maanantai 8. elokuuta 2022

Kesäkurpitsanlehtipesto

 

Kesäurpitsat kasvavat lampolan pehkukasan
päällä.

Jo joskus vuosia sitten kuulin/luin jostain, että myös kesäkurpitsan lehdet olisivat syötäviä. Eipä ole tullut koskaan kokeiltua, koska itse kesäkurpitsoissakin on ollut ihan tarpeeksi syötävää. Sehän nyt olisi vielä puuttunut, että koko kasvi olisi pitänyt ruuaksi laittaa!
Kukkia olen kyllä syönyt. Olen täyttänyt maustetulla ricottajuustolla, dipannut ne friteeraustaikinaan ja uppopaistanut. Ne on ollut todellista herkkua!

Pestoainekset!

Sitten törmäsin Instassa Spicymoustachen tiliin . Hän kasvattaa kasviksia keskellä kaupunkia ja tekee niistä vegaanista ruokaa. Muutenkin hänellä on innostavia videoita ja hyviä vinkkejä, sekä reseptejä. Hänen tililtään bongasin vinkin kesäkurpitsanlehdistä tehtyyn pestoon tästä sitten väänsin oman versioni ja hyvää tuli!

En tiedä, voiko/saako näitä tälläisiä tahnoja, joissa ei ole basilikaa ja pinjansiemeniä, kutsua pestoiksi. Mutta kai se voi olla yleisnimitys kuvaamaan tämän tyyppisiä tahnoja. Koska niissä on kuitenkin peston tunnusmerkit.

Mietin myös sitä, että kun nuo kesäkurpitsat kuitenkin yleisesti kasvavat voimakkaasti lannoitetussa maassa, keräävätkö lehdet nitraatteja? Meilläkin kesäkurpat ovat aina kasvamassa jossain kompostikasassa tai vastaavassa. Toisaalta, eipä tälläistä lehtipestoa nyt jatkuvasti syödä. Joten, ehkäpä tätä nyt voi ihan turvallisin mielin nautiskella kohtuudella. Koska tämä oli tosi hyvää!


KESÄKURPITSANLEHTIPESTO

  • 4 nuorta kesäkurpitsanlehteä varsineen
  • noin 1,5 dl rypsiöljyä
  • 1 dl aurinkonkukansiemeniä
  • noin 0,5 dl cashewpähkinöitä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 valkosipulinkynsi
  • suolaa
  • mustapippuria rouhittuna
  • 1 dl parmesanjuustoraastetta


Irroita varret lehdistä ja kuori ne kevyesti kuorimaveistä käyttäen. Näin saat enimmät säikeet irti varresta. Tämä ei varmaan kuitenkaan ihan välttämätöntä.
Pilko varret pätkiksi.
Kiehauta vesi kattilassa ja laita varrenpalat kiehumaan. Keitä noin minuutti ja lisää lehdet kiehumaan. Ryöppää varsia ja lehtiä vielä yhdessä pari minuuttia.
Kaada lehdet ja varrenpalat siivilään ja huuhtele niitä juoksevan kylmän veden alla, niin että ne jäähtyvät. Puristele vesi huolella lehdistä.


Laita lehdet monitoimikoneeseen ja lisää kaikki loput aineet parmesanjuustoraastetta lukuunottamatta. Surauta ainekset sekaisin. Karkeusaste riippuu ihan omasta mieltymyksestä. Itse pidän aika sileästä ja tasaisesta pestosta. 
Lisää öljyä tarvittaessa. Samoin muita mausteita.


Lisää viimeiseksi parmesanjuustoraaste ja surauta sekaisin. Tarkista maku. Nauti vaikka pastan kera, niin kuin me teimme.


Itse teen yleensä tälläiset pestot nykyään cashewpähkinöistä. Nyt minulla oli auringonkukansiemeniä jäänyt jostain toisesta ruuasta, joten käytin myös niitä. Laitoin kuitenkin vähän noita pähkinäitäkin, koska ne tekevät pestosta ihanan "kermaisen". 
Muutenkin kannattaa kokeilla ja käyttää jo kotona valmiiksi olevia aineita. Jos on jäänyt jotain jämiä pähkinäpussien pohjille, käyttäkää ilman muuta ne. Jottei tule hävikkiä! Pestoihin käy ihan hyvin mantelit, saksanpähkinät ym.


