Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Falafelit joululaatikoiden jämistä!



Meillä jäi joulusta "äitien tekemiä" laatikoita, yksi pieni vuoka jokaista. Eihän ne hukkaan olisi menneet, uuden vuoden jälkeen ne olisivat jo maistuneet kummasti!

Mutta sitten näin Instassa (taas), hyvän idean käyttää nämä joulun tähteet. Heli @keijujakuutit tilin takaa, oli tehnyt falafelpyöryköitä joululaatikoista. Jos et ole tutustunut tähän instatiliin, kannattaa. Koska hänellä on ihania kuvia, runoja ja ajatuksia äitiydestä ja elämästä.

Heli oli tehnyt pyörykät lisäämällä joululaatikoihin kananmunaa, pyöritellyt pulliksi, kieritellyt pyörykät seesaminsiemenissä ja paistanut uunissa. Ja hyviä oli tullut!

Minähän aloin ajatusta jalostamaan. Ajattelin pyöryköiden olevan liian mössöisiä meidän makuumme ihan tuollaisinaan. Ja sipulia ja mausteitakin halusin omiini!

Kolusin kuiva-ainekaappiani toivossa, että löytäisin pähkinärouhepussien jämiä. Rouhe toisi toivomaani purutuntumaa falafeleihin ja ehkä hieman myös ruokaisuuden tunnetta.

Tiesin, että voin "luottaa" itseeni ja löysinkin jopa kaksi avattua pussia hasselpähkinärouhetta. Mikähän siinäkin on, että niitä aina meidän kaapeista löytyy? ;D


FALAFELIT PORKKANA-, PERUNA- JA LANTTULAATIKOISTA


  • porkkana-, peruna- ja lanttulaatikkoa, yksi pieni rasia kutakin
  • 1 iso sipuli pieneksi pilkottuna ja kuullotettuna
  • voita/öljyä sipulin kuullottamiseen
  • 2 isoa valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • paprikajauhetta
  • jeeraa
  • currya
  • chilijauhetta
  • mustapippuria rouhittuna
  • hipsaus suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 100g hasselpähkinärouhetta tai jotain vastaavaa
  • 2 rkl öljyä
  • ( pari ruokalusikallista vehnä- tai maissijauhoja sitomaan massaa)
  • seesaminsiemeniä tai pähkinärouhetta pyöryköiden pinnalle



Kuullota hienonnetut sipulit miedolla lämmöllä. Lisää niille hipsaus suolaa, koska se irroittaa nestettä sipuleista ja estää niitä palamasta. Lisää mausteet pannulle sipuleiden joukkoon ja anna niiden kuumeta koko ajan sekoitellen.
Laita mausteita oman makusi mukaan. Itse laitoin ehkä jokaista puoli teelusikallista.
Siirrä pannu pois levyltä ja anna seoksen hieman jäähtyä.

Laita kaikki ainekset isoon kulhoon ja sekoita massa huolella tasaiseksi. 


Ota massasta kökkäreitä ja pyörittele pieniä palloja. Voit hieman kostuttaa käsiäsi, jos massa tuntuu niihin tarttuvan.
Minä en laittanut mitään sidosjauhoja massaan ja hyvin pysyivät kasassa.
Laita seesaminsiemenet lautaselle ja kierittele pyöryköitä niissä niin, että ovat kauttaaltaan siementen peitossa.
Laita pyörykät leivinpaperoidulle uunipellille.



Seesaminsiemeniä saa varata aikas paljon. Koska tästä määrästä falafelmassaa tulee ainakin kaksi pellillistä pullia.
Koska minun siemeneni ei riittänyt kuin reiluun pellilliseen, käytin hasselpähkinärouhetta loppuihin. Kiitos nyssykkävarastoni, rouhetta oli riittävästi!

Seesaminsiemenillä

Hasselpähkinärouheella

Paista falafeleja 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile kermaviilikastikkeen ja salaatin kanssa. Miksei riisikin sovi hyvinkin näiden lisäkkeeksi!



