"Holy Calf" |
Pari viikkoa sitten kävimme Tampereella syömässä panimoravintola Plevnassa. Vähän niinkuin juhlistettiin meidän hääpäivää.
Aikas lihaisa makkarapannu! |
Samalla pyörähdettiin katsastamassa Finlaysonin alueen näyttelytarjontaa. Siellähän on nyt meneillään Finlayson Art Area -tapahtuma .
En olisi antanut itselleni anteeksi ikinä, jos olisin missannut tämän. Koska alueella on Miina Äkkijyrkän näyttely ja Väinö Linnan aukiolla hänen peltilehmäteoksensa "Holy Calf".
Olen joskus kertonutkin, että nämä Finkan ympäristön alueet on minun lapsuuden hoodiani. Lisäksi olen ollut nuorna likkana Finlaysonin työpaikkaruokalassa töissä pari vuotta.
Siellä työskennellessäni, Miina Äkkijyrkällä oli ateljee koskenrannassa. Hän poikkesi silloin tällöin hakemassa jotain evästä ruokalasta.
Erityisesti mieleeni on jäänyt tapaus pääsiäisen aikoihin, kun hän tuli syömään mämmiä ruokalaan. Hänellä oli lehmännahkainen turkki tai viitta päällään ja hän kysyi minulta, saisiko hän lorauttaa kahvikermaa mämmiinsä. Tottakai annoin luvan! Hieno, arkinen kohtaus, josta minulle jäi mukavat muistot.
"Marke from the block!" |
Nyt tapahtumassa on näytillä Miina Äkkijyrkän upeita pronssiveistoksia. Ja mukana on hänen taidegrafiikkaakin.
Pidämme molemmat hänen taiteestaan ja varsinkin veistoksita näkee, kuin taitava hän on vangitsemaan lehmän sisimmän.
Onneksi sattui olemaan sateinen päivä alueella vieraillessamme. Turisteja ei ollut ihan hirveästi liikkeellä, vaikka Kukkaisviikko oli käynnissä. Pääsimme kivasti ihailemaan ja kuvaamaan peltilehmää ilman tunkua!
On se upea! |
Finlayson Art Area -tapahtumassa on myös monien muiden taiteilijoiden näyttelyitä. Alueelle on tehty hienoja katumaalauksia Finlaysonin kangaskuoseista. Tykättiin niistä tosi paljon!
Harmi vain, että meillä oli aikaa tosi rajallisesti, koska olimme liikkeellä ihan normityöpaivän jälkeen. Emme ehtineet käymään katsomassa kuin tämän Miina Äkkijyrkän näyttelyn, sillä meillä oli aikomus mennä vielä Työväenmuseo Werstaaseen katsomaan valokuvanäyttely "Amerikan lapset".
Esillä on yhdysvaltalaisen sosiologin ja valokuvaajan Lewis Hinen (1874–1940) vuosina 1908 ja 1924 ottamia valokuvia Amerikan lapsityöläisistä, heidän arjestaan sekä työ- ja asumisoloista.
Sosiologi Lewis Hine oli yksi 1900-luvun alun merkittävimmistä lapsityön vastustajista Yhdysvalloissa. Valokuvan todistusvoiman ymmärtänyt Hine vangitsi ottamiinsa kuviin lukuisia lohduttomia ihmiskohtaloita, autenttista aikalaistunnelmaa ja toisinaan myös kauniita yksittäisiä hetkiä. Hinen valokuvilla oli keskeinen rooli yleisen mielipiteen kääntämisessä lapsityötä vastaan.
Näyttely oli kyllä ehkä koskettavin ja liikuttavin valokuvanäyttely mitä ollaan nähty. Valokuvaaja oli lapsia kuvatessaan kysynyt heidän nimensä, ikänsä ja muutenkin hieman taustoja. Näin kuvaa katsoessa, kuvassa oleva lapsi henkilöityi. Jokaisen kuvan vieressä oli pieni esittely lapsesta, hänen taustoistaan, missä ja miten hän asui ja kuinka kauan hän oli tehnyt työtä. Monen kohdalla oli myös kerrottu, mistä he haaveilivat ja mitä he halusivat elämältään.
Väkisinkin alkoi miettimään, millaiseksi kuvissa olevien lapsien elämä muodostui. Monet lapsista ei olleet edes tienneet varmaksi, minkä ikäisiä olivat!
Kuvissa olevat lapset katsoivat suoraan kameraan ja useimmat heistä olivat vakavia. Kyllä ihan sielusta riipi ja taas oli meikäläisellä tiri linssissä!
Näyttelyn aiheen vakavuudesta huolimatta, valokuvat olivat todella kauniita. Valokuvaaja oli saanut kyllä upeasti kuvattua tunnelman ja hetken kuviin.
Näyttelyssä oli myös kuvia lapsista, jotka olivat vammautuneet vakavasti työssään. Minkäälaista työturvallisuutta ei ollut aikuisillekkaan, saati lapsille. Nuorimmat työssään kuvatuista lapsista olivat 3 -vuotiaita!
Näyttely on hyvä muistutus siitä, että lapsityövoimaa käytetään yhä ja se on edelleen ajankohtainen ongelma.
Kyllä kannatta suunnitella reissua Tampereen suuntaan ja käydä tsekkaamassa Finlaysonin alueen näyttelyt. Niin Finlayson Art Arean, kuin Työväenmuseo Werstaan näyttelyt ovat ilmaisia!
Aukioloajat ja museon sekä taidetapahtuman muut näyttelyt ja aikataulut löytyvät linkeistä!
On ne taidokkaita nuo peltilehmät, ja toki muutkin, mutta erityisesti arvostan noista autonromuista tehtyjä yksilöitä. Ei ole ihan helppo hitsailla ja saada niihin liike ja kaikki se tuntu, mikä Äkkijyrkän lehmissä ja vasikoissa on. Hänenkin taidettaan on vähitellen alettu arvostaa. Onneksi.
VastaaPoistaKäytiin muutamia vuosia sitten Porvoossa katsomassa Haikon kartanolla Miina Äkkijyrkän näyttelyä. Silloin siellä oli kartanon puistossa monta isoa peltilehmää. Ne olivat niiiin hienoja!
PoistaÄkkijyrkkä on saanut vähän sellaisen hullun lehmämuijan maineen taistellessaan kyyttöjen puolesta.
Lehmä on ollut suomalaisille aina niin arkinen. Nykyäänhän niitä ei juurikaan missään näe. Joten silläkin voi olla osuutta asiaan, että lehmät taiteessa ovat alkaneet saada arvostusta.
Plevnassa on tullut käytyä...ei tosin syömässä, vaan juomassa =). No joo, firman pikkujouluissa joskus...
VastaaPoistaKyllähän se Plevnassa yleensä tuppaa siihen juomapuoleen kääntymään! ='D
PoistaNuo katumaalaukset ovat todella piristäviä!
VastaaPoistaNiin on! Lisää tuollaisia pitäisi saada katukuvaan!
Poista