Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 30. tammikuuta 2016

Torttutestin huipennus! Tortut n:o 9, 10 ja 11!


Olen ilokseni huomannut, että kansa on ollut kiinnostunut Runebergintorttu testistäni.  Useita hakuja on tehty avainsanoilla "torttutesti", "runebergintorttutesti" ja "runebergintorttutesti2016". Toivottavasti olette saaneet joitakin vinkkejä tortun valintaanne. Arvostelun mielipiteethän ovat kuitenkin minun ja hieman Beibenkin makuasioita.
Tänä vuonna olin ihmeissäni tarjolla olevien torttujen määrästä. Jopa näistä meidän tuppukylän kaupoista olisi saanut vaikka kuinka monen eri leipomon torttuja. Ei vaan pysty kaikkia maistamaan. Sori!
Beibe sanoi minulle, kun oltiin nämä syöty, että alkaa jo piisaamaan! Heh heh! Hän saa vielä kärsiä kerran, koska aion vielä itse leipasta torttuja.
Tarkoituksena oli ostaa vain Leivon leipomon ja Linkosuon leipomon Ruunet. Mutta en voinut vastustaa, kun huomasin Vaasan leipomoiden mini-Ruuneja. Vitsi mitä söpöliinejä! Ja koska olimme kyläilemään menossa, ajattelin mini-torttujen olevan passelin kokoisia lapsille. Joku voisi kutsua tekosyyksikin! =D



TORTTU N:O 9

LEIVON LEIPOMO  Tampere  120g/2 kpl  3,05e/pkt  362 kcal/torttu

  • foliovuokaan leivottu torttu
  • TODELLA kardemummainen, eipä juuri muulta maistunutkaan!
  • arrakkiaromi maun antajana
  • pullamainen koostumus ja maku
  • muistettin paremmaksi, kuin oli!
  • ei maistunut Ruunelle!


TORTTU N:0 10
LINKOSUON LEIPOMO  Tampere  vähälaktoosinen  200g/2 kpl  3,99e/pkt

  • maininta, kostutettu paketissa
  • perinteinen tolppamuoto 
  • arrakki maun antajana
  • tiivis suutuntuma
  • valmistettu Suomessa, siitä maininta paketissa.
  • jäätävä määrä E-koodeja ainesosaluettelossa! =(
  • viime vuoden testi voittaja, nyt tuntui ihan perusRuunelta!
  • ihan hyvä!
Linkosuon torttu(vas.) on paljon tummempi kuin Leivon torttu.

TORTTU N:0 11
 VAASAN OY leipoo Kotkassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Oulussa, Sastamalassa, Seinäjoella, Tampereella ja Vantaalla  4kpl/ yht. 112g  3,90/pkt  vähälaktoosinen  97 kcal/28g:n torttu

  • konjakki maun antajana
  • ihana, houkutteleva mini-torttu! 
  • aikas sopivan kokoinen pikku-tolppa!
  • hyvän makuinen
  • suutuntuma mukava
  • paljon E-koodeja! =(
  • hyvä saatavuus ympäri Suomen
  • suosittelen!
Näitä voi syödä vaikka kaksi!

Pikkuisen myönnän, että suuri intohimoni Runebergin torttuja kohtaan on lieventynyt tämän testin myötä. Mutta sehän näissä sesonkiherkuissa onkin, että niitä pitäisi syödä silloin "The päivänä", eikä joka toinen päivä! Tosin söihän itse J.L. niitä joka päivä ja vieläpä aamulla. Kova jätkä!

Laskiaispullathan ovat minulle jo viekoittelvasti mantelisilmiään nikkaillut, Ruunepakettien vierestä. Sekin on sitten toinen tarina, kumpi on parempi. Hillo vai mantelimassa. Minä vedän ihan kummalla vaan. Yllätys, yllätys! Mutta, jos ihan valita saan, mantelilla otan. Beibe on mansikkahillo-miehiä!

Mutta, palataan vielä testiin! Mikä mielestämme oli sitten se paras Ruune?

Kyllä se oli FAZER!




