 |
| Oluttölkki jäänyt matkasta kivasti koristamaan kukkaistutusta! |
Kiire... se on päivän sana. Ja väsymys tulee hyvänä kakkosena! Nyt on kyllä sellaista hulinaa, kun pitäisi ehtiä marjametsään, korjata satoa ja laittaa siitä ruokaa, säilöä ja vaikka mitä. En ihan oikeasti ehtisi käymään oikeissa töissä!
Kaiken tämän lisäksi on kaikenlaista rakennus ja -remppaprojektia. Niitäkin pitäisi tänne blogiin ehtiä päivittelemään.
Vaikka meikäläinen varsinkin kahlaa välillä "syvällä mudassa" eli omassa mielen surkeudessani ja kipeässä kropassani, en ole niihin kuitenkaan jumittunut. Kaikkea kivaakin on tapahtunut, tapahtuu koko ajan ja tulee tapahtumaan. Ei nyt mitään maata järisyttävää, mutta ihan näitä arkisia asioita koskien elukoita, rakennuksia, pihaa ja elämää yleensäkkin täällä Leppämäessä.
Välillä naurattaakin ja itkettääkin, kun on niin paljon kaikkea koko ajan, että toinen asia jää kesken, kun jo täytyy toiseen kiiruhtaa. Onneksi kuitenkin vielä pääasiassa naurattaa.
Olen alkanut enenevissä määrin unohtelemaan ja hukkaamaan asioita ja tavaroita. Kahvikuppeja, työhanskoja ja -kaluja sun muita on pitkin pihoja. Kamat jäävät kuin koiralta paska, kun täytyy jo singahtaa kohti uusia hommia!
 |
| Kaunis asetelma rappusilla! ='D |
Yritän hoitaa mahdollisimman monta asiaa samalla reissulla esim. kasvimaalle. Otan kottarit ja ämpäreitä mukaan ja käyn niittämässä heinää pupuille. Koska kasvimaalle on matkaa, haen samalla reissulla ruokatarpeita kasvimaalta ja kanoille vesiheinää. Useasti jään hieman puuhastelemaan kasvimaalle, koska yritän säästää kroppaani ylimääräisillä reissuilla sinne.
 |
| Heinää elukoille, ruokatarpeet ja vähän sadonkorjuuta. Kaikki samalla reissulla! |
No, tässä yhtenä päivänä tein tälläisen kyseisen "ruokaa eläimille ja ihmisille" - reissun alapellolle. Jaoin elukoille heinät ja lähdin tekemään lounasta itselleni. Keittiössä huomasin, että toinen sipuli puuttuu. Epäilin sen pudonneen matkalle, tai olin vain ollut ottavinani kaksi mukaani. Koska tarvitsin kaksi sipulia, ei auttanut kuin lähteä hakemaan uutta. Ulko-ovelle päästyäni huomasin, että kas, kas, mikäs se täällä roikkuu. Olin tullut ovesta sisään niin rivakasti, että sipuli oli jäänyt sangosta roikkumaan ovenkahvaan. Nopeat liikkeet ovat näyttäviä!
 |
| "Kop, kop, kuka siellä?" |
Välillä minulla on niin paljon kamaa mukana matkassani, että täytyy jo ottaa kaikki taskutkin käyttöön. Yleensä kuljetankin vihanneksia kasvimaalta farkkujen tai shortsien takataskuissa. Monesti olen jotenkin unohtanutkin ne sinne ja istunut päälle. Tälläisessä tilanteessa voi vaan taas ihmetellä, miten voi unohtaa seikan, että takataskussa on kesäkurpitsa?
 |
| "Mikäs se sieltä kurkkaa?" |
Eläimet eivät ole kauheasti kärsineet tästä emännän vouhotuksesta. Vielä... Marsut tosin välillä unohtuvat ulos. Kiva sitten ilkosillaan juosta niitä hakemaan, kun olet jo ehtinyt iltapesulle ja shampoota päähän hieroessasi muistat, ettet niitä ottanutkaan mukaan sisälle tullessasi. Nää on kai sitten niitä elämän kohokohtia!
