Suuntana omavaraisuus 2026, osa 4: Jotain pientä valmista!

 

Kamulle ja Hilpulle maistuu kauranversot

Hyvää pääsiäistä ja samalla huhtikuun alkua! Tuntuu hassulta, että luonto on ollut jo pitkään niin keväinen, vaikka oikeasti talven selkä on vasta taitettu. Vuosi on kyllä lähtenyt erikoisesti käyntiin säiden puolesta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mihin tämä kehittyy. Ainakin kevään ja kesän osalta.

Kuukausi taas vaihtui ja on aika Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa. 

Vuosi 2026 mennään aika rennosti kuukauden aiheiden mukaan. Jokainen kertoilee kuulumisiaan, suunnitelmiaan ja mahdollisten hommien etenemisestä vapaamuotoisesti. Tämä onkin minusta tosi kivaa!

Huhtikuulle oli kuitenkin heitetty sellaiset aihe-ehdotukset kuin; Mitä teillä tapahtuu nyt? Millä mielin kevät on alkanut? Poikkeaako tämä vuosi muista?

Ennen kuin mennään kuulumisiin ja aiheisiin, alla olevista linkeistä voit käydä lukemassa tämän vuoden aikaisemmat postaukset. Ja tietysti tuttuun tapaan löydät postaukseni lopusta linkit muiden kuukauden postaukseen osallistuneiden bloggaajien postauksiin. Kiitos Tsajut- blogin Sadulle kun huolehdit meistä!

Osa 1, tammikuu

Osa 2, helmikuu

Osa 3, maaliskuu

Maaliskuu meni jotenkin tosi haipakkaa! Mitään ihmeellisyyksiähän ei tapahtunut, kuukausi vaan meni. Minä tein pari keikkapäivää päiväkodille, olin touhuamassa työhuoneella ja kerran viikossa tein kotikokkailukeikkaa. 

Tässä on biohiiltä "latautumassa" kanankakkavedessä.

Kotona jatkuu talonlämmityskausi edelleen. Vuorokauden vaihtelevat lämpötilat ns. tulevat pirttiin, kun ei ole enää lunta kivijalan suojana. Beibe on ahkerasti tehnyt halkoja pinoihin kuivamaan. Ne jossain vaiheessa pätkitään klapeiksi ja heitellään liiteriin. Niitä poltellaan sitten, ei ensi, vaan seuraavana talvena. Tulevan talven puut ovat tehty jo viime keväänä ja odottelevat liiterissä käyttöään.

Sekoittelin biohiilet kasvilavaan. 

Minä olen tyhjentänyt ison kasvihuoneen mullista ja seuraavan sieltä puretaan vanhat kasvilavat pois. Ihan perälle jätetään laarit molemmilla puolilla kasvaville viiniköynnöksille. Muuten pohjalle tulee karkea sora ja kasvatus hoituu isoissa laastipaljuissa. En pysty olemaan kontillani ja muutenkin leveät kasvatusaltaat ovat osoittautuneet hoidon kannalta epäkäytännöllisiksi. Lisäksi kotilot ovat löytäneet kasvihuoneeseen ja vitsauksena on ollut myös rantatarhayökkönen, tuttavallisemmin vihannesyökköseksikin kutsuttu. Se liikkuu hämärissä tai yöllä ja muniin kasvihuoneessa. Toukat syövät mielellään tomaatteja, paprikoita, sekä yrttejä. Sitähän voi yrittää torjua keräämällä ja liiskaamalla toukkia. Mutta olen löytänyt kasvihuoneen mullasta näin keväällä paljon koteloituneita perhosia. Joten, ne myös talvehtivat siellä. Josko populaatio hieman vähenisi kun kasvualustat vaihdetaan vuosittain. Pitää yrittää myös sitä, että pitää kasvihuoneen ovet kiinni öisin.

Pienelle lasihuoneelle, missä olen kasvattanut lähinnä kurkkuja, on tulossa remppa. Sen perustukset ovat alkaneet murtumaan maan painosta. Se on meidän etupihalla ja rakennettu loivaan rinteeseen. Perustus on aikanaan muurattu lecaharkoista. Yläpuolella oleva maa on painanut harkot niin, että ne kohta romahtavat kasvihuoneeseen sisälle.

