Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. marraskuuta 2022

Kellarin kauhuportaat ja unohdetut perunat

 

Japaninvaahterat ja mangolia odottavat
kellariin pääsyä.

Onneksi tämä syksy kestää ja kestää, koska olen monessa pihahommassa vielä aivan vaiheessa. Mutta nyt on onneksi yksi inhokkihommista tehtynä. Nimittäin suurin osa kellarissa talvehtivista ruukkukasveista on viety talvilepoon.

Kellarin portaikko ylhäältä päin.

Minulla on tällä hetkellä 5 japaninvaahteraa, joista osa on useamman vuoden talvetettu onnistuneesti kellarissa. Lisäksi ostin Rustan alesta kesällä mangolian, jolle luvattiin menestymistä I-vyöhykkeellä. Mehän ollaan III-vyöhykkeellä, joten istutin mangolian ruukkuun ja ajattelin kokeilla sen talvettamista kellarin pimeydessä.

Ja kauhuportaat alhaalta päin!

Pitäisi aina muistaa näitä erikoisuuksia haaliessaan, mikä homma niiden roudaamisessa alas kellariin on. Ja tietysti keväällä ne täytyy ennen silmujen puhkeamista lehteen tuoda sieltä myös ylös. Jos ne ehtivät tekemään lehdet pimeässä kellarissa, aurinkonvalo polttaa lehdet karrelle. Vienkin ruukut aina ensin kasvihuoneeseen, jotta saavat rauhassa tottua valoon ja aukoa lehtiään.

Siellä saavat uinua kevääseen!

Meidän kellari on talon alla ja sinne mennään sisältä eteisen kautta. Kellarin rappujen yläpäässä meillä säilytetään hyllyillä astioita, säilykkeitä, retkeilyvarusteita, tyhjät lasipurkit ja kierrätettäviä jätteitä. Ahdasta siis on ja itse rappuset ovat kapea, jyrkät ja kaidetta ei ole. 

Kasveja kuskattaessa hiukset pitää olla tiiviisti
hupun alla, koska muuten oksat tarttuvat niihin
kiinni.

Vaihdoin japaninvaahterien ruukut pari vuotta sitten savisista muovisiin, mutta silti ne painavat aikas paljon. Ruukut pitää viedä alas porras kerrallaan ja mieluummin takaperin, niin ei ole niin suurta horjahtamisen ja putoamisen vaaraa. 
Vanhoissa rintamamiestaloissa on usein samantapainen portaikko kellariin ja saunatiloihin. Muistan lapsuudestani, kun mummulan naapurin vanha setä oli pudonnut kellarin portaat alas, taittanut niskansa ja kuollut. Tämä tulee aina mieleeni, kun raahaan talvetettavia ruukkuja meidän kellariin. 

Siinä on perunan iduilla mittaa!

Meidän kellari on sellainen kaksiosainen. Etuosassa on pieni ikkuna, vesimittari, vesipumppu ja mehuhyllyt. Takaosa, johon talvetettavat kasvit viedään, on niin sanottu perunakellari. Takaosassa ei juurikaan kesäaikaan tule käytyä ja hieman naurattikin, kun löysin sinne keväällä unohtuneet perunat. Ne olivat kasvattaneet metriset idut ja niihin pieniä perunoita. Uskomaton on kasvun voima, ei voi muuta kuin ihailla!

Näköjään perunat voivat kasvaa ilman multaa,
valoa ja vettä!

Kellariin pääsee vielä japaninvaahteroiden ja mangolian seuraksi neljä syyssyrikkää. Ne hommasin toissa keväänä ja ovat jo yhden talven onnistuneesti siellä talvehtineetkin. Ja tietysi muutama daalianjuurakkokin menee kellariin. 

Syyssyrikät leikkasin ja vein kasvihuoneeseen 
kuivahtamaan. Sitten nekin pääsevät
kellariin talveksi.

Onneksi talvella aika kultaa muistot ja unohdan vaivan, mikä ruukkujen raahaamisessa kellarin kauhuportaissa on. Ja taas kesällä ei tunnut missään, kun ihailee japaninvaahteroiden upean värisiä lehtiä ja loppukesästä perhosten paljoutta syyssyriköissä. Salaa kuitenkin haaveilen maakellarista, joka olisi vain ja ainoastaan talvetettaville kasveille!

keskiviikko 2. marraskuuta 2022

"Vanha pelargonia...

