Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 17. lokakuuta 2019

Havahtumisia normaaliin olotilaan, syksyisiin lapsuuden haju- ja makumuistoihin ja uusia luomassa! Ohje juurespihveihin!




Minähän olen syyslomalla. Jee! Tälläistä ihmettä en ole päässyt kokemaan 30 vuoteen. En saanut muistaakseni koskaan lomaa silloinkaan, kun tyttäremme oli päikky- ja kouluiässä. Nyt olen kyllä niin nauttinut tästä!



Olen kovasti miettinyt sitäkin, kuinka rikki olin vuosi sitten. Ehkä tosiaan oma eheytymiseni on hyvällä mallilla, koska nyt olen tiedostanut uupumukseni. Silloin kun olin siellä syvimmässä syöverissä, en sitä tajunnut. Olotila oli normaali, niin minä sen näin. Olin vain väsynyt ja syytin itseäni, että olen jotenkin huonokuntoinen ja rasitan itseäni liialla harrastamisella. Epäilin jopa jotain tappavaa tautiakin, joka vei voimiani. Onneksi oli ammattitaitoisia ihmisiä, jotka sanoivat minulle, ettei tuollainen olotila ole normaalia, vaan voi johtua uupumuksesta.




Viime syksynä ja talvena kuljin tosi paljon metsässä ja luonnossa. Niin olen tehnyt tänäkin syksynä. Havahduin tässä yhdellä metsälenkillä, että minun oli kevyt olla. Olin kyllä tämän tiedostanut jo jonkin aikaa, mutta nyt sen oikein tajusin.
Aiemmin oloni on helpottunut luonnossa, kun olen saanut olla siellä yksin, korkeintaan koira mukanani. Mutta koko ajan on ollut paino rinnassa ja hengittäminen on ollut raskasta. Olen pitkän aikaa ajatellut tosiaan, että olen vain niin huonossa kunnossa fyysisesti.
Huomasin myös sellaisen asian, että humina korvistani on kadonnut. Ihmeellinen ilmiö sekin! Onko se ollut sitä kuuluisaa sumussa elämistä? Sellaista ihan kuin veden alla oloa, joka nyt on hävinnyt.




Nyt on ollut mediassa todella paljon puhetta työuupumuksesta. Olen ihan suu pyöreänä seurannut tätä keskustelua, koska sehän kertoo minusta. Miten hämmentävää!
En voi sanoa olevani vieläkään selvillä vesillä, mutta jalkojen alla tuntuu pohja. On toisaalta aikas mielenkiintoistakin, kuinka olen muuttunut. En ole muistanutkaan olevani tälläinen ihminen. Tälläinen kiva! Niin itselleni, kuin muille. Minua ei ärsytä toisten iloisuus ja persoonat, sekä vastoinkäymiset eivät kaadu päälle, enkä jää niitä vatvomaan. On ollut aikas hämmentävääkin ottaa asioita hieman kevyemmin.




Tämä kertoo ehkä siitä, että uupumus on ollut läsnä vuosikausia. Olen perusluonteeltani aikas vahva selviytyjä, joka ei ole antanut periksi. Epänormaalista olotilasta tuli normi ja se muokkasi jopa minun persoonallisuuttani. Vuosi sitten vaan kamelilta katkesi selkä! Olen iloinen, että minua autettiin ja kerrottiin, ettei ole normaalia olla koko ajan pahalla mielellä, itkeä koko ajan, ärsyyntyä muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä ja että jatkuvasti närästää. Uskomatonta, että osa fyysisistä oireistani olivatkin henkisiä.




Olenkin ihmeellisesti alkanut entistä enemmän huomaamaan asioita ympärilläni. Olen aina ollut kova havainnoimaan kaikkea, mutta nyt jotenkin aistit ovat herkistyneet vuosien lukossa olon jälkeen.
Olin tässä yhtenä päivänä lähdössä Maurin kanssa metsälenkille, kun nenääni tulvahti jännä tuoksu. Heti tajusin, että tämä tuoksu kuuluu syksyyn ja että se on minulle tuttu lapsuudestani.
Tuoksu tuli meidän kanitarhan vierestä ja seisoin siinä vaahteran alla nuuskuttelemassa, kunnes tajusin sen tulevan maahan pudonneista vaahteranlehdistä.
Silloin kun minä olen ollut pieni, meillä oli tapana käydä hyppimässä isoissa vaahteranlehtikasoissa Tampereen puistoissa syksyisin. Siihen aikaan puisto-osasto haravoi lehdet valtaviin kasoihin ja meistä oli ihanaa käydä niissä leikkimässä. Vähän ehkä salaakin niissä leikittiin, koska mehän leviteltiin ne pitkin ja poikin, kun niissä riehuttiin. Ihana hajumuisto!



