Rakkautta ja maan antimia: 2026

sunnuntai 5. heinäkuuta 2026

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 7: Täällä ollaan!

Leppämäki 4.7.2026 klo 20.00

Olin niin vakuuttanut, että nyt osallistun jokaisena kuukautena tähän postaussarjaan. Ja mitenkäs siinä sitten kävikään; edellinen postaus jäi väliin! Toukokuun loppu oli niin kiireinen ja täynnä kaikkea, että en vaan ehtinyt muka kirjoittaa kuulumisia.

Nyt on kuitenkin aika osallistua Suuntana omavaraisuus -postaussarjan heinäkuun postaukseen. Tuttuun tapaan löydät linkit muiden osallistuneiden bloggaajien postauksiin oman postaukseni lopusta. Minun tämän vuoden postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Beibe ja Omppu tekivät raparperinlehdestä laatan pihasaunan oven eteen vanhan laatan mentyä rikki.

Hektisyys on jatkunut myös kesäkuussa. On ollut taidenäyttelyn kasaamista ja toisen purkua, tein pari työkeikkaa yrityksen piikkiin ja aloitin erään palkkatyön, joka työllistää minua parina päivänä viikossa. Pidin kesäkuussa lasten taidekursseja työhuoneellani Kololla. Osallistuin myös Tampereen puutarhaseuran joka kesäisiin taimipäiviin ja toukokuun lopulla minulla oli hirnuinen urakka, kun yritin saada kaikki myyntiin tulevat taimet koulittua.

Luovan työn tekijänä olen vähän niin kuin jatkuvasti töissä, mutta rahaahan niistä töistä ei juurikaan tule. Olenkin koko ajan etsinyt ihan palkkatöitä, jotta voisi tätä yritystoimintaa harrastaa. Töitä vain ei oikein ole, ei ainakaan sellaisia mitä voin tehdä, mihin on pätevyyttä tai mitä yleensäkin kannattaa edes ottaa vastaaan. No, nyt käyn pari kertaa viikossa auttelemassa paria asiakasta kodinhoidollisisssa ja vapaa-ajan asioissa keikkatyösopimuksella. Eihän siitä paljon euroja heru, mutta edes jotakin!

'Kohtaamisia' näyttelyni värikkäitä eläinmaalauksia kohtaamistani eläimistä. Näyttely on esillä Jalmarin Kodolla Kangasalla.

Meidän kahden ihmisen talouden menot ovat pienet, mutta rahaa silti tarvitaan. Meillä ei ole velkaa, emme esimerkiksi vaihda autoja jatkuvasti, vaan ajamme vanhat loppuun. Teemme remontteja ja hankintoja rahat niihin ensin säästäen. Korjaamme paljon rikki menneitä tavaroita, varsinkin Beibe on erittäin taitava tässä.

Murut saivat oman kodin kukkapenkkiin osan mummun kasvattamista kukantaimista.

Tänä keväänä ja kesänä olen ostanut kesäkukkia vähemmän kuin koskaan! Ihan ostamatta en ole malttanut olla, koska muutamat amppelit vaan pitää olla tietyissä paikoissa. Mutta nekin olen koonnut itse. Minulla on ollut hankittuna mustia amppelikoreja jo aikaisemmilta vuosilta. Osa taitaa olla jo toistakymmentä vuotta vanhoja! Niihin ostan 2-3 isompaa amppelikukan taimea ja näin saan amppelit edullisemmin. Kyttäilen vähän "isolla kylällä" kulkeissani kukkatarjouksia ja niistä sitten nappaan edulliset kukat. Sitä paitsi, en pidä niistä valkoisista valmisamppeleista. Ne ovat tosi rumia ja jokatapauksessa istuttaisin sellaisessa ostamat kukat nätimpään amppeliin.

Nämä kaksi amppelia maksoivat yhteensä 12 e.

Mutta itse istuttaen saa kauniit kukat amppeliin noin 15 eurolla. Iso kukka-amppeli valmiina saattaa maksaa jopa 40 euroa. Nyt ostin vielä pari miljoonakelloa paikallisen puutarhan loppualesta muutamalla eurolla.

Olen myös käyttänyt sellaisia kukkia, mitä ei yleensä amppeleissa käytetä. Lampolan, kanalan ja muijaluolan amppeleissa minulla on ollut yleensä pienikukkaisia orvokkeja. Nyt ostin puutarha-alesta amppeleihin ahkeraliisat. Ovat tosi kauniit, vaikka eivät ole sellaiset alaspäin valuvat kasvutavaltaan.

