Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Vanhat koulutaulut ja Luonnon kultainen kirja

Minä kuulun siihen vielä siihen ikäpolveen, jonka opiskeluun kuului koulutaulut. Muistan, että vielä ala-asteella, oppilaista valitut järjestäjät, hakivat koulun varastosta opettajan käskystä koulutauluja ja karttoja. Biologian, uskonnon ja maantiedon tunneilla niitä ainakin käytettiin.
Varasto, jossa oppitunneilla tarvittavaa aineistoa säilytettiin, sijaitsi opettajainhuoneen vieressä. Siksi siellä ei sopinut kovin kau'aa kupata hakureissulla. Vaikka siellä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa. Täytettyjä eläimiä, isoja tietokirjoja ja oli siellä ihmisen luurankokin. Ei se oikea ollut, kai, mutta sellainen oikean näköinen! Muistan, että se oli heti oven pielessä ja se piti ohittaa, kun huoneeseen meni. Vähän se taisi pelottaakkin!
 Varasto oli sellainen mystinen ja pölyinen, jännä paikka. Sellainen, mitä näkee elokuvissa ja mistä löytyy aina jotain salaista. Ei nykyajan kouluista enään taida moista huonetta löytyä!
Yläasteella sitten ei enään niinkään vanhoja tauluja ja karttoja opetuksessa käytetty. Kaikki heijastettiin piirtoheittimellä valkokankaalle. Ja kuvioihin tulivat mukaan myös opetusvideot.
Olen aina pitänyt näistä vanhoista koulutauluista. Nehän olivat vanhoja jo silloin, kun minä olin lapsi. Tai, ainakin ne näyttivät siltä! Se miten taidokkaan yksityiskohtaisesti ne on tehty, on kiehtonut minua. Ja varsinkin luonto- ja eläinaiheet. Ne ovat kauniita!
Yhdeksänkymmentä luvun kirpputoribuumin aikaan, koulutauluja alkoi näkymään myynnissä. Se taisi olla myös sitä aikaa, kun pienten kyläkoulujen lakkautusbuumi alkoi. Molemmat buumithan ovat yhä voimissaan. Jälkimmäinenkin, valitettavasti!
Vasta Leppämäkeen muutettuamme, aloin himoitsemaan oikein vakavissani koulutauluja seinilleni. Mutta ilmeisesti kaikki muutkin näin tekivät ja hinnat ovat olleet aivan törkeän kovat! Varsinkin eläintaulut ovat olleet mielestäni hirmu hinnoissa. 50-100 euroa taulusta, on mielestäni ollut liikaa.
Mutta tänä kesänä olen tehnyt kolme edullista löytöä. Yhden suomalaisen ja pari ulkolaista koulutaulua. Onko nämä nyt menossa pois muodista? Vai onko pitkään jatkunut taloustaantuma laskenut myös vanhojen koulutaulujen hintaa ja kysyntää? Oli miten tahansa, on minun aikani "iskeä"!
Olen pikkuhiljaa sisustanut tyttäreni tyhjäksi jäänytttä huonetta. Olemme keskittäneet televisionkatselun, muusiikin kuuntelun ja tietokoneella istumisen sinne. Kaksi hankinnoistani on löytänyt paikkansa sieltä.Toinen on lohen kehitystä kuvaava, suomalainen iso taulu. Löysin sen keväällä Pikon kirppikseltä, mistä en juuri koskaan löydä mitään. Hintaa taululla oli 15 euroa. Ja se on hyvä kuntoinen.


Lakritsa näkee varmaan hyviä unia moisen vonkaleen alla!

Toinen taulu on pieni ja tanskalainen koulutaulu. Sen löysin Pirkan kirpputorikeskuksesta kesällä. Kirppiksellä on sellainen retronurkkaus ja siellä taulu oli hyllyn päällä. Minua viehätti siinä sen koko ja aihe. Kaksi jänistä ovat syömässä lumenpeittämiä lehtikaaleja. Taulu ei ole loistokunnossa, reunat ovat rispaantuneet. Mutta aihe ja hinta, 12 euroa, saivat minut heltymään. Ja Beibekin tykkäsi taulusta kovin! Onhan puput lähellä hänen sydäntään! Heh heh!



Erittäin ajankohtainen lehtikaali taulun aiheena!


