Reissussa Virossa! Osa kaksi: Kohti kukkamarkkinoita!

Matka jatkuu! Monen vuoden odotus ja Turin maineikkaat kukkamarkkinat olivat vihdoinkin totta! Rakveresta Turiin, oli reilun tunnin ajomatka. Tällä pätkällä, ei tiet olleet ihan koko aikaa, niin hyvässä kunnossa. Mutta ei se haitannut. Viron maaseutu on niin kaunista katseltavaa, ettei ole väliä, vaikka välillä vähän rytyyttääkin.
Olimme hyvissä ajoin paikalla, noin 9.30. Markkinat aukesivat 9.00. Hyvä niin, koska meillä oli suunnitelmana kiertää ensin kukkapuoli ja poimia "helmet myyjiltä", ennen kuin olisi liian ahdasta. Kuski olisi bussilla puolen päivän aikaan, jolloin voisi viedä siihen mennessä kerääntyneet ostokset sinne.

Minulla ei ollut mitään suuria ostosuunnitelmia. Olin ajatellut etsiväni lähinnä maatiasperennojen valkokukkaisia ja kirjavalehtisiä muotoja. Valkoinen varjolilja oli top ykkösenä. Punalehtinen pähkinäpensas oli myös harkinnassa, jos sellaisen kohtuuhintaan löytäisin. Pihinä ihmisenä, en halua maksaa maltaita erikoisuuksista, joiden talvehtimisesta ei ole takeita.

Kassi täyttyy!

Ystäväni oli tehnyt meille kahvipusseista isot kassit, jotka me laitoimme kaljakärryihin. Niillä taimet kulkivat näpeesti perässä ja pysyivät pystyssä.
Hinnat markkinoilla oli vaihtelevat. Taimistojen hinnat olivat aivan Suomen tasoa, ainakin kukissa, perennoissa, puissa ja pensaissa. Mutta ne yksityiset ihmiset! Niiltä ne "herkut" löytyivät. Ja sopuhintaan! 2-3 euroa oli läpeensä.
Vihannesten taimet olivat yleisesti halpoja, 0,80-1,5 ekee. Purjoa ja pari chiliä olisin ostanut, tomaatithan on jo omasta takaa. Mutta tarjonta oli tosi vähäistä. Chili ei ole jotenkin "se juttu" Virossa päin. Kuulin monen suomalaisen niitä kyselevä. Ehkä tulevina vuosina tarjonta vastaa kysyntää. Kaalin taimia oli myös, mutta lehtikaalia vähäisemmin. No, Tammelan torilta haen purjot ja kaalit. Kun vain ehtisin...

Sitä valkoista varjoliljaakaan en saanut. Kyselin monesta paikkaa, mutta Virossa oli kuulemma kevät niin myöhässä, ettei ne olleet vielä nousseet. Siellä ei tosiaankaan ollut kevät yhtään sen pidemmällä, kuin täällä Suomessa. Löysin kuitenkin yhdeltä naiselta yhden violetin varjoliljan, hintaan 2e. Ostin sen pois kuleksimasta...
 Tältä samaiselta naiselta ostin valkoista kesäpikkusydäntä, valkoisen ukonhatun, valkoista ja tumman lilaa pikkutalviota, vaaleanpunakukkaista kieloa ja kirjavalehtistä kieloa. Ihania! Toivottavasti menestyvät Leppämäessä!
Sen punalehtisen pähkinäpensaankin löysin, hintaan 15 euroa. Myyjä hieman ihmetteli, kun sanoin haluavani kaikkein pienimmän taimen. Hän kai oli tottunut, että aina halutaan isoin ja komein. Minun pointtina oli se, että lumi peittäisi pienen taimen ensi talvena. Se ehkä talvehtisi niin paremmin. Kuka tietää, se jää nähtäväksi.
Löysin myös jotain, mitä en ole koskaan nähnyt livenä; köynnösukonhatun. Niitä ei ollut kuin yksi ja maksoin siitä 5 euroa. Ihan liikaa, mutta oli vain saatava se. Ihan pakko!
Vihannesten taimia en ostanut kuin yhden ananaskirsikan. Vähän jäi kyllä harmittamaan, kun en sittenkään ostanut niitä kaalin taimia. Ne kun ei maksaneet kuin 20 senttiä kipale.

Yhdellä kojulla oli lauma kastelukannuja

Vietiin tosiaan taimet välillä autolle ja lähdettiin uudelle kierroksella. Mulla kun oli taas nälkä ja kahvihammasta kolotti, aloitettiin kierros kahviterassin kautta. Söin vähän kanaa ja join kahvit. Terassin edessä oli mies joka soitti hanuria ja hänellä oli kissa mukana. Vähän toisenlaista menoa kuin koto-Suomessa.

Muutenkin minua viehätti markkinoiden rento meininki. Kaljatuopin kanssa sai kuleksia ympäriinsä, eikä sitä tarvinnut imeä jossain "karsinassa". Kuivattua kalaa ja hapukurkkuja myytiin joka toisessa kojussa. Porukka osti kurkun ja nakersi sitä toria kiertäessään. Venäläinen minussa herää aina, kun näen suolakurkkuja.

