Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Perunat kasvaa kohisten & bataattiprojekti!

Pari viikkoa sitten postasin itäneistä perunoista, jotka istutin ruukkuihin kasvamaan. Se juttu löytyy täältä. Viime sunnuntaina sain mullata ekan ruukun. Yhdessä perunassahan oli muita komeammat idut, joten olikin odotettavissa, että se lähtisikin hyvään kasvuun.

Tilanne viikonloppuna!
Olen sijoittanut ruukut ikkunoiden eteen ja koska "arska" on hieman paistanut, muutkin mommot ovat reipastuneet. Värikin on muuttunut syvän vihreäksi.
Tänään sain mullattua loput kolme perunaruukkua, jes! Jätin kaikkiin vielä viitisen senttiä tilaa. Aion suorittaa multauksen vielä kerran.
Olen myös tutkinut hieman mukuloita pöyhimällä multaa ja ilokseni huomannut, että juuria on hyvin muodostunut. Näyttää lupaavalta!
Yksi perunoista oli meidän omakasvattama. Se olikin hieman pieni ja ruppanen ja se onkin tehnyt kaikista heikointa vartta. Mutta annetaan sille mahdollisuus. Kuten sanotaan: "Maasta se pienikin ponnistaa!"

Hyvin on lähtenyt kasvuun!

Tän multasin ekana! Onkin jo komea!

Ei niin reippaasti itänyt

Ruippana
Pyydän taas nöyrimmin anteeksi surkeita kuvia, mutta kun on aina pimeää kun pääsen töistä. Ja en osaa/jaksa paneutua pokkarini säätöihin!
Yritin etsiä marketeista viikonloppuna jotain yleislannotetta, mutta ei löytynyt kuin kukkalannotteita. Ei ole vielä kaupat panostaneet kasvukauden alkuun. Lantaa ei oiken hirvene sisälle tuoda!
Pikkasen vois kohta heittää jotain voimaa purkkeihin, mutta täytyy olla tarkkana, etteivät ala kasvattamaan pelkkää vartta. Kastelu on kanssa haastavaa, ei sais kuivua, mutta on varottava, ettei mukulat mätäne. Jäämme siis seuraamaan tilannetta!

Meneillään on myös prokkis nimeltään Bataatti! Jo vuosi sitten ystäväni Taina, puhui töissä minulle, lukeneensa bataatin pistokaskasvattamisesta. Koska silloin oli kevät jo niin pitkällä, homma jäi kokeilematta. Mutta nyt heräsin, ehkä, ajoissa asiaan!
Olen googletellut bataatin kasvatuksesta ja ostanut kaksi bataattia. Tai Beibe toi yhden ja tytär toisen. He eivät onnistuneet ohjeitteni mukaisesti, löytämään bataatteja, joissa olisi ollut valmiiksi itujen alkuja. Yritin itsekin sellaista löytää, naapurinpitäjän K-marketista. Antaumuksella bataatteja tutkiessani, huomasin, että kauppiasruova tarkkaili minua epäilevästi. Hetken jo ajattelin selittää käytöstäni, mutta NÄÄH! Ei maksanut vaivaa, kun en edes löytänyt ituja heidän bataateistaan. Ihmetelkööt!
 No, olenkin pari viikkoa pitänyt pötkylöitä toiveikkaana huoneenlämmössä, valossa ja suihkutellut niitä, pitäen kosteana. Mutta ei, ne ei ala itää! PRKL!
No, hermo meni ja pätkäsin bataateista noin 1/3 osan. Lätkäsin ne taimimultaan ja olen pitänyt mullan kosteana. Ei kyllä tapahdu vieläkään mitään idunmuodostusta, mutta ei ne ole mädäntyneetkään. Silmä kovana tarkkaillaan näitäkin!

Hankalat bataatit




Mitähän sitten seuraavaksi kokeiltaisiin kasvattaa?!












maanantai 23. helmikuuta 2015

Moottorisahoja, taottua rautaa, rammareita ja meidän vanhat nojatuolit näyttelyssä!

Minä ja Partner!
Viikonloppu oli aivan ihana! Flunssa on selätetty ja jaksoin tehdä kaikkia kivoja juttuja! Molempina päivinä ajoin Lilliksellä, tein hyvää ruokaa, kudoin sukkaa, seurustelin kanojen kanssa jne. Jo viime viikonlopuksi olin suunnitellut lähteväni käymään Luopioisissa, mutta tosiaankin olin vuoteen omana.
Luopioisiin "matkaa" suunnittelin siellä sijaitsevan Mikkolan navetan vuoksi. Se on eri jäsenyhteisöjen ja vapaa-ehtoisten ylläpitämä kultturitalo. Näin olen ymmärtänyt. Tutustukaa itse nettisivuihin.
Joka tapauksessa, siellä on helmi-maaliskuun ajan muutama näyttely, jotka minua kiinnostivat kovasti. Sain Beiben mukaan matkaseuraksi, koska hän oli vuorostaan räkäinen ja ei jaksanut tehdä mitään "hommia" kotona!

