Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Koiralla hilsettä, kuivakalaa, pikkujoulut ja UUSI TIETOKONE!

Siinäpä vähän ohjelmaa yhdelle viikonlopulle!


Kutittaa!

Meidän mäyräkoira, Mauri, on aina ollut hieman herkkä nahkainen. Varsinkin ruuan suhteen. Meillä koira ja kissa syövät paljon lihaa. Se ei välttämättä ole mikään aate, vaan pitkälti on johtunut siitä, että ammattiemme puolesta, saamme henkilökuntaetuna hankkia lihaa edullisesti. Ja tietenkin, koska omakasvattamista elukoista tulee niin paljon teurasjätettä, että lemmikitkin on pysyneet ruuissa.
No, koska olemme aiemminkin huomanneet, että Maurin iho alkaa reakoimaan, jos se syö paljon nappuloita, emme niitä ole sille paljoa antaneetkaan. Metsästyskaudella se vaan tarvitsee niin paljon energiaa, että olemme syksyisin tarjonneet sille lihan lisäksi korkean rasva- ja proteiiniitoisuuden omaavia kuivanappuloita. Ja pienet iho-oireet ovat menneet ohi joko jättämällä nappulat heti pois tai parin päivän kortisonikuurilla.
Alkusyksystä koiran selkä alkoi hilseilemään. Poistimme taas nappulat ruokavaliosta. Hilseily jatkui. Emme pitäneet koiraa tarhassa, koska kuvittelimme kopissa olevien pehmikeheinien ärsyttävän. Hilsettä edelleen. Tuuletimme ja lopuksi pesimme koiran makuupatjan. Vaihdoimme siihen uuden päällisen. Ei auttanut sekään. Tutulta eläinläkäriltä kyselimme kortisoni kuurin ja sen Maurille annoimme. Hilseily ei vähentynyt. Pesimme koiraa, aiempiin iho-ongelmiin saamallamme, hilseilyyn auttavalla shampoolla kerran viikossa. Ei, ei ja ei. Loishäädöthän Maurilla on "luolametsästysharrastuksen" takia kokoajan voimassa. Ja olin kyllä suurennuslasilla hilsettä syynännyt ja ei se kyllä liikkunut. Joten loiset pois suljettu. Sieni-infektiokaan tuskin oli, koska ei levinnyt selän alueelta mihinkään muualle kehoon. Ihoa kosteuttavia hoitoampulleja tyhjensimme koiraa tuloksetta. Aloimme jo miettimään sellaistakin vaihtoehtoa, että Maurin syömän naudanlihan proteiini puskisi ihosta läpi. Siis, että se saisi liikaa protskuja ruuassaan. Ei voi tietää! Mutta, kotikonstit alkoivat olla käytetty. Oli siis varattava aika lekurille!
Eläinlääkärin kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että ruoka on syyllinen oireisiin. Ja koska raapenäytteestäkään ei mitään löytynyt, päätimme laittaa koiran ruokavaliolle. 50 päivän kuuri nappuloita, joissa ei ollut mitään yleisimpiä allergeenejä. 160g päivässä näitä, eikä mitään muuta. Kyselivät, pystynkö vannomaan käsi sydämmellä, etten anna mitään makupaloja koiralle tänä aikana. Hei, kamoon! Meidän ekosysteemissähän emäntä syö herkut, ei elukat! Joten ei tuota ongelmia! Toivon kovasti, että tällä konstilla koiran vaivat selviäisivät. Ruoka-aineallergia on kuitenkin helppo hoitaa ruokavaliolla. Jos tämä ei nyt auta, sitten verikokeilla katsotaan mahdollisia muita vaihtoehtoja, esim. varastopölypunkkiallergiaa tms.

Mauri ja 50 päivän tehodieetti!
79 euroa säkki! Onni on omistaa
pieni koira!




Tyttären kanssa olimme siis liikekannalla ja elukkatohtorilta jatkoimme matkaa Tampereen kauppahalliin. Koska edellisellä hallireissulla jäi kuivakala, lipeäkalan tekoa varten, saamatta, sitä olisi tarkoitus nyt hakea. Kalaliike Nygrenille suunnistimme heti halliin saavuttuamme.

Kauppahallin hämyisää tunnelmaa!




Kuivakalaa oli vielä onneksi saatavilla ja ostin sitä reilut 300 grammaa. Siitä liotettuna tulisi ehkä vähän liikaakin meille. Mutta jos näkee vaivan tehä lipeäkalaa ite, ei viitti ihan pientä rippua liotella. Savusilakoita ostin lisäksi, leivän päällä syötäväksi. Aamupalaksi vetäistiin kahvilassa sämpylät ja haudutetut teet ja ihmeteltiin kuinka paljon ihmisiä oli liikkeellä.
Kylmäsavustettu hevosenliha on meille sellainen herkku, jota täytyy aina ostaa, kun sattuu eteen tulemaan. Ja hallistahan sitä saa. Parisataa grammaa lähti mukaan. Ja ostettiin vielä Hakasen leipomon käpykakku, koska illalla tulisi tärkeitä vieraita. Veljeni perhe tulisi käymään ja heillä olisi minulle tuomisinaan uusi läppäri!

Heppaa herkutteluun!

