Rakkautta ja maan antimia

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 2: On pakkasia pidellyt!

Leppämäki 30.1.2026

Vaikka aina sanotaan, että tammikuu on henkisesti vuoden pisin kuukausi, tänä vuonna se mielestäni meni ohi tosi sukkelaan! Johtuukohan siitä, että aktivoiduin taas tähän Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjaan. Sillä yhtäkkiä huomaankin, että on aika julkaista jo helmikuun postaus!

Käyn liukulumikenkäilemässä lähimetsissä ja pelloilla.

Suuntana omavaraisuus on omavaraisempaa elämäntapaa harrastavien, sitä suunnittelevien ja sellaisesta kiinnostuneiden bloggaajien yhteinen postaussarja, jota luotsaa Satu Tsajut-blogista. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9 aamulla julkaisemme yhtäaikaisesti blogipostauksemme, jonka aihe on päätetty ennakkoon. Helmikuun aiheena on kuulumiset ja mitä on alkuvuonna tehnyt.

Totuttuun tapaan linkit yhteispostaukseen osallistuneiden omavaraistelijoiden postauksiin löytyy oman postaukseni lopusta. Tammikuisen postaukseni pääset lukemaan tästä , jos on jäänyt lukematta!

Tamppaako kukaan enää mattoja ulkona? Ennen vanhaan kuului kyliltä pauketta kun mattoja tampattiin. Enään ei kuulu!

Tammikuun aikana ei omavaraistelu ole juurikaan edennyt tulevaa kasvukautta ajatellen. Yleensä aloitan esikasvatuksenkin vasta helmikuussa. Syynä kallis pörssisähkö ja tilanpuute. Olen jo monena vuotena vannonut vähentäväni määriä. No, vannomatta paras pätee tässäkin asiassa!

Tosin olen suosinut kesäkukissa suorakylvöjä ja esimerkiksi kaalit kylvänyt aina kylmään kasvihuoneeseen. Kaaleissa olen huomannut, että näin taimista tulee vankkoja ja kestäviä.

Joitakin chilejä aioin kylvää nyt helmikuun alusta. Niissäkin olen lajikkeita vähentänyt hurjista vuosista!

Nämä pienet ja makeat chilit ovat erinomaisia säilöttyinä.

Omavaraisempaan elämäntyyliin kuuluu varastojen kerryttämisen lisäksi niiden käyttö ja kuluttaminen. Ja se aika onkin nyt kiivaimmillaan! Vaikka sydäntä kirpaiseekin ottaa viimeinen itse kasvattamista ja teurastamista lampaista jauhettu lihapaketti pakastimesta, silti mieltä toisaalta lämmittää ajatus, että onpa tullut kaikki käytettyä ja hyödynnettyä.

Beibe osti pari kasaa rankaa.

Sama on polttopuissa. Vähän säikäyttää, kun peräseinä puuliiterissä tulee vastaan. Toisaalta ei tarvitse kuin päätä kääntää, niin näkee toisen puolen olevan kattoa myöten täynnä ja ulkona odottaa jo seuraavat puut rankoina käsittelyään. Kierto pelittää!

Lastenlasten kelkat ja pulkat säilytetään puuliiterissä, joka onkin pulkkamäen vieressä.

Omavaraisempi elämä on jatkuvaa kiertokulkua. Kasvattamista, käsittelyä, säilömistä, varautumista ja käyttöä. Näillä vuosilla tietää mitä kannattaa kasvattaa ja mikä tulee käytettyä. Aina silti tulee jotain kokeiluja tehtyä. Mutta olen huomannut, että ei kannata kasvattaa sellaista, mikä vaatii hirvittävän työn ja mitä ei tule syötyä. Sama säilönnöissä. Meillä ei liiku erikoiset makuyhdistelmät esimerkiksi hilloissa. Ainakaan isoissa määrissä. Tykätään kyllä syödä juustoja keksien päällä, niin jotain spessua aina pitää pikkupurkki olla!

Tein ankan koivista confit eli haudutin koivet kypsiksi öljyssä.

