin, Beibeen ja kaikkeen!  Näin ollen kudoin sukkia kaksi paria. Arvonnan voittaja voi antaa toiset jollekulle, itselleen tärkeälle ja rakkaalle!

Palkintosukkaparit



Sukat ovat kokoa 40 ja 44. Minun ja Beiben koot. Ihan silläkin, jos kukaan ei osallistu arvontaan, jääpä tästä meille saapassukat. Pessimisti ei pety! Heh heh!



Sukat on kudottu ihan Novitan 7 veljes-langasta. Myös värjätyt langat ovat sitä. Ihan sillä, että sukat ovat konepestävät. Olen omat sukkani pessyt koneessa. Värit pysyivät hyvin, ainoastaan lupiinin sininen väri muuttui vihreäksi. Ei paha sekään!
Harmaa on perus-seiskaa. Raitojen värikasveina on ollut krappijuuri ja sen jälkiväri, pietaryrtti, lupiini, hevonhierakka, koiranputki ja lepän kuori. Naisen siro 40 on kokoraitainen, miesten sukka raidoitettu varresta.



Osallistumisaikaa arvontaan on ensi viikon sunnuntaihin saakka. Eli 3.5. on viimeinen mahdollisuus yrittää hankkia sukat. Blogin jäsenet saavat osallistua kahdella arvalla ja muut yhdellä arvalla. Ilmoita kommenttikentässä monellako arvalla osallistut ja olisi kiva myös kuulla mielipiteitä kirjoituksistani.
Kun sukkaparien voittaja on selvinnyt, kyselen Hänen yhteystietojaan. Beibe on luvannut toimia "onnettarena" ja virallisena valvojana!

ONNEA ARVONTAAN KAIKILLE TASAPUOLISESTI!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Maa-artisokkakakkua, vanhenevien elukoiden kunniaksi!

Kevään touhuissa, Hehkun ja Maurin syntymäpäivät lirvahtivat ohi. Ei meillä kyllä ole tapana elukoiden synttäreitä juhlia. Mutta jos satun päivän muistamaan, kyllä saatan niille jotain spessuherkkua antaa. Ja kyllähän kaikenlaiset kissan ristiäiset on aina hyvä syy itsellekin herkutella!

Hehku pari talvea sitten

Ja viime kesänä

Muistin kyllä, että huhtikuussa on synttäreitä. Mutta en muista edes ihmisten syntymäaikoja, niin ei voi vaatia elukoidenkaan synttäreitä muistamaan! Oli oikein papereista tarkistettava, paljonko ikää karvaturreille tuli. Hehku täytti 10. päivä 5 vuotta ja Mauri 15. päivä 6 vuotta. Kyllä aika rientää!

Mauri onnellisimmallaan, makaamassa "kaverin" kanssa auringossa!

Ja närsäämässä jotain!

Poseeraamisesta ei niin välitä!
Koska sattuu olemaan maa-artisokka aika, ajattelin leipasta kakun niistä. Tupla-juhlan kunniaksi! Reseptin olen ottanut joskus norjalaisen puutarhaohjelman nettisivuilta. Ja kirjoitin sen reseptikirjaani, ihan huumorilla, norjaksi! Koska en osaa norjaa, ja ruotsiakin auttavasti, osan reseptistä jouduin arvailemaan. Mutta kakku on onnistunut silti joka kerta!
Muistaakseni kakkua ei siinä kyseisessä ohjelmassa tehty, vinkattiin ainoastaan linkki reseptiin. Mutta käsitin, että se olisi tehty kuivakakkumaiseksi. Minä olen tehnyt sen niin kuin porkkanakakun, olen kuorruttanut sen. Ja voi vitsi, kun on tullut hyvää!

Mukuloita!

Norjaa!

MAA-ARTISOKKAKAKKU

  • 4 kananmunaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 270g vehnäjauhoja
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 0,5 tl kanelia
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1,5 dl (auringonkukka)öljyä
  • 4 dl maa-artisokkaa(raastettuna) 
KUORRUTUS KAKULLE
  • 200g mascarponejuustoa/tuorejuustoa
  • puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
  • 0,5 dl tomusokeria
  • n. 1 dl hasselpähkinärouhetta

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Raasta pestyt ja kuoritut maa-artisokat. Lisää vuorotellen muna-sokerivaahtoon kuivat aineet, öljy ja maa-artisokkaraastetta. Sekoita hyvin. Kaada taikina hyvin voideltuun, läpimitaltaan noin 24 cm vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa n. 45-60min. Koita kakun keskeltä esim. tulitikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, se on kypsä. Anna jäähtyä ja ota pois vuuasta.
 Sekoita juusto, sitruunan kuori ja -mehu, sekä tomusokeri keskenään. Levitä jäähtyneen kakun päälle. Ripottele pähkinärouhe päälle. Keitä hyvät kahvit ja nauti kakkua iso pala kahvin kera!

Mukuloiden kuoriminen on kova urakka!

Pullat... eiku... kakku uunissa!

Ta-daa!

Mascarponen kiiltoa!

Onnea vaan, karvaisille! Tosin ne ei tätä saa...

Alkuperäisreseptissä sanotaan näin: "Jordskokkake holder seg myk og deiligi flere dager!" Ja se pitää paikkansa! Ainakin luulen niin... Eli pehmeänä ja herkullisena monta päivää!
Olen aikaisemmin tehnyt kuorrutteen ihan jostain perus-tuorejuustosta, jota saa laktoosittomana. Mutta nyt ei ollut tulossa ketään kylään, eikä kakun tarvinnut olla lakt., tein mascarponejuustosta. Tulikin ihanan pehmeä kuorrutus. Suosittelen!
Maa-artisokallahan on sitten sellainen vaikutus, että se saattaa alkaa pierettämään. Varsinkin, jos maa-artisokka jää hieman raa'aksi. Mutta, ei sen takia kannata jättää tätä kakkua leipomatta, kyllä maailmaan "ilmaa" mahtuu!

