Maaseudun päivä!

Ayshire-ammu Sarkasen tilalla!

Tänään lauantaina Mtk:n paikallisyhdistykset järjestivät täällä meilläpäin Maaseudun päivän. Meikä kun ei tonne Faceen kuulu ja eikä postikaan vaivautunut Kuhmalahtelaisiin talouksiin teemalehteä jakamaan, meinasi koko häppeninki mennä meikäläiseltä sivu suun. Onneksi viime viikonloppuna Rautajärven markkinareissulla poikkesimme aamupalalle kahvila Elotähkään ja sieltä nappasin päivästä kertovan teemalehden mukaani.
Kaksi tilaa otin vierailukohteekseni; Järvensivun tilan Oriveden Längelmäellä ja Sarkasen tilan Pälkäneen Luopioisissa. Kaksi ihan toisistaan poikkeavaa maitotilaa. Toinen on pieni, 28 lypsävää lehmää, jotka ovat Suomen karjan lehmiä. Länskäreitä, Lappalaisia ja Kyyttöjä. Lehmiä minun makuuni!

Toinen tiloista onkin sitten iiiso, 150 lypsävää käsittävä pihattonavetta, jossa lypsyn hoitaa robotti. Rotuina Holstein, Ayshire ja oli mukana Länsi-Suomen- ja Itä-Suomenkarjaakin.
Aloitin reissuni ajamalla Längelmäelle. Järvensivun tila olikin ihan Leporannan Taidekeskusksen vieressä. Siellähän ollaan käyty useasti.

Järvensivun tilalla on pieni tilapuoti, jossa on myynnissä oman tilan sonnien lihaa, ternimaitoa, Savontilan jäätelöä, jauhoja, luomukosmetiikkaa, saippuoita ja käsitöitä. Tilalta sai ostaa myös maitoa suoraan tankista. Ostin kyyttöaiheisen postikortin ja mysliä.
Tilalle saavuttuani ja auton parkkiin saatuani, kävelin pihassa olevan katoksen luo. Siellä minut otti vastaan tilan "vanha" emäntä. Kerroin hänelle, että olin tullut kyyttöjä katsomaan. Heti katoksen takan yksi sellainen olikin. Nimi  taisi olla Jane.

Voi, kuinka kaunis hän olikaan!

Naisen kanssa jutellessamme tajusimme, että mehän olemme tavanneet ja useammankin kerran. Hän oli Marjatta, joka on käynyt Hehkua siementämässä. Tiesin kyllä, että hänellä on alkuperäisrotujen karjaa itsellään, mutta kyllä silti maailma on pieni.
Myymälässä juttelin tilan emännän, Anun kanssa. Hän kertoi, että heillä on ollut kesällä Iltalypsy-nimisiä tapahtumia. Minähän olen sellaisetkin missannut. Mutta en silti liity Faceen!
Mutta ei hätää! Hän kertoi, että lypsämään kyllä pääsee. Ja vaikka yksin, jos ei saa ketään kaveria mukaan. Hyvä! Syksyllä taidan lähteä joku ilta lypsylle!
Järvensivun tilalla lehmät viettävät aikansa laitumella ja pihatossa ja tulevat sitten lypsylle, joka tapahtuu vanhassa navetassa.

Itse emäntä-Anu!

Tilapuodin takana oli aivan sydämmenmurskaavan suloisia vasikoita. Kaikkia kolmea alkuperäisrotua! Melkein en kestänyt! Vähän itkettikin taas! Onneksi olin yksin liikenteessä!

Kyyttö-vassu!

Lappari- ja kyyttö-vassut!

Oli pakko vähän tarjota imutusta länskäri-vassulle!

Tilalla kanat hengailivat ympäri pihaa. Myös vasikoiden karsinoissa ja meinasivahan tupata myös kahvia ja lättyjä nauttivien vierailijoidenkin luo. Vierailevista lapsista oli hauskaa, kun he saivat heitellä kauroja kanoille. Kerrassaan ihana tunnelma tuolla tilalla!

