Täydellisen Runebergin tortun metsästys!

Juuri kun kansa on selviytynyt joulu-ähkystään, on jo helmikuussa herkuteltava taas! Kaiken kansan pulkkarieha, laskiainen, turvottaa meitä peräti kahtena päivänä. Silloin ahdetaan kupuun hernesoppaa ja laskiaispullia. Mantelimassalla, jos minä mielipiteeni saan ilmaista! Ja, jos oikein "riettaiksi" äidytään, huuhdotaan rokka ja pullat kurkusta alas, ruotsalaiseen tapaan punssilla!
Mutta ennen laskiaipullakautta, juhlistetaan kansallisrunoilijamme Johan Ludwig Runebergin, nimikkopäivää. 5. helmikuuta on minulle päivä, jota odotan melkein enemmän kuin joulua! Silloin saa torttua!
Leipuriksi opiskellessani, teimme koulussa näitä ihanuuksia ja ne olivatkin yksiä parhaimpia syömiäni Runebergin torttuja. Isoja, mantelirouhe tuntui syödessä ja kosteita. Tälläisiä torttuja kohtaa harvoin.

Laitilan Leipä!

Runebergin torttu on saanut monia muotoja ja makuvariaatioita, enkä ole koskaan maistanut, alkuperäiseksi väitetyn reseptin, mukaan tehtyä torttua. Mutta MINUN mielestäni, torttu pitää olla korkea, mehevä, punssilla/konjakilla maustettu ja mantelirouheen täytyy tuntua haukatessa. Ja torttu EI SAA olla missään vuuassa.
No, joka tapauksessa, Runebergin torttu on "kausiruokaa" minun makuuni! Mutta koska asutaan täällä landella ja kauppoihin on matkaa, minulle on parina vuonna käynyt niin, että olen 5.2. jäänyt ilman torttua! Näistä katastrofin hetkistä oppineena, olen aloittanut tortun mukuttamisen, heti kun niitä kaupoista alkaa saamaan. Etten vain ilman, enään koskaan jää!
Tänä vuonna olen syönyt jo monta "tolppaa", mutta silti on jäänyt jotenkin tyhjä olo. Ei tullut täydellistä vastaan. Tiedän kyllä yhden paikan, josta saa lähes täydellisiä torttuja. Mutta sinne on matkaa 35 km ja niin tortun himoinen en kuitenkaan ole, että hakemaan lähtisin. Tyttäreni on ollut siellä töissä ja leipomo on nimeltään Cafe Herkkuhetki. Suosittelen kaikille Ruunen ystäville! Laskiaipullat ovat myös aivan omaa luokkaansa.

Mikon Leipä!

Onhan tälläinen, torttujen napaan vetäminen, kieltämättä rankkaa. Mutta olen valmis uhrautumaan tieteen nimissä ja revittämään, jo valmiiksi leveää perääni. Jotta Te, rakkaat lukiani, voisitte sitten vain hakea kaupasta Sen Oikean!

Leivon Torttu!

Koska, todellakin, valikoima näissä pikkukaupoissa on suppea, sain haalittua 4:n eri leipomon Ruunet. Beibe olisi saanut töistä ostettua Oriveden Leipomon tortut, mutta kokemuksesta tiedän, että ne ovat kuivia. Joten ei maksanut vaivaa edes testata. Sori!
3 tortuista oli lähiseudun leipomoista, yksi kauempaa. Laitilan Leipä, Mikon leipä, Leivon leipomo ja Linkosuo. Näistä ehdokkaista oli siis yksi täydellisyyttä hipova. Ja, Tattada-daa! Voittaja Runebergin torttu vuonna 2015 on...... Linkosuo!

Ehdoton voittaja!

Olen ennenkin tähän ihanuuteen tutustunut ja se on vakuuttanut minut maullaan aiemminkin. Linkosuon Ruune, on perinteisen muotoinen, KOSTEA ja mantelirouheen suutuntuma on hyvä. Pienet miinukset tulevat siitä, että torttu on säilytetty pakasteena, siinä on paljon e-koodeja ja se on hintava. Kilohinta lähes 5e korkeampi, kuin kilpakumppaneiden. No, mutta jos kerran vuodessa yhden tälläisen syö, tuskin vararikkoon joutuu ja lisä-aineisiin sairastuu. Ja, koska minä olen torttuja Teille valmiiksi testannut, ainakaan Pirkanmaan seudulla asuvien ei tarvitse, kuin hakea paras torttu kaupasta ja nauttia!
Laitilan Leivän Ruune oli kuiva, ihan liian kuiva. Mikon Leivän myös, papukaija merkki siitä, että tortun sisällä oli vadelmahilloa. Se pelasti kurkkuun takertumiselta! Leivo Leipomon torttu sika pieni, folio vuuassa ja kuiva. Mutta kaikki söin kokonaan, ei ne pahoja ollut todellakaan! Mutteivät sitä, mitä minä tortultani haen.
Täytyy kyllä myöntää, että vaikka olen moinen "hard core fani" Runebergin torttujen suhteen, niin neljänä peräkkäisenä päivänä torttua naamaan, alkaa riittämään. Yksi vielä, virallisen päivänä, ja sitten riittää!
Seuraavassa jaksossa, ehkä testataan laskiaispullia! Katsotaan nyt...