Lauantaina minulla olisi ohjelmistossa teurastamon pikkujoulut. Kuulostaapa ihan joltain halvalta kauhuelokuvalta!  Oikeasti kivat bileet tiedossa ja täytyisi hankkia lahja pukinkonttiin ja jokin kiva riepu peittämään vartaloni yläosaa. Alaosa ja kengät olivat jo hankittu. Koskikeskukseen eli Koskariin siis!
Olin aikaisemmin katsonut erään puseron valmiiksi Zizzistä, mutta se oli aika hintava, 79,90e. Mutta kun on läski, ei voi valittaa. Enkä haluakkaan!  Poikkesin kuitenkin Lindexillä, ja TADAA! Löysin kaksi puseroa, topin ja kaulakorun! Alennuksineen yht. 74e ja risat! Olinpa tyytyväinen! Ostan NII-IN harvoin mitään muita vaatteita, kuin tosi tarpeeseen tulevia käyttövaatteita, että kynnys käyttää vähiä varoja "bile" vaatteisiin, on korkea. Mutta nämä tekemäni löydöt käyvät kyllä ihan kyläily- ja paremmiksi arkivaatteiksi.
Lahja pukinkonttiin haettiin "säläkauppa" Tigeristä. Koska pikkujoulut ovat jo ohi, voin kertoa, että ostin kannettavan, vilkkuvan ja väriä vaihtavan discopallon. Se kädessä olisi sitten kiva jorata juhlissa!

Kaunis tyttäreni!?!



Baila, baila!

Illalla saapui vieraat ja uusi läppäri. Olen joutunut käyttämään tyttären konetta ja koska olen NIIN surkean huono tietsikoiden kanssa, olen pelännyt, että saan likan koneen jökkiin tai ainakin onnistun tuhoamaan sieltä jotain korvaamatonta. Joten, olikin suuri helpotus vihdoin saada oma kone käyttöön.
Ei koskaan uskoisi, että olen joskus 80- luvun lopulla, jopa tehnyt meidän ensimmäisellä, SVI-728 MSX, tietokoneella ohjelmia ja pelejä. Olikohan se kone ton merkkinen? No, koska tietotekniikka ei ole koskaan kiinnostanut, aika ajoi minun ohitseni näissä asioissa. Minä olen vain hoidellut eläimiäni, puutarhaa ja tehnyt ruokaa!  Työhönikin, tietokoneet, ovat tullet vasta ihan hiljattain.  Ja nyt on sitten  tosi vaikea kiriä kiinni kaikkea, vuosikymmenten aikana tullutta "dataa". Kun vielä haluaisi saada kaikki nyt ja heti onnistumaan, eikä jaksaisi yhtään kiinnostua opiskelemaan koneen käyttöä, niin on vähän haastavaa! No, onneksi veljeni vaimoineen tuntee minut ja koneeni on varmasti asennettu tyylillä "for dummies"!
Vähän kyllä tuskan kouristus meni kehoni lävitse, kun minulle ilmoitettiin, että käyttiksenä on Windows 8! Siis, apua, mikä, HÄH! Tytär nosti heti kädet pystyyn ja sanoi, että turha sitten apua häneltä odottaa!
Pikkujoulut olivat todella kivat! Tanssittiin, juteltiin, syötiin ja pidettiin hauskaa! Tämä minun koko viikon kestänyt flunssani verotti minua kuitenkin hiukan. Muiden lähtiessä baariin, Beibe haki minut kotiin. Tänään olenkin ollut ratkaisustani, tulla suoraan kotiin, erittäin tyytyväinen. Olen jaksanut yrittää perehtyä tähän uuteen läppäriini. Taistelu on ollut kova! Olin jo hetken valmis luovuttamaan ja soittamaan veljeltäni puhelintukea. En meinannut millään saada siirrettyä puhelimestani kuvia koneelle. Kun vihdoin sain lisättyä uuden laitteen ja kuvat koneelle, en löytänyt niitä! Pari tuntia vierähti, mutta hei! Onhan tää koneen kanssa taistelu nyt mukavampaa kuin maata krapulassa! Ja tässä tämä nyt on, ensimmäinen postaus uudella, ihan iki-omalla läpyskälläni! Olen ylpeä itsestäni!

Ihana, kamala kone!


Ihana saada sinut, Nannukka, mukaan seuraamaan kirjoituksiani!








tiistai 25. marraskuuta 2014

Flunssa! Ja miten siitä pääsisi eroon!!!!

Lauantai-iltana oltiin, Beiben kanssa, oikein elävissä kuvissa. Käytiin katsomassa Brad Pitt:n tähdittämä, sota-elokuva, Fury. Kesken leffan, minua alkoi köhityttämään. Kirosin useat, päivän aikana, juomani kahvikupilliset. Olin siis varma, että närästyshän se kurkunpäätä ärsyttelee. Mutta ei. Kotiin kun päästiin, kirveli jo poski-onteloitani. Ei voi olla totta! Olin tulossa kipeäksi!