Kanat hengasivat vasikoiden kanssa!

"Kakarat" kattelee uteliaana, mihin kanoilla on matka!

Sain tilalta passin, mihin sai kerätä leimoja niiltä tiloilta missä vieraili. Lätyn syötyäni ja leiman passiin saatuani, sanoin heipat vassuille ja lähdin jatkamaan matkaa.
Koska matkan varrella oleva Rekolan tila sattui kuulumaan näihin avoimiin tiloihin, poikkesin extempore myös siellä. Rekolan tila vuokraa mökkejä ja siellä toimii myös Hämeen Viherrakennus.

Rekolan tilan emäntä kävi viime syksynä ostamassa minulta muutaman nuoren kanan, joten ajattelin käydä vilkaisemassa näkyisikö niitä. Heillä on myös ylämaankarjaa, joita olisi kiva nähdä.
Koska edellisessä paikassa en ollut kahvitellut lättyni kanssa, nyt oli sen vuoro. Heikon luonteen omaavana oli pakko ottaa kahvin kylkeen suolaista punajuuri-aurajuustopiirasta. Olikin herkkua! Buffetista vastasivat Eräjärven Martat.

Taas olin niin hössön tössön, että unohdin ottaa maitoa kahviini!

Kanat olivat vanhassa sikalassa. Sikoja tilalla ei enään ole ollut muutamiin vuosiin. Tyttäreni on joskus päiväkodin kanssa vierailleet tilalla ja hän muistelee kuinka hän sai pitää pientä possua sylissään.
Kanoja pääsi katselemaan lasioven takaa. Yksi kanoista muistutti kovasti meidän buff-orppeja ja sillä oli ihan Kanasen pää. Kaksi Kanasen ja Bullin tytöistähän lähti Rekolaan. Mutta muita en nähnyt, osa kanoista oli ulkona.

Myös kaksi kania oli kanalan vieressä. Ihan sairaan kokoisia jättikaneja! Varmaan painoivat kymmenen kiloa!

Mahtavat sarvet olivat kaapin päällä!

Rekolan tilan pihapiiri on tosi kaunis ja siisti. No toisaalta, täytyyhän sen toimia viherrakennusyrityksen käyntikortti. Pitkät kiviaidat puhuttelivat minua kovin!

Lampaita pääsin moikkaamaan, mutta ylämaankarja oli kaukana metsänreunassa. "Lasta" jäi se vähän harmittamaan! =(

Siellä niitä on, jossain...

Passiin leima ja tervehdys vieraskirjaan ja niin matka jatkui!

Sarkasen tila oli kovasti otsikoissa vuonna 2010. Silloin tilan väkeä kohtasi hirvittävä tragedia; heidän upouusi navettansa paloi ja koko karja sen mukana. Vuosien jalostustyö ja muusta työstä puhumattakaan meni savun mukana ilmaan. Tilan väen sitkeydellä ja paikallisten voimilla ja tarmolla, uusi navetta rakennettiin vanhan paikalle. Uudessa navetassa asustaa 150 lypsävää, jotka ovat roduiltaan Holsteinia, Ayshireä, Länsi-Suomen- ja itä-Suomenkarjaa. Navetan vieressä on kaunis muistomerkki navettapalossa kuolleiden eläinten muistolle.

Tästä voit käydä lukemassa jutun kuinka elämä palasi tilalle palon jälkeen.

Sarkasen tilan navetta

Nuorkarjaa laitumella

Sarkasen tila on tullut tunnetuksi iloisemmastakin asiasta minulle. Nimittäin tilan tyttären, oman tilan maidosta valmistamista, ihanan herkullisista jäätelöistä. Suosikkini on ehdottomasti raparperi. Toinen mihin joskus ihastuin, oli mustikka-talkkunajäätelö. Se taisi olla sen kesän sesonkimaku, koska en ole sitä sen koomin myynnissä nähnyt. Nyt ostin pallon Prinsessa-makua, mikä oli mustikka-vadelma-mansikkajäätelöä. Nam!

