Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Tuulista, sateista, mutta mukavaa juhannusta!



Perinteinen juhannussää on "hellinyt" meitä oikein kunnolla! Lunta ja räntää odotellessa....

Juhannusruusu kukki meillä tosi aneemisesti tänä vuonna ja kuihdutti jo kukkasensa. Mutta Valamonruusu on kukassa ja tuoksuu aivan huumaavalta. Tosin myrskytuuli repii terälehtiä siitä ja maa sen ympärillä on ihan punaisenaan niistä.


Meidän jussinviettoon kuuluu kotonaoloa pääosin kaksin. Tosin tyttären porukka tulee aattona ja jää yöksi. Ihana, ihana Kuukuna tulee mummun ja papan pusuteltavaksi! <3


Saunaa lämmitellään ja yritetään grillatakin, jos sää sen sallii. Jotain juhannusjuomaa nautitaan ja pikku hommia ehkä ulkona tehdään.
Ihanaa, että saimme jo uuttaperunaa omasta kasvilavasta. Maistuivat kyllä ihan taivaallisilta!

Ihan vain voita, silliä ja sillinsuolavettä lisukkeeksi!

Ihanaa, rentouttavaa ja rakkauden täyteistä juhannusta teille kaikille!


torstai 21. kesäkuuta 2018

Vinkkejä skeippien eli valkosipulin kukkavarsien käyttöön!




Olen joskus kuullut, että valkosipulin kukkavarret olisivat herkullisia höyrytettyinä. Niin emme ole niitä syöneet, mutta olen silpunnut niitä vokkeihin ja kaikenlaisiin paistoksiin. Myös olen silpunnut niitä pannulle ja paistanut pekonikuutioiden kanssa lisäkkeeksi.


Ihan raakanakin olemme niitä salaatteihin pilkkonut. Kukkavarressa on todella mieto ja hienostunut valkosipulin maku. Minusta se muistuttaa karhunlaukan makua.

Hyvän maun lisäksi...

Olen joskus syönyt karhunlaukalla maustettua voita ja se oli ihan taivaallista! Joten varmasti skeipeillä maustettu voi tai tuorejuusto voisi olla herkkua.

... ovathan nämä nyt hauskoja ja kauniitakin!

Meillä on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän valkosipulia kasvamassa. Se on lisääntynyt vähän niin kuin ittestään.

Valkosipulia kasvaa istutettuna ja karkulaisena!

Mielestäni viime sykysynä korjasin valkosipulisadon huolella. Isot sipulit lähtivät käyttöön ja loput istutin kahteen lannoitettuun penkkiin.
Mutta niin vaan kävi, että kun keväällä aloin vanhoja valkosipulipenkkejä kunnostamaan, sieltä löytyi niin paljon valkosipuleita, jotka täyttivät uudelleen istutettuina yhden traktorin renkaan.
Joku on joskus sanonutkin, että valkosipulista saa helposti rikkaruohon kasvimaalleen. Meitä se ei kuitenkaan haittaa. Päinvastoin!


Edellisinä kesinä valkosipulin kukkavarsia on ollut syötäväksi vain muutamia. Olen jättänyt aina muutaman tekemään itusilmuja.
Ollaan tosiaan nautittu nämä harvinaiset herkut ihan muiden kasvisten seassa tai peksun kera. Mutta nyt kukkavarsia oli niin reilusti, että niille piti keksiä jotain käyttöä oikein laajemmin.

Aimo keko ihania kiehkuroita!
Huuhdottuina ja valmiina käyttöön!

Tässä "pulmassa" tuli some apuun ja ihanat ihmiset, joilta sain hyviä vinkkejä! Näin meinaan Hyötykasviyhdistyksen tilillä kuvan ja tekstin, jossa kertoivat tehneensä tahnaa skeipeistä pakkaseen. Kyselin kommentissa, että miten olivat tahnan tehneet.
Sainkin vinkin, että kukkavarret voi silputa ja pehmentää hetken paistinpannulla öljyssä. Sen jälkeen muussata vaikkapa sauvasekoittimella pehmenneet skeipit tahnaksi.
Vaihtoehtoisesti kukkavarret voi kevyesti ryöpätä ja sama homma, muusiksi vaan!
Tahnan voi pakastaa pienissä annospusseissa. Tai miksei vaikkapa jääpalamuotissa ja sitten irroitella jäätyneet palat ja jatkopakastaa isommassa rasiassa.

