Siemenet pellossa. Vihdoinkin!

Koko kevään on ollut märkää. Ja kylmää! Hermo on meinannut väkisinkin mennä, kun ei ole päässyt kylvämään heinää pelloille. Beibe ei päässyt äestämään, kun meidän pellot ei kestä suuria maatalouskoneita. 

M-F 35 Kultamaha

Suu vaahdossa, olen töissäkin paasannut tätä pienviljelijän elämän rankkuutta. Eräs kollega sitten uskaltautui kysymään, että kuinkas paljon teillä sitä peltoa oikeen onkaan? Ja paljonko pitäisi heinälle laittaa? En millään olisi halunnut tiluksiemme koolla rehvastella, mutta kun kerran kysyttiin, niin kerrottavahan se oli.  Rinta ylpeydestä röyheänä, emäntä kehaisi: "1,77 hehtaaria on koko tontin koko ja siitä pitäisi noin 0,3 hehtaaria heinälle laittaa. Ja pieni riistapelto päälle." Pientila siis, sanan varsinaisessa merkityksessä!

Viime viikon loppupuolella oli vihdoin muutama, ainakin osittain poutainen päivä. Joten Beibe sai muutamaan kertaan vetäistyä maata äkeellä. Hän itse ei ollut jälkeen tyytyväinen, mutta aivan sama. Siemenet oli saatava maahan.
Ja niitähän oli vaikka minkälaisia! Tarkoitus oli kylvää kolmelle eri lohkolle, kaikille ensin pohjalle timotei-heinä.

Mikä muuten, ei ole mitään halpaa siementä. Varsinkin tälläiselle harrastelijalle, joka ei saa vähennettyä verotukseen mitään maataloushankintojaan. 110 euroa ja risat/ 20 kiloa siementä.
Mutta ei ole timotein voittanutta. Yksi vuosi kylvin, Agri-marketin asiantuntijamyyjän suosituksesta, jotain laidunseosta. Sen piti niin kestää hyvin elukoiden tamppaamisen ja reippaan laidunnuksen. Oli paska ostos! Raiheinä ja nurminata ei tehneet kunnon juuristoa ja pellot menivät nopeasti huonoksi. Tämän kokeilun jälkeen päätettiin, että timotei on ainut ja oikea heinä, meidän pelloille!

Riistapelto

Niin sanottu riistapelto, joka on ehkä vähän tyhmässä paikassa kasvimaan vieressä, sai multaan heinän lisäksi hernettä, kauraa ja pikku ripsauksen rehukaalia.

Hernettä kyyhkyille...

... ja kauraa. Ja saa muutkin syödä!

 Kasvimaan laidoille, risuaidan toiselle puolelle, kylvin hunajakukkaa. Angelia oli lajike. Koko hunajakukka on minulle uusi tuttavuus. Estetiikkaa elämään sillä lähinnä haen, mutta onhan sillä paljon maata parantavia ominaisuuksia. Ja mikään parannus, edes pieni, ei ole liikaa meidän savijankkopeltoihin!

Tuleva kukkaniittykö?

Isoimmalle peltolohkolle kylvin kukkaloistoa. Siemenet olin ostanut syksyn alennusmyynneistä, todella halvalla. 10 senttiä pussi!

Lupaus tulevasta!

Ruiskukkaa, Lilac pompom-pioniunikkoa, silkkiunikkoa, Black piony-unikkoa, kuitupellavaa, Coral reef-idänunikkoa, White ball ja pinkie-ruiskaunokkia ja kehäkukkaa. Jos kaikki, tai edes osa itää, voi että! Näen jo itseni, mekko päällä, käyskentelemässä kukkien seassa! Näettekö te???

Vielä oli yksi lohko kylvämättä. Lilliksen talvitarha, jonka se kirjaimellisesti tuhosi alkukeväästä. Kaksi viikkoa se potki häntäänsä ja ramppasi, syömättä ja pysähtymättä, tarhan portin puoleista päätyä. Peltoon tuli sellainen vajaan metrin syvyinen ja puol toista metriä leveä, kuravellin täyttämä vallihauta. Ensi kevääksi täytyy miettiä jotain ratkaisua, ei ole kivaa tuollainen, ei.
Olinkin unohtanut, kuinka rauhattomia nuoret tammat saattavat olla keväisin. Ja samalla muistin, miksi minä sitä ruunaa tai oria, silloin viime kesänä haeskelin!

Tuhottu pellon pätkä!

Tämä kurakkohan vasta hitaasti kuivuikin, mutta sain senkin sitten vihdoin kylvettyä. Timotein lisäksi heitin sinne punapellavaa. Blue dress on lajike. Eli sinikukkaista punapellavaa!?!
Ja koska lintujen talviruokinnasta oli jäänyt auringonkukan siemeniä, parille lohkolle heittelin niitäkin.

No, taas on "hieman" sadellut. Mutta sehän on nyt, pelkästään positiivista! Siemenet saavat kivasti vettä. Toivottavasti lähtevät hyvin kasvuun!

Suomalaista kesää parhaimmillaan!

Maurin kanssa aamulenkillä ollessani, huomasin tienposkessa jännän voikukan. Tai kolme kukkaa, yhteen kasvaneena!

Kolmoset!

Tervetuloa Kirsi, seuraamaan, tätä positiivista, elämäni tuskaa! ;)