Suuntana omavaraisuus 2023, osa 1: Leppämäen väki, mikä meitä lämmittää ja omavaraistelijan vuosikello

 

1.1.2023 Piha kiiltelee murhaavasti kauniissa auringonpaisteessa.

Vuosi 2023... sitä on nyt kulunyt jo pari päivää. Miten se on Teillä lähtenyt käyntiin? Meillä se on käynnistynyt hyvin!

Beibellä jatkuu elämä aikas samanlaisena, sama työ ja niin edelleen. Minulla vuosi tuo uusia kuvioita. Työn suhteen ja vähän opiskelujen, eipä juuri muuten. Mutta onhan uudessa työssä ja opinnoissa ihan tarpeeksi, ainakin tällä ikää!

Jotta luut pysyvät ehjänä, pitää käyttää 
nastoja jalan alla. Ja tietysti hiekottaa pihaa.

Suuntana omavaraisuus-postaussarja jatkuu myös vuonna 2023 ja tässä tulee vuoden ensimmäinen postaus. Tervetuloa mukaan, niin vanhat, kuin uudetkin lukijat. Samoin toivotan hyvää uutta vuotta bloggaajatovereilleni. Kaikille teille, joiden kanssa olen jakanut tämän mukavan yhteisöllisyyden aiempina vuosina ja teille jotka hyppäätte mukaan tämän vuoden yhteispostauksiin.

Tuttuun tapaan joukko omavaraisemmasta elämäntyylistä kiinnostuneita bloggaajia kirjoittavat postauksen ennalta sovitusta aiheesta, sekä kertovat myös hieman suunnitelmistaan vuodelle ja julkaisevat postauksensa yhtäaikaisesti muiden kanssa aina joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla. Jokainen liittää linkit muiden postauksiin omaan postaukseensa. Näin lukijat pääsevät halutessaan helposti lukemaan kaikkien osallistujien postaukset samasta aiheesta kuukausittain.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjaa ja meitä omavaraisuusbloggaajia luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Suuri kiitos heille tämän jo vuosia kestäneen yhteispostaussarjan hengissä pitämisestä.

Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien Suuntana omavaraisuus -postaussarjan postaukset löydät tunnisteiden; Suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö -takaa.

Päivä on pidentynyt ja aurinkokin jaksaa
nousta nippa nappa metsänreunan yli.

Mutta nyt ensin hieman kuulumisia ja suunnitelmia vuodelle 2023!

Minä todellakin sain hienon työtarjouksen hieman ennen joulua ja pyhien jälkeen kävin tutustumassa paikkaan ja vastaanotin viran. Minusta tulee ohjaaja yläasteen kuntouttavalle luokalle kevätlukukaudeksi. Mieltä imartelee kieltämättä tosi paljon, koska minua oli suositeltu työnantajalle. Tällaistä vanhaa akkaa!

Sanoin itseni irti osa-aikaisesta keittiötyöstäni, koska tämä uusi työ on ihan kokoaikainen, täysillä päivillä viitenä päivänä viikossa. En jaksa/viitsi enää siihen päälle uhrata lauantaipäiviäni olemalla pitkän päivän keittiöhommissa. Ja koska uusi työni on ihan hyvin palkattuakin, rahallisestikaan ei ole tarvetta.

Lisäksi aloitin viime marraskuussa opinnot perinnesaunottaja koulutuksessa. Minulla on takana jo teorian etäopintoja ja nyt heti tammikuussa on lähiopiskeluja Tampereella. Opiskellaan hoitavia vihdontoja ja vihtapesuja. Olen ihan sikainnoissani opinnoistani!

Perinnesaunnottajan koulutukseen kuuluu itsenäistä opiskelua opetuksen lisäksi, sekä ihan näyttötyö. Valmistun ensi elokuussa ja minulla on ihan ajatuksena, että josko kehittelisi jotain saunajuttuja ihan sivutyönään. Saattaapi olla meinaan, että jos kaikki sujuu tässä uudessa työssäni hyvin, niin se mahdollisesti jatkuu ensi syyslukukaudella. 

Mutta kesän taidan olla aikaslailla lomapainotteisesti. Tosin, minua kyseltiin juurikin tuuraamaan erään henkilökohtaisen avustajan kesälomaa. Mutta katsoo sitä sitten lähemmin. Lomaa haluan pitää kesällä, koska monta kesää on mennyt töissä ollessa.

