Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ennen elokuvaa: Ensi kosketus intialaiseen!

Itäinen katu 11, TRE Finlayson

On taas se aika vuodesta, kun Beibe vanhenee. Otimme perjantaina hieman varaslähtöä, tähän kyseenalaiseen, juhlaan. Varasin liput leffaan ja kävimme syömässä.


Mietin pitkään ravintolaa, mihin menisimme. Sitten muistin, että Finlaysonin alueelta löytyy intialainen ravinteli! Beibe on jo pitkään puhunut, että hän haluaisi käydä joskus sellaisessa syömässä.
Taj Indian Restaurant oli siis valintamme. Ravintola oli siisti ja intialainen musa soi vienon hiljaisesti. Silmiini tökkäsi kuitenkin pahasti, pöydissä olevat vahakangasliinat. Ne tekivät paikkaan heti, halvan kebab ravintolan ilmeen. Meidän lisäksi, kahdessa pöydässä, oli kahden hengen seurueet. Vastapäätä oleva American Dinner, oli tupaten täysi.
Meille vähäinen asiakasmäärä oli vain plussaa. Olihan meidän ehdittävä vielä sinne elokuviin. Tarjoilijana oli ihan supi-suomalainen, nuori nainen. Keittiössä näytti hääräilevän ulkomaalaisen näköinen mies kokkina.
Tarjolija tuli heti luoksemme ruokalistojen kera. Useasta ruokalajista oli kaksi vaihtoehtoa, tulinen ja mieto. Pelkureina, emme uskaltaneet valita tulista vaihtoehtoa, vaikka chilistä pidämmekin.
Alkuruuaksi otimme Papad Chatnia (2,00e). Papumuhennoksesta tehtyä, kuivattua leipää, kera kahden dipin.

Papad Chatni
Pääruuaksi Beibe valitsi Kasmiri Fishin (15,90e). Lohta tomaattikastikkeessa. Minun valintani oli Jhinga Korma (16,90e). Jättikatkarapuja kermaisessa kastikkeessa mantelin kera. Ruuan lisäkkeeksi sai halutessaan Naan leipää (2,50e). Valitsimme valkosipulilla mautettua versiota. Ruokajuomaksi otimme tylsästi Karjala-oluet (5,00e). Jälkkäriksi Mango Lassit (3,00e). Salaattia sai hakea noutopöydästä, ruokaa odotellessa.
Alkupalaleipä tulikin joutuisasti. Ja se oli pahaa! Jonkinlaista pientä sipsin makua siinä oli ja hieman tulisuutta. Mutta kaiken kaikkiaan, tosi pettymys. Ruskea dippi haisi ihan pyykinhuuhteluaineelle ja voisin kuvitella, että siltä se maistuikin. (En ole koskaan maistanut huuhteluainetta!) Vihreä dippi oli niin kirkkaan vihreää, että se lähes loisti hämärässä ravintolassa. Ja makunsa puolesta, sekin meni hygienia puolelle. Hammastahnaa, tälläkertaa! Eli, jotain minttu jutskaa se taisi olla. Kiitimme viisauttamme, onneksi otimme vain yhden alkuruuan puoliksi!

Jhinga Korma

Kasmiri Fish ja riisiä
Pääruokakin ilmestyi pian pöytään. Tarjolija toi ensin lämmitetyt lautaset eteemme. Riisimäärä näytti tosi vähäiseltä kahdelle hengelle. Ruuat tuotiin pienissä kuparipannuissa ja ne olivat telineissä, missä oli tuikkukynttilä palamassa alla. Jotta ruoka pysyisi lämpimänä. Ruokien esille pano oli mielestämme kiva.
No, miltä se intialainen ruoka sitten maistui? Sitä Beibeltä kysyessäni, hän vastasi: "Pakastetulta lohelta ja tomaattikastikkeelta". Minun ruoka maistui maustekuivakakulta. Ihan jees, muttei mitään erikoista. Soosin seassa oli kuusi ravunpyrstöä. Niitä sai vähän etsiskellä sieltä ja ne oli hieman kumisia.
Maistelimme toistemme annoksia ja olihan se Beiben tilaama ruoka ihan hyvää. Muttei mitään ihmeellistä, todellakin kalaa tomaattisoosissa. Beiben arvio, minun tillamastani sapuskasta oli, että se maistui ihan sellaiselta, kuin minäkin olin tehnyt joskus! Olikohan se hyvä vai huono arvostelu? Omasta mielestäni, minä teen hyvää ruokaa! Kookosmaitoahan tässä oli ja sehän on aika hallitseva maku.
Riisi oli hyvän makuista ja suutuntuma oli hyvä. Sitä vain oli liian vähän meille kahdelle. Kysymällähän se olisi selvinnyt, että saako sitä lisää. Mutta eihän suomalainen asiakas kysele sellaisia! Jos eivät itte tajua tuoda lisää, niin olkoon!

