Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pasha ja kulitsa, pääsiäisen makumuistot mummulasta!

Mummu ja minä. Joskus 70-luvulla...

Isäni puolen suku on ortodokseja. Meillä kotona se ei näkynyt mitenkään, mutta mummulassa kylläkin. Mummulassa oli joka huoneen nurkassa ikoni ja sen alla paloi lampukka. Mummu kävi joka sunnuntai Tampereella "sipulikirkossa", jumalanpalveluksessa. Mummu, joka oli aina kotona, keitti pannullisen kahvia ja laittoi sen puuhellan uuniin lämpimään. Siltä varalta, jos joku tulisi käymään sillä välin, kun hän olisi poissa. Niin vieraan varainen hän oli.
Kun mummu vanheni ja hän ei enään jaksanut seistä ortodoksijumalanpalveluksen aikaa, hän lopetti kirkkoreissut. Ihmettelin, että miksi. Olihan vanhuksille sallittua istua. Hän totesi minulle, ettei hän tarvitse kirkkoa uskoakseen. Jumala oli läsnä hänelle kotonakin.

Mummu, kirkosta tulossa
Meidän perheessä ei muistaakseni ollut mitään pääsiäisperinteitä. Paitsi se, että käytiin mummulassa kahvilla ja syömässä pashaa ja kulitsaa. Se oli sellaista eksotiikkaa, mitä ei minun kaveripiireissäni ollut kenelläkään 70- ja 80- luvuilla. Joskus joku kavereistani oli mummulassa mukanakin, tätä ihmeellistä perinneherkkua maistelemassa.
Itse en pitänyt mummun tekemää pashaa, mitenkään erikoisena juttuna. Oltiinhan sitä syöty aina pääsiäisenä. Enkä ymmärtänyt silloin sitäkään, kuinka hieno ja ainutlaatuinen perinne se olikaan. Näin jälkeen päin olen harmitellut, etten koskaan kysynyt mummulta hänen pashareseptiään. Mutta sen verran tiesin, että mummu teki joskus maitorahkan pashaan itse.
Mummulla oli puinen pashamuotti, jonka hän vuorasi harsolla. Siinä oli uskonnolliset symbolit ja kaikki. Sitä en tiedä, mistä mummu muottinsa oli saanut, mutta vanha se oli, kuin taivas! Jotenkin puutapeilla se taisi olla koottu. Taas yksi asia mikä nyppii, on se, että mihinkähän se muotti joutui, kun mummulaa tyhjennettiin?

Kulitsaa en ole syönyt missään muualla, kuin mummulassa. Ja tietysti itse tekemääni! No, ei varmaan tarvitsisi sanoa, ettei minulla sitä mummuni reseptiä siitäkään ole!
Muistan kuitenkin, etten pitänyt kauheasti mummun kulitsan mausta. Mielestäni se maistui vanhalle pullalle. Mutta kun siihen päälle latasi hirmuisen kerroksen pashaa, niin jo vot, oli hyvää! Ja pashaa piti sen verran ronkkia, ettei mukaan tullut rusinoita. Tietysti, niin ettei mummu huomannut!

Sen jälkeen kun minusta tuli äiti, olen tehnyt useana pääsiäisenä pashaa. Kulitsaa harvemmin, tavallinen pullapitko ajaa ihan saman asian. Mutta sitäkin on tullut tehtyä. Eräänä pääsiäisenä kutsuttiin tyttäreni appivanhemmat pasha ja kulitsa kaffeille. He eivät olleet sellaista koskaan maistaneet ja pitivät kovasti. Myös vävymme nuoremmat veljet tykkäsivät. No, jos pitää rahkasta ja pullasta, yleensä pitää myös pashasta ja kulitsasta! Oli kuitenkin hienoa tarjota ruokaelämys toisille.