On tämä "kamalaa", kun töitä tarjotaan joka tuutista!

Tässä ollaan juuri menossa tutustumaan 
uuteen työhön. Hauskasti sattui tuo
katuvalo pään päälle.

Omavaraisuuden suhteen on suunnitelmia, jos jonkinlaisia. Tämä kevään kestoinen työ toi hieman sellaista vakautta elämään, että uskaltaa suunnitellakin. Eli ainakin karitsoita yritetään saada aikaiseksi ensi kevääksi.

Meille tuli kylään Aslak-pässi ja siltä, sekä Tipiltä toivotaan jälkikasvua. Hieman minua mietitytti, että miten pässi suhtautuu Voittoon, joka on kuohittu pässi, eli oinas. Jännitti, että tappelevatko kovasti. 

Mutta ei ollut mitään ongelmaa. Voitto ei ole pässimäinen, eikä haise pässin nenään miltään. Hieman välillä Aslak yrittää hypätä Voiton selkään, mutta siitähän Vode ei tykkää. Aslak tuntuu olevan vähän hämilläänkin tästä "uuhesta", joka ei sen mielestä käyttäydy "mitenkään". 

Ainut ongelma mikä pässin kanssa on ilmaantunut on, että se ei pysy tarhan aidoissa. Kun se on saanut päähänsä, että nyt on oltu ulkona tarpeeksi, tulee aidoista yli/läpi. Tämä tietysti tekee sen, että kaikki muutkin rynnii perässä aidoista. Joten en voi pitää lampaita ulkona niin kauan, kuin pässi on meillä.

Naima-Aslak

Kanejamme, Pupsia ja Fudgea, olen suunnitellut astuttavani kevään aikana. Näin saisimme kesäksi kasvamaan kaninpoikasia mahdollisesti syksyllä teurastettavaksi. 

Vuonna 2022 meillä ei ollutkaan kasvamassa yhtään teuraseläintä. Se ei sinänsä haitannut, koska meillä oli pakkasessa, sekä lihasäilykkeinä jäljellä lihaa edellisvuodelta. Onkin hyvä aina välillä pitää välivuotta, jotta varastoja saa hupenemaan.

Päätöstä siitä, että haudotanko kanantipuja, en ole vielä tehnyt. Tällä ei nyt vielä olekaan mikään kiire. Yleensä olen sihdannut kuorinnat pääsiäisen tienoille.

Meillä on tällä hetkellä 14 kanaa ja yksi kukko. Yhtään enempää meidän kanalaan ei kyllä mahdu. Mutta osa kanoista on jo yli 5 vuotiaita ja orpington-rotu ei jättirotuna ole kovin pitkäikäinen. Tosin, kuvittelin jo viime kesänä, että vanhimmat kanat alkavat poistumaan keskuudestamme luonnollisesti. Mutta ei, siellä ne edelleen keikkuvat!

Murut ovat innokkaita kanien ruokkijoita!

Ajatukset ovat hieman jo kääntyneet kasvimaalle ja esikasvatuksiin. On se kumma juttu, että syksyllä on  jo ihan kypsä kaikkeen kasvimaahan liittyvään. Ja ihmeesti kaiken vaan sitten unohtaa ja seuraavana vuonna alkaa taas sama rumba!

Viime vuonna minun paprikat ja chilit epäonnistuivat. Jotain satoa saatiin, mutta taimet eivät kasvaneet hyvin. Lisäksi niihin iski jokin toukka kasvihuoneessa, joka nakersi ne ihan paljaaksi. Osa taimista ei ehtinyt satoikään.

Samoin kävi kaaleille. Niihin ei kyllä ötökät päässeet, koska olivat harson alla koko kesän. Mutta ruusukaalit eivät ehtineet kehittymään ja osa parsakaaleistakin jäi ihan pieniksi. Lehtikaaleja taas tuli ihan hyvin, jopa kuivattavaksi asti.

Kun nyt saisi pidettyä esikasvatukset maltillisina, eikä taas innostuisi, vanhaan malliin, ihan liikaa. Koska kasvimaalle teen, jälleen kerran, hieman muutoksia. Luovun lavakauluslavoista ja kehitellään niiden tilalle jotain muuta. Ei näköjään kesää, ettei kasvimaalla olisi paikanvaihtoja ym.