Mikkolan navetta

Tapsan metsätyövehkeet, Taottu käyttöön ja Rakasta, Kärsi ja Unhoita; Rammareita ja Ratioita. Mikkolan navetalla on myös pieni putiikki ja kirppari.
Tapio Körhämön metsätyövehkeet olivat kiehtovia. Kuinka isoja ja painavia entisajan mootorisahat olivatkaan. Ja työturvallisuuttahan ei paljoakaan oltu ajateltu. Jotkut painoivat 40 kiloa! On siinä sisua vaadittu, kun sellasen kanssa on mettässä huhkinut!

Kahden miehen moottorisaha

Halvalla menee, onhan se voimakas!

Puuapina, jolla on karsittu pystyssä olevia puita
Seinillä oli sahoja, kirveitä ja muita pikkutyökaluja. Moottorisahat olivat valkoisten pylväitten päällä. Ei uskoisi, että tälläiset työkalutkin ovat näyttäviä, kun ne on laitettu hienosti esille!

Kuvia Tapsan kotimuseosta

Jos pyörii ylimääräisiä moottorisahoja nurkissa...
Taontapaja Tulikoira oli Taottu käyttöön- näyttelyn takana. Esillä oli upeita töitä, kynttilänjaloista portteihin. Olipa jopa raudasta taottu sohva. Täytyy jossain vaiheessa varmaan hankkia itselle kynttilänjalka, jossa on kaksi sydäntä taottu yhteen. Onneksi heidän tuotteitaan saa ostaa navetalta sekä viereisestä kahvilasta.

Näitä vähän himoitsen!
Taottu lukko oli noin puoli metriä pitkä!





Hinnat koriste-esineille olivat mielestäni kohtuulliset. Tulikin pari lahja-ideaa mieleen...

Yksi pieni huone oli aivan täynnä radioita ja kaiken maailman äänentoistovehkeitä. Kelanauhureita, tupladekkisoittimia ja niitä rammareita, tietysti! Seinillä oli myös laulajien esiintymisjulisteita, savikiekkoja ja LP-levyjä ym. Kaikki oli laitettu hienosti esille!


Rammareita


Ja ratioita

Minun nuoruuttani, tupladekki!

Mikkolan navetallahan näytetään välillä dokumentti-elokuvia. Usein on esitettävän pätkän ohjaaja kertomassa tekeleestään. Monesti on pitänyt mennä katsomaan, mutta aina on ollut jotain, jo sovittua menoa. Mutta ehkä joskus...

Navetan elokuvasali

Navetan naapurissa on Pytinki, Luopioisten vanha kunnantalo. Sinne oli avattu Leipomo & Kahvihuone Paula. Kävimme juomassa kahvit, mustikkapullan kera, siellä. Hyvää oli ja paikka oli viihtyisä. Sisustus sellaista vanhan ajan kahvisalonki meininkiä!

Pytinki

Kulttuuri kaffeet

Paulan kahvihuone
 Kahvilan ohessa on puoti, josta saa ostaa käsitöitä ym. lahjatavaraa. Lähiruokaakin on tarjolla jauhojen, kananmunien ja juustojen muodossa. Ja paljon muutakin!
Pytingissä on myös kunnan palvelupiste ja "Kaksi Harakkaa" -puoti.


Hurjan näköinen napakelkka!


Luopioisista suuntasimme kohti Kangasalaa ja pääkirjastoa. Siellä oli taidetila Terrassa, Kangasalan Kädentaitajien yhteisnäyttely "Materiaalista Markkinoille".


Syksyllä olimme antaneet naapurillemme, Hannulle, meidän vanhat rokokoonojatuolit. Hän on verhoilija.
 Hankin sohvakaluston vuosia sitten osto- ja myyntiliikkeestä. Sohvaan ihastuin ja pidän siitä todella paljon, mutta tuolit ovat olleet jotenkin rohjot meidän makuun. Hyvät istua, mutta kuitenkin!
Kun kesällä maalattiin olkkarin kattoa, tuolit vietiin aittaan ja sinne ne jäivätkin. Pelättiin, että hiiret ne pilaisivat, joten Beibe ehdotti niiden antamista Hannulle. Minä hieman emmin, ajattelin jos alkaisi kaduttamaan. Mutta Beibe piti päänsä ja tuolit matkasivat naapuriin. Ja hyvä niin!
No, nämä meidän vanhat tuolit ovat nyt siellä näyttelyssä. Toinen on valmiiksi verhoiltuna ja toinen auki revittynä, jotta yleisö näkisi lähtötilanteen. Mahtavaa, että tuolit saivat näin hienon tehtävän! Ei kyllä harmita yhtään niistä luopuminen!