Tämä oli tosi hyvää pastan kanssa! Ohjeesta tuli pestoa neljään pasta-annokseen. Tosin, rakkaat lapsenlapset eivät arvostaneet mummun "hassunväristä pastaa"! ='D

Usein myös sekoitan itse tekemiäni pestoja majoneesiin ja syödään sitä ranujen, paistettujen perunoiden, hamppareiden välissä tai lihan kanssa. 


Pidätkö Sinä pestoista ja teetkö niitä itse?

maanantai 1. elokuuta 2022

Suuntana omavaraisuus, osa 8; Luonnon monimuotoisuus.

 

Helteistä on saatu nauttia ja kärsiäkkin!

Hei vaan, täällä ollaan! Elokuu on alkanut ja voiko jo sanoa, että viimeisiä viedään tämän kesän osalta. Elämä on ollut yhtä haipakkaa ja tuntuu, etten ole mitään muuta ehtinyt tai jaksanut tehdä kuin töitä. No, kun valokuvia katsoo, niin ollaanhan me nyt jotain muutakin tehty. Ainakin lähimatkailtu. Beibe oli heinäkuun lomalla, joten iltaisin ja viikonloppuisin ollaan käyty taidenäyttelyissä ja kesäkahviloissa.

Tiina Anttilan teos Vihasjärven vanhalla
kansakoululla.

Viimeiseltä kuukaudelta kun selasin valokuvia kännystäni, huomasin kuvien olevan aikas työpainotteisia. Johtuu ehkä siitä, että päivitän työssäni somea. Pääasiassa instaa, mutta vähän faceakin. Joten en ole ihan kauheasti jaksanut omia somekanaviani päivitellä, saati kirjoitella tänne blogiin. Minullahan jäi viime kuun yhteispostaukseenkin osallistumatta, koska kesäkuussa en vain jaksanut postata. Harmitti kovasti, koska säilöntä aiheena on minulle rakas.

Pidin töissä asiakkaille puuntunnistusta. On tosi
vaikeaa tunnistaa puulajeja klapeista!

Mutta nyt pakotin itseni etsimään aikaa kirjoittamiselle ja tässä ollaan! Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita, sitä harjoittavia tai aikovia bloggaajia julkaisevat jokainen yhtäaikaisesti tahoillaan postauksensa. Aihe on päätetty etukäteen ja elokuun aiheina on luonnon monimuotoisuus ja maatiaislajit. Minä en ole perehtynyt maatiaislajeihin kasveissa kovinkaan paljon. Ainakaan mitenkään syventävästi, joten jätänkin sen alueen kirjoittamisen tietävämmille.


Hullu lokki hyökki meidän grilliin!

Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan postaukseni löydät tunnisteilla ; omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö.
Tämän vuoden postauksiin pääset alla olevista linkeistä.


Daisy-poni töistä<3

Tänä kesänä meidän omavaraisuus on ollut heikoimmalla tasolla, kuin ikinä! Kasvimaalle kylvin keväällä kasviksia enemmän kuin maltillisesti. Kaalit sinnittelevät verkon alla. Niin kuin vähän arvelinkin, kirppoja verkko ei estä. Ja en ole raottanut verkkoa kertaankaan sen asentamisen jälkeen. Silti kaaleissa on runsaasti kirppoja. Mutta ovat ihmeesti sinnitelleet niitä vastaan!
Taimien istutus jäi hieman myöhäiseksi. Mutta toisaalta kaalikasvit pitävät viileästä ilmasta, niin toiveita on, että ne vielä ehtisivät kasvamaan ja tuottamaan satoa. Katsotaan!

Kotona kananuorikot seuraavat joka paikkaan!

Kani jäi astuttamatta ja näin ollen ei ole kaninlihaa tulossa syksyllä. Olen etsinyt sille kaveria ja ehkä sitten alkukeväästä veisin niitä urokselle.
Kanantipuista on kasvanut nuorikoita. Jouduimme näyttämään kirvestä meidän Laava-kukolle, kun se alkoi hyökkimään minun päälleni. Muutama kukkonuorikko on lihaksi kasvamassa, mutta katson josko niistä jonkun jättäisin meille uudeksi kukoksi.