Kasvimaalle jäi kaalinvarsia, jotka
ovat tehneet kauppansa rusakoille. 

Jonkilaisia pieniä rakentelu ja remppa-ajatuksia aina tietysti on. Olen hieman houkutellut Beibeä, että tehtäisiin kaneille ulkotarha, mutta saas nähdä tuleeko sellaista ikinä. 

Vanhassa talossa kun asutaan, niin aina löytyy jotain koppuloitavaa ihan ilman suunnitelmiakin!

Meidän monta vuotta vanha risuaita
alkaa olemaan tiensä päässä. Pitäisi 
suunnitella jotain sen tilalle. Taustalla 
mehiläispesät. 

Toiveena oli että, tämän vuoden ensimmäiseen postaukseen sisällytettäisiin jonkinlainen esittely siitä, ketä blogin takana puuhaa ja kenen kanssa omavaraistelee. Minä olen kirjoittanut meistä tosi monta esittelyä minusta, sekä Beibestä ja siitä, miten olemme tänne Leppämäkeen tulleet. Joten laitankin linkit niihin postauksiin jotta voitte käydä lukemassa ketä me oikein ollaan!

Esittely 1

Esittely 2

Esittely 3

Esittely 4

Esittelypostaukset eivät taida olla ihan vuosijärjestyksessä. Mutta joka vuonna on ollut ainakin minulla menossa hieman erilainen vaihe elämässäni. Olen ollut pitkässä työsuhteessa, sitten taas viettänyt opiskeluelämää ja siitä työttömäksi ja pätkätöihin. 

Olen ollut väsynyt, kipuinen, epävarma tulevaisuudesta ja niin edelleen. Mutta yksi asia on ollut varmaa ja pysyvää. Se on ollut rakkaus tätä meidän pientä alle kahden hehtaarin tilaa, elämäntapaamme ja tietysti toisiamme kohtaan. Lisäksi meistä on vuosien saatossa tullut isovanhempia, joka määrittää meidän tekemisiämme tosi paljon.

Olemme tosi onnellisia elämässämme ja positiivisuus tulevaisuutta kohtaan on alati läsnä. Surut ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään siinä missä ilo ja onnikin. Onneksi meillä on ollut enemmän sitä iloista puolta, kuin epäonnea. Vaikka emme me ole viime vuosina siltäkään välttyneet.

Olemme onnistuneet hidastamaan elämäämme meille sopivaksi. Emme lähde mukaan maailman "hömpötyksiin" ja pidämme huolen lähinnä omista asioistamme. Olemme todenneet, että näin hyvä tulee!

Leppämäen tölli jouluaattona 2022.

Rakkaus lämmittää meidän sydämiämme, mutta talo lämpiää puilla. Polttopuita olemme saaneet tehtyä lähinnä omalta tontilta, mutta olemme myös käyneet luvalla naapurien hakkuita siistimässä ym. Näiden vuosien aikana, emme ole ostaneet tai maksaneet puista tai kuljetuksista kuin muutaman kerran. 

Näinä aikoina, kun sähkön hinta on meilläkin ollut pahimmillaan 72 senttiä kilowattitunnilta, puulämmitys on ollut ihan mahtava juttu. Meidän pienestä töllistä löytyy tulipesät olohuoneesta, makuuhuoneesta, keittiöstä ja saunoista. Meillä on sähkölämmitys ainoastaan pesutiloissa lattialämmityksen muodossa, ulkoeteisessä, sekä sisävessassa patteri.

Siltikin, että olemme vähentäneet sähkönkäyttöä esimerkiksi joulukuussa puolella, sähköstä joudumme maksamaan lähes viisinkertaisen summan. Se kyllä tuntuu kohtuuttomalta!

Sitä mitä sähkölasku olisi ilman puulämmitystä, en uskalla edes ajatella!

Meidän ihana ulkosauna, jonka pehmeissä
löylyissä on nautinnollista istuskella.

Onneksi on ollut lauha talvi tähän mennessä. Silti puita saa kantaa pirttiin päivittäin ihan huolella. Meillä vesi lämpiää pääosin puilla ja ruuan laitan puuhellalla. 

