maanantai 6. joulukuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 12; mitä kapinetta ilman elämä olisi vaikeampaa ja millaisia käsitöitä Leppämäessä puuhastellaan?

 




Niin siinä sitten kävi, että tämä vuosi on kulunut jo joulukuuhun saakka. Joten, on aika vuoden viimeisen Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan postauksen. Voi hyvänen aika sentään!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan postauksen, jonka aihe on päätetty jo aiemmin. 


Olen tehnyt ihan sikamonta havupalloa ja -kranssia myyntiin ja lahjoiksi.



Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarja on ollut voimissaan vuosia omavaraisuusbloggareiden keskuudessa. Omavaraistelijoiden blogiyhteisöä luotsaavat Tsajut.blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki. Nöyrimmät kiitokset heille, että ovat taas vuoden jaksaneet kannustaa meitä kirjoittamaan postauksia ja koota meidän linkkejä somen aiheuttamista hankaluuksista huolimatta. Minulla esimerkiksi Facebook ei anna julkaista blogiini liittyviä linkkejä, koska sen mielestä esiinnyn "jonain toisena henkilönä" ja jaan haitallista sisältöä. Toisaalta tämä hieman harmittaa, koska en pysty jakaamaan blogijuttujani muissa somekanavissa. Mutta toisaalta, ihan sama! Hyvinpähän Te lukijat löydätte tänne muutenkin. Kiitos siitä Teille!

Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukseni löydät tunnisteilla; yhteispostaus, blogiyhteisö, omavaraisuus ja tietysti suuntanaomavaraisuus.

Linkit tämän vuotisiin postauksiin löydät alta ja muiden bloggaajien postauslinkit tuttuun tapaan oman postaukseni lopusta.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 9

Osa 10

Osa 11


Ja iloksemme voin ilmoittaa, että Suuntana omavaraisuus sarja jatkuu vuonna 2022! Aiheina tulee olemaan mielenkiintoisia asioita, kuten kasvisten/eläinten kasvatus, teurastus, omavaraistelijan erityistaidot ym. Ai että, kyllä onkin varmasti mielenkiintoisia postauksia ja huikeita tietopaketteja tulossa mukana olevilta bloggaajilta!


Katkenneella harmaalepällä on mukavaa
tasapainoilla!



Mutta palataan kuitenkin vielä hetkeksi tähän kuluvaan vuoteen. Ensimmäisenä vähän kuulumisia! Meillehän kuuluu edelleen hyvää. Päivät menevät omalla painollaan ja Leppämäkeenkin on saatu kunnon pakkastalvi. Sehän tietää taas sitä, että omat menot suunnitellaan pirtin lämmittämisen mukaan. Aamulla ensimmäisenä laitetaan tulet tulipesiin ja varsinkin puuhellassa palaa lähes ikuinen tuli. Ollaankin syöty taas lähes päivittäin jotain ihanaa uuniruokaa! Yksi hyvä sesonkiherkku, ruusukaali, on muhissut uunissa ainakin kerran viikossa. Jos ajattelisit, että kermassa hautuneet ruusukaalit hivesivät sinun makuhermojasi, käy nappaamassa ohje tästä !

Lähiruokaa naapuripitäjä Pälkäneeltä.
Ei maksettu mainos!



Luntakin on muutamia senttejä, mutta auraushommiin ei sentäs vielä olla jouduttu. Mitä nyt vähän luutaa on saatu rappusille näyttää, mutta siinä lumihommat ovatkin sitten olleet. Beibe kyllä jo laittoi lumiketjut traktoriin. Kerrankin ajoissa! Yleensä niiden kanssa on tuskailtu vasta silloin kun on jo olleet hanget korkeat nietokset.


Ketjujen laiton yhteydessä piti ottaa 
Hehku-tontun kanssa kalenterikuvia!



Minä olen "sluibaillut" kotona. Paria avointa työpaikkaa hain marraskuussa, mutta kumpikaan ei tärpännyt. Joten olen istunut yrittäjyyden etäluennoilla ja miettinyt, että pitäisiköhän yrittää. 😄 Tuntuu kuitenkin siltä, että mitä enemmän tietoa yrittäjyydestä taas saan, sitä enemmän olen sitä mieltä että ei yrittäjyyttä. Olenhan joskus 2000-luvun alkupuolella käynyt oikein koulutuksenkin yrittäjyyteen. Silloin kyllä tuli selväksi, ettei kannata. 


Sytykeruusuja kananmunakennoista.


Mutta kun toisaalta kiinnostelisikin kovasti pitää jotain helppoja kädentaitoihin ja luontoon liittyviä kursseja. Kuitenkaan minulla ei ole niin suuria suunnitelmia ja ideoita, että pystyisin itseni kokopäiväisesti yrittäjänä elättämään. Nii-in, en jaksa alkaa suuria lainoja ottamaan ja investoimaan enään tällä ikää. Olen vuosikymmenet "juossut rahan perässä", niin nyt olisi aika vähän hidastaa. 

Vuoden viimeisenä työpäivänä kokkikerhossa pidettiin pikkujoulut. Muita pikkujouluja ei sitten olekkaan. 



Joten, katselen mitä tästä tulee ja etsiskelen samalla jotain itselleni sopivia töitä. Ei meinaa vaan tupata löytymään sellaisia, mitä pystyisin ja mitä täältä asti kannattaisi lähteä tekemään. Bensan hinta on niin järkyn korkealla, että pitäisi saada ihan hyvä korvaus työstä, jotta työnteko kannattaisi.


Pidän joulun alla muutamina päivinä 
tallipuotia, jossa myyn havukransseja ja
-palloja, sekä mehiläisvahakynttilöitä ym.
tekemiäni juttuja.



