Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 6. elokuuta 2016

Maaseudun päivä!

Ayshire-ammu Sarkasen tilalla!


Tänään lauantaina Mtk:n paikallisyhdistykset järjestivät täällä meilläpäin Maaseudun päivän. Meikä kun ei tonne Faceen kuulu ja eikä postikaan vaivautunut Kuhmalahtelaisiin talouksiin teemalehteä jakamaan, meinasi koko häppeninki mennä meikäläiseltä sivu suun. Onneksi viime viikonloppuna Rautajärven markkinareissulla poikkesimme aamupalalle kahvila Elotähkään ja sieltä nappasin päivästä kertovan teemalehden mukaani.
Kaksi tilaa otin vierailukohteekseni; Järvensivun tilan Oriveden Längelmäellä ja Sarkasen tilan Pälkäneen Luopioisissa. Kaksi ihan toisistaan poikkeavaa maitotilaa. Toinen on pieni, 28 lypsävää lehmää, jotka ovat Suomen karjan lehmiä. Länskäreitä, Lappalaisia ja Kyyttöjä. Lehmiä minun makuuni!




Toinen tiloista onkin sitten iiiso, 150 lypsävää käsittävä pihattonavetta, jossa lypsyn hoitaa robotti. Rotuina Holstein, Ayshire ja oli mukana Länsi-Suomen- ja Itä-Suomenkarjaakin.
Aloitin reissuni ajamalla Längelmäelle. Järvensivun tila olikin ihan Leporannan Taidekeskusksen vieressä. Siellähän ollaan käyty useasti.



Järvensivun tilalla on pieni tilapuoti, jossa on myynnissä oman tilan sonnien lihaa, ternimaitoa, Savontilan jäätelöä, jauhoja, luomukosmetiikkaa, saippuoita ja käsitöitä. Tilalta sai ostaa myös maitoa suoraan tankista. Ostin kyyttöaiheisen postikortin ja mysliä.
Tilalle saavuttuani ja auton parkkiin saatuani, kävelin pihassa olevan katoksen luo. Siellä minut otti vastaan tilan "vanha" emäntä. Kerroin hänelle, että olin tullut kyyttöjä katsomaan. Heti katoksen takan yksi sellainen olikin. Nimi  taisi olla Jane.


Voi, kuinka kaunis hän olikaan!


Naisen kanssa jutellessamme tajusimme, että mehän olemme tavanneet ja useammankin kerran. Hän oli Marjatta, joka on käynyt Hehkua siementämässä. Tiesin kyllä, että hänellä on alkuperäisrotujen karjaa itsellään, mutta kyllä silti maailma on pieni.
Myymälässä juttelin tilan emännän, Anun kanssa. Hän kertoi, että heillä on ollut kesällä Iltalypsy-nimisiä tapahtumia. Minähän olen sellaisetkin missannut. Mutta en silti liity Faceen!
Mutta ei hätää! Hän kertoi, että lypsämään kyllä pääsee. Ja vaikka yksin, jos ei saa ketään kaveria mukaan. Hyvä! Syksyllä taidan lähteä joku ilta lypsylle!
Järvensivun tilalla lehmät viettävät aikansa laitumella ja pihatossa ja tulevat sitten lypsylle, joka tapahtuu vanhassa navetassa.



Itse emäntä-Anu!


Tilapuodin takana oli aivan sydämmenmurskaavan suloisia vasikoita. Kaikkia kolmea alkuperäisrotua! Melkein en kestänyt! Vähän itkettikin taas! Onneksi olin yksin liikenteessä!


Kyyttö-vassu!

Lappari- ja kyyttö-vassut!

Oli pakko vähän tarjota imutusta länskäri-vassulle!

Tilalla kanat hengailivat ympäri pihaa. Myös vasikoiden karsinoissa ja meinasivahan tupata myös kahvia ja lättyjä nauttivien vierailijoidenkin luo. Vierailevista lapsista oli hauskaa, kun he saivat heitellä kauroja kanoille. Kerrassaan ihana tunnelma tuolla tilalla!



Kanat hengasivat vasikoiden kanssa!

"Kakarat" kattelee uteliaana, mihin kanoilla on matka!

Sain tilalta passin, mihin sai kerätä leimoja niiltä tiloilta missä vieraili. Lätyn syötyäni ja leiman passiin saatuani, sanoin heipat vassuille ja lähdin jatkamaan matkaa.
Koska matkan varrella oleva Rekolan tila sattui kuulumaan näihin avoimiin tiloihin, poikkesin extempore myös siellä. Rekolan tila vuokraa mökkejä ja siellä toimii myös Hämeen Viherrakennus.



Rekolan tilan emäntä kävi viime syksynä ostamassa minulta muutaman nuoren kanan, joten ajattelin käydä vilkaisemassa näkyisikö niitä. Heillä on myös ylämaankarjaa, joita olisi kiva nähdä.
Koska edellisessä paikassa en ollut kahvitellut lättyni kanssa, nyt oli sen vuoro. Heikon luonteen omaavana oli pakko ottaa kahvin kylkeen suolaista punajuuri-aurajuustopiirasta. Olikin herkkua! Buffetista vastasivat Eräjärven Martat.