Puuhella on muuten ihan ehdoton kapistus! Siinä lämpiää pesuvedet, valmistuu ruoka ja kämppä lämpiää yhdellä ja samalla lämmityksellä. En luopuisi puuhellasta kyllä hevillä!

Ja kun vanhassa talossa asuu, ei sovi unohtaa villasukkien merkitystä hyvinvointiin. Itse kudon jonkin verran ja villasukat, sellaiset ihan perusversiot, minulta kyllä onnistuu. Villasukat ovat jalassa kotona lähes yötä päivää. Sitten kun villasukat ovat ihan täysin korjauskelvottomat, nekin voi polttaa ja näin ne lämmittävät vielä pienen hetken.

Olen onnistunut myös leipomaan puuhellan 
uunissa, vaikka siinä ei ole lämpömittaria.
Tässä kakkupohja synttärikakkuuni.

Hyvä aihe tälle kuukaudelle, heti näin vuoden alkajaisiksi on omavaraistelijan vuosikello. Harmittavan vähän perehdyin tähän aiheeseen, mutta halusin vähän kuitenkin itsekin miettiä sitä tähän postaukseen. 

Luonnonvara-alaa opiskellessamme teimme keruukalenterin, missä oli joka kuukaudelle mitä milloinkin luonnosta kerättäisiin tai otettaisiin talteen. Niin syötäviä, kuin vaikkapa koriste- ja askartelumateriaaleja. Tällainen samantapainen omavaraisteluun olisi myös hyvä.

Jotenkin näillä omavaraisteluvuosilla tekee asioita vanhasta tottumuksesta niitä enemmin miettimättä. Vuodet ja kuukausittaiset puuhat toistuvat edellisten vuosien rutiinilla. Ja jos jotain jää tekemättä, se ei ole niin vakavaa. Saattaapa tilalle tulla kuitenkin jotain uusiakin kokeiluja.

Muutamana edellisenä vuonna kesät ovat olleet hieman epävarmoja omavaraistelun suhteen. Minä kuitenkin olen meillä se, joka tekee kasvimaalle kasvatettavista asioista päätökset. Samoin kasvihuoneeseen, sekä eläimiin liittyvät päätökset. 

Koska opiskelin pari vuotta ja sen jälkeen olen ollut pari kesää kokopäiväisesti ja melkein ympäriviikkoisesti töissä, omavaraistelusta on pitänyt aika paljonkin tinkiä.

Silti kuitenkin sellaiset asiat kuten esimerkiksi polttopuut, ovat olleet joka vuotisena hommana. Mutta niistä huolehtiminen on pääasiassa Beiben heiniä.

Mutta nyt on tulossa sellainen vuosi, että nyt ei tingitä! Tämä uusi tuleva työni on sellainen, että olen arkipäivisin töissä virka-aikaan. Joten illat ja viikonloput ovat vapaat. 

Lisäksi minulle ei ole tiedossa kesäksi töitä, enkä ajatellut suoraan sanottuna edes hakea. Jos oikein raju olen, voin olla ihan vaan vapaalla omalla kustannuksellani kesän. Ellen sitten tee jonkin verran jo harjoitustöitä noissa saunotushommissa vaikkapa kevytyrittäjänä. Sen näkee sitten!

Joten puitteet on nyt niin kohdillaan pitkästä aikaa, että aion panostaa omavaraisteluun ja oman ruuan tuottamiseen taas kunnolla. Ihanaa!

Hieman avaan, mitä meillä tehdään noin suurin piirtein minäkin kuukautena. Mutta nyt ei riitä aika ja rahkeet tehdä tätä(kään) perinpohjaisesti ja huolella. Lupaan tehdä vuosikellon meidän omavaraisteluun jossain vaiheessa myöhemmin! <3

Kasvihuone ja -maa saa levätä vielä rauhassa. Tosin syyskylvöt ovat uinumassa jo hangen alla odottamassa kevättä.

Esikasvatukset alkavat tammikuussa, viimeistään helmikuussa. Silloin menee multiin paprikat ja chilit. Joskus laitan mukulaselleriä, joka vaatii myös pitkän esikasvatuksen. Purjot laitan myös helmikuussa, viimeistään maaliskuussa, ellen osta niitä valmiina taimina.

