Suuntana omavaraisuus 2021, osa 1; omavaraistelumme ideologia

 

Meillä on todella paljon lunta täällä itä-Pirkanmaalla.
Kuvan oton jälkeen on tullut vielä noin 20 cm lisää.

Vuosi vaihtui ja en ota kantaa siihen, onko se yhtään sen parempi, kuin viime vuosikaan. Sen tulemme ajan kuluessa näkemään. Ja allekirjoittaneella ei ole kyllä pahaa sanottavaa vuodesta 2020. Se meni, niin kuin elämän kuuluu mennäkin. Iloja, suruja, riemua, murheita... ne kuuluvat kaikki elämään!

Lihakeittoa. Suola, pippurit ja liemikuutio
kaupasta.

Jotain hyvää vuoden vaituminen kuitenkin heti alkuunsa toi, koska taas alkaa #suuntanaomavaraisuus -yhteispostaussarja! Tämä sarjaa ovat pyörittäneet jo vuosia Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki .

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaisee yhtäaikaisesti joukko bloggaajia postauksensa jo aiemmin sovitusta aiheesta. Mukana on bloggaajia, jotka ovat erittäinkin omavaraisia elämässään, mutta myös aloittelijoita, haaveilijoita ja ihan vain kiinnostuneitakin. Jokainen omalla tavallaan ja niillä resursseilla, mitkä ovat suotu.

Rakkautta ja maan antimia -blogi on saanut olla mukana kaikki nämä vuodet. Olen pitänyt tästä suvaitsevaisesta blogiyhteisöstä kovasti! 

Kaikki aiemmat tähän aihealueeseen liittyvät blogipostaukseni löydät tunnisteiden suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö ja yhteispostaus, takaa. 

Sisustusta Leppämäen tapaan. Kurpitsat kypsyvät
keittiön ikkunan alla lattialla.

Jo totuttuun tapaan, voisin hieman esitellä, ketä täällä blogissa touhuaa. Jos vaikka uusia lukijoita kiinnostaa!

Minä, Marketta, kirjoitan elämästämme tänne. Beibe, mieheni, on paljon mukana touhuissa ja teemme paljon asioita yhdessä. 

Olemme +/- 50-vuotiaita ja meillä on aikuinen tytär. Hänellä on kaksi lasta, mummun ja papan murut, Kuukuna ja Omppu. Heidän touhuistaan kerron tosi paljon täällä blogissa. He ovat kiinteä osa elämäämme!

Olen tässä yhteispostaussarjassa esitellyt meidät laajemmin pari kertaa aikaisemmin. Joten jos kiinnostaa tarkemmin, keitä ollaan ja miten tänne Leppämäen pienen pienelle tilalle olemme tulleet, käy lukemassa siitä täältä ja täältä . 

Sen verran asiat ovat muuttuneet noista postauksista, että lapsenlapsia on tosiaan nykyään kaksi ja minä en ole työelämässä, vaan opiskelen. Ja tietysti, ollaan vanhennuttu lisää!

Keski-ikäisyyden huipentuma; taukokahvit
istuen duo-penkissä!

Jos nyt totta puhutaan, en ole oikeastaan suunnitellut ensi vuodelle mitään omavaraistelun suhteen! En ainakaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Aina ne samaiset kasvimaatouhut, elukka-asiat ja jotain koppuloimista. Vuodesta toiseen, aina ja ikuisesti!

Kasvimaalle kylvän taas tuttuja kasveja, kuten porkkanaa, perunaa ja sen sellaista. Ihan tavallisia kasviksia ja juureksia.

Tippi -uuhi on astutettu ja jos hyvin käy, se karitsoi helmikuussa. Kanantipuja varmaan haudotutan taas keväämmällä koneella. Mutta muuten eläinmäärää ei ole kovin paljoa tarkoitus kasvattaa. Vaikka... kesäankat olisivat kyllä kivoja!

Kasvihuonenäkymä viime lokakuulta.

Persiljasta saatiin satoa pitkään!

