Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pöllö pöö!

Tyttäreni ollessa pieni, laulaja Sari Kaasiselta, ilmestyi lasten levy, Viisuja vintiltä. Tyttäreni piti kovasti levyn lauluista ja kävimme myös Tampere Talossa, Kaasisen lasten konsertissa. Levyn laulut olivat sellaisia, etteivät ne ärsyttäneet aikuista korvaakaan. Lisää tälläisiä, kauniita lasten lauluja, kaivattaisiin kyllä.
Levyllä oli yksi laulu, PöllöPöö, joka minulle tuli tänä viikon loppuna mieleen. Beiben puuhastelut, kun pyörivät paljolti pöllöaiheen ympärillä.
Minä en juurikaan ole "nokkaani" ulos näyttänyt, johtuen tästä järkyttävästä yskästäni. Mutta lauantaina oli pakko käydä vähän vilaisemassa. Moottorisaha nimittäin oli laulanut koko päivän. Beibe kaatoi lahoja pihlajia kodan vierestä jokin aikaa sitten. Ja on muutenkin siistinyt risupuita tontilta. Luulin, että hän olisi taas niissä puuhissa. Mutta erehdyin!

Ei pöllömpi!

Hän oli puhunut monta viikkoa siitä, että kun osaisi tehdä pihlajan kantoon huuhkajan. Se istuisi siinä kivasti ja vahtisi siitä pihaan kulkevia. Lauantaina luomisen tuska purkaantui ja huuhkaja syntyi pihlajan kantoon!

Minä olen Pöö ja minulla on hyvä nääköö...
Silmikseen pöllö sai isot lasihelmet. Niillä se nyt silmä kovana kyttää pihatietä!
 Että Beibestä kuoriutui sitten moottorisahataiteilijakin!
Sunnuntaina pöllö -teema jatkui. Beibe on säästellyt sellaisia onttoja puun rungon pätkiä. Aikomuksenaan tehdä niistä linnunpönttöjä.
Meillä pyöri, kymmenisen vuotta sitten, varpuspöllöjä, ihan tässä pihassa. Nyt niitä ei ole näkynyt, eikä viheltelyäkään kuulunut.
Ensi kohtaaminen varpuspöllön kanssa minulla oli, kun tytär oli kerran lähdössä kouluun. Saatoin häntä rappusille, kun hän näytti pihavaahteraa. "Kato, äiti. Pöllö!" Minä tietysti etsin katseellani sellaista isoa pöllöä. Luulin, että likka hööpöttää. Mutta sitten huomasin pöllön, kun se käänsi päätään. Voi, kuinka suloinen, pieni pöllö! Sellainen käteni kokoinen!
Toinen kohtaaminen, kyseisen pikku-pöllön kanssa oli, kun sellainen lehahti pihatien varressa olevan männyn oksalle. Siinä se istui tuiman näköisenä ja katseli meidän spanieliamme.
Näitä pikku-pöllöjä ollaan kaivattu ja niinpä Beibe oli tehnyt pöllön pöntön.


Se oli vaan niin painava, ettei sitä saanut sellaisenaan puun kylkeen ripustettua. Beibe kiinnitti sen ensin pitkään seipääseen ja sitten seipäineen ison haavan kylkeen. Monen metrin korkeuteen. Oli sillä siinä homma!


Luulisi pöllölle kelpaavan! Tai ainakin tikalle, jos ei muille...

Noitiakaan ei ole meillä vuosiin käynyt. Mutta tänä Palmusunnuntaina, kävi kaksi pikku-noitaa. Tosi kiva juttu! Silti minulle jäi kyllä aika paljon suklaamunia itselle syötäväksi!


Toivottavasti tämä flunssa nyt alkaisi hellittämään otettaan. Pääsiäinen on jo ensi viikonloppuna ja olis kiva, kun jaksaisi siitä nauttia!


 Ja syödä lisää suklaamunia!




6 kommenttia:

  1. Hieno huuhkaja! Pöllöt on kiehtovia, sympaattisia ja salaperäisiä. Voi kun pääsisi itsekin näkemään pöllön ihan luonnossa! Olen sellaisen ehkä kerran joskus teininä nähnyt. Lajista ei ole mitään hajua, istui niin korkealla puussa. Pidän peukkuja että varpuspöllöt löytävät tarjolla olevan asunnon!

    Täälläkään ei virpojia ruuhkaksi asti ole, mutta kaksi kävi kuitenkin, oli ihan mukava juttu. Ei haittaisi vaikka kävisi enemmänkin, minusta tuo on ihan kiva tapa. :)



    VastaaPoista
  2. Beibelle välitetty kehut!
    Harvoin pöllöjä kyllä pääsee näkemään. Muutama vuosi sitten, käytiin Mikkelissä, Anjan Puistossa. Se on sellainen yksityinen arboretum, jossa on myös hanhia, sorsia, kaneja, kanoja ym. eläimiä. Sisääntuloportin vieressä oli jumalattoman iso kuusi, lammen rannassa. Kuusen latvassa kökötti huuhkaja. Oltiin ihan varmoja, että se oli muovinen tai jotain. Kunnes se käänsi päätään ja lähti lentoon! Valtavan kokoinen ja keskellä päivää. Kun kerrottiin itse Anjalle tapahtuneesta, hän kertoi sen käyvän kyttäilemässä hänen elukoitaan. Hieno kokemus, upeassa paikassa!

    Minä pidän myös virpojista, ovat aina meille tervetulleita!

    VastaaPoista
  3. Wau! Hieno!

    Olen muutaman kerran onnistunut näkemään pöllön luonnossa, myös sen kuuluisan Bubi-huuhkajan. Komeita lintuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh! Sinähän olet sitten "Melkein sukua julkkikselle", kun olet noin kuuluisan linnun nähnyt!

      Poista
  4. Hauska pöllö, tuollainen saisi meilläkin vartioida puutarhaa, mahtaisivat jyrsijät pelästyä. On ystävällistä tehdä linnuille koteja. Meillä valtaa pitää lehtopöllö, sillekin voisi tehdä pöntön, mutta korkeuksiin kiinnittämisessä voisi mennä sormi suuhun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piruilinkin miehelle, että mitäs jos ne pienet varpuspöllöt, eivät uskallakaan tulla pihaan, kun puupöllö vahtii!
      Voin kertoa, että kyllä tais miehelläkin hetken olla koko koura suussa, kun se mietti, miten ton pöntön puuhun sais!

      Poista