 


... kukkii mummon akkunalla ja akkunan alla, laulaa katulaulaja..." Näillä sanoilla alkaa Kari Kuuvan "Tango pelargonia" vuodelta 1964. Tämä laulu, jolla on ehkä hieman synkätkin sanat, tulee minulle mieleen, kun astun meidän ulkoeteiseen. Yritän nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa talvettaa muutamaa pelargoniaa ikkunalaudalla.


Mistään laulun kaltaisista vanhoista pelargonioista ei ole kysymys, vaan ihan viime keväänä Rustan alennusmyynnistä ostetuista tavallisista pelargonioista, sekä Honkasen puutarhalta hankkimistani tuoksupelargonioista. Niistä kahdesta, jotka Kuukunan mielestä haisivat kuselle! ='D

Hopeaputoukset ovat tosi pitkiä!

Minulla oli kesällä pelargonioita varmaan toista kymmentä ja ne kukoistivatkin upeasti koko kesän. Oikein harmitti niitä heittää kompostiin, kun olivat vielä niin edullisestikin hankittuja. Maksoivat tosiaan 0,99 euroa kappale. Mutta kun ei ole tilaa, niin ei ole. 

Joten kiepautin ne amppeleiden ympärille,
jottei olisi tiellä meidän ahtaassa ulkoeteisessä.

Sitä paitsi, olen joskus aiemmin yrittänyt talvettaa pelargonioita pimeässä kellarissa, kuten mummuni aikanaan teki. Ja myöskin anoppini. He siinä touhussa onnistuivat, minä en. Enkä ole uudestaan kokeillut. 

Kukkaa pukkaa!

Minulla ei vaan ollut sydäntä heittää noita tuoksupelargonioita menemään. Ne kasvoivat aivan valtavan kokoisiksi kesän aikana ja pidin niistä kovasti, vaikkei ne kukikkaan. Joten päätin, että kokeilen josko ne talvehtisivat ulkoeteisen ikkunalaudalla.

Tuoksupelargoniatkin näyttävät ainakin vielä
selvinneen rajusta leikkaamisesta.

Leikkasin niitä aikas rajustikkin ja toin ne sisälle ihan niissä samoissa ruukuissa, missä olivat koko kesän olleet. Ajattelin sitten yrittää kahdella lohenvärisellä tavallisella pelargoniallakin, jotka olivat jääneet yhteen kukka-asetelmaan ja näin säästyneet kompostituomiolta. 
Instagramissa puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi talvettaa valtavan määrän pelargonioita ihan sisällä tavallisessa huoneenlämmössä onnistuneesti kasvivaloja apuna käyttäen. Joten minäkin hommasin yhden kasvivalon näille. Enempää en raaskinnut!

Verenpisarat ovat vielä kukassakin!

Puutarhahetki-blogin Tiiun innoittamana otin ulkosaunan ikkunalla olleet kolme verenpisaraakin talvetuskokeiluun. Ja kun kerran vauhtiin pääsin, nappasin amppeleihin samaisessa paikassa kasvaneet hopeaputoukset. Olen monesti kuullut, että nekin talvehtisivat viileässä. Meidän ulkoeteinen on patterin säädöistä riippuen ihan normi huoneenlämpöinen, mutta ehkä ensi kuussa alkava kalliimpi sähkösopimus alentaa senkin lämpötilaa. =' O.
Hopeaputoukset olisi kyllä kiva saada talvetettua, koska niistä saa lisättyä pistokkaina monta uutta kasvia tosi helposti. Ja ovat ostettuina aikas hintavia.

Näkymä ulkoa. Ja koirien lelut ikkunapellillä!

