Laskiaisflunssa, valemantelimassa ja anarkisti lintulaudalla!

Olen flunssassa, taas! Olen "imuroinut" varmasti joka viruksen, mikä on vain sattunut olemaan liikkeellä. Influessaa odotellessa! Olen ollut niin monta kertaa kipeänä, tämän blogiurani aikana, että olen laittanut flunssa-sanan tunnisteisiinkin jo. Käykääpä lueskelemassa, jos räkätautini kiinnostavat!
Torstaina tämän kertainen lenssu alkoi. Perjantaina olikin jo niin "kiva" olo, etten jaksanut yhtään enempää ja hain päivän sairaslomaa. Terkkarille valitettuani sitä, että olen nykyään jatkuvasti kipeä, hän totesi, että jokainen sairastettu räkis laskee lisää vastustuskykyä. Ja kun näitä eri flunssaviruksia on liikkeellä öbaut 1000, niin on siinä sitten kropalla varaa valita mihin niistä, seuraavaksi, sairastuu. Jotain reilu 900 olis sitten vielä jäljellä meikäläisellä...
Koska olen jo niin vanha, eikä minulla ole enään pieniä lapsia, olen antanut itselleni luvan olla "tosi kipeä". Eli minä sairastan niin sanottuja "mies-flunssia". Minä vingun, kitisen, valitan ja vähintään vartin välein, kerron lähellä oleville ihmisille (tai eläimille paremman puutteessa), kuinka kurja olo minulla on. Ja valitan myös tekemättömiä, kivoja asioita, mitä olin suunnitellut tekeväni. Mutta kun en nyt pystykään, kun olen niin kipeä! Vali, vali!
Beibe on ollut, taas, ihana! Hän on "palvellut" minua ja hoitanut elukat ja siivonnut karsinat. Ja antanut minun potea flunssaani ja levätä. Suorastaan vaatinut sitä! Olen kiitollinen tästä!

Yksi niistä kivoista, tekemättä jääneistä, jutuista oli, laskiaispullien leipominen. Suurin suunnitelmin, minun piti leipoa niin paljon pullaa, että oltaisiin syöty niitä sunnuntaina ja tiistaina, pulkkailun ja muun kivan ulkoilun merkeissä. Pakkaseenkin olisi niitä vielä riittänyt.

Beibe poikkesi perjantaina pilkkireissullaan, naapuripitäjän Salessa ja toi naisilleen laskiaipullat. Valinnan varaa ei kuulemma ollut. Yhden leipomon pullia oli tarjolla ja niitä sen kummemmin tutkailematta, hän ne osti. Itselleen ja tyttärelle mansikkahillolla ja sairaalle vaimolleen, mantelimassa version. Kunnon kaffet keitettiin ja eikun pullien kimppuun! Tytär kyllä heti alkoi arvostelemaan kerman väriä. Oli ihan vitivalkoista. "Ei taida olla ihan lehmästä, tämä kerma", hän veikkasi. Ja ei ollutkaan, oli kasviskermaa. No, ei se mitään. Ääntä kohden vaan!
Itse pulla oli hyvä, mutta ne täytteet! Se kerma ei maistunut miltään, kamala rasvakelmu jäi suuhun. Eikä liuennut pois, vaikka yritti suuta huuhtoa kuumalla kahvilla. Hilloversion mansikkahillo oli tyttären mielestä pahaa. Mantelimassa pullani sisällä oli vetelää ja rakeista. Ainesosaluetteloa tutkaillessani huomasin, että olin haukannut VALEMANTELIMASSAA!!!
Olen kyllä kuullut tälläisestä, aprikoosin kivistä tehdystä, halpisversiosta. Mutta jotenkin olen kuvitellut, ettei Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ja varsinkaan tälläisissä herkkutuotteissa, tarvitsisi sortua kopioihin. Pullat eivät olleet edes mitenkään halpoja. Ja pakkauksessa luki ;" Laskiaspulla, mantelimassalla". Olis pitänyt olla, "mantelin makuisella massalla". Tai," mantelimassan kaltaisella valmisteella". Harhaan johtamista, sanon minä!

Tämä pulla-episodi ei parantanut yhtään, jo ennestäänkin, kurjaa oloani. Olen pettymyksestä huolimatta, saanut hieman nukuttua. Lueskellutkin olen hieman. Ulkonakin kävin eilen kerran, mutta hädin tuskin selvisin takaisin sisälle! Otti niin paljon pannuun kattella ikkunasta, kun Beibe puuhasi ulkona, että oli pakko yrittää käväistä raittiissa ilmassa. Vartin yskittyäni, silmät vettä valuen ja pissat melkein housussa, keskellä pihaa seisten, päätin jatkaa vielä hetken lisää toipumistani sisätiloissa.

Beibe puuhommissa!

Tänään onkin ollut vähän parempi päivä. Olen jopa pystynyt tekemään elukkahommat. Ja hernekeittoa olen keitellyt. Tosin se keittyy melkein itsestään, mutta olen yskimiseni lomassa, jaksanut sitä hämmennellä. Ja tein sen ihan aidoista herneistä. En mistään herneenkaltaisesta valmisteesta! Vähän sarkasmia, heh heh!
Koska jatkuva makaaminen alkaa tympiä, eikä kuitenkaan jaksa mitään hommia tehä, olen jatkanut ikkunasta tuijottamista. Ja koska rakas mieheni ei ole tänään puuhastelemassa pihassa, on täytynyt tyytyä seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon: pikkulintuihin!
Olen suureksi ilokseni havainnut, että meidän lintulaudalla on alkanut vierailemaan töyhtötiainen! Eihän se mikään harvinainen ole, mutta meidän tontilla sitä ei ole ennen näkynyt. Lintubongausviikonloppuna niitä oli kaksikin kappaletta. Tytär sai niistä järkkärillään pari hyvää kuvaa. Toivottavasti jäisivät pesimään Leppämäkeen! Ovat ne niin hauskan näköisiä punkkareita! Ja tosi vikkelä liikkeisiä!
Yritin tänään ottaa pokkarillani, tästä salaman nopeasta irokeesipäästä, kuvia. Olisikohan kalpea naamani heijastunut jotenkin häiritsevästi ikkunasta, kun linnut niin levottomasti lehahtelivat. Mutta pari surkeeaa otosta sain. En uskaltanut mennä räpläämään likan kamerasta niitä parempia kuvia ilman lupaa, joten saatte tyytyä näihin minun kuviini tällä kertaa.

Vikkelä punkkari!

Oikein ihanaa Laskiais-sunnuntaita kaikille! Pysykäähän terveinä!