Pitkin (torttu)hampain myönnän, että kyllä Latvialaiset osaavat Ruunet tehdä! Mutta en silti mene vannomaan, sorrunko enään ikinä ostamaan niitä! Runebergintorttu kuuluu tehdä Suomessa! Tätä mieltä olen vankasti siksi, koska olemme Beiben kanssa molemmat Suomalaisen ruuan tekijöitä.  Tiedämme mitä on, kun työt viedään pois meiltä!
Herra/rouva Fazer, pyyntöni onkin; Tuo kansallisrunoilijamme ja meidän Suomen kansan kunniaksi, perinnetorttumme valmistus takaisin Suomeen!

Hyvänä kakkosena:

Oriveden leipomon torttu!

Hyvä Oriveden leipomo! Kunhan saatte kaikki leipomuksenne tämän vuotisen Ruunenne tasolle, niin hyvä!

Kolmas, muttei vähäisin:

Vaasan oy:n mini-Ruunet!

Näissä tortuissa osui kaikki kohdilleen! Koko, saatavuus ympäri Suomen maku ja suutuntuma. Lisää tälläisiä!
Paketista saa kahvin ja punssin kera nauttia neljä Ruunen ystävää. Lapsille tosi passelin kokoinen; pienempikin mukula jaksaa sen syödä. Sekin tuli testattua!
Ja hei! Onhan noi nyt ihan mielettömän hurmaavia!

Ensi viikollahan se sitten on, se Runebergin päivä, perjantaina 5.2. Leivon ennen sitä oman version Ruuneista ja jaan reseptin sitten Teille, rakkaat!
Ja jos omani epäonnistuvat karmeasti, niin osoitettuhan on, että kaupoista saa vaikka kuinka loistavia Runebergintorttuja valmiina.


Rouva Nokkosharjula, mukavaa saada sinut seuraajakseni!

torstai 28. tammikuuta 2016

Ruunetestin tortut n:o 7 ja 8. Mutta mitä ihmettä?



Nämä tortut olivat kahden, arvostetun konditorian tuotoksia. Odotukset olivat kovat. Mutta mitä hittoa? Nämä kaksi makusteltua Ruunee olivat mielestämme testin huonoimmat! Olen tyrmistynyt!

TORTTU n:o 7
LEIPOMO-KONDITORIA PAAKARI KANGASALA
Tyttären ostamat, ei hinta eikä tuotetietoja

  • muoto perinteinen
  • väri vaalea, tosi vaalea!
  • hyvä, murea suutuntuma, mutta mauton!
  • ei maistunut Ruunelta ollenkaan!
  • maistui leseiselle, lähinnä terveelliselle
  • hillo kuitenkin oli ihanan vadelmainen!
  • tortut olivat keskeltä raakoja
  • pohjanoteeraus!
Paakarin tuotteet ovat aina olleet erinomaisia. Siksi suuri ihmetykseni onkin, miksi heidän Ruunensa ovat näin surkeita?

Koska suunnitelmissa on tehdä itsekin Ruuneja jossain vaiheessa, hain Alkosta pullon punssia. Paakarin torttujen kanssa otettiin naukut. Punssi oli hyvää, Ruunet eivät!



TORTTU n:o 8
CAFE HERKKUHETKI ORIVESI hinta 3,60/torttu  kassalla niin ruuhkaista, etten kehannut alkaa tenttaamaan tuotetietoja =)

  • muoto perinteinen
  • myös vaalea väriltään
  • testin tähän asti kostein torttu!
  • kostutettu sitruunalla?, ei hyvä juttu todellakaan!
  • ei maistunut Ruunelle
  • perinteitä ei saa sorkkia!
Ei auta asiaa näköjään sekään, että on ollut aikoinaan Pirkanmaan paras leipomo. Herkun tuotteet on yleensä olleet loistavia. Esim. heidän wienerinsä ovat suussa sulavan rapeita. Laskiaispullat ovat olleet aivan omaa luokkaansa! Mutta tämä sitrusvedellä läpimäräksi uitettu perinnetorttu ei vaan uponnut!
Paikanpäällä syömäni kananmuna-silli-ruisvoikkari oli 10+. Mutta Ruunejahan tässä arvostellaan!

Kuvasta jo näkee, kuinka kostea torttu on. Sokeri kuorrute on alkanut valumaan!