Ja kanoja töistä!

Kavihuoneessa on jonkin verran tomaattia ja ne ovat saaneet olla melkein oman onnensa nojassa. Kasteltu toki ollaan ja jossain vaiheessa poistin villiintyneet varkaat. Mutta kyllä ne silti on meitä sadollaan hemmotelleet!

Kävin heittämässä keikan puutarhatyöntekijänä
yhtenä päivänä.

Sipulia ollaan sentäs saatu, kiitos alennuksista keväällä hamstraamani istukassipulit. Ja porkkanoita tulee hieman, mutta syksyllä kylvämäni palsternakat eivät itäneet yhtä lukuun ottamatta.
Pavut alkoivat tekemään satoa ja avomaankurkut kukkivat kovasti.
Chilit ja paprikat alkavat saamaan väriä kasvihuoneissa. Aina sitä näköjään jotain saadaan, vaikka vähemmän oltaisiin laitettu kasvamaan.

Mansikoita on mennyt pakkaseen useampi kilo!

Mansikoita on reilusti pakastimessa, koska sain niitä edullisesti viime kesän työpaikaltani. Ollaan hieman ehditty marjastamaankin. Beibe keräsi nelisen kiloa lakkoja ja minä kävin mustikassa, sekä vattupusikossa. Vielä aion mennä molempia keräämään lisää. Asuisin varmaan marjamettässä, jos ei tarvitsi käydä töissä. Ja keittelisin hilloja ja mehuja päivät pääksytysten!

Istutin tiarellaa metsäpuutarhaan!

Hunajan linkoaminen aloitettiin pesäosasto kerrallaan. Hunajaa tuli tosi hyvin! Tämä kesä meni kivasti mehiläisten osalta. Parveilukiimaa oli toisessa pesässä, mutta Beibe taitavana teki "temppujaan" pesällä ja saatiin parveilu estettyä. Pesät olivat tänä vuonna niin vahvoja, että tehtiin jaoke ja tilattiin uusi kuningatar siihen. Nyt meillä on sitten kolme pesää. Alun perinkin meillä oli ajatus, että 2-5 pesää on meille hyvä määrä. Koska ei ole tarkoitus toimia kaupallisesti, vaan saada lisää pölytystä hedelmäpuillemme ja marjapensaillemme, muutama mehiläisyhdyskunta riittää meille mainiosti. Ja ei ole niin kauheasti hommaakaan sitten niiden hoidosta. Lisäksi useampi yhdyskunta toisi turvaa siihen, että jos tulee talvitappioita, toivossa olisi edes yhden pesän jäävän henkiin.

Beibe teki uuden jaokkeen, joten nyt meillä
on 3 mehiläispesää.

Töissä afrikkalainen kääpiövuohi Lissu sai
kaksi kiliä. Nimiksi tuli Kirsikka ja Kyllikki.

Tästä päästiinkin oivasti kuukauden aiheeseen, eli luonnon monimuotoisuuteen. Olenkin ötökkäkadosta postannut muutaman kanssabloggaajan kanssa muutama vuosi sitten. Pääset lukemaan Maailma ilman ötököitä ja miten lähiluonnon monimuotoisuutta voi lisätä omalta osaltaan? linkkiä klikkaamalla.

Perunat saatu, ahvenet itse kalastettu ja pavut
omalta kasvimaalta.

Meidän pieni vajaan kahden hehtaarin "ranchi" on mielestäni tosi monimuotoinen luonnoltaan. Myös ympärillä on monenmoista luontotyyppiä. On peltoa, hakkuuaukeita, kuusikkoa, sekametsää ja ihan luonnontilaista ryteikköäkin.
Meidän tontilla näkyy ja pesii monia pikkulintulajeja. Myös hyönteisiä, sammakoita, sisiliskoja ym. on paljon. Kiitos taitaa kuulua meidän pihan lammelle, jossa kutee sammakot ja vesiliskotkin käyvät siellä keväthuumassaan.



Kimalaiskuoriainen huopaohdakkeella.

