Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 26. syyskuuta 2015

Uunipaahdettu tomaattikeitto. Ja vähän mietintää asioihin jämähtämisestä! Ja vähän muustakin..



Minullahan on tapana jankuttaa asioista. Tai jämähtää johonkin tiettyyn aiheeseen. Tämän kesän teemoja on ollut Viron reissut, kesätapahtumat, naapuripitäjien kiertely ja näköjään, kesäkurpitsa ja tomaatti. Näistä aiheista olette saaneet lukea kyllästymiseen asti. Useita saman kaltaisia postauksia, perä perään.
Elän elämääni jotenkin sykleittäin; jotain asiaa toistetaan, kunnes siirrytään toiseen. Ja sitä sitten jauhetaan paikoillaan. Kunnes on taas aika siirtyä seuraavaan.
Ihailen ihmisiä, jotka innostuvat jostain, esim. harrastuksesta niin, että tekevät sitä yhtä juttua innolla ja paatoksella, koko lopun ikäänsä. Miten joku pystyy moiseen keskittyneisyyteen? Menettää sydämensä yhdelle ainoalle asialle? Minä innostun kaikesta! Ihmisistä, eläimistä, ruuasta, taiteesta, käsitöistä, ihan kaikesta. Asioista! Niistä minä innostun! Ja sitten jonkin sillä hetkellä kiinnostavan jutun keksittyäni, jumiudun siihen joksikin aikaa. Kunnes on aika siirtyä seuraavaan...
En usko, että tässä jämähtämisessä on mitään pahaa. Mutta kun kyseessä on, vaikkapa ruoka, elämä voi käydä yksitoikkoiseksi. Ei minun, mutta mieheni. Beiben. Tytär on jo pelastautunut oman kotinsa turvaan!
Ei sillä, etteikö rakkaani arvostaisi kokkailujani ja "pientilamme" satoa ja antimia. Mutta hän on todellinen lihansyöjä, vaikka kelpuuttaakin kasvikset ruokavalioonsa. Hän saattaa, hiljaa sisäisesti, kärsiä jatkuvasta kesäkurpitsan ja tomaatin syömisestä. Vaikkei sitä, minua rakastaen, myönnäkkään!
Pelon häivähdys silmissään, hän kyselee usein, että mikäs "herkkuvihannes" tällä kertaa pannulla tirisee? Ja sisältääkö ruoka yhtään eläinproteiineja? En ole sentäs innostunut vihannesten höyryttämisestä. Sitä avioliitomme ei ehkä kestäisi!
Vaikka edellinen postaus koskikin suppilovahverokeittoa, elämämme on silti jumittunut kesäkurpitsaan ja tomaattiin. Onneksi talvi kohta pelastaa meidät näiltä "vihannespaholaisilta"!
Tällä viikolla tein tomaattikeittoa. Uunissa paahdetuista tomskuista. Ja hyvä keitto tulikin! Oikein tomaattista. Heh heh! Hieman kuivaa huumoria...



Rakennetaan vähän aasille siltaa ennen itse ohjetta: Olen joissain postauksissani saattanut sivulauseissa mainita, etten oikein välitä isojen kauppaketjujen hirmuvallasta. Silti lompakostani löytyy Boonusta ja Plussaa. Eli postilaatikkoon ilmestyy aika ajoin kyseisten ryhmittymien asiakaslehdet. Vaikken tarjousten perässä juoksekkaan. Olen persoonallinen, mutta haluan kuulua joukkoon. Ehkä siinä on yksi syy näiden korttien omistamiseen. Tai sitten olen vain niin suvaitsevainen kaikkeen ja kaikille. En oikein tiedä, mikä minua vaivaa!
No, jo jonkin aikaa sitten ilmestyneessä Pirkka -lehdessä oli monta hyvää ruokaohjetta. Muun muassa tämä keitto uunipaahdetuista tomaateista. Minua reseptissä viehätti yksinkertaisuus; keitto koostuu tomaatista, valkosipulista, öljystä ja mausteista. Ja lorauksesta vettä. Ei mitään kikkailuja tuorejuustojen ja kermojen kanssa. Vaikka niitä rakastankin.
Mutta, erittäin sekavan alustuksen jälkeen, päästään vihdoin itse ohjeeseen:


