Suuntana omavaraisuus 2026, osa 8: Sadonkorjuuta!

 

Heinäkuun alussa otin vihtakylvetysasiakkaita vastaan kotona telttasaunalla.

Kesä kääntyy elokuun puolelle ja en oikein tiedä mitä mieltä siitä olisin. Kesä on parhaimmillaan omavaraistelijan näkökulmasta, koska puutarha ja luonto antaa niin paljon satoa. Toisaalta alkaa mieleen hiipimään haikeus siitä, että kesä alkaa olemaan vääjäämättä ohi. Meillä täällä itä-Pirkanmaalla heinäkuun loppu oli todella kylmä, jopa ihan syksyinen. Aamuisin saattoi olla vain noin viisi astetta lämmintä ja sateitakin saatiin. Mutta oli kuitenkin helpottavaa huomata, että viljelykasvit kuitenkin voivat hyvin. Monet kasvikset, kuten kaalit, pitävätkin hieman viileämmästä. Se millaista säätä me ihmiset pidämme miellyttävänä, ei välttämättä ole viljelykasvien mieleen.

Heinäkuu oli myös heinätöiden aikaa!

Tervetuloa taas näin kuukauden ensimmäisen sunnuntain kunniaksi mukaan Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan pariin. Jo vuosia joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggareita on ollut mukana kirjoittamassa postauksia, jotka julkaistaan yhtäaikaisesti ennalta sovittuna aikana. Jokaisen postauksen lopusta löytyy linkit kaikkien sen kuukauden postaukseen osallistuneeseen blogiin. Niin myös minun, joten käykäähän lukemassa muidenkin kirjoitukset!

Minulla on ollut yhteinen taidenäyttely lastenlasteni
 kanssa Kuhmalahden kirjastolla heinäkuun ajan.

Olen ollut niin iloinen kirjaston henkilökunnan
 avarakatseisuudesta antaa asettaa lasten tekemää taidetta esille.

Minulla on mennyt monta kesää hieman alavireisesti viljelysten suhteen. Mutta nyt tämä kesä on ollut pelkkää nousua! Viljelykset kukoistavat uusissa jalallisissa kasvilavoissa ja kasvihuoneet ovat vähän liiankin täynnä. On ollut jotenkin eheyttävää monen tuskaisen kesän jälkeen päästä taas kunnolla viljelemään ja onnistuakin siinä.

Basilikaa

Kesäkurpitsaa ja mangoldia

Sipulit on hyvän kokoisia!

Paidanhelmassa on hyvä kuljettaa satoa!

Koko ajanhan meillä on ollut jonkin verran kasvamassa kaikkea. Mutta kasvimaa on ollut retuperällä. Savimaa on ollut niin läpeensä rikkaruohottunut, että sen kunnostamiseen ei ole ollut jaksamista/voimia. Joten Beibe teki minulle jaloilla seisovia kasvilavoja, jotta kykenen viljelemään kasviksia. Olen niin onnellinen näistä lavoista ja niitä tehdään vanhalle kasvimaalle lisää.

Kasvilavoista olemme saaneet jo satoa punajuuresta, porkkanoista, sipulista, tillistä, persiljasta, mangoldista ja pavuista. Kehäkukan kukintoja olen myös kerännyt ja kuivannut. 

Lavoissahan ei nyt niin mittavasti pysty viljelemään kuin suoraan maassa. Mutta olenkin vuosien varrella muutenkin muuttanut hieman tyyliäni kasvatusten suhteen. Ennen yritin panostaa valtavasti varastoitaviin vihanneksiin. Sellaisiin, joita talvetettaisiin kellarissa, kuten porkkanoihin, perunoihin ja sipuliin. Sitten jossain vaiheessa havahduin sellaiseen asiaan, että ostin kalliita varhaisvihanneksia ja -juureksia ja sitten talvella syötiin omaa satoa, kun kaupasta sai porkkanoita euron kilo. Nyt yritän panostaa siihen, että meillä olisi aikaisin kesästä jo syötävää omasta sadosta, kun vihannekset ovat hintavia ostettuina. Ei ole niin väliä, vaikka niitä ei talven varalle niinkään jäisi. Monesti kuitenkin on käynyt niin, että olen pakastanut paljon esimerkiksi porkkanaa keittoihin lisättäväksi.