Ton kermaviilisoosin kanssa vedin kyllä niin helpoimman kautta. Ihan vain valmista dippimaustetta sekoitin kermaviiliin. Sweet chili -oli makuna ja sopi hyvin falafelien kanssa. 

Näihin falafeleihin voi käyttää ihan mitä joululaatikoita teillä sattuu olemaan jäljellä. Mutta maksalaatikkoa en ehkä näihin laittaisi! =D

Ja soveltakaa ohjetta sen mukaan, kuinka paljon teillä laatikoita on. Miksei näihin voisi sekoittaa vielä lisäksi niitä kikherneitä, mistä falafelilt pruukataan oikeasti tehdä.


Syötiin näitä tyttären kanssa heti uunista tuoreeltaan. Olivat hyviä! Tyttären arvio oli, ettei tietäisi syövänsä joululaatikoita, jos ei tietäisi. Olin hänen kanssaan samaa mieltä!

Illalla vielä lämmitin näitä pannulla öljytilkassa ja syötiin niitä salaattien kanssa, kun Beibe tuli luolametsältä. Pyörykät ovat aikas hauraita, mutta ihan hyvin kestivät pannulla lämmittämisen!

Beibe tykkäsi myös näistä falafeleistä ja hän oli samaa mieltä, ettei maistuneet yhtään joululaatikoilta. Nämä kyllä menevät ehdottomasti jatkoon joulutähteiden tuunauksessa!

lauantai 29. joulukuuta 2018

Banaanileivän myötä saavutin henkisen mummuuteni!



Uhosin, että jouluksi en leivo mitään! Kuten ei minulla yleensäkkään ole tapana. Kuten te kaikki tiedätte, minä vietän synttäreitäni joulukuun puolessa välissä ja leivon jouluherkkuja silloin. Kun paikalla on paljon syöjiä ja joulun maut eivät vielä ole alkaneet tökkiä

Mutta nythän kävi niin, että meiltä meinasi jäädä haaskuuseen aikasmoinen kasa banskuja. Ihan hirveää!
Suunnittelin niiden pakastamista, mutta pakastimet ovat ihan tupaten täynnä vieläkin. Ja olisiko niitä tullut sieltä käytettyä?
Kaneille syötän banaaneja kuorineen. Kyllä! Ja ne pitävät niistä kovin, eikä niille ole banaanista mitään haittaa, mahavaivoja tms.. Ne ovat saaneet niitä ihan syntymästään asti, kuten sitä kaaliakin, josta on aikanaan joku kommentoija minua parjannut.
No, kaneille annan banaania satunnaisesti, yhden banskun/ 3 kania. Joten se ei ollut tähän banaanimäärään ratkaisu. Koska niitä oli 6 kappaletta. Siis banaaneja, ei kaneja! ;)

Minulla on sellainen vanha luotto-ohje banaanimaustekakusta ja sitä teenkin usein, koska tytär ja Beibe sitä rakastavat.

Olin kuitenkin joskus töissä guuggeloinut banaanileivän ohjetta ja ajattelin tekeväni pari sellaista. Laittaa ne sitten pakkaseen, jos ei porukalle maistu. Ja  olisihan sitten vierasvaraa joulun jälkeiseen elämään.

Siis, nimestään huolimatta tämä on kahvikakku, eikä leipä. Tai, ehkä ameriikkalaiset makealle persona kansana tätä leipänä nassuunsa vetää. Mutta kyllähän tämä näin suomalaisittain kahvikakun määritelmät täyttää!



BANAANILEIPÄ


  • 2 kpl erittäin kypsiä banaaneja
  • 100 g sulatettua voita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 huoneenlämpöinen kananmuna
  • 1 tl vanilja-aromia tai jauhetta
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka ja vuoraa se tarvittaessa leivinpaperilla. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

Muussaa banaanit kulhossa ja sekoita voisula joukkoon. Sekoita kananmuna ja sokeri seokseen. Jos käytät nestemäistä vaniljaa, lisää se nyt.

Lisää massaan keskenään sekoitetut loput kuivat aineet ja sekoita massa nopeasti tasaiseksi.