Kolmas hankintani olikin pitkän harkinnan tulos. Olin joskus kymmenen vuotta sitten nähnyt eräillä keräilymessuilla myynnissä koulutaulun, missä olivat kaikki kolme suomenkarjan lehmää kuvattuna. Taulu maksoi 50 euroa, enkä raaskinnut sitä ostaa. Koska lehmät ovat lähellä sydäntäni, minua on hieman harmittanut, etten taulua silloin ostanut. Lehmäaiheisia tauluja näkee myynnissä todella harvoin. Ja jos niitä on, ne maksavat ihan törkeästi! Torissa esim., on ollut eräs lehmäaiheinen koulutaulu myynnissä vaikka kuinka kauan. Repeillyt ja hintaa 100 euroa/tarjous.
Koko kuluneen kesän olen katsellut, Pirkan kirppiksellä käydessäni, siellä myynnissä ollutta lehmäkoulutaulua. Sen hinta on ollut 20 euroa ja se on ollut myynnissä piiiitkäään! Joku ulkomaalainen se on ja kuntokaan ei ole parhaimmasta päästä.
Viime viikonloppuna päätin, että jos se on vielä siellä, ostan sen. Ja olihan se! Ja nyt se koristaa meidän "kirajstohuoneen" seinää.



Eihän se korvaa sitä suomenlehmätaulua, joka silloin joskus jäi ostamatta. Mutta hyvä on tämäkin! Se sulautui osaksi kotiamme luontevasti.
Samalla lehmätaulun hankintareissulla, silmiini osui vanha luontokirja eräässä myyntipöydässä. Vanhat eläinkirjat ovat myös kiehtoneet minua pikkulapsesta saakka. Niissä on aivan upea, piirretty kuvitus.
Kummitädilläni oli iso, vanha ja painava eläinkirja. Pyysin aina, että saisin sitä selailla. Mieleeni on painunut koko sivun kokoinen kuva, missä kaskelotti valas kaataa valaanpyytäjien veneen. Muutenkin kirjassa oli sellaisia kuvia, mitä ei varmastikkaan nykyajan eläinkirjoista löytyisi. Esimerkiksi kuvia norsumetsästyksestä.
Kirpputorilla oleva kirja oli "Luonnon kultainen kirja". Kunto loistava ja hinta 3 euroa! Koko kirppiskierroksen puristin kirjaa kainalossani, ettei kukaan sitä minulta vahingossakaan nappaisi!
Kirjan kuvitus on todella taidokkaasti piirrettyä. Tämä kirja on sellainen, että jos joskus saan lapsenlapsia, selaan tätä heidän kanssaan!




Lehmä bongattu!

Meidänkin elukat ovat kirjassa hyvin edustetuina!

Mauri!

Lakritsa!

Ihania puita!

Tulppaanit...

... ja omenat ovat nyt ajankohtaisimmillaan!

Komea sammakko!

Tälläiset asiat, kuten koulutaulut ja vanhat kirjat, muistuttavat minua siitä, että minäkin olen ollut joskus lapsi. Ja niistä asioista, jotka ovat minua aina kiinnostaneet ja tehnyt minusta tälläisen kuin olen.
Tässä taannoin isäni antoi minulle kangaskassin, jonka oli löytänyt laatikoistaan. Kangaskassin, jonka pikku-Marketta on tehnyt jokus koulussa käsityötunneilla. Olen muistaakseni ollut kolmannella luokalla sen tehdessäni. Muistan kyllä kuinka vaikeaa sen tekeminen oli. En osaa ommella vieläkään.
Käytin kassia vuosikaudet liikuntavaatteiden kuljettamiseen koululle. Värivalintaani hieman ihmettelen; en pidä sinisestä väristä. En ole koskaan pitänyt. Mutta yksi asia on näköjään ollut aina minua:


                                                                        SYDÄN!

Hyvää korvapuustipäivää kaikille ja alkanutta lokakuuta!