Toivotaan onnea ja menestystä talvetuksilleni! Tietysti tässä nyt piilee se vaara, että jos onnistuvat, ensi talvena joka paikka on täynnä mitä erilaisimpia pelargoneja. Talvetuspaikkojen puute on rajoittanut sitä hurahtamista. Hieman ehkä jo pelottaakin etukäteen! ='D


Oli miten oli, mutta tykkään kovasti tuosta ulkoeteisen näkymästä. Beibekin sanoi, että on tosi kodikkaan näköistä, kun noi kukkaset on tuossa ikkunalaudalla. Laskin muuten, että tuo kukkavalo vie päivässä noi 4 sentin edestä sähköä. Ei paha hinta harrastamisesta, vai mitä?

Vanha pelargonia on mummon akkunallaja akkunan allalaulaa katulaulajaHän mummolleni laulaaja punoo lemmenpaulaamutta turhaa on se vaivamummo vaarin muistaa vain
Myrsky-yönä vaari hukkui hukkuimeren mustiin laineisiin meren laineisiinTuonen käki jossain kukkui kukkuijäi mummo kyyneliinSinä yönä kukkiin puhkes'vanha pelargoniaLiekkiin hehkuvaan se aukes'kuihdu ei kai milloinkaan
Myrsky-yönä vaari hukkui hukkuimeren mustiin laineisiin meren laineisiinTuonen käki jossain kukkui kukkuijäi mummo kyyneliinSinä yönä kukkiin puhkes'vanha pelargoniaLiekkiin hehkuvaan se aukes'kuihdu ei kai milloinkaan
Yhä pelargonia on mummon akkunallaTurhaan akkunan allalaulaa katulaulaja

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Marjasinikuusamat täynnä marjoja!


 
Joitakin vuosia sitten olimme vierailemassa Lepaan puutarhamessuilla. Siellä oli sinä vuonna tosi paljon taimistoja myymässä tuotteitaan. Blomqvistin taimiston pisteellä oli huippuhyvä tarjous silloin juuri uutuuksina markkinoille tulleista marjasinikuusamista. En enään muista mitä taimet maksoivat, mutta se oli sellainen "ota kolme taimea x-hintaan".


Mutta sen muistan, että lajikkeita oli useita ja kun ei näistä kasveista ollut mitään "hajua", oli tosi vaikea valita mitkä kolme valkattaisiin. Ihan mutu-tuntumalla siis valinta tehtiin.



Jännästi sitten sattuikin niin, että kaikki valitsemamme pensaat tekevät eri mallisia ja makuisiakin marjoja. Lisäksi ne kypsyvät hieman eri aikaan. Hyvä säkä kävi siis!
Vaikea sanoa, johtuuko eri aikaan kypsyminen lajikkeesta, vai siitä että kasvavat paikassa, missä saavat hieman eri lailla aurinkoa toisiinsa nähden. Toisaalta, keskimmäisenä ollut pensas kypsytti marjansa ensimmäisenä, aurinkoisemmassa paikassa toisena ja varjoisimmassa oleva viimeisenä.
Ensimmäiset marjat alkoivat kypsymään heinäkuun alussa ja viimeinen on nyt parhaimmillaan.

Tämän nimi onkin aikas sanahirviö:
'Bakcharsky Ljubilejnaja'

Vanha sanonta sanoo, että "kuusama kuiskii kuolemaa". Tarkoittaen sitä, että kaikki kuusamat ovat myrkyllisiä. Paitsi tämä jalostettu marja- eli makeasinikuusama. Monilla keskustelupalstoilla olikin alkuun paljon väittelyä siitä, että voiko tämänkään marjoja syödä ja monet olivat sitä mieltä ettei voi. Mutta ihan huoletta voi, koska näissä ei ole myrkkyä. Mutta muistakaa, että ette mene syömään tai maistelemaan muiden kuusamien marjoja. Meillä luonnossahan kasvaa lehtokuusama, jonka marjat ovat mehukkaan näköiset, mutta tappavan myrkylliset. Sanovat kyllä, että marjat ovat kitkerän makuisia. 


Parina vuonna aikaisemmin meidän pensaat ovat tehneet muutamia marjoja. Ja ne on menneet pääosin lintujen nokkiin. Maistuvat meinaan rastaille ja harakoille paremmin kuin hyvin! Joten jos itse haluaa näitä herkkuja syödä, pensaat pitää suojata verkolla tms.


