Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Arkikuvia 32/52

VIIKKO 32

"Neiti Toukokuu on poissa!"

Tämä viikko on mennyt yhdellä autolla luoviessa. Toinen on ollut korjaamolla.
Tapahtumathan saivat alkunsa jo viime viikon perjantaina, kun olin menossa aamulla hakemaan tytärtä. Meidän oli tarkoitus käydä lounaalla ja tervehtimässä isääni Tampereella.
Pari kilometriä ennen tyttären kotia, poliisit pysäyttivät minut. Olen tyynen rauhallisesti tuudittautunut siihen tunteeseen, että Beibe on katsastanut autoni. Niin kuin tyyliin aina ennenkin. Ja enkä ollut itsekään sitä tehnyt, joten olin körötelly menemään katsastamattomalla autolla!

Joo, ei siinä mitään. Huolimattomuudesta sakotetaan rikesakolla. Mutta kyllä mua kyrsi sen toisen poliisin käytös. Ei tervehditty, vaan tivattiin töykeästi ikkunan avattuani, mihin olen oikein matkalla. Ja kysyttiin mikä on auton ja kuljettajan kunto. Vastattuani, että olen menossa tytärtäni hakemaan ihan tuosta läheltä ja tarkoitus olisi mennä isääni katsomaan. Ja sen jälkeen iltavuoroon töihin. Illalla tietysti vielä kotiin ajattelin ajella.
Kerroin myös, että mielestäni auto on ihan kunnossa ja että ajan sillä monta kymmentä kilometriä joka arkipäivä. Siinä vaiheessa alkoi kyllä epäilyttämään, että autossa on jotain vialla kun näin pysäytellään.
Toinen poliiseista kävi vain kurkkaamassa autoon sisälle, kiersi auton ja meni takaisin maijaan. Tämä jurompi poliisi ei meinannut millään saada sitä alkometrin pilliä muovikääreestään ja koko ajan kyseli minulta töykeään sävyyn kysymyksiä. Kysyi, että "Onko sulla edes mitään papereita?" Minä vastasin, että tottakai minulla on ajokortti!
Minua alkoi jo toden teolla nyppimään, että mikä juttu tämä oikein oli. Mutta en tajunnut kysyäkkään, miksi minut oli pysäytetty. Aloin olemaan jo hieman epäluuloinenkin tätä poliisia kohtaan.
Monta minuuttia meni ennenkuin saatiin puhalluskoe tehtyä ja nollaahan se näytti. Poliisi totesi, että "No, ainakin tämä on kunnossa."
Sitten hän halusi nähdä rekisteriotteen ja kun annoin hänelle "hieman" rypistyneen paperin, hän läväytti sen auki ja löi voimallisesti sen naamani eteen ratin päälle. Naputti sormellaan otteessa olevaa päivämäärää ja sanoi, että kyllä huomaa, ettei ole viime aikoina tarvinnut auton papereita näytellä. Minä katton, enkä meinaa ymmärtää, mitä hän tarkoittaa. "Sää ajat katsastamattomalla autolla. Haluatko, että otetaan kilvet pois ja auto jää tähän, vai ajatko meidän perässä katsastuskonttorille!", hän kivahti. Minä vastasin hänelle kysymyksen olevan hieman tyhmä. Tottakai haluaisin katsastaa autoni. Minähän tarvitsen sitä joka päivä! Näin minä poliisille vastasin.
Hän käski minun nousta autosta ja mennä maijaan antamaan tietoni toiselle poliisille. Samalla soitin tyttärelle, että suunnitelmat muuttuivat ja voisiko hän ilmoillaa isälle, ettei tullakkaan.
Toisen poliisin kysyessäni ammattinimikettäni, vastasin olevani kai elintarviketyöntekijä. Tämä juro poliisi kivahti ulkoa, että et taida kuitenkaan tässä pitäjässä. En kyllä ymmärtänyt kysymystä ollenkaan, enkä vastannut kysymykseen. Sitten hän kysyi, olenko siellä ja siellä töissä. Vastasin, etten ole. Hän oikein karjaisi minulle, että missäs sitten. Kerroin missä olen töissä ja toinen poliisi selvensi hänelle, että minun työnantajani oli siinä tien toisella puolella, kuin tämä mitä hän ehdotti.
Kiltimpi poliisi sanoi, että rikesakko tästä tulee ja tunnustanko syyllisyyteni. Sanoin, että tottakai myönnän ajaneeni katsastamattomalla autolla. Naurahdin sitten vielä, että onko minulla tässä tilanteessa mitään muutakaan vaihtoehtoa. Vankila, kenties! No, tähänhän se juro poliisi sanoi yrmeästi ulkoa, että käräjille voidaan lähteä, jos haluan. Vastasi, ettei ole tosiaankaan tarvetta. Voi, jeesus mikä lainvalvoja!

