Uunipaahdettu tomaattikeitto. Ja vähän mietintää asioihin jämähtämisestä! Ja vähän muustakin..

Minullahan on tapana jankuttaa asioista. Tai jämähtää johonkin tiettyyn aiheeseen. Tämän kesän teemoja on ollut Viron reissut, kesätapahtumat, naapuripitäjien kiertely ja näköjään, kesäkurpitsa ja tomaatti. Näistä aiheista olette saaneet lukea kyllästymiseen asti. Useita saman kaltaisia postauksia, perä perään.
Elän elämääni jotenkin sykleittäin; jotain asiaa toistetaan, kunnes siirrytään toiseen. Ja sitä sitten jauhetaan paikoillaan. Kunnes on taas aika siirtyä seuraavaan.
Ihailen ihmisiä, jotka innostuvat jostain, esim. harrastuksesta niin, että tekevät sitä yhtä juttua innolla ja paatoksella, koko lopun ikäänsä. Miten joku pystyy moiseen keskittyneisyyteen? Menettää sydämensä yhdelle ainoalle asialle? Minä innostun kaikesta! Ihmisistä, eläimistä, ruuasta, taiteesta, käsitöistä, ihan kaikesta. Asioista! Niistä minä innostun! Ja sitten jonkin sillä hetkellä kiinnostavan jutun keksittyäni, jumiudun siihen joksikin aikaa. Kunnes on aika siirtyä seuraavaan...
En usko, että tässä jämähtämisessä on mitään pahaa. Mutta kun kyseessä on, vaikkapa ruoka, elämä voi käydä yksitoikkoiseksi. Ei minun, mutta mieheni. Beiben. Tytär on jo pelastautunut oman kotinsa turvaan!
Ei sillä, etteikö rakkaani arvostaisi kokkailujani ja "pientilamme" satoa ja antimia. Mutta hän on todellinen lihansyöjä, vaikka kelpuuttaakin kasvikset ruokavalioonsa. Hän saattaa, hiljaa sisäisesti, kärsiä jatkuvasta kesäkurpitsan ja tomaatin syömisestä. Vaikkei sitä, minua rakastaen, myönnäkkään!
Pelon häivähdys silmissään, hän kyselee usein, että mikäs "herkkuvihannes" tällä kertaa pannulla tirisee? Ja sisältääkö ruoka yhtään eläinproteiineja? En ole sentäs innostunut vihannesten höyryttämisestä. Sitä avioliitomme ei ehkä kestäisi!
Vaikka edellinen postaus koskikin suppilovahverokeittoa, elämämme on silti jumittunut kesäkurpitsaan ja tomaattiin. Onneksi talvi kohta pelastaa meidät näiltä "vihannespaholaisilta"!
Tällä viikolla tein tomaattikeittoa. Uunissa paahdetuista tomskuista. Ja hyvä keitto tulikin! Oikein tomaattista. Heh heh! Hieman kuivaa huumoria...

Rakennetaan vähän aasille siltaa ennen itse ohjetta: Olen joissain postauksissani saattanut sivulauseissa mainita, etten oikein välitä isojen kauppaketjujen hirmuvallasta. Silti lompakostani löytyy Boonusta ja Plussaa. Eli postilaatikkoon ilmestyy aika ajoin kyseisten ryhmittymien asiakaslehdet. Vaikken tarjousten perässä juoksekkaan. Olen persoonallinen, mutta haluan kuulua joukkoon. Ehkä siinä on yksi syy näiden korttien omistamiseen. Tai sitten olen vain niin suvaitsevainen kaikkeen ja kaikille. En oikein tiedä, mikä minua vaivaa!
No, jo jonkin aikaa sitten ilmestyneessä Pirkka -lehdessä oli monta hyvää ruokaohjetta. Muun muassa tämä keitto uunipaahdetuista tomaateista. Minua reseptissä viehätti yksinkertaisuus; keitto koostuu tomaatista, valkosipulista, öljystä ja mausteista. Ja lorauksesta vettä. Ei mitään kikkailuja tuorejuustojen ja kermojen kanssa. Vaikka niitä rakastankin.
Mutta, erittäin sekavan alustuksen jälkeen, päästään vihdoin itse ohjeeseen:

UUNIPAAHDETTU TOMAATTIKEITTO

• 2kg kypsiä tomaatteja
• 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 2rkl oliiviöljyä
• 1tl suolaa
• 1/2tl mustapippuria
• 2dl vettä
• ripaus sokeria (minä laitoin pari ruokalusikallista)

Lisäksi:

•  1 mozzarellajuustopallo
• basilikaa silputtuna

Halkaise tomaatit ja asettele ne puolikkaat, leikkauspinta ylöspäin, leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Sekoita hienonnetut valkosipulinkynnet, öljy, suola ja pippuri keskenään. Minä laitoin kaikki mortteliin ja hinonsin ne siellä. Hyvä tuli näin!
Levitä seos tomaattien päälle.
Paahda tomaatteja 200-asteisen uunin keskitasolla noin tunti. Tomaattien kuuluu saada väriä, muttei palaa. Tarkkaile niitä paahtamisen aikana. Nosta peltiä ylemmäksi paahtamisen loppuvaiheessa, jos tomaatit eivät ala saamaan väriä. Mutta varo polttamasta!
Kaada tomaatit kattilaan. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vesi ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta sokerilla ja tarkista maku.
Revi mozzarella paloiksi ja tarjoile lautaselle annostellun keiton pinnalla, silputun basilikan kera. Rouhase päälle vielä mustapippuria ja ripsauta sormisuolaa. Nauti!

Yllätyin siitä, kuinka voimakkaasti valkosipuli haisi tomaatteja paahdettaessa. Koko kämppä kärysi kyllä aika lahjakkaasti!
Keitto kannattaa soseuttaa todella huolellisesti. Eikä siivilän läpi laittaminen ole liioittelua. Minua hieman häiritsi, kun keitoon oli jäänyt kuoren palasia. Tuntuivat tikkuisilta suussa.
Mutta muuten keitto oli hyvä tomaattikeitto. Olen tehnyt usein tomaattimurskasta, vehnäjauholla suurustaen ja sulatejuustoa lisäten, keittoa. Mutta tämä keitto oli niin helppo ja yksinkertainen että! Eikä kalvennut yhtään sulatejuustoversiolle!

Että tällästä mietintää tällä kertaa ruuan ohessa!