Helpot narsissilyhdyt ja ihana sitruunapuu!

 

Minusta ei oikeen irtoa mitään floristintaitoja, enkä ole visuaalisestikkaan kovin lahjakas. Silti on kiva aina välillä yrittää saada jotain nättiä aikaiseksi!

Auringonpaisteessa on vaikea saada 
hyviä kuvia lyhdyistä, mutta 
idea varmaan tulee selväksi!

Tässä muutama viikko sitten näin instassa, kuinka Kivipellon Saila oli tehnyt kivat narsissiasetelmat pihalyhtyihin. Siis ihan sellaisiin, missä talvella poltetaan kynttilöitä. Hän oli laittanut narsissiruukun lyhtyyn jäkälän kanssa ja voi että, kun oli kivan näköisiä. 

Minulla ei jäkälää ollut, mutta Beibe oli juuri kaatanut vaarallisesti vinossa olevan männyn meidän pihatien varrelta. Joten, minä laittelin männynhavuja lyhtyihin peittämään narsissien rumaa muoviruukkua.

Meillä on ollut ihan koviakin pakkasia öisin, mutta narsissit ovat pysyneet silti hyvinä lyhdyissään. Kaksi lyhtyä on meidän ulkorappusilla ja siinä talo suojaa niitä hieman. Yhden lyhdyn vein muijaluolan terassille ja se onkin varjoisempi ja kylmempi paikka. Silti sielläkin narsissi on pysynyt hyvänä.

Muijaluolaan ei vielä sisälle pääse!

Tämä oli helppo ja edullinen kevätasetelma! Jopa minä sain näistä kivat ja piristävät jotenkin mukavasti. Antavat keväistä tunnelmaa tänne lumen keskelle. Vettä kaivattaisiin, jotta nämä lumivuoret alkaisivat sulamaan. Piha on ihan jäätiköllä ja jääkerros kulkuväylillä vaan paksunee, kun aurinko sulattaa lumikasoja vedeksi ja yöpakkaset jäädyttävät ne pihateille. 

Beibe raivasi traktorilla väylän 
kasvihuoneelle.

Ostinpa viikko takaperin isolla kylällä käydessäni itselleni ihanan sitruunapuun. Lidlissä oli pikkusitruspuut edulliseen hintaan ja en voinut vastustaa kiusausta. Vähän jäi kyllä kaivelemaan, että olisi pitänyt ostaa myös kumkvattipuu, mutta piheys iski.

Sitruunapuussani on valmiina yksi hedelmä. Instan puolella piruilinkin, että voinko sanoa olevani omavarainen sitruunoista edes pienen hetken! ;'D Puussa on kyllä hirvittävän paljon nuppujakin, jotka alkoivat lämpimässä eteisessä avautumaan. Huumava sitruunankukkien tuoksu lehahtaa nenään heti, kun ulko-oven avaa.

Olen taas yrittänyt googletella sitruksen hoito-ohjeita. Olen nimittäin onnistunut tappamaan tämän puun kaksi edeltäjää aiemmin. Tälle puulle en ole tätä faktaa kertonut. Ei "hänen" tarvitse kaikkea tietää!

Raakileitakin löytyy!

Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua teille kaikille!

Ensimmäiset esikasvatukset; chilit, paprikat, purjo ja mukulaselleri.

 

'Jalapeno'

Laitoin tuossa helmikuun ensimmäisellä viikolla ensimmäiset siemenet multiin. Purjo, mukulaselleri, chilejä ja paprikoita. Mikään niistä ei ole vielä noussut pintaan! Kaikkia en tosiaan laittanut kerralla, vaan osan kylvin myöhemmin. Kokemuksesta tiedän, että jotkin chileistä kestää itää monta viikkoa. Chilit ja paprikat idätän pimeässä, pesuhuoneen lattialla. Näin olen tehnyt enemmän ja vähemmän onnistuneesti aina.

'Penis' chilien värisuora muutaman 
vuoden takaa. 

En ole tänä vuonna ostanut yhtään ainutta uutta siemenpussia! Minulla on niin paljon siemeniä edellisiltä vuosilta, että pakko käyttää niitä. Vaikkakin osa on auttamattomasti menneet "yli päiväyksien". Sekin voi omalta osaltaan vaikuttaa itävyyteen. Toivotaan nyt kuitenkin, että jokin itäisi. Olisihan se nyt ennen kuulumatonta, että yksikään siemenistä ei idä. Yleensähän käy niin, että vanhentuneita siemeniä kylvää silleen varmuuden vuoksi vähän enemmän, ja sitten ne kaikki itääkin. Siinä taas ihmetellään, että mihin nää kaikki laitetaan!