Sain sakkolapun kouraani ja tämä juro poliisi sanoi, ettei he välttämättä aja ihan katsastusasemalle asti, vaan saattavat ajaa siitä sitten ohi. Minä siihen, että tämä selvä ja menin autolleni.
Poliisit lähtivät ajamaan ja minä perässä. He kääntyivät seuraavasta risteyksestä ja ajattelin heidän menevän motarin kautta. Minä käännyin perässä, koska niin oli käsketty.
Yhtäkkiä maija kurvasi tien sivuun ja juro poliisi hyppäsi ulos autosta. Kysyi, että oliko minulta jäänyt jotain heidän autoon. Vastasin, ettei ole, johon poliisi sitten tivaamaan, miksi seuraan heitä. Sanoin, että hehän olivat sanoneet saattavansa minut katsastusasemalle. Poliisi naurahti, ja sanoi ettei he sellaista ole sanonut. Tässä vaiheessa olin jo ihan v...n kypsä hänen käytökseensä ja sanoin, että sovitaan nyt sitten, että ette sanoneet niin. Poliisin sanahan on laki!

Ja niin on katsastusmiehenkin. Hän hylkäsi autoni syystä, että hänen mielestään jarrupoljin tuntui jotenkin pehmeältä tai löysältä. Hän kysyi, oliko autoon tehty jarruremppaa tai jotain. Kerroi, ettei ole ja kysyin oliko jarruissa jotain vikaa. Ei ollut, arvot olivat hyvät. Mutta koska hänestä tuntui poljin jotenkin pehmeältä, hylky tuli.
Kun tokaisin, että "Jaa-a, meni auto sitten ajokieltoon", tämä "puhuva katsastusmies" sanoi, että ei se missään ajokiellossa ole. Poliisisedät vaan ei tykkää, jos näkevät. Voi jumalauta, meinasin minä sanoa hänelle!
Olin jo ihan kypsä! Eniten otti päähän oma huolimattomuuteni asioiden hoitamisessa. Itehän oli koko tämän keissin aiheuttanut jättämällä autoni katsastamatta.
Soitin Beibelle töihin ja sanoin, että täällä sun rikollisvaimos soittelee ajokiellossa olevasta autosta. Samalla kysyin häneltä, etteikö hän enään rakasta minua. Kun tälleen on unohtanut minun autoni katsastaa! 😀
Ei siinä mitään, minä soitin tyttärelle, että tule hakemaan minut korjaamon pihasta ja mennään syömään. Sain korjausajan vasta tämän viikon keskiviikolle. Pyysin heitä myös katsastamaan autoni samaan syssyyn. Nykyäänhän ei tarvitse viedä autoa sinne asemalle, missä se on hylätty, vaan sen voi viedä ihan mihin asemalle tahansa. Uusintakatsastus kuitenkin meni torstain puolelle ja sain haettua autoni takaisin iltapäivällä töidin jälkeen.
Autoon oli vaihdettu etujarrulevyt ja -palat, suunnattu sumuvalot (koska niistäkin tuli maininta), vaihdettu yksi polttimo ja laitettu uudet pyyhkijänsulat. Ja auto meni katsastuksesta läpi!

Jos nyt suoraan sanon, en tunne jarrupolkimessa mitään eroa. Olin jo ajanut monen risteyksen läpi jarrutellen, ennen kuin edes muistin koko poljinta tunnustella.
Harmittaa ihan vietävästi, etten pyytänyt toista katsastusmiestä kokeilemaan poljinta. Pyytämään toista mielipidettä asiaan. Onhan tämä nyt ihan kettuilua, että mutu -tuntumalla autoja katsastetaan!

Ja kyllä mulla niin meni usko Suomen poliisivoimiin. En tiedä, miten minun olisi pitänyt käyttäytyä pysäytystilanteessa. Muuten kuin asiallisesti! Ilmeisesti olisi pitänyt olla "tyypillinen nainen" ja olla että "voi kauheeta!´" ja "Miten tässä nyt näin on päässyt käymään!". Pyydellä anteeksikin olisi varmaan pitänyt ja olla pahoillaan, kun näin törkeästi heidän (hänen) työpäiväänsä olin häirinnyt.
Tein rikkomuksen, en rikosta kuitenkaan! Autoni on kuitenkin ihan ehjä peli, vaikka jonkun mielestä jarrupoljin oli pehmeän tuntuinen!
No, niinhän se menee, että pankinjohtaja, lääkäri, poliisi ja katsastumies tulevat jumalasta seuraavina! Ammatit laitettu satunnaiseen järjestykseen, jokainen voi arvottaa ne omien kokemustensa mukaan!

"Kaikki hyvin, molemmat kotona!


Ja kyllä, olen muistanut maksaa sakkoni!


8 kommenttia:

  1. No huh. Melkoinen m*lkku poliisi, sanon minä! Ja tuntuu tosiaan välillä noilla katsastajillakin olevan paremmat ja huonommat päivänsä.... En ymmärrä miten ne voi auton hylätä, jos kuitenkin jarrutesti on ok??? No, kaikki on näemmä mahdollista.