Muutamia kertoja kesässä somessa päivitellään sitä, ettei perhosia näy. Meillä on paljon erilaisia perhosia. Mutta ei niitäkään joka päivä tai viikko ole paljon. Jotenkin tuntuu näissä perhosasioissa ihmisten vieraantuneen siitäkin, että perhosilla on eri sukupolvet lennossa eri aikaan kesässä. Talvehtineet lentävät alkukesästä ja kesällä kuoriutuneet sitten myöhemmin. Ei esimerkiksi nokkosperhosia ole lennossa koko kesää. 


Metsäapilan kukintoja kuivuriin.

Miten sitten voisi esimerkiksi lisätä perhosten määrää omassa lähiluonnossaan tai tontillaan? Monesti mainitaan vain se, että pitää lisätä mesikasveja. Varmasti auttaakin aikuisia perhosia. Mutta yhtä, jos ei vielä tärkeämpi asia on toukkien ravintokasvit. Jos niitä ei ole, niin ei ole perhosiakaan.


Tämä punainen päivänkakkara on ihana!

Meillä täällä Itä-Pirkanmaalla on paljon ritariperhosia. Ne viihtyvät aikuisina paikoissa, jossa on kuusikkoa ja muita korkeita puita, sekä mäkiä. Urosten reviiri on siellä korkealla puiden latvuksissa.  Aikuiset tarvitsevat myös sellaisen paikan, minkä läheisyydessä kasvaa putkikasveja (ristikukkaisia) joihin munia. Koska ne taas ovat toukkien ravintokasveja. Luonnossa toukkia näkee esimerkiksi karhunputkilla. Olenkin miettinyt sitä, että vaikuttaako se, että täällä päin tienpielissä kasvaa runsaasti villipalsternakkaa siihen, että ritarit menestyvät täällä päin.
Itse laitan joka kevät yhteen kasvilavaan tilliä kasvamaan vain ja ainoastaan ritareita varten. Ihan vahingossa tämän asian olen huomannut muutamia vuosia sitten, että toukat pitävät tillistä. Ja sattumalta meidän kasvimaa on naapurin kuusikon reunassa. Luonnon monimuotoisuutta joskus lisää ihan vahingossa ja tietämättään!
Myös fenkoli ja porkkana kasvimaalla saattavat houkutella ritariperhosia.

Jotain ruokaa meidänkin kasvimaalta saa
tänäkin kesänä!

Näihin aikoihin yleisimmistä päiväperhosista on lennossa ainakin tesmaperhonen, ja kohta alkaa näkymään keisarinviittoja. Olen huomannut, että kun mäkimeirami alkaa kukkimaan, niin johan kohta alkaa keisarinviittoja näkymään.

Omppu-kulta!

Suruvaippoja ja amiraaleja näkyy usein niihin aikoihin syksyllä, kun ollaan puristettu omenamehua. Ulos jätetty mäski on aina ihan täynnä näitä upeita, isoja perhosia.

Kuukuna tuntuu ihmettelevän, että mihinkäs se
puu tästä on hävinnyt!

Neitoperhoset ovat kulttuuriympäristöjen perhosia ja rakastavat kukkia, erityisesti ohdakkeita. Eli jos haluat neitoperhosia näkyviisi, anna ojanpientareiden olla valtoimenaan ohdakkeita. Ja sanomattakin on selvää, että nokkosperhonen tarvitsee nokkosia toukkiensa ravinnoksi. 

Beibe jättikuusen kannolla. Vaikka minun sydäntä
särki, kun kaupunki kaatoi nämä valtavat kuuset,
pientä lohtua tuo, että ne kaikki olivat keskeltä
lahoja.

Suomen kansallisperhonen paatsamasinisiipi ruokailee mieluusti pajujen kukinnoilla, mutta se munii paatsamaan, jota sen toukka syö. Niitä on tavattu myös kanervilla, juolukoilla ja jopa karviaisella puutarhoissa. 
Sen toukka muuten elää sympioosissa muurahaisten kanssa, näin minulle on kerrottu. Älkää kysykö miten! Mutta näitä perhosia jos haluaa elinpiiriinsä, pitää siis olla pajuja, paatsamia ja muurahaispesiä.
Toinen perhonen, jonka toukka käyttää paatsamaa lähes ainoana ravintokasvinaan, on sitruunaperhonen . Niidenkin uusi sukupolvi alkaa lentämään heinäkuun lopulta syyskuulle asti.

