Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 1. lokakuuta 2016

Kurpitsamuisteloita ja kurpitsagnocchit, parilla eri tapaa!

Red Etampes-jättikurpitsa. Siemenet ostettu Hong Kongista.


Kylläpäs Leppämäen pienviljelijäemäntä on ollut taas trendikäs tietämättään! Koska kurpitsasato on ollut aikas hyvä, on pitänyt keksiä kaikenlaista sapuskaa niistä. Kurpitsasosekeittoa ollaan tehty kattilatolkulla. Täältä löydät ohjeen keittoon ja kurpitsakääretorttuun!
Mutta niin hyvää kuin keitto onkin, ei sitä jaksa syödä montaa viikko peräkanaa. Beibeltä ainakin alkaa tulemaan soraääniä, vaikka olen keiton kera tarjoillut pekonisilppuakin.

Kanoillekkin kurppa maistuu!

Kaikenlaiset pastaruokajutut ovat näköjään vallanneet monet aikakausi- ja ilmaisjakelulehdet ja tv:n ruokaohjelmat. Ja kuinkas sattuikaan, että minä olin juurikin tehnyt kurpitsasta gnoccheja! Ihan vahingossa olin käynyt ruokakokeilujeni kanssa aallonharjalla!

Yllä öljykurpitsa 'Big Mama'. Alemman nimeä en muista. Siemenet ostettu Virosta.

Mummuloissa oli aina kasvamassa sitä ihan tavallista oranssia, isoa kurpitsaa tunkion päällä. En muista, että siitä olisi koskaan mitään ruokaa laitettu. Säilöttiin ainoastaan sellasina kuutioina mausteliemeen.  Jotenkin muistelen, että olisin niistä kurpitsakuutioista tykännytkin lapsena, mutta en kyllä ainakaan aikuisena niistä enään pidä.


Tätä lajiketta en edes muista laittaneeni!

Nuoreksi äidiksi tultuani ja oman viljelyurani alettua, minulla oli kyllä tuota "tavallista" kurpitsaa usein kasvamassa. Toinen veljistäni piti säilötyistä kurpitsakuutioista, joten hänelle niitä tein.
Kunnes kerran kävi niin, että melkein sain surmani kurpitsaa paloitellessani!
Kaikkihan tietää, kuinka paksu sellaisen ison jättikurpitsan kuori on. Keittiön pöytätasolla yritin halkaista kurpitsaa isolla lihapuukolla. Yhtäkkiä kurpitsa lumpsahti kyljelleen ja puukko lipesi pystyyn pöytään, ihan muutaman sentin päästä vatsastani. Olin painanut puukkoa kurpitsaa vasten niin voimalla, että terä upposi muutaman sentin pöydän puiseen kanteen. Niin kovasti säikähdin! Jos puukko olisi livennut pikkuriikkisen minuun päin, se olisi ollut mahassani ja syvällä!

"Lavastettu tilanne!"

Kurpitsan pilkkominen jäi siihen, niin järkyttynyt olin. Tyttäremme oli silloin noin vuoden ikäinen ja ajattelin, etten halua hänen jäävän äidittömäksi mokomien kurpitsakuutioiden vuoksi. Kun en edes niitä itse syö!
Kaikenlisäksi juuri remontoidun keittiömme työtasoon jäi hirvittävä vekki puukosta ja pelkäsin, että Beibe suuttuu minulle sen tärväämisestä. Pidin koko sen päivän jotain jäljen päällä, ettei Beibe huomaa. Illalla oli pakko tunnustaa tekoni. Beibe ei suuttunut ja oli huojentunut, ettei kurpitsaepisodissa käynyt sen pahemmin.

'Napless Long'. Siemenet taas Virosta ostettu.

Vuosiin en kurpitsoita kasvattanut. Kerran sitten olin kansalaisopiston huovutuskurssilla ja siellä mukana olevilta Martoilta oli jäänyt kurpitsasosekeittoa ja -sämpylöitä edellispäivän kekrijuhlista. En ollut koskaan aiemmin maistanut niin hyvää sosekeittoa ja kurpitsankasvatus alkoi taas kiinnostaa. Sitten näin jossain ruokaohjelmassa maailmani mullistavan vinkin! Kurpitsaa ei välttämättä tarvitsisi pilkkoa raakana, vaan sen vois lykätä kokonaisena uuniin ja kuoria vasta kypsänä. Wau! Joten nykyään minulla kasvaa joka vuosi kurpitsaa ja olen silti pysynyt hengissä!

Hokkaidokurpitsa 'Vesuv'
Ja onneksi nykyään on niin paljon tarjolla eri kurpitsalajikkeita. Sen kuin vain valitset! Ei enään vain sitä "tavallista" kurpitsaa. Tosin niistä jättikurpitsoista voi kaivertaa lyhtyjä, jos osaa. Minun kurpitsalyhdyn kaiverruksesta voi lukea täältä . Silloinkaan ei verenvuodatukselta säästytty!