'Lombardo' paprika

Sitä paitsi, kyllähän tässä vielä ehtii uusia siemeniä ostamaan. Ajattelin yhtä chiliä ostaa, jos siemenpussi jossain vastaan tulee. Se on 'Biquinho' chili, mieto ja makea, pienikoikoinen Etelä-Afrikkalainen chili. Minulla on sitä ollut muistaakseni toissa kesänä kasvamassa ja säilöin hedelmät etikkaliemeen. Erinomaisia näin säilöttyinä ja vaikkapa fetajuuston kanssa lihamureketaikinaan lisättyinä. Netistä siemeniä saisi, mutta en viitsi maksaa postimaksuja vain yhdestä siemenpussista. Tulee pian kiusaus tilata muutakin, vaikka en välttämättä tarvitsisi. Pitää katsoa, jos käyn jossain vaiheessa "isossa maailmassa" ja sieltä löytyisi.

Punaiset chilit ovat niitä 'Biquinho' chilejä. 

Minulla on osa chileistä sellaisia, mitä kasvatan joka vuosi ja siemenet olen kerännyt kasvattamista chileistäni. Tälläisiä ovat 'Jalapeno', 'Poblano', punainen 'Penis' ja 'Cordo de Toro'. Joskus vuosia, vuosia sitten, ostin kyseiset chilit Tampereella järjestetyiltä Chilifesteiltä. Maksoin itseni kipeäksi noista chileistä, koska ne myytiin kilohinnalla. 'Condo de Toro' eli Häränsarvi on iso, suippoparikan kokoinen, erittäin mieto, keltainen chili. Ostin muistaakseni niitä 4 ja ne maksoivat yli 20 euroa. No, tästä on jo niin monta vuotta aikaa, että ovat antamillaan siemenillä maksaneet itsensä takaisin moneen kertaan. Samoin samalla kertaa ostamani 'Poblanot' ja 'Jalapenot'.

'Poblano' on myös isokokoinen chili. Vihreänä
mieto, mutta kypsyttyään muuttu violetin väriseksi
ja hieman tulisuutta. 

Syömme näitä täyttettyinä. Täytteeksi sopii kaikki, mitä nyt
ihan täytettyihin paprikoihinkin laittaisi.

Chileistä kasvatan vain todella mietoja lajikkeita. Haluan, ettei syömäni ruoka tuota tuskaa! Sanonta: "Chilin pitää polttaa sisään mennessä ja ulos tullessa" ei ole minun juttuni. Joskus pahasti tulehtunut vatsanporttini ei kestä moista touhua. Eikä peräpukamatkaan....

Mutta pientä "hiittiä" pitää olla ja siitä tykkään ruuassani. Joten, chilit kuuluvat Leppämäen  vakikalustoon kasvihuoneissa.

Kasvihuoneen lisäksi olen kasvattanut chilejä talon lämpimällä
eteläseinustalla.

Mutta hupsista keikkaa! Juuri kun pääsin kehumaan kasvattavani vain mietoja chilejä, löysin varastoistani pussinjämän hieman tulisempien 'Habanero Lemonin' siemeniä. Vanhentuneita, of course! Koska mitään ei saa heittää hukkaan, laitoin sitten nekin multiin. Kyllähän nyt vähän pitää tulella leikkiä, vai mitä? Ja jos nämä sattuvat itämään, annan siitä taimia veljelleni, joka taas puolestaan arvostaa chileissä tulisuutta.

Paprikoita laitoin muutamia lajikkeita. Taas sen mukaan, mitä siemeniä varastoistani löysin. Paria ihan peruspaprikaa; punaista ja keltaista. Sitten jotain oranssia, mistä olin taitavasti siemenpussista repäissyt nimen pois. Pitkulaista 'Lombardoa' ja punaista napostelupaprikaa. Vielä pisteenä ii:n päälle, löysin vuodelta 2019 keräämiäni 'Alma Paprikan' siemeniä. Tämä on pyöreä, paksumaltoinen, tomaatin näköinen paprika. 