Porkkanaa!

Kyssäkaaleista olen erityisen iloinen!

Usean epäonnistuneen papuvuoden
jälkeen saadaan hyvä papusato!

Kasvilavat täynnä...kaikkea!

Lavojen väliin ostin edulliset köynnöskaarituet. Taisivat olla myynnissä ruusukaarituen nimellä. Löysin vielä mustan värisenä niitä, niin sopivat kivasti tervattuihin kasvilavoihin. 

Näin sieluni silmillä kaarituissa kauniisti köynnöstävää ja kukkivaa ruusupapua ja tuoksuhernettä. Puolet sain haaveestani ja ruusupapu menestyi loistavasti ja palkitsee runsaalla kukinnallaan. Ja saahan ruusupavusta ihan syötävää satoakin sitten myöhemmin.

 Tuoksuhernettäkin on tulossa, mutta se ei kuki vielä, jos ehtii ollenkaan.

Kasvihuoneet ovat olleet tuottoisia! Pienemmässä lasihuoneessa on pelkästään kurkkuja ja ne ovat antaneet hyvin satoa. Laitoin kurkuntaimet hieman myöhässä, koska meidän oli tarkoitus ramontoida kasvihuone. No, sitten kevät vilahti ja emme ehtineet, ja niinpä istutin kurkuntaimet kasvihuoneeseen. Remontti siirtyi syksylle tai ensi kevääseen.

Kurkkuja laitoin tavallisia pitkiä lajikkeita, kuten hyväksi todettua 'Paska' kurkkua. Nimi ei kurkkua pahenna! Vaikka en niin välitä viljellä hybridilajikkeita, niin laitoin silti lyhyitä minikurkkujakin, kuten 'Pony' ja 'Baby' lajikkeita. Myöntää täytyy, että ovat olleet kyllä näppärän kokoisia. Ja koska pitkä viileän sään jakso hidastutti avomaan kurkun satoa, olen säilönyt näitä lyhyitä kurkkuja mausteliemeen. Nytkin minulla on kellarinrapussa viileässä odottamassa kasvihuonekurkkuja, joista aion tehdä kurkkurelishiä. Onnistuu ihan samalla lailla, kuin avomaan kurkuistakin. Kurkku, mikä kurkku!

Isommassa huoneessa on tomaattia, paprikaa, chilejä, vesimelonia, yrttejä ja kukkiakin. Kasvihuone on aivan liian täynnä! Mutta toisaalta, onhan se nyt ihanaa, kun on paljon kaikkea. 

Purimme keväällä kiinteät kasvatusaltaat kasvihuoneesta ja korvasimme ne laasti-/rakennuspaljuilla. Paljuissa viljely on osoittautunut lasihuoneessa toimivaksi ratkaisuksi ja halusin kokeilla sitä myös isossa huoneessa. Ja kyllä, toimiihan se hyvin!

Tomaatteja ollaan syöty paljon ja olen jo tehnyt yhden pienen satsin umpioitua tomaattikastiketta. Viimeinen purkki edellisvuotista syötiinkin heinäkuussa, joten oli aikakin saada uutta.

Paprikat odotuttavat kypsymistään. Isoja 'Poblano' chilejä aion alkaa keräilemään tuota pikaa. Olen kasvattanut niitä useana vuonna ja teen niistä täytettyjä chilejä. Ne ovat tosiaan ihan paprikan kokoisia kooltaan. 

Teen niille yleensä jauheliha-riisitäytteen, johon laitan myös juustoraastetta sekaan ja pakastan ne sellaisenaan. Sitten kun on aika syödä niitä, ne on kätevä ottaa sulamaan suoraan uunivuokaan ja heittää paistumaan. Ovat vähän niin kuin puolivalmisteita. Useana kesänä olen näitä tehnyt ja ollaan syöty niitä paljon.

Meillä on myös toista isoa chiliä kasvamassa, 'Corno di Toro Giallo' on lajike. Sitä käytän myös noihin täytettyihin chileihin. 'Jalapenosta' ja 'Biquiho' chileistä teen pikkelöityjä chilejä ja sitten on vielä paria lajiketta, joita kuivaan.

Kasvihuoneviidakko!

Pihvitomaatti 'Dirty little chicken'

Chili 'Poblano Ancho'

Viinirypäle 'Somerset seedles' on
erittäin herkullinen!