Omavaraistelu on edennyt taas sen verran, että sain kuin sainkin syyskylvöt tehtyä. Pikku pakkasessa kylvin porkkanan- ja palsternakan siemenet. Muuta en sitten tänä syksynä kylvänytkään. Keväällä aikaisin laitan taas retiisiä ja salaattia, sekä ehkäpä persiljaa ja pinaattia isoon kasvihuoneeseen. 


Tämä Beiben minulle joskus tekemä
lyhty on aivan ihana! Kynttilä näköjään vaan
on aivan vinossa!



Saimme viime keväiset karitsat teurastettua ilmojen kylmettyä. Otimme niistä pari takakoipea pakkaseen, jotka aiomme paistaa uunissa tai palvata. Fileet ja hieman paistia otettiin myös sellaisenaan syötäväksi tai stifadolihoiksi. Mutta loput pistin Beiben siskon lampaan- ja sianlihojen kanssa kimppaan ja veimme ne purkitettavaksi. Molemmat saatiin parisenkymmentä purkkia itsekasvatetusta lihasta tehtyä "nötköttiä". Ihan mielettömän hyvää!


Eläimen lopetus tapahtui muutaman metrin 
päässä lampolan ovesta kotipihassa.

Parin päivän riiputus ja sitten paloiksi!



Taljat kuskasin muokattavaksi ja ne tulevat takaisin matkahuollon kautta sitten joskus keväällä. Minulta tuli 2 raakataljaa ja tein vaihtokauppaa Beiben siskon kanssa hänen neljästä raakataljastaan. Vaihdoin ne moneen kiloon itse tekemääni omenahilloa. Kauppa se on mikä kannattaa! Toivottavasti taljat onnistuvat, niin saan muutaman niistä laittaa myyntiin.


Suolasin taljoja viikon verran, ennen kuin 
vein ne muokattavaksi. 2-3 kg karkeaa 
suolaa/talja. Muutaman päivän suolaantumisen 
jälkeen lisäsin suolaa. 


Muutenhan ollaan elelty hiljaiseloa. Aika kuluu arkisissa askareissa. Beibe käy töissä ja minä pidän "pirttiä pystyssä". 

Olen leiponut leipää todella paljon. Ihan taikinajuurenkin tein ja sitä olen ruokkinut. Taas kerran vaan törmäsin siihen ongelmaan, että meillä on niin kylmää ja vetoista, ettei juurileivonta meinaa onnistua. Juuri "asuu" aktiivisen aikansa puuhellan kyljessä ja leipätaikinat nostatan pesuhuoneessa lattialämmityksen päällä. Taikinakulhon päällä pidän vauvan kylpyvannaa! #elämäävanhassatalossa 😂


Välillä vuokaleipää ja välillä sämpylöitä. 



Murujen kanssa ollaan vietetty mahdollisimman paljon aikaa. Kuukuna on kova yökyläilemään ja sehän on pelkästään kivaa! Lämmitetään saunaa ja katsellaan leffoja asianmukaisten herkkujen kera.

Sainpa olla mukana heidän päikyn vanhempainyhdistyksen järjestämässä tapahtumassakin muksujen kanssa. Mukavaa yhdessä touhuamista!


Kattokaa nyt näitä muruja!❤



Olemme käyneet paljon elokuvissakin Beiben kanssa. Kaupungin keskustassa olevassa kulttuuritalossa pyöritetään elokuvia silloin tällöin. Meiltä sinne on ihan kohtuullinen matka, joten Bondit sun muut kohuelokuvat, kuten Omerta 6/12 on katsottuna. Rakastetaan molemmat elokuvissa käyntiä!


Tästäkin elokuvasta pidin kovasti!



Suomen kädentaidot -messuillakin käytiin pyörähtämässä. Itselleni ostin korvakorut, hieman askartelutarpeita ja karkkeja yhteiseksi hyväksi. 

Paljonhan siellä oli kaikkea kivaa ja taidokkaasti tehtyä käsityötä. Mutta myös paljon sellaista, mistä tuli mieleen sarjatuotantona valmistetut tuotteet. Itse ostan mieluiten sellaista, mikä tuntuu jotenkin henkilökohtaiselta. Niin itselle, kuin tekijällekkin.


Pitihän sitä vähän poseerata messuilla 
esitteillä olevan lempibändin musavideoon
tehdyn Latelan Transitin vieressä. 



Tästä päästäänkin kuukauden aiheisiin! Me ollaan Beiben kanssa kovin tekeväisiä. Aina on jotain keskeneräisenä. Minä olen lähinnä sellainen suurten linjojen tekijä, enkä kovin kekseliäs ja taitavakaan kädentaitojen suhteen. Piperrykset ja pikkutarkat työt eivät ole minun juttuni!

Mutta yksinkertaisia juttuja valmistan ja joskus saan hieman jonkinlaista taiteen tapaistakin aikaiseksi. Mutta mitään kuvioneuleita tms. minulta ei synny!

Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Vuosia tein lasitöitä; tiffany-, lyijylasi-, hiekkapuhallus-, ja sulatustöitä. Myös pajun- ja risunpunontaa touhusin. Siten on kokeiltu tuohitöitä, pärekopan valmistusta, savihommia, lasinpuhallusta ja kaikkea, mitä en edes muistakaan kokeilleeni. Eräs ihminen sanoi minulle kerran, ettei tiedä toista sellaista kuin minä, joka olisi käynyt niin paljon erilaisilla kursseilla.

Mutta mihinkään en ole hurahtanut täysillä, vaan aina kokeillut jotain uutta. Siksi varmaan en olekaan mitään taitoa oppinut silleen kunnolla. Paitsi noi lasityöt. Niitä oikein opiskelinkin lyhytkoulutuksina. 