Beibe pari kesää sitten kaivoi maata pois ja suoristi perustusta, mutta se oli vain hetkellinen ensiapu. Nyt on tehtävä uusi perustus. Mietimme, että vaihtaisimme samalla katelevyt kattoon, koska ovat jo niin hapertuneet. Lasihuone on rakennettu aikanaan vanhoista ikkunoista, lattialla on betonilaatat ja viljely tapahtuu laastipaljuissa. On ollut toimiva ratkaisu tässä huoneessa, niin ajattelin kokeilla samaa tapaa isossa huoneessa. Laastipaljujen hankinta kirpaisee kerran, mutta sitten ne on hankittu ja kestävät vuosikymmeniä käytössä.

Nämä lasihuonetta kiertävät kasvatuskaukalot tyhjennetään myös ja uusitaan

Tämä vuosi poikkeaa muista vuosista viljelyn suhteen niin, että rakennamme kasvimaalle jaloilla seisovat viljelylavat. Koska minun selkä, eikä polvet kestä maassa viljelyä. Kurpitsat, peruna ym. viljelemme edelleeen maassa. Mutta salaattikasvit, pavut, sipulit jne. korkeissa lavoissa. Katsotaan miten tämä onnistuu. Rahaahan taas tähänkin touhuun menee, kun lavoihin menevät tarpeet pitää ostaa. Mutta mieluummin näin, kuin että olisin viljelemättä mitään.

Tähän vanhan kasvimaan paikalle tulee jalallisia kasvilavoja. 

Koska kasvihuonetouhut ja muutenkin kasvimaan tilanne on vielä "vaiheessa", olen ollut erittäin maltillinen esikasvatuksissa. Chilien ja paprikoiden taimet ovat hyvässä kasvussa. Tomaattien siemenet kylvin vasta maaliskuun lopulla ja ne ovat juuri itäneet. En laittanut kuin 4 eri lajiketta. 3 kirsikkatomaattia ja yhtä pihvitomaattia. Ajattelin sitten ostaa valmiita taimia, jos tarvitsen lisää. Ja varmasti tarvitsen, jos vähänkään itseäni tunnen!

Haaveilin vakituisessa kokoaikatyössä ollessani ajasta ja jaksamisesta, sekä vapaista kesistä. Nyt kun olen tällainen osa-aikatyötön ja -yrittäjä, minulla kyllä olisi aikaa. Jaksamista ei ole edelleenkään, eikä ne kesätkään ole vapaita. Päinvastoin, minun työni ovat olleet koko ajan vain kesäpainotteisempia. Mutta toisaalta haaveilen siitä, että saisin tehtyä saunotushommia enemmän tulevana kesänä, koska ne ovat niin ihania. Lisäksi toivon saavani yritykseni kautta työkeikkaa tähän omalle kylälle Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskukselle. Olisihan se nyt ihan luksusta saada työtä täällä maalla ihan lähellä kotia!

Toisaalta olen alkanut oppia sitä, että elämää on myös kesän ulkopuolella. Vapaata voi pitää muulloinkin ja se on ihan yhtä rentouttavaa. Luovan työn yrittäjänä vaan on vähän niinkuin koko ajan töissä ja se syö jaksamista. No, ei kai ihminen ole koskaan tyytyväinen!

Olen maalannut paljon. Eläimet ovat nyt jotenkin ajankohtaisia.

Lapsenlapsia otetaan aina kuin mahdollista mummulaan. Viihdytään heidän kanssaan niin hyvin! Silloin kun murut ovat meillä, käytetään aikamme heidän kanssaan ja se on parasta lepoa mielelle. Silloin ei tehdä kuin pakolliset hommat ja muksuistahan alkaa jo oikeasti olemaan todella paljon apua esimerkiksi saunan lämmityksessä ja eläinten hoitopuuhissa. Toivottavasti he voisivat olla mummulassa paljon tulevana kesänäkin!

Oltiin Kololla, työhuoneellani, maalaamassa linnunpönttöjä murujen kanssa.