Kylmä omena suoraan puuta iltapimeällä syötynä taskulampun valossa. Siinä yksi lapsuuteni syksyinen makumuisto!
Me olimme paljon meidän mökillä syksyviikonloppuisin. Ja mökin puutarha oli täynnä omenapuita. Puutarhassa leikittiin taskulamppulittaa tai jotain vastaavaa leikkiä. Mökillä oli iltaisin ihan säkkipimeää, koska asutusta ei ollut ihan vieressä, saatikka katuvaloja. Tämä oli tosi jännää kaupunkilaislapsesta!
Siinä leikin tuokseen lomassa tuli syötyä omenia. Ne olivat pinnaltaan kosteita ja haukatessa tuntuivat niin kylmiltä, että ihan hampaisiin vihloi. Mutta niin hyviä!
Olenkin fiilistellyt tätä tunnetta iltaisin syömällä omenan ulkona otsalampun valossa. Poikkean puutarhaan iltatallireissulla ja syön yhden omenan. Ihan luksusta!



Meillä ei kotona juurikaan valmisruokaa syöty. Veri- ja pinaattilättyjä, kalapuikkoja ja jotain sellaisia. Mutta yksi minun ja äitini yhteinen herkku, jota äiti joskus meille kahdelle osti, oli Saarioisten kasvispihvit. Irtomyynnistä pari pihviä, jotka hän paistoi meille voissa pannulla välipalaksi, kun tulin koulusta. Ne maistuivat niin hyviltä, edelleenkin!



Jotenkin tässä lapsuuden haju- ja makumuistojen myllerryksessä minun alkoi tekemään mieli noita kasvispihvejä. Beibehän on tuolla kyseissä firmassa töissä, mutta ei ikinä muista minulle noita kasviherkkuja myymälästä tuoda. Päätin siis tehdä sellaisia itse!



Palsternakkaa, porkkanaa ja sipulia löytyi omasta takaa. Mukulaselleriä olin ostanut erästä toista ruokaa varten, mutta sitä piisaisi kyllä pihveihinkin. Kaalia minulla ei nyt ollut, mutta ajattelin pihveistä tulevan hyviä ilman sitäkin. Korppujauhoja, kananmunaa, sulatettua voita, hieman vehnäjauhoja ja mausteita. Täts it, ja sain kyllä aikas lähelle makumaailman lapsuuteni herkkupihveihin!




JUURESPIHVIT


  • 3 porkkanaa
  • 1 palsternakka
  • 2 pientä/1 iso sipuli
  • pala juuriselleriä
  • 1 dl korppujauhoja
  • 0,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 1-2 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 1 tl paprikajauhetta
  • reilu hyppysellinen valkopippuria
  • hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää
  • 50g sulatettua voita
Öljyä ja voita paistamiseen

Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi. Leikkaa sipulit hienoksi kuutioksi veitsellä. Laita raasteet ja sipuli kulhoon, sekoita ja lisää kaikki muut aineet voita lukuun ottamatta. Sekoita massaa jonkin aikaa huolellisesti sekaisin ja lisää sulatettu voi. Sekoita hyvin ja anna turvota noin puoli tuntia.

Kuumenna paistinpannu ja lisää siihen öljyä ja nokare voita. Ota massasta nokareita ja muotoile ne käsin pihveiksi. Laita pannulle ja voit vielä vähän painaa niitä littoisemmiksi. 
Paista miedolla lämmöllä kullanruskeiksi molemmin puolin noin 7 min/puoli. Voit myös vain ruskistaa pihvit pannulla ja kypsentää ne loppuun uunissa 200 asteessa n. 15 min.




Tarjoile kylmän kermaviilikastikkeen ja perunan kanssa. Tai makaronin kanssa, kuten lapsuudessani syötiin. Nuudelit sopivat nykyaikaisemmin myös! Nämä passaavat kyllä hyvin hampurilaisenkin väliin!



Olen tiedostanut olevani isossa roolissa uuden sukupolven makumuistojen luojana. Mielestäni yksi suurimpia rakkaudenosoituksia mitä voin lapsenlapselleni antaa, on ruoka. Ja se, että mummulaan tullessa kokoonnutaan yhdessä ruokailemaan.  Olisi ihanaa, kun Kuukuna muistelisi joskus isompana mummulasta saatuja makumuistoja. Niin niitä hyviä, kuin huonojakin!


Minulla on vanha Arabian kannellinen uunivuoka, mihin mummuni teki aina makaronilaatikkoa. Sellaista, missä ei ollut lihaa. Jauhelihan yleistyttyä, äitini teki tuossa samaisessa vuuassa lihamakaronilaatikkoa.


Vuoka kulkeutui jossain vaiheessa meidän mökiltä minulle tänne Leppämäkeen. Jatkan täällä lihamakaronilaatikkoperinnettä tällä samaisella vuualla, koska siinä vain tulee maailman paras makaronilaatikko.
Se täytyy tehdä perinteitä kunnioittaen, mausteenaan vain vähän suolaa, pippuria, hipsaus paprikajauhetta ja lihaliemikuutio. Munamaitoon, ilman mitään juustokikkailuja.
Vuokaan mahtuu juuri pikkuisen vajaa pussi makaronia keitettynä, 400 g rasvaista jauhelihaa käristettynä sipulin kanssa ja maustettuna, litra maitoa, jota on lämmitetty ja sulatettu lihaliemikuutio ja sekoitettu 3 kananmunaa.
Piripintaan täynnä oleva vuoka laitetaan ilman kantta uuniin 175 asteeseen ja annetaan paistua n. tunti, kunnes on kauttaaltaan hyytynyt. Jos pinta meinaa palaa, kansi laitetaan päälle. Nautitaan suurella nautinnolla ketsupin kanssa.



