Moottorisahoja, taottua rautaa, rammareita ja meidän vanhat nojatuolit näyttelyssä!

Minä ja Partner!

Viikonloppu oli aivan ihana! Flunssa on selätetty ja jaksoin tehdä kaikkia kivoja juttuja! Molempina päivinä ajoin Lilliksellä, tein hyvää ruokaa, kudoin sukkaa, seurustelin kanojen kanssa jne. Jo viime viikonlopuksi olin suunnitellut lähteväni käymään Luopioisissa, mutta tosiaankin olin vuoteen omana.
Luopioisiin "matkaa" suunnittelin siellä sijaitsevan Mikkolan navetan vuoksi. Se on eri jäsenyhteisöjen ja vapaa-ehtoisten ylläpitämä kultturitalo. Näin olen ymmärtänyt. Tutustukaa itse nettisivuihin.
Joka tapauksessa, siellä on helmi-maaliskuun ajan muutama näyttely, jotka minua kiinnostivat kovasti. Sain Beiben mukaan matkaseuraksi, koska hän oli vuorostaan räkäinen ja ei jaksanut tehdä mitään "hommia" kotona!

Mikkolan navetta

Tapsan metsätyövehkeet, Taottu käyttöön ja Rakasta, Kärsi ja Unhoita; Rammareita ja Ratioita. Mikkolan navetalla on myös pieni putiikki ja kirppari.
Tapio Körhämön metsätyövehkeet olivat kiehtovia. Kuinka isoja ja painavia entisajan mootorisahat olivatkaan. Ja työturvallisuuttahan ei paljoakaan oltu ajateltu. Jotkut painoivat 40 kiloa! On siinä sisua vaadittu, kun sellasen kanssa on mettässä huhkinut!

Kahden miehen moottorisaha

Halvalla menee, onhan se voimakas!

Puuapina, jolla on karsittu pystyssä olevia puita

Seinillä oli sahoja, kirveitä ja muita pikkutyökaluja. Moottorisahat olivat valkoisten pylväitten päällä. Ei uskoisi, että tälläiset työkalutkin ovat näyttäviä, kun ne on laitettu hienosti esille!

Kuvia Tapsan kotimuseosta

Jos pyörii ylimääräisiä moottorisahoja nurkissa...

Taontapaja Tulikoira oli Taottu käyttöön- näyttelyn takana. Esillä oli upeita töitä, kynttilänjaloista portteihin. Olipa jopa raudasta taottu sohva. Täytyy jossain vaiheessa varmaan hankkia itselle kynttilänjalka, jossa on kaksi sydäntä taottu yhteen. Onneksi heidän tuotteitaan saa ostaa navetalta sekä viereisestä kahvilasta.

Näitä vähän himoitsen!

Taottu lukko oli noin puoli metriä pitkä!

Hinnat koriste-esineille olivat mielestäni kohtuulliset. Tulikin pari lahja-ideaa mieleen...

Yksi pieni huone oli aivan täynnä radioita ja kaiken maailman äänentoistovehkeitä. Kelanauhureita, tupladekkisoittimia ja niitä rammareita, tietysti! Seinillä oli myös laulajien esiintymisjulisteita, savikiekkoja ja LP-levyjä ym. Kaikki oli laitettu hienosti esille!

Rammareita

Ja ratioita

Minun nuoruuttani, tupladekki!

Mikkolan navetallahan näytetään välillä dokumentti-elokuvia. Usein on esitettävän pätkän ohjaaja kertomassa tekeleestään. Monesti on pitänyt mennä katsomaan, mutta aina on ollut jotain, jo sovittua menoa. Mutta ehkä joskus...

Navetan elokuvasali

Navetan naapurissa on Pytinki, Luopioisten vanha kunnantalo. Sinne oli avattu Leipomo & Kahvihuone Paula. Kävimme juomassa kahvit, mustikkapullan kera, siellä. Hyvää oli ja paikka oli viihtyisä. Sisustus sellaista vanhan ajan kahvisalonki meininkiä!

Pytinki

Kulttuuri kaffeet

Paulan kahvihuone

 Kahvilan ohessa on puoti, josta saa ostaa käsitöitä ym. lahjatavaraa. Lähiruokaakin on tarjolla jauhojen, kananmunien ja juustojen muodossa. Ja paljon muutakin!
Pytingissä on myös kunnan palvelupiste ja "Kaksi Harakkaa" -puoti.

Hurjan näköinen napakelkka!

Luopioisista suuntasimme kohti Kangasalaa ja pääkirjastoa. Siellä oli taidetila Terrassa, Kangasalan Kädentaitajien yhteisnäyttely "Materiaalista Markkinoille".

Syksyllä olimme antaneet naapurillemme, Hannulle, meidän vanhat rokokoonojatuolit. Hän on verhoilija.
 Hankin sohvakaluston vuosia sitten osto- ja myyntiliikkeestä. Sohvaan ihastuin ja pidän siitä todella paljon, mutta tuolit ovat olleet jotenkin rohjot meidän makuun. Hyvät istua, mutta kuitenkin!
Kun kesällä maalattiin olkkarin kattoa, tuolit vietiin aittaan ja sinne ne jäivätkin. Pelättiin, että hiiret ne pilaisivat, joten Beibe ehdotti niiden antamista Hannulle. Minä hieman emmin, ajattelin jos alkaisi kaduttamaan. Mutta Beibe piti päänsä ja tuolit matkasivat naapuriin. Ja hyvä niin!
No, nämä meidän vanhat tuolit ovat nyt siellä näyttelyssä. Toinen on valmiiksi verhoiltuna ja toinen auki revittynä, jotta yleisö näkisi lähtötilanteen. Mahtavaa, että tuolit saivat näin hienon tehtävän! Ei kyllä harmita yhtään niistä luopuminen!

Rumiluksesta komistukseksi!

Näyttelyssä oli myös kasviparkitusta nahasta tehtyjä koruja, kirjansidontaa, vintagetapettikoruja, tumppuja ym. Materiaalit, työvälineet ja suunnitelmat töistä olivat esitelty valmiiden tuotteiden ohessa.

Käsin sidottuja kirjoja

Koruja vintage tapeteista

Kivikoruja

Tumppuja mallipiirroksineen

Kasviparkittuja koruja

Ei voi taaskaan kuin ihmetellä sitä, kuinka taitavia ja luovia ihmisiä onkaan!

On tosi mukavaa, että tälläisiä näyttelyitä järjestetään maaseutukunnissa myös talvisin.
Sekä Mikkolan navetan ja Kangasalan pääkirjaston näyttelyihin on vapaa pääsy!

Kotimatkalla huomasimme, että Hannu oli verstaallaan. Poikkesimme jutulle ja katsomaan meidän ihanaa pikku sohvaamme, joka on hänellä verhoiltavana. Se olikin melkein valmis, hieman nauhaa vielä puuttui. Maltan tuskin odottaa, että saan sen takaisin kotiin!

Mahtaakohan sohvalla raaskia enään istua!