Cafe Metsä

Useat perhoset pystyvät talvehtimaan Suomessa. Joten ne tarvitsevat kiven- ja puunkoloja ym. Usein tapaa esimerkiksi nokkosperhosia vajoissa ja muissa kylmissä ulkorakennuksissa seinillä sisällä seinillä talvella. Ne pystyvät kehittämään elimistöönsä pakkasnesteen tapaista ainetta, jotteivät jäädy. Osa perhosista tulee meille muuttajina, kuten amiraali.

Musta Pekka muurahaispesässä!

Kyllähän luonnon monimuotoisuus käsittää muutakin kuin perhoset. Aina välillä harmittelen ja tunnen jopa ihan sisäistä tuskaa, kun lähimetsissä tehdään avohakkuita. Mutta toisaalta sitten olen aivan onnessani muutaman vuoden päästä etsimässä hakkuuaukoissa keväisin korvasieniä (joita en koskaan löydä) ja näihin aikoihin olen vattupuskissa marjastamassa.  
En silti kannata rajuja laikutuksia hakkuiden ohessa. Kyllähän sellaiset toimet ovat kovin rajuja luonnolle. Ja lisäksi usein saatetaan istuttaa ihan vääränlaista puulajia hakkuun jälkeen, mikä ei välttämättä sovi ollenkaan kyseiselle alueelle. No, ehkä ne viisaammat tietää enemmän näistä asioista, kuin minä!

Pääskyset tallissa

Yksi asia, mikä minua ärsyttää alkukesäisin, joka ikinen vuosi, on se kun ihmiset julistautuvat luonnon monimuotoisuuden vaalijoiksi jättämällä voikukat ajamatta nurmikoiltaan. Että on mesikasveja pölyttäjille jne. Some täyttyy keltaisista kuvista hästäg voikukka, hästäg pelasta pörriäiset. 
Tätä voikukkamerien suoranaista palvontaa vielä media komppaa. Yleä myöten on uutisointia siitä, kuinka voikukka sitä ja voikukka tätä.

Kuhmalahden Taidepappilan vihreä vessa.

Juu-u. Osaltaan on ihmiset ja media oikeassa. Voikukka on erittäin tärkeä alkukesän mesikasvi pörriäisille ja talvehtineille perhosille. Ja onhan se ravitseva ja maukas villiyrtti. 
Mutta onko se luonnon monimuotoisuutta, kun on sitä pelkkää voikukkaa? Ei todellakaan ole! Kyllä voikukkaa pitää kukinnan jälkeen kurittaa, jottei se lehdistöllään peitä koko alaa. Se on tehokas tukehduttamaan heikommat kasvit alleen varsinkin hieman kovemmilla maalajeilla kasvaessaan. Voikukalla on, niin kuin tietäjät tietää, paalumainen juuri. Niinpä se pystyy kasvamaan vaikka tiukassa savessa. Toisaalta se myös ilmaa maaperää.

Mausteita ja paistorasvoja lukuun ottamatta
omavarainen ateria.

Niskakarvani nousevat pystyyn ja silmähermo alkaa nykimään myös joskus, kun puutarhalehdissä ja -ohjelmissa esitellään "luonnonmukaisia" puutarhoja, joissa ei kitketä ja kaikki kasvit saavat kasvaa niin kuin haluavat. Usein nämä ovatkin sellaisia, missä on voikukkaa ja vuohenputkea. Siellä täällä saattaa joku muukin sinnitellä. Ei tämä ole luonnon monimuotoisuutta ja sen lisäämistä!

Lakat lähisuolta, kerma ja leipäjuusto
punalaputettuna ostettu.

Suomessa luonto muokkaantui sellaiseksi, mitä nykyaikana pidetään perinnemaisemana, laidunnuksen ja pienviljelyn myötä. Karjaa oli vähän, ne laidunsivät metsissä ja niiden talviruoka niitettiin pientareilta ja sellaisista paikoista, missä ei viljelty talon väelle ruokaa. 

Yksityiskohta Reijo Kivijärven maalauksesta
"Ilmastonmuutos" Kuhmoisten Riihigalleriassa.

