Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kasari- ja ysärimusiikin huumaa!


Meikää on hemmoteltu lempparimusiikin muodossa peräti kolme kertaa, kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ja kaksi näistä upeista kokemuksista on ollut livekeikkoja.
Monihan minut tunteva ja blogiani seuraava tietää, että kasari-, ysäri- ja trancemusiikit ovat suuria rakkauden kohteitani!
Viikko takaperin oltiin Beiben ja ison kaverijoukon kanssa Sahalahden Krouvin Kesäfesteillä. Siellä oli pääesiintyjänä, ei enempää ja vähempää kuin, Bad Boys Blue.
Tällä bändillä on ollut mulle ja Beibelle suuri merkitys. Se on ollut yksi meidän lempibändeistä nuorena, 80 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa. Siis molemmat ovat sitä kuunnelleet ennen toistemme tapaamista. Molemmilla on bändin koko tuotanto, ihan sitä uusinta 2000-luvulla ilmestynyttä pitkäsoittoa lukuunottamatta. Eli... jos tulee ero, ei tarvi tapella kumpi saa Bad Boys Bluen levyt!
No, kun keväällä kuulin bändin tulevan baariin, ihan tohon 16 kilometrin päähän, olin ensimmäisenä ostamassa ennakkolippuja meille ja kaveripariskunnalle. Töissä hehkutin niin maan pirusti ja sain muitakin innostumaan keikalle. Oli jotenkin ihanaa, että oli jotain noinkin kivaa odotettavaksi loppukesään!

Harmi vain, että lipput otettiin portilla pois!

Vihdoin "the päivä" koitti ja olin siihen hyvin varustautunut. Tytär tuli kreppaamaan hiuksiani ja ilojuomaa oli hankittuna. Ysärireppu kaivettu kaapista esiin ja koneelta pauhasi 80- ja 90 -lukujen parhaat hitit. Minulla oli meille myös kertakäyttöiset sadetakit, jos sattuisi satamaan.
Samalla kun tukkaani krepattiin, katseltiin tytön kanssa 80 -luvun tukka- ja meikkityylejä. Tsiisus! Niitä en tule kaipaamaan tuolta vuosikymmeneltä, vaikka musa oli hyvää!
Tyttäreltäni sain parhaimman kehun ikinä, kun olin valmis iltaan. Hän sanoi minun näyttävän ihan koulukuvaltani! Ihana kommentti! <3
Minä ja kaverini Titta lähdettiin jo etukäteen Sahkuun kavereille. Meidän miehethän olivat sorsastamassa! He tulivat sitten jälkikäteen.
Tästä sorsastamisen aloituspäivästähän meillä hieman keskusteltiin. Mutta minä päättäväisesti ilmoitin Beibelle, että hän pääsee sorsastamaan joka hemmetin syksy. Mutta kyse on sentäs BAD BOYS BLUESta ja se tulee Sahalahteen! Onneksi Beibekin tajusi pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja hänhän kuitenkin pääsi sorsastuksen aloitukseen. Vaikka iltalento jäikin nyt väliin tärkeän asian puolesta.
Meillä oli hauskat etkot kavereilla. Harjoiteltiin selfieiden ottoa ja naurettiin niin pirusti. Näin monta sellaista vanhaa ystävää, joihin yhteydenpito on vain jäänyt. Katrille ja Latelle vielä kerran suuret kiitokset kestityksestä! <3

Pelikaanipussi näkyy!

Vähän viekoitteleva!

Että sillä lailla!
Ilta kymmeneltä festarialue avattiin ja minä ilmoitin, että minä olen siellä siksi. Mukaani sain Beiben ja Titta Karinsa kanssa lähtivät vökeen, muiden vielä jäädessä parantamaan maailmaa.
Alkuiltahan meni raivoisassa tanssintuokseessa. Me ollaan Titan kanssa kovia tanssimaan ja bailaamaan. En sanonut, että hyviä... Mutta menoa meillä on aina yhdessä! ='D
Paikan päällä oli paljon tuttuja, se oli ihanaa. Riehumiseltani ehdin jutella ja vaihtaa kuulumisia monen sellaisenkin kanssa, jota en ollut nähnyt vuosiin.
Pääesiintyjän oli aika tulla lavalle klo 24 ja meikähän oli siellä eturivissä. Beibe jäi tuttujen kanssa hieman taaemmas.
Ja sitten se odotus palkittiin! Ladys and Gentleman. The one and only... BAD BOYS BLUE!