Minkälainen sitten aidon Runebergin tortun pitäisi olla? Tarinat kertovat, että Fredrika teki miehelleen torttuja mantelista, vehnäjauhoista ja pikkuleivänmuruista. Kostutti rommilla tai arrakkipunssilla ja päälle laittoi omenahilloa sokerikuorruterenkaan sisään. Fredrikan tortut eivät kuuleman mukaan olleet kovinkaan kosteita.
No, ehkä se on se Fredrika, joka ainoastaan tiesi tortun oikean koostumuksen. Tarinathan kertovat myös, että ukkonsa olisi niitä aina aamuisin, punssin kera nauttinut. Joten vaimo on varmasti jatkuvasti niitä vääntänyt!
Suuri ihmetykseni on myös se, miksi tortut on nimetty ukon mukaan, jos akka ne keksi ja niitä jatkuvasti teki? Nykyaikana tälläinen vääryys ei onnistuisi! ;)

Mutta testi jatkukoot...

Beate56, olet sydämellisesti tervetullut joukkoon! <3

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Jänispataa metsäjäniksestä!

Mistä tulee käsitys, että jäniksen käpälä tuottaa onnea? Eihän ne tuo jäniksellekkään?


En ollut koskaan syönyt metsäjänistä tai rusakkoa, ennen kuin tapasin Beiben. En ainakaan tietoisesti. Epäilen kyllä, että sitä on saattanut ainakin jommassa kummassa mummulassa olla. Mutta meille kakaroille ei ainakaan kerrottu. Ei oltas varmaan syöty, jos oltas tiedetty!



Beiben kotona maistoin sitä ensimmäisen kerran. Anoppi oli varsinainen guru ruuanlaitossa. Hän, jos kuka osasi tehdä ruskean soosin. Ja sellaisessa sitä pitkäkorvaa heillä aina oli. Tosin rakas appiukkoni pilkkoi puput aina kirveellä. Kyllä, kirveellä! Joten soosi ei ollut mitenkään kivaa syödä, kaikkine terävine luineen. Ruokapöydässä kävi aikas maiskutus, kun porukkaa imeskeli luita ja saattoipa joku sylkäistä haulinkin lautaselle. Kaupunkilaislikalle oli hieman työstettävää tässä asiassa!



Beibe kävi siihen aikaan usein kotomettissään jänistämässä. Ja saalistakin hän sai usein. Joskus sitten ihmettelin, miksei hän tuo saaliitaan kotiin. Hän sanoi, että ajatteli minun tykkäävän pahaa, jos niitä raatoja kotiin raahaisi. En ollut koskaan häntä kieltänyt,  tottakai metsästäjä saa saaliin kotiin tuoda! Ja niin koitti ajan jakso, jolloin meidän rapun pielessä olevissa tikkaissa roikkui usein jänis.

Meidän tytär oli reilun vuoden. Hän ei ollut vielä kertaakaan sattunut näkemään kuollutta jänistä. En muistanut ulos tullessamme, että pupu roikkui oven pielessä. "Kato äiti, pitkä kani!",  huudahti likka. No, eipä sitä asiaa ole sitten sen kummemmin hänelle tarvinnut selitellä. Jossain vaiheessa häntä hieman alkoi tökkimään ajatus syödä jänistä. Mutta aina hän söi kastiketta perunan kanssa, vaikka lihaa ei olisi ottanutkaan. Ja koskaan hän ei ole isänsä harrastusta moittinut tai kyseenalaistanut!

Minunhan oli sitten opeteltava tekemään jotain ruokaa näistä pupuista. Erään lapsuuden ystäväni silloinen mies kävi myös jänismettällä. Kaveriltani kyselin, miten hän puput valmistaa. Hän kertoi, että hän pyörittelee lihanpalat vehnäjauhoissa, ruskistaa ne, laittaa sipulia kuullottumaan lihojen kanssa ja lisää vettä. Hauduttaa uunissa ja tarjoaa perunoiden kanssa. Hänen neuvoistaan, minä olen oman jänispatani soveltanut.

Onneksi Beibe on hieman isäänsä kehittyneempi lihan paloittelussa. Hän suorii lihat luuttomiksi, joten pata on ihmisystävällisempää syödä. Luistahan saa sipulin, juuresten ja mausteiden kanssa keitettyä riistaliemen, jolla voi korvata padan veden ja lihaliemikuution.