Tokihan nykyihminen saa kaupasta kaikkea ja hyvä niin. Nyt on moni vihannes ja hedelmä todella edullisia ja niitä kannattaakin ostaa ja syödä. Itse rakastan sitruksia ja kaalia, joten tammikuu on syöty niitä ihan hulluna. Myös kanoille roikkuu kaali jatkuvasti tarjolla ja ne tykkäävät nokotella sitä. Välillä saavat myös nokittavaksi omenia, koska niitäkin on ollut tarjouksessa.

Tammikuun kuulumiset ovatkin oikeastaan siinä! Kulutetaan varastoja ja yritetään pysyä lämpiminä. Tammikuun viimeisenä päivänä saatiin Leppämäen pakkasennätys, kun keittiön mittari painui lukemaan -27 astetta. Vaikka meillä on pörssisähkö, niin kanalassa on ollut pakko pitää patteria päällä, jotta kanaset pärjäävät. Ne saavat myös lämmintä puuroa päivittäin ja kaikki elukat lämmintä vettä.

Lampaat ovat ulkoilleet kovilla pakkasillakin pieniä hetkiä valvottuna. Meillä on ollut öiseen aikaan niin hirveä ilvesralli taas pihassa, että! Eivät ihan rapulle ole tulleet, mutta ei paljon puutu. En tykkää yhtään!

Kaikesta kylmyydestä huolimatta on kivaa kun aurinko paistaa! Ulkoiltu ollaan pakkasesta huolimatta. Me molemmat saatiin kuun lopussa vielä flunssat, joten onkin ehkä ihan hyvä lepäillä sisällä ja lämmittää pirttiä.

Joka päiväiseen ulkoiluun kuuluu ilvesten liikkeiden ja jälkien tarkkailu. Tässä ilves on kytännyt rusakkoa ja lähtenyt sen perään vauhdikkaasti.

Käyhän lukemassa alla olevista linkeistä mitä muiden omavaraistelijoiden tammikuuhun on kuulunut!

Sarin puutarha

Pilkkeitä Pilpalasta

Oma tontti, tupa ja lupa

sunnuntai 4. tammikuuta 2026

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 1: Suunnitelmia ja kuulumisia

Leppämäen pihasauna

Hei vaan pitkästä aikaa! Postaustauko venähti tosi pitkäksi ja taas ei voi kuin ihmetellä sitä, miten nopeasti aika kuluukaan! No, tikulla silmään ja niin edelleen, sillä nyt olisi vakava aikomus aktivoitua taas tänne blogimaailmaan. Ainakin näiden omavaraisuuspostausten osalta.

Pieni esittely alkuun niille, joille emme ole tuttuja ja muistutukseksi meidät unohtaneille. Olemme +50 vuotiaita, yhden tyttären vanhempia ja kahden ihanan lapsenlapsen mummu ja pappa. Asumme itä-Pirkanmaalla vajaan kahden hehtaarin pientilalla, jonka ostimme vuonna 2000. Tilan nimi on Leppämäki ja tämä on ollut meidän maanpäällinen pieni paratiisimme.

Minä olen ison kaupungin kasvatti, mutta lapsuudessani myös kaupungeissa harjoitettiin pientä kotitarveviljelyä ja säilöttiin talvenvaralle. Beibe taas on lähtöisin maalta ja pientilalta, jossa oltiin hyvinkin omavaraisia. Itse tekeminen, omavarainen elämäntapa, varautuminen, tavaroiden korjaaminen ja tietynlainen elämässä selviytyminen on tullut meille molemmille "verenperintönä".

Kyläbaaria uhkasi loppuminen, mutta onneksi sai jatkajan. Vaikkei kovin usein tule baarissa käytyä, on se tärkeä paikka kylän elävöittämisessä. Baarilta alkaa saamaan kuulemma pizzaa kohta, niin hyvä syy lähteä lenkkeilemään kylille!