Monena vuonna olen viettänyt jotain pilipali-dieettiä ja ollut Herkuttomalla Huhtikuulla, juuri pääsiäisen tienoilla. Ei ole tullut pääsiäisherkkujakaan syötyä/tehtyä. Tänä pääsiäisenä olen tosi kipeä, yskä vaivaa edelleen ja kaikenlaiset astmapiiput ja -suihkeet ovat käytössä. Olo on niin kurja, että ajattelin, vain pasha voi tätä surkeutta helpottaa. Niinpä apteekkireissullani ostin Lieksan, shamppanjan makuisen, valkosuklaa pashan.

Yök, rusina!




No, joo, eihän se hääppöistä ollut. Söin sen ihan pelkältään, ilman mitään pullaa. Hyvä pasha on herkkua, ihan sellaisenaankin. Tämä ei ollut!

Joten, odotin, että olotilassani olisi sellainen "hyvä hetki" ja tein itse pashan. Sen valmistus ei juurikaan ponnisteluja vaadi, voi ihan vaikka istuvilteen tehä!
Koska en, todellakaan, pidä rusinoista, enkä korinteista, minun pashastani niitä ei löydy. Korvaan ne säilötyillä kirsikan palasilla. No, sehän on myös sellainen, mielipiteitä jakava ainesosa. Minun pashaani tulee myös raastettua appelsiinin- ja sitruunan kuorta. Niitäkään ei mummuni pashasta olisi löytynyt. Myöskin minun on vaikea kuvitella, että mummuni olisi erotellut kananmunasta keltuaisen. Hän olisi varmasti laittanut koko munan pashaansa.

Mutta, tässä tämä minun reseptini:




PASHA

  • 250g maitorahkaa
  • 2 dl kuohukermaa
  • 100g pehmeää voita
  • 1 keltuainen
  • 1 dl sokeria
  • 3tl vaniljasokeria tai yhden vaniljatangon siemenet
  • 1rkl sitruunamehua
  • 1/2 sitruunan kuori raastettuna
  • 1 appelsiinin kuori raastettuna
  • 2rkl mantelirouhetta
  • 7kpl säilöttyjä kirsikoita paloiteltuna
 Vatkaa kerma vaahdoksi. Vaahdota toisessa kulhossa huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Yhdistä vaahdot ja lisää loput aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi.
Vuoraa kahvinkeittimen suodatinsuppilo tai siivilä, kostealla, hyvin pestyllä sideharsolla. Lusikoi pashamassa muottiin, kääri sideharson helmat ylös ja laita suppilo/siivilä kulhoon tai vastaavaan. Laita muotti kulhoineen jääkaappiin ja anna pashan valua/tekeytyä noin vuorokausi kylmässä.
Kumoa pasha lautaselle ja koristele. Nauti sellaisenaan tai kulitsan/pullan päällä.

Minä koristelen säilykehedelmäsiivuilla!



Pääsiäskulitsa


KULITSA ohjeesta tulee kaksi kulitsaa

  • 3dl maitoa
  • 3 munaa
  • 20g hiivaa
  • 50g sulatettua voita
  • 1,5dl sokeria
  • 1tl suolaa
  • 1dl kuivattuja aprikooseja palasina
  • 0,5dl mantelirouhetta
  • 0,5g sahramia
  • 2rkl rommia
  • 600g vehnäjauhoja
voiteluun kananmunaa ja koristeluun kokonaisia manteleita ja säilöttyjä kirsikoita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota sahrami siihen. Sulata voi. Sekoita suola vehnäjauhoihin. Vaahdota kananmunat sokerin kanssa. Murustele hiiva maitoon ja sekoita. Yhdistä kanamunavaahto ja maito-hiivaseos ja ala lisäilemään vehnäjauho-suolaseosta pikkuhiljaa. Kun puolet jauhoista on lisätty, lisää voisula, mantelirouhe ja pilkotut aprikoosit mukaan. Myös rommi joukkoon. Lisää loput vehnäjauhot ja vaivaa hetki, niin että sitkoa muodostuu. Taikina muistuttaa kuohkeaa pullataikinaa.
Nostata taikina kaksinkertaiseksi ja muotoile limpun muotoon. Nostata vielä puolisen tuntia, kuitenkin niin, että ne ovat nousseet huomattavasti. Huonosti nousseina, repeilevät uunissa.
Voidellaan reilusti kananmunalla ja tehdään kukkakuvio päälle. Paista kulitsat 200:ssa, puoli tuntia.