Ei vinkit tähän loppuneet! Sain myös pari kommenttia lisää skeippien käytöstä. Eräs kommentoija ehdotti skeippipestoa. Siitä innostuinkin ja "tuhlasin" parikymmentä kukkavartta peston aineksiksi.

Peston olisi voinut tehdä ihan niinkuin minkä tahansa peston. Mutta halusin tehdä ihan sellaisen peruspeston ilman juustoa. Ajattelin, että lisään sitten parmesania, jos käytän tahnan pastan joukkoon.

YKSINKERTAINEN SKEIPPIPESTO



  • Nippu valkosipulin kukintoja eli skeippejä (minulla oli 20 kpl)
  • (Oliivi)öljyä, noin 1,5-2 dl
  • (Jotain pähkinöitä tai siemeniä (minä käytin cashewpähkinöitä, kymmenen kappaletta tuohon määrään skeippejä))
  • suolaa
Leikkaa skeipit pienemmiksi ja laita ne pitkänmalliseen astiaan, jos käytät muussaamiseen sauvasekoitinta. Voit tehdä peston pienellä monitoimikoneellakin.



Lisää astiaan öljy ja hipsaus suolaa. Jos haluat rakennetta soseeseen, lisää jotain pähkinöitä tai siemeniä. Myös parmesanjuusto sopii soseeseen.
Soseuta ainekset hienoksi. Lisää öljyä ja suolaa sinulle oikean koostumuksen ja maun saattamiseksi.

Minulla on Bamixiin tälläinen lisäosa.


Tarjoile pastan, varhaisperunoiden, salaatin tai ihan minkä kanssa vain. Sosetta voi sekoittaa tuorejuustoon, kermaviiliin, salaatinkastikkeeseen ja ihan mihin keksit. On tosi hyvää!

Koska emme maistelua enempää käyttäneet pestoa, pakastin sen pienissä kupeissa. Irroittelin pakastuneet pestotkiekot ja laitoin ne isompaan rasiaan, mistä ne on sitten helppo ottaa käyttöön.


Yksi hyvä vinkki jonka sain, oli säilötyt skeipit. Eräs kommentoija kertoi säilövänsä niitä samalla lailla kuin kurkkuja. Hän kehoitti guuglettamaan "pickled scapes".
Meikäläinen, jolla on suolakurkkuaddiktio ja sen verran venäläistä verta, että innostuin tästä vinkistä. 

Kaikki löytämäni ohjeet olivat hieman erilaisia. Toisiin tuli skeippien lisäksi valkosipulia ja chiliäkin. Toiset ohjeet olivat pelkistetympiä ja ajattelinkin tehdä ihan sellaisen perusliemen omille skeipeilleni.

Koska minulla oli kaksi puolen litran tölkkiä täynnä skeippejä, (molemmissa purkeissa oli pari kymmentä kukintovartta), lientä piti olla ihan reiluusti. 
Ulkolaisissa ohjeissa oli kuppimitat. Minä tein ihan mutu -tuntumalla soveltaen ohjeita ja onnistuinkin aikas hyvin saamaan riittävän määrän lientä.

Mausteissakin sovelsin, koska minulla ei ollut ihan kaikkia mausteita. Monessa ohjeessa oli roseepippuria, mustapippuria ja korianterin siemeniä. Korvasin roseepippurin veljeni minulle Japanista tuomalla shitsuaninpippurilla ja hippusella chiliä. Korianterin siemenet korvasin sinapinsiemenillä ja laitoinpa purkkeihin muutaman mauste- ja valkopippurinkin.

SÄILÖTYT VALKOSIPULIN KUKKAVARRET ELI SKEIPIT



Liemi:
  • 4 dl vettä
  • 4 dl omenaviinietikkaa
  • 2 nippua skeippejä, noin 40 kpl
  • 3 rkl karkeaa suolaa
  • 3 rkl ruokosokeria (tavallinenkin käy!)
Puhtaita purkkeja, joihin huuhdellut skeipit ladotaan tiiviisti. Laita mausteet suoraan purkkeihin, purkin koosta riippuen. Minä laitoin mustapippuria ja sinapinsiemeniä puoli teelusikallista per puolenlitran purkki. Muita mausteita 1/4 teelusikallista.



