Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Koiralla hilsettä, kuivakalaa, pikkujoulut ja UUSI TIETOKONE!

Siinäpä vähän ohjelmaa yhdelle viikonlopulle!


Kutittaa!

Meidän mäyräkoira, Mauri, on aina ollut hieman herkkä nahkainen. Varsinkin ruuan suhteen. Meillä koira ja kissa syövät paljon lihaa. Se ei välttämättä ole mikään aate, vaan pitkälti on johtunut siitä, että ammattiemme puolesta, saamme henkilökuntaetuna hankkia lihaa edullisesti. Ja tietenkin, koska omakasvattamista elukoista tulee niin paljon teurasjätettä, että lemmikitkin on pysyneet ruuissa.
No, koska olemme aiemminkin huomanneet, että Maurin iho alkaa reakoimaan, jos se syö paljon nappuloita, emme niitä ole sille paljoa antaneetkaan. Metsästyskaudella se vaan tarvitsee niin paljon energiaa, että olemme syksyisin tarjonneet sille lihan lisäksi korkean rasva- ja proteiiniitoisuuden omaavia kuivanappuloita. Ja pienet iho-oireet ovat menneet ohi joko jättämällä nappulat heti pois tai parin päivän kortisonikuurilla.
Alkusyksystä koiran selkä alkoi hilseilemään. Poistimme taas nappulat ruokavaliosta. Hilseily jatkui. Emme pitäneet koiraa tarhassa, koska kuvittelimme kopissa olevien pehmikeheinien ärsyttävän. Hilsettä edelleen. Tuuletimme ja lopuksi pesimme koiran makuupatjan. Vaihdoimme siihen uuden päällisen. Ei auttanut sekään. Tutulta eläinläkäriltä kyselimme kortisoni kuurin ja sen Maurille annoimme. Hilseily ei vähentynyt. Pesimme koiraa, aiempiin iho-ongelmiin saamallamme, hilseilyyn auttavalla shampoolla kerran viikossa. Ei, ei ja ei. Loishäädöthän Maurilla on "luolametsästysharrastuksen" takia kokoajan voimassa. Ja olin kyllä suurennuslasilla hilsettä syynännyt ja ei se kyllä liikkunut. Joten loiset pois suljettu. Sieni-infektiokaan tuskin oli, koska ei levinnyt selän alueelta mihinkään muualle kehoon. Ihoa kosteuttavia hoitoampulleja tyhjensimme koiraa tuloksetta. Aloimme jo miettimään sellaistakin vaihtoehtoa, että Maurin syömän naudanlihan proteiini puskisi ihosta läpi. Siis, että se saisi liikaa protskuja ruuassaan. Ei voi tietää! Mutta, kotikonstit alkoivat olla käytetty. Oli siis varattava aika lekurille!
Eläinlääkärin kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että ruoka on syyllinen oireisiin. Ja koska raapenäytteestäkään ei mitään löytynyt, päätimme laittaa koiran ruokavaliolle. 50 päivän kuuri nappuloita, joissa ei ollut mitään yleisimpiä allergeenejä. 160g päivässä näitä, eikä mitään muuta. Kyselivät, pystynkö vannomaan käsi sydämmellä, etten anna mitään makupaloja koiralle tänä aikana. Hei, kamoon! Meidän ekosysteemissähän emäntä syö herkut, ei elukat! Joten ei tuota ongelmia! Toivon kovasti, että tällä konstilla koiran vaivat selviäisivät. Ruoka-aineallergia on kuitenkin helppo hoitaa ruokavaliolla. Jos tämä ei nyt auta, sitten verikokeilla katsotaan mahdollisia muita vaihtoehtoja, esim. varastopölypunkkiallergiaa tms.

Mauri ja 50 päivän tehodieetti!
79 euroa säkki! Onni on omistaa
pieni koira!




Tyttären kanssa olimme siis liikekannalla ja elukkatohtorilta jatkoimme matkaa Tampereen kauppahalliin. Koska edellisellä hallireissulla jäi kuivakala, lipeäkalan tekoa varten, saamatta, sitä olisi tarkoitus nyt hakea. Kalaliike Nygrenille suunnistimme heti halliin saavuttuamme.

Kauppahallin hämyisää tunnelmaa!