Haluaisin ehkä kuitenkin vielä oppia enemmän tekemään tekstiilitöitä. Ompelemaan yksinkertaisia vaatteita, kutomaan kirjoneuleita ja tulla enemmän sinuksi ompelukoneen kanssa. Joskus yritin, mutta turhauduin, kun en heti tajunnut ja vaatteen valmistuminen kesti niin kauan. Muistan, että yritin tehdä kauluspaitaa ja se tyssäsi napinläpiin. Ompelukone kyllä löytyy. Se pitäisi viedä vaan huoltoon. 

Villapaidan osaan itselleni kutoa. Nuorena kutominen oli oikeastaan ainut tapa saada itselleen uusia vaatteita. Isälläni oli jokin ihme asenne, että vaatteiden osto muuta kuin tarpeeseen, oli rahan hukkaa. Mutta kun pyysin rahaa lankoihin, niihin hän antoi. Kaipa se oli jonkinlainen hyve hänen mielestään, että tyttölapsi osasi kutoa. 

Minun kutomani villapaidat ovat mallia "laatikko". Olisi kyllä kiva kutoa sellainen hieno kaarrokekuviolla oleva pusero itselleen. Ehkäpä itse keräämillä kasveilla ja sienillä varjätyistä langoista. Ompelu ja kutominen... siinäpä haasteita tuleville vuosille!


Mehiläisvahakynttilöitä on tullut 
rullailtua kymmenittäin!



Beibe taas on meistä kahdesta se kekseliäämpi ja taitavampi. Häneltä onnistuu melkein mikä vaan. Tosin valmistuminen saattaa kestää vuosia! Kuten meidän savustusmökki. Suunnitteluun meni 2 vuotta. Itse rakentamiseen ei tainnut kulua kuin päiviä.

Hänellä on taito tehdä vaikka puuttuva työkalu itselleen tai minulle. On kyllä kätevää elää noin taitavan ihmisen kanssa!

Minä taas olen vähän sellainen, että katselen ensin muiden tekemiä malleja ja niistä sitten sovellan. Mutta joskus minunkin pienissä aivoissani saattaa liikahtaa ja keksin itse jotain. Usein välähdykseni ovat ruokaan liittyviä ideoita. Ne asiat tulevat minulla jostain takaraivon sopukoista ihan itsestään. Joten, jos Beibe pitää minut tarvekaluissa, minä kyllä pidän hänet ruuissa!


Solmeilin makramee seinäamppelin 
hievensarveen.



Mutta mikäpä on sellainen kapistus, mikä löytyy meidän taskusta lähes aina? Se on puukko! Ilman sitä on tosi vaikeaa tulla toimeen. 

Minulla on sellainen taittoveitsi, mikä on turvallinen tälläisen kampura mummon kuljetella. Ja sen saa näppärästi avattuakin vaikka yhdellä kädellä, jos tarve vaatii. Olen saanut taittoveitseni joskus Beibeltä joksikin lahjaksi.

Beibellä taas on pieni, tupessa vyöllä kulkevä puukko. Sen puinen kahva on kulunut mukavan tuntuiseksi ja se on ollut Beibellä kauan.


Meitsin taittoveitsi!


Kotipuuhissa on aina tilanteita, missä pientä puukkoa tarvitaan. Pitää katkaista naru heinäpaalin ympäriltä, avata jokin säkki, katkoa tukikeppejä kasveille tai vuolla tuohuksia nuotion sytyttämiseen. Ihan kamalaa, jos on vaikka heittänyt housut pyykkiin, eikä ole muistanut vaihtaa puukkoa puhtaiden pöksyjen taskuun. Kun on puukko aina mukana, säästää monta askelta, kun ei tarvitse lähteä välineitä mistään hakemaan.

Täällä maalla asuessa ei välttämättä vaihda kotivaatteita esimerkiksi kauppaan tai kirjastoon mennessään. Monesti olenkin huomannut, että minulla on puukko taskussani kauppareissullani, tai Beibellä vyöllään. Jossain kaupungissa olisi jo varmaan hysteria valloillaan, jos joku puukon kanssa kauppaan "hyökkäisi".


Beiben pikkupuukko, joka on tosi hyvä veistopuukko.


Pakko kuitenkin mainita vielä yksi tuiki tarpeellinen varuste näin pimeään aikaan. Se on otsalamppu. Se lähes tulkoot kasvaa kiinni otsaan pitkän talven aikana. Koska maalla asuminen on muuten niin leppoisaa ja stressitöntä, pitäähän sitä joku heijari otsalla olla! 😉

Pitkään keväällä otsalampun otsalleen laittaa, vaikka sitä ei enään valaisuun tarvitsisikaan. Kuukausia kestänyt liikesarja lampun päähän laittamiseksi jää niin voimakkaasti lihasmuistiin, että siitä on vaikea päästä eroon. Pitkälle kevääseen on sellainen tunne, että ihan kuin jotain tärkeätä puuttuisi päältään. Monesti epäille jopa, että onko housut jalassa. Niin otsalampun käyttöön talven aikana tottuu!


Meillä molemmilla on ladattavat ja tehokkaat Ledlenser-merkkiset otsalamput. Saatiin ne joskus tyttären perheeltä joululahjoiksi ja on olleet kyllä hyvät.



Tässäpä meidän kuulumisia! Kohta on joulu ja se on ihanaa. Murut tulevat ainakin osaksi joulunpyhiä tänne mummulaan. Ennen joulua kuitenkin juhlin 50-vuotisyntymäpäiväni ihan hiljaisessa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni. Juhlat pidin jo kesällä pienelle joukolle läheisimpiä ystäviä ja sukulaisia. Kummasti on väki vähentynyt ympäriltäni näiden viime vuosien varrella. Ehkäpä Beibe vie minut syömään tai jotain. Jos ei, sitten ollaan kotona. Se jää nähtäväksi. 

Kohta viiskymppisen karvahattulook!