Esim.
  • mustapippuria
  • maustepippuria
  • roseepippuria
  • korianterinsiemeniä
  • sinapinsiemeniä
  • valkopippuria
  • valkosipulinkynsi
  • kuivattua chiliä
Keitä liemen ainekset ja kaada liemi purkkeihin, mihin olet latonut skeipit tiiviisti ja laittanut mausteet. Laita kansi kiinni tiiviisti. Skeipit ovat valmiita käytettäväksi kolmen viikon kuluttua. 


Käyttövinkkejä säilötyille skeipeille löytyi vaikka kuinka. Esimerkiksi hampurilaisiin, salaatteihin, majoneesiin sekaan, silputtuna ruokien joukkoon, pihvimassoja maustamaan ja ihan mitä vaan itse keksii!


Itse jännityksellä odottelen, suorastaan vesi kielellä, näiden säilöttyjen skeippien tekeytymistä. Eivät voi olla pahoja!

Löysin muuten vielä netistä vinkin, että skeippejä voi myös hapattaa. Joten ensi vuoden satoa odotellessa!

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Vierailu Hörtsänän arboretumissa ja Egenland, ihan huippu matkailuohjelma !




Kuulin ensimmäisen kerran unohduksiin joutuneesta, Orivedellä sijaitsevasta arboretumista jo useita vuosia sitten ollessani Ahlmannilla omavaraisuuskurssilla. Puhuimme näiden seutujen pähkinäpensaslehdoista ja kouluttaja kysyi minulta, olenko tietoinen Hörtsänän arboretumista, jossa oli pähkinäpensaslehto. En ollut kuullutkaan ja hän kertoi, että siellä oli alettu raivaamaan esiin ja pelastamaan vanhoja kasveja ja puita.

Siitä asti, minulla on ollut halu käydä Hörtsänässä, mutta aina se vain on jäänyt. Vaikka rehuja elukoille käyn aika ajoin hakemassa Hankkijalta, ihan muutaman kilometrin päästä tästä salaperäisestä puistosta. ei vaan ole tullut sinne saakka ajeltua.
Ja joitakin vuosia sitten, Hörtsänä oli muistaakseni osallisena Avoimien puutarhojen -päivänäkin, mutta silloinkin matka vei ihan toiseen suuntaan.

Puukartat Hörtsänän pysäköintialueen kodan seinässä.


Pääsiäisen pyhinä katsoimme Beiben kanssa ihan mahtavan matkaohjelman kaikki jaksot Yle Areenasta. Egenland on ohjelma, mihin suomalaiset ovat saaneet ilmiantaa kotiseutunsa, ei välttämättä niin tunnettuja matkailukohteita.
Loistava ja koukuttava ohjelma, missä juonto tehdään molemmilla kotimaisilla kielillä, olematta kuitenkaan mitekään ärsyttävää ja häiritsevää.

Egenlandissa oli esillä tosi monta sellaista paikkaa, missä me haluaisimme käydä. Esimerkiksi paikkoja, mitkä ovat olleet ihmisten elämäntyö ja tehty alunperin heitä itseään varten.
Moneen paikkaan ei ole mitään pääsymaksuja ja ne ovat auki aina. Täynnä kiehtovia tarinoita, historiaa ja mikä parasta, ilman minkäälaista kaupallisuutta.
Ohjelmasarjan katsottuamme, oli kiva todeta siinä esiteltävän myös monta sellaista paikkaa, missä olemme käyneet. Rakastammehan kotimaanmatkailua ja lähimatkailua, jo ihan olosuhteidenkin pakosta! ='D

Ainut asia mikä Egenland -ohjelmassa häiritsi, oli joka jakson matkabloggareiden osuus. Se oli ihan turha mielestämme ja toi ihan turhaa toistoa jaksoihin. Tämän olisi voinut jättää pois. Ainakin niin, ettei ihan joka jaksoon niitä olisi tuonut. Vaan vaikkapa tehnyt oman jakson noille esittelyvideoille ja bloggareiden arvioille paikoista.

