Lammashaan dinobongauspolku

 

Vaikka kevät on ottanut tiukan niskalenkin talvesta, niin palataan kuitenkin hetkeksi takaisin paukkupakkasten aikaan.

Olemme parina talvena aiemmin tehneet dinosauruksien bongausradan alapellon lammashakaan. Elämyspolun tekeminen vaatii pitkää ja yhtenäistä pakkasjaksoa, jotta jäälyhtyjen jäädyttäminen onnistuu.

Ensimmäisen kerran Leppämäen dinobongauspolku oli kiereltävissä vuonna 2021. Siitä voit käydä lukemassa tästä . Sitten olikin taas pari vuotta väliä, koska ei ollut tarpeeksi pitkää kovia pakkasia.

Beibe lähtee aina ihailtavasti mukaan minun hömpötyksiini. Tokihan tässä tehdään yhdessä elämystä lapsenlapsille!

Kestokassillinen dinosauruksia!

Olikohan vuonna 2024 taas dinobongauspolun aika ja se ehti olla kierreltävissä yhden viikonlopun, kunnes suojasää sulatti jäälyhdyt. Sen vuoden polulla oli esimerkiksi jäästä tehty dinon muna!

Tästä en ole blogipostausta kirjoittanut.

Olen aiemmin värjännyt jäälyhtyjä elintarvikeväreillä. Tänä vuonna jäälyhdyt jätettiin kirkkaiksi. Jäälyhtyjä jäädytettiin tänä vuonna 56 kpl. 

Tämän vuoden radalle jäädytin elintarvikeväreillä värjättyjä jääkakkuja, joista tehtiin lyhtyjä ja niitä ripustettiin puihin.

 Tein myös kakkuvuokiin ja pakasterasioihin "fossiileja" joiden sisällä oli dinoja.

Vaikka bongausradan ja polun kokoaminen menikin vanhalla rutiinilla, niin kyllähän se silti tuotti töitä. Pelkästään lyhtyjen ja fossiilien jäädyttämiseen meni viikko.

Dinosaurusten sijoittaminen radalle, fossiilien ripustaminen, lyhtyjen vieminen polun varteen, kynttilöiden purku paketeista ym. valmisteluja.

Beibe teki vanerista ison dinosauruksen dinobongauspolun alkuun. Siihen kiinnitettiin valosarja ja se olikin todella upea ilmestys pimeällä!

Kynttilöiden sytyttämisessä ja lyhtyihin jakamisessakin oli oma hommansa. Sytytettiin kynttilät pulkassa olevassa  muovilaatikossa valmiiksi ja siitä sitten jaettiin lyhtyihin.

Kynttilät olivat lyhtykynttilöitä ja satuin löytämään niitä edullisesti alennusmyynnistä. Piheinähän me kävimme ensimmäisen illan jälkeen sammuttamassa kynttilät ja keräsimme ne pois seuraavaa iltaa varten.

Seuraavana iltana taas sama homma; kynttilät laatikossa palamaan ja pulkalla kierrettiin jakamassa ne lyhtyihin. 

Tänä vuonna pakkasta oli tammikuussa kahden viikon yhtämittainen jakso ja dinobongauspolku oli kierreltävissä kahtena viikonloppuna. Ensimmäisenä viikonloppuna kierreltiin oman väen kesken. Mutta laitoin myös tienvarren WhatsUp-ryhmään naapureille kutsun bongailemaan dinosauruksia. Naapurusto on ollut tervetullut radalle myös edellisinä vuosina.

Vaikka lunta oli noihin aikoihin maltillisesti, silti polkua piti huoltaa ihan käsipelillä kolaamalla.

Tämä "kristallivuori" oli Ompun suosikki!

Toiseksi viikonlopuksi tein Facebookissa tapahtumakutsun lähiseutujen ryhmiin. Haluttiin jakaa elämystä, mutta ei kuitenkaan haluttu mitään massiivista kansanryntäystä. Polku oli kierrettävissä omatoimisesti. Pysäköinti ohjattiin läheiselle vanhalle tukkienlastauspaikalle.