Bad Boys Blue: John ja Sylvia McInerney


Mua vähän itkettikin, taas, ja jouduin pyyhkimään silmäkulmaa pariinkin kertaan. Beibelle vilkutin, että siä ne nyt on!


Bändistähän ei ole elossa enään kuin nämä jäsenet. Bändi on ollut koossa vuodesta 1984, joten yli 30 vuotta on takana. Keikkahan oli ihan silkkaa ja rehellistä plybackiä, mutta silti, ah niin ihanaa!



Beibekin tykkäs keikasta ja bailas ankarasti. Ulkoilma oli illalla +9, mutta ei kyllä kylmä tullut. Vellova ihmismassa tuotti lämpöä niin että tarkeni. Samalla ilmaan tuli sellasta sumua, kun "kuumat" ihmiset bailasivat kylmässä ilmassa.



Titalle kiitos tästä kuvasta!

Kaikkeni annoin taas tällekkin keikalle!
Kyllä me oltiin molemmat tosi onnellisia tästä keikasta ja meillä oli todella kiva ilta!
Viikolla ilmestyi Sydän-Hämeen lehti, Sydäri tai Viidakkosanomat, kuten jotkut sen tuntevat. Siinä oli "iso juttu" kesäfesteistä ja Bad Boys Bluen keikasta. Olihan se nyt hei valtava juttu näillä seuduilla!
Ja kenenkäs takaraivo ja punainen pörrö on päässyt lehden kanteen? Hahaa! Beiben työkaveri oli sanonut kahvipöydässä, että sun punapää muijas on lehdessä. Että näin hyvin meikä täällä tunnetaan, takaraivosta ja kädestä!! ='D
 Beibekin näkyi sumuisesti sisäsivulla olevassa kuvassa. Vau, päästiin paikallislehteen. Noin sadan muun kanssa...

Kuka tunnistaa meikäläisen kuvasta? ='D

Tänä viikonloppuna meinas yksi keikka mennä ihan totaalisesti sivu suun. Joitakin aikoja sitten kuuli, että esim. Sydneyssä oli järjestetty konsertti jossa sinfoniaorkesterille oli sovitettu tranceklassikoita. Ja että tälläistä konserttia oltaisiin suunnittelmassa Suomeenkin. Silloin sanoin, että sinne on päästävä. Olenhan tampannut raveissa koko varhaisaikuisuuteni ja trance on jotain niiin ihanaa!
Mutta niinhän siinä kävi, että unohdin koko jutun. On niin paljon kaikkea muutakin juttua tässä elämässä!
Perjantaina olin tyttären kanssa elokuvissa katsomassa Bad moms -leffaa. Joka oli ihan sairaan hyvä! Ajeltiin kotiin päin, Mäkkäriin ja kuunneltiin ysärimusaa radiosta. Perjantaisinhan moni kanava sitä suoltaa.



Kunnes sitten tuli se isku vasten kasvoja... Classica Trancelations konsertti oli parhaillaan menossa Helsingin musiikkitalolla! Voi ei, olin unohtanut! Minkäs teet!
Mutta ei hätää, radio dj sanoi, että konsertti on nähtävissä Yle Areenassa heti konsertin loputtua. Joten, heti kun pääsin leffareissusta kotiin, netti auki, Areena kehiin ja kuuntelemaan trancemusaa sovitettuna sinfoniaorkesterille.
Classical Trancelations in Concert yhdistää ainutkertaisella tavalla perinteisen konsertin ja rave-tapahtumien teknisen tuotannon valoista äänentoistoon. Ohjelmistossa saavat ensiesityksensä mm. versiot Daruden Sandstormista, Faithlessin Insomniasta sekä Eric Prydzin Opuksesta.
Olipa hieno taltiointi! Ja mikä parasta, se on nyt nähtävissä Yle Areenassa.
Kuvahaun tulos haulle classical trancelations
Kuva musiikkitalon sivuilta!
 Eihän tämä nyt tietenkään ole sama asia kuin olla paikan päällä. Mutta en usko, että tämä konsertti laatuaan jäi viimeiseksi. Ja silloinhan minä olen paikalla! Toivottavasti vaan muisti pelaa silloin paremmin!