Onko Sinulla lapsuudestasi haju- tai makumuistoja? Entäpä jotain lemppariruokaa, jota lapsuudestasi muistelet? Olisi kiva kuulla Teidän lapsuuden ruoka- tai leikkimuistoja!


sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kullanhuuhdontaa koulussa ja opiskeluprojektina koululaisvierailu Leppämäkeen!



Tälläinen ruusunmarjaverho tehtiin opiskelutilan eteisen
ikkunaan. Kerättiin itse ruusunmarjat, pujoteltiin niitä
kasviväreillä värjäämiimme lankoihin ja ripustettiin
mettästä löydettyyn kepakkoon. Nämä tämmöiset jutut
ovat niitä luonnonvaratuottajien hommia!


Meidän opiskelumme luonto- ja ympäristöalalla on projektiluonteista. Meiltä edellytetään suunnittelmaan projekteja, jotka hyödyntävät meidän opintojamme. Jokainen joutuu itse vähän katselemaan perusteista, mitä mikäkin valinnaisaine ja sen arvostelu vaatii.

Vaikka tämä tyyli tuntuu välillä hieman raskaaltakin, on siinä etujakin. Ei tarvitse kohderyhmää lähteä välttämättä etsimään oman luokan porukkaa pidemmältä. Näin muutkin pääsevät osalliseksi muiden oman alan opiskelijoiden osaamisesta.

Kuten luonto-ohjaaja opiskelija Susanna järkkäsi meille koululle kullanhuuhdontapäivän. Hän roudasi pohjoisesta omalta kultavaltaukseltaan kaivettua soraa ja me päästiin sitä vaskaamaan.



Ensin oli pieni kullankaivuuaiheinen tietovisa, keksittiin meidän joukkueen kultavaltaukselle nimi ja etsittiin myös perinnepihan alueelta sinne piilotettuja "kultakimpaleita". Tutustuttiin lisäksi kullankaivuun sanastoon.



En ollut ikinä vaskannut kultaa ja oli kiva kokemus! Tosin nopeasti huomattiin, että ne harvat ikku pikku hiput, jota paljain silmin hädin tuskin näki, oli tosi harvassa. Minä löysin kaksi sellaista äärettömän pientä rippusta.

Kullankiilto silmissä! =D Tiinalle kiitos kuvan ottamisesta!


Rikkauksiin ei siis päästy, mutta oli mukavaa puuhaa luokkakavereiden kesken. Ja tietysti nokipannukahvittelun lomassa!



Meillähän on täällä Kuhmalahdella ollut surullinen Pohjan koulun lakkautus. Siitä johtuen Kuhmalahden koulu on hajautettu päiväkotiin ja Pentosaliin, joka Kangasalan kaupungin ja Kangasalan seurakunnan yhteinen monitoimitalo.

Kuukunan kanssa valmistelemassa kanalaa vierailua varten.


Alkusyksystä, kun minä olin aloittelemassa omaa opiahjoani luonto- ja ympäristöalalla Ahlmanilla, luin Sydän-Hämeen lehdestä jutun Kuhmalahden koululaisten arjesta. Jotenkin minun sydämeeni otti se, että koululaiset viettävät välituntejaan Pentorinteen pysäköintialueella ja muutenkin nykyinen järjestely vaatii todellakin soputumista niin oppilailta, opettajilta ja muulta henkilökunnalta.

Käytiin myös moikkaamassa mummun puuystävää,
vanhaa haapaa ja raivaamassa vähän reittiä
puun luo.

Pitihän sitä vähän ihmetellä, että kuinkas iso se onkaan!

Ja miltä sen runko tuntuu!


Väkisinkin tuli mieleen oman tyttäreni oppivuodet Pohjan koulussa. Hän vieläkin lämmöllä muistelee aikaa siellä. Ja kuinka hyvää kouluruokaa siellä sai syödäkseen!

Kaikenlaisia juttuja piti kerätä koululaisten tunnisteltavaksi!




Olin jo ennen omien opintojeni alkua ajatellut, että haluan "tuoda/luoda jotain" tänne Kuhmikseen. Luontopainotteista toimintaa niin lapsille, kuin ihan kaikenlaisille ryhmille. Olin miettinyt, että olisi mahtavaa tehdä yhteistyötä koulun ja päiväkodin kanssa. Sitä mitä se olisi, minulla ei ollut aavistustakaan. Mutta ajattelin siihen saavani ideoita ja ohjausta omista opinnoistani.

Puuvisa kiinnitettynä puruvaraston seinään.

Otin valokuvat itse meidän pihasta ja keksin kysymykset eri
puista itse. Monistin ja laminoin... aikas homma!