 |
| "Tyhjä häkki?" |
Pari kertaa tosin olen marsut tuonut sisälle asti, mutta olen vain jättänyt ne kuljetuskopassaan yläkerran rappusille tai häkin viereen. Olen ajatellut, että vien ne kämpilleen, kunhan olen saanut käteni tyhjennettyä muista tavaroista. Ja unohtanut pikku mursuliinit samantein! Eivät ole onneksi kovin kauaa ehtineet heitteillä olemaan, kun olen unohdukseni huomannut.
 |
| "Ei kai...?" |
 |
| "Kyllä!!" |
Yhtenä sateisena päivänä taas manasin Beibelle jotain asiaa, minkä olin kiirepäissäni sadetta ulkoa sisälle paetessani unohtanut jonnekkin. "Jonain kauniina päivän hukkaan ja unohdan vielä itseni", kirosin omaa hajamielisyyttäni. "No, tänään ei sitten kannata!", Beibe tokaisi kuivasti. Viitaten ulkona vallitsevaan huonoon keliin.
 |
| Juomapullo jäänyt rapulle... joltain reissulta! |
Onneksi en ole yksin tämän hajamielisyyteni kanssa. Beibe perjantai aamuna ihmetteli, kun ei oikein ollut tv:stä uutisikkunaa nähnyt lukea. Silmät olivat kuulemma jotenkin väsyneet ja kuivat. No, kyllähän sitä jo silmätkin väsyvät, kun koko viikon on aamuviiteen töihin mennyt. Tälläistä siinä pohdittiin ja Beibe nappasi keittiön pöydältä lompakon sekä kännyn, sanoi minulle heipat ja meinasi lähteä töihin. Kunnes huomasi, että hänen silmälasinsa olivat pöydällä minun lasieni vieressä. Ilmankos näkökenttä oli hieman sumea!
Minullahan tämä tavaroiden hukkaaminen on laajentunut töihinkin. Yhtenä iltapäivänä keittiöllä tuuratessani, en tiennyt mihin olin laskenut kädestäni lasivitriininpuhdistusaineen. Pomo sattui tulemaan juuri kahville ja yhdessä sitä sitten katseltiin. Löytyihän se lopulta, olin vain vienyt sen takaisin sinne, missä sitä säilytetään. Ei mitään muistikuvaa missä välissä. Onneksi kassanlaskeminen ja rahojen pankkiin vieminen ei kuulu työtehtäviini!
Mutta kaikista "paras" tunne unohtamisessa on se, että tiedät unohtaneesi jotain. Ja etkä vain muista mitä se oli. Se on ihan "mahtavaa"!
 |
| Tälläisiäkin asetelmia saattaa löytyä pitkin pihoja! |
Mites teillä? Onko hajamielisyyttä liikkeellä? Vai leikkaako muisti kuin partaterä?
Voi että, tämä oli taas niin hauska postaus! ♥ Olet kyllä todella touhukas ihminen enkä ihmettele yhtään, että välillä vähän joku jää kesken ja unohtuu. Tuo kesäkurpitsa takataskussa on kyllä ihan paras! =D
VastaaPoistaKyllä tätä samaa mullakin on, jos teen kovasti jotain juttuja, ja mullakin on kyllä tapana välillä aloittaa yhtä, jatkaa toista ja lopettaa se kolmas homma. Tämän seurauksena kaikki on sitten vähän missä milloinkin. Mä kuitenkin tosi paljon inhoan sitä, kun joudun ettii jotakin, joten koitan laitella tavarat paikoilleen ja opetella tekemään yhden asian kerrallaan alusta loppuun. (Huom, opettelen... onnistuuko oppiminen vielä tässä iässä, se jää nähtäväksi...)