JÄNISTÄ PADASSA


  • n. 500g luutonta jänisen/rusakon lihaa
  • 1dl vehnäjauhoja lihojen leivittämiseen
  • suolaa
  • mustapippuria
  • reilu nokare voita
  • öljyä
  • 2rkl vehnäjauhoja
  • 1 iso sipuli
  • muutama porkkana 
  • muutama valkosipulin kynsi
  • 1 lihaliemikuutio
  • 5dl vettä
  • laakerinlehti
  • muutama kokonainen maustepippuri
  • ripaus valkopippuria
  • yrttejä maun mukaan
Leivitä lihanpalat vehnäjauhoissa ja ruskista öljy/voiseoksessa.




Lisää pataan kuutioitu sipuli kuullottumaan.



Lisää jauhot ja ruskista hetki.
Lisää vesi, lihaliemikuutio, mausteet, valkosipulin kynnet kokonaisina ja paloitellut porkkanat.



Siirrä pata uuniin 175 astetta. Pata saa hautua pari tuntia. Sekoittele välillä. Kastikkeen ei tarvitse olla kovin sakeaa, mutta tarkkaile ettei se pääse kuivumaankaan liikaa.
Tarjoa puolukkahillon, perunan ja juures- tai kaaliraasteen kanssa.

Pataan käytetään jäniksen jalkalihat. Huoneenlämpöiset fileet paistetaan pannulla, pari minuuttia per puoli. Annetaan levätä hetki foliossa ja nautitaan hienostuneen makuisesta, erittäin pehmeästä lihasta. Lisukkeeksi sopii mainiosti öljyssä pikapaistetut, itse kasvatetut pavut, jotka ovat saaneet makua valkosipulista, soijakastikkeesta ja seesaminsiemenistä.

Suolatut ja pippuroidut fileet kuumalle pannulle.

Pari minuuttia molemmin puolin ja sitten holvataan voisulalla!

Papulisäkettä kehiin!

Voila!



Tästä on vaikea huippuravintolankaan parantaa!

Loppuun kuvasarjaa siitä, kuinka Beibellä on aina seuraa, kun hän jänistä paloittelee!










Jos jänis kädestä lipeäisi, se olisi alta aikayksikön syöty!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Jaahas! Torttua on taas syöty! Tortut n:o 4, 5 ja 6.

Lakritsa ei liity torttutestiin mitenkään muuten kuin olemalla söpö!

Nyt on taas torttua mukutettu! En halua edes ajatella, miten takapuoleni taas leviää entisestään tämän testin aikana. Ja myöntää täytyy, että pahin tortun himo alkaa pikku hiljaa olemaan tyydyttynyt!
Mutta se joka leikkiin ryhtyy, sen myös kestäkööt! Joten, olkaat niin hyvät. Tässäpä testi viimeisimmät maistelut!

TORTTU N:O 4






Satumaista -leipää ja leivonnaisia 2/180g 3,49e/pkt valmistettu Suomessa, valmistuttaja Oy Delice Plus AB, Hämeenlinna


  • nevö hööd tälläisestä merkistä!
  • etiketissä juhlakalun kuva!
  • perinteinen muoto, mutta pyöreä päältä
  • appelsiinikuorikuutio ja mantelirouhe toivat mukavaa rousketta suutuntumaan
  • karvasmanteliöljy ja joku aromi? maun antajana
  • paljon E-koodeja
  • mutta... tässä oli jo yritystä!

TORTTU N:O 5

Oriveden Leipomo   Beiben ostamat työpaikkansa ruokalasta, irtomyynnistä. Ei muistanut hintaa, eikä kysynyt muitakaan tuotetietoja.


Ruunet hieman kärsineet pussissa kuljettamisesta!

  • viime vuoden testin luusereita
  • onko reseptiä muutettu, koska olivat mielestämme parantuneet!
  • kosteus hyvä, ei tosin läpeensä. Olivat keskeltä kovempia.
  • aistin suussani mantelirouhetta
  • hillo jotain mössöhilloa, saattoi olla vadelmaa. 
  • vaaleanpunainen kuorrute
  • ihan hyvä ruune! Hyvä Orivesi!