Kuivakalaa oli vielä onneksi saatavilla ja ostin sitä reilut 300 grammaa. Siitä liotettuna tulisi ehkä vähän liikaakin meille. Mutta jos näkee vaivan tehä lipeäkalaa ite, ei viitti ihan pientä rippua liotella. Savusilakoita ostin lisäksi, leivän päällä syötäväksi. Aamupalaksi vetäistiin kahvilassa sämpylät ja haudutetut teet ja ihmeteltiin kuinka paljon ihmisiä oli liikkeellä.
Kylmäsavustettu hevosenliha on meille sellainen herkku, jota täytyy aina ostaa, kun sattuu eteen tulemaan. Ja hallistahan sitä saa. Parisataa grammaa lähti mukaan. Ja ostettiin vielä Hakasen leipomon käpykakku, koska illalla tulisi tärkeitä vieraita. Veljeni perhe tulisi käymään ja heillä olisi minulle tuomisinaan uusi läppäri!

Heppaa herkutteluun!

Lauantaina minulla olisi ohjelmistossa teurastamon pikkujoulut. Kuulostaapa ihan joltain halvalta kauhuelokuvalta!  Oikeasti kivat bileet tiedossa ja täytyisi hankkia lahja pukinkonttiin ja jokin kiva riepu peittämään vartaloni yläosaa. Alaosa ja kengät olivat jo hankittu. Koskikeskukseen eli Koskariin siis!
Olin aikaisemmin katsonut erään puseron valmiiksi Zizzistä, mutta se oli aika hintava, 79,90e. Mutta kun on läski, ei voi valittaa. Enkä haluakkaan!  Poikkesin kuitenkin Lindexillä, ja TADAA! Löysin kaksi puseroa, topin ja kaulakorun! Alennuksineen yht. 74e ja risat! Olinpa tyytyväinen! Ostan NII-IN harvoin mitään muita vaatteita, kuin tosi tarpeeseen tulevia käyttövaatteita, että kynnys käyttää vähiä varoja "bile" vaatteisiin, on korkea. Mutta nämä tekemäni löydöt käyvät kyllä ihan kyläily- ja paremmiksi arkivaatteiksi.
Lahja pukinkonttiin haettiin "säläkauppa" Tigeristä. Koska pikkujoulut ovat jo ohi, voin kertoa, että ostin kannettavan, vilkkuvan ja väriä vaihtavan discopallon. Se kädessä olisi sitten kiva jorata juhlissa!

Kaunis tyttäreni!?!



Baila, baila!

Illalla saapui vieraat ja uusi läppäri. Olen joutunut käyttämään tyttären konetta ja koska olen NIIN surkean huono tietsikoiden kanssa, olen pelännyt, että saan likan koneen jökkiin tai ainakin onnistun tuhoamaan sieltä jotain korvaamatonta. Joten, olikin suuri helpotus vihdoin saada oma kone käyttöön.
Ei koskaan uskoisi, että olen joskus 80- luvun lopulla, jopa tehnyt meidän ensimmäisellä, SVI-728 MSX, tietokoneella ohjelmia ja pelejä. Olikohan se kone ton merkkinen? No, koska tietotekniikka ei ole koskaan kiinnostanut, aika ajoi minun ohitseni näissä asioissa. Minä olen vain hoidellut eläimiäni, puutarhaa ja tehnyt ruokaa!  Työhönikin, tietokoneet, ovat tullet vasta ihan hiljattain.  Ja nyt on sitten  tosi vaikea kiriä kiinni kaikkea, vuosikymmenten aikana tullutta "dataa". Kun vielä haluaisi saada kaikki nyt ja heti onnistumaan, eikä jaksaisi yhtään kiinnostua opiskelemaan koneen käyttöä, niin on vähän haastavaa! No, onneksi veljeni vaimoineen tuntee minut ja koneeni on varmasti asennettu tyylillä "for dummies"!
Vähän kyllä tuskan kouristus meni kehoni lävitse, kun minulle ilmoitettiin, että käyttiksenä on Windows 8! Siis, apua, mikä, HÄH! Tytär nosti heti kädet pystyyn ja sanoi, että turha sitten apua häneltä odottaa!
Pikkujoulut olivat todella kivat! Tanssittiin, juteltiin, syötiin ja pidettiin hauskaa! Tämä minun koko viikon kestänyt flunssani verotti minua kuitenkin hiukan. Muiden lähtiessä baariin, Beibe haki minut kotiin. Tänään olenkin ollut ratkaisustani, tulla suoraan kotiin, erittäin tyytyväinen. Olen jaksanut yrittää perehtyä tähän uuteen läppäriini. Taistelu on ollut kova! Olin jo hetken valmis luovuttamaan ja soittamaan veljeltäni puhelintukea. En meinannut millään saada siirrettyä puhelimestani kuvia koneelle. Kun vihdoin sain lisättyä uuden laitteen ja kuvat koneelle, en löytänyt niitä! Pari tuntia vierähti, mutta hei! Onhan tää koneen kanssa taistelu nyt mukavampaa kuin maata krapulassa! Ja tässä tämä nyt on, ensimmäinen postaus uudella, ihan iki-omalla läpyskälläni! Olen ylpeä itsestäni!