Onhan nämä nyt hauskan näköisiä ja vähän 
härskinkin! ='D

Uusimmassa Kotipuutarha lehdessä olikin juuri juttua marjasinikuusamista ja niiden kasvattamisesta. Jutussa luki, että pensaat eivät maistu jäniseläimille. Tarkoittaen metsäjänistä, rusakkoa ja kaneja. Älkää nyt sitten vaan uskoko tätä, vaan verkottakaa pensaanne talveksi. Meidän pensaat meinasivat mennä rusakon kitaan heti ensimmäisenä talvena, koska olin jo silloin kuullut tälläisen legendan. Kyllä ainakin rusakot vetävät pensaat talvella nassuunsa heti kun silmä välttää. Jos oksakin on kasvanut verkon silmästä, niin aivan varmasti se syödään. Eli suojatkaa pensaanne! 
En tiedä mistä tälläinen luulo tai tieto on peräisin, ettei marjasinikuusamapensaat maistuisi jäniksille. Mutta meillä ainakin maistuu, enkä uskalla yhtään jättää niitä suojaamatta. Olisi kiva kuulla, onko jollain teillä lukijoista kokemusta tästä. 

Tämä lajike kypsyi ensimmäisenä ja minusta
on parhaimman makuinen. Harmi, että juuri
tämän nimilappu on lähtenyt irti ja hukkunut.

Tämä ensimmäisen talven rusakoiden pensaiden syöminen taisi meillä hieman myöhästyttää sitä, että pensaat tulivat satoikään näin monen vuoden kuluttua istuttamisesta. Mutta tänä kesänä pensaat tekivät ison sadon. Olemme syöneet marjat oikeastaan suoraan pensaista. Hieman keräsin ja tein marjarahkaa. Mutta varmaan pari litraa/pensas saatiin marjoja.
Pensaathan kasvavat 1,5-2 metriä korkeiksi ja leveiksi. Meidän pensaat ovat vasta vajaan metrin korkuisia. Olen istuttanut ne reilun metrin välein ja se on ehkä vähän liian tiheästi. Jos hankitaan lisää näitä, pitää istuttaa ne hieman pidemmällä välillä.

'Honey Bee'


Marjat maistuvat mustikalta, jossa on vivahteita muidenkin marjojen mausta. Facessa oli moitintaa siitä, että tämän hunajamarjaksikin kutsutut marjat olisivat kirpeitä ja karvaita. Kyllä, alkuun ne ovatkin. Mutta jos malttaa ja pystyy ne lintujen nokkimiselta suojaamaan, niin ne jatkavat kypsymistään vielä parikin viikkoa sen jälkeen, kun ovat saaneet värinsä. Joten, jos sinun makeasinikuusaman marjat ovat kirpeitä, malta odottaa vielä ainakin viikko, niin johan on maku muuttunut. Tämäkin erittäin hyvä tieto oli kerrottu Blonqvistin taimiston instasivuilla.
Toki marjoissa on luontaisia makueroja. Kuukuna ja Omppu ovat kovia syömään kaikenlaisia marjoja. Maistatin marjoja kaikista kolmesta pensaasta, niin Omppu varsinkin oli hyvin kriittinen maistaja. Hän ei pitänyt kuin reunimmaisen pensaan marjoista, kun sai itse valita. Kävi kyllä maistamassa kaikista, mutta palasi aina reunimmaiselle pensaalle ahmimaan.

Tiukka maisteluraati työsään!

Ehkpä tulevina vuosina voisi kokeilla hillon tekoa, laittaa marjoja pakkaseen ja tehdä mehua. Ainakin kaikki nämä meillä olevat lajikkeet ovat samalla tapaa värjääviäkin kuin metsämustikka. Joten marjaviineihin näillä saa kivaa väriä. 
Kiva ja helppohoitoinen marjapensas. Ja tosi satoisa, sitten kun alkaa tuottamaan! Näistä lupaillaan jopa 5 kiloa marjoja per pensas.
Mukavasti näistä sitten siirrytään ensin metsämustikoihin ja sitten pensasmustikoihin. Nämä pidentää kesän marjaomavaraisuutta kivasti.

Onko Sinulla marjasinikuusamaa kasvamassa? Mitä pidät siitä?

lauantai 14. elokuuta 2021

Kuulumisia, asioita, juttuja...