'Jack be the litlle'

Gnoccheja en ole koskaan tehnyt, saati sitten syönyt. Monesti on pitänyt perunasta niitä vääntää, mutta jotenkin vain on jäänyt tekemättä.
Olen monena vuonna kasvattanut hokkaidokurpitsaa ja tänä vuonna se teki ennätyssadon. Hokkaidon malto on sellaista tosi tärkkelyspitoista, joten ajattelin sen sopivan hyvin gnocchehin. Hokkaidoja muuten ainakin Lidlistä saa alle parin euron kilohintaan.
Minulla oli puuhellassa valkea ja lätkäisin yhden hokkaidon, toisen erilaisen kurpan kanssa uuniin. Tökin puukolla muutavia reikiä kuoreen, josko kypsyisivät paremmin. Ei kyllä ole välttämätöntä tuo, kypsyvät kyllä ilman tökkimistäkin!


Sähköuunissa sopiva lämpö voisi olla jotain 150 astetta ja niin kauan, että kurpitsa tuntuu pehmeältä kuoren läpi. Mutta kyllä siihen saa pari tuntia varata, kurpitsan koosta riippuen. Ja ainahan niitä voi halkoa, jos uskaltaa! Ja eihän mikään jätti uuniin mahdukkaan!

Ei kuitenkaan ihan näin kypsy! =D
Kurpitsoiden kannattaa antaa jäähtyä hieman ennen kuoren irroitusta. Sisältä tulee tosi kuumaa höyryä. Kuori lähtee ihan helposti repimällä ja lusikalla tms. voi hedelmälihan kaapia talteen. Sottaista puuhaa, mutta henkikulta säilyy paremmin, kuin puukolla kovaa kurppaa sohiessa!


Valmiina kuoren irroitukseen!
KURPITSAGNOCCHIT n. 4 annosta

  • 500g kurpitsasosetta
  • 3dl vehnäjauhoja
  • 1 kananmuna
  • 2rkl öljyä
  • kourallinen raastettua parmesania
  • ripaus muskottipähkinää
  • hipsaus valkopippuria
  • suolaa

Hokkaidosta tuleva sose on aika jauhoista.

Lisää jäähtyneeseen kurpitsasoseeseen kananmuna, mausteet, juustoraaste, öljy ja vehnäjauho pienissä erissä. Jos käytät jotain vetisempää kurpitsaa, voit joutua lisäämään jauhoja. Taikinan pitää olla jämäkkää ja muotoiltavaa.

Minä sekoitin taikinan yleiskoneella.

Viimeistele taikina vielä käsin, pöydällä jauhojen kanssa vaivaten.


Jaa taikina neljään osaan, pyörittele sormenvahvuisiksi tangoiksi ja leikkaa parin sentin pätkiksi.




Keitä gnocchit kypsiksi erittäin runsaassa, suolatussa vedessä. Gnocchit ovat kypsiä, kun ne kelluvat.

Raakoja!

Kypsiä!
 Valuta valmiit gnocchit hyvin ja tarjoile haluamallasi tapaa. Me söimme niitä salviavoissa paistettuna ja tomaatti kastikkeen kera.

SALVIAVOI (koko gnocchimäärälle)


  • 100g voita
  • kymmenisen salvianlehteä
Sulata voi pannulla ja laita salvianlehdet tirisevän voin joukkoon. Anna kiehua hetken, salvianlehdet rapeutuvat voissa ihanasti ja voi saa ruskistuessaan pähkinäisen maun. Mutta varo polttamasta!
Voit kaataa sulan voin valutettujen gnocchien päälle ja tarjoilla niin. Mutta minä paistoin gnocchit rapeaksi salviavoissa. Gnocchit imivät paistuessaan voin itseensä ja oli namia!



Aah! Rapea päältä, pehmeä sisältä!
Raasta vielä gnocchiannokseen parmesaania päälle, niin jo vot on hyvää!



Minä pakastin puolet gnoccheista. Ne oli sitten näppäriä ottaa ja keittää hieman kohmeisina. Jos olisin ollut vielä fiksumpi, olisin pakastanut ne irrallisina pellillä tai leikkulaudan päällä. Rasiassa pakastettuna tarttuivat hieman kiinni toisiinsa, vaikka olin jauhottanut ne hyvin. Viisaampi sitten ensi kerralla!


Toisella kertaa syötiin gnoccheja ihan tomaattisoosin kera. Mielestämme olivat ehkä parempia näin! Tomaattikastikeohjeita löytyy netistä vaikka hurumykke. Mutta tässä tämä Leppämäen perussoossi, teen sitä aina ison satsin, koska sitä voi sitten jatkaa kalalla, jauhelihalla tai broitsulla. Ihan millä vaan keksii tai käyttää vaikka pitsassa!