Työssäni olen vuosia tehnyt työhönopastusta, mutta lasten kanssa toimimiseen minulla ei ole kokemusta. Ajattelin kuitenkin tarjota koululle vierailupäivää tänne meidän kotiin Leppämäkeen. Jostainhan sitä on itselle kokemusta hankittava ja niinpä otin yhteyttä kouluun. Selitin olevani opiskelija ja tarvitsevani kokemusta erilaisten ryhmien ohjaamiseen. Minulla on esimerkiksi valinnaisena erityisryhmien ohjaaminen luonnossa.

Lisäksi keräsin ja kuivasin meidän puista lehtiä. Ne laminoin
ja numeroin, jotta koululaiset saisivat niitä arvuutella.


Koululta innostuttiin asiasta ja se johti siihen, että meille tuli vierailulle Kuhmalahden koululaiset eskareista kuutosiin. Yhteensä 36 oppilasta opettajineen, kahtena ryhmänä!

Sain onneksi luokkakaverini Kulta-Susannan avuksi. Heti päivän alussa oli kyllä selvää, että hänen apunsa ohjaamisessa oli ihan korvaamatonta! Yksin minulla olisi kyllä tullut tosi kiire ja en olisi pystynyt niin hyvin keskittymään oppilaisiin. Ja olihan paljon mukavampaa touhuta kahdestaan!

Aamu oli kylmä ja sumuinen. Ollan Lakritsan ja Maurin kanssa
lähdössä lapsia vastaan meidän tien haaraan. Kissa tosin
häippäs, kun näki lapsien paljouden! ='D


Olin suunnitellut päivän ohjelmaan jutustelua luonnon monimuotoisuudesta, kerroin hieman meidän tilan ja tämän alueen historiaa, tunnisteltiin puita, käytiin moikkaamassa haapavanhusta, ihmeteltiin kelopuussa olevia tikankoloja, testattiin puutietoutta puuvisailussa ja tunnisteltiin puiden lehtiä sekä käpyjä. Eväät oli tietysti isossa osassa ja koululaiset toivat mukanaan makkaroita kodassa nuotiolla paistettavaksi. Isommat koululaiset olivat jopa leiponeet itse evässämpylänsä ja omenapiirakkaa.

Kodassa lämmiteltiin, syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa.


Meidän eläinten roolia retkipäivässä ei voi todellakaan vähätellä! Mauri sai rakkautta ja silittelyä niin paljon, että se nukkui koko lopun päivää!
Lötkö -kani kiinnosti kovasti ja kanoja päästiin ruokkimaan Kuhmalahden kaupan meille lahjoittamilla leivillä.

Mauri on ihan piiritettynä!

Lötkö-kani!

Kanatkin kiinnostivat kovasti!


Lampaista Tippi osoitti niin upeaa käyttäytymistä! Se toimi terapialampaan hermoilla, vaikka ympärillä pyöri monta lasta kerrallaan ja osa ihan kapsahti sen kaulaan.
Tipin karitsat eivät antaneet silittää, mutta lapsia kiinnostivat ne silti. Ja muksut kyllä osasivat tosi hyvin käyttäytyä eläinten kanssa!

Karitsat arastelivat lapsia, mutta Tippi näytti terapialampaan hermonsa ja viihtyi
rapsuteltavana.


Saimme vierailupäivään kauniin syyspäivän, mutta oli aikas kylmä. Niinpä kodassa tulistelusta taisivat kaikki pitää. Opettajat haltsasivat ihanasti ruokailun, minun ja Susannan ei tarvinnut siihen juurikaan puuttua. Mitä nyt paperia vähän ojenneltiin!

Pieniä käsiä palelsi ulkona touhuamisen jälkeen
ja niitä oli mukava lämmitellä avotulella.


Saimme kyllä hyvää oppia molemmat tästä tapahtumasta. Minä olin ehkä hieman liikaa ajatellut ohjelmaa ryhmille. Tiedostin kyllä sen, että eläimet ovat ne kiinnostavin juttu. Niiden kanssa seurustelu veikin enemmän aikaa, kuin olin ajatellut. Mutta koska opettajat osallistuivat oppilaiden ohjaukseen tosi paljon, sekä me jaettiin Susannan kanssa oppilaita ryhmiin, saatiin mahdutettua lyhyeen aikaan tosi paljon. Tästä oppineena seuraavilla kerroilla vähemmän ohjelmaa ja enemmän yhdessäoloa. Tuli kyllä taas itsestäni se tuotantotyöntekijä esiin kerta heitolla ja tästä tehokkaan tuottavasta ajattelutavasta on päästävä eroon luontoihmisenä! ='D

Käytiin metsässä katsomassa keloontunutta koivua,
missä oli tikankoloja.


Nythän koulu hoiti eväät retkelle. Sain silti paljon vinkkejä ruokailun järjestämiseen tuon tapaisille ryhmille. Tämänkään ei tarvitse olla mitään rakettitiedettä; makkaraa, sämpylää ja sen sellaista riittää. Tietysti erikoiruokavaliot ja allergiat huomioiden!

