Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 21. tammikuuta 2019

Kuuhulluutta paukkupakkasessa ja raejuustopaistosta lämmikkeeksi!




Nyt on kylmä! Tätä postausta naputellessa, ulkona on pakkasta -26 astetta. Nyt tuli tän talven pakkasennätys!

Vaikka tästa talvesta oonkin tykännyt ihan hulluna, ei pakkasukon tarvi enempää voimiaan todistella. Kyllä minä ainakin uskon vähemmälläkin, että hän on cool!



Jos oon talvesta tykännyt hulluna ja nauttinut luonnon kauneudesta, niin oon ollut myös ihan kuuhullu. Tuolla kemällä oon seissyt näpit, varpaat ja naama jäässä pakkasessa ja tuijottanut tuota maagista superkuuta. Se on tosi iso noustessaan ja upea. Tuo kyllä nyt kuulosti niin härskiltä että! 😆

Illalla pellonreunassa ja ihan pihassakin on hieno tunnelma kovalla pakkasella. Lumi narskuu jalkojen alla ja puut paukahtelevat. Muutenkin ympäriltä kuuluu nirinää, narinaa ja narsketta. Ihan kuin tähdetkin pitäisivät jotain huminaa!



Maanantaiaamuna olin liikkeellä kohti Tamperetta juurikin kun supersusiverikuu oli täysipimennossa. Oli kyllä niin mahtava näky, että hyvä kun muistin tietä seurata.
Amerikkalaiset ovat nimenneet tammikuun täysikuun susikuuksi. Joten tästä tämä punaisena näkyneen kuun nimitys juontuu.
Jonkin tarinan mukaan susi olisi nielaissut kuun. Tai peräti lohikäärme! Ennen muinoin ihmiset uskoivat tälläisen kuun nähneenä, että se tarkoittaa karjan kuolemaa ja hallitsijan tuhoa. Siis vähintäänkin maailmanloppua!
No, jotenkin oli hauskaakin radiosta näitä juttuja kuunnella ja samalla ajelella aamuruuhkassa ja katsella Tampereen ruuhkautuvia valtaväyliä. Väistämättä tuli mieleen, että kai tämäkin jonkinlaista maailmanloppua on. Oravanpyörä se vaan pyörii, vaikka taivaalla tapahtuisi mitä!

Yli 6 h isän kanssa Taysissa, niin sisäistin tuon taulun tunnelman!


Alkuillasta palasin takaisin Leppämäkeen. Totesin, että karja on hengissä ja tiluksiakaan ei ollut vallattu. Kukapa tänne kylmyyteen vapaaehtoisesti tulisi, kun lehmäkin on maho!😂

Illalla kuu oli taas ihan tavallinen superkuu!


Koska Leppämäen tulipesissä palaa ikuinen tuli näin talvipakkasilla, puuhellan uuni on kovassa käytössä ruuanlaiton suhteen. Sinne on kätsy heittää "jotain" hautumaan ja unohtaa "se" sinne. Esimerkiksi uuniperunat ovat vakioruokaa näinä aikoina.

Nettiä tässä taannoin selaillessani, silmiini osui Yhteishyvä -lehden ohje raejuustopaistoksesta. Kiinnostukseni heräsi, koska se jotenkin toi minulle mieleen ternimaidosta tehdyn uunijuuston, jota satun rakastamaan.
En ollut moisesta raejuustopaistoksesta ennen kuullutkaan ja luulin sen olevan joku alkuvuoden trendiherkku. Mutta hieman guuggloidessani, löysin muualtakin paistoksen ohjeita kymmenenkin vuoden takaa.



Koska kotona sattui olemaan kaikki aineet ja puuhellan uuni lämpimänä, paistosta kehiin vaan! Tein ensimmäisellä kerralla paistoksen ohjeen mukaan. Hyvää tuli, mutta manteli ei mielestäni sopinut siihen sitten yhtään. Ja Beibe oli samaa mieltä kanssani!
Joten toisella kertaa jätin mantelirouheen pois, ja kyllä, paistoksessa oli uunijuuston tunnelmaa! Söimme molemmilla kerroilla paistosta raparperihillon kera ja se toimi hyvin. Oikein herkkua!
Aion tehdä tätä toistekkin ja ilman mantelirouhetta. Tuolta aikaisemmasta linkistä löytyy alkuperäinen ohje mantelirouheella, jos kiinnostaa.



RAEJUUSTOPAISTOS  noin 4 annosta


  • 100g maitorahkaa
  • 200g raejuustoa
  • 2dl kevytruokakermaa
  • 3 kananmunaa
  • 1/2dl sokeria
  • 1tl vaniljasokeria
  • voita/margariinia uunivuuan voitelemiseen
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki paistoksen aineet kulhossa keskenään ja kaada seos voideltuun uunivuokaan.
Paista paistosta noin 40 minuuttia, kunnes se on kauttaaltaan hyytynyt ja ruskistunut kauniisti pinnaltaan.
Tarjoile paistos lämpimänä hillon, marjojen tai hedelmien kanssa.

