tiistai 25. heinäkuuta 2023

Mommilan kyläpuodissa lähihistorian siipien havinaa!

 



Lapsuudenystäväni Päivin kanssa ollaan yritetty tehdä jokunen kiva reissu vuosittain. Kohteet ovat suuntautuneet usein lapsuuden maisemiimme Tampereelle, mutta nyt lähdettiin ihan eri suuntaan. Päivi oli lukenut lehtijutun menneisyyden kyläkaupasta ja se alkoi kiinnostelemaan. Nyt kun oltiin molemmat yhtäaikaisesti lomalla, matka saattoi toteutua. Lähdimme kohti Hietoista ja Mommilan kyläpuotia. Matkasimme ajatuksella, että jos matkan varrelle osuu jotain kiinnostavaa, poiketaan. Lähinnä kirppikset oli kohteena.  


Mommilan kyläpuoti


Hauhon kohdalla kahvihammasta kolotti ja poikkesimme sumpille. Ja kas, kahvittelupaikan vieressä oli kirppis! Jotain pientä tarttui mukaan. 


Ihan kiva kirppis!


Mommilan kyläkauppa on viehättävä retkikohde. Sen sijainti on todellakin "keskellä ei mitään"! 



Kauppaa vastapäätä on puhelinkoppimuseo ja rakennuksen takana kauppa-automuseo. Itse puodissa on kauppamuseo ja kahvila, sekä pieni myymälä. Ulkorakennuksessa on myynnissä kaikenlaista romua, kröhöm... vanhaa tavaraa. 🤭





Kaikki nämä pienet museot, sekä kaupparakennuksen fiilis oli meistä ihanaa! Jotenkin kaikki se mitä oli esillä, oli meidän lähihistoriaa. Me molemmat ollaan asioitu kauppa-autoissa, kyläkaupoissa ja soiteltu puhelinkopeista. 70-luvulla syntyneiden historiaa.

Puhelinkoppimuseo 

25 hlö on puhelinkoppiin
mahtumisen mm-ennätys!


Kauppa-automuseo 








Olimme kyläkaupalla melkein heti sen avauduttua. Saimme kiertää rauhassa. Hetken päästä alkoikin tulemaan lisää vierailijoita. Kyläkauppa on näköjään suosittu kohde sijainnistaan huolimatta. 


Kahviosta sai ostaa kakkupaloja, suolapalaa ja erilaisia virvokkeita.













Paluumatkalla poikkesimme Tuulosen kauppakeskuksen kirppiksellä ja Pälkäneeltäkin sellainen löytyi. Joka kirppikseltä ainakin minä löysin jotain. Kiva reissu ja nyt uutta kohdetta miettimään!


MOMMILAN KYLÄPUOTI 

Kordelinintie 64, 12170 Hietoinen

maanantai 3. heinäkuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 7; myöhäiset kylvöt, viherlannoitus ja melkein omavarainen ruoka

Pusuttelua Voiton kanssa!



Heinäkuussa mennään jo. Kesäkuu oli todella helteinen ja ukkosia sateineen saatiin helpottamaan viikkoja kestänyttä kuivaa kautta. Heinäkuu alkoikin sitten viileämpänä ja sateisena.
Ollaan jälleen kuukauden ensimmäisessä maanantaissa ja joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kirjoittavia bloggaajia ovat julkaisseet Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksensa kello 9 aamulla.
Kuukauden aihe on päätetty etukäteen ja tuolla otsikossahan heinäkuun aiheita onkin. Kiva on myös lukea aina kuukausittain, missä mennään vuoden mahdollisien tavoitteiden kanssa, millaiset on satonäkymät ja ihan mitä kullekin kuuluu.

Suuntana omavaraisuus-sarja on Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogi Heikin luomus. Heille kiitos meidän muiden luotsaamisesta!

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-postauksia aiemmilta vuosilta löydät tunnisteilla: suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö.
Tämän vuoden postauksiin on linkit alla.



Pikku-purtilokin on päässyt vesille.