Kuivattua kalaa oli...

... monen moista!

Markkinat olivat mielestäni selkeät. Keskellä oli kaikki kasvit ym. niihin liittyvä. Vasemmalla oli rätei ja lumpui. Oikealla käsityöläiset ja sen sellaiset.

Ostin pari jigiä tältä äijältä, joka ei ollut tottunut siihen, että nainen ostaa kalastustarvikkeita.

"Ihania" hiusvärejä

Late ja Kitty.

Esi-aikaisia kahvakuulia ja lihamyllyjä. Vanhaa romua oli tarjolla harmittavan vähän.

Ihan markkinoiden rajalla, oli omakotialue ja asukkaat myivät pihojensa kasveja. Minusta oli hauskaa, kun joku kysyi jotain kasvia, niin myyjä kävi kaivamassa sen pihastaan. Pihat olivat muutenkin ihan törkeän hyvin hoidettuja. Ja omenapuut olivat leikattu taidokkaasti.


Taimien lisäksi, en paljon muuta ostanut. Käsintehdyn saippuan, purkin suolakurkkuja ja rasian mansikoita.Ja istukasvalkosipuleita.
Meillä oli aikaa viisi tuntia pyöriä markkinoilla. Se oli kyllä ihan riittävästi. Minun olisi tehnyt mieli enemmän istuskella ja nauttia tunnelmasta, mutta kaverini oli niin levoton, että hän halusi vaeltaa koko ajan. Ja ruoka puolta olisin myös halunnut tutkailla paremmin. Ja syödä kaikkea!
Mun täytyy kyllä saada joku elukka-vahdiksi ensi vuonna ja houkutella Beibe mun kanssa reissuun. Beibe haluaa istuskella, syödä ja juoda, mun kaa!

Olihan markkinoilla vielä muutakin myynnissä; eläimiä. Sekin on sellainen juttu, mikä eroaa näistä kotimaan kekkereistä. Kanoja olisi ollut kuuden euron hintaan. Ja olisi oikein rotukanoja olleet.
Kaneja ja ankanpoikasia oli jonkun paikallisen kotieläinpihan pisteellä. Eikä nekään paljoa maksaneet. Lähtiessä ajettiinkin kyseisen paikan ohi.

Ankanpoikia myynnissä

Kani auringossa tirisee...

Kaikki hauska loppuu aikanaan, oli aika lähteä paluumatkalle. Turista Tallinnaan oli 101 kilometriä. Ei paha. Se meni kivasti torkkuen. Satamasta kaverini halusi hakea koiralleen tuliaisiksi villisikanakkeja ja savujuustoa itselleen. Minä sorruin kanssa jälkimmäiseen. Ja minä ostin namia töihin, pukuhuoneelle vietäväksi.
No, mitäs tässä jeesustelemaan. Kyllä. Poikettiin myös Viinarannassa ja ostin sitä itseään, eli alkoholia. Lapselle, joka on jo täysi-ikäinen, toin Aviva Gold kuoharia, vävylle Pina coladaa, itelle portviiniä, isälle vodkaa ja Beibelle pullon Jack Danielsiä. Kopan tummaa olutta ja lonkeroa toisen. Enempää bussiin ei mahtunut.
Ja laivalta karkkia ja hajuvettä. Haluan joskus haista hyvällekin. Elin hetken kulutushysteriaa ja tuntui hyvältä. Taas jaksaa pitkän aikaa olla nihlisti ja elää askeettisesti.

Kyllä mä kättä ristiin löin, kun Helsinkiin laiva rantautui. Reissaaminen on kivaa, mutta ku kolme päivää, aikataulutetusti kirmaa, vieraassa maassa, sitä väsähtää. Meidän dösän vieressä oli bussi, joka olisi vienyt sinne, millanen olo mulla oli, moisen matkustamisen jälkeen.

Laitanpa vielä loppuun kuvia tulkuista. Ihan niistä kasveista ja muista. Tuskin teitä mun portviinini kiinnostaa....

Torilta ostettu saippua, tuoksuu ihan karkilta!

Pellava-aitan hankinnat

"Kotimaista" Kultakeramiikkaa

Ananskirsikka, huomatkaan tipuset taka-alalla!

Ruusukvintteni, melkein unohdin!

Kesäpikkusydän, talviot ja varjolilja

Kielot, ukonhatut ja ostinhan minä sinisen valkovuokonkin!

Punalehtinen pähkinäpensas ja unohdin melkein karhunlaukan!

Kattokaa ny, kuinka ihana!

Istukasvalkkareita. Istutettu on, saas nähä, ehtiikö näistä tulla mitään!

Victoria's secret, minulle ja tyttärelle!

Ja koska mä söin ja söin ja söin reissulla, jatkoa seuraa; kaikkien rakastamia ruokakuvia! Malttanette tuskin odottaa?!?  :D