Beibe on käynyt keräämässä joitakin litroja mustikkaa. Itse olen "viihtynyt" vatukossa. Metsävadelmaa on ollut tänä kesänä paljon! Niin paljon, että tarjosin sitä jopa myyntiin. Tosin huonolla menestyksellä. Eihän täällä päin kukaan sitä osta. Muutaman kilon sain menemään tutuille. Mutta onpa sitten itsellä vadelmaa pakastimessa reilusti ja hilloakin keitettynä. Metsävadelma on minun lempimarjani!

Herkkuhilloa!

Puutarhamarjoista keräsin punaista- ja mustaa viinimarjaa ja pakastin ne isoihin pusseihin odottamaan myöhempää mehun keittoa. Keräsimpä vielä karviaiset ja loput punaiset viinimarjat ja myin ne marjavälitykseen. Sattui niin sopivasti, että olivat työmatkani varrella vastaanottamassa, niin ei tarvinnut varta vasten lähteä viemään. Hinta oli kuitenkin niin alhainen, että ei olisi muuten kannattanut.

Sieniäkin on alkanut pikku hiljaa löytymään. Varsinaisesti en ole vielä sienestämässä käynyt, mutta vatukkoreissuillani olen tömännyt muutamiin yksilöihin. Ollaan kuitenkin jo saatu nauttia sienikastikkeesta itse kasvatettujen perunoiden kera. On muuten herkkua!

Lippalakissa herkkutatti ja sikurirouskuja!

Elokuu jatkuu tilalla puuhastellen. Beibe on vielä pari viikkoa lomalla ja tekee pihasaunan terassin päälle kattoa. Ostinpa minäkin naapurustosta yhden pihasaunan lisää, kun halvalla sain ja ihan pihaan tuotuna. Kyllähän nyt saunoja pitää olla reilusti!

Ajattelin ensin, että tehdään rakennuksesta ankkala, mutta on liian hyväkuntoinen ankkojen pilattavaksi. Joten se jää saunakäyttöön, mutta ehkä jotain sille tehdään jossain vaiheessa.

Siellä sitä saunaa kipataan paikoilleen!

Koska olemme olleet paljon ihan vain tässä kotosalla, kanat ovat saaneet olla vapaana pitkin pihaa. Ja ne ovat kyllä nauttineet! Ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon ne taittavat matkaa päivän aikana! Ei ihme ettei meillä ole punkkeja. Kanat koko ajan nyppivät jotain maasta ja kuopsuttelevat puskien aluset. Tosin kyllä tuppaavat kuopsutella sellaisista paikoistakin, mistä ei saisi. Mutta keväällä istuttamani rinneangervot ovat saaneet olla rauhassa. Katoin ne lampaiden kerinnästä jääneellä hukkavillalla, niin kanat eivät ole yhtää käyneet pensaiden alusia kuopimassa. Jääkö villa ilkeästi niiden kynsiin kiinni vai mikä on, mutta on ollut toimiva kate.

Kanat tykkäävät käydä marjapuskilla
syömässä.

Kesäkuussa meille tulleet pässipojat ovat vielä pässejä. Kunnan eläinlääkäri on lomilla elokuun, mutta syyskuussa pojat pääsevät sukukalleuksistaan. En nyt niinkään välittäisi siitä, jos astuvat meidän uuhet. Mutta ovat kuitenkin eri sukua, niin en ole viitsinyt hajoittaa laumaa. Tulevat kaikki niin hienosti toimeen keskenään.

Juhannuksena kuoriutuneet ankat ovat kasvaneet hurjasti ja ovat päivittäin ulkona siirreltävässä tarhassa. Kunhan vielä vähän kasvavat ja varttuvat, niin nekin saa kulkea vapaasti pitkin pihaa kotiloita syöden. Nämä juoksuankat ovat kyllä mainioita tapauksia!

Ankoista ei ollutkaan tuoretta kuvaa, niin
laitetaan kuva isosta ja pienestä sisiliskosta.
Näitä pieniä oli monta. Olisikohan 
tuo iso ne juuri synnyttänyt?

