Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 8. marraskuuta 2014

Siivouspäivä?


Minun piti siivota jo torstaina. Mutta kun sain houkuteltua Beiben kävelylle minun, Maurin ja Lilliksen kanssa, se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Oli niin ihanaa, kun satoi lunta. Perjantaina sitten töissä uhosin, kuinka siivoan lauantaina.
Lauantai-aamu koitti ja kun roudattiin elukoita ulos, keli oli aivan ihana. Aste pakkasta, tyyntä ja lumista! Äkkiä tallin siivous ja sisälle aamupalalle. Ulos oli päästävä takaisin.
Olisin halunnut lähteä metsään kävelylle torstaisella kokoonpanolla, mutta Beibellä oli jokin prokkis mielessä. Ja hirvestäjistäkin varoitteli...



Nappasin Lilliksen liinan päähän ja mentiin juokseen naapurin pellolle. Tai siis Lillis juoksi, minä en! Ja koska oli edelleen aivan upea ilma, päätin mennä pellon poikki kylälle ja kiertää sieltä takaisin tietä pitkin kotiin. Tulisi hyvä jäähdyttelylenkki ponillekin. Lilliksellä vaan ei meinannut oikein "tossu" tiellä pitää. Ajo-urat olivat liukkaat ja sillä kun ei ole vielä hokkeja alla! Mutta ei se menoa haitannut. Fiksuna pikku-hevosena se osasi tulla hissuksiin!

Hirveet tilsat jaloissa ja tie jäässä! Tuu ite kokeileen!

Naapurin heppoja kaipaillaan!

Olipa mukava kävely lenkki! Välillä pysähdeltiin ihailemaan puita. Kuinka upeita ne olivatkaan, valkoisissa asuissaan!


Pihassa katseltiin, kuinka alppiruusut olivat lehdet lurpallaan. Toivottavasti tämä talvi olisi lumisempi kuin viime talvi. Saisivat hieman suojaa pakkasilta.

Marketta-alppiruusu ei ole yhtä innostuneen oloinen lumesta
kuin kaimansa!

Eikun poni takaisin tarhaan. Avasin kanalan ovenkin, jos haluaisivat tulla lunta ihmettelemään. Joku rohkea olikin käynyt pihalla jäljistä päätellen. Mutta suurin osa tyytyi ovelta tiirailuun.

Anni ja Tikru kanalan ovella. Yksi kukoista
kurkkii takana.


 Mauria on käynyt vähän sääliksi, kun se ei  päässyt jänistämään tänä viikonloppuna. Se on oksennellut pari päivää, syönyt taas jotain hautaamiaan "herkkuja". Tänään on ruoka pysynyt sisällä ja päätin ruuan jälkeen lähteä metsälenkille sen kanssa. Vähän niinkuin lohdutukseksi sille ja kellokin oli jo niin paljon, ettei hirvimiehetkään varmaan enään olisi jahdissa.

Polku metsän siimekseen!

Meidän pihatien päästä pääsee suoraan metsäpoluille. Ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun kaikki asutuksen ja liikenteen äänet lakkaavat kuulumasta. Olen kokenut hiljaisuuden tulevan aina vaan entistä tarpeellisemmaksi itselleni. Työskentelen elintarviketeollisuudessa ja altistun kokoajan melulle. Ja kiireelle! Arkisin kun päässä humisee, tekee hyvää viikonloppuna päästä hiljaisuuteen ja pysähtyneisyyteen!

Muurahaiset ovat talviunilla!

En ole koskaan kokenut olevani mikään paatoksellinen luonnonsuojelija. Mutta meidän lähimetsä on niin ihana, että jos sinne metsäkone eksyy, köytän itseni kettingillä puuhun! Tai ainakin pidän yhden naisen mielenosoituksen "minun metsäni" suojelemiseksi!

Viime kesänä laikutettua metsänpohjaa. "Minun" metsäni
näkyy taustalla!