Kuinkas monta käsiparia tarvittiin haavan ympärysmitan mittaamiseen? Monta!


Lasten kanssa oli ihanaa jutustelua ja oli ilo huomata, kuinka vilpittömiä he olivat. Luontotietoutta löytyi tosi paljon ja he olivat kiinnostuneita.

Itse en kerinnyt ohjaamiseltani kuvaamaan, mutta
Susannalle kiitos näistä kuvista. Hän sai kyllä
päivän tunnelman hienosti taltioitua niihin!


Eräs poika sanoi niin ihanasti, kun olimme isoa haapaa katsomassa metsässä. Hän oli ihan hymyssä suin ja sanoi niin tykkäävänsä metsässä olosta. Kysyin häneltä, käykö hän usein metsässä. Ei kuulemma käynyt, mutta aina kun käy, hän pitää siellä olosta tosi paljon. Juuri näin!


maanantai 7. lokakuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää osa 9; mitä kuuluu ja tuliko sitä satoa?


Zilga viinirypäle teki ensimmäistä kertaa jättisadon.
Pieniähän ne itse rypäleet olivat, mutta tosi maukkaita.


Syksy on pitkällä ja on taas aika omavaraisuusbloggareiden Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavassa yhteispostauksessa, omilta kiireiltään ehtivät bloggarit kertovat suunnitelmistaan, haaveistaan ja etenemisestään kohti omavaraisempaa ja kenties ekologisempaa, sekä kestävämpää elämäntapaa. Tämä on mukava tapa jakaa kuulumisia ja tietoakin niin teille lukijoille, kuin meille muillekkin tähän yhteispostaukseen osallistuville.

Viimeiset tomaatit kerättynä ja keittiön pöydällä
kypsyneinä.


Tuttuun tapaan löydät minun tähän sarjaan kuuluvat postaukset suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Linkit muiden bloggareiden postauksiin löytyy tämän postauksen lopusta.

Jalapeno ja Biquinho -chilit etikkaliemeen säilöttynä.


Syksy on todellakin saapunut Leppämäkeen. On kylmää ja PIMEÄÄ! Ilta seitsemältä alkaa olemaan jo niin hämärää, että otsalampusta on tullut taas joka päiväinen apuväline. Aatelkaas, kun kelloja taas kohta siirretään kohti mennyttä kesää...

Presidentti -omenia kuivattuna ja anopinkieli, joka vietti
kesänsä leikkimökin eli minun muijaluolan terassilla.


Tämä syksy toi mukanaan ikävän tapauksen. Jouduimme hätäteurastamaan lemmikkilehmämme Hehkun. Kerroin siitä Leppämäki on lehmätön! postauksessa.

Olen suuri vihreiden kuulien ystävä, mutta nämä oli
vähän pettymys. Kuulat kuulina!


Tämä asia on ristiriitainen. Omavaraisuuden kannalta joo, nythän meillä on pakastimet täynnä lihaa niin meille ihmisille, kuin meidän lihaa syöville eläimillekkin.
Mutta emme olisi halunneet luopua vielä Hehkusta. Sen kuolema koskettaa vieläkin ja olisimme toivoneet sille monia, monia elinvuosia lisää.
Mutta näin nyt kävi ja olen tyytyväinen siitä, että pystyimme sen kärsimykset lopettamaan nopeasti.



Minun koulukiireeni ovat vieneet oman osansa tilan töistä. Toisaalta olen pystynyt jotain juttuja yhdistämään kouluun. Kuten esimerkiksi sienestäminen on ollut sellaista.
Koulu on ollut ihanaa, mutta raskastakin. Koko ajan pitää kehitellä projekteja ja niitä pitää suunnitella oman opintosuunnitelman mukaisesti. Pitää siis itse olla ajantasalla siitä, että omat opinnot etenevät. Tietysti niitä vastuuvalmentajatkin seuraavat, mutta on annettu ymmärtää, että päävastuu on itsellä.
Jo tämä on tuonut oman lisänsä tähän opintotouhuun, kun tarvitsee tälläisiäkin asioita opetella, alan asioiden oppimisen lisäksi.
Iso huoli omista luonnonvaratuottajan opinnoista tuli eteen, kun meidän päävalkku ilmoitti jäävänsä pois ainakin ensi kevääseen asti. Hän oli henkilö, jonka osaamisen ja tieto/taidon varaan olin omia opintojani aikas pitkälle laskenut. Hänellä oli niin vankka osaaminen juurikin luonnonvaratuottamisen osalta. Paska juttu, mutta ymmärrän häntä kyllä ja päätös oli ihan hänen oma asiansa.
No, meille jäi kyllä 3 valkkua. Heilläkin on luonto-osaamista muillekkin jakaa, mutta ei kuitenkaan ihan tuon tasoista, kuin tällä meidän lähtevällä valmentajalla. Mutta näillä mennään, eikä muuta voida!

Maurin kanssa löydettiin suppiksia, herkkutatteja,
kantarelleja ja veriseitikkejä.