Purjothan onnistuivat minulla viime kesänä yllättävän hyvin. Vaikka olin itse kasvattanut taimet! Olen aina niissä epäonnistunut, siis taimikasvatuksessa ja ostanut taimet valmiina joiltain messuilta. Kaikkihan tietää, ettei sellaisia tapahtumia ole lähihistoriassa ollut, joten on ollut pakko turvautua omiin vajavaisiin taitoihin.

Purjot kylvin viime vuonna ihan vain pariin kukkapurkkiin. Kun olivat tehneet muutaman lehden, latvoin ne. Latvoin vielä uudemman kerran, kun olivat kasvaneet lisää. Latvominen edesauttaa taimia tekemään lisää lehtiä ja vartta paksuuntumaan. 

Sitten kun oli aika istuttaa taimet, ne olikin täyttäneet purkit täysin. Varovaisesti revin taimet irti toisistaan ja istutin aika syvälle. Näin ne jäävät tyvestään valkoisiksi. Sain hyvän purjosadon ja siitä on vielä pari jäljelläkin.

Näin siis kylvin purjot tänäkin vuonna, enkä aio taimia purkeista nytkään koulia. Vaan istutan ne sitten suoraan kasvupaikalleen, kun sen aika on. Edellyttäen, että yleensäkin itävät!

Mukulasellereissä olikin viime kesänä välivuosi. Voipi olla, että nytkin kylvin ne liian myöhään. Mukulaselleri tarvitsee todella pitkän kasvukauden, jotta ehtii muodostaa kunnon mukulan. Taimia ei saa myöskään istuttaa liian syvälle, eikä liian pintaan. Näin lukee ohjeena oikein siemenpussissa! Siinähän sitten arvot, että mikä on se oikea syvyys. Olen käsittänyt, että ne eivät oikeassa kasvusyvyydessä ala muodostamaan mukulaa. 

Minulla ne ovat jääneet yleensä pienen nyrkin kokoisiksi, mutta kaikki on silti käytetty. Mukulaselleri, palsternakan lisäksi, on ihan liian aliarvostettu juures!

Vuonna 2017 olen mukulasellereiden kanssa
onnistunut!

Tälläisillä esikasvatuksilla on Leppämäen kasvukausi aloitettu. Seuraavaksi lähtee tomaatit multiin, mutta vasta ensi kuun puolella. 

Olen hieman kateellisenakin katsellut somessa, kuinka jotkut jo koulivat chilejään, paprikoitaan ja jopa tomaattejaankin. Olen kuitenkin ihan tarkoituksellakin myöhästyttänyt esikasvatuksiani, koska ei yksinkertaisesti ole tilaa niille. En enään jaksa mitään taimihylly ja -pöytäviritelmiä, mitä pitää sitten varoa noiden lapsenlapsien tullessa mummulaan. Tällä tavalla mennään esikasvatusten kanssa tänä keväänä. Ensi keväänä voi olla taas eri meininki!

Samanlaisia satoja odotellessa, kuin
edellisten vuosien sadot ovat olleet!

Kevät juoksien menevi!

 

Vanha sanonta "kevät keikkuen tulevi" ei kyllä nykyomavaraistelijan elämään sovi. Yhtä juoksemistahan tämä on. Kyllä tässä ei keikkumaan ehdi!

Vaikka kuinka juoksee, on koko ajan myöhässä. Koska kevät on liukas veijari ja on vain hetken täällä piipahtamassa ja meitä liehittelemässä. Joten, minä toin vanhan sanonnan 2020-luvulle. "kevät juoksien menevi, suvi suuta kuivaten!" Saa käyttää!

Benja ei ole ravinnonpuutteesta heikkona, vaan
siitä, että on pitkästä aikaa päässyt mummulaan
ja kirmaamaan vapaana.

Tiedättekö muuten mistä tuo vanha sanonta tulee? No, minä tiedän ja kerron sen teille. Nykypäivänä sillä viitataan monesti siihen, että keväällä säät ovat vaihtelevia ja lämpimäksi muuttuneet ilmat voivat muuttua takatalveksi. Sanonnalla on alun perin kuitenkin toinen merkitys, johon antaa viitteitä sanonnan huonommin tunnettu jatko-osa ”suvi suuta vääristellen”. Aikoinaan, etenkin huonompien satovuosien jälkeen, kevättä odotettiin vielä hartaammin kuin nyt. Kevääseen mennessä ruokavarannot niin ihmisiltä kuin karjaltakin alkoivat olla vähissä. Lehmätkin saattoivat lypsää vain kesäaikaan. Niinpä keväällä sekä ihmiset että karja olivat niin ravintovajauksen heikentämiä, että kulkivat ”keikkuen”.