Jos haluat koristella halkaistulla banaanilla valmiin kakun, laita kakkuvuuan pohjalle halkaistu banaani limittäin, leikkuu pinta alaspäin.

Lusikoi kakkumassa vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin tunti. Kokeile tikulla kypsyyttä. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua... jos vain maltat!

Tämä kakku oli herkkua! Minua itseäni hieman hirvitti tuo sokerin määrä. Koska kypsistä banaaneistahan makeutta tulee ihan hyvin itsestäänkin. 
Mutta valmis kakku ei sitten kuitenkaan ollut liian makea. Ja meillä tykättiin tästä niin, että kaksi kakkua tein ja ne syötiin pois pyhien aikana. Vävy ja tytärkin kehuivat tätä hyväksi, ei joulunmakuiseksi kakuksi.
Pakkaseen ei jäänyt kuin ihan pieni pala minulle ja Beibelle joskus myöhemmin syötäväksi. Hyvä näin!

Joskus ollaan mietitty tyttären kanssa sitä, että milloin on yhtä taitava kuin äiti on ollut? Tai mummu. Koska ne määritelmät niin kuin henkisesti ja taidollisesti täyttää?

Onko äitiyden tai kunnon vaimoaineksen määritelmä ruskeankastikkeen teko, vai mikä sen määrittää?
Tyttäreni mielestä se on ollut ehkäpä juuri tuo ruskea soosi.

No, ehkä minä saavutin näiden kakkujen myötä mummuuteni huipun. Ihailin nimittäin aina anoppiani, joka paistoi ihan kaiken puuhellan uunissa tai leivinuunissa. Miten voi olla mahdollista, että joku vaan koittaa kädellä, että voiko kakun laittaa jälkilämpöön paistumaan?

Tänä jouluna minä tein näin! Meidän puuhellan uunissa ei ole mitään lämpömittaria. Ja niin vain paistoin onnistuneesti nämä kaksi kakkua siellä. Ihan tosta vaan! Kädellä tosiaan koitin uunin ilman lämpöä ja se jotenkin tuntui "hyvältä". 
Kerran paiston aikana vaihdoin kakkujen paikkoja, koska tulipesän puoleinen ruskistui enemmän pinnaltaan. Olen ylpeä itsestäni! Vaikka en tiedä, onnistunko moisessa enään toiste.

Mutta ehkä minussa sitten kuitenkin on sitä "mummumatskua"! ;'D

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Ihanat joulunpyhät ja kuinka tajusin erään asian!


Käytiin viemässä joulutervehdys Beiben porukoille



Vaikka minusta tuntui koko marras- ja joulukuunkin, että tämä joulu ei vaan meinaa lähteä tänä vuonna lainkaan liikkeelle, jo vain sainkin siitä sitten kiinni ihan viime metreillä.

Ulkosaunakin sai perinteisesti oman kuusensa!


Olen niin nauttinut näistä pitkistä vapaista! Mehän aloitettiin joulu jo aatonaattona, kun Mäyrävuoren sirkus saapui Leppämäkeen. Näin me olemme nimenneet tyttäreni perheen. He kun tuovat nykyään "hieman" elämää tullessaan!

Yksi parhaista "lahjoista" oli, kun kanat alkoivat munimaan tauon jälkeen!

Beibe viritti niille oman kuusen!


Beibe heitti aatonaattona vielä muutaman tonttukeikan hakiessaan isääni syömään ja iltaa istumaan meille. Olikin tosi mukavaa syödä joulupäivällinen jo aatonaattona. Eipä tarvinnut odotella herkkuja aattoon!

Voin kertoo, että lähti nälkä!


Kuukunalle tämä oli pojan ensimmäinen joulu ja minä tein hänelle oman riisipuuron, sekametelisopan, porkkanalaatikon ja rosollin. Hän ei vain oikein arvostanut mummun virityksiä! ='D
Mutta ei se mitään, koirat kyllä arvostavat mummun ruokia!