Aitanpäädyssä aloittelee kukintaansa talvetetut pelargoniat ja siemenestä kasvatetut samettikukat. Ostetut valkoiset lobeliat ovat jo kukassa.

Olen lisäksi kasvattanut paljon kukantaimia. Kehäkukkia, samettikukkia, tsinnioita, kosmoskukkia ym. Kylvin niitä myös suorakylvönä, mutta osassa paikoissa alkukesän kuivuus verotti itämistä.

Nyt on ollut niin pitkä kevät ja alkukesä, että aletaan olemaan luonnonkasvien osalta jo loppukesän kukkioissa. Siksi mielestäni on tärkeää, että puutarhasta löytyy kukkioita koko kesän. Perennoja en oikein enää jaksa hoitaa. Kitkemishommat maan tasolla ovat minulle vaikeeta ja hankalaa.

Terassin kukkapenkkiin kylvin kesäkukkia. Mininiitty alkaa kukkimaan ihan kohta!

Uudet kasvilavat ja ratkaisut isoon kasvihuoneeseen ovat olleet menestys! Jaloilla seisovat lavat ovat helppoja hoitaa ja korkeus juuri sopiva minulle. On ollut niin ihanaa taas viljellä syötävää, kun se ei ole yhtä tuskaa keholle!

Vaikka uudet lavat ovat isoja, tilahan niissä loppui heti alkuunsa. Olenkin tilannut Beibeltä pari kolme lisää ensi kesäksi.

Lavoissa kasvaa lehtikaaleja, sipuleita, mangoldia, punajuurta, papuja, tilliä, persiljaa ja kukkia. Porkkanaa kylvin jo aikaisin keväällä, kun ensimmäinen lava valmistui. Ilmeisesti siemenissä oli jotain vikaa, koska yksikään ei itänyt. Olin kylvänyt meinaan samoja siemeniä toiseenkin paikkaan ja menestys oli yhtä huono. Joten ostin uudet siemenet ja tein uusintakylvön. Nyt porkkanat ovat pienillä taimilla ja toivottavasti ehtivät kasvaa syöntikokoon.

Tillisatoa saa alkaa korjaamaan!

Kaarissa kiipeää ruusupapuja ja tuoksuherneitä.

Punainen ruusupapu alkaa avaamaan nuppujaan!

Isosta kasvihuoneesta tosiaan purimme kiinteät laarit pois ja ostin tilalle 55 ja 90 litraiset rakennuspaljut. Kertahankintana niihin meni tietty rahaa jonkin verran. Mutta ne kestävät vuosia ja varmasti niin kauan, kuin minä jaksan viljellä.

Suurimman osan kasvihuoneen taimista kasvatin itse, mutta ostin pari tomaattia, paprikan ja kaksi vesimelonin taimea paikallisesta taimistosta. Olemmekin jo saaneet syömäsatoa ostotomaateista. Mutta omissakin on jo isot raakileet!

Hyvältä näyttää!

Ison kasvihuoneen muutostyöt, sekä uusien kasvilavojen rakentaminen ja perustaminen veivät aikaa odotettua enemmän, joten pienen lasikasvihuoneen remontti siirtyi syksylle tai jopa ensi keväälle.

Lasihuoneessa kasvatan kurkut ja siellä on myös käytössä rakennuspaljut kasvualustoina. Huoneen perustukset ovat siirtyilleet ja paikoin murtuneet, joten ne täytyy valaa uudestaan. Ehdittiin keväällä sen verran, että purettiin kasvihuoneen ulkopuolelta sitä kiertäneet kasvatuslavat. Mutta sitten loppui aika ja kurkut vaativat päästä kasvihuoneeseen kasvamaan. Tämä homma siis jatkuu joskus!

Lasihuoneessa on kurkkuja.

Lasihuoneen edessä on laajat metsämansikkakasvustot. Ovat tulleet siihen itsestään.

Eläinrintamallakin on ollut tapahtumia. Meille muutti kaksi pässikaritsaa, Öky ja Gunnar. Ne ovat meidän jing ja jang, musta ja valkoinen. Ne ovat suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaan sekoituksia rodultaan ja jäävät ehkä kooltaan hieman näitä meidän suomenlammasrötköjä pienemmiksi.