Lähde

Ensimmäiset vuohenputket on jo kerätty ja 
ruuaksi valmistettu.

Nykyomavaraistelijallahan pakastimet, joita ennen vanhaan ei ollut ruuan säilyttämistä varten, ja ne pursuavat vielä kaikenlaista herkkua. Todellakin useampi, Leppämäessä kolme kappaletta kahdelle hengelle. Ja mitä varastoissa ei ole, sitä saa kaupasta! Jos nälkä tulee, se johtuu siitä, ettei ole ehtinyt/muistanut syödä. 

Jos keikkumista ilmaantuu, niin se johtuu ainoastaan ylipainon alla, kovasta puutarhatyöstä ja yhtäkkisestä askelten lisääntymisestä kipeytyneiden kulumapolvien aiheuttamasta ontumisesta. 

Elukat ei tosin meillä keiku, koska ne osaavat vaatia äänekkäästi niille kuuluvat ateriat ja vähän ylimääräistäkin. Niinpä ohi juostessaan emäntä tai isäntä vippaa niille sapuskaa ja kiiruhtaa toisaalle jatkamaan hommia.

Omien kanojen munimista munista valmistettu
munakas villiyrttitäytteellä ja ruokajuomaksi
pihakoivusta valutettua mahlaa.

Minähän viljelen tänä keväänä niin käytännössä, kuin teoriassakin. Minulla on meneillään luonnontuotekasvien viljelyn tutkinnonosa ja nyt pitäisi näyttöä siitä suunnitella.

Onkin ollut yllättävän vaikeata tämä, vaikka ajattelin ottaa kurssin "ihan silleen vaan ylimääräisenä, kun kerran on vielä aikaa". Eihän se sitten taaskaan niin helpolla mene ja minun täytyy käydä läpi tämä jo minulle niin tutuksi tullut tapa. Innostuksen kautta kauhistukseen, siitä "kyllä mä selviän tästä" tunteesta epätoivoon ja vielä syvän huokauksen ja hommien läpipuristamisen kautta onnistumiseen. Ainakin jonkinlaiseen!

On tullut webinaareihinkin osallistuttua etänä.

Ensimmäistä kertaa koko kasvimaan pitämisen aikana, olenkin nyt yhtäkkiä siinä tilanteessa, että minun pitäisi tehdä viljelysuunnitelma. Ja jumankauta, 5 vuodeksi!

Minä olen aina pitänyt suunnitelmat päässäni. Ne ovatkin siellä hyvin pysyneet tallessa. Välillä niinkin hyvin, etten ole niitä sieltä ulos saanut! Joskus olen ihan piirtänytkin paperille, että mitäs sitä tulikaan kylvettyä. Näin teen varsinkin syyskylvöjen kanssa. Moni paperi on kuitenkin jäänyt paikkaan nimeltä jemma ikuisiksi ajoiksi ja keväällä on usein unohduksissaan tehty tuplakylvöjä. Tämä tyyli ei välttämättä ole silti taannut tuplasatoa!

Mutta koska kuitenkin kasvatan oikeastaan aina samoja tuttuja perusvihanneksia ja -juureksia, niin siinä mielessä on helppo kierrättää kasveja viljelyksillään.

Välillä olen ulkoistanut opiskelut.

Opettaja kehoitti meitä tekemään suunnitelmat sellaisiksi, että ne hyödyttävät mahdollisimman paljon meitä itseämme tulevaisuudessa. Itse kerroin tekeväni suunnitelman omalle kasvimaalleni ja niille perusrehuille, mitä meillä yleensäkin viljellään. Meidän tarkoituksemme on kuitenkin kasvattaa ruokaa itsellemme. Luonnontuotekasvien viljely tarkoittaa yrttejä, marjoja ja sellaisia, mitä kasvaa luonnossakin. Esimerkiksi nokkosta, tyrniä, viinimarjoja, vadelmaa, kamomillaa ym.

Aion kuitenkin laittaa kasvimaalle jotain yrttejä, kuten kamomillaa ja keto-orvokkia. Kehäkukkaa meillä onkin aina kasvanut ja sekin luetaan näihin luonnontuotekasveihin.