Rumiluksesta komistukseksi!





Näyttelyssä oli myös kasviparkitusta nahasta tehtyjä koruja, kirjansidontaa, vintagetapettikoruja, tumppuja ym. Materiaalit, työvälineet ja suunnitelmat töistä olivat esitelty valmiiden tuotteiden ohessa.

Käsin sidottuja kirjoja

Koruja vintage tapeteista

Kivikoruja

Tumppuja mallipiirroksineen

Kasviparkittuja koruja



Ei voi taaskaan kuin ihmetellä sitä, kuinka taitavia ja luovia ihmisiä onkaan!

On tosi mukavaa, että tälläisiä näyttelyitä järjestetään maaseutukunnissa myös talvisin.
Sekä Mikkolan navetan ja Kangasalan pääkirjaston näyttelyihin on vapaa pääsy!

Kotimatkalla huomasimme, että Hannu oli verstaallaan. Poikkesimme jutulle ja katsomaan meidän ihanaa pikku sohvaamme, joka on hänellä verhoiltavana. Se olikin melkein valmis, hieman nauhaa vielä puuttui. Maltan tuskin odottaa, että saan sen takaisin kotiin!



Mahtaakohan sohvalla raaskia enään istua!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Narsissien vastustamaton lumo!


Kävin eilen, ensimmäisen kerran 5:een viikkoon, kaupoilla. Olen hoitanut ostokset tyttären kautta tai käynyt pakollisilla ostoksilla, pitkin hampain, naapuripitäjän riistäjä K-marketissa. Siellä on ihan sairaan kallista, mutta kun on työpaikka vieressä ja muihin kauppoihin on kymmeniä kilometrejä, on vain pakko!
No, tarkoitus ei ole valittaa kauppojen puutteesta, niiden kalliista hintatasosta ja valikoimien heikkoudesta. Eikä valittaa yleensäkään, mutta kun se on vain niin mukavaa, se valittaminen!
Hiekoitussepeliä olin hakemassa, kun törmäsin keltaiseen kukkamereen. Kangasalan Honkkariin oli tullut juuri kevään ensimmäiset narsissit! Ihania, kotimaisia pikkunarsisseja! Oli aivan pakko työntää nenää kukkien sekaan. Ihan silleen pikkuisen, etteivät muut huomaa. Paitsi tytär, joka käski rauhoittumaan!
Sen verran sain koottua itseäni, etten ostanut kuin yhden ruukun. Mutta jo sekin piristi kotia kummasti.





On ne vaan niin ihania!

Muutenkin minua on väreistä viehättänyt keltainen ja oranssi. Olisikohan eräällä pöytäliinalla jotain osuutta asiaan? Ostin meinaan oranssin kynttilänkin keittiön pöydälle.


Värikästä viikonloppua kaikille!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiaisflunssa, valemantelimassa ja anarkisti lintulaudalla!

Olen flunssassa, taas! Olen "imuroinut" varmasti joka viruksen, mikä on vain sattunut olemaan liikkeellä. Influessaa odotellessa! Olen ollut niin monta kertaa kipeänä, tämän blogiurani aikana, että olen laittanut flunssa-sanan tunnisteisiinkin jo. Käykääpä lueskelemassa, jos räkätautini kiinnostavat!
Torstaina tämän kertainen lenssu alkoi. Perjantaina olikin jo niin "kiva" olo, etten jaksanut yhtään enempää ja hain päivän sairaslomaa. Terkkarille valitettuani sitä, että olen nykyään jatkuvasti kipeä, hän totesi, että jokainen sairastettu räkis laskee lisää vastustuskykyä. Ja kun näitä eri flunssaviruksia on liikkeellä öbaut 1000, niin on siinä sitten kropalla varaa valita mihin niistä, seuraavaksi, sairastuu. Jotain reilu 900 olis sitten vielä jäljellä meikäläisellä...
Koska olen jo niin vanha, eikä minulla ole enään pieniä lapsia, olen antanut itselleni luvan olla "tosi kipeä". Eli minä sairastan niin sanottuja "mies-flunssia". Minä vingun, kitisen, valitan ja vähintään vartin välein, kerron lähellä oleville ihmisille (tai eläimille paremman puutteessa), kuinka kurja olo minulla on. Ja valitan myös tekemättömiä, kivoja asioita, mitä olin suunnitellut tekeväni. Mutta kun en nyt pystykään, kun olen niin kipeä! Vali, vali!
Beibe on ollut, taas, ihana! Hän on "palvellut" minua ja hoitanut elukat ja siivonnut karsinat. Ja antanut minun potea flunssaani ja levätä. Suorastaan vaatinut sitä! Olen kiitollinen tästä!