Minulla on vielä elokuun ajan taidenäyttely Kangasalan keskustassa, Jalmarin Kodolla. Työhuoneellani Kololla Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskuksella en ole kovin paljoa ehtinyt olemaan. Olen tarjonnut monia kursseja lapsille ja aikuisille, mutta kiinnostus niihin on ollut vaisua. Joten olenkin nyt panostanut paljon tähän omavaraisempaan elämäämme täällä tilalla ja käynyt vaan ehkä kerran viikossa maalailemassa työhuoneella. Talvella on sitten ehkä enemmän aikaa olla luova ja josko ihmisetkin sitten innostuisivat osallistumaan kursseillekin.

Harrastettiin valokuvaajaystävän
kanssa tällaistäkin taidetta. Hän
ja tyttäreni tekivät minulle raparperin
lehdistä mekon ja sitten kuvattiin. Tässä
yksi lopputuloksista. 

Tämmöisiä meille tänne Leppämäkeen kuuluu noin pääpiirteittäin! Käyhän lukemassa muiden omavaraistelijoiden kuulumiset!

Tämä Beiben minusta ottama kuva naurattaa! 
Olin juuri könynnyt metsästä saaliini kanssa 
naama punaisena ja hikisenä. Näytän
kuvassa ihan kuin joltain urheilijalta 
palkintojensa kanssa urheilusuorituksen
jälkeen!

Mukavaa elokuuta ja voikaa hyvin!

Elokuu

Kasvuvyöhyle 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/08/miten-onnistui-perunan-viljely-ja.html

Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/08/tapahtui-heinakuussa.html

Pilkkeitä Pilpalasta, kasvuvyöhyke 2 https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/07/omav.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-8/

Rakkautta ja maanantaina https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/08/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-8.html

Farmescape https://farmescape.fi/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2026-kuulumisia

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 7: Täällä ollaan!

 

Leppämäki 4.7.2026 klo 20.00

Olin niin vakuuttanut, että nyt osallistun jokaisena kuukautena tähän postaussarjaan. Ja mitenkäs siinä sitten kävikään; edellinen postaus jäi väliin! Toukokuun loppu oli niin kiireinen ja täynnä kaikkea, että en vaan ehtinyt muka kirjoittaa kuulumisia.

Nyt on kuitenkin aika osallistua Suuntana omavaraisuus -postaussarjan heinäkuun postaukseen. Tuttuun tapaan löydät linkit muiden osallistuneiden bloggaajien postauksiin oman postaukseni lopusta. Minun tämän vuoden postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Beibe ja Omppu tekivät raparperinlehdestä laatan pihasaunan oven eteen vanhan laatan mentyä rikki.

 Hektisyys on jatkunut myös kesäkuussa. On ollut taidenäyttelyn kasaamista ja toisen purkua, tein pari työkeikkaa yrityksen piikkiin ja aloitin erään palkkatyön, joka työllistää minua parina päivänä viikossa. Pidin kesäkuussa lasten taidekursseja työhuoneellani Kololla. Osallistuin myös Tampereen puutarhaseuran joka kesäisiin taimipäiviin ja toukokuun lopulla minulla oli hirnuinen urakka, kun yritin saada kaikki myyntiin tulevat taimet koulittua.

Luovan työn tekijänä olen vähän niin kuin jatkuvasti töissä, mutta rahaahan niistä töistä ei juurikaan tule. Olenkin koko ajan etsinyt ihan palkkatöitä, jotta voisi tätä yritystoimintaa harrastaa. Töitä vain ei oikein ole, ei ainakaan sellaisia mitä voin tehdä, mihin on pätevyyttä tai mitä yleensäkin kannattaa edes ottaa vastaaan. No, nyt käyn pari kertaa viikossa auttelemassa paria asiakasta kodinhoidollisisssa ja vapaa-ajan asioissa keikkatyösopimuksella. Eihän siitä paljon euroja heru, mutta edes jotakin!

'Kohtaamisia' näyttelyni värikkäitä eläinmaalauksia kohtaamistani eläimistä. Näyttely on esillä Jalmarin Kodolla Kangasalla.

Meidän kahden ihmisen talouden menot ovat pienet, mutta rahaa silti tarvitaan. Meillä ei ole velkaa, emme esimerkiksi vaihda autoja jatkuvasti, vaan ajamme vanhat loppuun. Teemme remontteja ja hankintoja rahat niihin ensin säästäen. Korjaamme paljon rikki menneitä tavaroita, varsinkin Beibe on erittäin taitava tässä.