Nooh, tänään oli sitten vuorossa toisenlaista sovitusta 90 -luvun musiikille. Tamperetalo sai kunnian aloittaa Suomen puolustusvoimien varusmiessoittokunnan Ysäri -megakiertueen. Ja meikäläisillähän oli liput tänne!


Minulla oli lippuja ostaessani vahva usko siitä, että konsertti olisi viihdyttävä. Mutta se oli jotain aivan uskomatonta! Tampere-talo ei varmaan ole tälläistä hurmosta kokenut!
Paikan päälle saapuessamme, osa jäsenistä soitti Daruden Sandstormia ulkona. Haitarein, torvin ym. vähemmän "ysärein" soittimin. Instasta löytyy videoo tästä!
Myös väliajalla he kiersivät soittamassa ympäri Tampere-taloa.


Varusmiessoittokunnan soittajat ja solistit olivat nuoria, energisiä ja ennen kaikkea, ihan sairaan taitavia! Oli laulua, beatboksausta, räppäystä ja kaikkea muutakin. Kaikilla laulajilla oli todella hyvät äänet. Orkesteri jorasi välillä niin ankarasti seisten, että pelkäsin heidän sohivan soittimillaan toisiaan!
He soittivat 90 -luvun hittejä laidasta laitaan ja oli mukana sitä jyystöäkin! Konserttia luotsasi Ylex:n Matti Airaksinen, jonka välispiikit olivat taattu Mattia.


Konsertti toi hyvin esiin sen tosiseikan, että 90 -luvun musiikki on ollut tyyliltään kaikenkattavaa. Tuli Roxettea (itkin), Alanis Morrisettea, Rem:iä, Aquaa, Take That:iä ja paljon muuta. Yksi parhaista esityksistä oli kun kaksi aivan loistavaa nuorta miestä vetivät sähköviuluillaan Vanessa Maen Stormin. Ilman lateksihousuja ja slaavikyykkyä. Mutta johan oli silti tykitystä! Aah!

Väliaikapunkut! Skool, hyvälle konsertille!


Kuvatahan konsertissa ei saanut, joten täytyi tyytyä kuvaamaan soittokunnan jäsenistöä väliajalla. Heidän luvallaan, of course!
Tosin en olisi kyllä edes malttanut kuvata konsertin aikana. Kyllä siihen niin eläydyin!


Ysäri -megakiertue kiertää tulevan viikon aikana vielä 5;ssä muussa kaupungissa. Joten tsop, tsop, kaikki te, jotka rakastatte tälläistä musiikkia ja hyvää showta. Nyt sitten katsomaan, mahtaako olla lippuja vielä saatavilla! Koska tämä konsertti täytyy ehdottomasti kokea!
Mutta jos nyt jäi näkemättä, ei hätää. Koska he palaavat ensi vuonna Kasari -kiertueen merkeissä! Ja minä olen niin valmiina siihen!

Minusta on niin upeaa, että ollaan herätty siihen tosiasiaan; 80- ja 90- lukujen musiikki on ja jää! Yli kaksikymmentä ja kolmekymmentä vuotta vanhat biisit, joille ehkä silloin naurettiin ja ei uskottu niiden jäävän elämään, ovatkin elossa ja voivat hyvin!
Me +- 40 vuotiaat ollaan oltu tuolloin nuoria ja se on meidän aikakauden musaa. Ei me kuunnella Olavi Virtaa, ainakaan kaikki. Ja ei se rock, pop ja heavy ole ainoat vakavasti otettavat musiikkigenret! Ihan mahtavaa, lisää tälläistä!