Pojat eivät jää pässeiksi, vaan ne on tarkoitus kuohia oinaiksi jossain vaiheessa. En jotenkin enää jaksa sitä karitsointirumbaa. Lisäksi iän myötä on jotenkin alkanut ne joka syksyiset teurastushommat ahdistamaan. Tosin toinen vanhemmista uuhista todennäköisesti laitetaan pois vielä syksyllä.

Vaalea Öky ja musta Gunnar.

Hautomakonekin pääsi sitten loppujen lopuksi hommiin! Tilasin juoksuankan siitosmunia ja juhannukseksi niistä kuoriutui ankantipuja. Ovat söpöjä kuin mitkä, mutta haisevat ja sotkevat ihan hulluna! Onneksi on ollut lämpimiä päiviä, niin pikku siipisiat ovat saaneet rätätä vesileikkejään ulkotarhassa.

Haudonta ei onnistunut kovin hyvin ja 18 munasta vain 6 tipua saatiin. Näistäkin yhdellä ei ole toinen silmä auennut, joten sen tulevaisuus on epävarma. Nyt on vielä ihan toimiva tipu, mutta suuntavaisto on välillä hakusessa. Aika näyttää, miten pärjää parven mukana sitten kun saavat läpsytellä vapaina pitkin pihoja.

Meillähän on ollut useana kesänä ankkoja, jotka on sitten syksyllä teurastettu ruuaksi. Nämä juoksuankat olisi tarkoitus jättää ihan kotieläimiksi ja kotiloita pihasta torjumaan. Juoksuankkahan on sellainen tolppamainen ja pullonmuotoinen keholtaan ja siinä ei ihan kauheasti ole edes syötävää. Mutta hauskan näköisiä tyyppejä ovat ja kovia juoksemaan!

Haisulit muuttivat talliin sisältä sotkemasta.

Kanat voivat hyvin ja munia tulee hissuksiin. Hautomahalukkuutta vanhoilla mammoilla on, mutta kanat saavat jäädä tänäkin kesänä ilman jälkikasvua. Olisiko ensi kesänä niiden vuoro? Saas nähdä!

Tämä kesä on ollut haastava mehiläistenhoidon kannalta. Meidän uran ensimmäinen parveilukin koettiin.

Heinäkuuksi ei ole mitään suuria suunnitelmia. Mummun ja papan murut tulevat heti kuun alussa useammaksi päiväksi meidän iloksemme. Minulla ja muruilla on yhteinen taidenäyttely Kuhmalahden kirjastolla heinäkuussa ja sitä menemme ripustamaan.

Minulla on tarjolla työhuoneelleni lasten taidetorstait, joissa joka kerralla teemme jonkun eri jutun. Kesäkuussa tarjoamani lasten taidekurssit olivat edullisia, 10 euron kertahintaisia. Tästä summastahan minulle ei mitään hyvää mieltä enempää jäänyt. Nyt nostin osan taidekertojen hintaa 15-20 euroon. Materiaalit, tarvikkeet, välineet ja työhuoneen vuokra on kuluja minulle. Lisäksi kuluu minun aikaani.

Jää nähtäväksi ovatko vanhemmat valmiita maksamaan lastensa taiteilusta noin paljoa. Tuntuu, että meidät on "opetettu" siihen, että kaikki lapsille ja ikäihmisille järjestettävä toiminta pitäisi olla ilmaista tai erittäin halpaa. Minä en yksityisenä yrittäjänä, joka ei saa mitään yritystukija tai hankerahoja (olen siis yrittänyt anoa moisia) en pysty, en viitsi, enkä halua ilmaiseksi tarjota kursseja. Kyselyjä on ollut monenmoisia juttuja vetämään lapsille ja vanhemmille ihmisille. Lähes aina näistä maksettava palkkio on ollut todella pieni tai sitä ei ole ollut ollenkaan. Tämä on mielestäni häpeällistä, ettei ihmisten ammattitaitoa arvosteta sen vertaa!

Lasten taidekursseilla ollaan tehty esimerkiksi syanotopiaa eli aurinkopainantaa.

Syanotopia on esiaikainen valokuvauksen muoto.