Tila ei meitä elätä ja Beibe tekee työkseen "äitien tekemään ruokaa". Sitä minäkin tein 30 vuotta, kunnes terveyshaasteet pistivät alanvaihtoon. Opiskelin luonnonvaratuottajaksi, perinnesaunottajaksi ja luontoperustaiseksi luovuusvalmentajaksi. Minulla on pientä yritystoimintaa. Umpeloinen yrityksen kautta teen saunotuksia, järjestän kaikenlaisia kädentaitoihin ja taiteeseen, sekä askarteluun liittyviä kursseja, villiyrttikävelyitä ja mitä nyt mieleen juolahtaa tai pyydetään. Uusimpana juttuna on ruuanvalmistusta asiakkaan omassa kodissa. Käyn myös tekemässä työkeikkaa välillä oman kylän päiväkodilla.

Tein joulun alla myyntiin mm. havukransseja.

Talomme on pieni ja puulämmitys on päälämmönlähde. Vessassa ja pesuhuoneessa on sähkölämmitys. Ulkoeteisessä meillä on talvisin patteri tasaamassa lämpöä. Nytkähdimme loppuvuodesta askeleen eteenpäin lämmitystä helpottaaksemme, kun vävymme opiskeli ilmalämpöpumppuasentajaksi ja näyttötyönään asensi meille pumpun. Ehkäpä moinen mukavuus jo tässä iässä ja näillä puunkantamisen vuosilla sallitaan.

Muksut koristelee kuusta ja isänsä tekee sähköhommia samalla. Kuvastaa hyvin tätä meidän sekavaa menoa täällä.

Tontillamme on kaksi kaivoa, joiden vettä käytetään lähinnä kesäisin kasteluun. Peseydymme kesäaikaan paljon ulkosalla pihasaunamme yhteydessä kaivovedellä. Olimme pitkään omien kaivojen varassa ja usein vesi niistä loppui jossain vaiheessa kesää. Kun aikanaan tuli kuntaan liitospaineita isomman kunnan kanssa, otimme vesiliittymän vanhan kunnan halvempaan hintaan ja samalla vedimme jätevesiputket.

Käyn tekemässä hoitavia vihdontoja kesäisin Jämsän Saunakylässä. Kuva otettu Perinnesaunottajat ryn kummisauna Tikkalassa.

Olemme remontoineet taloamme sisältä kaikkina näinä vuosina. Pari kesää sitten teimme ison keittiöremontin. Olimme tehneet keittiörempan silloin tänne muuttaessamme. Täällähän keittiö oli ollut alkeellinen. Tiskit tiskattu vadeissa ja pistorasioitakaan ei ollut kuin yksi. Silloin emme avanneet lattiaa, vaan teimme pintaremontin kaapistoineen. Nyt avasimme lattiankin ja eristimme sen uudelleen. Kaapistot tilasimme naapuripitäjän puusepältä, sähkötyöt teki vävymme ja vesijutut putkifirma. Kaiken muun teimme itse.

Tässä keittiö ekovillan puhalluksen jälkeen. Näyttää ihan joltain hylätyltä autiotalolta!

Jossain vaiheessa pieni talomme tarvitsee uuden ulkovuoren ja pesutilatkin pitäisi remontoida. Nämä kun on tehty, niin perikunta saa hoitaa loput. No joo, ehkä jotain pikku sisäremppaa pitää vielä omaksi silmäniloksi, mutta suuret linjat on remontoitu.

Mutta kyllä siitä sitten keittiö saatiin aikaiseksi, vaikka meinasi välillä iskeä uskonpuute!

Viime syksynä meillä kävi vierailulla Leppämäen entinen asukas, talon yksi tyttäristä. Hieman jännittikin, että mitä mieltä hän mahtaa olla lapsuudenkodistaan nykyisessä ilmeessään. Me ollaan kuitenkin rakennettu tätä meidän kodiksi ja omalla tyylillämme. Mutta hän oli oikein iloinen siitä, että Leppämäki oli hyvissä käsissä ja elämä jatkui täällä vahvasti. Saimme häneltä tärkeää tietoa talon historiasta ja kuulimme monta hauskaa juttua täällä tapahtuneista asioista.

Saimme Leppämäen entiseltä asukkaalta ilmakuvan tilasta vuodelta 1991. Ihana tuliainen!

Koko tämän ajan täällä asuessamme olemme harjoittaneet omavaraisempaa elämäntapaa. Meillä on ollut kasvimaaviljelyä, kasvihuoneita ja kotieläimiä. Nyt viime vuosina pienemmässä määrin, kuin aiemmin. Meillä molemmilla on ollut terveyshaasteita ja selkävaivat ovat lähinnä minulla vaikeuttaneet kasvimaan hoitoa.