Nämä vallitsevat säät hieman mietityttävät myös. Erään facebook-muiston mukaan viisi vuotta sitten meillä on ollut niin paljon lunta, että kasvihuoneelle on aurattu tie, jotta olen päässyt sinne hommiin. Lunta pellolla on ollut vielä noin puoli metriä. Nyt lunta ei ole ollut ollenkaan enää moneen viikkoon. Täällä ei ole satanutkaan juuri ollenkaan koko maaliskuun aikana. Jotain onnettomia tihutuksia lukuun ottamatta. Viisaammat sanovat, että vuoden keskilämpötila tasaantuu vuoden mittaan. Millainenhan kevät tai kesä me saadaan, kun nyt on näin lämmitä? Samoin on sateiden kanssa. Maapallon sataeena tuleva vesimäärä on vakio, mutta millaisena olomuotona se sataa ja missä? 

Beibe ja murut halkaisevat kiiloilla kiveä liiterin oven edestä. 

Ristiriitaisia ajatuksia tuo esiin myös tämä hulluakin hullumpi maailman tilanne. Valtioiden johtajat ovat sotaisempia kuin koskaan minun hieman yli 50 vuotisen elämäni aikana. Uutiskuvissa maailma "palaa" ja sitten itse yrität täällä omalla vajaat kahden hehtaari pläntillä suojella sen luontoa ja viljellä omaa ruokaasi. Osittain tuntuu erittäin turhalta, mutta osittain myös tärkeämmältä kuin koskaan ennen. Välillä tulee oikein sellainen varautujan fiilis, että pitää kasvattaa enemmän kuin koskaan ennen. Ja säästää joka ainut eteen tuleva lasipurkki säilömistä varten!

No ei nyt ehkä kuitenkaan! Mutta näinä aikoina on entistä tärkeämpää jakaa tietoa ja taitoja ihan kaikesta mahdollisesta jälkipolville. Koskaan ei voi tietää mitä taitoa tulee tarvitsemaan. Koska tänä päivänä ei voi todellakaan tietää, mitä huominen voikaan eteen tuoda!

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus! Muistakaahan lukea muiden Suuntana omavaraisuus- sarjan bloggareiden kuulumiset!

Mukavaa huhtikuuta, kevättä ja ihanaa pääsiäistä!

Huhtikuu

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/04/kevainen-paasiainen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/04/mansikkamaasta-perunamaa-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-4/

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2026/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/04/omavaraisemman-elaman-tavoitteet.html

 

Lammashaan dinobongauspolku

 

Vaikka kevät on ottanut tiukan niskalenkin talvesta, niin palataan kuitenkin hetkeksi takaisin paukkupakkasten aikaan.

Olemme parina talvena aiemmin tehneet dinosauruksien bongausradan alapellon lammashakaan. Elämyspolun tekeminen vaatii pitkää ja yhtenäistä pakkasjaksoa, jotta jäälyhtyjen jäädyttäminen onnistuu.

Ensimmäisen kerran Leppämäen dinobongauspolku oli kiereltävissä vuonna 2021. Siitä voit käydä lukemassa tästä . Sitten olikin taas pari vuotta väliä, koska ei ollut tarpeeksi pitkää kovia pakkasia.

Beibe lähtee aina ihailtavasti mukaan minun hömpötyksiini. Tokihan tässä tehdään yhdessä elämystä lapsenlapsille!

Kestokassillinen dinosauruksia!

Olikohan vuonna 2024 taas dinobongauspolun aika ja se ehti olla kierreltävissä yhden viikonlopun, kunnes suojasää sulatti jäälyhdyt. Sen vuoden polulla oli esimerkiksi jäästä tehty dinon muna!

Tästä en ole blogipostausta kirjoittanut.

Olen aiemmin värjännyt jäälyhtyjä elintarvikeväreillä. Tänä vuonna jäälyhdyt jätettiin kirkkaiksi. Jäälyhtyjä jäädytettiin tänä vuonna 56 kpl. 

Tämän vuoden radalle jäädytin elintarvikeväreillä värjättyjä jääkakkuja, joista tehtiin lyhtyjä ja niitä ripustettiin puihin.