Mitä tehdä, kun olo on ihan nuutunut?
En yleensä kauheasti sairastele ja tämä on jo toinen flunssa syksyn aikana. Mutta melkein olinkin varma, kun palaan työelämään takaisin ja "pöpöjen" pariin, jossain vaiheessa räkätauti iskisi. Paska!
Flunssa on sellainen tauti, mikä vie minut täydelliseen heikkouteen. Kipuun olen tottunut ja sitä kestän. Ei paljoa haittaa, (no, ehkä vähän), vaikka jokin ruumiinjäsen olisi poissa pelistä. Mutta flunssa saa minut vaikertamaan kuin pikkulapsen. Ja veto on aivan poissa!
Flunssaa sairastaessa, mietin aina kuinka ihanaa olisi asua kerrostalossa. Ja ettei olisi yhtään eläintä hoidettavana! Aina, kun alkaa tekemään mieli ottaa lisää elukoita tontille, yritän muistella millaista niitä on sitten hoitaa "tautisena"!
Sunnuntai meni levätessä ja valitellessa oloaan. Maanantai-aamuna päätin, että arjen sankaruus saa riittää. Niinpä soitin terkkarille töistä ja hän auliisti antoi minulle 2 kokonaista päivää sairaslomaa! Tai siis, olinhan ollut työmaalla jo pari tuntia, niin yhden vajaan ja yhden kokonaisen päivän! Ja sitten pitäisi taas soitella, jos ei ole parantunut. Tosin lääkärille ei olisi aikoja, Kangasalan tai Tampereen työterveydestä voisi saada. Että näin!
Aina vaahdotaan siitä, kuinka flunssa pitäisi hoitaa lepäämällä. Varoitellaan kaikilla jälkitaudeilla yms. yms. Mutta milläs lepäät, kun tarvii joka toinen päivä heräillä aikaisin jonottamaan puhelimella työterveyden ajanvaraukseen. Ja jos säkällä saat ajan jollekulle, ajelet sitten kymmeniä kilometrejä autolla, saadaksesi lopunpäivää lomaa. Että menet nyt kotiin lepäämään ja juot paljon lämmintä!
Sitten mietit siellä kotona, että olenko kipeä vai menenkö töihin! Yleensä menen, koska en jaksa sairaslomanhaku rumbaa.

Kun kuumettakaan ei ole?

Olen turvautunut hard core- itsehoitoon. Ensinnäkin olen nukkunut ihan sikana. Ja kotitöitä en ole tehnyt kuin pakolliset. Eli, elukat ulos ja elukat sisään ja ruuat niille! Koska lähdin töistä niin aikaisin, ettei apteekki ollut auki, soitin Beibelle, että toisi töistä tullessaan minulle "tarvikkeita".
Odotellessani pääsyäni terkkarin puheille, luin esitettä Sarvikuonosta. Nenän huuhteluun tarkoitetusta kannusta, jolla holvattaisiin suolavettä poskionteloihin. Ja parannuttaisiin!
Sellaisen siis pyysin rakastani minulle tuomaan. Sekä Mustanparran yskänlääkettä, joka on vahvinta, mitä ilman reseptiä saa.

Ehkäpä hieman suolavettä nokkaan?
En ole koskaan ollut innoissani mistään nenäsuihkeista ym. muista sieraimiin tungettavista aineista. Kynnys tunkea "litroitain" suolavettä nenään, on kieltämättä, minulle korkea. Mutta olen päättänyt jouduttaa kaikin keinoin toipumistani.
Sarvikuonon paketista löytyy erittäin hyvät ohjeet, kuvien kera, sen käytöstä. Esimerkiksi ohjeistetaan, että pitää hengittää suun kautta tasaisesti. Ja huomioimaan, ettei pysty hengittämään nenän kautta, samalla kun vesi virtaa poskionteloissa! No, vähän sarkasmia!
Kuvassa nuori nainen, melkein hymyssä suin, huuhtelee ontelojaan. Minulla silmät vuosivat vettä ja muutenkin huuhteleminen oli kaukana nautinnosta. Mutta olen huuhdellut onteloitani muutaman kerran päivässä ja nenä on pysynyt nuhasta huolimatta auki!

Näyttää helpolta!

Ei silti paljon hymyilytä!
Ensin toinen...

Ja sitten toinen!

Olen myös tehnyt parantuakseni jotain muutakin ennekuulumatonta. Olen juonut teetä, ilman maitoa ja hunajan kanssa! Että tälläinenkin päivä piti elää! Kuten olen aiemmin kertonut, oltiin Kädentaito messuilla, mistä Beibe osti maustettuja hunajia. Eukalyptys hunajaa olen teeheni sulatellut. Onkin ollut aivan hyvää!

Droppia yskään ja hunajaa teehen!

Öisin yskiminen on ihan syvältä. On vaikea levätä, kun ei saa nukuttua. Monta tyynyä pään alle, vettä yöpöydälle ja yskälääkettä helttaan. Apteekista, ilman reseptiä saatava Mustanparran yskänmikstuura, sisältää pirtua ja kodeiinia. Joten vaikuttaa suoraan keskushermostoon, hilliten yskimistä. Kallistahan tuo on, 1dl:n pullo, kustantaa n.15 euroa. Mutta eipä tarvitse käydä lääkäriltä reseptiä kitisemässä!

Lepoa, villasukat jalassa!

