Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Oman hevoskastanjan kukintaa odotellessa

Beiben siskon pihassa on iso hevoskastanja. Tänä kesänä onnistuin vierailemaan heillä juuri, kun puu pisteli parastaan.


Se on aivan häkellyttävän upea! Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että näin eksoottisen näköinen puu, voi menestyä näillä leveysasteilla.


Kyllähän näitä on totuttu näkemään Viron reissuilla. Mutta, että Hämeessä! Ai että!



Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, rakastan puita! Ja vaikkei hevoskastanja taida olla ihan Suomen alkuperäispuustoa, menen silti aivan häkellyksiin sen upeasta kukinnasta.
Yksittäiset kukat muistuttavat mielestäni orkidean kukkaa. Aah! Ihana!


Nooh! On minullakin pihassa hevoskastanja. Ja kaiken lisäksi, se on tämän, kuvissa kukkivan, upeuden "poikanen". Neljä vuotta sitten keräsin, kyläilyreissullani, puusta pudonneita kastajoita, kymmenisen kappaletta. Laitoin ne syksyllä, turpeen ja hiekan sekoitukseen, ruukkuihin kasvamaan. Talvella peittelin lumella ja huolehdin, etteivät oravat tai muut "pedot" niitä pääse pöllimään. Ja kas, keväällä suurin osa kastanjoista alkoi itää!


Pari vuotta kasvatin niitä purkeissa. Koska jostain luin, että parivuotiaana, ne pärjäisivät maahan istutettuna paremmin. Kolme jätin itselleni ja onneksi jätinkin! Jänis nimittäin söi yhden, heti seuraavana yönä istutuksesta. Taas sarjaa Kamala luonto! Istutin siis, taimen numero kaksi, ykkösen paikalle ja suojasin verkolla. Lopuilla taimilla tein rahaa. Myin ne kirpparilla ja työkavereilleni. Hyvin menivätkin kaupaksi.
Yksi kolmesta, kuoli latvastaan, mutta se on yhä minulla purkissa ja on kasvattanut oksistaan uudet latvat. Täytyisi etsiä sille jokin paikka. Siitä voi tulla hienokin, monine latvoineen. Vähän niin kuin emopuunsa.


No, pikku kastanja on siis neljän vanha. Tänä kesänä se ei ole kauheasti mittaa kasvanut. Se on noin metrin korkuinen. Se on kaksi vuotta elänyt, kesät talvet häkissään, koska nököhampaat sitä väijyvät. En uskalla ottaa verkkoa pois.
Emopuu on istutettu, Beiben siskon mukaan, vuonna 1995. Ehkäpä kahdenkymmenen vuoden päästä saadaan ihailla meidän hevoskastanjan, yhtä upeaa kukintaa.

8 kommenttia:

  1. Joo on toi todella kaunis puu. Kukinnot tekevät kastanjasta oikein super loistokkaan.
    Minulla hevoskastaja jurotti vaan muutamia vuosia sitt aloitti kasvun. Kukkia ei vieläkään kuulu vaikka jo viitisevuatt vanha. Odotellaan siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että tää puutarhahomma on pelkkää odottelua! :)

      Poista
  2. Onpa tosiaan nättejä nuo kukat läheltä katsottuna! :) Täälläpäin noita siellä täällä näkee mutta enpä ole tullut tutkailleeksi kukkia ihan lähietäisyydeltä. Tosi upea kukkiessaan kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensähän noi kukat on niin korkeallakin. Mutta tossa puussa oksat on niin alhaalla, että ylettyy ihailemaan lähietäisyydeltä.

      Poista
  3. kaunis puu! meillä on pihalla hybridi, että etupihalla kaksi tavallisen taimea. Puput jyräävät etupihan taimia, ja hybridi kärsii talvista. Kauniita joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  4. Oi mikä puu, kaunis! En ole ikinä tuollaista nähnyt, ainakaan kukassa.Todellakin kuin orkideoita <3 Tuoksuuko ne kukat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne tuoksuivat, mutta tosi miedosti. Eivät mitenkään syreenimäisesti!

      Poista