Minun opiskeluni luonto- ja ympäristöalalla jatkuu ensi kesäkuuhun, jolloin minun pitäisi valmistua. Luonnonvaratuottaja minusta tulee. En kyllä yhtään tiedä vieläkään, mitä alan työkseni tekemään. Korona-aika hieman näytti, että pienyrittäminen ei ole kovinkaan kannattavaa ja työpaikkoja ei luontoalalla kovinkaan paljoa ole.

Kyllä minulla on ajatuksia ja suunnitelmiakin. Mutta se, että tuleeko niistä mitään muuta, kuin kivaa harrastamista, on sitten eri asia. Mitään yritystoimintaa en kuitenkaan aloita, ennen kuin olen valmistunut.

Vietin paljon aikaa tallissa lampaiden kanssa ja
tein havukransseja myyntiin ja lahjoiksi.

Tämän vuotisen postaussarjan ensimmäisessä postauksessa oli ajatuksena, että kukin tahollaan avaisi oman omavaraistelunsa ideologiaa. Olenkin nyt sitten yrittänyt miettiä kovasti, että mitkä ovat meidän aatteet, pyrkimykset ja tavoitteet omavaraistelussa.

Viime syksyn peruna- juuressatoa

Se on ainakin taivaan tosi, että täydellistä omavaraisuutta emme ole koskaan tavoitelleet. Silti olemme välillä saavuttaneet, varsinkin ruuan suhteen, aika isonkin omavaraisuusasteen. Se on tuntunut hyvältä!

Täydellisen omavaraisuuden saaminen on lähes mahdotonta. Sitä paitsi, emme missään nimessä ole koskaan halunneet kurjistaa elämäämme. Meidän mielestä omavaraistelevan elämäntavan on oltava mukavaa, opettavaista ja palkitsevaa. 

Saippuaa olen alkanut tekemään itse ja siitä
olemme omavaraisia. Tosin rasvat ja öljyt 
ostan niihin. En ole vielä ainakaan kokeillut
tehdä esim. lampaanrasvasta.

Pyykkisaippuaa

Jonkinlainen riippumattomuuden tunne on ollut miellyttävä. Pieni kapinahenkikin välillä yhteiskunnan tappotehokkuutta ja tuottavuusajatteluakin vastaan. 

Emme ole kuitenkaan olleet mitenkään paatoksellisia asiamme suhteeen. On vaan mukavaa huomata, että olemalla omatoiminen elämässään, voi olla asteen verran riippumattomampi yhteiskunnan asettamista paineista. 

Ajattelutapamme on pikemminkin sellainen, että jokainen elää omalla tyylillään. Ja se ei ole meidän asia siihen puuttua!

Nokipannukahvit... elämän pieniä nautintoja!

Kyllä meidän pyrkimyksemme on kuitenkin ehkä alusta asti ollut tuottaa enenevissä määrin omaa ruokaamme. Myös metsästäen, kalastaen ja keräillen. 

Viljelemme kasviksia, sekä kasvatamme erittäin pienimuotoisesti lihaa. Tällä hetkellä on muutamia kanoja, joilta saamme munia ja kukkonuorikot lihaksi. Lampaita ja kaneja olemme kasvattaneet myös lihaksi. Tämä riittää meille satunnaisen riistan ja punalapulla ostetun lisäksi ihan vallan mainiosti.

Teurastimme itsellemme yhden pässikaritsan
lihaksi.

Päät käsiteltiin kallotrofeiksi.

Taljat suolasin ja vein muokattavaksi. Joskus
voisi itsekin kokeilla muokata lampaantalja. 
Yhden sonnivasikan taljan olen joskus muokannut
ja se oli kyllä niin kova homma, että ei ole 
houkuttanut sen jälkeen noita lampaantaljoja 
itse käsitellä.

Saan mielettömästi hyvä mieltä ja onnistumisen tunnetta siitä, että saan koottua ateriamme pääraaka-aineet itse kasvatetuista elementeistä. 

