Suuntana omavaraisuus, osa 5: Kevään keikuntaa!

 

Toukokuu on täällä ja se taitaakin aloittaa kauden ensimmäiset todelliset kiireajat omavaraistelun saralta. Kaikki pitäisi saada istutus ja kylvökuntoon, kompostit tyhjättyä, eläinten kesälaitumien aitaukset korjattua ja niin edelleen. Tervetuloa taas Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan kuukauden postauksen pariin!

Huhtikuussa oli hellettä ja pakkasta, sekä kaikkea siltä väliltä!

Yhteispostauksen huhtikuun aiheita ovat mm. kuulumiset, miten on hommat edenneet, onko ollut kuivuutta vai päinvastoin ja millä mielillä, kun kevään kiireisimmät ajat ovat käsillä?

Kiitoksia taas Tsajut-blogin Sadulle aiheista ja meidän postauslinkkien kokoamisesta! Rakkautta ja maan antimia-blogin tämän vuoden Suuntana omavaraisuus postauksiin pääset alla olevista linkeistä. 

Osa 1, tammikuu: 

Osa 2, helmikuu 

Osa 3, maaliskuu 

Osa 4, huhtikuu 

Teetätin yritykselleni logon! 

Tuttuun tapaan löydät tämän postauksen lopusta linkit muiden kuukauden postaukseen osallistuneiden bloggaajien kirjoituksiin. Muista käydä lukemassa myös heidän kuulumiset!

Tarjosin työhuoneellani, Kololla, suitsukenippu- ja seremoniakynttilä kursseja.

En jaksa olla taas ihmettelemättä näitä vallitsevia säätiloja. "Kevät keikkuen tulevi" sanonta sopii kyllä hyvin tähän kevääseen. Tosin, sanonta ei pelkästään kuvaa säätilojen vaihteluita. Ennen vanhaan ruokavarastot oli syöty talven aikana loppuun, niin ihmisten, kuin eläintenkin osalta. Nälän heikentämä kansa ja karja liikkui talven jäljiltä "keikkuen", ennen kuin luonto alkoi antaa uutta ravintoa. Onneksi nykyään saa ostettua ravintoa itselle ja eläimille omien varastojen ehdyttyä!

Erään päiväkotityöpäivän aikana pääsin tutustumaan
 ryhmän kanssa Kuhmalahden kirkon urkuihin.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että huhtikuu vilahti meikäläisen osalta niin, että en oikein meinannut ajan perässä pysyä! Mutta saatiin jotain omavaraisteluhommia etenemäänkin. 

Käytiin naapurikylässä Beiben kanssa pubivisassa.
Olikin viimeinen tässä baarissa. Se lopetettiin 
kannattamattomana nyt huhtikuun lopussa.

Naapurikylässä on kiva itsepalvelu Latokirppis
nyt toista kesää.

Kävin sijaistamassa muutamia päiviä varhaiskasvatuksen parissa ja yrityksenkin kautta oli joitakin työkeikkoja. Näitä kotihommia hidasti ensin minun flunssaan sairastuminen ja sitten perään Beiben saman taudin poteminen. Minulla vielä alkoi selkä vihoittelemaan, kun oli pakko levätä flunssaisena.

Ostin toisesta kylästä pari tuolia, jotka verhoilin
kirppikseltä ostamallani farkkukankaalla.

Tein kovan työrupeaman yritykseni kautta vappuna
Kuhmalahdelle avautuneeseen Lepolan matkailu- 
ja hyvinvointikeskukselle.

Kova puristus oli loppukuusta, kun piti siivota työhuoneella avoimien ovien päivää varten. Lisäksi oli taidenäyttelyn ripustus Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskuksen avaisiin. 

Olin myös neljänä päivänä töissä yritykseni kautta paikan keittiöllä ja kahviolla. Täytyy kyllä sanoa, että olin aikas poikki! Oudoksestaan näin paljon ihan fyysistäkin työtä ja pitkiä päiviä. Mutta kivaa oli!

Lampaat ovat olleet laitumella nakertamassa tuoretta
ruohoa jo lahes koko huhtikuun. Lisäruokintaa kyllä
pitää antaa vielä pitkään.