Sehän ei kuitenkaan riitä, että kylvää ja istuttaa kasvit. Pitää myöskin tehdä se viljelykierto, satolaskelmia ja pitää kirjaa kasvien eteen tehdyistä töistä, kuten millaisessa aikataulussa on tehnyt mitäkin. Sekä tutkia maan ph:ta, miettiä lannoitusta, miten kastelua järjestetään ja salaojituksen tarpeita ym. Ja tälläinen järjestelmällisyys on minulle outoa ja vaikeata näissä viljelyhommissa. On vaan ryhdistäydyttävä ja ruvettava toimeen. Muistelemaan alkuvuoden juttuja ja koska olen mitäkin kylvänyt ja tehnyt. Minulla on tämä ihan alkutekijöissään ja tässä on kova kirjallinen duuni.

Onneksi meillä oli kuitenkin mahdollisuus osallistua etänä teoriaopetukseen. En ole ollutkaan tällä jaksolla kuin yhden päivän lähinä koululla. Minulla on kuitenkin ollut täällä kotonakin marjapensaita ja omenapuita, mitä leikata käytännössä. Ei ole tarvinnut olla koulun puita leikkaamassa ja hommat on kotonakin edennyt tällä saraa.

Näistä osa on vielä kylvämättä ja niillä olisi 
jo vähän kiire!

Tämä tutkinnonosa olisi ollutkin helpompi suorittaa, jos minulla olisi opiskeluaikaa enemmän. Olisin voinut viljellä koko kevään ja kesän ja tehnyt näytön vasta syksyllä. Nyt joudun hieman hypoteettisestikin ennustamaan satoa. Mutta onneksi kaikesta löytyy jo valmiita laskelmia, joita voin hyödyntää. 

Kuukuna seuraa kanantipujen kuoriutumista.

Kasvimaallekkin olen päässyt toden teolla sitä käytäntöä suorittamaan! Olen naama leveänä hehkuttanut sitä, että kun tekee syksyllä kylvöjä ja laittaa lavoja valmiiksi kuntoon, pääsee paljon helpommalla sitten keväällä. Nii-i, kun olis vaan tehnyt niitä hommia tarpeeksi silloin syksyllä!

Kaksi kesää kasalla ollut lampolan pehku
on muhissut ihanaksi mullaksi.

Oikeasti olen kyllä kunnostanut ja kylvänyt monta penkkiä silloin viime syksynä. Kahdessa isossa lavassa on talvivalkosipulit jo komeassa kasvussa. Yhteen penkkiin kylvin 'Lollo rosso' salaattia ja porkkanaa. Yhdessä on porkkanaa ja toisessa palsternakkaa. Lisäksi tein uuden mansikkalavan ja kahdessa renkaassa kasvaa lipstikka ja piparminttu. Eihän siihen sitten jääkkään enään kuin joku, noin  kymmenen lavaa ja niiden keväthommat!

Maa-artisokasta on kerätty satoa.

Lavatarhaan tulee "pieniä" lisäysmuutoksia, taas kerran. Keskellä kasvimaata on 4 kaksikerroksista lavakauluslavaa. Ne yhdistän toisiinsa kiinni yhtenäiseksi pitkäksi pötköksi ja näin saan kaksi lavaa lisättyä jonon jatkoksi. Kaksi maa-artisokkalavaa yhdistän niin, että istutan mukulat nurkassa olevaan isoo lavaan. Poistan pienemmän, matalan maa-artisokkalavan ja sen paikalle saan laitettua lisää lavakauluslavoja. Tämä siksi, että saan kaivattua lisätilaa ja kasvimaata varjostavat korkeaksi kasvavat maa-artisokat kasvimaan laidalle. 

Meillä on 5 pähkinäpensasta. 3 tavallista ja 
2 punalehtistä. Yksi tavallinen kukkii, yhdellä
kukalla. Ei ihan vielä olla omavaraisia
pähkinöistä!

Sitten pitäisi taas levitellä katteita lavojen väliin, asentaa pumppu kaivolle ja vetää letkut kastelua varten. Ja tietysti kylvää lisää istutettavaa esikasvatukseen ja hoitaa jo kylvettyjä. Kunhan nyt saisi kaikki kiireisimmät suorakylvöt tehtyä kasvimaalle, niin helpottaisi. Vai helpottaisiko... ja välillä pitää muistaa juoda, ettei ihan nestehukka tule!