Muistan, että nuorena näin joskus unta, että olin unohtanut kokonaan pitkäksi aikaa, että mullahan on kani. Eli siis unohtanut myös ruokkia sitä... se oli kauhea tunne ja onneksi oli unta vaan. Edelleen tosin joskus, jos tyttö on jossain yötä, saatan muistaa vasta aika myöhään illalla, että ai niin, ne kanit... muistan kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin. Mutta en liian myöhään onneksi kuitenkaan. =)
Ihan liikaa kaikkee koko ajan ja joka paikka rempallaan. Sellaista se meikäläisten elämä on! ='D
PoistaJoo-o, voi kun oppisikin sen, että tekisi jonkin asian ensin loppuun ja sitten vasta aloittaisi seuraavan!
Hei, mä olen joskus unohtanut jättää tyttären päiväkotiin. Ajoin vaan aamukoomassa päikyn ohi suoraan työpaikan parkkikselle. Onneksi likka oli hereillä ja kysyi, että "Äiti, miksi me tänne tultiin?" Ihan kauheeta! Miten voi unohtaa lapsensa viedä päikkyyn? =O
Oli niin hauska postaus että piti lukea toisenkin kerran. Touhukkaita ovt päiväsi, eikä olekaan ihme että jotakin välillä unohtuu. Kesäkurpitsa takataskussa on aika kiva juttu. Kun olin puutarhaporukan kanssa bussimatkalla ja pysähdyimme aamiaiselle, eräs rouva laittoi kananmunan pitkän takkinsa taskuun jotta sai kaikki ruoat kuljetetuksi samalla kertaa. Tuolilla hän sitten istui sen kananmunan päälle! Mukavaa keskiviikkoiltaa!
VastaaPoistaMukavaa, että pidit! Lue vaan ihan niin monta kertaa kuin huvittaa! =D
PoistaKananmuna taskussa on ihan klassikko! Mulla ne vaan on yleensä raakoja, kun nappaan kanalasta mukaan. Ne kun menee rikki, ei niinkään naurata! ='D
Ihanaa viikonloppua sinulle, Anneli!
Olen tällä postauksellasi ilahduttanut itseäni tänään jo monta kertaa! Ajattelin hetken, että olet kirjoittanut minusta - kuvaus sopii nappiin, paitsi ettei minulla ole marsuja ja eri mieskin asuu meillä. Yksi tie ja monta asiaa, aina jotain jää jonnekin ilman muuta. Mutta menepä yksitellen kaikki asian hoitelemaan, mitä sitten hukkuisi - no se tärkein ja se ei ole kivaa ollenkaan.
VastaaPoistaMutta hengissä ollaan ja iloisia - ei meistä mitään dementikkoja ole tullut, meillä vain on kaikkea touhua niin paljon. Jos hissutelttaisiin kuten ... en sano ketkä ettei kukaan pahastu ... niin ei meiltä mitään minnäkään jäisi, jäisi vain monta makeaa naurua nauramatta! Kohtalotovereita ollaan ja niitäkin meillä piisaa!
Onhan tämä tälläinen hössötys aikas huvittavaa! Kun yrittää elää "Vie mennessäs, tuo tullessas" -elämää, väkisinkin jossain vaiheessa ketju katkeaa ja jotain jää viemättä tai tuomatta. Pääasia on, että jaksaa nauraa kömmähdyksille. Ja ihanaa saada vertaistukea tähän tohottamiseen!
PoistaHeh...älä muuta sano! Kyllä mäkin olen semmoinen vouhottaja. "Asia kerrallaan" hoen itselleni, mutta sitten huomaan tekeväni taas montaa hommaa kerralla ja joku jo unohtuukin siinä välistä.
VastaaPoistaJoo. ihan niinkuin siinä sitten aikaa säästäisi! Päinvastoin, kun joutuu hukkaamiaan tavaroita jokapaikasta etsimään! ='D
Poista