Osana omavaraisempaa elämäntapaa olen yrittänyt työllistää itseäni omalla paikkakunnallani. Se on osoittautunut tosi vaikeaksi. Jotain satunnaisia työkeikkoja oman yrityksen kautta ja talvella sijaisuuksia oman kylän päiväkodilla, siinä se. Ihmisten puheet siitä, kuinka täällä ei tapahdu mitään, ei sitten kuitenkaan konkretisoidu osallistumaan, vaikka joku jotain järjestäisikin. Ja varsinkaan, jos se maksaa. Sitten kuitenkin naapuripitäjien tapahtumissa käydään. Oman paikkakunnan tai kylän tapahtumat ei tunnu kiinnostavan. Tämä on jännä ilmiö!

Tarjoan saunotuspalveluita telttasaunallani ja tietysti asiakkaan luona.

Ei ole tarkoitus syyllistää ketään ja paasata. Jokainenhan tekee miten itse haluaa. Välillä vaan ärsyttää! Itsehän olen sellainen ihminen, että minun elämäni on täällä kotona ja omalla kylällä. Pieniä piipahduksia välillä sinne tänne, mutta käytän paljon oman paikkakuntani ja lähikylien palveluita. Se on parhautta! Mutta kun itse toimii aktiivisena tapahtumien ym. järjestäjänä, se vie omaa jaksamista osallistua itse toisten järjestämiin tapahtumiin. Mutta parhaani yritän!

Olkiveikkojen rakentelutapahtuma Lepolan matkailu-ja hyvinvointikeskuksella Kuhmalahdella.

Heinäkuussa Leppämäessä elämä jatkuu palkkatyön ja omavaraisemman elämän eteen tehdyn työn yhteen sovittamisella, kuten ennenkin. Minullahan ei ole mitään erityisiä lomia, mutta Beibe jää kesälomalle heinäkuun lopulla. Ehkä minä pystyn irtautumaan pariksi päiväksi jossain välissä, niin voitaisiin tehdä perinteinen hääpäivänreissu. Eli oltaisiin ihan yksi yö pois kotoa!

Päiväni raparperimuorina! Ystäväni ja huipputaitava valokuvaaja Sirpa, sekä tyttäreni tekivät minulle asun raparperinlehdistä ja sitten kuvattiin. Olipa hauskaa! Valmiita kuvia en ole vielä nähnyt.

Tämmöisiä mietteitä tänne! Käyhän lukemassa muiden omavaraistelijoiden kuulumiset!

Heinäkuu

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/06/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/07/satoa-odotellessa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/07/kuulumisia-hyotytarhasta-heinakuun.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-7/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/07/heinakuun-2026-kuulumiset.html

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Suuntana omavaraisuus, osa 5: Kevään keikuntaa!

Toukokuu on täällä ja se taitaakin aloittaa kauden ensimmäiset todelliset kiireajat omavaraistelun saralta. Kaikki pitäisi saada istutus ja kylvökuntoon, kompostit tyhjättyä, eläinten kesälaitumien aitaukset korjattua ja niin edelleen. Tervetuloa taas Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan kuukauden postauksen pariin!

Huhtikuussa oli hellettä ja pakkasta, sekä kaikkea siltä väliltä!

Yhteispostauksen huhtikuun aiheita ovat mm. kuulumiset, miten on hommat edenneet, onko ollut kuivuutta vai päinvastoin ja millä mielillä, kun kevään kiireisimmät ajat ovat käsillä?

Kiitoksia taas Tsajut-blogin Sadulle aiheista ja meidän postauslinkkien kokoamisesta! Rakkautta ja maan antimia-blogin tämän vuoden Suuntana omavaraisuus postauksiin pääset alla olevista linkeistä.

Teetätin yritykselleni logon!

Tuttuun tapaan löydät tämän postauksen lopusta linkit muiden kuukauden postaukseen osallistuneiden bloggaajien kirjoituksiin. Muista käydä lukemassa myös heidän kuulumiset!

Tarjosin työhuoneellani, Kololla, suitsukenippu- ja seremoniakynttilä kursseja.

En jaksa olla taas ihmettelemättä näitä vallitsevia säätiloja. "Kevät keikkuen tulevi" sanonta sopii kyllä hyvin tähän kevääseen. Tosin, sanonta ei pelkästään kuvaa säätilojen vaihteluita. Ennen vanhaan ruokavarastot oli syöty talven aikana loppuun, niin ihmisten, kuin eläintenkin osalta. Nälän heikentämä kansa ja karja liikkui talven jäljiltä "keikkuen", ennen kuin luonto alkoi antaa uutta ravintoa. Onneksi nykyään saa ostettua ravintoa itselle ja eläimille omien varastojen ehdyttyä!