TOMAATTIKASTIKE

  • 2 prk tomaattimurskaa
  • 1 iso tai 2 pientä sipulia
  • valkosipulia maun mukaan, mutta ainakin pari kynttä
  • öljyä kuullottamiseen
  • tuoretta tai kuivattua basilikaa
  • tuoretta tai kuivattua oreganoa
  • yksi laakerinlehti
  • chiliä, tuoreena tai kuivattuna maun mukaan
  • 2 rkl punaviinietikkaa tai puoli lasillista punaviiniä
  • 2 rkl ruokosokeria
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • (lihaliemikuutio)
Kuullota öljyssä pilkotut sipulit (ja tuore chili) kattilassa. Lisää tomaaattimurska sipulien joukkoon. Huuhtaise tölkit puhtaaksi tilkalla vettä ja kaada joukkoon. Laita laakerinlehti joukkoon. Jos käytät kuivattuja mausteita, lisää ne nyt joukkoon.
Lisää viinietikka/viini, tomaattipyre ja osa sokerista. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Jos käytät liemikuutiota, ole tarkkana suolan kanssa.
Anna soosin hautua hiljalleen ainakin puolituntia. Lisää tässä vaiheessa pilkotut, tuoreet yrtit. Maistele soosia ja lisää tarvittaessa mausteita ja sokeria, tomaatin happamuutta taittamaan. Kastikkeen maku pehmenee vain mitä kauemmin se saa hautua. Se saa olla sakeaa. Mutta varo, ettei se kuivu liikaa!
Nauti gnocchien, raastetun parmesaanina ja salaatin kera!


Niin, ja olen kuullut näin aikuisena, että ainakin toisessa mummulassa tehtiin kurpitsoista kiljua. Kyllä! Täytyisikin kysellä isältä hieman, miten sitä tehtiin. Ja onnistuisikohan sen kiljun jalostamaan viiniksi? Kilju kun ei kuulosta kovin herkulliselta juomalta! ='D


Blogi on saanut taas uusia seuraajia. Irina ja Sissi, sydämellisesti tervetuloa seuraan! <3

14 kommenttia:

  1. Kiitos hyvistä ohjeista. Yksi kurpitsa odottaa vielä terassilla jatkokäsittelyä, joten gnoccheja voisikin kokeilla.
    Olipa onni, että puukko pysähtyi pöytään. Monen monta kertaa on tullut veistettyä haavoja sormiin, mutta isoilta vammoilta olen välttynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Yksi iso kurpitsa riittää moneen eri ruokaan! =)

      Kurpitsan paloittelussa on varovaisuus paikallaan!

      Poista
  2. Olipas se mukava kurpitsapostaus. Kiitos hyödyllisistä ohjeista. Varmasti kokeilen jotakin, vaikkapa gnoccheja. Mukavaa lokakuun alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Anneli! Ja oikein mukavaa lokakuuta sinullekkin! =)

      Poista
  3. No jopas, sullahan on iso määrä kurpitsalajikkeita! :) Pikkuisen oon kade, meillä on aina vaan yksi lajike vuodessa, tilanpuutetta vajaan aarin palstalla! Voi että, alkoi tehdä mieli kurpitsakeittoa.. Ja noita pylpyröitä pitää kyllä kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, joo. Jäi vähän taimia käteen keväällä ja pitihän ne kaikki laittaa maahan kun kerran oli kasvatettu. Ja vielä kun oli niin sateinen kesä täällä meilläpäin, niin nehän sitten kasvoivat ja kasvoivat!

      Tilaahan nuo vaatii ja vaikka meilläkin sitä on, niin osa luikertaa naapurin ojassa!

      Poista
  4. Upeita kurpitsoja. Minua harmittaa, kun omani jo loppuivat. Kiitos ohjeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaupoista saa nyt kotimaisiakin kurpitsoija vaikka mitä lajikkeita!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kyllä niissä taas syömistä riittää! ='D

      Poista
  6. Upea kurpitsasaalis ja ihania herkkuja niistä. Ison kurpitsan avaaminen raakana on vaikeaa. Viimeksi tein kahdeksan kiloiseen reiän yläosaan ja koversin lihan pois. Sain komean lyhdyn, mutta sottaista puuhaa se on. Minulla on tänä vuonna surkea kurpitsasato, vain kaksi Tom Tomia, niistäkin toinen hyvin pieni, kaikki kurpitsat kukkivat komeasti, mutta hedelmiä ei tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, myskikurpitsathan eivät onnistuneet minulla taaskaan tänä vuonna, vaikka noista muista tuli hyvä sato.
      Meidän toi kasvimaa on niin hyvällä, aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Ja tosiaan sitä vettä tuli niin paljon tänä kesänä, että saivat kyllikseen! =D

      Poista