Yksi niistä kivoista, tekemättä jääneistä, jutuista oli, laskiaispullien leipominen. Suurin suunnitelmin, minun piti leipoa niin paljon pullaa, että oltaisiin syöty niitä sunnuntaina ja tiistaina, pulkkailun ja muun kivan ulkoilun merkeissä. Pakkaseenkin olisi niitä vielä riittänyt.


Beibe poikkesi perjantaina pilkkireissullaan, naapuripitäjän Salessa ja toi naisilleen laskiaipullat. Valinnan varaa ei kuulemma ollut. Yhden leipomon pullia oli tarjolla ja niitä sen kummemmin tutkailematta, hän ne osti. Itselleen ja tyttärelle mansikkahillolla ja sairaalle vaimolleen, mantelimassa version. Kunnon kaffet keitettiin ja eikun pullien kimppuun! Tytär kyllä heti alkoi arvostelemaan kerman väriä. Oli ihan vitivalkoista. "Ei taida olla ihan lehmästä, tämä kerma", hän veikkasi. Ja ei ollutkaan, oli kasviskermaa. No, ei se mitään. Ääntä kohden vaan!
Itse pulla oli hyvä, mutta ne täytteet! Se kerma ei maistunut miltään, kamala rasvakelmu jäi suuhun. Eikä liuennut pois, vaikka yritti suuta huuhtoa kuumalla kahvilla. Hilloversion mansikkahillo oli tyttären mielestä pahaa. Mantelimassa pullani sisällä oli vetelää ja rakeista. Ainesosaluetteloa tutkaillessani huomasin, että olin haukannut VALEMANTELIMASSAA!!!
Olen kyllä kuullut tälläisestä, aprikoosin kivistä tehdystä, halpisversiosta. Mutta jotenkin olen kuvitellut, ettei Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ja varsinkaan tälläisissä herkkutuotteissa, tarvitsisi sortua kopioihin. Pullat eivät olleet edes mitenkään halpoja. Ja pakkauksessa luki ;" Laskiaspulla, mantelimassalla". Olis pitänyt olla, "mantelin makuisella massalla". Tai," mantelimassan kaltaisella valmisteella". Harhaan johtamista, sanon minä!


Tämä pulla-episodi ei parantanut yhtään, jo ennestäänkin, kurjaa oloani. Olen pettymyksestä huolimatta, saanut hieman nukuttua. Lueskellutkin olen hieman. Ulkonakin kävin eilen kerran, mutta hädin tuskin selvisin takaisin sisälle! Otti niin paljon pannuun kattella ikkunasta, kun Beibe puuhasi ulkona, että oli pakko yrittää käväistä raittiissa ilmassa. Vartin yskittyäni, silmät vettä valuen ja pissat melkein housussa, keskellä pihaa seisten, päätin jatkaa vielä hetken lisää toipumistani sisätiloissa.

Beibe puuhommissa!

Tänään onkin ollut vähän parempi päivä. Olen jopa pystynyt tekemään elukkahommat. Ja hernekeittoa olen keitellyt. Tosin se keittyy melkein itsestään, mutta olen yskimiseni lomassa, jaksanut sitä hämmennellä. Ja tein sen ihan aidoista herneistä. En mistään herneenkaltaisesta valmisteesta! Vähän sarkasmia, heh heh!
Koska jatkuva makaaminen alkaa tympiä, eikä kuitenkaan jaksa mitään hommia tehä, olen jatkanut ikkunasta tuijottamista. Ja koska rakas mieheni ei ole tänään puuhastelemassa pihassa, on täytynyt tyytyä seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon: pikkulintuihin!
Olen suureksi ilokseni havainnut, että meidän lintulaudalla on alkanut vierailemaan töyhtötiainen! Eihän se mikään harvinainen ole, mutta meidän tontilla sitä ei ole ennen näkynyt. Lintubongausviikonloppuna niitä oli kaksikin kappaletta. Tytär sai niistä järkkärillään pari hyvää kuvaa. Toivottavasti jäisivät pesimään Leppämäkeen! Ovat ne niin hauskan näköisiä punkkareita! Ja tosi vikkelä liikkeisiä!
Yritin tänään ottaa pokkarillani, tästä salaman nopeasta irokeesipäästä, kuvia. Olisikohan kalpea naamani heijastunut jotenkin häiritsevästi ikkunasta, kun linnut niin levottomasti lehahtelivat. Mutta pari surkeeaa otosta sain. En uskaltanut mennä räpläämään likan kamerasta niitä parempia kuvia ilman lupaa, joten saatte tyytyä näihin minun kuviini tällä kertaa.

Vikkelä punkkari!


Oikein ihanaa Laskiais-sunnuntaita kaikille! Pysykäähän terveinä!