Olen joskus aikaisemmin hieman parjannut Oriveden Leipomon tuotteita. Minusta ne eivät ole perinteikkään leipomon tason arvoisia, lähinnä sellaista bulkkitavaraa, jolla on liian iso hinta laatuunsa nähden.
Tänä vuonna he ovat kuitenkin Ruuneissa onnistuneet. Samaa tasoa jos lähtevät tavoittelemaan muissakin tuotteissaan, hyvä heille!

TORTTU N:O 6

Fazer Runebergintorttu 2kpl/214g vähälakt., säilytetty pakasteena, sulatettu, hukkasin kuitin, mutta lähemmäs 5 e/pkt ne maksoivat.


Fazer osaa omiaan kehua!

  • perinteinen muoto, hyvä koko
  • hillo peitti koko tortun päällisen
  • rommia maun antajana
  • kuohkea ja murea. Ei kannata syödä sohvalla! =D
  • nyt on hyvä Ruune! Paras tähän mennessä!
Mutta... valmistettu Latviassa! En olisi ostanut, jos olisin huomannut kaupassa. Olkootkin leivottu Fazerin omassa leipomossa. Mutta jos ulkomaalaisuus ei haittaa, go for it!
Halusin tämän tortun testiin sen takia, että näitä saa ehkä ympäri Suomen. Harmi tosiaan, etteivät ole kotimaisia. Tietävätkö Latvialaiset edes kuka Runeberg oli?

Myönnän silti pitkin (torttu)hampain, että tämä torttu oli IHANA!!!! Tästä on enään vaikea paljon parempaa löytää.


Mutta olen päättänyt ainakin kymmentä eri torttua maistaa. Tytär oli jättänyt tänään autooni työpaikan parkkisella leivoslaatikon. Siellä oli pari tilaamaani Ruunee, eräästä Kangasalalaisesta konditoriasta. Mutta vaikka Ruunet ovatkin intohimoni, yksi päivässä riittää, joten niistä sitten toisella kertaa!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Näsinneulassa syömässä, vihdoinkin!



Sain Beibeltä syntymäpäivälahjaksi viime joulukuussa ihanan lahjan. Hän oli varannut meille illallisen Tampereelle ravintola Näsinneulaan. Eli fine dining oli tiedossa!
Mennäänpä ajassa reilut neljä vuotta taakseppäin. Silloin, joulukuun 13. päivänä, minä täytin 40 vuotta. Minulla oli päivälle suuret suunnitelmat! Niihin kuuluivat Citymarket, Fazerin marjapiirakat ja Näsinneula. Kaikki "me" täytimme samana vuonna 40 vuotta!



Olin pyytänyt todella ajoissa päivän töistä vapaaksi. Olin varannut ravintola Näsinneulasta minulle ja Beibelle pöydän. Matkalla sinne, olin suunnitellut poikkeavani Citarista ostamaan niitä Fazerin marjapiirakoita. Mutta toisin sitten kävi!
Syntymäpäiväaamuna lähdin tavalliseen tapaan heittämään elukoita ulos. Meillä oli silloin tallissa  poni ja hevonen. Kumarruin laittamaan meidän shettikselle loimea ja silloin ritsahti selässä. Jalat menivät tunnottomiksi ja sukelsin ponin karsinaan. Tuska selässä oli kova ja koko kroppa ihan krampissa. Hengittäminen oli vaikeaa ja pelästyin kovin, että mitä nyt tapahtui. Jotenkin pääsin kuitenkin raahautumaan sisälle. Muistikuvia matkasta, joka muuten on tallilta talolle 30 metriä, ei juurikaan ole. Siitä miten sen olen taittanut, ei ole hajuakaan!
Minulla on yleensä aina kännykkä taskussa mukana, kun elukoiden kanssa touhuan. Kun koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Jostain syystä tänä kohtalokkaana aamuna se ei ollut mukana.
Sisälle päästyäni, soitin Beibelle töihin ja pyysin tulemaan kotiin. Soitin myös työterveyteen, että mitäs nyt tehdään. Pyysivät menemään lattialle makaamaan ja nostamaan jalat ylös niin, että ristiselkä rentoutuisi mahdollisimman hyvin. Ja sitten tulemaan ottamaan kipupiikkiä, kun Beibe saapuisi kuskiksi.
Oli aikas pelottavaa, kun oikea jalkaterä oli ihan veltto. Jalka ei aina noussut, vaikka pää niin käski. Beibe talutti minut piikille, kuin jonkun vanhuksen. Lääkäri piikit annettuaan totesi aikas selkeäksi välilevytyräksi ja lähetti minut Acutaan Tampereelle. Matkalla sinne peruin itkien pöytävaraukseni.  Acutan vastaanotossa virkailija onnitteli pyöreiden täyttämisestä. Sanoipa vielä, että tämä olisi turvallinen paikka viettää synttäreitä!
Mahtavaa! Näin ne suunnitelmat muuttuivat! Haaveissani olin menossa ihanasti rakkaani kanssa syömään hienosti. Mutta todellisuudessa vietinkin juhlapäiväni ensiavussa, virolaisen erikoistuvan lääkärin sormet takapuolessani!
Niin siis jäi 40-vuotispäiväni viettämättä silloin. Kyllähän me sitten kesällä ystävien kanssa pidettiin puutarhapartyt ja mahtavat juhlat olivatkin. Mutta se minun upea suunnitelmani jäi toteuttamatta.  Ja selän kanssa "taistelu" jatkuu, tällä hetkellä on onneksi taas menossa välirauha!