Erään päiväkotityöpäivän aikana pääsin tutustumaan
ryhmän kanssa Kuhmalahden kirkon urkuihin.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että huhtikuu vilahti meikäläisen osalta niin, että en oikein meinannut ajan perässä pysyä! Mutta saatiin jotain omavaraisteluhommia etenemäänkin.

Käytiin naapurikylässä Beiben kanssa pubivisassa.
Olikin viimeinen tässä baarissa. Se lopetettiin
kannattamattomana nyt huhtikuun lopussa.

Naapurikylässä on kiva itsepalvelu Latokirppis
nyt toista kesää.

Kävin sijaistamassa muutamia päiviä varhaiskasvatuksen parissa ja yrityksenkin kautta oli joitakin työkeikkoja. Näitä kotihommia hidasti ensin minun flunssaan sairastuminen ja sitten perään Beiben saman taudin poteminen. Minulla vielä alkoi selkä vihoittelemaan, kun oli pakko levätä flunssaisena.

Ostin toisesta kylästä pari tuolia, jotka verhoilin
kirppikseltä ostamallani farkkukankaalla.

Tein kovan työrupeaman yritykseni kautta vappuna
Kuhmalahdelle avautuneeseen Lepolan matkailu-
ja hyvinvointikeskukselle.

Kova puristus oli loppukuusta, kun piti siivota työhuoneella avoimien ovien päivää varten. Lisäksi oli taidenäyttelyn ripustus Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskuksen avaisiin.

Olin myös neljänä päivänä töissä yritykseni kautta paikan keittiöllä ja kahviolla. Täytyy kyllä sanoa, että olin aikas poikki! Oudoksestaan näin paljon ihan fyysistäkin työtä ja pitkiä päiviä. Mutta kivaa oli!

Lampaat ovat olleet laitumella nakertamassa tuoretta
ruohoa jo lahes koko huhtikuun. Lisäruokintaa kyllä
pitää antaa vielä pitkään.

Kotieläinrintamalla ei ole suuria tapahtunut. Lampaat on vielä keritsemättä. Mutta laidunkausi aloitettiin niiden osalta aikaisemmin kuin koskaan. Ovat kyllä olleet tyytyväisiä päästessään nakertamaan tuoretta. Eihän laitumilla vielä paljon mitään kasva, mutta kyllä lampaat sieltä vaan ruohoa löytävät. Monena aamuna on tallissa ollut iltaheiniä syömättä.

Kanojen luukut on avattu, mutta verkot on vielä
paikoillaan kuukauden ajan.

En sitten saanut ainakaan vielä aikaiseksi niitä kanantipujakaan haudottua. Eihän se nyt vieläkään myöhäistä ole, mutta taitaa jäädä ensi vuodelle. Meillä on nyt tällä hetkellä kymmenisen kanaa ja kukko. Ihan munissa pysytään munintakaudella.

Kolme kasvilavaa valmistui huhtikuun aikana.

Saatiin tosiaan kolme kasvilavaa valmiiksi vanhalle kasvimaalle. Ovat vielä tässä postauksessa olevista kuvista edistyneet ihan valmiiksi asti.

Nyt heti toukokuun alusta alan kylvämään niihin ainakin porkkanaa, persiljaa, tilliä ja muita hieman viileämpää kestäviä lajeja.

Puu suojattiin patolevyllä sisäpuolelta ja
ulkopuoli tervataan.

Lavat ovat noin 80 cm leveitä ja noin 4 m pitkiä. Niihin mahtuu kyllä aikas paljon kasvamaan kaikenlaista. Papujakin ajattelin kylvää, mutta vähän myöhemmin. Ne kun eivät kestä kylmää.

Täytteeksi lehtiä, palanutta karjanlantaa ja
pinnalle hieman ostomultaa.

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut todella kuivaa. Satanut ei ole juuri ollenkaan. Lunta ripsaisi sen verran että saa sanoa. Vaikka maa on ollut lumesta paljaana jo yli kuukauden, se on silti vielä jäässä. Yritimme korjata muutamaa kaatunutta tolppaa lammashaasta, niin maa oli vielä jäässä, emmekä saaneet tolppia irti. Meidän tiluksemme ovat sinisen saven maata, ja sen lämpiäminen kestää kauan.