Tapahtumalle laitettiin kellonajat ja se oli kierreltävissä yleisölle kahtena iltana.

Jännitti kovasti lähinnä se, että ymmärtääkö ihmiset sen, että polku on pellolla ja pimeys paikalla on todellista. Kutsussa painotin varustautumista hyvillä jalkineilla ja otsa- tai taskulampulla. Dinothan oli varustettu heijastimilla, joten jo niiden bongaamiseksi tarvittiin lamppua. Lisäksi painotin, alue on lampaiden kesälaidun, joten kaikenlainen roskaaminen, sekä dinojen siirtely oli ehdottomasti kielletty. 

Oltiinkin tosi yllättyneitä kuinka paljon ihmisiä kävi kiertämässä polulla. Mitään laskuriahan ei tietty ollut ja koska pelto ei ole ihan pihapiirissä, siellä sai kierrellä rauhassa. Mutta aina ikkunasta katsoessa, pellolla näkyi taskulamppujen valokiiloja!

Dinosaurus toimi myös löytötavaratelineenä!

Vaikka tämmöisen elämys- ja taidepolun järjestämisessä on paljon työtä ja suunnittelua, oli se kyllä todella kivaakin. Mielellään myös jakaa muille iloa! 

Kustannuksia polun tekemisestä tuli kynttilöitä noin 50 euroa, elintarvikeväreistä noin 10 e ja tietty vesi, mitä se nyt sitten maksoikaan. Vaneri ja maali isoon dinoon oli jo valmiina kotona, samoin leludinot heijastimineen. Omalle työlle nyt ei laskettu hintaa.

Toivottavasti ensi talvena saadaan jälkeen pitkä kovien pakkasten jakso, jotta dinobongauspolku voisi tehdä paluun!

Suuntana omavaraisuus, osa 3: Ajatuksen tasolla!

Ollaan saatu kyllä nauttia todellisesta kunnon talvesta täällä itä-Pirkanmaalla. Helmikuun loppuun saatiin vielä lumimyräkkäkin ja uutta lunta satoi parisenkymmentä senttiä. Ja ehtipä viime päiville vielä suojakelit kaljamoineen!

Leppämäki 28.2.2026

Helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja se tarkoittaa Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen aikaa. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 8 aamulla julkaisemme yhtäaikaisesti blogipostauksemme ennalta sovitusta aiheesta. Tällä kertaa mennään ihan kuulumisilla!

Tämän vuoden aiemmin julkaistut postaukseni voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. 

Osa 1, tammikuu

Osa 2, helmikuu

Leppämäki elää vielä vankasti talven syleilyssä. Elämä on rauhallista ja pyörii arkisten asioiden ympärillä. Työt, minun yrityksen asiat, eläimistä huolehtiminen, talon lämmitys, lumityöt ja ruokavarastojen käyttö, niistä elämä koostuu.

Vielä löytyi skeippi-basilikapestoa pakastimesta.

Beibellä työt jatkuvat edelleen elintarviketeollisuuden parissa. Minä etsin ansiotöitä ja teen välillä keikkaa kylän päiväkodille. Yritykseni suhteen on hiljaisempaa, mutta yksi vakiasiakas on tällä hetkellä kotikokkauspalvelun puitteissa. 

Valmistan asiakkailleni ruuat ja välipalat viikolle heidän toiveiden mukaisesti. 

Maaliskuun alusta alan vuokraamaan työhuonetta kylällä olevasta entisestä vanhainkodista. Sen ovat ostaneet joukko innokkaita ja idearikkaita "tyyppejä", jotka muokkaavat tiloista matkailu- ja hyvinvointikeskuksen. Kannattaa ottaa Lepola seurantaan myös somessa. Avajaiset on toukokuussa. Täällä tulee olemaan minun ja ystäväni työhuoneiden lisäksi kesäkahvila, tapahtumia, retriittejä, majoitusta, välinevuokrausta, ohjattu kuntoilua ja vaikka mitä.