Pienelle miehelle, pieni porkkanalaatikko! <3
Lahjojakin availtiin aatonaattona

Nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Mummun känny on ihan paras leikkikalu!
Äiti <3


Aatonaattona oli upea kuutamo ja pakkanen kiristyi -19 asteeseen. Oli kyllä upean tunnelmallista mennä vielä myöhään illalla ulkosaunalle saunomaan sen jälkeen, kun oltiin isä viety takaisin kotiin.
Kuu valotti tienoon niin, ettei lamppua tarvinnut.




Puut paukahtelivat pakkasen kiristyessä ja fiilis oli tosi upea. Seisoskeltiin hetki ulkona saunan jälkeen ja oltiin jälleen kerran onnellisia, että on mahdollisuus asua ja elää näin.




Aattoaamuun kuului perinteisesti Joulupukin kuumalinja, Lumiukko ja Lumiukko ja lumikoira. Vähän kyyneltä silmäkulmaan puuroa syödessä! ='D

Puuroa puulusikalla, kun kaikki muut on tiskikoneessa! =D

"Mummu, pois piirrettyjen edestä!"


Mäyrävuoren sirkus lähti puolen päivän jälkeen toiseen mummulaan ja me Beiben kanssa Vehkajärvelle joulukirkkoon.

Tonttupappa on tiukkana! ='D




Joulukirkossa ei tule käytyä ihan joka vuosi, eikä ihan joka toinenkaan. Minulle tämä oli elämäni toinen joulukirkossa käynti.
Beibe on hieman useammin käynyt. Mutta mutta muisteli, että on viimeksi Vehkajärven kirkossa jouluna käynyt joskus 45 vuotta sitten ja hevoskyydillä Pajulanjärven yli perheensä kanssa.



Kirkko oli ihan tupaten täysi! En tiedä, mahtoiko kaikki edes mahtua sisään.
Toimitus oli mukavan lyhyt ja muutama perinteinen jouluvirsi tuli veisattua värisevällä äänellä. Mikähän siinäkin on, että aina alkaa itkettämään!


Hieno tunnelma ulkona, kun kirkonkellot soivat ja Vivace kuoro lauloi!


Aattoilta menikin meillä sitten ihan kahdestaan ja me kyllä nautittiin. Kuunneltiin Tubesta joulumusaa, syötiin sitä itetehtyä lipeäkalaa, saunottiin ja avattiin lahjat.

Monen viikon projekti tuhkankeräämisineen ja liottamisineen!

Mutta kyllä kannatti!


Kyllä pukki taas tiesi, mistä me tykätään!

Dodii! Että tälläisiä makeisia! ;'D


Kattottiin iltamyöhään leffoja. Areenasta katsottiin kotimainen Hymyilevä mies ja tietysti Titanic .

Ulkosauna talvikuosissaan

Saunalla on Beiben joskus koulussa tekemä kynttelikkö


Joulupäivänä olikin vierailu Pälkäneelle, jossa juhlistettiin tänä vuonna veljeni perheen luona isäni syntymäpäiviä ruokailun muodossa.
Ihanaa kanakastiketta tilpehööreineen oli tarjolla. Me veimme jälkkäriksi ihan vain jäätelöä ja karpaloita. Tyttäreni oli keitellyt kinuskia jätskin päälle laitettavaksi. Kyllä taas tiesi syöneensä!

Kuukuna sai pulkan pukilta



Iltaa istuttiin ja kun viimein lähdettiin ajelemaan kotiin, satoikin räntää ja ihan silkkaa vettä taivaan täydeltä. Kyllä monen moista keliä tähän jouluun mahtui!

Mummulassa onkin jo oma pulkka ja sitä päästiin jouluna testailemaan!


Joulupäivän loppuilta meni kyllä ihan leffaillessa kotona. Katsottiin ensin raamatun tarinaan viittaava Noah Netflixistä. Tämä nyt oli sellainen perusviihdyttävä, muttei mitenkään erikoinen. Tulipahan katottua!



 Katsottiin vielä perään ihan telkusta, huikea Florence Foster Jenkins . Meryll Streep tekee aivan mahtavan roolin tässä oopperalaulajan urasta haaveilevasta ja ei lauluääntä omaavasta seurapiirirouvasta kertovasta elokuvassa. Katsokaa ihmeessä, jos ette ole tätä nähnyt!