Nyt olen puuhannut Kuhmalahdella (toivottavasti) 11. joulukuuta oleviin joulumyyjäisiin makramee amppeleita, villasukkia, joitain koruja ym. 

Kotona pidän pienta tallipuotia, johon olen tehnyt havukransseja ja -palloja. Jos ajelette täällä päin, tulkaa poikkeamaan!


Tallipuoti!




Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/12/askartelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-12/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=916

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/12/solis-26-kayttokokemuksia.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15999

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/6-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvyvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/12/06/joulukuu-21-kuukauden-vempain/


Hehku-tonttu toivottaa hyvää Itsenäisyyspäivää!



Ihanaa joulukuuta ja joulunaikaa Teille kaikille! Aatella, vuosikin vaihtuu ihan justiinsa. Ja oikein hyvää Itsenäisyyspäivää! Elämä joulukuussa on yhtä juhlaa!





torstai 2. joulukuuta 2021

TSI: Tonttuovi kierrätys- ja luonnonmateriaaleista

 




En ole ollut mikään kova tonttuovifani. Olen kyllä nähnyt monia todella hienoja ja taitavasti tehtyjä tonttuovia. Juuri sellaiset persoonalliset ja jonkun "jutun" sisältävät ovet ovat kivoja. Eräs entinen työkaverini esimerkiksi teki toiselle työkaverilleni yllätykseksi tonttuoven, mikä oli ihan tarkka kopio lahjan saajan talon ulko-ovesta. Hän oli käynyt kuvaamassa salaa ulko-oven, tehnyt tontulle samanlaisen pienemmän ja käynyt vielä kiinnittämässä sen paikoilleen oikean ulko-oven viereen. Tälläistä kekseliäisyyttä tonttuovien suhteen arvostan!

 Ja kyllähän meiltäkin tonttuovi seinästä löytyy. Se on paikoillaan ympäri vuoden ja olemme saaneet sen joskus vuosia sitten lahjaksi ystäviltämme, jotka olivat sen itse tehneet. 

Tonttuovi on kiinnostanut molempia lapsenlapsiamme tietyssä ikävaiheessa kovasti ja on vähän pitänyt kieltääkin siihen kajoamasta. Muutenhan tonttu ei pääse kylään, jos ovi revitään irti seinästä!

Ehkä juuri tonttuovien ympärille syntynyt kaupallisuuden rinki onkin se juttu, mitä en tonttuovissa siedä. Eikä ollenkaan ne itse ovet! Jos oikein muistan, tonttuovethan olivat alunperin sellaisia ihmisten omasta mielikuvituksesta syntyneitä ja ainekset oviin olivat jotain kotoa löytyneitä. Netistä löytyy ainakin monta juttua tonttuovista vuodelta 2017. Taisivat niihin aikoihinsa tehdä tulemisensa.

Nykyäänhän kaupat ovat väärällään tonttuovien rakentelupakkauksia. Löytyy ihan valmiita ovia ja sellaisia, mitkä voi itse maalata, sekä paljon kaikenlaista sälää, joilla voi sitten sisustella oven ympäristöä. Eikä pelkästään tontuilla, vaan löytyy keijuovia, peikko-ovia ym. Joka sesonkiin on nykyään oma ovi! Mutta näinhän se taitaa aina mennä; joku asia nousee hitiksi ja sitten kohta kaupat ovat väärällään siihen hittijuttuun liittyvää tavaraan. 


Meidän tonttuovi on olohuoneen hirsiseinässä.

Hehku-tonttu käyttää ahkerasti näin 
jolunaikaan ovea!


Itse en siis ole koskaan tonttuovea askarrellut. Ei ole ollut tarvetta, kun on jo tuo yksi lahjaovi. Mutta nyt huomasin instagramissa Pihatunarin tilillä niin hienon ja katseen kestävän tonttuoven, että pakkohan sellainen oli tehdä!

Kaikki tarpeetkin löytyi valmiiksi kotoa ja se ehkä olikin se kannustin tämän oven värkkäämiseen. Kun asut monen kymmenen kilometrin päässä lähimmästä sellaisesta kaupasta, josta jotain askartelumateriaalia voisi hankkia, on aina etua, että puuhasteluun tarvittavat materiaalit ovat helposti ja yksinkertaisesti hankittavissa kotioloista.  Lisäksi materiaalit tähän kyseiseen tonttuoveen olivat sellaisia, että se olisi helppo hävittää ja siitä ei jäisi mitään luontoa kuormittamaan. Tälläisistä tonttuovista minä pidän!


Tein heti useamman kerralla! 😁



Tonttuoveen tarvitset:

  • puisen valokuvakehyksen, minulla oli 15x10 cm kehys
  • kalkkimaalia
  • kehyksen kokoisen palan koivuntuohta
  • puuhelmiä ovenkahvaksi, sekä kranssiin
  • rautalankaa
  • liimaa, esimerkiksi erikeeperiä tai kuumaliimaa
  • mattoveitsen tai sakset tuohen leikkaamiseen
  • sivuleikkurit rautalangan katkaisuun
  • pensselin kehyksen maalaamiseen
  • paperia tms. työalustan suojaamiseen
  • leikkuulaudan tai -alustan tuohen leikkaamiseen mattopuukolla

Näin tein:

Irroitin kehyksen taustastaan ja maalasin sen kalkkimaalilla kertaalleen. Kun kehys oli kuiva, tarkistin tarvitseeko paikkailla. Paikkamaalauksen jälkeen annoin vielä hetken kuivua.

Leikkasin koivuntuohesta kehyksen taustan kokoisen palan mattoveistä apuna käyttäen. Levitin kehyksen taustalevyyn erikeeperia kauttaaltaan ja painoin tuohen taustaan. Annoin kuivua painon alla seuraavaan päivään. Tuohi on sen verran kippuraisuuteen taipuvaista, että kannattaa laittaa vaikkapa kirjoja painoksi, jottei se irtoa ennen liiman kuivumista.