Mikään kasvi ei päässyt valtaamaan alaa, vaan kasvisto oli monipuolista. Ei ollut ryteköitä, pajukoita, vuohenputkien ja voikukkien valtaamia aloja. Tämä on asia, mitä mielestäni tuodaan ihan liian vähän esille. Ei luontokaan pysy joka puolella monimuotoisena ilman ihmisen ja laiduntavien eläinten vaikutusta. Välillä unohdetaan myös se, että kyllä me ihmisetkin kuulutaan luontoon. Mutta ei ehkä niin vahvalla vaikuttamisella, mitä nyt tapahtuu!

Meidän avioliitto tuli täysi-ikäiseksi. 18 vuotta ollaan oltu 
naimisissa. Koska en ole ikinä pitänyt sinisestä väristä,
morsiuskimppuun ujutettiin ruiskukkaa täyttämään vaadittu
väri. Halusin myös koivua kimppuuni. 

Leppämäki on hyvä esimerkki tälläisestä. Täällä on asunut ennen meitä pienviljelijä perhe, joilla on ollut enimmillään neljä lehmää ja hevonen. Ja maatahan on ollut omassa omistuksessa peräti tämä vajaat 2 hehtaaria. Useita lapsia kasvatettavana ja elätettävänä pienessä töllissä. Mietin monesti, että millä ihmeellä he ovat täällä eläneet ja elantonsa raapineet!

Vähän on naamat levinneet ja rypistyneet
hääkuvista!

Meillä oli ilo päästä joskus jutulle vanhan naapurin kanssa, joka kertoili hieman tämän alueen elämästä. Täällä on tosiaan ollut talojen pihapiirit ja peltotilkut aidattuna ja niillä on kasvatettu hieman viljaa, vihanneksia ja perunoita ihmisille talven varaksi. Ja aidattu sitä varten, ettei lehmät pääse niille syömään. Pellot olivat olleet siis ihmisten ruuan kasvattamiseen ja eläimet olivat laiduntaneet kesät muualla ja etsineet ruokansa luonnosta. 
Kuulemma lähitalojen lehmät olivat "kokoontuneet" tielle ja siitä niitä oli lähdetty paimentamaan metsiin syömään. Yleensä paimenina oli ollut talojen lapset. Lypsyaikoina lehmät oli tuotu takaisin. Jokainen lehmä omiin taloihinsa, kunnes taas oli lähdetty metsään.

Ihana pihasaunio!

Kun me ostimme Leppämäen, pihapiiri ja pellot olivat pahasti ryteköityneet. Ne kasvoivat pajukkoa, vuohenputkea ja olivat läpitunkemattomat. Ensin meidän hevoset söivät pellot puhtaiksi. Ehkä vähän liiankin, koska ne samalla tamppasivat maaperän tosi kovaksi. 
Pajukkoja siivottiin urakalla. Ja niitäkin ihan liikaa, koska nyt on taas pitänyt niiden antaa kasvaa takaisin, jotta mehiläisillä jotain, mistä kerätä siitepölyä toukkiensa ravinnoksi. 

Pikkuisen olen ehtinyt mustikkaa keräämään.

Me leikataan nurmikkoa, jota meillä on paljon. Mutta sitten kun niittyhumala, jota kimalaiset rakastavat, alkaa kukkimaan nurmikolla, loppuu leikkuu vähäksi aikaa. Toinen paussi nurmikonleikkuusta on, kun valkoapila aloittaa kukintansa. Tiesitkö muuten, että valkoapilan tieteellisen nimen 'Trofolium repens' toinen osa eli repens, tarkoittaa ryömivää? Kuvaavaa sen kasvutavasta, eikö!

Ja vattupuskaankin ehdin. Vadelma on minun 
lempimarja!

Minusta luonnon monimuotoisuus ei tarkoita sitä, että "annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan", näin rajusti ilmaistuna. Vaan sitä, että ihminen toimillaan antaa ja tekee sijaa kaikille kukkijoille, mutta hieman rajoittaen niitä innokkaimpia. Näin tulee luoneeksi tasapainoa luontoon ja annettua elintilaa mahdollisimman monelle lajille. Ehkä myös uusille tulokkaille! Kuten me aikoinaan tekemällä lammen saimme tontillemme uudenlaisen ekosysteemin, mihin alkoi tulemaan vesikasveja ihan ilman, että me olisimme niitä istuttaneet. Vesiliskot löysivät lammen ja monet vesihyonteiset.