Ihana, kamala kone!


Ihana saada sinut, Nannukka, mukaan seuraamaan kirjoituksiani!








4 kommenttia:

  1. Toivottavasti Mauri pääsee pian hilseestään. Ei ole kiva kun kutittaa! Kerrohan sitten miten kävi ja mikä auttoi.

    Lipeäkalaa en oo maistanu koskaan, enkä maista. =( En tiiä miksi se on ajatuksenakin jotenkin todella vastenmielinen. (Eikä johdu mistään kasvissyönti-mietteistä, vaan sanasta lipeä.... ja muutenkin se valkoinen ulkonäkö on jotenkin tosi... jaiks.)

    Mulla olis parin viikon päästä pientä pikkujoulukekkeriä eikä mitään päälle pantavaa. Harkitsen jäädä pois koko jutusta sen vuoksi... Mä en kerta kaikkiaan handlaa vaatteita, enkä hiusten laittoa, enkä meikkaamista juhlavasti...

    Tietokoneiden suhteen olen minäkin aika kädetön. Onneks on kotona noi pojat, jotka osaa. Mun Lumiassa on käyttiksenä se Windows 8 eikä se ainakaan siinä ole mitenkään hankala. Tosin en mä sitä puhelintakaan mihinkään ihmeelliseen osaa käyttää... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maurin tilanteen etenemisestä joudutte kyllä pyytämättäkin lukemaan!
      Lipeäkala on ollut aina, siis lapsenakin, minun suurta herkkua. Eihän se itse kala maistu juuri miltään, mutta se valkokastike... Aah! Mutta se on kyllä sellainen jouluruoka, että siitä joko tykätään tai ei!
      Ja kyllä sitten varmana menet sinne pikkujouluihisi! Nehän on kuitenkin yleensä ihan rennon pukeutumisen kemut. Ihmiset vaan aina ajattelee niin paljon, mitä muut ajattelevat omista vaatteista ja hiuksista ym. Miksi sitä pukeutuisi joksikin muuksi kuin on, kerran vuodessa. Farkut ja joku siisti paita on ihan riittävä! Minä laahustan arkisin ilman meikkiä, en laita hiuksiani, pipo riittää. Farkut tai collegehousut jalassa ja huppari päällä. Kotona vaihdan noihin rytövaatteisiini jolla teen talli ym. hommat. Sit kun menee johonkin juhliin tai kylään, riittää kun vähän heittää väriä ripsiin ja pöyhäsee tukkaa, niin heti huomataan!
      Kyl nää tietsikat ja älypuhelimet on helvetistä, mutta jos haluaa vähän muutakin kun maksaa vain laskujaan tai soittaa puheluita, pitää jotain osatakin. Mut kun ei ole oikein aikaa opetella ja kun ei jaksais opetellakaan!

      Poista
  2. Mauri parka, toivottavasti syy selviää. Minulla oli aikoinaan saksan paimekoira, joka poti myös allergiaa, ja sai usein kortisonia oireisiinsa.

    Muistan jostakin lukeneeni, että seuraavaksi on tulossa windows 10. Niin monet eivät ole pitäneet 8:sta, en itsekään. En pidä myös kosketusnäytöistä ja liian pienistä näppäimistä, koska joudun tekemään töitä tietokoneen kanssa. Välillä tuntuu, ettei tietokoneiden suunnittelijat ollenkaan muista sitä, että koneella pitäisi pystyä myös työskentelemään ja kirjoittamaan pitkiä pätkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kosketusnäytöt onkin jo ihan oma lukunsa!

      Poista