No, Egenlandin ansioista Hörtsänä tuli taas mieliimme, koska yhdessä jaksossa oli siitä esittely. Sanoinkin Beibelle, että kun lomalle jäädään, niin viimeistään tuolla käydään. Siis oikeasti, koska meiltä Hörtsänään ei ole kuin vajaat 40 kilometriä!

Ja niin me sitten yhtenä erittäin tuulisena, kylmänä ja sateenuhkaisena päivänä lähdettiin ihan varta vasten vierailulle Hörtsänään.

Me tiesimme suurin piirtein, missä tämä arboretum saattaisi sijaita. Oriveden Onnistaipaleen kylän tiesimme ja olimme siellä sijaitsevalla taimistolla käyneet.
Mutta tuonne Hörtsänään ei ole mitään opasteita ja GoogleMapsin navi meinasi meidät osoitteella ajattaa Hörtsänän vieressä olevan maatilan läpi. Onneksi maatilan tiellä oli Yksityisalue -kyltti ja osasimme epäillä, että Hörtsänään pääsee toistakin reittiä.
Ja niin pääsikin, ihan pienen matkan päässä oli tienhaara, kota ja pieni alue, minkä arvelimme olevan autoja varten.

Kodan ovi oli lukitsematon, joten sisällä käytiin.

Hieno tulipesä!


Ei ihme, että Hörtsänän arboretumia kutsutaankin 'Unohtuneeksi-' tai 'Salaiseksi puutarhaksi', koska ei sitä ihan hevillä löydä, jos ei vähän tiedä missä se on.

Kodalta lähtee kapea hiekkatie, peltojen halki, kohti ihan tavallisen näköistä, tiheää metsikköä. Uskon puute ja pieni arkuuskin iskee. "Saako sinne mennä ja onko se todellakin tuolla?"

Siellä se on, uskokaa tai älkää!
Mutta rohkeasti vain kohti metsikköä ja pian saavuimmekin opastetaulun luo. Siinä vähän kerrottiin Hörtsänästä ja maassa oli pieni peltirasia, mistä sai ottaa tilisiirron vapaaehtoista pääsy/kannatusmaksua varten.





Hörtsänän vierailuun kannattaa varustautua ainakin hyvillä kengillä. Millään flipflopeilla sinne ei kannata lähteä.

Valkoinen varjolilja oli aloittelemassa kukintaa

Olikohan tämä jokin jalava?

Upeita kotkansiipiä. Beibe näyttää mittasuhteita!

Hörtsänässä osa poluista oli ihan kunnon hiekkateitä. Mutta suurin osa oli juurakkoisia ja kivisiä polkuja. Minä kampurajalkaisena välillä pelkäsin, että kompuroin. Kun piti niin kauheasti valokuvata, eikä jalkoihin kerennyt katsomaan.

Puistoon oli laitettu myös taidetta kasvien sekaan!




Mutta hienosti selvisin, enkä kaatunut kertaakaan!

Tämä tuohituomi oli aivan ihana!

Kovassa tuulessa sen kuori ihan lepatti.

Hörtsänässä ei pääse vaikeasti liikuntarajoitteinen liikkumaan. Siellä on tosi paljon kaikenlaisia kiviportaita ja tosiaan polut ovat luonnontilaisia.



Arboretumin alapuoli oli täynnä huikean hienoja vanhoja puita. Koska ne olivat kasvaneet unohduksissa ryteikön keskellä, monet olivat kasvaneet pimeässä tilasta kilpaillen pitkäoksaisiksi.

Keltakoivu. Tälläinen meillä on Leppämäessä, mutta vielä ihan pieni.

Upea runko pihtakuusella.


Puiden alta löytyi nimikylttejä ja huomasimmekin, että Hörtsänässä oli varsinkin pihtakuusien eri muotoja tosi paljon.





Olimme ihan fiiliksissä noista isoista puista ja niiden mystisen näköisistä rungoista. Vaikka välillä hieman hirvittikin kulkea metsässä, koska tuuli oli todellakin kova. Puut nitisivät ja natisivat pahanenteisesti, mutta kestivät hienosti myrskyn.