Kotieläimiäkään ei ole niin paljon kuin menneinä vuosina. Tällä hetkellä meiltä löytyy muutama lammas, kymmenisen kanaa ja kukko, muutama kani, pari marsua ja kaksi akvaariota. Lisäksi meillä on 3 mehiläispesää.

Mehiläispesät odottelevat kevättä!

Me olemme kasvattaneet eläimiä ravinnoksemme. Lampaita, kaneja, kukkoja ja nautojakin. Edelleen kotiteurastamme välillä lihoiksi lampaita ja kukkoja, silloin kun niitä on lihaksi saakka. En ole edes joka vuosi astuttanut uuhiamme enää. Tänäkään vuonna ei ole tulossa omia karitsoita, mutta josko kanantipuja haudottaisi koneella. Katsotaan nyt!

Lisähuolta eläintenpidossa on tuonut lisääntynyt ilveskanta alueella. Vuosi sitten joulunaikaan, ilves kävi päiväsaikaan pihatarhassa olevien lampaidemme kimppuun ja raateli yhden lampaistamme lopetuskuntoon. Beibe oli kotona ja emme pitäneet lampaita ulkona ilman että olisimme itse olleet pois kotoa, juurikin ilvesten takia. Tämä on tuonut lisätyötä, koska esimerkiksi kesällä lampaita ei ole uskaltanut jättää yöksi ulos.

Kasvimaan osalle on suunnitelmia. Vanhat blogitutut varmaan muistavatkin, että elämme "sinisen saven maassa". Vuosia tappelimme luontoa vastaan ja yritimme kasvattaa savessa perunoita ja pitää kasvimaata. Onnistuimme saamaan satoa ainoastaan juolavehnästä ja ohdakkeista!

Sitten teimme kasvimaan lavoihin ja se toimikin hyvin monia vuosia. Sitten juolavehnät ja ohdakkeet valtasivat pikkuhiljaa nekin ja nyt viimein kesänä purettiin kaikki pois. Joten ensi kesän suunnitelmiin kuuluu kasvimaan, jollain tapaa. Selkäni ei anna periksi hoitaa matalia penkkejä tai lavoja. Ollaankin suunniteltu sellaisia korkeita, jaloilla seisovia kasvilavoja. Koska savivitsauksen lisäksi meillä on kotilovitsaus.

Beibe rakensi minulle vanhalle navetanrauniolle kolme korkeaa lavaa viime kesänä ja ne toimivat hyvin. Tarve päästä viljelemään edes jotain on kova selkäkivuista huolimatta!

Näistä saatiin hyvin satoa!

Ison kasvihuoneen osallekin on tehtävä muutoksia. Se mitä ne tulee olemaan, on vielä auki. Nyt kasvihuoneessa on leveät multapenkit, joita en oikein pysty hoitamaan, niin selän kuin kuluneiden polvienikaan vuoksi. Muutenkin penkit ovat epäkäytännölliset ja mietittiin kaventaa niitä ja tehdä keskelle jonkinlainen kasvatusalusta. Ideoita otetaan vastaan!

Iso kasvihuone pellolla. Vasemmalla puolella vanha kasvimaa, jolle pitäisi jotain tehdä.

Minun työni ovat olleet viime vuosina tosi kesäpainotteisia. Haaveilin kauan siitä, että pääsisin pois raskaasta tehdastyöstä ja toteuttamaan itseäni. Sitten huomasinkin, että luova työ on myös todella raskasta, vaikka erilailla. Luovan työ tekijänä olen vähän niin kuin töissä koko ajan ja se vie jaksamista. Ja lisäksi työt keskittyvät tosi paljon sinne kesäaikaan. Viime keväänä pidin kursseja esimerkiksi tomaatin ja kurkun kotitarveviljelystä. Huolehtiessani muiden viljelyn alkuun lähtemisestä, omani jäi ihan retuperälle. Onneksi saatiin nyt jotain satoa ja kurkkuja vaihdoin hunajaan paikallisessa roskalavaryhmässä. Eikös vaihdantatalous kuulu myös omavaraisuuteen!