Kuulumisia; minä olen ollut kotosalla koko alkukesän. Kävin heti kesäkuun alussa kahdessa työhaastattelussa elokuuta varten. Molemmat työt olisin saanut, mutta toinen piti valita. Joten hylkäsin työtarjouksen työstä, mitä tein keväällä ja otin vastaan työn, missä saan toteuttaa hieman luontoalan koulutustani. Alan elokuussa vetämään varhaiskasvatuksen viriketoimintakerhoja sellaisille 2-5 vuotiaille lapsille, jotka eivät ole päivähoidossa. Tämän lisäksi vedän perhekerhoja ja olen jonkin verran päiväkodilla tekemässä avustavia töitä. Tämä työ on vaan syksystä jouluun pesti, mutta saattaa jatkua myös kevään. 
Pidin kovasti koulunkäynninohjaajan työstäni mukavassa työyhteisössä. Mutta olen luvannut itselleni, että teen töitä vain itseäni varten ja ajattelen omaa hyvinvointiani ja niinpä tämä kerhotoiminta, jossa saan halutessani käyttää luontolähtöisyyttä, kuulosti niin hyvältä, että päätin kokeilla sitä.

Tehtiin muutama seipäällinen heinää.



Perinnesaunottajan opintoni ovat vieneet aikaani jonkin verran. Meillähän oli Jämsän saunakylässä Saunanpäivänä tapahtuma, missä vihdoimme harjoitustöinä asiakkaita, sekä järjestimme muutakin ohjelmaa, kuten kävimme laulamassa ihmisille saunoissa.
Olen tehnyt vihtoja pakkaseen, jotta minulla olisi työvälineitä jos mahdollisesti teen saunotuksia syksyllä tai talvella. Olen kuivannut yrttejä ym. myös, jos sellaisia satun tarvitsemaan.
Opinnoissani piti kehittää jonkinlainen saunaloitsu tai -runo ja senkin keksimiseen meni yllättävän paljon aikaa. Joillakin värssyjä tulee solkenaan, mutta meikäläinen ei ole niin luova tuollaisissa(kaan) asioissa.
Vielä olisi toimintasuunnitelman hiomista ja sun muita kirjallisia tehtäviä, sekä lisäksi tietysti vihdonnan näyttö joskus loppukesästä.

Valmiina vihtomaan! Kiitos kuvasta, Karita!



Mummun ja papan murut ovat olleet moneen otteeseen mummulassa. Ollaan käyty uimarannalla ja saunottu paljon. Oli jotenkin niin ihanaa, kun kysyin, että mennäänkö uimaan, niin Kuukuna vastasi, että "Eikun saunaan!".

Kuukuna on kova saunomaan!



 Vaikka olenkin ollut paljon kotona, se ei näköjään ole tarkoittanut sitä, että täällä paikat kukoistaisi. Sn tiedä mihin nämä päivät menee!
Onhan täällä sattunutkin kaikenlaista, joista yksi tosi ikävä juttu. Nimittäin Tippi-uuhi menehtyi äkillisesti ja minulle jäi 4 keinoruokittavaa karitsaa. Ne ovatkin työllistänyt paljon. Onneksi minulla on ollut Voitto, johon karitsat ovat emänsä lisäksi kiintyneet. Pikku-lampaat eivät ole niin paljoa meidän ihmisten perään, koska niillä on Voitto-eno.

Voitto-eno ja siskontytöt




Pupsi-kani poiki 10 poikasta, joista kolme menehtyi. Mutta loput seitsemän ovat jo kohta parin viikon ikäisiä ja alkavat availemaan silmiään, sekä liikkumaan pesän ulkopuolella. Ovat ne niin suloisia!




Ankat ovat kasvaneet ihan jättimäisesti! Ne ovat kyllä tosi hauskoja tyyppejä läpsytellessään ja kaakattaessaan ympäri pihaa. Hengaavat päivisin kanojen kanssa, vaikka Kukko Tulitukka ei niistä niin piittaakkaan. Antaa vauhtia niille, jos tulevat liian tunkeilevasti lähelle.

Beibellä on seuraa kalaperkauksessa!



Lasikasvihuoneessa kurkut, vesimeloni ja chilit kukoistavat. Isossa kasvihuoneessa taas tomaatit kärsivät kuumuudesta ja hoidon puutteesta. Jotenkin ei silti ehdi revetä joka paikkaan, vaikka olenkin kotona.





Kasvimaa on juolavehnän ja ohdakkeiden peitossa. Kaksi kesää töissä teki sen, että en jaksanut työpäivien jälkeen hoitaa kasvimaata ja rikat saivat vallan. Mutta silti sielläkin on jotain!
Olen istuttanut viime syksynä valkosipulia ja ne voivat hyvin. Maissintaimia kasvatin ja ne ovat yhdessä lavassa. Avomaankurkkuja, sekä härkäpapuja kasvaa toisessa lavassa. Viime kesänä istutetut mansikantaimet tekevät pientä satoa yhdessä lavassa.
Huonosta hoidosta huolimatta satoa saadaan syyskylvetyistä porkkanoista ja palsternakoista. Sipulia istutin ja ne kasvavat hyvin. Kurpitsoita laittelin kaikenlaisia ja toivottavasti niistäkin saadaan syödäksemme. Aina jotain kasvaa sadoksi asti!