Pujotin pieniä puuhelmiä rautalankaan sopivan määrän ja kiepautin langanpäät kiinni toisiinsa. Pujotin päät helmen reikään piiloon.

Kun tuohi oli kuivunut kiinni kehyksen taustalevyyn, halkaisin pitkulaisen puuhelmen mattoveitsellä halki ja liimasin puolikkaan helmen ovenkahvaksi. Muutamalla tipalla liimaa kiinnitin kranssin oveen. 

Sitten vain ovi kiinni kehyksiin. En liimaillut sitä sen kummemmin, vaan taivutin kehyksen omat kiinnitysnastat vain takaisin paikoilleen. Ja tadaa, tonttuovi oli valmis!






Tämä tonttuovihan on siitä kiva, että sen voi kehyspohjan jo valmiina olevista reijistä laittaa naulasta roikkumaan. Tai sitä voi vaikka pitää lipaston päällä kehyksen seisontatuen varassa seisomassa ja tehdä sen ympärille asetelman. Tällä tavoin se olisi vähän kuin "ovi tonttujen narniaan"!




Itse mallailin tonttuovea siirtotallin oveen ja seinään. Tallin ovessa se olisi hauska yksityiskohta, koska pidän nyt joulunaikaan pientä puotia siellä. Näin tontutkin voisivat tulla ostoksille omasta ovesta!

En tiedä miten ovi kestää ulko-olosuhteissa. Tuohihan nyt on vedenkestävää, mutta kalkkimaalin vedenkestävyydestä ei ole minulla tietoa. Ehkä kannattaa liimanakin käyttää jotain "kovempaa" liimaa, kuin erikeeper. Minun valokuvakehyksissäni on taustalevy paksua pahvia, joten se ei ainakaan suoranaista vettymistä kestä.

Tonttuovi koristamassa tallipuodin ovea!




Millaisin ajatuksin Sinä suhtaudut tonttuoviin? Löytyykö kodistasi sellaista, vai onko se niitä "ei ikinä"- juttuja?



sunnuntai 21. marraskuuta 2021

TSI: Tuunattu sähkökynttelikkö

 


Pitkäaikainen "himoni" on ollut tuunata sellainen perinteinen sähkökynttelikkö! Nehän on yleisesti kaikkien inhokkeja, mutta ovat kyllä ehkä tehneet vähän sellaista uutta tulemistakin. Toki näiden perinteisten mallien rinnalle on tullut nykyaikaisempia ja pelkistetympiä malleja.

Itsellänikin on enemmän sellainen viha, kuin rakkaussuhde näitä kolmionmallisia sähkökynttelikköjä kohtaa. Koska ne ovat yleensä tosi rumia!


Oletteko muuten koskaan miettinyt, että miksi näissä sähkökyntteliköissä on aina 7 kynttilää? Yleisestihän mielletään, että kynttilöitä pitäisi adventtikyntteliköissä olla 4, yksi jokaista adventtia kohti.

Adventti eli Herran saapuminen tai tuleminen, tarkoittaa joulua edeltävää, vajaan 4 viikon jaksoa. Adventtisunnuntait ovat siis joulua edeltävät sunnuntait, jolloin on tapana sytyttää kynttilä. Ensimmäinen adventtikynttilöistä symboloi odotusta, toinen jouluiloa, kolmas kynttilä on joulurauhan tunnus ja neljäs syttyy rakkauden eli Marian muistoksi. Mutta miksi näissä ns. adventtikyntteliköissä on aina 7 kynttilää?


Kynttelikkö alkuperäisessä kuosissaan!


Tälläisen selityksen löysin tälle asialle: "Luku seitsemän esiintyy Vanhassa testamentissa puhuttaessa ilmestysmajan lampunjalasta (4 Moos. 8:1-4). Seitsenhaarainen lampunjalka, 'menora' on juutalaisuuden keskeinen symboli, joka kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Kristityille seitsemän kynttilää tarkoittaa seitsemää pyhän hengen lahjaa: Herran henki, viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko.
Jumalanpalveluksessa seitsemää kynttilää käytetään mm. piispan ollessa saapuvilla. Seurakunta rukoilee, että sen kaitsijat tulisivat sitä tervehtimään Jumalan täydellinen siunaus mukanaan ja että he julistaisivat sille Jumalan sanaa. Pyytäessään itselleen Hengen seitsemää lahjaa seurakunta puolestaan anoo samalla, ettei se lankeaisi "seitsemään turhuuteen", joista Saarnaajan kirjan 2. luku puhuu, eikä seitsemään pää- eli kuolemansyntiin."

Joulukynttelikön muoto on usein kolmiomainen. Menora sen sijaan on tasainen. Joulukynttelikköjä on muunkin muotoisia, joten olisiko kyseessä teolliseen muotoiluun liittyvä asia.

Lisää tietoa kynttilöihin liittyvästä symboliikasta löydät mm. Pentti Lempiäisen kirjasta Kuvien kieli : vertauskuvat uskossa ja elämässä.


Tässä lakkapinta hiottu hiekkapaperilla. Taustalla
näkyy keskeneräisiä hirvensarvitrofee projekteja.

Aika harva meistä taitaa kuitenkaan noita adventtikynttelikköjä, niin oikeilla kynttilöillä, kuin sähköisenä, polttaa uskonnollisten syiden vuoksi. Itse ainakin kuulun siihen ryhmän, että tähän synkkääkin synkempään vuodenaikaan, kynttelikön valo on vaan niin kaunista!