UUNIPAAHDETTU TOMAATTIKEITTO

  • 2kg kypsiä tomaatteja
  • 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 2rkl oliiviöljyä
  • 1tl suolaa
  • 1/2tl mustapippuria
  • 2dl vettä
  • ripaus sokeria (minä laitoin pari ruokalusikallista)

Lisäksi:
  •  1 mozzarellajuustopallo
  • basilikaa silputtuna
Halkaise tomaatit ja asettele ne puolikkaat, leikkauspinta ylöspäin, leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Sekoita hienonnetut valkosipulinkynnet, öljy, suola ja pippuri keskenään. Minä laitoin kaikki mortteliin ja hinonsin ne siellä. Hyvä tuli näin!
Levitä seos tomaattien päälle.
Paahda tomaatteja 200-asteisen uunin keskitasolla noin tunti. Tomaattien kuuluu saada väriä, muttei palaa. Tarkkaile niitä paahtamisen aikana. Nosta peltiä ylemmäksi paahtamisen loppuvaiheessa, jos tomaatit eivät ala saamaan väriä. Mutta varo polttamasta!
Kaada tomaatit kattilaan. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vesi ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta sokerilla ja tarkista maku.
Revi mozzarella paloiksi ja tarjoile lautaselle annostellun keiton pinnalla, silputun basilikan kera. Rouhase päälle vielä mustapippuria ja ripsauta sormisuolaa. Nauti!



Yllätyin siitä, kuinka voimakkaasti valkosipuli haisi tomaatteja paahdettaessa. Koko kämppä kärysi kyllä aika lahjakkaasti!
Keitto kannattaa soseuttaa todella huolellisesti. Eikä siivilän läpi laittaminen ole liioittelua. Minua hieman häiritsi, kun keitoon oli jäänyt kuoren palasia. Tuntuivat tikkuisilta suussa.
Mutta muuten keitto oli hyvä tomaattikeitto. Olen tehnyt usein tomaattimurskasta, vehnäjauholla suurustaen ja sulatejuustoa lisäten, keittoa. Mutta tämä keitto oli niin helppo ja yksinkertainen että! Eikä kalvennut yhtään sulatejuustoversiolle!

Että tällästä mietintää tällä kertaa ruuan ohessa!

14 kommenttia:

  1. Tuo tomaattikeitto vaikuttaa vallan herkulliselta. Mut hei, nuohan on kausituotteita ja nyt kuuluukin jämähtää niihin. Meillä on jämähdetty kurpitsoihin ja munakoisoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvää on!
      No hyvä, että on ihan normaalia jämähtää! ;)
      Mä en ole ikinä saanut munakoisoja onnistumaan...

      Poista
  2. Joo tuttua on, olen monesti jämähtänyt kesäkurpitsoihin näin syksyllä ja nyt en saa niitä millään menemään.
    Tuo keitto ois varmaan ollu hyvää, laitoin tosin tomaatit jo pakkaseen kun eivät nekään kuluneet yhtään. Mutta on vielä vihreenä, joten ootellaan niiden kypsymistä :)
    Minä innostun aina jostain, ja kun se innostus loppuu, elämä on ihan tyhjää. Nytki haahuilen vaan, ei oikein huvita mikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan myös tuon tyhjyyden. Mutta ehkä sekin on jämähtämisen yksi muoto; jonkin aikaa haahuillaan, eikä mikään huvita. Ja on tosi vaikea tarttua toimeen. Kunnes jonain päivänä... taas huvittaa! =)