Kurpitsat keossaan!




Kaalintaimet voivat paremmin kuin koskaan! Kun en ehtinyt istuttamaan kasvattamiani taimia liian aikaisin, ne olivat istuttaessani aika isoja. Laitoin heti verkon päälle ja ainakaan vielä ei ole yhdessäkään ainoassa lehdessä reikää.
Eihän kaaleja paljoa ole, mutta jokunen taimi vähän joka plaatua. Jopa keräkaalejakin on 6 kappaletta. Saisikohan sitä ensimmäistä kertaa elämässään syödä itse kasvattamaansa keräkaalia? Voipi olla, jos malttaa olla raottelematta verkkoa!

Kaali Camping!




Perunat laitettiin maahan Kustaan päivänä. Joten omasta maasta ei olla pottua syödäksemme vielä saatu. Savimaa on niin kylmää pitkään, että kokemuksesta tiedämme, että perunankylvön suhteen ei kannata hötkyillä.

Saaviperunat on mullattu jo
pariinkin otteeseen. Niistä voikin
kohta sadon korjata!



Se kuulumisista tällä kertaa ja mennään varsinaisiin aiheisiin. Minä olen käyttänyt viherlannoitusta kasvimaallani jonkin verran. Enemmänkin voisi käyttää!
Olen esimerkiksi kylvänyt kauraa ja/tai hernettä sellaisiin kasvulavoihin, joista olen kerännyt aikaista satoa. Herne ja kaura eivät välttämättä ehdi tuottaa satoa, mutta tekevät rehevät kasvustot tukahduttaen rikkaruohoja. Herne myös kerää typpeä maaperään. Syksyllä olen sitten kasvilavojen kunnostustöissä kääntänyt kasvustot maahan.
Kaura ja herne ovat muutenkin hyviä kasveja sellaisille aloille, missä ei ole kasvanut vähään aikaan mitään viljelykasvia ja niitä olisi tarkoitus kunnostaa viljelyä varten. Varsinkin savimailla nämä kaksi ovat toimineet hyvin. 

Tähän pienelle pläntille kylvettiin
hernettä ja kauraa. Jos eivät ehdi
satoa tuottaa, käännetään viherlannoit-
teeksi maahan.



Vielä ehtii kylvämään kasvimaille kaikenlaista. Retiisi tekee hyvin vielä ainakin yhden sadon. Kyssäkaalia olen kylvänyt usein vielä heinäkuussa. Mangoldi kerkiää loistavasti tekemään lehtisatoa, koska se ei kylmistä keleistä hevillä hätkähdä. Erilaiset salaattilajikkeet ovat erinomaisia myöhäiskylvettäviä, samoin pinaatti. 
Nauris on myös sellainen, josta en ole koskaan aikaisin keväällä kylvettynä saanut kuin toukkien ja kirppojen ravintoa. Kun olen kylvänyt naurista näin myöhemmin kesällä, ne ovat onnistuneetkin paremmin. 

Viime syksyn mangoldi ja palmukaali satoa.




Yhtenä aiheista oli jakaa sellainen ruokaohje, joka olisi 90 % omavarainen. Tämä oli tosi vaikea mietittävä, koska omista kasvatuksista ja keräilyistä tehty ruoka on yleensä luovuuden tuotos. Eli tehty juuri siinä hetkessä keksittynä, mitä on kasvimaalta ja -huoneista kerätty ja yhdistelty pakastimessa tai kuiva-ainekaapissa oleviin aineksiin.

Kesällä me syömme esimerkiksi paljon wokki-tyyppisiä ruokia, mihin tulee sipulia, porkkanaa, mangoldia, valkosipulia, paprikaa, papuja, herneitä ym. kasvimaan satoa. Alkukesästä wokkiin laitetaan lisäksi villiyrttejä, kuten voikukkaa, horsmanversoja ja vuohenputkea. Kasvikset pilkotaan ja paistetaan kuumalla pannulla ja maustetaan soijalla, kalakastikkeella, chilillä, hunajalla, jeeralla ja yrteillä. Joskus paistamme jotain lihaa, mutta yleensä syömme wokit kasvisversioina. Wokkiruuat ovat mausteita ja paistorasvoja lukuun ottamatta omavaraisia. Käytettävä lihakin, kuten kukon-, kanin- ja lampaanliha saattaa olla omakasvattamaa. 