Vihtojen teko ottaa kesäisin paljon aikaa. Lakritsa-kissa oli aina hommissa mukana. Se lopetettiin syksyllä 19, 5 vuoden iässä.

Näillä omavaraisteluvuosilla hommat jotenkin automaattisesti kulkevat vuodenaikojen mukaan. Kohta laitetaan ensimmäiset siemenet multiin ja alkaa esikasvatukset. Tosin nekin on vähentyneet vuosien mittaan.

Vuoden vaihteen jälkeen aloitan myös itujen ja versojen kasvattamisen. Niistä saa maittavaa vihreää salaatteihin ja leivän päälle.

Tosin nämä tavallisuudesta poikkeavat vuodenajat tuovat haastetta totuttuihin tapoihin. On vaikeampaa rytmittää omia touhujansa muuttuneissa tilanteissa. Tuntuu, että syksyt vaan pitenevät, talvet ja keväät lyhenevät ja kesät kuumenevat. Varsinkin kun asuu täällä keskellä luontoa, muutokset näkyvät hyvin.

Saimme hyvän sadon 'Beta' viinirypäleistä. Teimme näistä mehua.

Onkin ehkä tärkeämpää kuin koskaan harjoittaa omavaistelua. Viljellä, kasvattaa, varautua, korjata ja tehdä paljon itse. Keskittää ja rauhoittaa elämäänsä, mutta silti verkostoitua. Opetella uusia taitoja ja keskittyä pitämään huolta läheisistään. Ja tietysti huolehtia itsestään!

Näissä mietteissä ja tunnelmissa haluan toivottaa Teille kaikille iloista ja rakkauden täyteistä vuotta 2026. Voikaan hyvin!

Lapsenlapset ovat paljon mummulassa ja se on ihanaa!

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan muiden Suuntana omavaraisuus yhteispostaukseen osallistuneiden omavaraistelijoiden suunnitelmia ja mietteitä!

perjantai 14. helmikuuta 2025

Sydämien täyteinen vuosi!

Taas on mennyt yksi ystävänpäivien välinen vuosi! Tapana on ollut, että julkaisen vuoden aikana eteeni tulleet ja kuvaamani sydänilmestykset ystävänpäiväpostauksena tänne blogiin.

On ollut kyllä todellinen sydänten vuosi! Toki vuosi vuodelta sydänilmestysten määrä on lisääntynyt, mutta nyt tehtiin taas ennätys. Yli 70 sydänilmestystä!

Johtuuko siitä, että silmä on harjaantunut sydämien bongaamiseen vai siitä, että puhelin on koko ajan kädessä! 😊Toki myönnän, että minulla on ollut enenevässä määrin aikaakin, kun olen puuhaillut omiani, enkä ole ollut niin paljon ansiotyössä.

Tiedä häntä mistä johtuu, mutta on kiva jakaa somessa näitä huomaamiani sydänilmestyksiä. Varsinkin Instagramissa monet muutkin ovat alkaneet jakamaan löydöksiään #sydänilmestys-tunnisteella. Monet myös tägäävät minut sydänbongaukseensa tai lähettävät kuvansa yksityisviestinä. Joskus jaan muidenkin sydänbongauksia, mutta toki vain luvalla.

Nämä tämän postauksen sydänilmestykset ovat kuitenkin kaikki minun omiani. Sydämet ilmestyvät eteeni usein luonnossa tai ihan vain kotona. Ruoka-aineista ja lattialla lojuvista roskista sydän löytyy todella usein.

Se on taas ihan katsojan silmästä kiinni, että näyttääkö jokin sydämeltä. Joskus näky on ihan selvä, joskus sitä pitää vähän hakea. Joku on nähnyt postaamassani sydämessä "kikkelinkin"! 😆

Niin tai näin, mutta tässä on postauksen täydeltä sydänilmestyksiä, olkaa hyvä! Postauksen lopusta löydät linkit edellisvuosien ystävänpäiväpostauksiin. Voit halutessasi käydä katsomassa, millaisia sydänilmestyksiä silloin on löytynyt.