Murut saivat oman kodin kukkapenkkiin osan mummun kasvattamista kukantaimista.

Tänä keväänä ja kesänä olen ostanut kesäkukkia vähemmän kuin koskaan! Ihan ostamatta en ole malttanut olla, koska muutamat amppelit vaan pitää olla tietyissä paikoissa. Mutta nekin olen koonnut itse. Minulla on ollut hankittuna mustia amppelikoreja jo aikaisemmilta vuosilta. Osa taitaa olla jo toistakymmentä vuotta vanhoja! Niihin ostan 2-3 isompaa amppelikukan taimea ja näin saan amppelit edullisemmin. Kyttäilen vähän "isolla kylällä" kulkeissani kukkatarjouksia ja niistä sitten nappaan edulliset kukat. Sitä paitsi, en pidä niistä valkoisista valmisamppeleista. Ne ovat tosi rumia ja jokatapauksessa istuttaisin sellaisessa ostamat kukat nätimpään amppeliin.

Nämä kaksi amppelia maksoivat yhteensä 12 e.

Mutta itse istuttaen saa kauniit kukat amppeliin noin 15 eurolla. Iso kukka-amppeli valmiina saattaa maksaa jopa 40 euroa. Nyt ostin vielä pari miljoonakelloa paikallisen puutarhan loppualesta muutamalla eurolla.

Olen myös käyttänyt sellaisia kukkia, mitä ei yleensä amppeleissa käytetä. Lampolan, kanalan ja muijaluolan amppeleissa minulla on ollut yleensä pienikukkaisia orvokkeja. Nyt ostin puutarha-alesta amppeleihin ahkeraliisat. Ovat tosi kauniit, vaikka eivät ole sellaiset alaspäin valuvat kasvutavaltaan.

Aitanpäädyssä aloittelee kukintaansa talvetetut pelargoniat ja siemenestä kasvatetut samettikukat. Ostetut valkoiset lobeliat ovat jo kukassa.

Olen lisäksi kasvattanut paljon kukantaimia. Kehäkukkia, samettikukkia, tsinnioita, kosmoskukkia ym. Kylvin niitä myös suorakylvönä, mutta osassa paikoissa alkukesän kuivuus verotti itämistä. 

Nyt on ollut niin pitkä kevät ja alkukesä, että aletaan olemaan luonnonkasvien osalta jo loppukesän kukkioissa. Siksi mielestäni on tärkeää, että puutarhasta löytyy kukkioita koko kesän. Perennoja en oikein enää jaksa hoitaa. Kitkemishommat maan tasolla ovat minulle vaikeeta ja hankalaa.

Terassin kukkapenkkiin kylvin kesäkukkia. Mininiitty alkaa kukkimaan ihan kohta!

Uudet kasvilavat ja ratkaisut isoon kasvihuoneeseen ovat olleet menestys! Jaloilla seisovat lavat ovat helppoja hoitaa ja korkeus juuri sopiva minulle. On ollut niin ihanaa taas viljellä syötävää, kun se ei ole yhtä tuskaa keholle!

Vaikka uudet lavat ovat isoja, tilahan niissä loppui heti alkuunsa. Olenkin tilannut Beibeltä pari kolme lisää ensi kesäksi.

Lavoissa kasvaa lehtikaaleja, sipuleita, mangoldia, punajuurta, papuja, tilliä, persiljaa ja kukkia. Porkkanaa kylvin jo aikaisin keväällä, kun ensimmäinen lava valmistui. Ilmeisesti siemenissä oli jotain vikaa, koska yksikään ei itänyt. Olin kylvänyt meinaan samoja siemeniä toiseenkin paikkaan ja menestys oli yhtä huono. Joten ostin uudet siemenet ja tein uusintakylvön. Nyt porkkanat ovat pienillä taimilla ja toivottavasti ehtivät kasvaa syöntikokoon.

Tillisatoa saa alkaa korjaamaan!

Kaarissa kiipeää ruusupapuja ja tuoksuherneitä.

Punainen ruusupapu alkaa avaamaan nuppujaan!

Isosta kasvihuoneesta tosiaan purimme kiinteät laarit pois ja ostin tilalle 55 ja 90 litraiset rakennuspaljut. Kertahankintana niihin meni tietty rahaa jonkin verran. Mutta ne kestävät vuosia ja varmasti niin kauan, kuin minä jaksan viljellä.