Tässä paistettuja perunoita ja
ahvenfileitä, sekä itse leivottua
leipää.



Olemme tottuneet lapsuudenkodeissamme syömään yksinkertaista ruokaa. Koska kalastamme, meillä on usein pöydässä keitettyjä perunoita ja paistettua kalaa. Ostetun voin kanssa syötynä omavaraisuusaste on silti korkea. Joskus teen voitakin itse. Tosin punalaputettuna ostetusta kermasta, koska maidontuotantoa meillä ei ole.
Kasviksena annoksessa yleensä porkkanaraastetta. Porkkanat talviaikaan on yleensä ostettuja, mutta eläimille ostettua halpaa rehuporkkanaa.

Tässäkin ateriassa pääraaka-aineet
itse kasvatettuja tai -kerättyjä.



Kasvislasagnea on meidän ruokapöydässä tarjolla usein. Keitän itse kasvatetuista tomaateista, sekä muista kasviksista kastiketta, jota pakastan tai umpioin. Siihen kasviksia ja mausteita lisäillen teen soosin, jota ladon pastalevyjen väliin. Erilaiset pavut esimerkiksi sopivat lasagnekastikkeeseen hyvin, sekä porkkana- ja muut juuresraasteet, sekä kaali.
Valkokastikkeen teen kananmunista, mascarpone- tai tuorejuustosta, sekä valkohomejuustosta ja ihan tavallisesta juustoraasteesta. Ainakin meillä päin erilaisia juustoja saa ostettua punalapuilla aika ajoin edullisesti.

Liharuokiakin tulee omavaraisesti silloin kun lihaa on itse kasvatettuna tarjolla. Lihapullat on meillä välillä todella omavarainen ruoka, kun lihan lisäksi osa mausteista (yrtit), kananmunat ja itse leivotun leivän jämistä tehdyt korppujauhot ovat itseltä.

Erilaisia keittoja tehdään omista aineksista. Joko kasvissosekeittoja tai liha- ja kalakeittoja. Ai että, tässähän tulee ihan nälkä, kun näistä kirjoittaa!

Lasagne!


Ihan täydellistä omavaraisuutta on vaikea ruuan suhteen saavuttaa. Mutta ei kannata olla pettynyt ja jyrkkä itseään kohtaan. Kuitenkin monesti huomaa, että suurin osa aterian aineksista on itse kasvatettuja. 
Minä käytän lisäksi paljon punalaputettuja tuotteita omassa ruuanlaitossani. Ruokahävikin vähentäminen on minulle tosi tärkeää ja ostan lihaa alennuksista, sekä kasvisproteiinivalmisteita. Punalaputettuna tulee kokeiltua usein sellaisia raaka-aineita, mitä ei normihinnalla ostaisi. 

Ahventa pannulle!



Kuten Suuntana omavaraisuus sarjassa tapana on, oman postauksen loppuun julkaistaan lista muiden kuukauden postaukseen osallistuneiden bloggaajien linkit. Näin lukijan on helppo saavuttaa kaikki mielenkiintoiset kirjoitukset kuukauden aiheesta. Itsekin taas malttamattomana odotan, että ajan kanssa ehdin niihin paneutumaan!

3.7.2023 sade lähestyy harmaana naapurin pellolla!



Heinäkuu

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/viherlannoitusta-ja-milta…/

Kasvuvyöhyke 2

Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/06/satokausi-vai-satoisa-kausi.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/07/heinakuussa-lisakylvoja-kasvimaalle.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-7/

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/07/unelmana-omavaraisempi-elama-satokauden.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/07/03/heinakuu-23-satokauden-kuulumiset-ja-lannoitukset/

2.7.2023 peipposen poikaset lähtivät
pesästä ja niitä oli pitkin pihaa. Tämä
kaveri siirrettiin hieman sivuun 
kulkuväylältä.


Vaikka heinäkuu näyttäisi jatkuvan viileänä ja sateisena, ei anneta sen masentaa. Nautitaan kesästä, mansikoista, uimisesta ja kaikesta, mikä kullakin kesään kuuluu!