Kotieläinrintamalla ei ole suuria tapahtunut. Lampaat on vielä keritsemättä. Mutta laidunkausi aloitettiin niiden osalta aikaisemmin kuin koskaan. Ovat kyllä olleet tyytyväisiä päästessään nakertamaan tuoretta. Eihän laitumilla vielä paljon mitään kasva, mutta kyllä lampaat sieltä vaan ruohoa löytävät. Monena aamuna on tallissa ollut iltaheiniä syömättä.

Kanojen luukut on avattu, mutta verkot on vielä
paikoillaan kuukauden ajan.

En sitten saanut ainakaan vielä aikaiseksi niitä kanantipujakaan haudottua. Eihän se nyt vieläkään myöhäistä ole, mutta taitaa jäädä ensi vuodelle. Meillä on nyt tällä hetkellä kymmenisen kanaa ja kukko. Ihan munissa pysytään munintakaudella. 

Kolme kasvilavaa valmistui huhtikuun aikana.

Saatiin tosiaan kolme kasvilavaa valmiiksi vanhalle kasvimaalle. Ovat vielä tässä postauksessa olevista kuvista edistyneet ihan valmiiksi asti. 

Nyt heti toukokuun alusta alan kylvämään niihin ainakin porkkanaa, persiljaa, tilliä ja muita hieman viileämpää kestäviä lajeja.

Puu suojattiin patolevyllä sisäpuolelta ja 
ulkopuoli tervataan.

Lavat ovat noin 80 cm leveitä ja noin 4 m pitkiä. Niihin mahtuu kyllä aikas paljon kasvamaan kaikenlaista. Papujakin ajattelin kylvää, mutta vähän myöhemmin. Ne kun eivät kestä kylmää.

Täytteeksi lehtiä, palanutta karjanlantaa ja
 pinnalle hieman ostomultaa.

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut todella kuivaa. Satanut ei ole juuri ollenkaan. Lunta ripsaisi sen verran että saa sanoa. Vaikka maa on ollut lumesta paljaana jo yli kuukauden, se on silti vielä jäässä. Yritimme korjata muutamaa kaatunutta tolppaa lammashaasta, niin maa oli vielä jäässä, emmekä saaneet tolppia irti. Meidän tiluksemme ovat sinisen saven maata, ja sen lämpiäminen kestää kauan.

Villiyrttikauden avasi meillä vuohenputki.

Vuohenputki sopii hyvin lättyihin.

Laitoin tänä vuonna tomaatit kasvamaan myöhemmin kuin koskaan. Eipä se tuntunut niitä haittaavan, koska ne ovat tosi vankkoja ja hyvän näköisiä taimia. Kunhan nyt vaan saisi ison kasvihuoneen vanhan lavat purettua ja kasvihuoneen siihen kuntoon, että taimet saisi sinne istutettua. Yleensä olen kyllä vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alusta taimet kasvihuoneeseen lopullisesti vienyt. Emme lämmitä kasvihuoneita ja useasti toukokuun lopulla on ollut vielä koviakin yöpakkasia.

Eräjärvellä on ihana Miian Taidemökki!

Eräänä aamuna mäyrä oli syömässä maahan pudonneita
siemeniä lintulaudan alla.

En jaksa enään yhtää stressata siitä, tuleeko mikäkin homma hoidettua, vai eikö. Jos ei tule tänä keväänä valmiiksi, niin ensi keväänä sitten. Ainut mikä hieman huolestuttaa, on mehiläiset ja niiden pärjääminen. Ne ovat olleet jo aktiivisina pitkän aikaa, mutta eihän luonnossa mikään oikein vielä kuki.

Teetin myyntiin mukeja maalaamastani kettu-teoksesta.

Olemmekin antaneet pesiin lisäruokaa, mutta eihän sekään nyt ole kuin ensiapua. Vaikka toukokuu alkoi lämpimänä, niin taas viilenee. Ja kuivaa on! Luonto ei herää ilman vettä, eikä maakaan sula. 

Sain taidenäyttelyn Lepolan Galleriakäytävälle.

Kaikesta huolimatta, meidän elämä on ihan mallillaan ja kaikki on hyvin. Meidän nuorempi muruista, Omppu, täytti huhtikuussa jo 6 vuotta! Hän on niin ihana, kohtelias ja viisas tyttö. Toivottavasti molemmat murut ehtivät olemaan mummulassa mahdollisimman paljon tulevana kesänä.