Suurimman osan kasvihuoneen taimista kasvatin itse, mutta ostin pari tomaattia, paprikan ja kaksi vesimelonin taimea paikallisesta taimistosta. Olemmekin jo saaneet syömäsatoa ostotomaateista. Mutta omissakin on jo isot raakileet!

Hyvältä näyttää!

Ison kasvihuoneen muutostyöt, sekä uusien kasvilavojen rakentaminen ja perustaminen veivät aikaa odotettua enemmän, joten pienen lasikasvihuoneen remontti siirtyi syksylle tai jopa ensi keväälle.

Lasihuoneessa kasvatan kurkut ja siellä on myös käytössä rakennuspaljut kasvualustoina. Huoneen perustukset ovat siirtyilleet ja paikoin murtuneet, joten ne täytyy valaa uudestaan. Ehdittiin keväällä sen verran, että purettiin kasvihuoneen ulkopuolelta sitä kiertäneet kasvatuslavat. Mutta sitten loppui aika ja kurkut vaativat päästä kasvihuoneeseen kasvamaan. Tämä homma siis jatkuu joskus!

Lasihuoneessa on kurkkuja.

Lasihuoneen edessä on laajat metsämansikkakasvustot. Ovat tulleet siihen itsestään. 

Eläinrintamallakin on ollut tapahtumia. Meille muutti kaksi pässikaritsaa, Öky ja Gunnar. Ne ovat meidän jing ja jang, musta ja valkoinen. Ne ovat suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaan sekoituksia rodultaan ja jäävät ehkä kooltaan hieman näitä meidän suomenlammasrötköjä pienemmiksi. 

Pojat eivät jää pässeiksi, vaan ne on tarkoitus kuohia oinaiksi jossain vaiheessa. En jotenkin enää jaksa sitä karitsointirumbaa. Lisäksi iän myötä on jotenkin alkanut ne joka syksyiset teurastushommat ahdistamaan. Tosin toinen vanhemmista uuhista todennäköisesti laitetaan pois vielä syksyllä. 

Vaalea Öky ja musta Gunnar.

Hautomakonekin pääsi sitten loppujen lopuksi hommiin! Tilasin juoksuankan siitosmunia ja juhannukseksi niistä kuoriutui ankantipuja. Ovat söpöjä kuin mitkä, mutta haisevat ja sotkevat ihan hulluna! Onneksi on ollut lämpimiä päiviä, niin pikku siipisiat ovat saaneet rätätä vesileikkejään ulkotarhassa.

Haudonta ei onnistunut kovin hyvin ja 18 munasta vain 6 tipua saatiin. Näistäkin yhdellä ei ole toinen silmä auennut, joten sen tulevaisuus on epävarma. Nyt on vielä ihan toimiva tipu, mutta suuntavaisto on välillä hakusessa. Aika näyttää, miten pärjää parven mukana sitten kun saavat läpsytellä vapaina pitkin pihoja.

Meillähän on ollut useana kesänä ankkoja, jotka on sitten syksyllä teurastettu ruuaksi. Nämä juoksuankat olisi tarkoitus jättää ihan kotieläimiksi ja kotiloita pihasta torjumaan. Juoksuankkahan on sellainen tolppamainen ja pullonmuotoinen keholtaan ja siinä ei ihan kauheasti ole edes syötävää. Mutta hauskan näköisiä tyyppejä ovat ja kovia juoksemaan!

Haisulit muuttivat talliin sisältä sotkemasta.

Kanat voivat hyvin ja munia tulee hissuksiin. Hautomahalukkuutta vanhoilla mammoilla on, mutta kanat saavat jäädä tänäkin kesänä ilman jälkikasvua. Olisiko ensi kesänä niiden vuoro? Saas nähdä!

Tämä kesä on ollut haastava mehiläistenhoidon kannalta. Meidän uran ensimmäinen parveilukin koettiin.

Heinäkuuksi ei ole mitään suuria suunnitelmia. Mummun ja papan murut tulevat heti kuun alussa useammaksi päiväksi meidän iloksemme. Minulla ja muruilla on yhteinen taidenäyttely Kuhmalahden kirjastolla heinäkuussa ja sitä menemme ripustamaan. 