Suojasin kynttilät maalarinteipillä alarenoista, samoin sähköjohdon.
Kalkkimaalilla saa kivan, matan pinnan. Tälläisessä käytössä se
kestää hyvin, kun pintaan ei tule rasitusta. Kuten huomaatte, 
meidän olkkarin pöydän ääreen ei mahdu syömään. Sen verran
monta projektia on kesken!


Satuin poikkeamaan naapuripitäjän kirpputorilla ja sieltä löysin toimivan, Airamin sähkökynttelikön edulliseen 3 euron hintaan. Pari lamppua ovat hieman tummentuneita, mutta onneksi varalamppuja saa marketeista. 
Sekin muuten hämmästyttää, että varalamput myydään 3 kpl:n paketeissa. Itse ainakin aion vaihtaa kaikki lamput tähän "uuteen" kynttelikkööni kerralla. Joten no, jäähän minulle sitten pari varalamppua, koska joudun ostamaan niitä kolme pakettia. 


Kynttelikössä oli tälläiset muoviset 
"havu-käpykranssit".


Kynttelikön tuunaus oli helppo ja nopea toteuttaa! Hintaakaan sille ei vielä ilman uusia lamppuja tullut montaakaan euroa. Olin ostanut jo aiemmin ison pussillisen puuhelmiä kirpputorilta 2 eurolla ja niistä ei kulunut tähän projektiin kuin murto-osa. Kalkkimaali oli jäänyt edellisestä kalloprojektista ja rautalanka löytyi kotoa. Samoin hiomiseen käyttämäni hiekkapaperi.


Tein uudet kranssit kynttilöiden ympärille
tummanruskeista, noin 5 mm halkaisijaltaan
olevista helmistä.


Tein näin:
Pujottelin muoviset kranssikoristeet pois kynttilöiden ympäriltä. Niitä ei oltu kiinnitetty mitenkään, vaan lähtivät ihan vaan pois ottamalla.
Hioin kynttelikön lakkapinnnan karheaksi ja pyyhin pölyt pinnasta kostealla rätillä. Kiepautin palat ohutta maalarinteippiä kynttilöiden ja sähköjohdon alareunaan suojaamaan mahdolliselta ylimenevältä maalilta.



Maalasin kynttelikön kauttaaltaan tumman harmaalla kalkkimaalilla. Olin ostanut maalin ihan Prismasta ja pieni purkki maksoi muistaakseni jotain 5 euron paikkeilla.
Käytin maalia aikas paksun kerroksen, joten kynttelikköä ei tarvinnut maalata kuin kerran. Ensimmäinen kerros peitti puunvärin tosi hyvin.


Onhan nämä nyt söpömmät, kuin nuo alkuperäiset
muoviset!


Tämän jälkeen pujottelin pieniä puuhelmiä ohueen rautalankaan ja korupihdeillä kieputin langanpäät yhteen. Piilotin pienet langanpäät helmen sisään. Rinkuloista ei kannata tehdä liian kireitä! Minun kynttelikkööni meni joka rinkulaan näitä 5mm halkaisijaltaan olevia helmiä 9/rinkula.




Ja muutahan tähän ei sitten tarvinnutkaan ja kynttelikön tuunaus oli valmis! Mietiskelin helmirinkuloita tehdessäni, että näitähän voisi tehdä monenvärisiä ja voisi aina fiiliksen tai juhlan mukaan vaihtaa. Tai miksei jostain toisestakin materiaalista voisi tehdä vaihtokoristeet! Näin yksi kynttelikkö voisi olla monipuolinen ja sopia monenlaisiin tilanteisiin. 




Itse ainakin taisin muuttua sähkökynttelikkö heitteristä sähkökynttelikkö ihastelijaksi. Niin kaunis tästä tuli todella pienellä vaivalla! 

Mitä mieltä Te olette?


Kyllä tätä nyt kehtaa esillä pitää!

Jälkihuomautukseksi; jokainen tuunailkoot sähkösiä "juttuja" aina omalla vastuullaan ja harkinnallaan. En ota vastuuta kenenkään muun tuunauksista, kuin omistani!

maanantai 1. marraskuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 11; mitä ostettiin ennen valmiina, mutta nykyään tehdään itse?

 

Halloween oli ja meni!



Marraskuu vierähti alkuun ja taas on aika päivittää omavaraisuusbloggareiden kuulumiset, sekä pureutua kuukauden aiheeseen. Aiheena on tässä kuussa asiat, mitä ollaan ostettu ennen, mutta tehdään nykyään itse. 

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan kello 9 aamulla yhteispostauksen, jonka aihe on sovittu etukäteen. Yhteispostaussarja Suuntana omavaraisuus on Tsajut-blogi Sadun ja  Korkeala-blogin Heikin jo vuosia sitten ideoima ja luotsaama. Rakkautta ja maan antimia on ollut mukana kaikki nämä vuodet tässä kivassa yhteispostaussarjassa päivittämässä Leppämäen omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää. Edellisten vuosien postaukset löydät tunnisteilla: omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö. Tämän vuotiset postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Muiden bloggaajien postauksiin laitan linkit tuttuun tapaan oman postaukseni loppuun.


Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 9

Osa 10


Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut sateista. Lokakuun viimeisen viikon aikana satoi monta kymmentä millimetriä vettä. Pelloilla lilluu vesi, kun savimaa ei sitä enään ime ja ojat ovat täynnä. Luonto kuolee pikku hiljaa. Marrashan viittaa tavalla tai toisella kuolemaan. Toisaalta, marraskuuhan voi olla myös valmistautumista uuteen, koska yleensä teen syyskylvöjä marraskuussa. Minulla on vielä siemenet laittamatta maahan. Valkosipuleiden kanssa jo vähän hätäilin ja iskin kynnet maahan. Syitä oli oikeastaan kaksi. Toinen oli se, että meillä oli lokakuun puolen välin paikkeilla pakkasjakso ja olin toiveikas talven tulon suhteen. Toinen oli se, että minulla venähti valkosipuleiden nosto loppukesästä ja osa valkosipuleista alkoi jo avautumaan. Eli kynnet erottuivat toisistaan. Tälläisten valkosipuleiden säilyminen talven yli on huonoa ja ne alkoivat hieman jo itämään säilytyksessä. Joten pienessä paniikissa istutin kynnet maahan. 