Näyttelyn nimi on 'Kohtaamisia' ja eläimet ovat
taulujeni aiheina.

Tämmöistä tänne! Käyhän lukemassa muiden kuulumiset ja edistymiset. Ihanaa kevättä teille kaikille ja voikaa hyvin!

Vappuna juhlistimme Lepolan kutsuvierasjuhlissa
myös yhteiselämämme 32-vuotispäivää.

Toukokuu

Kasvuvyöhyke 1

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-kevaan-projekteja/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/05/omenoita-tulossa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/05/puutarhatyot-toukokuussa-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-5/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/05/toukokuun-omavaraisuustavoitteet.html

Kasvuvyöhyke 5

Pieni kotitarvetila https://pienikotitarvetila.blogspot.com/2026/05/toukokuu.html

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 4: Jotain pientä valmista!

 

Kamulle ja Hilpulle maistuu kauranversot

Hyvää pääsiäistä ja samalla huhtikuun alkua! Tuntuu hassulta, että luonto on ollut jo pitkään niin keväinen, vaikka oikeasti talven selkä on vasta taitettu. Vuosi on kyllä lähtenyt erikoisesti käyntiin säiden puolesta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mihin tämä kehittyy. Ainakin kevään ja kesän osalta.

Kuukausi taas vaihtui ja on aika Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa. 

Vuosi 2026 mennään aika rennosti kuukauden aiheiden mukaan. Jokainen kertoilee kuulumisiaan, suunnitelmiaan ja mahdollisten hommien etenemisestä vapaamuotoisesti. Tämä onkin minusta tosi kivaa!

Huhtikuulle oli kuitenkin heitetty sellaiset aihe-ehdotukset kuin; Mitä teillä tapahtuu nyt? Millä mielin kevät on alkanut? Poikkeaako tämä vuosi muista?

Ennen kuin mennään kuulumisiin ja aiheisiin, alla olevista linkeistä voit käydä lukemassa tämän vuoden aikaisemmat postaukset. Ja tietysti tuttuun tapaan löydät postaukseni lopusta linkit muiden kuukauden postaukseen osallistuneiden bloggaajien postauksiin. Kiitos Tsajut- blogin Sadulle kun huolehdit meistä!

Osa 1, tammikuu

Osa 2, helmikuu

Osa 3, maaliskuu

Maaliskuu meni jotenkin tosi haipakkaa! Mitään ihmeellisyyksiähän ei tapahtunut, kuukausi vaan meni. Minä tein pari keikkapäivää päiväkodille, olin touhuamassa työhuoneella ja kerran viikossa tein kotikokkailukeikkaa. 

Tässä on biohiiltä "latautumassa" kanankakkavedessä.

Kotona jatkuu talonlämmityskausi edelleen. Vuorokauden vaihtelevat lämpötilat ns. tulevat pirttiin, kun ei ole enää lunta kivijalan suojana. Beibe on ahkerasti tehnyt halkoja pinoihin kuivamaan. Ne jossain vaiheessa pätkitään klapeiksi ja heitellään liiteriin. Niitä poltellaan sitten, ei ensi, vaan seuraavana talvena. Tulevan talven puut ovat tehty jo viime keväänä ja odottelevat liiterissä käyttöään.

Sekoittelin biohiilet kasvilavaan. 

Minä olen tyhjentänyt ison kasvihuoneen mullista ja seuraavan sieltä puretaan vanhat kasvilavat pois. Ihan perälle jätetään laarit molemmilla puolilla kasvaville viiniköynnöksille. Muuten pohjalle tulee karkea sora ja kasvatus hoituu isoissa laastipaljuissa. En pysty olemaan kontillani ja muutenkin leveät kasvatusaltaat ovat osoittautuneet hoidon kannalta epäkäytännöllisiksi. Lisäksi kotilot ovat löytäneet kasvihuoneeseen ja vitsauksena on ollut myös rantatarhayökkönen, tuttavallisemmin vihannesyökköseksikin kutsuttu. Se liikkuu hämärissä tai yöllä ja muniin kasvihuoneessa. Toukat syövät mielellään tomaatteja, paprikoita, sekä yrttejä. Sitähän voi yrittää torjua keräämällä ja liiskaamalla toukkia. Mutta olen löytänyt kasvihuoneen mullasta näin keväällä paljon koteloituneita perhosia. Joten, ne myös talvehtivat siellä. Josko populaatio hieman vähenisi kun kasvualustat vaihdetaan vuosittain. Pitää yrittää myös sitä, että pitää kasvihuoneen ovet kiinni öisin.