Tesmaperhonen 



Välillä koen tuskaa maailman luonnon tilanteesta. Olen kuitenkin kieltänyt itseäni ahdistumasta asioista, mitä tapahtuu jossain toisella puolella maailmaa. Olen ajatellut asian niin, että itse yritän pitää huolta omasta lähiluonnostani. Jos kaikki ihmiset maailmassa tekisivät hyviä tekoja omien lähiluontojensa puolesta, luonnon monimuotoisuus säilyisi sellaisena, minä sen pitäisi ollakkin missä kulloinkin. Eikä meidän kenenkään tarvitsisi olla huolissaan siitä, mitä muualla tapahtuu tai on tapahtumatta.

Lakkahilloa ja hunajaa!



Maltan tuskin odottaa, mitä kanssabloggaajat kirjoittavat kuukauden aiheista. Alla olevista linkeistä pääset heidän postauksiinsa. Olkaat hyvät!

Elokuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/08/rinnakkaiseloa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/08/pihan-elaimet-vahentaa-satoa.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2002-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8-luonnon.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2022/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-ja-maatiaislajit

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/08/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/08/01/elokuu-22-monimuotoisuus/

Kaikesta huolimatta, satoa saadaan
aina jostakin!



Ihanaa elokuuta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne, läheisistänne ja luonnosta!


perjantai 22. heinäkuuta 2022

Enni Idin taiteilijakoti

 


Vihdoin pääsimme käymään paikassa, jossa olen halunnut vierailla jo pitkään! Padasjoella, Kellosalmella, on ITE-taidekohde, Enni Idin taiteilijakoti. 


Olen kuullut paikan lumoavuudesta ja siitä, että siellä vierailleet ovat olleet kovin vaikuttuneita kokemastaan. 
Kuvia olen taiteilijakodista nähnyt somessa ja kiinnostus niistä vain lisääntyi. Taiteilijakoti vain on avoinna niin harvakseltaan, että vasta tänä kesänä ehdimme siellä käymään. Toki ryhmille avoinna varauksesta!


Enni Idin taiteilijakoti on tosiaan avoinna yleisölle vain kesäsunnuntaisin, kello 12-15. Olimme tosi yllättyneitä siitä, että paikkahan oli tosi pieni. Punainen tupa, pienellä pihapiirillä ja silti pysäköintialue oli aivan täynnä. Muutama herrasmies taitavasti ohjasivat autot koloihin, jotta mahdollisimman moni mahtui paikalle.


Se mikä paikasta tekee kiehtovan, on itse taiteilijan tarina. Seuraavan tekstin olen kopioinut suoraan Maaseudun sivistysliiton nettisivuilta.


Enni Id syntyi 1904 perheeseen, joka oli kartanon vuokratilallinen. Sisaruspuolia hänellä oli useita. Kaikki maalaisaskareet olivat hänelle tuttuja, samoin kyläyhteisön säätyjako ja eri ammattikuntien arvostus puhumattakaan seutuun liittyvästä tarustosta. Nuorena tyttönä hän karkasi kotoa mennäkseen karjanhoitokouluun ja edelleen tätinsä ompeluliikkeeseen Helsinkiin. Ja Helsingissä hän avioitui ensi kerran, mies kuoli ja nuori leski palasi kotiseudulle. Vuonna 1939 hän meni naimisiin uudelleen. Lapsia ei kummastakaan avioliitosta syntynyt. Jälkimmäinen aviomies ei arvostanut eikä edes suvainnut hänen maalausharrastustaan ja käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuorauksena kuvapuoli seinää tai kattoa vastaan. ”Äijä sitten onneksi kuoli 1966”, muisteli Id.


Tästä alkaen leskellä oli vapaus päivin ja varsinkin öin maalata osuuskaupasta tilaamilleen kovalevyille. Osansa pensselistä sai koko mökki ovia, lattioita, huonekaluja, purkkeja ja koreja myöten. Kukat ja viiniköynnösmäiset ornamentit juoksivat häkellyttävinä kaksihuoneisessa pienessä punaisessa mökissä. Koristetussa keinutuolissaan hän maalasi levyä sylissään pitäen mm. viljanteon eri vaiheet sekä perimätiedot nuijasodasta lähes 400 vuoden takaa: ”Kaikiilt lyötiin päät poikki Nyystöläs.” Taikavoimaisesta Haukan Kustaasta Enni teki kuvia, samoin kotoisista mustista, hännättömistä valkorintaisista kissoistaan kukkien keskellä. Enkelit ja pirut toistuivat. Raamatun mukaan viimemainitut olivat kaksineuvoisia ja nyljettyjä vaaleanpunaisia sarvipäitä.