Villiyrttikauden avasi meillä vuohenputki.

Vuohenputki sopii hyvin lättyihin.

Laitoin tänä vuonna tomaatit kasvamaan myöhemmin kuin koskaan. Eipä se tuntunut niitä haittaavan, koska ne ovat tosi vankkoja ja hyvän näköisiä taimia. Kunhan nyt vaan saisi ison kasvihuoneen vanhan lavat purettua ja kasvihuoneen siihen kuntoon, että taimet saisi sinne istutettua. Yleensä olen kyllä vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alusta taimet kasvihuoneeseen lopullisesti vienyt. Emme lämmitä kasvihuoneita ja useasti toukokuun lopulla on ollut vielä koviakin yöpakkasia.

Eräjärvellä on ihana Miian Taidemökki!

Eräänä aamuna mäyrä oli syömässä maahan pudonneita
siemeniä lintulaudan alla.

En jaksa enään yhtää stressata siitä, tuleeko mikäkin homma hoidettua, vai eikö. Jos ei tule tänä keväänä valmiiksi, niin ensi keväänä sitten. Ainut mikä hieman huolestuttaa, on mehiläiset ja niiden pärjääminen. Ne ovat olleet jo aktiivisina pitkän aikaa, mutta eihän luonnossa mikään oikein vielä kuki.

Teetin myyntiin mukeja maalaamastani kettu-teoksesta.

Olemmekin antaneet pesiin lisäruokaa, mutta eihän sekään nyt ole kuin ensiapua. Vaikka toukokuu alkoi lämpimänä, niin taas viilenee. Ja kuivaa on! Luonto ei herää ilman vettä, eikä maakaan sula.

Sain taidenäyttelyn Lepolan Galleriakäytävälle.

Kaikesta huolimatta, meidän elämä on ihan mallillaan ja kaikki on hyvin. Meidän nuorempi muruista, Omppu, täytti huhtikuussa jo 6 vuotta! Hän on niin ihana, kohtelias ja viisas tyttö. Toivottavasti molemmat murut ehtivät olemaan mummulassa mahdollisimman paljon tulevana kesänä.

Näyttelyn nimi on 'Kohtaamisia' ja eläimet ovat
taulujeni aiheina.

Tämmöistä tänne! Käyhän lukemassa muiden kuulumiset ja edistymiset. Ihanaa kevättä teille kaikille ja voikaa hyvin!

Vappuna juhlistimme Lepolan kutsuvierasjuhlissa
myös yhteiselämämme 32-vuotispäivää.

Toukokuu

sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 4: Jotain pientä valmista!

Kamulle ja Hilpulle maistuu kauranversot

Hyvää pääsiäistä ja samalla huhtikuun alkua! Tuntuu hassulta, että luonto on ollut jo pitkään niin keväinen, vaikka oikeasti talven selkä on vasta taitettu. Vuosi on kyllä lähtenyt erikoisesti käyntiin säiden puolesta. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mihin tämä kehittyy. Ainakin kevään ja kesän osalta.

Kuukausi taas vaihtui ja on aika Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa.

Vuosi 2026 mennään aika rennosti kuukauden aiheiden mukaan. Jokainen kertoilee kuulumisiaan, suunnitelmiaan ja mahdollisten hommien etenemisestä vapaamuotoisesti. Tämä onkin minusta tosi kivaa!

Huhtikuulle oli kuitenkin heitetty sellaiset aihe-ehdotukset kuin; Mitä teillä tapahtuu nyt? Millä mielin kevät on alkanut? Poikkeaako tämä vuosi muista?

Ennen kuin mennään kuulumisiin ja aiheisiin, alla olevista linkeistä voit käydä lukemassa tämän vuoden aikaisemmat postaukset. Ja tietysti tuttuun tapaan löydät postaukseni lopusta linkit muiden kuukauden postaukseen osallistuneiden bloggaajien postauksiin. Kiitos Tsajut- blogin Sadulle kun huolehdit meistä!

Osa 1, tammikuu

Osa 2, helmikuu

Osa 3, maaliskuu

Maaliskuu meni jotenkin tosi haipakkaa! Mitään ihmeellisyyksiähän ei tapahtunut, kuukausi vaan meni. Minä tein pari keikkapäivää päiväkodille, olin touhuamassa työhuoneella ja kerran viikossa tein kotikokkailukeikkaa.

