Koreilevat ukot hatuissaan!

Jos jotkut puutarhan kukkaset ovat pitäneet tälläisestä, kosteasta ja viileästä kesästä, niin ukonhatut ovat niitä. Ne ovat ainakin meillä kukkineet parhaiten ikinä, pitkään ja komeasti.

Emme yleensäkkään ole mitään kukkapenkkien kuopsuttajia. Meidän kukkapenkit saavat pärjätä pitkälti omillaan.
Tänä kesänä ne ovat olleet kuitenkin enemmän heitteillä kuin koskaan. Rikkaruohot ovat alkaneet niitä valloittamaan ja penkit vaatisivat pikaisia kitkentätoimenpiteitä. Mutta minkäs teet, kun aika ja jaksaminen on rajallista. Onneksi on ollut kosteata, ettei ole niihin vettä tarvinnut kantaa.
On kuitenkin ihana huomata, että kukkaset voivat huonosta hoidosta huolimatta hyvin ja kaunistavat pihaa upealla kukinnallaan.

Ukonhatuista olen aina pitänyt. Toisessa mummulassani oli piiiitkä kukkapenkki, jossa kasvoi ainoastaan sinistä ukonhattua. Minusta se oli todella kaunis!

Leppämäessä ei kauheasti kukkia ollut meidän tänne muuttaessamme. Mutta kirjavaa tarhaukonhattua oli pihatien varressa pieni alue ja sen olen siirtänyt parempaan paikkaan kasvamaan. Se on ihanaa!

Tänä kesänä siinäkin on ollut ihan mielettömän komeat kukat. Ihan kuin sekin olisi onnitellut 100 vuotiasta Suomea ihanalla sinivalkoisuudellaan.

Sitä sinistä aitoukonhattua sain meidän silloiselta naapurilta ja istutin sen meidän ulkosaunan eteen. Vuosien aikana se on levinnyt hyvin ja tänä kesänä se on kukkinut todella kauniisti. Yhtään ainutta kirvaakaan siinä ei ole näkynyt, vaikka yleensä se on niitä mustanaan. Kylmällä vedellä olen sitä kesäisin suihkutellut kirvoista puhtaaksi. Mutta tänä kesänä sateet ovat tehneet sen puolestani!

Olen hankkinut muutaman ukonhatun lisääkin tontille muutamana viime vuotena. Niitä ollaan ostettu Viron puutarhamessureissuilta.

Valkoista ukonhattua himoitsin monta vuotta, mutta ei vaan tullut koskaan ostettua. Sitten Turin kukkamarkkinoilla sellainen tuli vastaan ja ostettavahan se oli.

Se on ollut meillä muutaman vuoden ja selvisi siitä kamalasta toissa talvesta, mikä tappoi paljon perennoja.  Hieman sekin on kitunut, mutta tänä kesänä se kasvoi korkeaksi ja kukki hienosti.

Meinasin ihan kuolaani tukehtua, kun pari kesää sitten samaisilla markkinoilla näin eräällä naisella vaaleanpunaisen ukonhatun myynnissä. Pieni taimi purkissa ja kuva vaaleanpunaisella kukalla kukkivasta ukonhatusta. Hintaa sillä oli vaivaiset 2 euroa. Sen verran lehdistä tunnistin, että ukonhattu se oli. Nappasin taimen lähes hullun lailla hihitellen ja Beibe sarkastisesti totesi, että tuskin on kukka todellisuudessa vaaleanpunainen.

Mutta niin vaan on tuo ukko vaaleanpunaisen hatun tehnyt jo kahtena kesänä. Ei paljon kauniinpaa ja herkempää voi olla. Tämä ukonhattu on lähes feminiininen!

Mutta jos vaaleanpunainen ukonhattu on kaunis, niin köynnösukonhattu on mielestäni mystisen kummajaisen näköinen. Todella kiehtova perenna!

 
Niitä olen hankkinut kaksi edellämainituilta messuilta. Ensimmäiseksi hankittu ei voi niin hyvin ja kasvaa tosi kituliaasti. Se varmaan ei pidä paikasta mihin sen istutin. Täytyisi varmaan keksiä sille toinen paikka.

Mutta toinen... UPEA! Se on kasvanut hyvin ja on voimissaan. Kukkii kuin viimeistä päivää ja kukat ovat isoja!

Tiesittekö muuten, että kaikki ukonhatut ovat todella myrkyllisiä.
 Luontoportin nettisivuilla sanotaan näin:
Ukonhatut suojautuvat kasvinsyöjiä vastaan myrkkykoktaililla, joka sisältää muun muassa suvun tieteellisen nimen mukaan nimettyä akonitiinia ja sen lähisukuisia alkaloideja. Erityisen tarkasti kasvi varjelee juurakkoaan, mutta kaikki maanpäälliset osatkin ovat myrkyllisiä. Ukonhattujen myrkyllisyys on tiedetty jo kauan ja niistä tehtyä uutetta on käytetty jo ammoisina aikoina esimerkiksi nuolimyrkkynä. Länsimaisen sivistyksen aamuhämärässä roomalaiset, kreikkalaiset ja arabit osasivat käyttää ukonhattua niin sodankäyntiin, villipetojen hävittämiseen kuin saattaakseen pois päiviltä hankalat aviopuolisot, poliittiset vastustajat ja muutkin vihamiehet.
Muutama gramma ukonhatun juurakkoa ei näytä paljolta, mutta riittää aiheuttamaan hirmuisen oireyhtymän, joka parissa tunnissa johtaa hyvin tuskalliseen kuolemaan. Toisaalta oikein annosteltuna ukonhatun juurta ja puhdasta akonitiinia voidaan käyttää kipulääkkeenä särkyihin, estämään tulehduksia ja laajentamaan verisuonia esimerkiksi sepelvaltimotaudissa. Vaikka ukonhatun sanotaan olevan kylmissä maissa vähemmän myrkyllinen kuin lämpimissä maissa, omatoimiset kokeilut on syytä unohtaa.

Olenpa joskus jostain lukenut, että ammoisina aikoina ukonhatun viljelemisestä olisi rankaistu kuolemalla.  Koska ukonhatun viljelijällä epäiltiin aina olevan pahat mielessä!
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja ukonhattuja voi kasvattaa puutarhassaan joutumatta epäillyksi noitatoimista ja myrkytyssuunnitelmista.

 Vaikea kuitenkin sanoa, mikä näistä ukonhatuista on kaunein. Kaikki ne ovat upeita ja kiehtovia. Ja mikä parasta... tulevat pitkälti toimeen omillaan!