Arkikuvia 48/52

VIIKKO 48

Tämä viikko on mennyt tavanomaisesti. Töitä, väsymystä ja sitä rataa. Ihan perus kotihommat jne.
Tosin tiistaina olin pekkasvapaalla. Edellisviikolla kysyin esimieheltäni, saisinko ihan minkä päivän tahansa tälle viikolle vapaaksi. Kerroin, ettei minulla ole sen kummempaa syytä kuin se, että minä olen väsynyt, kipeä ja ahdistunut. Pomoni sanoi, ettei näe mitään estettä miksi en vapaapäivää saisi ja niin olin tiistain pois töistä.
Se olikin hyvä päivä, koska autoni oli pakoputkirempassa ja sain sen sitten rauhassa hakea iltapäivällä.
Muutenkin yritin rentoutua, ihan silleen "vaikka väkisin" -tyylisesti. Ei mikään ihme, että on aina väsynyt, kun pitäisi koko ajan jotain suorittaa! Kyllähän nyt vapaapäivänikin jotain merkittävää pitäisi saada aikaisesksi. Muutenhan menee koko päivä hukkaan!
Beibe minua aamulla töihin lähteissään varoitteli stressaamasta. Ja kyllä, heräsin vapaapäivänäni jo klo 05.00. On sekin prkl, ettei saa nukuttua silloin kun voisi!
Mutta... tiettekö mitä? Minä ihan oikeasti rentouduin! Ja ihan kirjaa lukemalla ja vain olemalla. Vitsi, että oli ihanaa! Tälläisiä päiviä lisää elämääni. Taidampa tehdä tästä uudenvuoden lupauksen itselleni!

"Pakkorentoutumista!"

Jouluisia fiiliksiä kaikesta huolimatta alkaa olemaan. Kaiken maailman joulumyyjäisiä putkahtelee sinne tänne ja poikkesinkin Sahalahden joulupuodissa viikolla tsekkaamassa tarjontaa.

Glögiä ja heijastimen ostin. Ei oikein ole tarvetta millekkään ja lahjatkin on jo aikas hyvällä mallilla. Kovastihan puodissa oli kaikenlaista käsityötä, sukista keppihevosiin. Mukavaa kuitenkin, että jotkut jaksavat vuodesta toiseen pistää puodin pystyyn joulunalusajaksi. Kyllähän se piristää kylän ilmettä, koska muutenhan tuokin vanha osuuspankin tila olisi tyhjillään.

Yksi joka kuitenkaan ei taida jaksaa, on Sahalahden kukkakauppias. Olin kuullut huhua, että hän lopettaisi liikkeensä pidon.
Poikkean aina aika-ajoin ostamassa ihan itselleni jonkin kukkasen tai kimpun häneltä. Nytkin kävin tsekkaamassa tarjontaa ja ostin kaktuksen sekä hyasintin.

Juteltuani kukkakauppiaan kanssa, hän kertoi huhujen pitävän paikkansa. Kesä ja syksy on ollut niin hiljaisia, että on ollut päiviä ettei yhtään asiakasta ole käynyt liikkeessä.
Kyselin, onko hän markkinoinut liikettään. Mutta hän oli vakaasti sitä mieltä, että kyllä paikalliset tietävät, mistä kukkia saa.
Todella harmillista, koska kukkakaupasta ostetut kukat vain ovat niin hyviä, laadukkaita ja kestäviä. Mutta myönnän itsekin, että tulee ostettua marketeista halvalla kukkia. Vaikka tiedänkin niiden kuolla kupsahtavan heti kohta!
No, niin tai näin, tuli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka raadollista yrittäminen on pienillä paikkakunnilla. Varsinkin tuollaisten erikoisliikkeiden kohdalla.

Kävinhän minä parturissakin viikolla. Minulla on ollut pitkään sellainen toispuoleinen heittotukka sivukaljulla. Kalju vaatiikin huoltoa säännöllisesti ja minulla on onneksi niin ihana vakkarikampaaja, ettei toista samanlaista löydy!

Kirstin luo kun menee, on kuin menisi kaverilla käymään. Hänen kanssa tulee juteltua ummet ja lammet ja samalla hiuksetkin saavat huoltoa. Aina tulee lähdettyä hymyssä suin hänen luotaan!
Hän on laittanut vuosikaudet tukkaani ja tietää miten harvan hamppuni saa näyttämään kuohkealta. On ihan mahtavaa, kun on tälläinen luottokampaaja. Käyn hänellä laitattamassa tukkani aina kun on tiedossa jotain kekkeriä. Hän on tehnyt aikanaan myös hääkampaukseni.

Kävin myös tänään Kirstillä ja taas on tukka kuosissa ja hieman kimallettakin laitettu. On meinaan illalla teurastamon pikkujoulut! Ihanaa piristävää yhdessäoloa mukavien työkavereiden kanssa. Jee!