Ennistä tuli paikallinen legenda, joskin monet lähimmäiset pitivät häntä kummajaisenakin. Hän muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli tai muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Työskentelytavastaan hän sanoi: ”Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt, ja sielt tulee väritki”.


Koska taiteilija pääsi toteuttamaan itseään ja päästämään luovuuttaan irti vasta varttuneella iällä, kodissa näkyi ihan selvästi se, että kaikkien vuosien patoutumat olivat päässeet irti. Ei pintaa juurikaan löytynyt, mitä ei oltu taiteiltu.


Hän oli maalannut muoviämpärit, lasipurkit, pissapotat ja kaikki mitä nyt maalauksin koristella voi. Ja koska hän maalasi pinnat Miranolilla ja muilla kulutusta kestävillä maaleilla, niin hänen taiteensa on säilynyt niin hyvin käyttöpinnoilla. Taulut hän maalasi öljyväreillä.


Taiteilijakotia ylläpitää Kellosalmi-Seitniemi-Virmaila kyläyhdistys ja pääsymaksu menee taiteilijakodin ylläpitoon. Heillä oli myös pieni kahvio piharakennuksessa, jossa oli ihan välttämätöntä käydä nautiskelemassa herkullisia leivonnaisia kahvin kera.


Yllätyimme myös siitä, että paikalla oli paljon ulkomaalaisia turisteja. Kyseessä on kuitenkin paikka, mikä on vähän kuin "kaukana ja keskellä ei mitään". Tämä paikka pitää melkein tietää, jotta tänne osaa ulkomailta tulla.



Ei voi taas kuin ihailla kyläyhdistyksen yhteisöllisyyttä ja halua pelastaa, sekä ylläpitää kotiseutunsa kulttuuria ja historiaa. Tälläisissä paikoissa on todella mukava vierailla. 


Vierailu Enni Idin taiteilijakodissa ja hänen tarinansa pisti kyllä miettimään taas kerran omaa elämää. Kauankohan minä meinaan odottaa sitä, että alan tekemään tosissani niitä asioita mitä haluan tehdä?


Jotenkin olen tottunut tekemään asioita hyvin ja tunnollisesti. Turvallisuus ja hyvän palvelun, sekä tuotteen tarjoaminen asiakkaalle on minulle tärkeä asia. Välillä joudun törmäämään siihen, että muille tehtävä työ ei täytä minun "laatukriteereitäni" ja se ahdistaa minua. En saa tehdä asioita mielestäni tarpeeksi hyvin. Vaikeaa!




Illalla saunassa mietiskelin näitä asioita. Minulla ei ole muita esteitä millekkään, kuin minä itse. Enni Idin aviomies ei arvostanut hänen taidettaan. Beibe ei taas ole minun esteenä, vaan kannustaa minua aina. 
Enni Id oli yli 60-vuotias aloittaessaan kunnolla taiteilijauransa. Minä olen yli 50-vuotias. Taiteilijaksi en ole alkamassa. Mutta "jotain" voisi tehdä!


Elämä on vaikea laji, ei voi mitään! Ihana kuitenkin käydä ihailemassa ihmisten elämäntyötä ja heidän rohkeuttaan toteuttaa itselleen tärkeitä asioita .


Enni Idin taiteilijakoti on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Pieni ja idyllinen, upealla tarinalla höystettynä!

Erinomainen kirjoitus Enni Idin taiteilijakodista löytyy Marjon matkassa -blogista!

Beibe on ristinyt tämän minun kesähattuni
"pulunruokkijanaisen hatuksi". Ne jotka ovat
katsoneet Yksin kotona-elokuvan, tietävät
mistä puhutaan! ='D

Enni Idin taiteilijakoti ja kahvio

Osoite: Kellosalmentie 579, Padasjoki

Avoinna 12.6.-14.8.2022, sunnuntaisin kello 12-15.

Lisätietoja

kyläyhdistyksen nettisivuilta.