Tässä valmistuu yhteistyönä muiden luonnonvaratuottaja-
opiskelijoiden kanssa ruusunmarjaverhot meidän
luokkatilan eteisen ikkunaan. Tuo lanka, mihin itse
keräämämme marjat pujotetaan, on värjätty kanadan-
piiskulla.


Oman mausteensa on tuonut tietotekniikan reistaileminen. Känny meni vaihtoon, kun vanhassa muisti oli koko ajan täynnä. Vaikka kuinka tyhjensin välimuistia, poistin kuvia ja sovelluksia, aina vaan tökki. Sinne vilahti taas muutama satku. Mutta tarvitsen nyt ihan noiden opintojen takia sellaisen kännyn, mihin voin luottaa ja että sillä pääsee katsomaan sähköpostit ja lataamaan karttasovelluksia sun muita.

Kuukunallekkin maistuu mummulan perunat ja
voitattikastike.


Uuden läppärin hankin myös opintojen alettua. No, nää tietokoneet on siitä mainioita, kun ne ajattelevat sinun puolestasi, että mitä sinä mahdollisesti sinne koneellesi tarvitsisit ja latailevat ittekseen kaikenlaisia ohjelmia. Siinähän kävi sitten niin, että koko ajan oli jotain latausta kesken ja kone kävi tosi hitaalla ja esim. kuvien siirtäminen kamerasta tai kännystä ei enään onnistunut. Kone huoltoon ja onneksi on vanha kone vielä toiminnassa. Tosin sekin lähtee samaan paikkaan huoltoon, kunhan toinen kotiutuu. Alkoi sekin tökkimään. Argh! Tietotekniikan pitäisi helpottaa ihmisen elämää. Hölynpölyä, sanon minä! =D
Kuvat on nyt pitänyt näihin postauksiin ladata suoraan kännystä, kun toi läppärikin on huollossa. Kyllä mä sanon, että!



Minä olin viikon verran kuntoutuksessakin. Vaikka kävin siellä kotoa, vei sekin jonkin verran aikaa näiltä kotihommilta.
Tämä oli nyt kolmas ja viimeinen jakso Kelan moniammatillista yksilökuntoutusta, mihin hain silloin viime syksynä samalla kun hain vakuutusyhtiöltä ammatillista kuntoutustukea alan vaihto varten.
Tämä viimeinen jakso oli kyllä tosi mukava! Sain kovasti hoitoja ja ihan sellaista välittämistäkin. Tukea arjessa jaksamiseen henkisellä ja fyysisellä tasolla.
Kunto ei mitenkään radikaalisti ole noussut, ihan samalla (huonolla) tasolla mennään. Mutta lihaskuntotestissä ja puristustesteissä oli huikean hienoa edistymistä. Yläraajojen kunto on noussut ja käsien voimat ja toimivuus on palautuneet ihan merkittävästi. Se oli hirmu mukava uutinen ja tukee päätöstäni lähteä ammatinvaihtoon entisestään.
Vaikka minulla on ollut selkä- ja jalkavaivoja koko syksyn, tämä käsien toiminnan palautuminen oli niin hieno asia, että en jaksa ottaa paineita muista vaivoista. Pääasia, että kädet pelaa!
Selkä vihoittelee minulla edelleen ja flunssaakin pukkaa. Beibekin on ollut flunssassa ja ei meinaa siitä parantua. Asiat voisivat terveyden kannalta olla paremminkin, mutta näillä menemään!




Meillähän on ollut täällä remppaakin. Ollaan revitty yläkerrasta alkovi auki kattorakenteita myöten. Alunperin piti vaan ottaa pintamateriaalit irti ja heittää uutta panelia ja tapettia kehiin.
Eihän tämäkään mennyt samoin kuin siellä suomenruotsalaisessa nikkaroinnin paratiisissa! Kun vanhaa korjaa, se on yksi askel eteen ja monta taakse.
Olemme kaksi kertaa aiemminkin tapiseeranneet tuon alkovin. Tämä yläkerran huone on ollut meidän tyttären huone. Nyt se on toimittanut jo monta vuotta telkkuhuoneen virkaa.
Likka aina valitti, että huone on kylmä kuin ryssän helvetti. Joo, onhan siellä aina vähän holtna ollut, mutta ei koskaan olla mittarilla kattottu lämpötiloja. Ja ikkunatkaan eivät ole kuuraan vetänyt!
Nyt kun Beibe sitten kuitenkin repi laudoituksen irti, ilmeni että villaa on, mutta sellaisia pieniä soiroja siellä täällä. Ja sieltähän välistä ihan kattolautoitus välistä vilkkui! Että ei ihme, että on ollut vähän vilakkaa!



Sitten tosiaan kuoli lehmä ja noi kaikki edellämainitut jutut, niin remontti on vähän viivästynyt. Eipä ole paljon tullut iltasella telkkua kattottua, kun pohjoistuuli vinkuu niskaan! Heh heh!
Mutta eiköhän tämäkin tästä pikkuhiljaa lutviudu!