 

Hunajat on lingottu ja talviruokinta aloitettu.
Tehtiin uusi jaokekkin. Toivotaan hyvää talvi-
menestystä molemmille pesille!

Tällä ollaan, ihan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa! Bloggaustahti on ollut blogihistoriani hitainta tänä kesänä. Toki olen ollut ihan aktiivinen muissa somekanavissa, kuten instagramissa. Mutta tänne ei ole tullut kirjoiteltua mitään.
Minulta jäi jopa ottamatta osaa Suuntana omavaraisuus yhteispostaukseen, joka on omavaraisuusbloggareiden kerran kuussa julkaistava yhteispostaussarja. Tästä sainkin kyselyjä, että olenko lopettanut sarjaan kirjoittamisen ja yleensäkin koko bloggaamisen, kun postauksia ei ole pitkään aikaan tullut.


Maailman rakkaimmat!

Ehdin vähän käymään marjassakin!

En ole lopettanut, kumpaakaan! En ole vain yksinkertaisesti ehtinyt. Ja onko tämä nyt sitä "kuuluisaa" hidastamista, kun olen vähentänyt tekemisen määrää elämässäni. Ihan omasta ja myöskin olosuhteiden pakosta.


Käytiin vierailulla Kangasalla Arboretum
Frickissä.

Kesäkurpitsaa on tullut syötyä paljon!

Olin oikeastaan koko heinäkuun aivan puhki! Työni kauppapuutarhalla oli himpun verran raskasta pitkään jatkuneiden helteiden ja vaivojeni johdosta. Ei ole vanhaksi tulemista, kun en näköjään enään kuumaa kestä. Kun aamusta iltapäivään olin kasvihuoneilla ja pelloilla töissä, minulta meni loppupäivä kotona oikeastaan elimistöäni viilentäessä ja kipujen kanssa kärvistellessä. Olin kaiket illat tosi vetämätön ja huonovointinen. Työni puutarhalla oli kuitenkin ihan fyysistä, vaikka olinkin paljon asiakaspalvelussa. Mutta siinä ei sen viileämpää ollut, vaikkei nyt niin rehkimään joutunut. Meillä ei oikeastaan ollut mitään viileämpää paikkaa, missä olisi voinut hieman hengähtää työpäivän aikana. Kylmällä vedellä kasteltu lippalakki ja paitapusero antoivat hetken helpotusta paahteeseen. Mutta vain hetkeksi.

Villivadelmat ovat olleet surkean pieniä!

Jostain aina tulee satoa!

Olin hieman lamaantunutkin siitä, etten todellakaan jaksanut tehdä kotona oikein yhtään mitään työpäivien jälkeen. Kaikki omat kasvimaahommat jäivät tekemättä ja Leppämäen kasvimaa ei ole ollut koskaan näin retuperällä. Kaikki keväällä tehty työ sen eteen on mennyt hukkaan ja paksuista pahvi- ja olkikatteista huolimatta ohdakkeet, rönsyleinikit ja se kirottu juolavehnä rehottavat. Välillä on vähän itkettänytkin, että kun ei ole jaksanut ja pystynyt siellä mitään tekemään.


Lampaat voivat hyvin!

Kyllähän sekin on ollut tosi juttu, että ei noilla järkkyhelteillä kukaan olisi tuolla kasvimaalla ihmeitä pystynyt tekemään. Paitsi aikaisin aamulla, mutta kun silloin olin töissä. Tai illalla myöhään tai yöllä, mutta kun piti nukkuakkin, kun piti mennä töihin.
Helteiden lisäksi minä tulin tosi kipeäksi työstäni, joten senkin vuoksi piti levätä paljon, jotta pystyin kesän työtäni tekemään.
Ja jos nyt vielä jotain syitä haetaan, niin ne ovat hyttyset. Niitä meinaan tänä kesänä on riittänyt! Niitä on ollut aivan järkyttäviä määriä, että ei oikein ole itsekkään pystynyt sitä käsittämään.
Mitkään vaatteet, karkoitteet tai myrkyt eivät ole auttaneet. Olemme käyttäneet paljon parjattua Thermaceliä, mutta ei sekään ole tähän hyttysmassaan tuonut kuin ihan paikallista apua. Sen kantosäde nyt ei ole niin suuri ja meillä ei ole siihen mitään kantopussia. Joten jo ihan hyttysten takiakin on hommia jäänyt tekemättä. Ja niitä piisaa muuten yhä edelleen iltaisin! Olen reakoinut niiden pistoksiin todella voimakkaasti tänä vuonna ja iho on aivan kuin hapolla roiskittu. Niin se polttelee!