Taas olin niin hössön tössön, että unohdin ottaa maitoa kahviini!


Kanat olivat vanhassa sikalassa. Sikoja tilalla ei enään ole ollut muutamiin vuosiin. Tyttäreni on joskus päiväkodin kanssa vierailleet tilalla ja hän muistelee kuinka hän sai pitää pientä possua sylissään.
Kanoja pääsi katselemaan lasioven takaa. Yksi kanoista muistutti kovasti meidän buff-orppeja ja sillä oli ihan Kanasen pää. Kaksi Kanasen ja Bullin tytöistähän lähti Rekolaan. Mutta muita en nähnyt, osa kanoista oli ulkona.



Myös kaksi kania oli kanalan vieressä. Ihan sairaan kokoisia jättikaneja! Varmaan painoivat kymmenen kiloa!




Mahtavat sarvet olivat kaapin päällä!

Rekolan tilan pihapiiri on tosi kaunis ja siisti. No toisaalta, täytyyhän sen toimia viherrakennusyrityksen käyntikortti. Pitkät kiviaidat puhuttelivat minua kovin!




Lampaita pääsin moikkaamaan, mutta ylämaankarja oli kaukana metsänreunassa. "Lasta" jäi se vähän harmittamaan! =(


Siellä niitä on, jossain...


Passiin leima ja tervehdys vieraskirjaan ja niin matka jatkui!



Sarkasen tila oli kovasti otsikoissa vuonna 2010. Silloin tilan väkeä kohtasi hirvittävä tragedia; heidän upouusi navettansa paloi ja koko karja sen mukana. Vuosien jalostustyö ja muusta työstä puhumattakaan meni savun mukana ilmaan. Tilan väen sitkeydellä ja paikallisten voimilla ja tarmolla, uusi navetta rakennettiin vanhan paikalle. Uudessa navetassa asustaa 150 lypsävää, jotka ovat roduiltaan Holsteinia, Ayshireä, Länsi-Suomen- ja itä-Suomenkarjaa. Navetan vieressä on kaunis muistomerkki navettapalossa kuolleiden eläinten muistolle.




Tästä voit käydä lukemassa jutun kuinka elämä palasi tilalle palon jälkeen.

Sarkasen tilan navetta

Nuorkarjaa laitumella


Sarkasen tila on tullut tunnetuksi iloisemmastakin asiasta minulle. Nimittäin tilan tyttären, oman tilan maidosta valmistamista, ihanan herkullisista jäätelöistä. Suosikkini on ehdottomasti raparperi. Toinen mihin joskus ihastuin, oli mustikka-talkkunajäätelö. Se taisi olla sen kesän sesonkimaku, koska en ole sitä sen koomin myynnissä nähnyt. Nyt ostin pallon Prinsessa-makua, mikä oli mustikka-vadelma-mansikkajäätelöä. Nam!


Prinsessa ladylle! ;D

Sarkasen tilan pihapiiri on hienosti hoidettu ja idyllinen, vanha pihapiiri henkii edelleen sitä tilan alkuajan 1600-luvun fiilistä.





Kävin tietysti hakemassa passiini leiman ja jätinkin passini tänne, koska en aikonut enään poiketa muualla. Navetassa kävin, tietysti, kun kerran luvalla sinne sai mennä.
Yllätyin siitä, kuinka rentoja lehmät olivat. Siinä ne makasivat lepoparsissa ja märehtivät, vaikka porukkaa melkein osui niihin ohi kulkeissaan. Eivät kyllä säikkyneet yhtään vierailijoita! Navetta oli muutenkin tosi siisti, valoisa ja lehmät puhtaita ja hyvinvoivan näköisiä ja tyytyväisen oloisia. Ihania ammuja kerrassaan!


Olis tehnyt mieli mennä rapsuttamaan, mutta se oli kiellettyä ilman lupaa!

Oli tilaa oikaista vähän kinttuakin! =D

"Hän" halusi olla hieman mystinen! =')

Rentoa meininkiä!

Seurasin yhtä länskäri-lehmää, joka rapsutteli pyllyään harjakoneessa vaikka kuinka kauan. Ajattelin jo, että se nukahti siihen, kun se vaan jäpitti paikallaan ja harja pyöri sen pyllyssä.

Berberi kutiaa!


Kävin tietysti katsomassa, kuinka robotti lypsää lehmiä. Kyllähän se näppärästi utareet löysi!


Lypsyrobotti, lehmä sisällään. Toinen odottaa jo vuoroaan!

Lypsävät lehmäthän olivat tosiaan siellä navetassa. Käsittääkseni niillä ei ole pääsyä ulos. Ummessa olevat ja hiehot ja muu nuorkarja olivat laitumilla.



No, tässä tuli nyt hyvin selville se ero, mitä näiltä kahdelta vierailemaltani maitotilalta hainkin. En missään nimessä halua moralisoida kenenkään tapaa lehmänpidossä. Luulen tietäväni jonkin verran siitä, miten hankalaa maidontuottajien on saada elantonsa. Ja jos maidolla haluaa elää, täytyy erikoistua jotenkin ja kasvattaan lehmämäärää. Ja vaatimukset kasvavat tietysti sen mukaan, kuinka montaa lehmänpidon pitää elättää!