Helmikuussa tai maaliskuun alussa aloitan tomaattien esikasvatuksen. Yleensä siihen aikaan kun laitan niiden siemenet multiin, ovat jo chilit ja paprikat koulintavaiheessa. Ja ikkunalaudat jo aivan täynnä! En esikasvata kovinkaan paljon taimia juurikin tilanpuutteen takia.

Maaliskuussa koulitaan taimia isompiin ruukkuihin. Huhtikuussa olen päässyt yleensä puuhaamaan isoon kasvihuoneeseen. Kylvän sinne suoraan kylmää kestäviä varhaiskasviksia, kuten retiisiä ja pinaattia. Niistä saakin satoa jo hyvissä ajoin toukokuussa. Usein ennen kuin pääsisi edes avomaalle kylvämään.

Huhtikuussa teen myös viimeistään pakkaskylvöt kasvihuoneella. Kylvän potteihin kaalien siemeniä. Kun kaalit taimettuvat hitaasti kylmässä, taimista tulee erittäin hyvälaatuisia ja vankkoja. Tämän tavan olen oppinut blogiystävältäni Ullalta . Hänen blogi kannattaa ottaa seurantaan, jos haluaa hyviä vinkkejä herkulliseksi todetuista kasvimaan kasvatettavista.

Huhtikuussa alkaa myös luonto heräilemään ja kuun lopussa voi olla jo otolliset ajat koivunmahlan valutukselle. Sitä valutan litratolkulla ja juonkin jo heti tuoreeltaan. Sitten onkin maha sekaisin monta viikko peräkkäin, koska jotenkin ksylitoli pistää pakkini sekaisin. Mutta eipä se juontia haittaa!

Mahlaa pakastan sellaisenaan ja käytän sitä lähinnä leivonnassa. Esimerkiksi joulun saaristolaislimput teen usein mahlaan.

Viime keväänä kokeilin ensimmäisen kerran hapattaa mahlaa ja sehän olikin oikeata herkkujuomaa. Se säilyy kellarissa hyvänä talven yli, kun tuore mahla ei säily kuin pari vuorokautta jääkaapissa.

Huhtikuussa meillä on yleensä kuoriutunut maaliskuussa hautomakoneeseen laitetut munat ja tiput tuovat omat hommansa omavaraistelijan arkeen.

Toukokuussa alkaakin sitten oikein kasvimaarähinät! Esimerkiksi porkkanaa, persiljaa ym. viileämpää maata sietäviä kasviksia voi alkaa jo kylvämään. Kuusenkerkkiä kerään tuoreelta syötäväksi, ruuanlaittoon, kuivattavaksi ja pakastettavaksi. Niiden satokausi on yllättävän lyhyt. Ja huom! Niiden keräämiseen, kuten tuon mahlan valuttamiseen tarvitset maanomistajan luvan.

Toukokuu on myös villivihannesten satokauden parasta aikaa. Silloin kerätään voikukanlehtiä niin ihmisille, kuin eläimille talveksi. Vuohenputki on myös parhaimman makuista. Plus kaikki muutkin. Ja tässä vaiheessa onkin jo ihan sitä mieltä, että ei ehdi tekemään yhtään mitään ja aika valuu käsistä vaikka kuinka juoksisi joka paikkaan.

Kesäkuussa onkin sitten jo juhannukseen mennessä viimeistään kaikki istutettu ja kylvetty kasvimaalle. Satoakin jo jostain on alettu keräämään. 

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä siipikarja pääsee kuopsuttelemaan oikein ulkoilmaan ja yleensä lampaatkin ovat jo laitumella. Mahdolliset karitsat ovat jo tähän mennessä syntyneet.

Kesäkuun loppu ja heinäkuu onkin kasvimaalla ja -huoneessa lähinnä kastelua ja hoitamista, sekä sadonkorjuun aloittelua. Villivihanneskausi jatkuu kyllä esimerkiksi mesiangervon kukintojen korjuulla.

Heinäkuussa usein alkaa tatteja putkahtelemaan maasta. Ja siitähän se riemu syntyykin! Sienikiima iskee niin emäntään, kuin isäntäänkin. Mustikkaankin pitää päästä ihan väkisin kaiken maailman verenimijöiden kupattavaksi.

Heinäkuussa on myös heinänteko elukoille ja kerppujakin pitää aina vähän olla.

