Kuukuna kokkaa: Mummun retroruokaa Smetana(pahvi)kalaa

 

Ulkonäkö huono, maku hyvä!

Näin unta siitä, että tein smetanaseitiä ja venäläistä lohta mummulassani. Siitä asti minun on tehnyt näitä molempia kalaruokia mieli ihan hirvittävästi.

Kaikki uuniruokien valmistus
lähtee vuuan voitelusta!

Seiti eli pahvikala, oli minun ruokavalioni perusta, kun muutin pois kotoa. Ostin oman asunnon 19-vuotiaana ja kaikkein pahimpaan aikaan ikinä! Asuntolainani korko oli aivan järkyttävä pankkikriisin aikaan. Nousi peruskorosta noin 14%:sta välillä jopa 27%:iin. Vaikka töissä kävinkin, niin rahat kyllä menivät lainanlyhennyksiin ja muihin asumisen kuluihin viimeistä penniä myöten.

Pahvikalaa ja tonnikalaa sai ennen EU:hun liittymistä ihan naurettavan halvalla! Tonnikalahiutaleita vedessä saattoi saada 10 prk 10 markalla ja pakasteseitiä 3 pkt 10 markalla. Niitä sitten makaronin tai riisin kanssa söin. Olin tosi köyhä ensiasunnonostaja, mutta söin kuitenkin ihan hyvin!

Yleensä paistoin seitiä vain pannulla ja söin sitä paistetun sipulin kanssa. Tämäkin oli todellista herkkua! Mutta tilipäivinä törsäsin purkkiin kahteen smetanaa ja tein pahvikalaa smetanalla. 

Sitten kalat suolataan...

...ja maustetaan. Kattokaa nyt 
tota suloista kättä!❤

Olenkin joskus miettinyt, että olisiko tämä "merellinen" nuoruuden ruokavalioni pelastanut minut lähisukuani vaivaavilta verenpainetaudeilta ja korkealta kolestrolilta? Diabeetestäkin äidin puolen suvussa on. Itselläni on vieläkin todella alhainen verenpaine ja kolestrolikin vain hieman koholla. Sokereiden kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. 

En nyt kumminkaan ole muuten elämässäni "jeesustellut" syömisteni kanssa. Kaikenlainen "mässy" on maistunut ja kuppiinkaan en ole sylkenyt.

Kuivattu tilli kasoina!

Vielä Beiben ja minun yhdessäolon alkuaikoina smetanakalaa tein useinkin. Hänhän ei sellaista juurikaan ollut syönyt. Pahvikala oli kuulemma meidän "rikkaiden kaupunkilaisten" herkku. Eihän syvällä maaseudulla sellaista ollut tainnut edes kauppa-autosta saada. Ja jos olisi saatukin, niin ei olisi ostettu. Koska heidän perheessään syötiin itsekalastettua kalaa. Voi noita "köyhiä" maalaisparkoja!

Sitruunapippurit ovat oikein taiten ripotellut!

Tyttären perhe oli tulossa loppiaisen viettoon ja Kuukuna puhkui energiaa, koska ei ole ollut päikyssä koko joulunpyhinä. Ajattelin, että nyt on hyvä tehdä smetanakalaa, kun tulee iso porukka syömään. Tosin vävy ei pidä seitistä. Mutta otin sen riskin, että smetana jalostaa pahville maistuvan kalan vävyn suun mukaiseksi!

Ja tosiaankin, mietin tämän ruokalajin valmistuksen olevan tarpeeksi yksinkertaista Kuukunan valmistettavaksi. Pikkuisen piti taas maustamista vahtia, koska poika on hanakka kippaamaan koko maustepussillisen ruokaan. 

Onkin ollut makoisia ruokia, nämä Kuukunan maustamat! Itse maustan aina niin varovaisesti. Mutta rajansa kuitenkin kaikella!

Sitruunamehua pullosta.

SMETANA(PAHVI)KALA

• 1 pkt (400g-500g) pakasteseitiä
• 1-2 prk smetanaa (purkin koosta riippuen)
• sitruunamehua
• sitruunapippuria
• kuivattua tilliä
• suolaa

Laita kalanpalat voideltuun vuokaan. Jos pakasteseiti on kokonainen blokki, palastele se annospaloiksi. 

Mausta kalanpalat suolalla, tillillä ja sitruunapippurilla. Lorauta sitruunamehua kalanpalojen päälle.

Levitä smetana kalanpalojen päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Jos kalat ovat jäisiä uuniin laitettaessa, voi ottaa kauemmin.

Smetanakala on erinomaista perunamuusin kanssa!

Smetanan laitto tuotti hieman haastetta, kun
ei meinannut irrota lusikasta!

Tytär kuittaili, kun kannoin ruuat pöytään. "Onkin oikeaa värien ilotulitusta tämä ruoka!" hän sanoi. No, eihän ruoka todellakaan ole väreillä pilattu. Harmaata kalaa ja kokkareista smetanaa, sekä vaalean kellertävää perunamuusia. Mutta tämän kanssa syötiin ihanan oranssia porkkanaraastetta ja kaikille maistui. Paitsi Kuukunalle. Hän ilmoitti jo tehdessään, että ei aio syödä tätä, koska ei pidä kalasta. Eikä porkkanaraasteestakaan. Hän sitten söi muusin kanssa kylmää lenkkimakkaraa!

Lopussa kiitos seisoo ja kalat valmiita uuniin!

Ja vävynkin mielestä maistui ihan hyvältä! He aloittivat koko perhe vuoden vaihteesta herkkujen vähentämisen, niin jopa seiti kuulemma oli hyvän makuista. Hyvä niin!

Nam, nam!

Onko Sinulla joku lapsuuden tai nuoruuden retroruokamuisto tai lemppari, jota teet edelleen? Olisi kiva kuulla!