 Viime lauantaina se sitten lopulta toteutui! Pääsin syömään "arjen yläpuolelle"! Ja matkalla sinne, poikettiin siellä Citymarketissa. Leipäosastolla ihmiset hieman kieltämättä tuijottivat, kun otin frendsiee Fazerin marjapiirakoiden kanssa!




Pelkästään se, että Näsinneula sattuu olemaan saman ikäinen kanssani, ei ollut se syy miksi sinne halusin syömään. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni asunut niin, että se on näkynyt ikkunasta tai pihasta. Se on minun lapsuuteni ja syntymäkaupunkini maamerkki.
Hieman synkempikin muisto liitty siihen. Se oli johonkin aikaan, aikas suosittu itsemurhapaikka.  Nykyäänhän näköalatasanne on niin suljettu, ettei sieltä ole mitään mahiksia hypätä alas. Pikkulikkasina kavereiden kanssa nähtiinkin kerran, kun sieltä hypättiin. Oltiin kävelemässä kohti Särkänniemeä, Mustanlahden satama-altaan kohdalla, kun se tapahtui. Hyppääjä räpisteli kuin alas ammuttu lintu. Muistan näyn vieläkin ihan elävästi. Muistan, kun ihmeteltiin, että oliko se tosiaan joku ihminen. Ja hetken päästä tulivat hälytysajoneuvot paikalle. Mutta traumoja ei jäänyt, vaikka kriisiapua ei paljon siihen aikaan lapsille tarjottu!
Vaikka olen Näsinneulan läheisyydessä asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta, en ollut käynyt siellä aiemmin kuin kaksi kertaa. Minulla on ollut sellainen lapsuuden muisto, että syön pienestä karkkiaskista hedelmäpastilleja ja silitän pitkäkarvaista vinttikoiraa. Muisto on ihan oikea, niin on vanhempani kertoneet. Olen ollut kolmen vanha, kun ollaan käyty Näsinneulassa ja siellä on ollut muistoni koirakin. Ja namitkin muistin oikein!
Toisen kerran olen käynyt tornissa oman tyttäreni, Beiben ja kummityttömme kanssa. Mutta siitäkin vierailusta on jo varmaan 15 vuotta.
Ennen ravintolaan menoa, poikkesimme Särkänniemen akvaarioon. Sillä on myös lämmin paikka sydämmessäni.



Lapsina ramppasimme alvariinsa akvaariolla katsomassa siellä olevia hylkeitä. Altaassa oli ollut joskus merileijoniakin, mutta niitä en muista.

Aulassa oli marsuja. Iik, ihanaa!!!

Jättimäisiä monneja!

Sähköankerias

Parvi punapiraijoita

Hui hai!