Toivotaan nyt, että itsehoidolliset keinoni auttavat flunssan nujertamiseen. Koska, aamulla pitäisi taas yrittää mennä töihin. Terveiset vain teille kaikille terveydenhoitoalan ammattilaisille: Kun flunssainen ihminen tulee vastaanotolle, antakaa hänelle heti se kolme päivää lomaa! En usko, että tekään paranette kahdessa päivässä räkätaudista, vaikka saattekin työskennellä lämpimissä, vedottomissa, sisätiloissa. Tehden kevyttä istumatyötä!

Olisiko Captain Morganista pelastajaksi?



torstai 20. marraskuuta 2014

TSI: Kookosrasvakakkuset linnuille!


 Olen talvisin kova ruokkimaan pikkulintuja. Beibe jokunen vuosi sitten teki meille harjanvarsista, hirsimökkityylisen lintulaudan. Se on sijoitettuna keittiön ikkunan eteen, josta on helppo havainnoida laudalla käyviä tirppoja. Mitään sensaatiomaisia harvinaisuuksia ruokailemassa ei ole käynyt. Harmaapäätikka, pyrstötiainen ja kuusitiainen ovat olleet sellaiset linnut, joita en ole nähnyt, ennen kuin meidän lintulauta laitettiin pihaan. Lintujen seuraaminen on aika hypnoottista!
En mitenkään hifistele lintujen ruuan suhteen, kauraa, ohraa ja auringonkukansiemeniä. Joskus kovilla pakkasilla tarjoan maapähkinärouhetta ja talipalloja. Beibe kun on käynyt sikoja teurastamassa, sianihraa on ollut myös puissa roikkumassa. Ne vastaa pihaa koristaakin!
Olen kirppareilta ostanut erilaisia, pieniä leivontavuokia. Niihin teen talvisin linnuille kookosrasvasta, siemenistä, pähkinöistä ja viljasta kakkusia.  Kookosrasva ei kovetu paukkupakkasillakaan niin kovaksi, etteikö pikku nokat niistä saisi jotain irti. Ne ovat ihan kivan näköisiä omppupuun oksilla. Tosin ne maittavat linnuille niin hyvin, etteivät kauaan ehdi pihaa koristamaan!

KOOKOSRASVAKAKKUSET LINNUILLE:

  • Paketti kookosrasvaa
  • Maapähkinöitä rouhittuna
  • Ohran- tai kauranjyviä
  • Auringonkukansiemeniä
Tarvitset myös kattilan rasvan sulattamiseen, pieniä vuokia tms. ja narua tai rautalankaa, jotta saat kakkuset ripustettua.



Rouhi pähkinöitä pienemmäksi ja sekoita ne jyvien ja siementen kanssa haluamassasi suhteessa. Jaa seos vuokiin/muotteihin. Jätä noin senttin verran yläreunasta vajaaksi


Sulata kookosrasva kattilassa ja kaada varoivaisesti vuokiin siemenseoksen päälle. Leikkaa narusta/rautalangasta sopivan pituiset lenkit ja tökkää ne seoksen sekaan ennenkuin kakkuset jähmettyvät.


Vie kakkuset jähmettymään johonkin viileään paikkaan. Toki jämähtävät huoneenlämmössäkin, mutta se kestää aika kauan.
Kakkuset saat irroitettua vuuistaan, kastamalla ne hetkeksi kuumaan veteen. Mutta vain todellakin hetkeksi, koska kookosrasva sulaa todella herkästi!
Ja, ta-daa! Kas näin on itse tehdyt siemenkakkuset linnuille valmiit!

Tekis mieli vähän itekin haukata!


Ai, kun on nättejä!

Nämä kakkuset eivät sovellu fitness-ruokavaliota noudattaville tipuille. Mutta ei hätää! Bongasin, että Lidll:ssä on myynnissä proteiinitalipalloja. Näitä voivat lintuset syödä myös kesken tiukankin treenikauden!

Anna mun kaikki kestää!


Talikakkuja olen tehnyt linnuille muulloinkin. Siitä voit lukea täältä.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kädentaitomessuilla!


Sain houkuteltu Beiben seurakseni Pirkkahallille, Suomen kädentaidot messuille. Onneksi keli ulkona oli sellainen sumuisen suttuinen, ei harmittanut viettää päivää sisätiloissa. Olin ensin suunnitellut messuille menoa lauantaille, mutta Beibe oli sopinut jo jänistyksestä veljensä kanssa. Ja onneksi ei mentykään, koska lauantaina oli kuulemma ollut, erään näytteilleasettajan mukaan,  porukkaa ihan sikana.
Ja kyllähän messuilla oli taas vaikka mitä! Minä kyttään aina silmä kovana kaikkea lehmään liittyvää. Koska olen keräillyt lehmäkamaa vuosikymmenet, en ihan kaikkea kelpuuta. Mutta seinille mahtuu vielä vähän tauluja, joten pari lehmänkuvaa ostin lisää.




Näihin täytyy vielä kehykset hankkia, Ikean tai Kodin 1:sen reissu täytyy vielä tehdä. Voi harmi!
En ole saanut, vielä, tyttäreltä lupaa, lehmänkuvien ripustamiseen hänen huoneeseensa. Hän perustelee yksinkertaisesti asiaa sillä, että: "Hei, mä asun vielä siellä!". Mutta ei hätää, löysin kivan mäyräkoiragrafiikan. Se tulee likan huoneeseen!