Mutta...  itse työskentelen elintarviketeollisuudessa, vierastan jotenkin sitä, että lehmät teollistetaan. Olkoonkin, että niillä kaikilla on nimi! Sehän on se asia, mitä meille kuluttajille toitotetaan! Mutta koneellehan sillä nimellä ei ole mitään merkitystä. Onhan ns. robottinavettojen lehmillä ihmiskontaktit, mutta...
Samaten kuluttajille näytetään kuvia ulkoilevista lehmistä. Todellisuushan on se, että näistä isoista pihattonavetoista ei välttämättä nämä lypsävät lehmät pääse ulos ollenkaan. Vasta sitten, ehkä kun, maito alkaa ehtyä ja tulee aika pistää umpeen. Jos se aika nyt sitten sattuu kesäaikaan. Minulle on tärkeätä se, että lehmä jonka maitoa juon, on saanut olla kesällä ulkona ja syödä ruohoa suoraan maasta! Valitettavasti ostamastani maitopurkista en voi sitä tietää. Parsinavettoja parjataan ihan hirveästi, mutta monesta sellaisesta lehmät pääsevät joka päivä jaloittelemaan. No, nämä on näitä minun mietteitäni! Moni voi olla vaikka mitä mieltä minun lehmän pidostani!
 Molemmat lypsytilat olivat tosi mukavia vierailukohteita. On kunnioitettavaa, että maatilojen väki jaksaa ja viitsii avata tilojensa ovet meille taviksille! Lisää tälläisiä teemapäiviä, kiitos!

Pupu Järvensivun tilalta. Marsu ei tullut näytille!

8 kommenttia:

  1. Ihana olisi käydä jossain maitotilalla, varsinkin vähän sellaisella pienemmällä. Täällä niitä ei enää juurikaan ole. mutta mites se nykyään, ennenhän lehmillä minun käsittääkseni oli "lakisääteinen laidunkausi" siis ne piti päästää kesällä tietyksi aikaa laitumelle, liekkö sitten sekin muuttunut vai oliko siinäkin sitten jotain poikkeuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö siellä teilläpäin järjestetä mitää vastaavia tapahtumia, missä pääsisi käymään navetassa tai edes muuten tilalla ammuja katsomassa? Totta kyllä toikin, ettei noita maito- tai edes lihatiloja juurikaan ole.
      Kyllä se laki voimassa on, tais olla 60 paivää kasvukaudella, tai joitain sellasta. Sitä en tiedä onko siinä jotain poikkeuksia.

      Poista
  2. Sarkasen tilalla myös LYPSYSSÄ olevat lehmät pääsevät laitumelle . Saavat kulkea omaan vapaaseen tahtiinsa laitumelle ja sisään päiväsaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos emäntä tiedosta! Jätski maistuu entistä paremmalta!

      Olen käynyt joskus sellaisessakin pihattonavetassa, josta lypsyssä olevat eivät päässeet laitumelle. Mutta pääsivät kyllä ulkotarhaan niin halutessaan.

      Poista
  3. Oi ja voi mitä lehmänlapsia. ♥
    Ja mikä ihana vanhanaikainen pohjalainen aittarakennus tuossa yhdessä kuvassa.
    Suurin haaveeni jo 10 vuotta on ollut, että saisi jostain hankittua tuollaisen, laittaisi sen kuntoon niin, että siellä olisi pari "makuuhuonetta" ja perustaisi B&B tyyppisen majatalon. Pihaan tosiaan muutama kuopsuttava kana, ehkä lampaita/pässejä, pari ammukkaa jne.
    Hiivatti kun tuollaista elämäntapaa ei varmasti ensinnäkään ihan halvalla saa ja toisekseen sen mahdollisuus elättää tämä perhe taitaa olla melko pieni.

    Suloisia lehmiä ja tuo rapsuttava oli hupaisa.
    Ymmärrän täysin mitä ajattelet noista roboteista yms. Tosi kurjaa, että toisten elinkeino on ajettu hinnoilla niin ahtaalle, että pitää ensin investoida miljoonia koneisiin, jotta voi eläimiä pitämällä elää.... siinä kärsii mielestäni sekä isäntä/emäntä että elukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi suomenkarjan vassut on niin järkyttävän suloisia! Vaikka kyllähän kaikki vasikat ovat ihania!

      Heti kun perustat moisen majatalon, tullaan Beiben kanssa vierailemaan! =D

      Kaikki pitää nykyään olla niin suurta! No, me kuluttajathan siihen olemme osittain syypäitä. Ja suuret kauppayhtymät, jotka osaltaan sanelevat markkinoita. Sitä mitä pitää tuottaa ja kuluttaa.

      Poista
  4. Lehmät on niin ihania ja sympaattisia. Johtuu varmaan siitä, että olen viettänyt lapsuuteni lehmätilalla.
    surullista oli lukea tulipalosta. On se ollut hirveä menetys!

    VastaaPoista