Suruissamme olemme seuranneet, kuinka metsäsarkoja on vuosien varrella hakattu meidän läheltä. Iltaisin ollaan rappusilla seisottu ja katseltu ja kuunneltu, kuinka metsää kaatuu. Metsäkoneen ovat öisin kuin elokuvasta Maailmojen sota. Valot välähtelevät, koneiden äänet kuulostavat luonnottomilta ja katkeilevien oksien rutina on aavemaista! Vain Tom Cruise juoksemassa koneita pakoon on puuttunut!
Monta hyvää marja- ja sienipaikkaa on menetetty ja polut hävinneet laikutuksen myötä.

Ei nää kasat tienposkessa kaunista maisemaa!

Vaikka hakkuut saavatkin mieleni aina hieman apeaksi, en voinut olla suruissani, koska ilma oli vaan niin ihana!
Metsäautoteitä kiertelemällä, pääsee takaisin kylille ja kotiin. Saatiinhan me vähän jännitysmomenttiakin Maurin kanssa, kun hirvimiehet olivatkin vielä jahdissa. Tyynen rauhallisesti ohitettiin tilanne. Metsähän kuuluu kaikille ja meillä molemmilla oli päällä keltaiset huomioliivit, joten oltiin kyllä ihan näkyviä! Mauri alko vaan toppuutteleen. Se tuntui olevan, että, mitä täällä tapahtuu, kun miehillä on pyssytkin ja sitä ei ollut kutsuttu mukaan!
Voi että, kyllä sitä vaan sai taas energiaa arjessa jaksamiseen. Ja raitista ilmaa! Myöhään iltapäivällä, tuli sellainen olo, että jotain on unohtunut. Ai niin, siivouspäivä! Ehkä sitten huomenna? Tai sitten ei!

Kyl on emäntä lähtenyt aamulla vauhdilla tossuistaan ulos!


4 kommenttia:

  1. Meillä siivottiin eilen, ettei tänään tartte. Ja mikä perkule siinä sit kuitenkin oli, etten saanut itseäni todellakaan ulos tänään... Meillä ei kyllä mikään noin ihana ilma ollu, mutta vapaapäivä kuitenkin jne jne jne... Mä välillä mietin, että en voi kestää itseäni, kun en saa itseäni liikkeelle, pihalle, ulkoilemaan koirien kanssa... argh!

    Ja toinen asia on noi metsät ja hakkuut. Meidän läheltä on parturoitu metsää tosi paljon ja sen seuraksena sitten jokainen kovempi tuuli vielä kaataa puuta nurin ihan urakalla. Ihanasta lähimetsästä on tullut kuin sotatanner... se on kyllä tosi masentavaa!!

    VastaaPoista
  2. Voi Heli! Älä ole suotta ankara itelles! Kyllä nää tälläset vireystilat on harvinaista herkkua meikäläisellekin! Jotenkin vaan oli eilen niin ihanaa kun oli kuivaa ja valoisaa! Kyl se synkkyys taas saa yli-otteen varmaan meikästäkin, kun ens viikolla lumet on sulanut ja joka paikka on kurassa! Ja kun töistä pääsee, niin on jo pimeää!
    Sen kuvassa olevan hakkuu-alueen toisella laidalla on just tollasta kun kuvailet. Monta kymmentä isoa kuusta on kaatunut ristiin rastiin. Ja lisää kaatuu joka myrskyssä. Eikä niitä sieltä kukaan käy pois korjaamassa. Sahatavaraksihan niistä ei ole, mutta polttopuiksi. Mediassa vouhotetaan metsänomistajien vastuuta tuhohyönteisten leviämisen estämiseksi. Joskus vaan ihmetyttää pientä ihmistä...

    VastaaPoista
  3. Sielu särkyy, kun katselee hakkuualueiden tuhojälkeä.

    Täällä Espoossa viimeisiä lähimetsiä jyrätään metron ja lisäasutuksen alta pois, ei ole kohta vihreää missään.

    VastaaPoista