18 kommenttia:

  1. Oletpas tehnyt hyviä ja mielenkiintoisia hankintoja. Minäkin muistan nuo pahvitaulut kouluajoilta. Ihana kun on kolmasluokkalaisen tekemä kassi on vielä tallella. Minultakin löytyy jotakin koulussa tehtyä, mm pölyriepu on vieläkin käytössä. - Mukavaa syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin eräs työkaveri toi näytille pukuhuoneelle sellaisen pölyrievun, jonka oli tehnyt koulussa! Se on varmaan ollut jonkin aikakauden vakiokäsityö! Ennen mikrokuituliinan keksimistä! =)

      Poista
  2. Ihania löytöjä. Meilläkin on kolme vanhaa koulutaulua. En vain ole löytänyt niille sopivaa paikkaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Joskus sitä onnistaa!
      Sehän noissa koulutauluissa on ongelmallista, kun ne ovat niin isoja! Meilläkin kun on pieni talo, missä matala huonekorkeus, on haastavaa löytää niille paikka.
      No, jos niitä alkaa ihan rasittavuteen asti, halvalla kirppiksiltä löytymään, täytyy sitten pitää yllä vaihtuvaa näyttelyä!

      Poista
  3. Kivoja ovat nuo taulut. Sujuvasti oon katellu, mut ei oikein mahu meillekään. Ehkä joskus myöhemmin...
    Se voi olla kouluaikaan, jotta annettiin vaan kangas josta piti tehä, eikä ollu valinnan mahollisuutta. Onneksi ei oo vaikuttanut koulun karmeat käsityötunnit nykyiseen harrastukseen enää :) Ei tullut traumoja, niinkuin urheilutunneista, etenkin pesäpallosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla tosiaan niin, että ope valkkas kankaan. Eikä itse päässyt asiaan vaikuttamaan!
      Minulla jäi villasukkatrauma koulun käsästä. Opettaja haukkui koko luokan kuullen minun villasukkani ja sen kantapään. Naureskellen! Ite seisoin siinä luokan edessä, kun opettaja sitä esitteli kaikille. Mutta nykyään teen sukkia jälleen. Oli pakko opetella kun oma äiti kuoli ja anoppi meni niin huonoon kuntoon, ettei sukkia saanut enään heiltä. Ja ihan hyvän sukan teen nykyään!
      Liinkuntatuntitraumat ovatkin sitten ihan oma lukunsa! =)

      Poista
  4. Hienoja löytöjä!

    Näiden kanssa lienee sama kuin muun vanhan tavaran, kuten Arabian astioiden, kanssa. Hinnat vaihtelevat, ja monesti niistä pyydetään aivan hurjia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =)

      On se kyllä säälittävää, kun rikkinäisistäkin Arabioista pyydetään ihan hirveitä hintoja. Ja kaikki mikä vähänkin on muodissa, nousee pilviin hintoineen. Tuntuu välillä, ettei tavaroiden myyjät edes halua saada kamojaan myydyksi!

      Poista
  5. Mä niin muistan kanssa sen huoneen siellä koulussa. Siellä olis saanut kyllä kulumaan yhden jos toisenkin tunnin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhumattakaan koulun vintistä! Siinä vasta aavemainen paikka olikin!

      Poista
  6. Olipa ihana juttu, että nuo taulut löysit. Sopivat hyvin huoneeseen. Ja ihan mielettömän hyvässä kunnossa tuo kalataulu! Harvoin näkee tuollaisia ainakaan tuohon hintaan! Ihanaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Minunkin mielestäni ne sopivat kivasti huoneiden värimaailmaan.
      Kivaa sunnuntaita Sinullekkin!

      Poista
  7. Voi kyllä on upeita löytöjä. Minullakin muutama koulutaulu jemmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on! =)
      No, herttinen sentään! Olenko ollut ainut, jolla näitä ei vielä ole ollut? Alkaa paljastumaan porukoiden "jemmat"! =)

      Poista
  8. Itse asiassa... Jopa minä olen sitä ikäpolvea, jonka koulutiellä oli vielä käytössä opetustauluja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No perskules! En taidakkaan olla ihan dinosaurus sitten vielä! =D

      Poista
  9. Tosi hienoja löytöjä ja voi nuo kirjan kuvat! Upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta myös nuo kirjan kuvat ovat ihania! Enin ajattelin, että voisin tehdä jotain kirjasta. Leikata kuvia irti ja ehkä kehystää. Mutten raaski! Kirja on niin hyvässä kunnossa! Selailen ja ihastelen sitä ihan sellaisenaan!

      Poista