Hevosten haudalle sytytettiin kynttilä joulunpyhinä

Ehkä hieman pelottavan näköinen tonttu!

Tallin takana on eläinten hautuumaa ja sinne viedään aina lyhty palamaan jouluna

"Navettatonttu!"


Tapaninpäivänä nukuttiin pitkään. "Ihan liian pitkään!", sanoi selkä, polvet ja kaikki muutkin lihakset ja nivelet. Mutta kyllä sitä saa muuten ihan tarpeeksi aikaisin heräillä työaamuina. Ilmeisesti keho kyllä kertoo, että unta tarviin, jos pitkään nukuttaa.

Aamupalaksi perunasalaattia, savulohta ja hapukurkkua leivän päällä


Tapanina katteltiin ihan mahtava, ja varmaan koko joulupyhien paras ja jännittävin elokuva Minisankarit - Ruohonjuuritasolla . Näitä Ruohonjuuritasolla minisarjoja tulee telkusta aika ajoin, ja niitä tykätään katsella.



Mutta tämä elokuva oli kyllä aivan huikea! Nauroin ja jännitin muuraihaisheimojen välistä sotaa sokerinpaloista, kuin parhaassakin actionelokuvassa.



Muuten Tapaninpäivässä ei mitää suurta jännitystä ollutkaan. Aurinko pilkahti ja valoitti hieman ennen laskeutumistaan ja me kävimme valoisaan aikaan pienen metsälenkin ja palattiin kylän läpi kotiin.





Mäyrävuoren sirkus tiputti Benjan meille hoitoon, kun olivat menossa vävyn mummulassa käymään. Joten me ulkoiltiin koirien kanssa ihan vaan meidän tontilla ja suojattiin vielä verkoilla muutama pähkinäpensas ja itsekseen itänyt pikku tammi. On meinaan olleet ristihuulet liikkeellä aktiivisesti joulunpyhinä ja teputus jälkiä on pitkin ja poikin. Mutta eivät ole löytäneet vielä noita suojaamattomia, joten aika oli niin kuin ihan viime tippa!

Lepakko? liiterin ovella!


Eipä tässä muuta ihmeellistä enään! Tiskikone ja pyykkikone laulaa arkista lauluaan, takassa on tuli ja josko vielä illalla söisi jäljelle jääneitä jouluruokia. Lounaaksihan tein herkullista rosollipaistosta .



Hieman on sellainen haikeus mielessä. Mehän ollaan ihan normaalisti töissä nämä kaksi välipäivää. Elintarviketyöläisten "kirous", kun täytyy taas tehdä ihmisille ruokaa kauppoihin vuoden vaihdetta varten.





Mutta tänä jouluna tajusin erään asian, kun me joulua alettiin viettämään oikein tosissaan jo aatonaattona. Joulu ei ole päivämäärä, vaan se on tunne!

Tytär leipoo ja Mauri kyttää kulhoa nuoltavaksi!

Näkymä joulupäivänä yläkerran ikkunasta


Ei sitä joulua saa mieleen, jos se ei ole tullakseen. Ehkä tälläiset pitkät vapaat ja niiden luoma rentous fiilarit minulle toi. Se, että sai olla puuhakas itselleen ja läheisilleen monta päivää ja silti päiviin mahtui vielä rentoutumista ja lepoakin.






Jos kerran kaikkea muutakin tässä maailmassa voi siirtää ja muuttaa ihan vaan mielijohteesta, kyllä Jeesuksenkin syntymäpäivää ja jouluaattoa pitäisi aina viettää maanantaisin. Jotta niillä kaikilla, joilla on pienikin mahdollisuus ja halu näin tehdä, saisivat viettää pitkät vapaat. Tämä hektinen maailman meno ja ihmisten hyvinvointi tarvitsee pitkiä vapaita!



Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille ja mielettömän rentouttavia välipäiviä niille onnenpossuille, joilla ne ovat vapaana!