Deli osastolta ostettiin vähän juustoja, toffeeta, pari makuhunajaa, munkkeja ja muutama joululahja, josta ei sen enempää! Poppamiehen chilituotekojulta ostettiin 5 euron barbequesoossi, pullet porkia varten. Kuinka ollakaan, Prisma myy samoja soosseja halvemmalla. Taas törmättiin "messutarjoukseen"!


Beibe meinaa ehkästä flunssaa. Sekoittamalla
makuhunajaa kuuman veden ja "kirkkaan"
kanssa!

Messuilla oli myös esillä kaikki, Pirkka-lehden, Novitan ja Fazerin järjestämän, karkkineulekilpailun osallistujaneuleet. Aivan upeita! Kyllä taas täytyy ihmetellä, kuinka taitavia ihmiset ovatkaan. Ja kekselijäitä! Beibellä melkein verenpaine nousi pelkästä salmiakkineuleiden ihastelusta. Minä taas maistoin melkein suklaan suussani, kun katselin Suffelin inspiroimia neuleita. Messuvieraita kannustetiin ottamaan selfie neuleiden kanssa ja jakamaan sitä somessa. Tyttäreni kun näki kuvani, hän sanoi heti, että, älä nyt vaan tota jaa! Mutta tässä tää nyt on, vaikka minua kiellettiin!

Aah! Voiko noita syödä! Edes vähän maistaa...

Cernit-massaa vähän myyntipisteiltä kuikuilin, en missään nähnyt. Mutta Fimo-massaa myytiin Sinellin kojulla. Ajattelin jos jotain vähän askartelis, koruja tms.


Novitan-pisteen lankatarjontaan olin pettynyt! Muina vuosina on ollut perus 7 veljeksestä, hyviä tarjouksia, mutta ei tänä vuonna. Nalle lankaa ostin sit jokusen kerän.


Muutama tunti messuilla vierähti. Jalat oli aivan poikki ja nilkkaa särki. Se ei ole täysin toipunut perjantaisesta lankeamuksesta!
Taidemessujen puoli, lähinnä läpikäveltiin. Ei enään jaksanut kiinnostua!
Ajeltiin vielä isälle kahveelle, olihan meillä ostettuna pussillinen Pyynikin näkötornin kahvion munkkeja!

NAM!

Mammukka, kiva, että olet löytänyt blogiini!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Nilkkapolkka!

Tänä aamuna kävi sitten niin, että nilkka nyrjähti. Noin klo 5.30 lähdin Mauria pissalenkille viemään, kuten jokaisena työ-arkiaamuna. Soratie, jolle meidän pihatieltä kurvataan, oli eilen käynyt tielana. Romahtaneet selkänikamani tekevät aina välillä sellaisia tepposia hermostolleni, ettei jalka nousekkaa vaikka käsky käykin. Etenin noin 10 metriä kyseistä juuri lanattua sorabaanaa, kun silmänräpäyksessä olinkin mahallani jäisellä tiellä. Sen verran olin ehtinyt aistimaan, että nilkassa ritsahti ikävästi. Tuskan parahdus pääsi, polveen ja kyynärpäihin sattui hitosti! Koirakin pelästyi, eikä meinannut tulla luo. Mikä ihme se nyt on,  kun kesken tienpielen nuuhkimisen, emäntä hyökkää kohti, tienpintaa pitkin liukuen! Ja kädestä kirvonnut flexi rämisee persauksiin!
Itkua tuhertaen, kampesin itteni ylös, maanittelin koiran luokseni ja aloin etsimään syyllistä kaatumiseeni. Lana oli nostanut tien uumenista nyrkin kokoisen kiven, johon minä sitten hojaannuin. Onneksi en ollut ehtinyt pidemmälle, nilkka tuntui jo aika turpeelta saappaassa. Konkkasin kotiin ja pakastimelle hakemaan jotain kylmää. Pakastettuja papuja osui ensimmäiseksi käteen. On se hyvä, että tulee kesällä kaikenlaista kasvateltua. Jos ei tuu syötyä, aina voi käyttää turvonneeseen nilkkaan! Mustikkapussi olisi ollut parempi, mutta ne ovat yläkerran pakkasessa, enkä sinne asti olisi päässyt.
Kylmä, kohoasento ja kompressio, kolme koota. Niitä toteutin sohvalla maatessani, papupussi jollain sohvalle jääneellä vaaterievulla nilkkaan köytettynä. Oli pakko tehdä heti valitus Tienhoitokunnalle liian hyvin hoidetusta tiestä. Soitin siis Beibelle, joka lanauksen oli tilannut. Ei luvannut korvauksia kivusta ja särystä...
Kiitos nopean, itselleni antaman ensiavun, vauriot nilkassa jäivät odotettua pienemmiksi. Nilkkaluun kohdalle turposi aika möntti ja jalka oli kirvelevän kipeä polveen asti. Hetken mietin, onko minusta työntekijäksi tänään. Mutta kun nilkka toimi ja astumistakin kesti, päätin lähteä baxi Buranaa kassissa kokeilemaan. Pukuhuoneella viimeinen testi oli turvakengän jalkaan sovitus. Mahtui, eikä puristanutkaan kauheasti.
Kieltää ei sovi, kinttua kolotti pirusti koko päivän, eikä ollut helppo työpäivä, kokoajan jalkojen päällä. Mutta jotenkin luonto ei antanut periksi hakea sairaslomaa, vajaa kolme viikkoa vasta työ-elämää takana loman jälkeen. No, pakkohan se olisi ollut, jos jalka olisi vammautunut pahemmin. Nolottanut olis kyllä!