Olen myös alkanut miettimään, millä voisin korvata ruokaohjeissa olevia ulkolaisia ainesosia. Se on tosi mielenkiintoista. Yritän miettiä sitäkin, millä voisin korvata kaupasta ostetun raaka-aineen. Vaihtaa sen itse tuotettuun. Jouluna esimerkiksi korvasin sokeria meidän omien mehiläistemme hunajalla. Käytin paljon omenamehua esim. sinappiin ja maustekakkujen nesteenä. Tyrnimehulla olen korvannut sitruunamehua ja omenasoseella soseutettua banaania. Tälläisiä pieniä muutoksia, mutta eipä tarvitse kaupasta käydä ostamassa.

Meidän ruokaideologiaan kuuluu myös ruokahävikin vähentäminen. Itse tuotettua ruokaa ei tule kyllä juurikaan haaskattua. Ja jos jotain uhkaa jäädä, eläimet hoitavat asian. Tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti kasvattaa ruoka ihmisten ravinnoksi, ei eläinten. Joten kaikki pyritään hyödyntämään hyvin.

Ostamme kaupasta paljon punalaputettuja elintarvikkeita ja yhdistelemme niitä itse kasvatettuihin raaka-aineisiin. 

Se, että härkäpavuista saa kattilallisen rokkaa,
ei ole pikaruokaa halajavan hommaa!

Lähes omavaraista härkäpapurokkaa.

Yksi pyrkimyksistämme on ollut helpottaa omavaraistelevasta elämätyylistä ja maalla asumisesta väkisinkin tulevaa työtaakkaa. Tämä on onnistunut esimerkiksi sillä, että on karsinut eläinmäärän pieneen. On muistettava, että lihaa tuotetaan vain itselle ja yritettävä pitää eläinten tuomat kustannukset minimissä. Niin kivaa kun onkin, että on jos jonkinmoista elukkaa. Mutta omavaraistelun kannalta se ei ole järkevää. Eri asia on sitten se, että jos eläimiä pitää pelkästään lemmikkeinä, eikä niitä ole aikomus syödä.

Kuukuna ihmettelee isänsä pyydystämää haukea.
Oman ruuan hankintaa on ihana opettaa seuraaville
ja sitä seuraaville sukupolville.

Samaan olemme pyrkineet kasvimaatouhuissamme. Kasvatamme pääosin ihan peruskasviksia ja juureksia, joista saa aina jonkinmoisen sadon. Määrät pyritään pitämään maltillisina, koska ylimääräistä satoa ei ole tarkoitus myydä tai antaa pois. Ehkä jossain vaiheessa voisikin jotain pientä myydä...

Olen unohtanut lähes kokonaan eksoottiset kokeilut, koska ne täällä III-vyöhykkeellä menevät persiilleen lähes tulkoot aina. Turhaa rahan hukkaa ostaa ihan sikakalliita siemeniä ja taimia, ihan vain kokeeksi. Mutta täytyyhän hauskuuskin muistaa ja aina pikkuisen irroitella!

Helppo hymyillä, kun on syli täynnä lehtikaalia!

On tosi vaikea miettiä, että ihan oikeasti, mitä me tavoitellaan tällä elämäntavalla? Meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut mitään yleviä ekologisia tavoitteita. Me emme ole ajatelleet pelastaa maailmaa. Olemme vain eläneet sellaista elämää, millaisesta olemme pitäneet ja muokanneet sitä siihen suuntaan.

Toisaalta, on ehkä unohtunutkin vuosikymmenten varrella, jos vaikka joskus nuorena olikin jotain ylevämpiä ajatuksia ja tavoitteita. Nykyään elämä menee aikas mallillaan ja vanhoihin tapoihin hieman kangistuneena. Onhan Leppämäen emäntä ja isäntäkin aikas kankeita nykyään!