Sahrami ja hiiva, maitoon liotettuina

Löysähkön pullataikinan oloista

"Limpuiksi" muotoiltuina

Voideltu ja koristeltu




Hieman repeili, mutta hyvä tuli!



Sitten keitetään hyvät kahvit, leikataan kulitsasta siivuja ja laitetaan reilusti pashaa päälle!


Valmiit herkut!
Minä viipaloin näin!


Lohturuokaa!




Pappani tarjosi usein aikuisille, pienistä kristallipikareista, oma tekoista kiljua. Jos sellaista sattuu jollakulla olemaan, niin mikä ettei. Juhlan kunniaksi!

Mukava saada Sinut, Cheri, lukijaksi blogiini!

12 kommenttia:

  1. Pashaa on tullut itsekin joskus tehtyä kulitsa on mulle ihan tuntematon juttu, varmaan hyvää! Ihana tarina mummusta.

    VastaaPoista
  2. Kultisa ja pasha kuuluu yhteen, harvemmin vaan kulitsasta puhutaan. Mutta kuten sanottu, pulla käy ihan hyvin. Mietin vain, miten Te syötte pashanne, jos ette kulitsan kanssa?
    Mummu oli ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vaan oon lusikoinut lautaselle ja sitten ääntä kohti! x) Täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla pullan (tai vaikka ihan kulitsan) kanssa, jos se on se autenttinen tapa! Ei se ainakaan huono yhdistelmä voi olla! :P

      Poista
    2. Ihan Pullava-siivut on hyväksi todettuja!

      Poista
  3. Minulla on sellainen puinen pashamuotti kaikkine symboleineen. Sain äidiltä, oli ostanut sen uutena jostain. Eli kyllä niitä saa!

    Ostinkin pasha-ainekset, jos vaikka jaksaisi sotkea ne yhteen ja laittaa valumaan. Syön pashani pullan kanssa. Kaupan pasha ei ole oikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän! Pakkohan sun on jaksaa se pasha vääntää, kun sulla on oikee muottikin! Oon kade! :)
      Ei ole kyllä ikinä missään sattunut silmään muottia. Mutta olisi kyllä hienoa sellainen saada. Vaikkei sitä tarvitsekaan kuin ehkä sen kerran vuodessa.
      Joo, ei ne valmiit pashat hääppösiä ole!

      Poista
  4. Oon alkanut oikein odottaan näitä sun juttuja! Mukava tarina mummusta, sai muistelemaan omiani ♥ Täytyypä kokeilla joskus pashan tekoa, kiitos ohjeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi! Kiva kuulla! :)
      Kun niitä mummojaan olisi osannut arvostaa enemmän, kun olivat vielä elossa! Montaa juttua olisin vielä kysynyt....

      Poista
  5. Marketta mahtavaa että löysit blogiini, täällä ollaan myös ja meinaan tällä epämääräisellä kuirailukuurilla pyörtyä ihastuksesta herkkujesi äärellä. <3 Rusinat ovat hyviä, mutta eivät palleroisina ja turvonneina eli miten kosteassa turpoavat, joten yäks rusinalle. ;)

    Mukavaa pääsiäistä ja paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, vaan Tiia!
      Joo, minäkin joskus saatan syödä rusinan tai parin, pelkiltään. Mutta juurikin ne turvonneet löllöt, argh! Niitä välttelen! Jouluisin kun teen rusinasoppaa, siivilöin rusinat pois! :)

      Poista
  6. Pashasta pidän kovasti, kulitsaa en ole koskaan päässyt maistamaan. Kiintoisaa lukea muistojasi. Koulussani (silloin vuosia sitten) oli useita ortodokseja.

    VastaaPoista
  7. Vanhenemisessa on se(kin) hyvä puoli, että on muistoja!

    VastaaPoista