Tässä on biohiiltä "latautumassa" kanankakkavedessä.

Kotona jatkuu talonlämmityskausi edelleen. Vuorokauden vaihtelevat lämpötilat ns. tulevat pirttiin, kun ei ole enää lunta kivijalan suojana. Beibe on ahkerasti tehnyt halkoja pinoihin kuivamaan. Ne jossain vaiheessa pätkitään klapeiksi ja heitellään liiteriin. Niitä poltellaan sitten, ei ensi, vaan seuraavana talvena. Tulevan talven puut ovat tehty jo viime keväänä ja odottelevat liiterissä käyttöään.

Sekoittelin biohiilet kasvilavaan.

Minä olen tyhjentänyt ison kasvihuoneen mullista ja seuraavan sieltä puretaan vanhat kasvilavat pois. Ihan perälle jätetään laarit molemmilla puolilla kasvaville viiniköynnöksille. Muuten pohjalle tulee karkea sora ja kasvatus hoituu isoissa laastipaljuissa. En pysty olemaan kontillani ja muutenkin leveät kasvatusaltaat ovat osoittautuneet hoidon kannalta epäkäytännöllisiksi. Lisäksi kotilot ovat löytäneet kasvihuoneeseen ja vitsauksena on ollut myös rantatarhayökkönen, tuttavallisemmin vihannesyökköseksikin kutsuttu. Se liikkuu hämärissä tai yöllä ja muniin kasvihuoneessa. Toukat syövät mielellään tomaatteja, paprikoita, sekä yrttejä. Sitähän voi yrittää torjua keräämällä ja liiskaamalla toukkia. Mutta olen löytänyt kasvihuoneen mullasta näin keväällä paljon koteloituneita perhosia. Joten, ne myös talvehtivat siellä. Josko populaatio hieman vähenisi kun kasvualustat vaihdetaan vuosittain. Pitää yrittää myös sitä, että pitää kasvihuoneen ovet kiinni öisin.

Pienelle lasihuoneelle, missä olen kasvattanut lähinnä kurkkuja, on tulossa remppa. Sen perustukset ovat alkaneet murtumaan maan painosta. Se on meidän etupihalla ja rakennettu loivaan rinteeseen. Perustus on aikanaan muurattu lecaharkoista. Yläpuolella oleva maa on painanut harkot niin, että ne kohta romahtavat kasvihuoneeseen sisälle.

Beibe pari kesää sitten kaivoi maata pois ja suoristi perustusta, mutta se oli vain hetkellinen ensiapu. Nyt on tehtävä uusi perustus. Mietimme, että vaihtaisimme samalla katelevyt kattoon, koska ovat jo niin hapertuneet. Lasihuone on rakennettu aikanaan vanhoista ikkunoista, lattialla on betonilaatat ja viljely tapahtuu laastipaljuissa. On ollut toimiva ratkaisu tässä huoneessa, niin ajattelin kokeilla samaa tapaa isossa huoneessa. Laastipaljujen hankinta kirpaisee kerran, mutta sitten ne on hankittu ja kestävät vuosikymmeniä käytössä.

Nämä lasihuonetta kiertävät kasvatuskaukalot tyhjennetään myös ja uusitaan

Tämä vuosi poikkeaa muista vuosista viljelyn suhteen niin, että rakennamme kasvimaalle jaloilla seisovat viljelylavat. Koska minun selkä, eikä polvet kestä maassa viljelyä. Kurpitsat, peruna ym. viljelemme edelleeen maassa. Mutta salaattikasvit, pavut, sipulit jne. korkeissa lavoissa. Katsotaan miten tämä onnistuu. Rahaahan taas tähänkin touhuun menee, kun lavoihin menevät tarpeet pitää ostaa. Mutta mieluummin näin, kuin että olisin viljelemättä mitään.

Tähän vanhan kasvimaan paikalle tulee jalallisia kasvilavoja.

Koska kasvihuonetouhut ja muutenkin kasvimaan tilanne on vielä "vaiheessa", olen ollut erittäin maltillinen esikasvatuksissa. Chilien ja paprikoiden taimet ovat hyvässä kasvussa. Tomaattien siemenet kylvin vasta maaliskuun lopulla ja ne ovat juuri itäneet. En laittanut kuin 4 eri lajiketta. 3 kirsikkatomaattia ja yhtä pihvitomaattia. Ajattelin sitten ostaa valmiita taimia, jos tarvitsen lisää. Ja varmasti tarvitsen, jos vähänkään itseäni tunnen!