Olemme omalla elämäntyylillämme halunneet luoda itsellemme jonkinlaista pysyvyyttä ja turvallisuutta tässä sekavassa maailmassa. On ollut aina niin ihanaa tulla tänne kotiin ja tarttua toimeen, vaikka ulkopuolella olisi tapahtunut mitä tahansa. Täällä ei muiden sanomisilla ja tekemisillä ole ollut juurikaan merkitystä. Leppämäki on meidän oma pieni maailmamme. Täynnä onnellisuutta ja rakkautta. Ja paljon työtä!

Elämä maalla ei ole pelkkää idylliä!
Pitää tehdä lumityöt ja ensin osata 
laittaa ketjut traktoriin. Onneksi Beibe 
osaa!

Minä käytän kolaa sujuvasti! 
Polku kanalaan kolattuna. 

Me joskus maksettiin siitä, että piha ja
pihatie aurattiin. Se tuli aikas kalliiksi!
Onneksi Beibe hallitsee nämä hommat 
itsekin ja hankittiin muinoin lumilinko 
traktoriimme. 

Tämä koronaviruksen tuoma poikkeusvuosi ei tuonut mitään kummallisia ongelmia meidän elämäämme. Päinvastoin, saimme enemmän aikaa puuhasteluun kuin koskaan ennen. 

Hyvänä asiana koin sen, että entisestään vakiintui ajatus omavaraisemman elämäntavan jatkamisesta. On ollut erittäin helppoa elää täällä maaseudulla hieman syrjemmässä. Oman elämän arvostus on itsellä noussut erittäin korkealle ja olen ollut ylpeä siitä, miten elämme. 

Joskus tuntuu siltä, että vain tällä on merkitystä!

Saada satoa...

.. ja jalostaa siitä itselleen ja perheelleen
ruokaa. Tässä viinirypälemehua ja -
hyytelöä.

Olen pohtinut paljon sitä asiaa, että haluan entisestään hidastaa elämäämme. Tällä tarkoitan sitä, että haluan tehdä enemmän sellaista työtä, mikä edistää ja hyödyttää omaa elämäämme täällä maaseudulla ja Leppämäessä.

 Haluaisin myös ehkä antaa neuvoja ja opastaa muitakin, jotka haaveilevat omavaraisemmasta elämästä. Pienimuotoisesta viljelystä ja eläintenpidosta. Tämä voisi olla yksi minun tuleva "ammattini". Kurssittaa ihmisiä omavaraistelevampaan elämäntyyliin. Onnistumisia, sekä kokemuksia jakaen ja epäonnistumisia unohtamatta. Ilman pingotusta ja hampaiden kiristelyä!

Leppämäki Gym

Eli kasvimaa!

Tälläisiä ajatuksia vuoden alkuun! Saas nähdä, miten tämä lähtee käyntiin. Minulla alkaa lopppiasviikon jälkeen yli kahden kuukauden yhtämittainen opiskeluputki ja monta eri kurssia, joista kaikista pitäisi näyttökin suorittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen lähinnä viikonloppuisin vain kotosalla. Ellei opiskelua suoriteta osittain etänä, mikä sopisi kyllä minulle!

Kohta loppuu päikkärit sohvalla
Herra Hain kanssa!

Totuttuun tapaan, tästä oman postaukseni lopusta löydät linkit muiden, tähän yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden postauksiin. Ilokseni huomasin, että joukkoon on tullut ihan uusiakin kirjoittajia. Mukavaa päästä lukemaan muidenkin ajatuksia!

Maurilla on ollut pitkinä pyhinä tärkeä tehtävä
toimia esitiskaajana!

https://mummon-kirja.blogspot.com/

Vyöhyke 1

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/01/04/urbaania-omavaraisuutta-taas-alussa/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2021/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/01/meidan-omavaraistelua-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/omin-voimin.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-1/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/01/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-1.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/01/vuoden-2021-omavaraisuushaaveet.html

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/herailya-tulevaan-puutarhavuoteen-omavaraisuus-osa-1-2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20938

Mikä Itä https://mikaita.fi/2021/01/04/haaveissa-kasvukaus-2021/

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3438

Puutarhapäiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/omavaraistelusuunnitelmaa-vuodelle-2021.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=609

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/01/03/suunnitelma-2021/