Mango Lassi
Mango Lassi pelasti paljon. Se oli hyvää! Olisinkin ihmetellyt, jos näin ei olisi ollut. Jos minäkin osaan sellaisen valmistaa! Pyysimme tarjoilijan tuomaan ne heti alkuun pöytään, jotta voisimme hörppiä niitä ruokailun lomassa. Se olikin hyvä idea. Sitä oli sellainen puoli litraa ja olisi ruuan jälkeen ollut aika rykäisy vetäistä moinen pirtelö naamaan. Pikkuhiljaa hörppien, se ei tuntunut niin isolta. Ainut miinus oli, että Lassi oli ihan lämmintä.
Loppujen lopuksi, mahamme tulivat kyllä ihan täyteen, kiitos Mango Lassin ja puolen litran oluiden. Muuten ruuasta ja henkisesti aika tyhjä olo. Mutta aiomme kyllä kokeilla vielä jotain toista ravintolaa!



Illan elokuvaksi olimme valinneet, Clint Eastwoodin, vuonna 2014 ohjaaman, American Sniperin. Se on elämäkerrallinen toimintaelokuva, yhdysvaltalaisesta tarkka-ampujasta, Chris Kylestä. Pääosissa Bradley Cooper ja Sienna Miller.
Sotilasuransa aikana, Kyle sai lempinimen Legenda, hänen noustuaan Yhdysvaltain tappavimmaksi tarkka-ampujaksi. Irakin kapinalliset asettivat hänestä palkkion. Chris Kyle ei osannut, sodasta palattuaan, jättää taisteluissa kokemiaan asioita taakseen ja ne rasittivat hänen perhe-elämäänsä ja avioliittoaan.
Elokuvassa Chris Kyle esitetään suurena sankarina ja ohjaaja Clint Eastwood, onkin sanonut elokuvan olevan sodanvastainen. Silti elokuva on saanut suurta kritiikkiä siitä, että se liittää 9/11 terroriteot ja Irakin sodan yhteen. Chris Kylenkin sanottiin nauttivan tappamisesta ja pitäneen irakilaisia "villeinä". Elokuvaa pidetään myös vihaa lietsovana arabeja kohtaan.
No, oli niin tai näin. Jokainen tehkööt asioista omat johtopäätöksensä. Me kuitenkin pidimme elokuvasta! Kyllähän siinä oli paljon sitä kuuluisaa amerikkalaista patriotismia, mutta jos sen ei anna häiritä, raina oli nautittava. Sota on aina sotaa ja sen kokeneilla on siitä omat käsityksensä!
Jos tän tyyppisistä leffoista pitää, suosittelen lämpimästi!

Mutta, kiva ilta meillä oli. Se on kaikkein tärkeintä!

4 kommenttia:

  1. Tuota elokuvaa olenkin suunnitellut mennä katsomaan, jos vain ehdin.

    VastaaPoista
  2. Kuten sanottu, meikä suosittelee!

    VastaaPoista
  3. Me käytiin viikonloppuna miehen kanssa elokuvissa kattoo Luokkakokous. Ihan jees se oli. Se Big Game mua kans vähän ehkä kiinnostais.

    Mä olen syönyt yhden kerran intialaista ruokaa, Englannissa kaverilla ollessani. En pitänyt siitä kummemmin, ihan liian tulista mun makuun. Tuntui, että kaikki maistuu samalle, ja se ainoa maku on "tulinen". Parasta koko ateriassa oli se (mauton) leipä... Että tais jäädä mun maistelut siihen yhteen kertaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luokkakokous kiinnostais myös! On listalla seuraavana, jos vain löytys aikaa!

      Englantilaisethan tuntuu olevan ihan hulluna intialaiseen ruokaan. Ainahan ne vetää jotain kanacurrya.
      Just ton liiallisen tulisuuden takia, mekin otettiin ne miedot versiot ruuista. Ja se kookosmaitohan on just sellasta, että kaikki maistuu samalle. Mutta, Beiben työkaveri oli puhunut jostain toisesta intialaisesta ravintolasta Tampereella, jonka ruuasta hän oli pitänyt. Täytyy varmaan käydä se tsekkaamassa, ennenkuin ihan tyrmää koko intialaisen ruuan!

      Poista