Korvasienimuhennos, muiden löytämistä sienistä!

Niinhän siinä sitten kävi tänäkin vuonna, etten löytänyt yhtä ainoata korvasientä. Kuten en koskaan aikaisemminkaan. Siis, nevö! En ole livenä metsässä tälläistä "maan aivoa" tavannut. Enkä ole myöskään syönyt sellaista.
 Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, tänä keväänä en ole kauhean aktiivisesti ehtinyt niitä etsimäänkään. Mutta "kaikki muut" ovat niitä löytäneet niin, etteivät ole suurin piirtein tienneet, mihin jalkansa maassa sijoittaa! Työkaverit ovat kertoneet, kuinka niitä on ollut joka paikka väärällään, kun ovat lenkillään käyneet. Ja ovat, kuin ilkkuakseen, kännyköistään kuvia minulle näyttäneet. Lähes työpaikkakiusaukseksi, voisi moista toimintaa kutsua!
No, tässä taannoin, vein yhdelle työkaverilleni lipstikan taimen. Ja hän toi minulle vastineeksi kolme litraa korvasieniä. Jotka hän oli perheensä kanssa löytäneet pyörälenkillä ja pihastaan. Kyllä! Pihastaan!

Töissä jännättiin, kun sienet olivat minun pukukaapissani. Varmuuden vuoksi laitoin ne muovisäkkiin. Epäiltiin, josko niistä erittyisi ilmaan jotain myrkkykaasuja. Mutta kukaan ei alkanut päivän aikana oireilemaan, saati mitään vakavampaa.
Kotona alkoikin sitten ryöppäys. Beibe raahasi minulle kaasupullon ja polttimen ja asetti ne pallogrilliin. Minä pesin, halkaisin ja liotin sienet. Ja eikun vesi kiehumaan!

Tuuletus on ainakin hoidettu!

Myrkkysienisoppa kiehuu!

Sienikirjasta ja lukuisilta eri nettisaiteilta, olin etsinyt ohjeet ryöppäämiseen. Kaikista ohjeista tein yhteenvedon ja päädyin ryöppäämään kaksi kertaa 7 minuuttia. Todella huolellinen huuhtelu välissä ja lopussa. Puristelin sienistä veden huolella pois.
Sienten kiehuessa, pintaan nousi vaahtoa, jonka kuorin pois. Sienistä lähti keitettäessä aikas kiree kiisu, joten keittäminen ulkona ei todellakaan ollut liioittelua!

Pieniksi kutistuivat kahden keitto kerran jälkeen!

Vaikka olin puhdistanut, pessyt ja huuhdellut sienet moneen kertaan, silti niistä löytyi monta etanaa ja hiekkaakin niihin jäi. Mutta ehkä nämä elementit tuovat juurikin sitä "juttua" sieniin!

Puoli litraa ryöpättyä korvasientä

Koska olin tälläistä harvinaista herkkua meille saanut ja vielä kovan työn sen käsittelemisessä nähnyt, täytyihän niistä ruokaa tehdä. Kuolemaa halveksuen ja myrkytyskeskuksen puhelin numero kännykässä, päätin tehdä perheelleni korvasienimuhennosta. Lihamurekkeen ja perunamuusin kylkeen. Ja kuten välkyimmät jo hoksasivat, jäimme sitä syötyämme henkiin!

KORVASINIMUHENNOS 4-6 annosta

• 5dl ryöpättyjä korvasieniä
• 2rkl voita
• iso sipuli
• 2rkl vehnäjauhoja
• 2dl kuohukermaa
• 2dl maitoa
• suolaa
• ripaus valkopippuria
• pikku hipsaus muskottipähkinää

Pieni hieman esikäsiteltyjä korvasieniä. Laita sienet pannulle ja pyörittele niitä siinä, kunnes neste on haihtunut. Lisää voi ja sipulisilppu sienten sekaan ja kuullota niitä, kunnes sipuli on pehmentynyt. Lisää vehnäjauhot hyvin sekoittaen. Maito ja kerma sekaan, sekoita hyvin ja keittele kymmenisen minuuttia hiljalleen. Mausta ja nauti!

Myrkkymuhennosta

Ehkäpä korvasienen lyhyt sesonki ja sen syömisessä oleva vaaramomentti, tekee siitä niin halutun herkun. Koska aika mautontahan se loppujen lopuksi oli. Sano kuka muu mitä tahansa!
Sienissä oli kahta eri väristä sientä, tummaa ja ihan vaaleita. Vaaleat ajattelin lehtokorvasieniksi, jotka käsitykseni mukaan ei ole edes myrkyllisiä. Mutta ne suositellaan käsiteltävän varmuuden vuoksi, kuten tavalliset korvasienet. Ja enkä minäkään tätä suositusta uskaltanut lähteä uhmaamaan.
Mutta, nyt on sitten meikäläisen korvasienineitsyys mennyt. Eipä tarvitse enään epätoivon vimmalla niitä etsiskellä. Mutta jos nyt joskus sattuisi vastaan tulemaan, aion ne kyllä kerätä ja syödä!

Loppun vielä kuva, miten käy, kun pöllii vasikan ruuan. Tein ternimaidosta pannaria ja mitenkäs siinä sitten kävikään!

Ei pysynyt pellillä, ei!