      Poista
  3. Onpas herkullisen oloinen keitto, kiitoksia ohjeesta, tuosta taitaa tulla meidän tämän päivän lounas!
    Nuo kausi-innostumiset ovat mullekin niin kovin tuttua. Joku juttu jää päälle niin, että siihen lopulta kyllästyy. Meilläkin lapset aina naureskelevat näille äidin kausille; silloin kun äidillä oli se-ja-se-kausi...
    Mutta, täytyy kuitenkin sanoa, niiden lisäksi on kuitenkin paljon sellaisia isompia kestoasioita, jotka kantavat ja pysyvät mukana läpi elämän - kuten vaikkapa puutarhanhoito :) Nuo hetkittäiset innostumisen aiheet ovat yleensä paljon pienempiä juttuja.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti maistuu! =)
    No hyvä, etten ole todellakaan ainut, näiden paikallaan polkemisieni kanssa. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siinä, että elämässä on niitä kestoasioitakin. Kuten mainitsemasi puutarhanhoito! Mutta ne vaan on niin syvällä elämässä, että ne kuuluu siihen niin kiinteästi, ettei niitä enään edes huomaa. Ne on sitä elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vielä, keitto on nautittu hyvällä halulla! Minuakin nuo kuoret vähän haittaavat, niinpä otin ja kuorin paahtamisen jälkeen ne tomaatit, joiden kuori tuntui sitkaimmalta, kävi aika helposti.
      Sitä olenkin monesti ihmetellyt, miksi näihin omiin tomaattteihin tulee huomattavasti paksumpi kuori kuin "kaupan" tomaateissa, onkohan joku lajikekysymys vai johtuuko jostain muusta?
      Ja noista kestoasioista mietinkin jo aiemmin, että ne ovat varmaan sitten ainakin aika lähellä niitä paljon puhuttuja arvoja :)

      Poista
    2. Kiva, että maistui! :)
      Minä luulen, että kuoren paksuus saattaisi johtua kotikasvihuoneen epätasaisista kasvuoloista. Lämmön, lannoituksen ja valon määrä ei ehkä ole niin tasainen kuin kauppakasvihuoneissa. Ja kyllä varmaan noilla "maatiaislajikkeilla" on paksumpi kuori, kuin jalostetummilla.
      Kyllä! Niitä ne varmaan ovat, elämänarvoja! =)

      Poista
  5. Hyvältä näytti taas. Ja pakkohan sitä on kausittain montaakin asiaa tehdä. Nyt on satokausi ja syödään sitä, mitä kasvimaatuottaa. Eivätpä ne iänkaiken säily.

    Pirkassa on muuten aika mukavasti reseptejä - monesti vielä ihan kokeiltavia. Kaikista lehdistä ei voi sanoa samaa.

    itse odottelen, että puutarhakausi saataisiin lopullisesti päätökseen ja pääsisin sukeltamaan taas niihin asioihin, joita täällä talossa sisällä pitäisi tehdä. Puutarha vie aina aikaa siltä kaikelta muulta!

    Aurinkoista alkavaa viikkoa sinne sinulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Olen joskus ihan vakavissani miettinyt sitä sellaista ruokavaliota, jossa syödään kauden mukaisesti. Meillä vaan tämä pitkä talvi voisi olla aika haastavaa. Ruokavalio olisi aikas vilja- ja juurespainotteista. Mutta olisi joskus mielenkiintoista kokeilla! Tosin en varmaan pystyisi olemaan talvella ostamatta appelsiineja ja banaaneja!
      Kyllä! Olen samaa mieltä kanssasi! Puutarha vie kaiken ajan! =)

      Poista
  6. Meillä ei myöskään mies innostu minun kasvisruuista. Minä taas voisin syödä päivä toisensa jälkeen papuja ja linssejä:) Välillä vähän punajuurta ja perunaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taasen voisin elää kaaliruuilla. Ne ovat minun herkkuani! <3

      Poista
  7. Marketta no en maar lainkaan ole kyllästynyt, en yhtään. Mielestäni juuri blogeissa on kivaa, että tehdään omaa juttua ja sinun blogisi on sinun näköinen, se juuri kiehtoo. :) Miehen ja minun lempparikeitto on tomsukeitto joten kiitos reseptistä ja hei lehmäastia bongattu!

    Kivaa viikkoa <3

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla, ettei kyllästytä mun jankutukset! =)

    Ole hyvä vaan reseptistä! Tää on kyllä niin helppo tehä!

    Tulee harvemmin käyteltyä noita lehmäastioita. Mutta noi isot mukit on just hyviä keiton tarjoiluun!

    VastaaPoista