Pienelle lasihuoneelle, missä olen kasvattanut lähinnä kurkkuja, on tulossa remppa. Sen perustukset ovat alkaneet murtumaan maan painosta. Se on meidän etupihalla ja rakennettu loivaan rinteeseen. Perustus on aikanaan muurattu lecaharkoista. Yläpuolella oleva maa on painanut harkot niin, että ne kohta romahtavat kasvihuoneeseen sisälle.

Beibe pari kesää sitten kaivoi maata pois ja suoristi perustusta, mutta se oli vain hetkellinen ensiapu. Nyt on tehtävä uusi perustus. Mietimme, että vaihtaisimme samalla katelevyt kattoon, koska ovat jo niin hapertuneet. Lasihuone on rakennettu aikanaan vanhoista ikkunoista, lattialla on betonilaatat ja viljely tapahtuu laastipaljuissa. On ollut toimiva ratkaisu tässä huoneessa, niin ajattelin kokeilla samaa tapaa isossa huoneessa. Laastipaljujen hankinta kirpaisee kerran, mutta sitten ne on hankittu ja kestävät vuosikymmeniä käytössä.

Nämä lasihuonetta kiertävät kasvatuskaukalot tyhjennetään myös ja uusitaan

Tämä vuosi poikkeaa muista vuosista viljelyn suhteen niin, että rakennamme kasvimaalle jaloilla seisovat viljelylavat. Koska minun selkä, eikä polvet kestä maassa viljelyä. Kurpitsat, peruna ym. viljelemme edelleeen maassa. Mutta salaattikasvit, pavut, sipulit jne. korkeissa lavoissa. Katsotaan miten tämä onnistuu. Rahaahan taas tähänkin touhuun menee, kun lavoihin menevät tarpeet pitää ostaa. Mutta mieluummin näin, kuin että olisin viljelemättä mitään.

Tähän vanhan kasvimaan paikalle tulee jalallisia kasvilavoja. 

Koska kasvihuonetouhut ja muutenkin kasvimaan tilanne on vielä "vaiheessa", olen ollut erittäin maltillinen esikasvatuksissa. Chilien ja paprikoiden taimet ovat hyvässä kasvussa. Tomaattien siemenet kylvin vasta maaliskuun lopulla ja ne ovat juuri itäneet. En laittanut kuin 4 eri lajiketta. 3 kirsikkatomaattia ja yhtä pihvitomaattia. Ajattelin sitten ostaa valmiita taimia, jos tarvitsen lisää. Ja varmasti tarvitsen, jos vähänkään itseäni tunnen!

Haaveilin vakituisessa kokoaikatyössä ollessani ajasta ja jaksamisesta, sekä vapaista kesistä. Nyt kun olen tällainen osa-aikatyötön ja -yrittäjä, minulla kyllä olisi aikaa. Jaksamista ei ole edelleenkään, eikä ne kesätkään ole vapaita. Päinvastoin, minun työni ovat olleet koko ajan vain kesäpainotteisempia. Mutta toisaalta haaveilen siitä, että saisin tehtyä saunotushommia enemmän tulevana kesänä, koska ne ovat niin ihania. Lisäksi toivon saavani yritykseni kautta työkeikkaa tähän omalle kylälle Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskukselle. Olisihan se nyt ihan luksusta saada työtä täällä maalla ihan lähellä kotia!

Toisaalta olen alkanut oppia sitä, että elämää on myös kesän ulkopuolella. Vapaata voi pitää muulloinkin ja se on ihan yhtä rentouttavaa. Luovan työn yrittäjänä vaan on vähän niinkuin koko ajan töissä ja se syö jaksamista. No, ei kai ihminen ole koskaan tyytyväinen!

Olen maalannut paljon. Eläimet ovat nyt jotenkin ajankohtaisia.

Lapsenlapsia otetaan aina kuin mahdollista mummulaan. Viihdytään heidän kanssaan niin hyvin! Silloin kun murut ovat meillä, käytetään aikamme heidän kanssaan ja se on parasta lepoa mielelle. Silloin ei tehdä kuin pakolliset hommat ja muksuistahan alkaa jo oikeasti olemaan todella paljon apua esimerkiksi saunan lämmityksessä ja eläinten hoitopuuhissa. Toivottavasti he voisivat olla mummulassa paljon tulevana kesänäkin!