Minulla on tarjolla työhuoneelleni lasten taidetorstait, joissa joka kerralla teemme jonkun eri jutun. Kesäkuussa tarjoamani lasten taidekurssit olivat edullisia, 10 euron kertahintaisia. Tästä summastahan minulle ei mitään hyvää mieltä enempää jäänyt. Nyt nostin osan taidekertojen hintaa 15-20 euroon. Materiaalit, tarvikkeet, välineet ja työhuoneen vuokra on kuluja minulle. Lisäksi kuluu minun aikaani. 

Jää nähtäväksi ovatko vanhemmat valmiita maksamaan lastensa taiteilusta noin paljoa. Tuntuu, että meidät on "opetettu" siihen, että kaikki lapsille ja ikäihmisille järjestettävä toiminta pitäisi olla ilmaista tai erittäin halpaa. Minä en yksityisenä yrittäjänä, joka ei saa mitään yritystukija tai hankerahoja (olen siis yrittänyt anoa moisia) en pysty, en viitsi, enkä halua ilmaiseksi tarjota kursseja. Kyselyjä on ollut monenmoisia juttuja vetämään lapsille ja vanhemmille ihmisille. Lähes aina näistä maksettava palkkio on ollut todella pieni tai sitä ei ole ollut ollenkaan. Tämä on mielestäni häpeällistä, ettei ihmisten ammattitaitoa arvosteta sen vertaa!

Lasten taidekursseilla ollaan tehty esimerkiksi syanotopiaa eli aurinkopainantaa. 

Syanotopia on esiaikainen valokuvauksen muoto.

Osana omavaraisempaa elämäntapaa olen yrittänyt työllistää itseäni omalla paikkakunnallani. Se on osoittautunut tosi vaikeaksi. Jotain satunnaisia työkeikkoja oman yrityksen kautta ja talvella sijaisuuksia oman kylän päiväkodilla, siinä se.  Ihmisten puheet siitä, kuinka täällä ei tapahdu mitään, ei sitten kuitenkaan konkretisoidu osallistumaan, vaikka joku jotain järjestäisikin. Ja varsinkaan, jos se maksaa. Sitten kuitenkin naapuripitäjien tapahtumissa käydään. Oman paikkakunnan tai kylän tapahtumat ei tunnu kiinnostavan. Tämä on jännä ilmiö!

Tarjoan saunotuspalveluita telttasaunallani ja tietysti asiakkaan luona.

Ei ole tarkoitus syyllistää ketään ja paasata. Jokainenhan tekee miten itse haluaa. Välillä vaan ärsyttää! Itsehän olen sellainen ihminen, että minun elämäni on täällä kotona ja omalla kylällä. Pieniä piipahduksia välillä sinne tänne, mutta käytän paljon oman paikkakuntani ja lähikylien palveluita. Se on parhautta! Mutta kun itse toimii aktiivisena tapahtumien ym. järjestäjänä, se vie omaa jaksamista osallistua itse toisten järjestämiin tapahtumiin. Mutta parhaani yritän!

Olkiveikkojen rakentelutapahtuma Lepolan matkailu-ja hyvinvointikeskuksella Kuhmalahdella.

Heinäkuussa Leppämäessä elämä jatkuu palkkatyön ja omavaraisemman elämän eteen tehdyn työn yhteen sovittamisella, kuten ennenkin. Minullahan ei ole mitään erityisiä lomia, mutta Beibe jää kesälomalle heinäkuun lopulla. Ehkä minä pystyn irtautumaan pariksi päiväksi jossain välissä, niin voitaisiin tehdä perinteinen hääpäivänreissu. Eli oltaisiin ihan yksi yö pois kotoa!

Päiväni raparperimuorina! Ystäväni ja huipputaitava valokuvaaja Sirpa, sekä tyttäreni tekivät minulle asun raparperinlehdistä ja sitten kuvattiin. Olipa hauskaa! Valmiita kuvia en ole vielä nähnyt.

Tämmöisiä mietteitä tänne! Käyhän lukemassa muiden omavaraistelijoiden kuulumiset!

Heinäkuu

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/06/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/07/satoa-odotellessa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/07/kuulumisia-hyotytarhasta-heinakuun.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-7/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/07/heinakuun-2026-kuulumiset.html