Isä ja poika; Kamu ja Mustis!

Jossain vaiheessa jo ajattelin, että nyt loppui tämä koko räpellys täällä kotona, kun aina näköjään työt muualla vievät voimat kotihommilta. Ja sitten on koko ajan luontokin pistää hanttii, minkä ehtii! No, nyt kun on viileämpää, mielikin on virkeämpi. Mutta kyllä monia ajatuksia on taas päässä pyörinyt. Välillä tuntuu siltä, että taas luiskahdin siihen elämään, mistä pyrin pois. Minusta oli kuitenkin jotenkin luontevaa mennä töihin heti opiskelujeni loppusuoralla. Ehkä opiskeluaika oli kullannut muistoja, koska nopeasti tajusin kuinka muualla tehty työ vei kaiken ajan kotitöiltä ja myös voimat. Yhdistettynä vielä näihin luonnonvitsauksiin.


Kävin katsomassa taidenäyttelyn Luopioisissa
Mikkolan navetalla.

Minulta kyseltiin kesällä, että voisinko pitää jotain kursseja tai luonnosta saatavaan hyvinvointiin liittyviä juttuja. Jouduin kieltäytymään, koska ei ollut aikaa ja jaksamista. Monena viikkona olin kuusikin päivää töissä, niin ei siinä paljon muuta tehty. 


Purin aitan ovesta kuivuneen tuijakranssin ja
tein samaan pohjaan uuden pietaryrtistä.

Ihanan pullukka!

Vaikka kesä töissä oli raskas, tykkäsin työpaikastani ja työkaverit olivat ihan huippukivoja. Opin todella paljon uusia juttuja puutarhan- ja kasvien hoitoon liittyen. Sain lisää uutta ja arvokasta työkokemusta. Silti mietin, että kuinka järkevää on väsyttää itsensä näin ja vieläpä huonolla korvauksella. Puutarha-alan palkkaushan on todella surkeata työn raskauteen nähden. No, huomasin kyllä raa'asti, että eivät asiakkaat ole valmiita maksamaan kesäkukista, tai heille valmiiksi kerätyistä mansikoista. Puolentoista euron kukastakin pitäisi saada alennusta ja mansikat ostetaan kuitenkin ennemmin sieltä, missä ovat ulkomaalaiset, vielä huononpi palkkaiset poimijat ne keränneet. Rankka ala kaikinpuolin!

Läksiäislahja puutarhan työkavereilta! <3

Pietaryrtillä värjättyä lampaanvillalankaa.

Työt tosiaan loppuivat heinäkuun lopussa ja tässä on vietetty työttömän huoletonta elämää viimeiset pari viikkoa. Aika paljon on saanut koneella kyllä istua tekemässä työnhakusuunnitelmia. Mutta muuten olen levännyt, tehnyt pihahommia, säilönyt ja käynyt kalassa Beiben kanssa. 

Ekaa päivää työttömänä ja onnellisena kalassa!

Valtava ampiaispesä savustusmökissä!

Ja hakenut töitä ja olenpa työpaikan taas saanutkin. Haastattelussa kävin ja ihan varma ei vielä ole, koska työt alkavat.  Työsuhde on 1-3 kuukautta, todennäköisesti kestää pari kuukautta.  Se sopii hyvin minulle! 

Onnea on oma sato!

Ja lapsenlapset! <3

Mutta jännästi helpotti jotenkin ihan hirmuisesti oloa, kun on töitä tiedossa ja silti ne eivät ala ihan vielä. Saan tässä nyt olla vielä hetken ja hengähtää!
Tämän kesän puristuksen jälkeen olen pohtinut todella paljon sitä, että millaista olisi viettää yksi kesä ihan kokonaan niin, että tekisi vain näitä omia hommiaan täällä kotona.  Ilman työnhakua, joka tarkoittaisi myös ilman rahaa! Tätä ajatusta aion kyllä jalostaa talven aikana.