 Tein myös kakkuvuokiin ja pakasterasioihin "fossiileja" joiden sisällä oli dinoja.

Vaikka bongausradan ja polun kokoaminen menikin vanhalla rutiinilla, niin kyllähän se silti tuotti töitä. Pelkästään lyhtyjen ja fossiilien jäädyttämiseen meni viikko.

Dinosaurusten sijoittaminen radalle, fossiilien ripustaminen, lyhtyjen vieminen polun varteen, kynttilöiden purku paketeista ym. valmisteluja.

Beibe teki vanerista ison dinosauruksen dinobongauspolun alkuun. Siihen kiinnitettiin valosarja ja se olikin todella upea ilmestys pimeällä!

Kynttilöiden sytyttämisessä ja lyhtyihin jakamisessakin oli oma hommansa. Sytytettiin kynttilät pulkassa olevassa  muovilaatikossa valmiiksi ja siitä sitten jaettiin lyhtyihin.

Kynttilät olivat lyhtykynttilöitä ja satuin löytämään niitä edullisesti alennusmyynnistä. Piheinähän me kävimme ensimmäisen illan jälkeen sammuttamassa kynttilät ja keräsimme ne pois seuraavaa iltaa varten.

Seuraavana iltana taas sama homma; kynttilät laatikossa palamaan ja pulkalla kierrettiin jakamassa ne lyhtyihin. 

Tänä vuonna pakkasta oli tammikuussa kahden viikon yhtämittainen jakso ja dinobongauspolku oli kierreltävissä kahtena viikonloppuna. Ensimmäisenä viikonloppuna kierreltiin oman väen kesken. Mutta laitoin myös tienvarren WhatsUp-ryhmään naapureille kutsun bongailemaan dinosauruksia. Naapurusto on ollut tervetullut radalle myös edellisinä vuosina.

Vaikka lunta oli noihin aikoihin maltillisesti, silti polkua piti huoltaa ihan käsipelillä kolaamalla.

Tämä "kristallivuori" oli Ompun suosikki!

Toiseksi viikonlopuksi tein Facebookissa tapahtumakutsun lähiseutujen ryhmiin. Haluttiin jakaa elämystä, mutta ei kuitenkaan haluttu mitään massiivista kansanryntäystä. Polku oli kierrettävissä omatoimisesti. Pysäköinti ohjattiin läheiselle vanhalle tukkienlastauspaikalle.

Tapahtumalle laitettiin kellonajat ja se oli kierreltävissä yleisölle kahtena iltana.

Jännitti kovasti lähinnä se, että ymmärtääkö ihmiset sen, että polku on pellolla ja pimeys paikalla on todellista. Kutsussa painotin varustautumista hyvillä jalkineilla ja otsa- tai taskulampulla. Dinothan oli varustettu heijastimilla, joten jo niiden bongaamiseksi tarvittiin lamppua. Lisäksi painotin, alue on lampaiden kesälaidun, joten kaikenlainen roskaaminen, sekä dinojen siirtely oli ehdottomasti kielletty. 

Oltiinkin tosi yllättyneitä kuinka paljon ihmisiä kävi kiertämässä polulla. Mitään laskuriahan ei tietty ollut ja koska pelto ei ole ihan pihapiirissä, siellä sai kierrellä rauhassa. Mutta aina ikkunasta katsoessa, pellolla näkyi taskulamppujen valokiiloja!

Dinosaurus toimi myös löytötavaratelineenä!

Vaikka tämmöisen elämys- ja taidepolun järjestämisessä on paljon työtä ja suunnittelua, oli se kyllä todella kivaakin. Mielellään myös jakaa muille iloa! 

Kustannuksia polun tekemisestä tuli kynttilöitä noin 50 euroa, elintarvikeväreistä noin 10 e ja tietty vesi, mitä se nyt sitten maksoikaan. Vaneri ja maali isoon dinoon oli jo valmiina kotona, samoin leludinot heijastimineen. Omalle työlle nyt ei laskettu hintaa.

Toivottavasti ensi talvena saadaan jälkeen pitkä kovien pakkasten jakso, jotta dinobongauspolku voisi tehdä paluun!