Entinen vanhainkoti on tuleva matkailu- ja hyvinvointikeskus.

Työhuoneella aikomukseni on tehdä taidetta, käsitöitä ja pitää pieniä kursseja ym. Minulla ei ole matkaa työhuoneelle kuin vajaa 2 kilometriä, joten se on kävelymatkan päässä ja kevään tullen sinne suhahtaa kivasti pyörällä. Ajattelen niin, että jonkinlaista omavaraisuutta on sekin, että pystyy edes osan ansiotyöstään tekemään kotona, työhuoneella tai oman kylän päiväkodilla, joka sekin on kävelymatkan päässä. 

Löysin Torin kautta pari Malm-lipastoa työhuoneelle. Toinen maksoi 15 e ja toinen oli ilmainen. Niiden päälle haen Ikeasta pitkän työtason. Sitä en löytänyt käytettynä.

Ruokaomavaraisuuden eteen en ole edelleenkään suuria liikkeitä tehnyt, mutta pikkuhiljaa alkaa vauhti kiihtymään. Maaliskuussa laitan tomaatit kasvamaan. Ajattelin myös kokeilla viime vuosien hittiä eli ikkunakurkkua. Ostin paria eri lajiketta, Baby F1 ja Iznic F1. Näitä on ainakin kehuttu sellaisiksi, jotka ovat onnistuneet ikkunoilla sisätiloissa. Katsotaan miten minun käy!

Paprikat ja chilit ovat taimettuneet ja olisi koulittavissa. Alkaa jo nyt näyttämään siltä, että tila loppuu heti alkuunsa!😅 

Minulla ei ole mitään hirvittävää kevään kaipuuta, vaikka talvi on ollutkin ankara. Nautin siitä, että elämä on tälläistä rauhallista, perusasioihin keskittyvää. Tarvitsen kunnon rauhoittumista, jotta taas jaksan juosta kottikärryjen ja kastelukannujen kanssa monta kuukautta.

Talven aikana on tullut leivottua juurileipää lähes viikottain. Tämä "artesaanileipä" pääsi syntymäpäivälahjaksi. 

Sen verran kasvihuoneen muutostyöt on edennyt, että kävin kasvihuoneessa! Eli ajatuksen tasolla ollaan vielä. Mutta eikös se niin ole, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Kuhmalahden VPKn järjestämässä 112-päivän
tapahtumassa murujen kanssa. 

Eläinrintamalle kuuluu samaa. Kanantipuja ajattelin haudottaa ja someryhmistä jo siitosmunia alustavasti kyselin. Ankkojakin tekisi mieli...

Kangasala talon Kimmo Pyykkö museossa on kuhmalahtelaisen savitaiteilijan Teemu Luodon näyttely.

Tyttären ja murujen kanssa tehtiin päiväretki Helsinkiin talviloman kunniaksi. Kohteena oli Luonnontieteellinen museo. Jännä matka muruille, jotka eivät olleet aiemmin matkustaneet ratikalla ja junalla. Kivaa oli, mutta raskasta! Seuraavaakin reissua suunniteltiin, mutta se tehdään paljon lähemmäksi. 

Minullahan ei mitään varsinaista talvilomaa ole, mutta nyt ei sattunut olemaan omia töitä ja työkutsuja muualle ei tullut. 

Beibellä on hieman myöhemmin pari viikkoa talvilomaa. Olisi kyllä kiva tehdä silloin jotain kivaa yhdessä. Esimerkiksi käydä pilkillä!

Karvisen kanssa kohdattiin Tampereella elokuvateatterissa.

Mukavaa maaliskuuta ja kevään odotusta kaikille!

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan muiden bloggaajien kuulumiset!

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/02/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/03/mielessa-kevat.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/03/taimien-esikasvatus-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2026/

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osat-2-3