Suomen maa on väärällään meitä, jotka rakastavat tälläistä musiikkia. Meitä, jotka leuka pystyssä uskallamme seistä musiikkimakumme takana! Ja jotka ovat jämähtäneet näihin vuosikymmeniin myös ulkonäöllisestikin! ='D

12 kommenttia:

  1. Ihan mahtava meininki ja paljon happeninkiä. Niin kivoja ja iloisia nassukuvia sinusta Marketta. Vähintään yhtä kivaa uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on ollut niin voimaannuttavaa menoa, että! Niistä kivoista nassukuvista nyt tiedä....

      Mukavaa viikkoa sinullekkin, Tiia!

      Poista
  2. Wau mikä meno teillä ollut!Se on hienoo että saa nähdä nuoruuden fanituksia vielä myöhemmin ja pääsee upeaan nostalgiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovaa on ollut meno ja varsinkin siitä menosta toipuminen! ='D

      Kyllähän se musiikkimaku vaan on ja pysyy!

      Poista
  3. tekstistä ja kuvista välittyy mahtava meininki. Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä vähän tälläistäkin hillumista, kaiken tämän muun touhun keskellä!

      Poista
  4. Kylmät väreet menee!!! Oot Marketta kyllä niin paras!! ♥ Tämä postaus oli taas aivan mahtava ja piti heti katella, olisko lähellä tota Sotilassoittokunnan konserttia, minä päivänä se olis, mikäs mun työvuoro olikaan, kenet saisin mukaan..... Voiiih, kun pääsisikin kattomaan!!

    Tuo sun viimeinen kuva herätti mut ajattelemaan tosi kovasti... siis sellasta, että en ole koskaan tuntenut itseäni aikuiseksi, vaan joksikin siinä teinivuosien ja aikuisuuden rajalla... Ulkoisestikaan en osaa pukeutua kuin vakavasti otettavat aikuiset, vaan aina vaan kaipaan (ja pidän) trikoita ja löysiä paitoja, ja tennarit ja tollaset aika vastaavanlaiset kengätkin mulla on. Mä rakastan heilua ja huojua musiikin tahdissa, olisitpa nähny miten täti 44v joras meidän kylän festareilla kun siellä oli E-Type... seisoin tuolilla (koska olen lyhyt) ja hilluin kuin heikkopäinen, ja NAUTIN!!!!! Mä olen ollut vuoden sisään kolme kertaa katsomassa aina yhtä ihanaa Maija Vilkkumaata, ja sielläkin olen joka kerta riehaantunut aivan totaalisesti, pää ja selkä märkänä ja NIIN YLETTÖMÄN ONNELLISENA olen kotimatkalle sieltä sitten lähtenyt. Ihan sellanen olo aina, että viis siitä kuka mut (kaupantädin) siellä näkee, mä RAKASTAN sitä riehumista!!!

    Musta on aika ajoin tosi ikävää, kun mun mies on tavallaan melkein eri sukupolvea kuin minä... no ei nyt ihan, mutta se on mua 8 vuotta vanhempi ja sen musamaku on ihan eri kuin mun. Eli se on kuunnellut aikanaan Eppuja, Juicea ja sen sellasta, punkkia. Me ei myöskään olla samoilta kulmilta, eli meillä ei ole sellasia ystäväpariskuntia, kenen kanssa hilluttais jossain. Kun tapasin äskettäin rakkaimman ystäväni (sen joka asuu Englannissa) musta tuntui, että maailmassa on ainakin yksi ihminen, joka ajattelee samalla lailla kuin minä... vaikkapa siitä, että todella kaipaa välillä sitä nuoruuden persekänni-meininkiä. On joku, joka jakaa sen ajan meiningin, ees osittain (tän ystävän kanssa ollaan tutustuttu vasta parikymppisinä).