Pallo nilkassa!

Kotiin päästessä, turvotus oli melkoinen. Ja ihmeellisesti siinä nilkkaluun kohalla. Mobilaattia kehiin ja menin pötköttämään makkariin. Beibe tuli viereen ja naureskeltiin mun kompuroinnille. Ei tämä nimittäin eka kerta, nilkka pallona oloa ollut!
Nuorna likkana olen reväyttänyt nivelsiteet molemmista nilkoistani, ihan vaan paikoillaan seistessäni. Toiset kun harrastaa extreme-urheilua, minun ei tarvitse kuin seistä auton vieressä ja odottaa, että kaverini avaa minulle autonoven. Monta viikkoa oltiin sairaslomalla näistä äksidenteistä.
Yhtenä juhannuksena, tulin nilkkavoittoisesti alas anoppilan aitan rappuja. Todettakoon, että selvinpäin. Jos nyt joku muuta sattuisi epäilemään! Tytär, joka oli silloin alle vuoden vanha, kimposi käsistäni nurmikolle. Hänestä se oli, onneksi, hurjan kivaa, kun äiti heittelee ilmaan. Beiben veljen muksuille sain tuskan heikentämällä äänellä raakuttua, että ottakaa likka kiinni. Muksu kun konttasi pakoon, niin lujaa kuin pikku polvillaan pääsi. Beibe, joka ei ollut vielä ehtinyt päätään selvittää juhannusyöstä, joutui heräämään, ensiapua antamaan, itkevälle pikku vaimolleen.
Eräänä kesänä, tässä taannoin, oli taas nilkka kovilla. Olin menossa hakemaan liiteriltä polttopuita. Kerrottakoon tarkennukseksi, että me asutaan niin, että naapurit kuuluu, muttei näy. Kun jossain jotain sitten näkyykin, sitähän täytyy kytätä niin, että kaikki muu unohtuu. Esimerkiksi sellainen pikku asia, kuten kävelytaito. Liiteriltä huomasin, että naapurin pellolla liikkuu traktori. Sen liikkeitä seurasin niin silmä kovana, että jalka kuoppaan astui ja taas rusahti! Kännykkä oli taskussa ja Beibelle soittamaan, että APUA! Mutta Beibehän ei kuullut, kun Massikka ruksutti puimalan edessä. Siellä minä makasin jalka pystyssä, halkopinon takana. Karmea kohtalo pienviljelijä emännällä. Mutta koska emännät tuppaa olemaan sisukkaita, raahasin itseni sisälle, pakastimelle ja sohvalle. Taas oli kolme koota tarpeen.
Tätä tämän aamuista damagea edeltäneestä, nilkka episodista, olikin kulunut jo muutama vuosi. Ilmeisesti minusta on tullut varomaton, luottamus jalkojeni toimintaan on kasvanut liikaa, kun ei ole nilkka rutissut. Edellisen kerran nilkka meni marjareissulla. Tai ei me keritty niitä marjoja näkeenkään, kun muori oli jo kumossa. Kymmenen metriä päästiin autolta, metsäkoneen jälkeä edeten, kun jo pyörähtin nilkan kautta ketoon, marjanoukkuri helähtäen. Beibe kävi sitten mustikat keräämässä myöhemmin, yksin!
Kyllä meillä oli hauskaa, kun tyttären ja Beiben kanssa, näitä minun nilkan taittamisia muisteltiin. Tytär kertoi, että hän oli käynyt rankaisemassa äitiä kiusannutta kivenmurikkaa, potkaisemalla sen ojaan. Eipä enään hyökkisi jalan alle. Beibe heitti vähän faktaa minun jalkojen asennosta. Minähän olen sellainen pihtikinttu, jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Hänen mielestään on ihan sula mahdottomuus olla kaatuilematta noilla jaloilla. Kyllähän se totta on, kävelen silleen pikkuvarvas edellä. Ja jos jalka johonkin tökkää, nilkan kauttahan se ympäri pyörähtää. Tytär jo suunnitteli jotain tutkasysteemiä kiinnitettäväksi kenkiini. Sellaista peruutustutka tyyppistä, joka piippaamalla varoittaisi lähestyvästä esteestä!

Minun tyypillinen seisoma-asentoni!


Että näillä mennään, vaikka nilkat taittaen!

torstai 13. marraskuuta 2014

Syyskylvöjä ja sadonkorjuuta

Lehtikaalitöpäs lumella "gratinoituna"!

Parina iltana olen puuhastellut ulkona otsalamppu päässä. On niin hemmetin pimeää! Kylmää ja märkää! Ei oikein loistavat kelit puutarhatöille!
 Mukulaselleri, purjot ja lehtikaalit ovat vielä ryytimaalla. Jotenkin on ollut "kiireitä". Tai sitten mukavuudenhaluisuus on vienyt voiton sadonkorjuusta. Oli syy mikä tahansa, pois ne sieltä oli saatava.