Bataattisato normalisoitui surkeaksi viime kesän huippu-
sadon jälkeen. Saatiin yksi pellillinen hirmu hyvän
makuisia bataattiranuja. Siinä se sato sitten oli!


Mutta... on täällä jotain saatu omavaraisuudenkin suhteen aikaan! Olen sienestänyt ihan hulluna. Ja mikäs sen parempaa, kuin niitä on löytynyt ihan tästä meidän tontilta.
Opin sellaisen tatin tänä syksynä, kuin voitatti. Niitä putkahtelee pitkin pihatietä ja nurmikoita. Ollaan syöty voitattisoosia tosi paljon ja jopa Kuukuna on siitä pitänyt.

Voitatteja on löytynyt tosi paljon ihan pihasta!


Muutenkin on herkkutatteja ja punikkitatteja putkahdellut sinne tänne, vaikka jo ehdin harmittelemaan niiden vähyyttä. Tämä kesä ja syksy on taas kerran ollut poikkeuksellinen säiden suhteen ja sienet ovat olleet vähän niin kuin myöhässä. Tatteja ollaan syöty erilaisina paistoksina ja muhennoksina ja olenpa niitä kuivannutkin.

Lammastarhan vierestä löytyi herkku!


Olen myös hieman ennen tämän selkäni kipeytymistä, hiippaillut tossa lähimetsässä. Lähinnä värjäyssieniä sieltä etsin, mutta silmät vain hakeutuivat suppilovahveroihin. Niitäkin siis on hieman kerättynä, mutta täytyy odotella selän norjistumista.

Kanoilla on sulkasato ja munintauko. Vietetään siis
munatonta aikaa!


Kasvimaalla ollaan satoa korjattu. Perunaa tuli tosi hyvin ja sitä ollaan syötykin lähes koko kesä. Kellariinkin saadaan monta laatikkoa.

Silmä lepää!


Palsternakkaa tuli määrällisesti paljon, mutta koko  jäi jostain syystä pieneksi. Nämähän oli kuitenkin syyskylvetty ja yleensä ne kasvavat näin kylvettynä hyvin kokoa. Syytän kuivaa kesää ja laiskaa kastelijaa.

Kyllä näillä hetki pärjätään. Perunaa, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa
ja valkosipulia.


Syyskylvettyä porkkanaa syötiin koko kesä. Aika paljon niistäkin alkoi tekemään kukkavartta, mutta syötäväksikin jäi. Muutama kilo ihan jäi maasta nostettavaksikin.
Jostain syystä kevätkylvetyt porkkanat lakkasivat kasvamasta. Joistain lajikkeista saatiin hieman sellaista babyporkkanan kokoista, mutta pari lajiketta lopettivat kasvun lähes itämisensä jälkeen. Niissä ei ollut mitään taudin merkkejä. Ne vaan juroivat, eivätkä kasvaneet.

Pieniä, mutta kauniita! <3


Sipulia tuli myös määrällisesti paljon, mutta kok jäi pieneksi. Tämä hieman harmittaa, koska sipulia käytämme paljon. Tämän kesän sato ei kyllä riitä lähellekkään koko talvea. Hyvä jos tämän syksyn!

Ilmaista ruokaa; lahjaksi saatua kauriin ulkofilettä, herkkutatti-
sipulipaistosta, paprikaa, lohkoperunoita ja hapatettuja
papuja. Kaikki kasvikset omasta pihasta!


Kaalit menivät muihin suihin. Paitsi lehtikaali piristyi ilmojen kylmettyä ja sitä taidetaan saada ihan kuivuriinkin. Jotkut kukkakaaleista selvisivät kirppahyökkäykseltä ja epätoivon vimmalla yrittävät kasvaa. Mutta kyllä taitaa aika niiltä loppua! Jätin ne kuitenkin vielä kasvimaalle, koska niiden lehdet ja naatit ovat huippuhyvää ruokaa lampaille ja kanille.

Lehtikaalit alkoivat kukoistamaan!


Kesäkurpitsaa ei tullut koko kesänä kuin ehkä parisen kymmentä pötkylää. Se on muuten vähän! Ollaan totuttu siihen, että me syödään melkein vain ja ainoastaa kesäisin kesäkurppaa.
Mutta oli ehkä ihan piristävävääkin, että tuli tälläinen välivuosi. Ja sain onneksi luokkakaveriltani muutamia, jotka keittelin kesäkurpitsabologneseksi pakkaseen talven varalle.



Talvikurpitsojakaan ei tullut kovin montaa. Mutta juuri saatiin viime vuotiset syötyä pakkasesta, että ei mitään kurpitsariippuvuutta ole ehtinyt muodostua.

Antonovkan iso omena!


Omenia on vielä puissa. Vanha Antonovka on ihan täynnä omenaa ja niitä pitäisi kerätä kellariin. Ne ovat yleensä säilyneet ainakin helmikuuhun ja olemme syöttäneet niitä eläimille. Usein olen omenahilloakin keittänyt niistä vasta lähempänä joulua tai ihan kevättalvella.
Nyt vaan on sellainen "ongelma", kun Hehkua ei ole ja noi meidän kermaperselampaat eivät omenia ja porkkanoita syö! No, voi olla, että talvella mieli muuttuu.