    Kävitkö sä koskaan Virroilla Hiekkarannalla?? Sinne kulki porukka Tampereelta asti (me hypättiin bussiin Ruovedeltä tai Jäminkipohjasta ihan tarkalleen ottaen...), siellä sitä hilluttiin, ryypättiin (anteeksi kaikille ketä tämä järkyttää...) ja bailattiin sillon 80-luvulla... Tukat krepattuna, "villapaita" repussa (no oli sekin siellä, mutta myös hihat täynnä kaljaa...), vihreä Mallu huulessa... Oi niitä aikoja!!! ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, noh Heli! En mää nyt paras ole, mutta ehkä toiseksi paras! ='D Kiitos kuitenkin kehuista ja kiva, että sain sut fiiliksiin tällä postauksella! <3

      Mulla oli sellainen aikuisvaihe kun tytär syntyi. Siisti polkkatukka, neule ja puuvillahousut. Voi tsiisus! Ei niinkuin yhtään mua, mutta ajattelin jotta äidin pitää olla ja käyttäytyä jotenkin "siististi".
      No, onneksi toi vaihe meni nopeasti ohi ja huomasin, että lapsen varjollahan voi olla "vähän" hassu ihan luvalla. Tää vaihe on nyt sitten kai jäänyt päälle vähän pidemmäksikin aikaa. Tytärhän täyttää ensi kuussa 21v. Mutta luullakseni hän ihan pitää hassusta äidistään!

      Beiben kans ollaan samanikäisiä suunnilleen ja musamautkin kohtaa. Kuunnellaan kyllä muutakin musaa kuin tuollaista edellämainittu. Mutta paljon ollaan käyty yhdessä keikoilla ja konserteissa. Lady Gaga, Rihanna, Andrea Bocelli, ADC ja monta muuta on nähty. Ja ne Eputkin pari kertaa. Live musa on melkein aina hyvää, genrestä huolimatta!

      Toi nuoruuden perskänni-meininki, sitä joskus kaipaa. Ja joskus sellaisiin tilanteisiin hakeudunkin. Mutta pahus, kun se toipuminen kestää nykyään monta päivää! ='D

      Oon Virtain Hiekkarannoilla käynyt tasan kaksi kertaa. En muista, kulkiko Tampereelta bussia sinne, vai miksei me siellä käyty. Kuitekin, kun kortin sain, jouduin vauvanpaskan värisellä Ford Taunuksellani kuskiksi. London Boys oli esiintyjänä toisella kertaa ja toisella, ei enempää ja vähempää kuin Irwin Goodman! Hieman ennen kuolemaansa veteli Rentunruusua niin että! Ja mää en tykännyt yhtään! Enkä muuten pidä hänen tuotannostaan edelleenkään, mutta olen silti iloinen siitäkin keikkakokemuksesta näin jälkeenpäin.

      Me käytiin talvet Aitoossa ja kesät Rönnillä. Silloin niissä oli toimintaa nuorille ja hyviä bändejä!
      Ja pullot oli tietysti mukana ja piilotettu ties minne. Ja mulla paloi huulessa punainen Bellu eli Belmont! Hyi mua!!!

      Poista
  5. Hei! Muista ilmoittaa heti meillekin, kun se kasari-kiertue tulee. Voitais lähtee messiin. Siis jos huomaat sen ekana. Ollaan tykätty kans käydä tuollaisissa. Ja kasari on kasari. Se paras. Ei siitä mihinkään pääse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mennään vaan yhessä! Jos kestätte mun riehumisen! ='D

      Onhan toi 80-luvun musiikki niin koskettanut sydämmestä. Monet itkut on teininä itketty musiikkia kuunnellen, kun sieluun on sattunut ja elämä on ollut ihan paskaa! =)

      Poista
  6. No nyt on kasari-ysärimeininkiä! :D Bad Boys Blue - oisko ollut iha eka bändi josta ala-asteella diggailin, mahtavaa! :)

    Kaveri kävi tuolla Musiikkitalon konsertissa, oli kuulemma ollut mahtava. Voin kyllä uskoa; onhan se ison orkesterin kuuleminen livenä aikamoista - oli musiikkityyli melkein mitä hyvänsä. x) Kattelin ja kuuntelin tuota konserttia Areenasta, ihan jees sekin, mutta livenä ois varmaan ollut tosi vaikuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan on mukavaa nähdä livenä nuoruutensa idolit! <3

      Mua kyllä viäläkin harmittaa, että missasin ton Musiikkitalon konsertin. =( No, mää olisin varmaan taas vaan itkenyt koko konsertin ajan herkistyneenä. ='D

      Poista