Nämä pitäs laittaa...

 Olen myös suunnitellut kylväväni porkkanaa, palsternakkaa, juuripersiljaa ja tavallista persiljaa jo näin syksyllä, ensi kesää varten. Olen tehnyt näin monena syksynä ja sato on aikaistunut todella paljon ja onnistunut hyvin. Viime vuonna kylvin porkkanat viikolla 45. Suurin osa alkoi kesällä kukkimaan. Oliko syynä lyhyt, lumeton ja normaalia lämpimämpi talvi, en tiedä. Syynä voi olla myös lajike, Nantes 2, kesäporkkana. Nyt kylvin jo aikaisemmissa postauksissa hehkuttamaani, Sugar snakcs porkkanaa. Se on ihan sairaan makea ja mehukas lajike. Siemeniä olen tilannut Exotic gardenista ja ostanut ihan puutarhaliikkeistä. Harmittavasti minulla oli niin vähän siementä jäljellä keväältä, etten saanut kuin yhden rivin kylvettyä. Täytyy ostaa lisää siemeniä ja kylvää keväällä lisää!

... tähän!

Muitakin siemeniä kylvin yhdet rivit samaan penkkiin. Palsternakasta on tullut sellainen vakijuures meidän ryytimaalle. Se vaatii pitkän kasvu-ajan ja muhevan maan muodostaakseen ison juuren. Meidän pellot kun on mitä on, kasvilavaviljely on ollut kaiken a ja o palsternakan viljelyn onnistumisessa. Se on kyllä aivan mahtava uunijuures ja palsternakkapyree on ihanaa!
Juuripersiljaa on ollut kasvatuksessa parina kesänä. Keitoissa olen lähinnä käyttänyt. Myös uunijuuresten seassa ja lihapadoissa oiva juures. Ja lehtiähän voi käyttää tavis persilja tavoin.
Tavallista persiljaa ei voi koskaan kasvaa liikaa! Viime kesänä minulla oli sileä lehtistä versiota. Olin syksyllä niin myöhään liikkeellä siemenostoksilla, etten muuta enään löytänyt. Hyvän sadon sekin teki, mutta jotenkin pidän kähärälehtisestä enemmän. Nyt olin ostanut Hong Kong:sta jo hyvissä ajoin alennnus siemeniä ja juurikin tätä kähärää versiota. Persiljaa käytellään vähän kaikkeen pitkin kesää ja loput kuivataan talven varalle. Koska viime talvi oli niin leuto, hain vielä persiljaa kasvilavasta helmikuussa.
Nämä nyky-ajan vuodenajat on hieman haasteelisia, kun ei oikein tiedä koska se talvi tulee. Syyskylvöjä ei saisi tehdä liian aikaisin, muuten on vaarana, että siemenet alkavat itämään ennen aikojaan. On vaan otettava riski ja heitettävä siementä vakoon!

Hämärä hommissa!

Lehtikaali on ollut uusi tuttavuus minulle, enkä ole sitä oikein osannut käyttää. Lihapatoihin olen sitä lisäillyt ja  tehnyt chorizo makkaran kera keittoa. Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä oli lehtikaalikeitto-ohje, jota myös kokeilin. Maistui aika pitkälti pinaattikeitolta. Keitetyn kananmunan kera sitä syötiinkin. Muttei sekään mitään tajunnan räjäyttävän makuista ollut. Kaupoissa olen katsellut lehtikaalin hintoja. 200 grammaa maksaa n. 4 euroa. Mulla on monta isoa "tötteröä" kaaleja. Kanoille niitä olen syöttänyt, kun en ole muuta keksinyt. Suurena kaaliruokien ystävänä, olen ollut hieman pettynyt tähän niin ylistettyyn superfoodiin. Ideoita sen käytöstä, otetaan vastaan!

Kanoille lehtikaali maittaa! Halloween lyhdystäkin on
vielä jämät jäljellä!

Sain kuin sainkin, kaivettua mukulasellerit ja purjotkin maasta. Ne ovat myös kiitollisia kasvatettavia siinä mielessä, etteivät pikku pakkasista säikähdä. Olivat molemmat lajikkeet ihan "lyönnissään" vielä. Vein ne korissa talliin hieman kuivahtamaan. Ja huolehdin siitä, ettei Hehkun kieli ylety niihin! Täytyy viikonloppuna suoria purjot ja viedä mukulat kellariin.

Purjo ja sellerisato

Nää arki-illat on vaan niin aikarajoitteisia, ei meinaa ehtiä "kissaa" sanoa, kun on jo aika mennä nukkumaan! Tai sitten on vaan niin saamaton!

Taivaalta leijuva lumi oli otsalampun valossa kuin tähtisadetta!



lauantai 8. marraskuuta 2014

Siivouspäivä?


Minun piti siivota jo torstaina. Mutta kun sain houkuteltua Beiben kävelylle minun, Maurin ja Lilliksen kanssa, se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Oli niin ihanaa, kun satoi lunta. Perjantaina sitten töissä uhosin, kuinka siivoan lauantaina.
Lauantai-aamu koitti ja kun roudattiin elukoita ulos, keli oli aivan ihana. Aste pakkasta, tyyntä ja lumista! Äkkiä tallin siivous ja sisälle aamupalalle. Ulos oli päästävä takaisin.
Olisin halunnut lähteä metsään kävelylle torstaisella kokoonpanolla, mutta Beibellä oli jokin prokkis mielessä. Ja hirvestäjistäkin varoitteli...