Haaveilin vakituisessa kokoaikatyössä ollessani ajasta ja jaksamisesta, sekä vapaista kesistä. Nyt kun olen tällainen osa-aikatyötön ja -yrittäjä, minulla kyllä olisi aikaa. Jaksamista ei ole edelleenkään, eikä ne kesätkään ole vapaita. Päinvastoin, minun työni ovat olleet koko ajan vain kesäpainotteisempia. Mutta toisaalta haaveilen siitä, että saisin tehtyä saunotushommia enemmän tulevana kesänä, koska ne ovat niin ihania. Lisäksi toivon saavani yritykseni kautta työkeikkaa tähän omalle kylälle Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskukselle. Olisihan se nyt ihan luksusta saada työtä täällä maalla ihan lähellä kotia!

Toisaalta olen alkanut oppia sitä, että elämää on myös kesän ulkopuolella. Vapaata voi pitää muulloinkin ja se on ihan yhtä rentouttavaa. Luovan työn yrittäjänä vaan on vähän niinkuin koko ajan töissä ja se syö jaksamista. No, ei kai ihminen ole koskaan tyytyväinen!

Olen maalannut paljon. Eläimet ovat nyt jotenkin ajankohtaisia.

Lapsenlapsia otetaan aina kuin mahdollista mummulaan. Viihdytään heidän kanssaan niin hyvin! Silloin kun murut ovat meillä, käytetään aikamme heidän kanssaan ja se on parasta lepoa mielelle. Silloin ei tehdä kuin pakolliset hommat ja muksuistahan alkaa jo oikeasti olemaan todella paljon apua esimerkiksi saunan lämmityksessä ja eläinten hoitopuuhissa. Toivottavasti he voisivat olla mummulassa paljon tulevana kesänäkin!

Oltiin Kololla, työhuoneellani, maalaamassa linnunpönttöjä murujen kanssa.

Nämä vallitsevat säät hieman mietityttävät myös. Erään facebook-muiston mukaan viisi vuotta sitten meillä on ollut niin paljon lunta, että kasvihuoneelle on aurattu tie, jotta olen päässyt sinne hommiin. Lunta pellolla on ollut vielä noin puoli metriä. Nyt lunta ei ole ollut ollenkaan enää moneen viikkoon. Täällä ei ole satanutkaan juuri ollenkaan koko maaliskuun aikana. Jotain onnettomia tihutuksia lukuun ottamatta. Viisaammat sanovat, että vuoden keskilämpötila tasaantuu vuoden mittaan. Millainenhan kevät tai kesä me saadaan, kun nyt on näin lämmitä? Samoin on sateiden kanssa. Maapallon sataeena tuleva vesimäärä on vakio, mutta millaisena olomuotona se sataa ja missä?

Beibe ja murut halkaisevat kiiloilla kiveä liiterin oven edestä.

Ristiriitaisia ajatuksia tuo esiin myös tämä hulluakin hullumpi maailman tilanne. Valtioiden johtajat ovat sotaisempia kuin koskaan minun hieman yli 50 vuotisen elämäni aikana. Uutiskuvissa maailma "palaa" ja sitten itse yrität täällä omalla vajaat kahden hehtaari pläntillä suojella sen luontoa ja viljellä omaa ruokaasi. Osittain tuntuu erittäin turhalta, mutta osittain myös tärkeämmältä kuin koskaan ennen. Välillä tulee oikein sellainen varautujan fiilis, että pitää kasvattaa enemmän kuin koskaan ennen. Ja säästää joka ainut eteen tuleva lasipurkki säilömistä varten!

No ei nyt ehkä kuitenkaan! Mutta näinä aikoina on entistä tärkeämpää jakaa tietoa ja taitoja ihan kaikesta mahdollisesta jälkipolville. Koskaan ei voi tietää mitä taitoa tulee tarvitsemaan. Koska tänä päivänä ei voi todellakaan tietää, mitä huominen voikaan eteen tuoda!

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus! Muistakaahan lukea muiden Suuntana omavaraisuus- sarjan bloggareiden kuulumiset!

Mukavaa huhtikuuta, kevättä ja ihanaa pääsiäistä!