En ala nyt tässä postauksessa ihan hirvittävästi Hörtsänän historiaa ja tarinaa kertomaan. Kuvat puhukoot puolestaan!
Netistä löytyy aikas paljon tietoa Hörtsänästä ihan guuggeloimalla. Ylen Egenlandin sivuilta löytyy hyvä, pitkä ja todella kattava tietopaketti Hörtsänän historiasta ja puiston vaiheista. Pääset lukemaan jutun tästä .


Hörtsänässä on luolakappeli.


Kappelin kattoa.

Sen verran kuitenkin avaan, että Hörtsänän arboretumin on perustanut 1900 -luvun alussa Hugo Hörtsänä. Puisto on ollut loistossaan 1920-1930 -luvuilla ja se on ollut viime vuosituhannen alussa ihan arboretumien kolmen kärjessä Tammiston ja Mustilan arboretumien kanssa.




Hugo Hörtsänä kaavaili pojastaan elämäntyönsä jatkajaa ja poika kouluttautuikin puutarhuriksi. Kunnes poika kaatui sodassa ja Hugo Hörtsänän kiinnostus arboretumiaan kohtaa laantui suuressa surussaan.

Kivessä olevat rinkulat kuvastavat tilan isäntiä.




Hugo Hörtsänä kuoli itse 1954. Toinen suuri takaisku suvulle oli 1973, kun tilan päärakennus tuhoutui tulipalossa. Hugo Hörtsänän arkistot tuhoutuivat palon mukana.

"Rakkaus!"

 

Hörtsänä alkoi jäämään unohduksiin 1950 -luvulla. Silloin tällöin siellä on ollut jotain toimintaa. 1970 -luvulla siellä on tehty kasvistokartoituksia ja nimikylttejä. 1992 Hörtsänä on saanut luonnosuojelualueen statuksen.



Puistoon istutetaan koko ajan jotain uutta!


Arboretumilla on ollut aina ystäviä ja siellä on tehty aika-ajoin talkootyötä. Mutta hoito on ollut satunnaista ja puisto on saanut rehottaa luonnotilassaan.

Puutarhurin mökki


Tuo puu oli meistä ihan huikean hieno!

Nykyiset omistajat Juhani ja Anne-Marie Hörtsänä ovat olleet kiinnostuneita arboretumin kunnostamisesta ja tekevät yhteistyötä puutarhuri Esa Kallion kanssa, joka työskenteleekin nyt Hörtsänässä. Hän on raivannut puistoa vuodesta 2015 ja työskentelee lähinnä yksin.
Beiben kanssa hänet näimmekin työn touhussa ja harmittaa, kun emme käyneet häntä tervehtimässä. Jotenkin ajattelimme, että häiritsemme häntä.

Meille tuli mieleen sen oksista ihan...

... koralliriutat! Eikö vain?

Sille löytyi onneksi nimikin!

Hörtsänää ei ole tarkoitus raivata entiseen loistoonsa. Mutta pelastaa vanhoja kasveja ja istuttaa sinne sellaista, mitä siellä on aikanaan, sen loistoaikoina kasvanut.
Puiston yläosissa olikin ihan selkeästi nähtävissä, että raivaus on tuottanut tulosta ja hienoja kivillä pengerrettyjä istutusalueita oli entisöity.


Illakko

Hörtsänän tunnusmerkkejä ovatkin luonnonkivipengerrykset ja -portaat. Myös myllynkiviä oli sijoitettuina siellä täällä kasvillisuuden seassa.
Keramiikkataidetta oli mielestämme kivasti ja liikaa häiritsemättä puiden ja pensaiden juurilla.




Hörtsänän kiehtovuutta ei heikennä suinkaan sen hieman surullinenkin historia. Mutta myös puistossa oleva, melkein kosketeltavan mystinen tunnelma tekee siitä kyllä mielettömän mielenkiintoisen matkailukohteen. Aiomme kyllä vierailla Hörtsänässä jatkossakin, ihan vain koska se on todella hieno paikka!


HÖRTSÄNÄN ARBORETUM

Onnisjärventie 11, 35300 Orivesi