Prinsessa ladylle! ;D

Sarkasen tilan pihapiiri on hienosti hoidettu ja idyllinen, vanha pihapiiri henkii edelleen sitä tilan alkuajan 1600-luvun fiilistä.

Kävin tietysti hakemassa passiini leiman ja jätinkin passini tänne, koska en aikonut enään poiketa muualla. Navetassa kävin, tietysti, kun kerran luvalla sinne sai mennä.
Yllätyin siitä, kuinka rentoja lehmät olivat. Siinä ne makasivat lepoparsissa ja märehtivät, vaikka porukkaa melkein osui niihin ohi kulkeissaan. Eivät kyllä säikkyneet yhtään vierailijoita! Navetta oli muutenkin tosi siisti, valoisa ja lehmät puhtaita ja hyvinvoivan näköisiä ja tyytyväisen oloisia. Ihania ammuja kerrassaan!

Olis tehnyt mieli mennä rapsuttamaan, mutta se oli kiellettyä ilman lupaa!

Oli tilaa oikaista vähän kinttuakin! =D

"Hän" halusi olla hieman mystinen! =')

Rentoa meininkiä!

Seurasin yhtä länskäri-lehmää, joka rapsutteli pyllyään harjakoneessa vaikka kuinka kauan. Ajattelin jo, että se nukahti siihen, kun se vaan jäpitti paikallaan ja harja pyöri sen pyllyssä.

Berberi kutiaa!

Kävin tietysti katsomassa, kuinka robotti lypsää lehmiä. Kyllähän se näppärästi utareet löysi!

Lypsyrobotti, lehmä sisällään. Toinen odottaa jo vuoroaan!

Lypsävät lehmäthän olivat tosiaan siellä navetassa. Käsittääkseni niillä ei ole pääsyä ulos. Ummessa olevat ja hiehot ja muu nuorkarja olivat laitumilla.

No, tässä tuli nyt hyvin selville se ero, mitä näiltä kahdelta vierailemaltani maitotilalta hainkin. En missään nimessä halua moralisoida kenenkään tapaa lehmänpidossä. Luulen tietäväni jonkin verran siitä, miten hankalaa maidontuottajien on saada elantonsa. Ja jos maidolla haluaa elää, täytyy erikoistua jotenkin ja kasvattaan lehmämäärää. Ja vaatimukset kasvavat tietysti sen mukaan, kuinka montaa lehmänpidon pitää elättää!

Mutta...  itse työskentelen elintarviketeollisuudessa, vierastan jotenkin sitä, että lehmät teollistetaan. Olkoonkin, että niillä kaikilla on nimi! Sehän on se asia, mitä meille kuluttajille toitotetaan! Mutta koneellehan sillä nimellä ei ole mitään merkitystä. Onhan ns. robottinavettojen lehmillä ihmiskontaktit, mutta...
Samaten kuluttajille näytetään kuvia ulkoilevista lehmistä. Todellisuushan on se, että näistä isoista pihattonavetoista ei välttämättä nämä lypsävät lehmät pääse ulos ollenkaan. Vasta sitten, ehkä kun, maito alkaa ehtyä ja tulee aika pistää umpeen. Jos se aika nyt sitten sattuu kesäaikaan. Minulle on tärkeätä se, että lehmä jonka maitoa juon, on saanut olla kesällä ulkona ja syödä ruohoa suoraan maasta! Valitettavasti ostamastani maitopurkista en voi sitä tietää. Parsinavettoja parjataan ihan hirveästi, mutta monesta sellaisesta lehmät pääsevät joka päivä jaloittelemaan. No, nämä on näitä minun mietteitäni! Moni voi olla vaikka mitä mieltä minun lehmän pidostani!
 Molemmat lypsytilat olivat tosi mukavia vierailukohteita. On kunnioitettavaa, että maatilojen väki jaksaa ja viitsii avata tilojensa ovet meille taviksille! Lisää tälläisiä teemapäiviä, kiitos!

Pupu Järvensivun tilalta. Marsu ei tullut näytille!