Elokuussa rymytään sen kasvimaan ja sienimettien lisäksi vattupusikoissa. Ja säilöminen pääsee vauhtiin oikein kunnolla. Se homma jatkuu kyllä koko syksyn ja tietysti sadon ja luonnonantimien kuivaaminen.

Elokuussa korjataan myös puutarhan hedelmä- ja marjasatoa. Jos vain linnuilta ehditään... 

Omenia mehustetaan tuoremehuksi, mutta marjat usein laitetaan pakastimeen ja keitetään mehuksi sitten kun alkaa lämmityskausi. Mehut tulevat vähän kuin ittestään puuhellalla mehumaijassa poristen.

Syyskuussa sienestys ja marjastus jatkuu. Ja säilöntä ja mehustus... Kasvimaata aletaan ajamaan pikkuhiljaa talviteloille. Kasvihuoneita aletaan siivoamaan. 

Lokakuussa aletaan suunnittelemaan syksyn teurastuksia. Ne pyritään kotioloissa tekemään sitten, kun ulkoilma kylmenee ensimmäisiä kertoja lähelle pakkasta.

Lokakuun lopulla tai marraskuussa kelien mukaan, teen syyskylvöt. Maan lämpötilan pitää olla alle 10 astetta, koska muuten siemenet alkavat itämään jo syksyllä.

Kylvän yleensä porkkanaa, persiljaa, palsternakkaa ja muita syyskylvöön sopivia kasviksia. Syyskylvöt helpottavat huomattavasti kevään taakkaa kasvimaalla.

Valkosipulit istutan myös tosi myöhään. Ehkä hieman aikaisemmin, kuin teen syyskylvöt. 

Kun teurastukset on tehty, olen yleensä marraskuun lopulla vienyt suolaamani lampaantaljat muokattaviksi. Joskus vien lihoja myös purkitettavaksi. 

Lihoja leikataan ja jauhetaan pakastettavaksi meille ihmisille ja eläimille ruuaksi. 

Marraskuussa omavaraistelu hieman hellittää ja on aika nauttia antimista. On myös aikaa enemmän puhteille, kuten kynttilöiden ja saippuoiden valmistukselle. On kiva ehkä hankkia uutta osaamista kurssien muodossa tai ihan vaan olla ja nauttia hyvistä, itse kasvatetuista raaka-aineista tehdyistä ruuista.

Joulukuu on ehkä omavaraistelun kannalta ainakin meillä se pysähtynein kuukausi. Mutta viimeistään jouluhulinoiden jälkeen alkaa katse siirtymään seuraavaan vuoteen ja koko rumban uudelleen käyntiin pyörähtämiseen.

Sydäntalvella on aikaa tarkkailla luontoa.
Ilves on liikkunut ahkerasti meidän tontilla.

Tässä oli pieni pintaraapaisu vuoden puuhista. Pois jäi kaikki mehiläistenhoitoon liittyvät askareet. Kalastusta harjoitamme pilkkien talvella ja viehekalastaen kesällä.

Beibe metsästää jonkin verran, mutta en sitäkään avannut sen kummemmin. Mutta tosiaan kuten aiemmin sanoin, asioita tekee jo niin rutinoituneesti, että on vaikea muistella mitä tekee milloinkin. Se vaatii ainakin minulta hieman enemmän miettimistä.

Siuronsalmi, Längelmävesi 1.1.2023.
Jään paksuus 5 cm. Kohta pääsee pilkille!

On kyllä todella mielenkiintoista päästä lukemaan, mitä muut ovat vuoden aloituspostaukseen kirjoittaneet. Ehkä heiltä saa lisää vinkkiä oman vuosikellon koostamiseen!

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/

Maijalassa https://www.maijalassa.com/ensimmaisia-askeleita-kohti-omavaraisempaa-elamaa-tavoitteita-vuodelle-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/

Kurkista myös Instagramista mitä tunnisteella #Suuntanaomavaraisuus2023 löytyy!

Syntymäpäivälahjaksi saamani
amaryllis kukkii ihanasti!

Oikein ihanaa vuotta 2023 kaikille kanssabloggaajille, lukijoille ja seuraajille! Olkoon vuosi hyvä meille kaikille ja mahtavan satoisa!