Nappasin Lilliksen liinan päähän ja mentiin juokseen naapurin pellolle. Tai siis Lillis juoksi, minä en! Ja koska oli edelleen aivan upea ilma, päätin mennä pellon poikki kylälle ja kiertää sieltä takaisin tietä pitkin kotiin. Tulisi hyvä jäähdyttelylenkki ponillekin. Lilliksellä vaan ei meinannut oikein "tossu" tiellä pitää. Ajo-urat olivat liukkaat ja sillä kun ei ole vielä hokkeja alla! Mutta ei se menoa haitannut. Fiksuna pikku-hevosena se osasi tulla hissuksiin!

Hirveet tilsat jaloissa ja tie jäässä! Tuu ite kokeileen!

Naapurin heppoja kaipaillaan!

Olipa mukava kävely lenkki! Välillä pysähdeltiin ihailemaan puita. Kuinka upeita ne olivatkaan, valkoisissa asuissaan!


Pihassa katseltiin, kuinka alppiruusut olivat lehdet lurpallaan. Toivottavasti tämä talvi olisi lumisempi kuin viime talvi. Saisivat hieman suojaa pakkasilta.

Marketta-alppiruusu ei ole yhtä innostuneen oloinen lumesta
kuin kaimansa!

Eikun poni takaisin tarhaan. Avasin kanalan ovenkin, jos haluaisivat tulla lunta ihmettelemään. Joku rohkea olikin käynyt pihalla jäljistä päätellen. Mutta suurin osa tyytyi ovelta tiirailuun.

Anni ja Tikru kanalan ovella. Yksi kukoista
kurkkii takana.


 Mauria on käynyt vähän sääliksi, kun se ei  päässyt jänistämään tänä viikonloppuna. Se on oksennellut pari päivää, syönyt taas jotain hautaamiaan "herkkuja". Tänään on ruoka pysynyt sisällä ja päätin ruuan jälkeen lähteä metsälenkille sen kanssa. Vähän niinkuin lohdutukseksi sille ja kellokin oli jo niin paljon, ettei hirvimiehetkään varmaan enään olisi jahdissa.

Polku metsän siimekseen!

Meidän pihatien päästä pääsee suoraan metsäpoluille. Ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun kaikki asutuksen ja liikenteen äänet lakkaavat kuulumasta. Olen kokenut hiljaisuuden tulevan aina vaan entistä tarpeellisemmaksi itselleni. Työskentelen elintarviketeollisuudessa ja altistun kokoajan melulle. Ja kiireelle! Arkisin kun päässä humisee, tekee hyvää viikonloppuna päästä hiljaisuuteen ja pysähtyneisyyteen!

Muurahaiset ovat talviunilla!

En ole koskaan kokenut olevani mikään paatoksellinen luonnonsuojelija. Mutta meidän lähimetsä on niin ihana, että jos sinne metsäkone eksyy, köytän itseni kettingillä puuhun! Tai ainakin pidän yhden naisen mielenosoituksen "minun metsäni" suojelemiseksi!

Viime kesänä laikutettua metsänpohjaa. "Minun" metsäni
näkyy taustalla!

Suruissamme olemme seuranneet, kuinka metsäsarkoja on vuosien varrella hakattu meidän läheltä. Iltaisin ollaan rappusilla seisottu ja katseltu ja kuunneltu, kuinka metsää kaatuu. Metsäkoneen ovat öisin kuin elokuvasta Maailmojen sota. Valot välähtelevät, koneiden äänet kuulostavat luonnottomilta ja katkeilevien oksien rutina on aavemaista! Vain Tom Cruise juoksemassa koneita pakoon on puuttunut!
Monta hyvää marja- ja sienipaikkaa on menetetty ja polut hävinneet laikutuksen myötä.

Ei nää kasat tienposkessa kaunista maisemaa!

Vaikka hakkuut saavatkin mieleni aina hieman apeaksi, en voinut olla suruissani, koska ilma oli vaan niin ihana!
Metsäautoteitä kiertelemällä, pääsee takaisin kylille ja kotiin. Saatiinhan me vähän jännitysmomenttiakin Maurin kanssa, kun hirvimiehet olivatkin vielä jahdissa. Tyynen rauhallisesti ohitettiin tilanne. Metsähän kuuluu kaikille ja meillä molemmilla oli päällä keltaiset huomioliivit, joten oltiin kyllä ihan näkyviä! Mauri alko vaan toppuutteleen. Se tuntui olevan, että, mitä täällä tapahtuu, kun miehillä on pyssytkin ja sitä ei ollut kutsuttu mukaan!
Voi että, kyllä sitä vaan sai taas energiaa arjessa jaksamiseen. Ja raitista ilmaa! Myöhään iltapäivällä, tuli sellainen olo, että jotain on unohtunut. Ai niin, siivouspäivä! Ehkä sitten huomenna? Tai sitten ei!

Kyl on emäntä lähtenyt aamulla vauhdilla tossuistaan ulos!