Flunssan torjuntaa kasvimaalla; minttukaakao!


Puolukkaan piti mennä, kun löysin sittenkin hyvän paikan. Mutta sitten meni selkä ja jalkaterät kipeytyivät, niin sinne jäivät. Kuten metsässä ovat vielä karpalotkin.

Kun korjasin valkosipulit pois, kylvin hernettä ravinteiden-
nostatus kasviksi ja ihan rikkaruohojakin torjumaan. Ollaan
itsekin näitä versoja syöty, mutta eläimille näistä saa
vihreää syksyyn.


Pensasmustikat tekivät niin huikean sadon, että jopa pakastin niitä. Ja tyttäreni keräsi niitä tuorepuuroissa syötäväksi ja laittoi pakkaseenkin. Niitä on vieläkin pensaissa!

Mummun ja papan muru käy ahkerasti auttelemassa
hommissa!


Kasvihuoneista saatiin ja ei saatu satoa. Tomaattia tuli sitten, kun vain alkoivat kypsyä. Niitä syötiin ihan kyllästymiseen asti tuoreina. Keittelin niistä pastakastiketta, tein paseerattua tomaattia pakkaseen ja muutamaan otteeseen uunikuivattuja tomaatteja.

Paprikaa ja chilejä on vielä kasvihuoneessa.


Paprikaa ja chilejä tuli hyvin. Alkoivat kypsymään sen jälkeen, kun latvoin ne. Osa on vieläkin kasvihuoneessa, kun en oikein tiedä mitä niistä tekisin. Savustettua ja kuivattua chilijauhetta on edellisiltä vuosilta runsaasti.

Ihanan punaisia!


Kurkussa oltiin omavaraisia koko kesä. Mutta melonit eivät onnistuneet ollenkaan. Olen aina silloin tällöin niistäkin hyvän sadon saanut, mutta tänä vuonna ei tullut yhtäkään. Ne kyllä kukkivat, mutta pölytyksestäni huolimatta, hedelmät eivät alkaneet kehittymään.

Syksy! <3


Papuja tuli ihan hyvin. Niitä syötiin tuoreina ja osan hapatin. Taite- ja pensasapavut ovat kylläa sellaisia perusvarmoja. Vaikka nytkin oli aikas kylmää, silti sato oli keskinkertainen. Härkäpavut ryöppäsin ja pakastin.

Japaninvaahterassa upea syysväri!


Tälläistä tämä on ollut taas tänä satokautena. Ja niin kuin monena muunakin. Jotain tulee tyyliin ovista ja ikkunoista, ja jotkut eivät onnistu ollenkaan.

Oikealla omien kanojen munia ja vasemmalla luomu-
kananmunia, Värissä on eroa!


Vaikka olisihan se hienoa, että kaikkea tulisi niin paljon, että kellari ja pakkanen olisi ihan tupaten täynnä. Mutta ollaan ajateltu noiden vihannesten osalta, että on hienoa olla omavarainen niiden suhteen ainakin se aika vuodesta, kun ne ovat kaupassa kalliita. Esimerkiksi porkkana; sehän maksaa varhaisvihanneksena monta euroa/ muutaman porkkanan nippu. Nyt sitä saa kaupasta euron kilo. Samoin sipuli sun muut!

Sain "huikean" punajuurisadon! Mikä siinä on kun nämä
ei onnistu?


Näin meillä on ainakin tämä kesä nyt mennyt. Ollaan oltu tosi omavaraisia ruokamme suhteen. Viime syksyn lihatkin ovat riittäneet hyvin. Tosin olemme syöneet koko kesän todella kasvispitoisesti.

Viinirypäle-omenamehua!


Ja ollaanhan me nyt saatu säilöönkin vaikka mitä. Se kolmas pakastin jouduttiin hankkimaan!



Mitenkäs muilla on mennyt? Kiva päästä taas lukemaan muiden puuhista! Alla linkit heidän postauksiin.
Onneksi minulla alkaa viikon päästä sellainen ihme kuin SYYSLOMA! Ehdin keskittymään ehkä paremmin lukemaan muiden kuulumisia ja josko ehtisin tekemään syyskylvötkin kasvimaalle. Nähtäväksi jää!

Kesäkurpitsapihvejä, paistettuja perunoita, hapatettuja papuja,
herkkutattipaistosta ja uunikuivattuja tomaatteja. Kaikki itse
kasvattua ja kerättyä.


Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-9/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/10/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/10/suuntana-omavaraisuus-9.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/10/syksyn-kuulumisia-hyotytarhasta.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=804
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-sato.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/10/omavaraistelevaa-elamaa-osa-9-mita.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/10/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/10/07/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-9
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992
Caramellia https://caramellia.fi/lokakuun-kuulumiset/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/10/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-9-sato.html

Ihanaa syksyä teille kaikille! <3


Erään luokkakaverin tekemä syyskranssi meidän luokka-
tilan oveen.