On tässä vielä lisääkin juhlan aihetta. Liittyen tähän blogiin. Mutta palaan asiaan seuraavassa postauksessa ja luvassa pieni arvontakin!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Bull Mentula ja Fatness-tytöt, kanalan uudet asukit!


Tänä keväänä, kanalan asukit ovat vaihtuneet ja vähentyneetkin rajusti. Syynä moiseen on se, että olen vihdoinkin saanut hankittua himoitsemiani Orpington rotuisia kanoja. Kukon ja kaksi kanaa, joista maksoin itseni kipeäksi. Mutta kävi niin hyvä säkä, että ne löytyivät saman kunnan alueelta, vain 40 kilometrin päästä.


Ja koska tämä Bull Mentulaksi ristimäni kukko, painaa sellaiset 5 kg, en voinut pitää sekuliporukkaani samassa tilassa sen kanssa. Joten sekulit saivat uuden kodin etelä-Suomesta. Neljä kääpiö-Kotchia lähtivät myös uuteen kotiin. Eräs tuttava osti ne, hänellä on käppäniä ennestäänkin. Ja pikku-tytöt pääsivät kukko-seuraan hänen luonaan.

Fatness-poseeraus!

Hankkimani Orpit ovat väritykseltään Buff-Orpingtoneja. Värejähän on useita ja tarkoituksena olisikin hankkia lisää kanoja, mahdollisimman montaa versiota.


Tähän kyseiseen rotuun vaihtamiseen oli monta syytä. Minulla oli kanaharrastukseni alkuaikoina jätti- ja kääpiö-Kotcheja. Toki oli muitakin kanoja, mutta pääasiassa näitä rotuja. Jätti-Kotchit olivat aivan mahtavia luonteeltaan. Ne olivat kesyjä ja rauhallisia. Ne pysyivät maan tasalla, eivätkä näin ollen paskoneet aitan rappuja ym. paikkoja.
Niiden kanssa sattui sitten parikin eri tragediaa; pedot ja kalkkipunkki! Koska ne olivat hitaita, lentokyvyttömiä tupsujalkoja, ketun hyökkäys *2, koitui osan kohtaloksi.
 Höyheniset jalat estivät minua huomaamasta kalkkipunkkiepidemiaa ja osalla kerkisi jalat sen verran pahaan kuntoon, että lopetin osan kanoista. Osa, joiden jalat olivat paremmat tai oireettomat, lääkitsin. Kalkkipunkki tuli kanalaani toden näköisesti, eräiden kesäkanojen mukana, jotka tulivat minulle toisaalta. Silloin päätin, että nyt sai tupsujalkakanat riittää. Tosin myöhemmin hankin kääpiö-Kotcheja uudemman kerran. Muistot kultaantuneena. Kanojen kinttuja kyttäsinkin sitten ihan haukkana!
Jätti-Kotcheissa oli myös sellainen huono puoli, että niiden liha on syötäväksi kelpaamatonta. Se on niin isosyistä ja sitkeää, ettei sitä syönyt edes koira ja kissa. Olisi kiva tietää, miten se ensimmäinen, pihassamme "vieraillut" kettu, niiden syömisestä selvisi. Toinen kettu jäi meidän pihaan...

Aurinko kylpyjä kanalan ovella


Eihän meillä kanoja ruuaksi teurasteta, mutta koska aika-ajoin haudotutan tipuja, olisi ylimääräiset kukot kiva hyötykäyttää. Nyt ne on menneet pienpetopyyntiin. Tai sitten ihan monttuun. Käppänä kukoista ei ole edes elukan ruuaksi, kun ne ovat niin pieniä.
Mutta tämä Orpington on, kuulemma, hyvä lihainen kanarotu. Ja koska se on isokin vielä, josko niistä ylijäämäkukoista olisi sitten ruokapöytäänkin.



Hankkimani kukko on todella yrmeän näköinen ja iso! Ulkonäkönsä vuosi aloin kutsua sitä Bulliksi, esikuvanaan julkkis kehonrakentaja, Jari "Bull" Mentula. Toisin kuin esikuvansa Bull-kukko on lempeääkin lempeämpi ja rakastaa pyöreitä tyttöjään!
Noin iso mies olisikin hurja otus, jos olisi häijy luonne. Se ei edes hyökännyt Maurin kimppuun, vaikka tämä "vähän" yllyttikin!


Viikon loppuna lainasin kaverilta hautomakoneen ja tänään posti toi minulle paketin. Tilasin Munanetin kautta siitosmunia. Jubilee Orpingtonin munia, 10 kappaletta. Nyt onkin sitten jännät 21 päivää. Toivottavasti haudonta onnistuu!

Särkyvää!

Hyvin oli munat pakattu!


Hautomot

Pistin koneeseen myös omien kanojen munia

Jäi minulle vanhasta porukasta vielä kolme kanaa; Kananen, Talvi ja Helmiina. Ne alkavat olemaan jo niin iällä, etten raaskinut niitä antaa pois.

Helmiina

Kananen ja Talvi

Kolme kertaa vuorokaudessa munia pitää kääntää ja huolehtia, että lämpötila ja kosteus pysyy sopivina. Ja se on sitten oma show, kun tiput kuoriutuu! Mutta on tää vaan niin kivaa!