    Mä täällä sakkoja odottelen. Ajoin räpsyauton kameraan... Kyllä otti päähän. Oma vika toki, mutta silti. Just kun pitäis kaikin konstein säästellä rahaa, niin meikä täräyttää niiiiiin turhat sakot... Mun on tosi vaikea ajaa tuolla 40-alueella riittävän hiljaa, kaasu vaan ihan ajatuksissaan ja vahingossa painuu aina liiaksi. Täytyy varmaan alkaa ajella kakkosvaihteella taajamissa, ettei liikaa vauhti nouse...

    Parempaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toki käytös saa olla vakavaa, eikä minulle tarvitse lirkutella. No, ehkä sitten täytin ulkonäköisiltä seikoilta kriminaalin stereotypian!
      Poliisin käytös oli jotenkin sellaista, että minä olin ehkä epäluuloinen häntä kohtaan. Ja enpä nyt ihan jatkuvasti moiseen tilanteeseen joudu. Joitakin kertoja on puhallutettu, mutta tuollain ei ole koskaan pysäytetty.

      Joo, eikä silleen ole tarkoitus morkata yleiseisti poliisivoimia. Työtäänhän he tekevät ja heillä on ihan täysi oikeus pysäyttää kansalaisia, kun he rikkomuksen havaitsevat. Toivon vain, etten tämän kyseisen poliisimiehen kanssa joudu tekemisiin enään ikinä!

      Voi hitsi noita räpsyjä! Noi on pahoja paikkoja nuo 40 kympin alueet! Minun tapanani ei ole kauheasti ajella ylinopeuksia suurilla nopeuksilla, mutta nuo pienet nopeudet on pahoja. Ei vaan niinkuin hoksaa ajaa niin hiljaa!

      Mukavaa viikonalkua sinullekkin!

      Poista
  2. Ei jumaliste...olipahan käytöstä! Pisti oikein vihaksi lukiessa...olikohan "vähän" virkaintoinen poliisi...ottamassa kiinni suurrikollista =D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ollut suoraan "Käytöksen kultaisesta kirjasta!" ='D

      Mulla tuli lähinnä mieleen, että olivat menossa johonkin ja sitten piti minun perääni lähteä. Ei olisi huvittanut, mutta kun oli pakko pysäyttää!

      Ja peräänkuulutan edelleen, ettei minua harmita se, että minut pysäytettiin ja sakot sain. Hyvä niin, koska en olisi varmasti autoani muuten tajunnut katsastaa. Pointti on virkamiesten käytös, tai lähinnä sen puute!

      Poista
  3. Sattuipas sinulle kurjat tyypit. Itse en muistaisi varmaan katsastusta jos katsastuskonttori ei ystävällisesti lähettäisi kutsua hyvissä ajoin. Nykyisin niissä on kilpailun vuoksi erittäin ystävällinen palvelu minun kokemukseni mukaan. Katsastutin autoni keväällä ja siitä löytyi huomautettavaa, hylkyä ei kuitenkaan tullut. Poliiseistakin minulla on ollut hyviä tai neutraaleja kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen oli paljon helpompaa muistaa katsastus, kun se määräytyi rekisterinumeron mukaan. Nyt kun se määräytyy auton käyttöönottoajan mukaan, kuka sellaista muistaa. Sitten kun katsastusaika on niin pitkä, niin jos sitä ei vie heti, helposti unohtuu.

      Tämä asema, mitä me olemme suosineet, on alkanut muutenkin ärsyttämään. Joka kerta huomautetaan ajovalojen suuntauksesta, molemmissa autoissa. Nytkin sanoin, että viimeksi käytettiin autoa ajovalojen suuntauksessa korjaamolla, kun korjauskehoitus tuli. Korjaamolta sanottiin, että valot on ihan oikein suunnatut. Katsastus mies vaan väitti, että aja se seinän viereen ja itekkin näät, ettei ne ole oikein suunnatut. Minä sanoin hänelle, ettei minun katsomiseni siinä paljon auta, jos autokorjaamokaan niistä vikaa ei löydä. Korjauskehoitus tuli taas ja taas ne "korjattiin" samalla kuin pehmeä poljin!

      Yleisesti harvoin tapahtuneet kohtaamiseni poliisien kanssa ovat olleet ihan positiivisia. Tämä oli kyllä jotain ihan muuta!

      Poista
  4. Voi rotta mikä tapaus!! Mikä siinä asiakaspalvelussa voikin olla noin vaikeaa? Meinaan palveluammatti se on poliisillakin. Tosi kurja ja tympeä tyyppi.

    Hyvä, että kaikki kääntyi onnellisesti ja auto on nyt jälleen kunnossa. Uskon, että muistat lopun ikääsi sen auton katsastusajan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella tympeä! Ja muistan ainakin kysyä Beibeltä, onko hän muistanut! ='D

      Poista