Oltiin Kololla, työhuoneellani, maalaamassa linnunpönttöjä murujen kanssa.

Nämä vallitsevat säät hieman mietityttävät myös. Erään facebook-muiston mukaan viisi vuotta sitten meillä on ollut niin paljon lunta, että kasvihuoneelle on aurattu tie, jotta olen päässyt sinne hommiin. Lunta pellolla on ollut vielä noin puoli metriä. Nyt lunta ei ole ollut ollenkaan enää moneen viikkoon. Täällä ei ole satanutkaan juuri ollenkaan koko maaliskuun aikana. Jotain onnettomia tihutuksia lukuun ottamatta. Viisaammat sanovat, että vuoden keskilämpötila tasaantuu vuoden mittaan. Millainenhan kevät tai kesä me saadaan, kun nyt on näin lämmitä? Samoin on sateiden kanssa. Maapallon sataeena tuleva vesimäärä on vakio, mutta millaisena olomuotona se sataa ja missä? 

Beibe ja murut halkaisevat kiiloilla kiveä liiterin oven edestä. 

Ristiriitaisia ajatuksia tuo esiin myös tämä hulluakin hullumpi maailman tilanne. Valtioiden johtajat ovat sotaisempia kuin koskaan minun hieman yli 50 vuotisen elämäni aikana. Uutiskuvissa maailma "palaa" ja sitten itse yrität täällä omalla vajaat kahden hehtaari pläntillä suojella sen luontoa ja viljellä omaa ruokaasi. Osittain tuntuu erittäin turhalta, mutta osittain myös tärkeämmältä kuin koskaan ennen. Välillä tulee oikein sellainen varautujan fiilis, että pitää kasvattaa enemmän kuin koskaan ennen. Ja säästää joka ainut eteen tuleva lasipurkki säilömistä varten!

No ei nyt ehkä kuitenkaan! Mutta näinä aikoina on entistä tärkeämpää jakaa tietoa ja taitoja ihan kaikesta mahdollisesta jälkipolville. Koskaan ei voi tietää mitä taitoa tulee tarvitsemaan. Koska tänä päivänä ei voi todellakaan tietää, mitä huominen voikaan eteen tuoda!

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus! Muistakaahan lukea muiden Suuntana omavaraisuus- sarjan bloggareiden kuulumiset!

Mukavaa huhtikuuta, kevättä ja ihanaa pääsiäistä!

Huhtikuu

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/04/kevainen-paasiainen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/04/mansikkamaasta-perunamaa-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-4/

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2026/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/04/omavaraisemman-elaman-tavoitteet.html

 

Lammashaan dinobongauspolku

 

Vaikka kevät on ottanut tiukan niskalenkin talvesta, niin palataan kuitenkin hetkeksi takaisin paukkupakkasten aikaan.

Olemme parina talvena aiemmin tehneet dinosauruksien bongausradan alapellon lammashakaan. Elämyspolun tekeminen vaatii pitkää ja yhtenäistä pakkasjaksoa, jotta jäälyhtyjen jäädyttäminen onnistuu.

Ensimmäisen kerran Leppämäen dinobongauspolku oli kiereltävissä vuonna 2021. Siitä voit käydä lukemassa tästä . Sitten olikin taas pari vuotta väliä, koska ei ollut tarpeeksi pitkää kovia pakkasia.

Beibe lähtee aina ihailtavasti mukaan minun hömpötyksiini. Tokihan tässä tehdään yhdessä elämystä lapsenlapsille!

Kestokassillinen dinosauruksia!

Olikohan vuonna 2024 taas dinobongauspolun aika ja se ehti olla kierreltävissä yhden viikonlopun, kunnes suojasää sulatti jäälyhdyt. Sen vuoden polulla oli esimerkiksi jäästä tehty dinon muna!

Tästä en ole blogipostausta kirjoittanut.

Olen aiemmin värjännyt jäälyhtyjä elintarvikeväreillä. Tänä vuonna jäälyhdyt jätettiin kirkkaiksi. Jäälyhtyjä jäädytettiin tänä vuonna 56 kpl. 

