sunnuntai 6. elokuuta 2017

Arkikuvia 31/52

VIIKKO 31

"Kuka tietää, sen kertokoot!"
Tää viikko on mennyt jotenkin tosi alakuloisissa fiiliksissä. Minä olen ollut ihan sairaan väsynyt ja kipuinen. Kaiken on kruunannut iltavuoroviikko ja ihan jatkuvat sateet.
Iltavuoroistakin löytyy niitä hyviäkin puolia. Haluaisin kuitenkin olla aamupäivisin ulkona. Kerätä voimia työvuoroa varten ja imeä valoa varastoon, jotta jaksaisi illan keinovalon täyttämässä, kylmässä tehdashallissa.
Pukeutumiskysymyshän se vähän on, mutta jos on valmiiksi ihan poikki, ei tod. huvita viettää aikaansa vesisateessa.
Ei sillä, joka päivä ollaan Maurin kanssa käyty aamulenkillä ja hengailtu kasvimaalla ja pihassa. Pakolliset elukoidenhoitohommat on tehty keleistä huolimatta. Mutta mustikkamettään ei ole ollut asiaa ja sekin ahdistaa.
Yhtenä päivänä kävin Maurin kanssa tyttärellä ja koirien kanssa heitettiin pitkä lenkki paikallisella pururadalla. Oli mukavaa ja sillä hetkellä ei satanutkaan.

Rakkaat! <3

Olen kyllä tehnyt kaikkea muutakin kivaa; käynyt kirppiksellä, syönyt oman maan satoa ja ihan vähän lukenutkin. On ollut pakko lepuuttaa ruhoa ennen töihin menoa, jotta edes auttavasti jaksaisi.

Meillä on ollut Beiben kanssa kivaa projektiakin leikkimökin kimpussa. Sitä ollaan omilta osiltamme ennen/jälkeen töiden koppuloitu.

Oikea polvi on ollut nyt kaksi kuukautta kipeä. Alkaa jalkaterätkin oireilemaan, kun konkkaa menemään. Kai sitä pitäisi lekuriin mennä jossain vaiheessa, mutta jotenkin tuntuu turhalta mennä. Tiedän, että nivelrikko siellä tuhojaan tekee. Sairauslomaa en halua, koska työteliäs arki pitää minut liikkeessä. Toisaalta, pieni lepo ei varmaan olisi pahitteeksi. Ehkä polvi kaipaisi ihan totaalista rasituskieltoa. No, katotaan syksymmällä, kunhan sadonkorjuut sun muut on tehty!

Olen käynyt taas tosi kovaa keskustelua itseni kanssa näistä työasioista. Tulematta mihinkään johtopäätökseen.
En viihdy työssäni, pidä sen epävarmuudesta, työaikojen ja -tehtävien sekavuudesta ja rankkudesta. Nyt vaan taas on sellainen tilanne oman kropan kanssa, että pistää miettimään mitä tälläisellä romulla voisi tehdä. Varsinkin kun pääkään ei ole kovin fiksu! Joten ei auta kuin kitua! ='D

Jonain päivänä on ehkä sitten pakko!

Se jo kertoo jonkinlaisesta ylirasituksesta, että olen saanut nukuttua tällä viikolla! Nyt viikonloppunakin en muista heränneeni yhteenkään kyljenkääntämiseen tai polven vihlomiseen. Outoa!
Sitä en tiedä, onko uni kuitenkaan ollut hyvää, koska väsyttää koko ajan ihan vietävästi. Olo on haluton tekemään mitään, edes kivoja juttuja!
Tosin on tullut kyllä valvottua ihan äärirajoille, koska ollaan  haluttu seurata Usain Boltin jäähyväisjuoksut. Tykätään hänestä urheilijana kovasti molemmat ja ollaan seurattu hänen juoksu-uraansa alusta saakka.


Fiksu päätös häneltä lopettaa uransa, ennen kuin paikat on ihan romuna!

Tää nyt oli tälläinen arkinen valituspostaus. Mutta niinhän olen uhannut, että elämän iloista ja suruista postataan. Ensi viikolla sitten uudet kujeet! =D

16 kommenttia:

  1. Sä oot Marketta ihana. Vaikka sulla on paljon juttuja, joista oikeasti voi valittaa, niin sä teet sen silti jotenkin positiivisella tyylillä. Arvostan sellasta. ♥ Mulla ei oo ees kipuja, muita kuin pään sisäisiä, ja silti oon ihan hajoamaisillani. Enkä jaksa repiä positiivisuutta mistään. Enkä tehdä mitään. Paitsi nyt ajattelin mennä koiran kanssa metsään... vaikka aika ajoin sataa aivan kaatamalla. No, tällainen kesä, minkäs teet. Pakko tuo koira on kuitenkin ulkoiluttaa. Eikä tee itellekään pahaa raitis ilma. Tykkään sateesta, mutta mieluiten kattoisin sitä sisätiloista käsin kuitenkin...