Mahla on oiva janojuoma!

Kylmänkestävien vihanneksien kylvö kasvihuoneeseen

 

Massikassa on onneksi sen verran maavaraa,
että sillä pääsi kasvarille.

Kieltämättä ilmassa on ollut viime päivinä kevään tuntua ja hieman tuoksuakin jo! Tosin, virallisesti kevät ei ole vielä alkanut näillä seuduilla. Termisen kevään "julistaa" ilmatieteen laitos silloin, kun tietyn alueen vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 ja +10 asteen välillä. Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut vielä yöpakkasia tällä kuluneella viikolla. 

Retiisit ja kaskinauris kylvetty ja lumella 
kasteltu.

Meillähän on täällä Leppämäessä vielä lunta paikka paikoin puolikin metriä. Ihan uskomattoman paljon! Kävin viikolla Lavialla hakemassa muokkaamolta lampaantaljoja ja voi kuinka siellä päin oli jo maa paljaana. Näin Häijäässä jopa töyhtöhyyppiä!

Salaattia ja kyssäkaalia!

Viime vuonnahan täällä terminen kevät julistettiin alkaneeksi 24.3:tta. Joten pikkuisen ollaan jäljessä siitä. Eikä viime vuonna ollut enään luntakaan näihin aikoihin. 

Talvisista tunnelmista huolimatta, meidän elämä alkaa pikku hiljaa siirtymään myös alapihan puolelle. Tänään hain muutamia multasäkkejä ja Beibe vei ne traktorilla isolle kasvihuoneelle. Olin ensin suunnitellut ne pulkalla vetäväni, mutta olisi voinut jäädä suunnitelmaksi. Lunta on pellolla tosi paljon ja se ei päiväsaikaan kanna yhtään.

Viime keväänä kylvin ensimmäistä kertaa ikinä kasvihuoneeseen kylmää kestäviä vihanneksia. Silloin kylvin retiisiä, persiljaa, salaattia ja pinaattia. Retiisiä saimme syödäksemme silloin, kun vasta ulos kylvämistä uskalsi edes ajatella. Pinaattiakin korjasimme tosi aikaisin. Persilja hyötyy taas aikaisin istuttamisesta, koska se itää ja kasvaa tosi hitaasti.

Salaattia en edes avomaalle viime kesänä kylvänyt, koska saimme sitä niin hyvin kasvihuoneesta.

En löytänyt sitä, koska viime vuonna retiisit ja pinaatit kylvin kasvihuoneeseen. Mutta 5. toukokuuta ne olivat ainakin jo taimella. Sen muistan, että räntää satoi ainakin kerran, kun hain retiisejä kokkailujani varten kasvihuoneesta.

Vähän kasteluvettä lämpiämässä!

Ostin jo Hankkijalta istukassipuleita, mutta niitä en ihan vielä istuta. Kuitenkin on vielä niin kylmä. Mutta viime keväänäkin me saimme kasvihuoneesta jo korjata pieniä sipuleita, kun vasta uusia istutin kasvimaalle. Kyllä kasvihuone aikaistaa satoa ihmeesti!

Nyt kylvin siis retiisiä, salaattia, kyssäkaalia ja naurista. Ainakin nuo ristikukkaiset ovat sellaisia, että kirpat syövät taimet heti naamaansa, kun pikkuisenkin sirkkalehti maan pinnalle pilkistää. Kasvihuoneessa tätä ongelmaa ei ollut ja retiisitkin olivat lehdiltään aivan virheettömiä.

Ajattelin vielä kylvää pinaattia, persiljaa ja ne sipulit jossain vaiheessa. Edellisvuonna persiljat talvehtivat kasvihuoneessa ja saimme aikaisin keväällä tuoretta persiljaa. Mutta tänä talvena persiljan juuret ovat mädäntyneet. Ilmeisesti oli kovempia pakkasia ja ne ovat paleltuneet.

Kasvimaa

Kasvimaallehan tein jonkin verran syyskylvöjä. Jännä nähdä, miten ovat pärjäilleet. Edellisvuonna ne menivät pipariksi, kun silloin oli helmikuussa lähes kymmenen astetta lämmintä pitkän aikaa ja suurin osa lähti kasvuun silloin. Senhän nyt sitten tiesi, miten siinä käy. Huonosti! 