Tämän vuoden radalle jäädytin elintarvikeväreillä värjättyjä jääkakkuja, joista tehtiin lyhtyjä ja niitä ripustettiin puihin.

 Tein myös kakkuvuokiin ja pakasterasioihin "fossiileja" joiden sisällä oli dinoja.

Vaikka bongausradan ja polun kokoaminen menikin vanhalla rutiinilla, niin kyllähän se silti tuotti töitä. Pelkästään lyhtyjen ja fossiilien jäädyttämiseen meni viikko.

Dinosaurusten sijoittaminen radalle, fossiilien ripustaminen, lyhtyjen vieminen polun varteen, kynttilöiden purku paketeista ym. valmisteluja.

Beibe teki vanerista ison dinosauruksen dinobongauspolun alkuun. Siihen kiinnitettiin valosarja ja se olikin todella upea ilmestys pimeällä!

Kynttilöiden sytyttämisessä ja lyhtyihin jakamisessakin oli oma hommansa. Sytytettiin kynttilät pulkassa olevassa  muovilaatikossa valmiiksi ja siitä sitten jaettiin lyhtyihin.

Kynttilät olivat lyhtykynttilöitä ja satuin löytämään niitä edullisesti alennusmyynnistä. Piheinähän me kävimme ensimmäisen illan jälkeen sammuttamassa kynttilät ja keräsimme ne pois seuraavaa iltaa varten.

Seuraavana iltana taas sama homma; kynttilät laatikossa palamaan ja pulkalla kierrettiin jakamassa ne lyhtyihin. 

Tänä vuonna pakkasta oli tammikuussa kahden viikon yhtämittainen jakso ja dinobongauspolku oli kierreltävissä kahtena viikonloppuna. Ensimmäisenä viikonloppuna kierreltiin oman väen kesken. Mutta laitoin myös tienvarren WhatsUp-ryhmään naapureille kutsun bongailemaan dinosauruksia. Naapurusto on ollut tervetullut radalle myös edellisinä vuosina.

Vaikka lunta oli noihin aikoihin maltillisesti, silti polkua piti huoltaa ihan käsipelillä kolaamalla.

Tämä "kristallivuori" oli Ompun suosikki!

Toiseksi viikonlopuksi tein Facebookissa tapahtumakutsun lähiseutujen ryhmiin. Haluttiin jakaa elämystä, mutta ei kuitenkaan haluttu mitään massiivista kansanryntäystä. Polku oli kierrettävissä omatoimisesti. Pysäköinti ohjattiin läheiselle vanhalle tukkienlastauspaikalle.

Tapahtumalle laitettiin kellonajat ja se oli kierreltävissä yleisölle kahtena iltana.

Jännitti kovasti lähinnä se, että ymmärtääkö ihmiset sen, että polku on pellolla ja pimeys paikalla on todellista. Kutsussa painotin varustautumista hyvillä jalkineilla ja otsa- tai taskulampulla. Dinothan oli varustettu heijastimilla, joten jo niiden bongaamiseksi tarvittiin lamppua. Lisäksi painotin, alue on lampaiden kesälaidun, joten kaikenlainen roskaaminen, sekä dinojen siirtely oli ehdottomasti kielletty. 

Oltiinkin tosi yllättyneitä kuinka paljon ihmisiä kävi kiertämässä polulla. Mitään laskuriahan ei tietty ollut ja koska pelto ei ole ihan pihapiirissä, siellä sai kierrellä rauhassa. Mutta aina ikkunasta katsoessa, pellolla näkyi taskulamppujen valokiiloja!

Dinosaurus toimi myös löytötavaratelineenä!

Vaikka tämmöisen elämys- ja taidepolun järjestämisessä on paljon työtä ja suunnittelua, oli se kyllä todella kivaakin. Mielellään myös jakaa muille iloa! 

Kustannuksia polun tekemisestä tuli kynttilöitä noin 50 euroa, elintarvikeväreistä noin 10 e ja tietty vesi, mitä se nyt sitten maksoikaan. Vaneri ja maali isoon dinoon oli jo valmiina kotona, samoin leludinot heijastimineen. Omalle työlle nyt ei laskettu hintaa.

Toivottavasti ensi talvena saadaan jälkeen pitkä kovien pakkasten jakso, jotta dinobongauspolku voisi tehdä paluun!