    Paljon tsemppiä sinulle kipujesi kestämiseen. Ajattelen kuitenkin niin, että sairasloma olisi sulle hyvä asia nyt. Lääkäri varmasti osaisi sanoa, mikä on parasta tähän tilanteeseen, joten ainakin kannattaisi varmaan käydä siellä näyttäytymässä? Ettet vedätä itseäsi ihan loppuun, sitkeä sissi kun olet. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot! <3

      Oon sitäkin miettinyt, kai se voi olla ihan normaaliakin, että välillä on alakuloisia jaksoja. Tosin näin kauan kestänyt... hmm!

      Kyllä kai se on jossain vaiheessa käytävä lekurissa. En vaan jaksa sitä ruikutusta ylipainosta ja sun muusta!

      Poista
  2. Jokin aika luin uutisen, jonka mukaan polvileikkauksista ollaan luopumassa, koska niistä ei kuulemma ole vastaavaa hyötyä. Kipeää polvea hoidetaan liikunnalla ja särkylääkkeillä. Entä sitten, kun polvi ei enää salli liikkumista ja särkylääkkeiden syömiselläkin on rajansa. Omat polveni eivät vielä kovin paljon kipuile, mutta nivelrikkoa on sormissa. Äidillä polvissa on paha nivelrikko ja pelkäänpä, että se on myös minun tulevaisuuteni. Äidin polvia on ainakin toistaiseksi hoidettu fysioterapialla ja särkylääkkeillä, joista ei mainittavaa hyötyä ole ollut. Omaa tulevaisuuttani ajatellen yritän pitää jalat liikkuvaisina ja vahvistaa ainakin lihaksia.
    Sateet minuakin ottavat pattiin. Ulkona ei vain ole kiva olla, kun kaikki on niin märkää ja vettä tulee alituiseen taivaan täydeltä. Tuleepa päivitettyä blogia ja hoidettua kirjallisia asioita oikein viimeisen päälle.
    Tsemppiä elämään. Kyllä se sade joskus lakkaa ja toivottavasti polvikivutkin hellittävät tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa minäkin olen lukenut. Toinen polveni on tähystyksellä puhdistettu parikyt vuotta sitten. Se oli monta vuotta tosi hyvä! En ymmärrä, miksei vastaavia enään tehdä.
      Minä olen jalkojeni päällä kaiket päivät töissä. Lisäksi käyn kerran päivässä koiran kanssa lenkillä. Plus muut kotipihassa taapertamiset. Jalat on välillä niin väsyneet ja kipeät, ettei illalla yläkertaan meinaa päästä. Että en oikein tiedä, kuinka paljon lisää pitäisi liikkua.
      Lavisjumpassa kävin koko alkukesän. Sitten toi polvi kipeytyi ja jumppa jäi. Jotenkin varon rasittamasta sitä moisilla, jotta pystyn käymään töissä.

      Mää oon jotenkin niin lamaantunut noista sateista, etten saa sisällä tehtyä mitään! Sekin harmittaa, kun voisi vaan luvan kanssa lepuuttaa koipia ja lukea vaikka kirjaa. Mutta, ei kun pitäisi olla tehokas ja olla ulkona. Kun kerran on kesä!

      Kiitos tsempeistä! Ne tulevat kyllä tarpeeseen! <3

      Poista
    2. Kyse kai on siitä, ettei kulumisesta aiheutuneita kierukkarepeämiä leikata tähystyksellä, koska tutkimuksessa todettiin, että leikkaamattomat ja leikatut olivat myöhemmin ihan yhtäläisiä. Mutta kyllähän nivelrikkopolviin tehdään tekonivelleikkauksia yhä runsaasti.

      Itselläni on keskivaikea nivelrikko polvissa. Olen onnekas, että kuulun siihen porukkaan, jolla nivelrikko ei ole oikeastaan kipeä juuri koskaan. Lähipiirissäni on tehty useita tekonivelleikkauksia ja niin moniin liittyy joitain ikäviä komplikaatioita, että olin ajatellut, etten itte suostu leikkaukseen ennen kuin en enää mitenkään pysty kävelemään. Mit sit kuulinkin, että hah, siihen saakka ei pidäkään odottaa, koska polvi ei saisi olla liian kulunut, jotta tekonivelleikkaus onnistuu. Yhdellä tutulla oli ehtinyt kulua luukin jo ja nyt operaatio on paljon isompi ja mutkikkaapi.