Tai viinin...



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Hissuttelevaa elämää valkoisen kurittajan syleilyssä



Nyt on lunta! Meillä on paikka paikoin puolisenkin metriä vitivalkoista höttölunta. Sitä on sadellut lähes päivittäin.




Onneksi ei tarvitse paljon kulkuväyliä käsipelillä kolata, kun Beibe vetäisee ne näppärästi traktorilla. Ihan vain rakennusten edustat ollaan kolattu.


Mauri näyttää mittasuhteita lumenkorkeuteen.


Minä olen ollut sairauslomalla viimeiset pari viikkoa. Kädet ovat kipeät ja toipumisen merkkejä ei juurikaan ole. Joten olen viettänyt aikas hiljaiseloa täällä kotosalla.

Sähkölangatkin roikkuvat lumen painosta!

Leppä pellolla on suorastaan majesteetillisen näköinen!

Jänis on loikkinut kasvimaan läpi. Minä en aio loikkia sinne vielä pitkään aikaan!

Alppiruusut lääpättävät pakkasessa.

Hyvin alkanut lumikenkäilykautenikin tyrehtyi viheliäiseen kantapäänkalvontulehdukseen. Vaikka koskemattomat hanget minua kutsuvat kiihkeästi, olen yrittänyt olla siihen vastaamatta ja lepuuttanut jalkaani.




Pöllö pöö on saanut lunta päälleen
Aurinko paistaa vielä tosi matalalta

Jos on tuota lunta, niin on ollut kovia viimoja ja pakkasiakin. Perjantaina oli alhaisimmillaan -17. Myöhään illalla kierreltiin pitkin pihaa Beiben kanssa ja ihailtiin pilvien läpi loimottavaa kuuta, joka oli melkein täydellään.


En ole antanut Beiben ottaa ulkosaunan jouluvaloja pois, kun ovat niin hienot!



Kuutamolla on tosi maaginen tunnelma ihan kotipihassakin. Ei tarvitse lähteä mihinkään sen pidemmälle elämyksiä saadakseen.

Joku pikkupeto, ehkä lumikko on hyppinyt hangessa.


Tytär on ollut paljon Leppämäessä Kuukunan ja Benjan kanssa. Onneksi Beibe on aurannut meidän tontin ympärille kävelybaanan. Minäkin olen voinut hissutella koirien kanssa sitä pitkin.

Maurin säkäkorkeus on jotain 25 cm. Joten pellolla on lunta ihan kivasti!

Mauri ei niinkään välitä tuonne hankeen mennä, ellei sille heitä jotain sinne. Mutta Benja, se kyllä ottaa tästä lumimäärästä kaiken irti. Se rakastaa lunta!






Kyllä on helppoa koiran ulkoilutusta, sanon vaan! Ei ihan hirveästi tarvitse tuota pönttökoiraa hankeen riehumaan houkutella.






Noilla "koiralenkeillä" on itsekin tullut nautittua kuitenkin tästä talvisesta kauneudesta.  Ja onpahan tullut oltua ulkona, vaikkei nyt itse niin kauheasti liikuntaa ole saanut.






Kuukunan kanssa ollaan vähän pulkkailtu pihassa. Poika istuu pulkassa ihan hyvin, mutta tuppaa nukahtamaan pulkan suhinaan.
Vaunuissa on päikkärit maistuneet. Nuo meidän mummulavaunut ovat sellaiset jotkut thermovaunut ja siellä on supikoiran- ja lampaantalja toppapussin lisäksi lämmikkeenä. Ja tietysti pojalla kunnon toppavaatetus ja villapipo. Kyllä on tarjennut!



Hehkua ja lampaita ollaan pidetty lauhemmilla ilmoilla ulkona ja ovat kovillakin pakkasilla olleet jaloittelemassa hetken.


Lampailla on niin hyvä eristys villassa, että niiden päältä lumi ei tahdo sulaa yön aikan sisälläkään.



Luonnonlinnuillekkin on saanut olla täyttämässä ruokintapaikkoja ihan koko ajan. Nyt menee siementä ja talikakkusta!



Takoissa on palanut lähes ikuinen tuli. Puita on saanut kantaa jatkuvalla syötöllä. Onkin ollut ihanaa tulla takan kylkeen kylmästä ulkoilmasta.




Tämmöstä hiljaista hissuttelua tänne. Mukavaa aurinkoista ja kipakkaa pakkassunnuntaita kaikille!