Nuorina raggareina, käveltiin hyljealtaalle tupakille, koska tiesimme, ettei kenenkään meidän vanhemmat tulisi sinne. Heh heh!


Akvaariossa oli muitakin eläimiä, kuin kaloja.







Tyttäreni on ollut 4 vuotias, kun hyljeallas lopetettiin, mutta hän hämärästi muistaa ne. Itse akvaariossakin käytiin usein tytön ollessa pieni. Mutta aikoihin en ole siellä vieraillut. Oli mukavan nostagista käydä siellä. Piraijat olivat ainakin vielä esillä, niin kuin silloin ennen vanhaankin! Ja sampi! Se vaan oli niin vikkelä, ettei siitä kuvaa saanut!

Pallokala. Sitäkin voisi syödä...

Jokin muukin kuin minä, elää syödäkseen!

Löydettiin Nemo!

Ja Doris!
Kuha ja lahna


Tää oli joku siilikala.

 Mutta sitten itse asiaan, eli illalliseen. Ylös mentiin hissillä ja lujaa! Korvat menivät lukkoon oikein huolella. Hissillä pääsi näköalatasanteelle asti ja siitä sitten vielä rappuset ylös ravintolaan.



Ravintolan henkilökunta oli oikein kohteliasta ja ammattitaitoista. Palvelu oli hintansa väärttiä.
Olisimme ottaneet Keittiömestarin menuun, mutta sitä ei ollut saatavilla. Tyydyimme Finlandia menuun, mikä olikin ollut yksi varteenotettava vaihtoehto.




Aterimia oli aikas arsenaali pöydällä. "Aloita aina ulommaisesta", muistelin sellaista joskus kuulleeni.



Juomaksi ruuan kanssa valitsimme, ehkä hieman tylsästi, olutta ja jäävettä. Emme oikein välitä kikkailla viineillä ruuan kanssa. Juodaan viinit ihan sellaisenaan! =D
Alkuun saimme keittiön tervehdyksenä palsternakka-mustajuurikeiton. Ihan pikkiriikkisessä kahvikupissa se tuotiin eteemme. Keitto oli todella samettista ja pehmeää. Ei löytynyt kökköjä! Maku oli hyvä, muttei mitenkään uskomaton.



Sitten oli menuun alkuruuan vuoro, siikaa ja kukkakaalia. Saimme upeasti kootut annokset, joissa oli siikaterriiniä rapuliemessä, pikkelöidyn kukkakaalin kera. Ohessa oli vielä muitakin elementtejä joita en muista. Annos oli niin kaunis, ettei sitä olisi halunnut rikkoa!
Mutta syömäänhän oli menty ja eikun siikaa ääntä kohden. Maku oli pettymys! Siikaterriini oli kuin tosi iso sillin pala. Kukkakaali, no se oli raakaa kukkakaalia etikassa. Rapuliemi maistui suolaiselle kalaliemelle. Kun kaikkia elementtejä latoi yhtäaikaa suuhun, olin maistavinani jonkilaista makujen yhteenkuuluvuutta. Mutta voi olla, että kuvittelin!



Alkupalan jälkeen, suussa oli aikas voimakas sillin maku. Mutta onneksi seuraava ruokalaji, kuusenkerkkä-omenasorbetti sitruslumella, raikasti kivasti suun. Sitä oli sellainen lusikallinen lautasella, mutta se riitti viemään raa'an kalan maun suusta. Hyvääkin se oli, todella raikasta!



Pääruoka sisälsi Rantsilan hirveä, fileenä ja haudutettuna lapana. Lisukkeina oli etikkaista punakaalia, bataatti-perunakakku, bataattipyreetä ja haudutettua purjoa ja lehtikaalia. Pääruoka oli hyvä. Varsinkin haudutettu lapa oli maukasta, hieman riistan makuista ja erittäin mureaa. Filee oli erinomainen kypsyydeltään ja ihanan pehmeää, mutta se ei maistunut juuri miltään. Bataatti sopi kivasti lihan kanssa. Samoin punakaali. Tuli vähän jouluiset maut mieleen. Mutta lehtikaali oli lehtikaalia, vaikka sen olikin oikein keittiömestari valmistanut. Sitkeää kuin mikä!
Pääruoka oli maukasta, muttei erinomaista. Annos oli kaunis, niinkuin kaikki menun annokset. Mutta jotenkin mikään niistä mauista ei ollut mitään ennen maistamatonta! Plussaa siitä, että ruoka oli lämmintä. Sekään ei aina ole itsestään selvyys ravintoloissa!