Mauri! <3

Serlachius museossa Jani Leinosen taidetta.

Opiskeluasioita olen myös miettinyt ja vähän mahdollisuuksia katsellut. Keväälle olisi yksi erittäin mielenkiintoinen koulutus, joka kyllä maksaa aika paljon. Mutta sitä harkitsen vakavasti!
Lisäksi kyselin TE-palveluilta mahdollisuutta saada lisäkoulutusta yrittäjyyttä ajatellen. Koska edelleen osa-aikainen yrittäjyys kiinnostaa. Kunhan saan tämän tulevan työni loppuun, katsotaan sitä sitten.

Ja tietysti Banksy!

Juupajoella Walleniuksen vapriikin taidenäyttely.

Joka tapauksessa olen huomannut, että minulle sopii tälläinen tapa tehdä töitä hyvinkin. Että olen vain pieniä pätkiä kerrallaan ja kokeilen eri juttuja. Jotenkin opiskeluista jäi uuden oppimisen palo ja haluan saada kokemusta eri hommista ja eri aloista. En nyt tässä tilanteessa haluaisi edes ottaa mitään vakituista kokopäivä hommaa vastaa. Nyt on sellainen tunne, että maailma on avoin ja pystyn tarttumaan erilaisiin mahdollisuuksiin, kun en ole pitkiä aikoja sitoutuneena mihinkään.


Vietiin kaverin tekemä pöllö 60-vuotislahjaksi.
On sahattu meidän pihakoivusta.

Taidetta Taide myllyllä Eräjärvellä.

Ei tämä kesä kuitenkaan ihan väsyneenä kivuissa kärvistelyyn, eikä asioiden vatvomisessa ole mennyt! Olen sitten kuitenkin tehnyt monen moista kivaa juttua. Olen käynyt yksin, sekä Beiben kanssa katsomassa monta taidenäyttelyä. Olen värjännyt vähän lankoja ja hoitanut kesäkukkia, joita tuli "pikkusen" hankittua työpaikkaetuna. 

Mehuhommiakin on tullut tehtyä!

Pikku purtilokin on päässyt vesille!

Olen saanut vähän aloitettua kukkapenkkien kunnostuksen. Minun perennapenkit pääsivät tosi huonoon jamaan uupumusaikanani ja niitä tuhoja olen alkanut korjaamaan. Kivaa, kun pihanlaitto taas kiinnostaa!

No words!<3

Ihania kesäiltoja!

Olen kyllä ihan vaan ollutkin. Ja lukenutkin olen pari romaania. Käynyt kirppiksillä ja lähiseudun ihanissa kesäkahvioissa. Suunnitellut asioita tehtäväksi, sitten joskus kun on aikaa ja jaksamista. 
Kuukunan ja Ompun kanssa olen viettänyt aikaa mahdollisimman paljon. Poikahan on nykyään kova yökyläilijä ja hän haluaa kovasti tulla aina mummulaan. Koska kuulemma mummulassa on kivaa, kun siellä on mönkkäreitä, karkkia ja kaakaota!
Muksut aloittivat molemmat päiväkotirumban taas, joten heilläkin on nyt omat kiireensä.


Ritarit nähty museokeskus Vapriikissa!

Kesään on mahtunut myös muutamat mukavat juhlat, kun ystävät ovat täyttäneet pyöreitä. Itsekin aion pitää pienet puutarhakemut. Juhlistetaan myöhässä valmistujaiseni ja vietetään viiskymppiset pois. Mukavampi näin kesäaikaan, kun sitten joulukuussa.

Ja aina jokin projekti meneillään!

Kiva, että olette jaksaneet käydä hiljentyneessä blogissani kuitenkin ahkerasti. Olenhan kirjoittanut monia hyviä postauksia säilönnästä ym. , jotka ovat joka vuosi ajankohtaisia. 


Mukavaa, että jaksoit lukea! Olisi kiva kuulla, miten Sinun kesäsi on mennyt!