Nuotiopaikka nollabudjetilla ja miten Ambomaa liittyy asiaan.

 

Nuotiopaikan avajaiskahvit!

Meillä on ollut pihassa rytöisen näköinen paikka, joka ollaan haluttu siistiä nuotiopaikaksi. Tälle paikalle on kipattu vuosia hiekkakasoja, mitä on tarvittu hiekoitukseen ja pihan tasaamiseen ym. Paikka on kuitenkin aika keskeisellä paikalla heti siinä, mistä oikeastaan meidän ydinpiha alkaa. Joten se on vähän pistänyt omaan silmään epäsiistiltä.

Tytär ja vävy tulilla.

Mietittiin ensin, että onko vähän tyhmää tehdä nuotiopaikka pihaan. Kun meillä kuitenkin on ihana kota, missä pääsee ihan katon alle makkaraa paistamaan ja nokipannukahvit keittelemään. Mutta kyllä kuitenkin taivasalla tulistelu on kivaa ja isoon pihaan mahtuu lisää erilaisia toimintoja. Onhan pikkumurujenkin kanssa helppoa ja nopeaa tulet tuikata nyt tuohon notskipaikalle.

Murut paistavat makkaraa!

Kaikki tarvittava nuotiopaikan tekoon löytyi jo valmiiksi kotoa. Beibe tasoitti vanhan hiekkakasan jämät traktorin perälanalla. Paikalla olevan ison kiven päälle tuotiin pihan perällä ollut vanha kaivonrengas ja se täytettiin osittain hiekalla. Ihan siitä syystä, että kivi sisällä peittyi ja että nuotio palaisi hieman korkeammalla ja näin saisi ilmaa paremmin.

Kahvin keittoon tietysti piti saada jokin tellinki ja se tehtiin olemassa olevista raudoista. Beibe porasi renkaan sisällä olevaan kiveen reijän ja siihen lyötiin vanha kiviporanterä. Beibe taivutteli vielä harjateräksestä koukun, jota saa laskettua tai nostettua tarpeen mukaan.

Näkymä talolta päin...,

... tieltä päin...

... ja talolle päin.

Taustalla näkyy kota ja ulkohuussi.

Penkit tehtiin viime kevättalvella meidän pihasta kaadetusta männystä. Se kaadettiin melkein vastapäätä nykyistä paikkaansa. Vähän siitä vielä irtoaa pihkaa pyllyyn, joten pitää käyttää alustaa ahterin alla.

Beibe tekee tarkkaa työtä!

Mutta mitä Ambomaalla on tekemistä nuotiopaikan kanssa? No, se on tyttären antama nimitys tuolle kaivonrenkaalle. Kaivonrengas oli alunperin talon edessä silloin kun Leppämäkeen muutettiin. Arosen vanha rouva oli ilmeisesti pitänyt siinä kesäkukkasia. Koska se oli silloisen kasvimaani tiellä, rengas siirrettiin toiseen paikkaan ja aluksi siinä minäkin pidin kesäisin kukkia.

Koukku kahvipannulle tehty vanhasta kivi-
poranterästä ja harjateräksestä.

Yhtenä kesänä sain ajatuksen hienosta kivikkopuutarhasta, jonka sitten kaivonrenkaaseen toteutinkin. Se ei oikein menestynyt ja kasvit kuolivat yksi kerrallaan. Kerran tytär sitten kysyi minulta, että "Kasvaako tuolla sun Ambomaassa mitään?" Kyllä me naurettiin! Kuvaus sopi hyvin kuolleeseen kivikkopuutarhaani paremmin kuin hyvin.

Ainakin me jo keski-iän ylittäneet muistamme Nigerian sisällissodan , joka tunnettiin Biafran nälänhätänä. Puhuttiin Biafran ambomaalaisista ja televisiossa näytettiin nälkiintyneitä lapsia. Sitä en tiedä, mistä 1995 syntynyt tyttäreni oli moisesta kuullut ja osasi yhdistää huonosti menestyneen kivikkopuutarhani kuolemaan ja kurjuuteen.

Vakava asia ja en tiedä, onko fiksua nauraa. Mutta siitä lähtien kaivonrengasta on meillä kutsuttu Ambomaaksi. Ennen nuotiopaikkaa se toimitti yrttipenkin virkaa. Yrtit menestyivät siinä ihan yhtä huonosti kuin ne kivikkokasvitkin. 

Rengas oli vuosia peittyneenä pajuangervopuskaan ja nyt sen vuoro on toimia meidän nuotiopaikkana. Hyvin se onkin sitä virkaa toimittanut näinä parina kertana, mitä ollaan sen äärellä tulisteltu.

Mukava projekti ja mikä parasta, kaikki tarpeet olivat valmiina ja mitään ei tarvinnut ostaa. Uskon, että tulemme viettämään monet kivat kotipihan retket Ambomaan äärellä makkaraa paistaen ja kahvia juoden.