      Poista
    3. Mulla on vasemmassa polvessa ollut alunperin rustonpehmentymä ja sieltä puuttuu nivelnestettä. Nivelrikko ja siitä johtuvat kulumat ovat olleet hallittavissa ihan kivasti. Joskus jokin "harha-askel" ja polveen riipasee. Saattaa olla muutaman päivän tönkkönä, mutta palautuu aina itsestään "ennalleen". Se kuvattiin putkessa vajaat 10 vuotta sitten viimeksi ja lääkäri sanoi, ettei näin nuorille tehdä tekopolvileikkauksia. Pitää vaan oppia elämään sen kanssa.
      Ja joo, vasemman kanssa olen pärjännytkin vaikken kyykkyyn sen kanssa ole päässytkään, mutta kontilleni kuitenkin.
      Nyt toi oikea on niin jäykkä, että kävely vielä jotenkuten onnistuu. Mutta herkästi jalkaterä tarttuu johonkin, kun kinttu ei oikein nouse.
      Oikea kuvattiin 5 vuotta sitten röntgenillä, kun alkoi oireilemaan tuon mun selän välilevyepisodin jälkeen. Silloin kuvissa ei näkynyt mitään, mutta lääkäri sanoi, että kyllähän siellä jotain on, koska on kipeä.
      Puolet lomasta meni hieman vajaakuntoisena. Olen jotenkin odotellut, että se rauhoittuu. Samallalailla kuin tuo toinenkin, mutta nyt on mennyt jo pari kuukautta ja äreänä on yhä edelleen.

      Yhdellä kaverilla on tehty molempiin polviin tekonivelleikkaus ja on ollut kyllä tyytyväinen. Ei kuulemma lumpioita särje! ;'D
      Mutta ei kyllä oikein moinen operaatio himottaisi ja tosiaan tuntuu, että työäelämässä olevien on niihin tosi vaikea päästä.

      Poista
  3. Kuulostaa niin kovin tutulta sun ajatukset ♥ Vertaistukea saat roppakaupalla ja rapsuja karvakorville, täältä löytyy myös kaksi :) Tervetuloa myös vastavierailulle, mä jäin lukijaksi joten kuullaan vastakin! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi! <3

      Ja kiva kun jäit seurailemaan. Olet sydämelliseti tervetullut! Tulen moikkailemaan blogiisi!

      Poista
  4. Tsemppiä! Jonkinlaista alakuloisuutta täälläkin havaittavissa, vaikka kivojakin asioita on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu kyllä sinänsä, kun ihan yleisesti ihmisillä on ilmassa sitä alakuloa. Jotenkin ne kivat asiat jäävät sinne synkkyyden alle!

      Tsemppiä sinnekkin päin! <3

      Poista
  5. Olipa kivat nuo sarjikset :)
    Täälläkin on kamppailtu ihan samanlaisten asioiden kanssa, tarkoitan noita työasioita. Minä pidin kolmisen vuotta sitten vuoden pituisen vuorotteluvapaan uupumisen tunteen takia ja myös isäni kuoleman jälkeisten asioiden järjestelyyn. Sitten vaihdoin raskaampaan työhön, vaikka piti hellittää vähän. Milloin ihminen oppii .. ?
    Minulla on molemmat polvet leikattu kierukan repeämisen takia ja seurauksena nivelrikko. Pihahommissa ei pysty enää kyykyssä tekemään mitään vaan pitää olla polvillaan polvisuojat jaloissa.
    Tsemppiä sinullekin polviesi kanssa, ja mukavaa kesän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään tosi paljon noista "Kamala luonto" -sarjakuvista. Meillä on pokkarinakin jokunen.

      Mehän oltiin kanssa vuorotteluvapaalla muutama vuosi sitten. Voi että, se oli ihanaa!

      Piru, kun nyt ei ole pystynyt olemaan edes polvillaan. Kokeilin lomalla polvisuojienkin kanssa ja hyvä kun jalat enään suoristui. Apua! ='D

      Oikein mukavaa kesän jatkoa sinullekkin ja alkavaa syksyä!

      Poista
  6. Jopas on ollut viikko. Meinaan kun yksi jos toinen on kiukutellut. Ehkä se oli joku mätäkuun alun vanhojen akkojen kiukkuviikko? =D

    Vuorotteluvapaa olisi niin hieno idea. Ja senkin menivät sitten saamarin viisaat päättäjät tekemään niin vaikeaksi, että ennemmin sitä pääsee sairaslomalle kuin vapaaehtoisesti vapaille, joilla ladata itseään ja ehkä, toivon mukaan, jaksaisi vielä sinne eläkkeeseen. ***tanan tunarit, sano!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä pistää mieleen viikko 31 ja kattoa jatkossa osuuko kiukut samalle viikolle! ='D

      Toisaalta oli ehkä virhekin olla vuorotteluvapaalla silloin muutama vuosi sitten. Se oli niiiiin ihanaa aikaa, että työnteko ainakaan tuolla vanhassa työpaikassa ei oikein maistu!

      Ja lyhensivätkin mokomat vuorotteluaikaa! Samalla sitten räimäistiin lisää aikaa eläkeikiin! Murr!

      Poista
    2. Samaa mieltä täälläkin, mur!

      Poista