Valkosipuleita istututin noin 50 kynttä, laskemattoman määrän yksikyntisiä, vuoden kasvaneita sipuleita ja paljon itusilmuja. Lajike mitä kasvatan on iso 'Aleksandra' ja minä olen sen hyväksi havainnut. Niin maultaan, kuin kasvuominaisuuksiltaan.

 Aloitin kasvatuksen aikanaan ostamieni 4 valkosipulin kynsistä. Joka vuosi jätän muutaman kukinnon muodostamaan itusilmuja, jotka sitten istutan syksyllä maahan. 

Näistä itusilmuista kasvaa ensimmäisen vuoden aikana yksikyntinen valkosipuli, jonka voi kyllä jo käyttää ruuanlaittoon sellaisenaankin. Mutta jos malttaa vielä istuttaa sen syksyllä takaisin maahan ja antaa sen kasvaa vielä yhden kesän, saakin nostaa upean kokoisen, monikyntisen valkosipulin seuraavana kesänä.

Valkosipulin kasvattamisen helppous yllättää minut joka vuosi! Lisäksi itse kasvatetut valkosipulit ovat maultaa aivan jotain muuta, kuin Kiinasta roudatut. Sitä paitsi, katselin joskus telkkarista dokumentin, missä kiinalaiset vangit joutuivat kuorimaan pelkät kynnet työkaluinaan valkosipuleita. Kun heiltä alkoi kynnet lähtemään irti, he kuorivat sipuleita hampaita apuna käyttäen. Joten, jos itse kasvatetut valkosipulit Leppämäestä loppuvat kesken talven, emme kovin herkästi ulkolaisia osta.


Siellä lepää!



Muiden syyskylvöjen suhteen olen vielä hieman epävarma. Lähinnä siitä, että mitä laitan ja minne. Yleensä syyskylvän porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, persiljajuurta, salaattia, tilliä ja pinaattia. Joskus olen laittanut myös musta- ja kaurajuurtakin. Ehkä kuitenkin ainakin porkkanaa ja palsternakkaa laitan lasikasvihuoneen edessä olevaan lavaan. Persiljan olen parina vuonna kylvänyt kasvihuoneeseen tosi aikaisin keväällä ja se on itänyt siellä hyvin antaen varhaista satoa.

Joka tapauksessa, nyt on ihan liian lämmintä tehdä syyskylvöjä. Meillä on ollut 10 asteen lämpötiloja ja marraskuu alkaa vielä näissä lämmöissä. Siemenet alkavat itämään lämpimässä ja ne ovat sitten pilalla kevättä ajatellen. Uskon kuitenkin vakaasti, että jossain vaiheessa tulee vielä talvi ja pakkasia.

Olen väsynyt taistelemaan kasvimaallani juolavehnää vastaan. Vaikka katan vuosittain kasvilavojen välit paksulla kerroksella pahvia ja olkea, ei auta. Päin vastoin tuntuu, että juolavehnä vaan tykkää kattamisesta ja se kuroo juuriaan katteiden alla. 

Viime keväänä kitkin lavoista 11 multasäkillistä juolavehnän juuria. Kun kesä meni kasvimaata huonosti hoitaen, syynä työt ja väsymys, juolavehnä valloitti koko hemmetin alan. Ajatuksena olisi purkaa vanhimpia lavoja pois ja kesännoida ainakin se alue pariksi vuodeksi. En tiedä, voi olla turhaa touhua!


'Aleksanda' valkosipuleiden kynnet 
ovat isoja!


Lokakuussa olemme hieman sienestäneet ja kävimme karpalossakin. Pari litraa nypimme marjoja ja niistä keitin kiisseliä, laitoin vähän pakkaseen ja lopuista keitin hyytelöä. Sitä meillä kuluu kastike- ja pataruokien kanssa.

Beibe kökkii suolla!



Muuten elämä on ollut aikas hiljaiseloa. Beibe käy töissä ja minullakin on kovasti pitämäni osa-aikatyö. Muitakin töitä olen hakenut, mutta kaikkiin mielenkiintoisiin pitäisi olla ollut työttömänä pari vuotta, jotta saisi työllistämistukea. Tämä on tätä nykyajan tyyliä. Paljon on tälläisiä työpaikkoja, jotka kyllä työllistää, mutteivät palkkaa. Eli tarjoavat työpaikkaa sellaisille, joiden palkka maksetaan jonkun toisen tahon toimesta. Ei oikein osaaminen ja sopivat työt kohtaa tällä systeemillä!

Tänä syksynä on ollut paljon piispahiippoja.



Olen leiponut paljon, lukenut, ulkoillut ja käynyt jopa kuntosalilla. Viikot menevät haipakkaan, vaikkei "mitään tekisikään"!

Tuossa pienen kylmän jakson aikana saimme kuitenkin kukot teurastettua. Yksi homma vierähti eteenpäin ja nyt on pakkasessa itse kasvatettua kukonlihaa. 

Lampaat odottavat vielä teurastusta. Kaksi viime keväisistä karitsoista menee teuraaksi heti kun ilmat kylmenevät. 




Tämän kuukauden aihe on vaikea. Mietin kovasti, että mikä on sellaista, mitä me ollaan ostettu ennen, mutta nykyään tehdään itse? Jotain sellaista, mikä ei ole syötävää!