Nyt talvi on ollut suotuisa syyskylvöjen suhteen. Olen ainakin toiveikas, että saamme porkkanaa korjata jo alkukesästä!

Vaikka talvea rakastankin ja olen nauttinut tästä kunnon lumisesta talvesta, on kuitenkin toisaalta kiva päästä jo vähän hommailemaan kasvimaatouhuissa. Onhan se nyt ihanaa haaveilla suurista sadoista ja omavaraisesta ruuasta!

Etupihalla on lunta vielä ihan "kiitettävästi!"

Oletko Sinä tehnyt aikaisia kylvöjä kasvihuoneeseen tai katettuihin lavoihin? Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kevään kaipuu -haaste

 

Herneenversotus on kevään merkki!

Sain tämän  haasteen Kirstiltä Mummon päivitykset-blogista. Kiitos haasteesta!<3

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki,  jotta Tiiu löytää ne.

Postauksen, ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta, kuvat ovat keväältä 2020. Niissä on hyvin kiteytetty se, mitä meillä keväisin tapahtuu. Joitain juttuja jää pois ja jotain tulee tilalle.

Minusta kevät kuukaudet ovat huhti- ja toukokuu. Maaliskuun loppupuolta miellän myös kevääksi. Joten, postauksetkin ovat maalis-toukokuussa otettuja.

Varma keväänmerkki on polttopuiden teko.

Viime vuoden maaliskuussa meillä oli
3 pässikaritsaa.

Tänä vuonna ei ole pupunpoikasia tulossa.

Ensimmäiset jätskit ulkona!

Ja taukokahvit tarkenee hörpätä ulkona!

Words no needed!

En ole vielä päättänyt, haudonko tipuja
tänä keväänä.

Kaalintaimet kasvihuoneessa viime maaliskuussa.

Narsissit ja lumi!

Sammakko herännyt horroksestaan kasvihuoneessa.

Huhtikuussa valutettiin koivunmahlaa.

Ja villiyrttikausi avattiin!

Huhtikuun lopulla päästiin jo järvelle!

Ruohosipulisatoa!

Niittysuolaheinää salaattiin!

Hutikuussa retiisit hyvässä kasvussa
kasvihuoneessa.

Joka keväinen taimirumba ikkunalaudoilla!

Keväinen voileipäkakku.

Kasvimaan kevät.

Toukokuun alussa retiisit tekivät jo satoa kasvihuoneessa.

Kaalintaimet lämpimässä, vaikka ulkona sataa räntää.

Pihlajansilmuja.

Vuohenputkea.

Kevään ensimmäiset avomaan kylvöt!

Kotkansiivenalut Hötsänässä!

Ihana lämpö!

Aikuisena talvehtineet perhoset alkavat
lentämään.

Mehiläiset havahtuvat kevääseen!

Kuivuri aloittaa pitkälle syksyyn jatkuvan
urakkansa!

Kasteluhommat; ihan parasta!

Jätskiä alkaa kulumaan hommien
ohessa!

Sadonkorjuuhommat täydessä vauhdissa.

Hedelmäpuut kukkivat!

Tässä tulossa koivunlehtijuomaa.

Koivunlehtijuomaa ja voikukkakeksejä.

Hommat alkavat siirtymään ulkotiloihin.
Tässä langanvärjäystä koivunlehdillä.

Jos suoraan puhutaan, minulla ei ole vielä yhtään kevään kaipuu! Olen nauttinut tästä kunnollisesta talvesta sydämeni kyllyydestä. Rakastan talvea!

Mutta kyllä palelevana ihmisenä hieman kaipaan lämpöä. Minulle kevät merkitsee paljon työtä. Toki kaikki täällä tapahtuva raadanta on vapaaehtoista, mutta silti. Siksi onkin mukavaa, että on selkeät vuodenajat ja talvella ehtii huokaista, ennen uutta kasvukautta.      

 Minulla on myös hieman haikea ja jännittynytkin olo tästä keväästä. Opiskeluni päättyy kesäkuussa ja pitäisi yrittää löytää elämäänsä jotain, millä elää. Tämäkin asia on sellainen, että ei niin kiire olisi kevään tulon kanssa! ='D

En haasta nyt ketään uusia tähän haasteeseen. Minusta tuntuu, että tämä haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa ja tavoittanut monia bloggaajia.

Mukavaa kevään odotusta kaikille!