Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Risuaita

Risuaita ilta-auringossa!

Lauantaina oli upea ilma. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Mahtava keli pihalla hommailuun!
Beibe on pitkin talvea kaadellut puita meidän tontilta. Talvella hän kasasi risuja pellolle, tarkoituksenaan polttaa ne. Onneksi pääsin hätiin, koska minulla oli idea risuaidasta, jonka halusin rajaamaan meidän kasvimaata alapellolle.

Siellä niitä risuaita aineita tehdään!

Beibe raahasi risut talvella pellolle, jo valmiiksi riviin. Vein minäkin muutaman risun... Siellä ne on sitten odottaneet sopivia kelejä ja sitä kuuluisaa motivaatiota!
Aurinko ilmeisesti houkutteli sen motivaation esiin, kun minulle tuli ihan polttava tarve iskeä risujen kimppuun! Sujuvasti pitelin kuusitolpista kiinni, kun Beibe teroitti ne moottorisahalla. Olisihan se ollut perinteisempää kirveellä ne teroittaa, mutta kuten eräs tanskalainen tyyppi sanoo; ei ole tarkoitus palata kivikaudelle! Ja näin säästimme aikaa ja kipeitä niveliämme!

Tolpat pystyssä
Mauri oli niin mukana touhussa. Se mönki risukasojen alla ja etsi saalista. Ilmeisesti kasojen alla oli talvella asustellut hiiriä tai myyriä, niin kovasti koira siellä nuuskutteli ja vinkui. Se oli aivan harmaa kasoissa möyrimisestä!



Ensin näytti siltä, ettei meidän risut riitä mihinkään. Mutta kun aitaa kasattiin, alkoi tuntumaan, että risut vaan lisääntyy! Loppujen lopuksi niitä olikin ihan sopivasti.

Pikku hiljaa...

alkaa aita...

muodostumaan.

Beibe suorii törröttäviä oksia vesurilla

Ja hieman sivujen siistimistä

Tolpat vielä eri pituisia

Mutta ei ole kauaa!
Aidasta tuli 13 metriä pitkä. Leveyttä oli 90 senttiä. Tolppien korkeudeksi jäi 1 metri ja 10 senttiä. Tolpat olivat metrin välein. Joten 13 mottia risua aita veti sisuksiinsa!

Kyllä siinä silmä lepää!
Kun aita oli valmis, Beibe kysyi minulta, että tuliko siitä yhtään sellainen kuin olin ajattellut?
Hei! Siitä tuli PALJON parempi!

Pellolla on pieni lampi, joka kaivettiin muutama vuosi sitten. Tarvitsimme maata, kun meille vedettiin vesiliittymää. Vesijohtoa ei saatu tarpeeksi maan sisään ja räjäytys olisi tullut maksamaan ihan sikana. Joten kaivatimme maata pellota putken päälle ja saimme lammen. Se on ollut tosi kätsy, kun siitä saa kasteluvettä kasvimaalle.
Viikolla Beibe oli vienyt kuusenhavuja likoamaan lampeen. Meillä on toinenkin aitaprokkis, pitäisi riukuaita tehä. Joten vittaksia sitomiseen tarvitaan. No, ei mennyt kuin pari päivää, kun havut olivat laitettu likoamaan, kun ne oli jo vallattu! Sammakoilla oli ollut lempeä ja havuihin oli laskettu kudut!

Saku sammakon kosioretki on näköjään onnistunut!


Nyt ei motivaationkaan löytyminenkään auta riukuaidan teossa. On vain pakko odotella, että pikku nutipäät kuoriutuvat, jotta saadaan valloitetut vittakset takaisin!

Muistakaahan osallistua sukka-arvontaan! Se löytyy täältä.

Siili ja Amelia, tervetuloa seuraamaan blogiani!

10 kommenttia:

  1. Tosi hieno aita!! Tollasesta minäkin tykkäisin!

    Me huomattiin myös, että sakut oli tehneet ojaan kutua. On ne kyllä toiveikkaita otuksia, kun joka kevät sinne kutevat, vaikka joka kesä ojat lopulta kuivuu ja kaikki nutipäät sen mukana... =(

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Heli! Olen kyllä tosi tyytyväinen aitaan!
    Koiralenkillä olen myös ojia katsellut. Kutua on alkanut ilmestymään jokaiseen pieneenkin ojaan, missä vähäkin on vettä. Osa nutipäistä on kyllä armotta tuomittu tuhoon!

    VastaaPoista
  3. Olette olleet ahkerina ja voi ihana Mauri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, pääasiassa Beibe raatoi ja minä kuvasin! Heh Heh!
      Mauri on kyllä aika ihana pötkylä!

      Poista
  4. Hieno aita! Toimii samalla luonnon hyväksi ja se ilahduttaa aina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiveena olisikin jos vaikka joku lintu tekisi pesänsä aitaan. Mutta minun tuurillani se on kesällä täynnä ampiaispesiä ja kasvimaalle ei ole mitään asiaa pistosten pelossa!

      Poista
  5. Heheh, pistää väkisinkin hymyilyttämään, kun työt seisoo, kun saku sammakot on käyneet kosioretkellä :)

    Minä en ole vielä nähnyt yhtäkään kutua! Olen yrittänyt ahkerasti kurkistella ojia, joissa niitä yleensä näkyy oikein kovasti, mutta hiljaista on vielä ollut. Sammakot ovat mielestäni niin mahtavia olentoja :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riukuaitaa ollaan suunniteltu varmaan kaksi vuotta. Joten töiden viivästyminen ei haittaa kyllä yhtään!

      Tämän viikon aikana vasta kutua on alkanut ojiin ilmestymään. Aamuisilla koiralenkeillä olen yrittänyt kyttäillä sammakoita, jotta olisin saanut niistä kuvia. Mutta ne aina ehtii piiloon, kun saavun kohdalle.
      Sampit ovat kyllä hurmaavia ja erittäin hyödyllisiä!

      Poista