Pääruuan jälkeen, vuorossa olivat kotimaiset juustot. Eteemme tuotiin harmaalla lasilautasella kaksi pientä palaa juustoa, joiden välissä oli pieni turautus marjakastiketta. Toinen juustoista oli cheddaria. Oliko se jotain erikoista merkkiä, se meni minulta hieman ohi. Toinen oli Savu-Hilma nimistä savujuustoa. Sitä olen kotiinkin joskus ostanut. Marjakastike oli mustaherukkaa ja vadelmaa. Cheddarin kanssa se sopi hyvin, mutta savujuuston ei mielestäni niinkään.



Mutta sitten tulikin se, mikä mielestämme oli hintansa väärtti! Jälkiruuaksi oli puolukkajäädykettä, puolukkakastiketta, paahdettua valkosuklaata, puolukka vaahtokarkki ja kaurakeksin muruja. Nyt oli hyvä jälkkäri! Ihanan pehmeää ja suussa sulavaa puolukkajäähdykettä. Se oli niin samettista suutuntumaltaan, että! Ei löytänyt kieli yhtään jääkidettä, vaikka kuinka etsi. Paahdettu valkosuklaahan on herkkua, sehän nyt tiedettiinkin. Mutta se yhdistettynä puolukan kirpeyteen, voi taivas! Kaurakeksin murut toivat mukavaa tekstuuria, muuten pehmeään jälkkäriin. Hyvää oli! Beibekin sanoi, että tätähän tänne tultiin hakemaan. Jälkiruoka oli mielestämme sitä tasoa, mitä olimme odottaneetkin näin hienolta ravintolalta. Nam!



Juotiin vielä kahvit lopuksi ja minä otin mesimarjaliköörin kylkeen. Kahvikuppien ääressä fiilisteltiin tunnelmaa ja katseltiin kaupungin valoja.




Salihenkilökunta oli todella miellyttävää ja he kertoivat joka annoksesta perinpohjin, mitä ne sisälsivät. Tarjoilu oli ammattitaitoista ja sellaista huomaamatonta. Ja se pelasi hyvin niin kauan, kunnes saimme kahvit eteemme. Sitten meidät unohdettiin. Beibe sai huhuilla tarjoilijaa, että toisi meille laskun. Muissa pöydissä sitä käytiin asiakkaille tarjoamassa.
Ruoka oli hyvää ja puitteet hienot. Miinusta tuli siitä, että ravintolassa oli tosi kylmä. Aina kun torni pyörähti järvelle päin, tuuli oikein ujelsi ikkunoissa ja veto pöllytti hiuksia. Ja se, että kaiken sen hyvänä pidon jälkeen, jouduimme kyselemään sen laskun perään. Kiireestä se ei johtunut, koska ravintolassa ei mielestäni ollut salihenkilökuntaan nähden kovin paljon asiakkaita.
Jotenkin minulle jäi ruuasta vähän valju olo. Se ei ollut mitenkään erinomaista. Hyvää se totta kai oli, muttei NIIN hyvää! Ihan perus! Toki annosten esillepano oli upeaa. Enkä epäile yhtään sitä, kuinka paljon ammattitaitoa eri ruuanvalmistusmenetelmät ovat vaatineet. Mutta jotain jäätiin siitä mausta kaipaamaan! Ehkä olemme juntteja, mutta kyllä me hyvän ruuan päälle jotain tajuamme!

Hissiaulassa oli kuvia Näsinneulan rakentamisesta.


Meille ja varsinkin minulle, jäi kuitenkin hyvä fiilis ruokailusta ja koko illasta. Meillä oli tosi kiva ilta! Mietin sitäkin, että ehkä nautinkin tästä suunnitelmani toteutumisesta enemmän näin jälkikäteen. Ei ollut sitä sellaista pakkojuhlimisen tuntua, kun itse juhlapäivästä oli jo yli neljä vuotta!