Meillähän on aina tämä omavaraistelu keskittynyt pääasiassa oman ruuan kasvattamiseen. Juurikin meille ihmisille. Kasvimaa ja kasvihuone touhut, sienestys, marjastus, kalastus ja vähäinen metsästys. Eläimet ovat valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja muita hyödykkeitä, kuten munia. Jonkin verran tehdään kerppuja eläimille ja kuivatan niille kaikenlaista. Mutta esimerkiksi heinät ostetaan, koska meillä ei ole niin paljon maata, että voisimme itse heinät elukoille tehdä.

Minä en ole kovin näppärä kuitenkaan käsistäni. En osaa ommella ja kudonkin auttavasti. En kehrää lankaa, koska en osaa. Se olisi sellainen taito, mikä hieman kiinnostaisi. Mutta meillä päin ei ole ollut kursseja ja sellaisen haluaisin käydä. Koulussa kokeilin värttinällä kehräämistä. Mutta näillä käsivaivoilla en kyllä ala tällä tyylillä mitään lankaa tekemään. On kyllä niin hidasta räpeltämistä, että mieluummin teen jotain muuta. Kuten makaan sohvalla lukemassa kirjaa!


Lampaatkin pitäisi keritä!



Sukkia kyllä kudon, ihan ostolangasta. Olisihan se kivaa teettää noiden omien lampaiden villoista lankaa, mutta eipä ole sellaista kehräämöä, mihin lähettää pieniä määriä. Mutta kyllä sukissa pysytään silti ja niitä ei ole kaupasta tarvinnut valmiina ostaa.

Joululahjoja pukkaa!



Kynttilöitä poltan paljon. Ostan kyllä pöytäkynttilöitä, mutta mehiläisvahakynttilöitä rullaan itse. Meidän kahdesta mehiläispesästä ei tule vahaa niin paljoa, että niistä voisi omia levyjä teettää. Joten, ihan ostolevyistä kynttiläni teen.





Mutta jotain omasta mehiläisvahasta olen tehnyt. Olen sulattanut ja siivilöinyt vahan puhdistaakseni monta kertaa ja tehnyt salvaa siitä. Uuttamalla itsekasvatettuja ja kuivattuja kehäkukan, sekä kamomillan kukintoja öljyyn ja sulattamalla siivilöityyn uutokseen mehiläisvahaa. Salvaa voi käyttää läpi vartalon; huulista peräpukamien kautta jalkapohjiin! ='D

Ihan huippua salvaa jalkapohjille!



Palasaippuaa en ole ostanut sen jälkeen, kuin opettelin sitä itse tekemään. Perussaippuaan pitää kuitenkin ostaa öljyt ja rasvat kaupasta, sekä tietysti lipeä. Olen kyllä miettinyt, että ottaisin talteen tulevien teurastusten lampaanrasvat. Sulattaisin ja puhdistaisin rasvat ja kokeilisin käyttää niitä saippuan tekoon. Nähtäväksi jää!


Kuivattua kamomillaa saippuoihin 
ja salvoihin.


Olen kyllä aiemminkin ottanut rasvat talteen. Olen käyttänyt ne lintujen talipötkylöiden tekoon, lisäten niihin siemeniä ja pähkinöitä. Kyllä on tinteille kelvannutkin!


Beibe on taitava korjaamaan 
autoja. Minä olen taitava ojentelemaan 
työkaluja ja ilmaamaan jarruja.



Yksi asia on kuitenkin sellainen, mitä meidän ei tarvitse tällä hetkellä ostaa. Se on polttopuut. Olemme tilanneet ensimmäisenä kesänä Leppämäkeen muuttaessamme kuorman polttopuita. Sen jälkeen olemme pari kertaa maksaneet kuljetuksesta, kun olemme saaneet käydä ilmaiseksi tekemässä jossain hakkuilla polttopuita. Muuten olemme tehneet talomme lämmittämiseen käytetyt puut itse ja pääasiassa omalla tontilla kasvaneista puista.




Puut kaadetaan harkiten valituista. Lampaat kyllä pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että tappavat puita syömällä niistä kuoret. Nämä puut kaadetaan, jotta lampaat saavat syödä kuoret niistä kokonaan ja sitten ne pilkotaan meille polttopuiksi. 

Joitakin vanhoja koivuja kaadamme myös vuosittain. Näin pysymme vielä jonkin aikaa täysin omavaraisina pikku töllimme lämmittämisessä. Ja tietysti istutamme uusia puita kaatamiemme tilalle!

Onhan tietysti pitänyt tehdä hankintoja puiden tekoa varten. Olemme esimerkiksi hankkineet useamman moottorisahan, sekä traktorin pyörittämän sirkkelin. Silti vuosittaisten polttopuiden tekourakka on ihan mittava. Beibe haaveilee oikein klapikoneesta, mutta voi olla, että se jää ikuiseksi haaveeksi.

Pihlajan kuori maistuu!

Tämäkään ei taida hengissä selvitä!



Tälläisiä juttuja meiltä tällä kertaa. Innolla odotan, mitä muut omavaraistelijat ovat kertoneet omissa postauksissaan. Pitää oikein ottaa aikaa ja keittää vaikka kuppi jotain kuumaa juomaa ja nauttia lukemastaan. Jospa taas kerran saisi hyviä vinkkejä omiin touhuihin!




Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/propolis/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/11/talvikylvoja-ja-hoylaamatonta-lautaa

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/11/itse-kasvatettu

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/10/itse-tehtya-multaa-ja-risuhaketta

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-11/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=883

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/11-unelmana-omavaraisempi-elama-itse-tehtya

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/11/01/marraskuu-21-ennen-ostin-nyt-teen-itse?

Murujen kanssa ollaan leivottu pipareita,
joulutorttuja ja tehtiinpä nakkimuumioitakin!


Oikein mukavaa marraskuuta kaikille!