Suuntana omavaraisuus 2023, osa 10; syyskylvöt, varastointi ja omavaraisuuteen liittyvä opiskelu

 POSTAUKSESSA ON KUVA KANIN LOPETTAMISESTA TAINNUTUSJOUSELLA. VAROITUKSEKSI NIILLE, JOTA KUVA VOI JÄRKYTTÄÄ!

Syyskuu meni täällä itä-Pirkanmaalla kosteana ja lämpimänä. Oli muutama erittäin kylmä yö ja kerran sain skrapata auton tuulilasin töihin lähteissäni. Mutta halla ei kuitenkaan kurpitsoja vienyt. Eikä talon seinustalla olevia daalioita. Ne vaan kukkivat edelleen!

Vaikka syyskuu tuntuikin todella pitkältä, niin vaan ollaan tultu lokakuuhun. Koska käsillä on lokakuun ensimmäinen maanantai, on taas aika Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan. Kello 9 aamulla omavaraisuudesta postaavat bloggaajat julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa, jonka aihe on päätetty yhdessä jo aiemmin. Lokakuun aiheina on sadonkorjuun jälkeiset työ, kuten esimerkiksi syyskylvöt, sadon varastointi, eli miten ja missä kukin satonsa säilöö. Aiheena on myöskin luetella parhaat kurssit, mitkä on hyödyttäneet omavaraistelun suhteen.

Kun autolla ajelee metsäautotietä, 
pitää välillä tehdä äkkipysäys ja
syöksyä sienipuukon kanssa 
sienten perään.

Suuntana omavaraisuus-sarja on pyörinyt blogistaniassa jo vuosia. Sen alulle laittajat ovat Satu Tsajut-blogista ja Heikki Korkeala-blogista . On ollut kunnia saada olla mukana tässä omavaraisempaan ja omatoimisempaan elämätyyliin keskittyvässä blogiyhteisössä ja yhteispostaussarjassa. 

Rakkautta ja maan antimia on ollut ensimmäisten omavaistelublogien joukossa Suomessa. Harmittavasti monta ihan huippuhyvää "alan" blogia on pudonnut pois matkan varrella. Kyllä täytyy myös itseni häpeäkseni myöntää, että postaustahtini on hiipunut olemattomiin omista huippuvuosistani. Yksi iso syy on Instagram. Sinne on niin helppo ja nopea tehdä postaus. Mutta eihän se nyt korvaa sitä, että blogiin saa asiat kirjoitettua paljon syvällisemmin. Olen yrittänyt parantaa tapojani, mutta huonolla menestyksellä. Onneksi olen hulluina bloggausvuosinani kirjoittanut monia hyviä postauksia, joita käydään lukemassa jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Aikaisempien Suuntana omavaraisuus-sarjan postauksia löydät tunnisteilla; omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, omatoimisuus, blogiyhteisö, yhteispostaussarja. Linkit vuoden 2023 postauksiin löydät alta.

Osa 1 

Osa 2 

Osa 3 

Osa 4 

Osa 5 

Osa 6 

Osa 7 

Osa 8 

Osa 9 

Tuttuun tapaan löydät linkit muiden bloggaajien kuukauden postaukseen tämän minun postauksen lopusta.

Tämän vuoden härkäpapusato. Litran 
verran siivottua papuja ja varmaan 
10 litraa roskaa.

Tuttua on myös se, että ennen kuukauden varsinaisia aiheita, kirjoittajat kertovat mahdollisten suunnitelmiensa etenemisestä ja muutenkin kuulumisiaan. Jokainen kertoo asioistaan juuri niin paljon kuin haluaa. 

Meidät on kesän jälkeinen arki imaissut mukaansa jo ihan täysin. Aika ei tuppaa millään riittämään kaikkeen, mitä haluaisi. Kun on pakko tehdä välillä jotain muutakin kun töitä muualla ja kotona. Olenkin lukenut oikeastaan koko tämän vuoden aika paljon. Olen aina rakastanut hyviä, mukaansa tempaavia kirjoja. Minulla meni monta vuotta, että luin oikeastaan vain asia- ja tietokirjoja ja opiskeluihin liittyviä kirjoja. Nyt luen dekkareita ja romanttista hömppää. Ja tietty niitä asia- ja tietokirjojakin.

Beibe on puuhastellut kaikkea itseään kiinnostavia juttuja. Hän kun ei lue kirjoja, hän näpertelee kaikenlaista. Lapsenlapsille hän teki esimerkiksi itse tekemästään kehdosta peräkärryn muksujen mönkijään. Hän rentoutuu koppuloimalla kaikkea mahdollista.

Näistä tuli pastakastiketta!

Aina sitä kuitenkin saa tehtyä jotain omavaraisteluunkin liittyviä hommia. Kuten olen käynyt sienessä lähimetsissä. Olen kerännyt hieman suolasieniä, joita ollaankin syöty salaatin muodossa. Värjäyssieniäkin olen kerännyt ja kuivannut.

Nämä upeat sienet oli myynnissä 
Luopioisten Pytingillä.

Ollaan tehty omenoista hilloa ja olen umpioinut omenia ison satsin. Kuivatin myös ison purkin omenarenkaita.

Umpioituja omppuja

Uuniomenahilloa 

Olen hapattanut ja pakastanut papuja. Puolukoita en ole vielä ehtinyt keräämään, mutta aikomus olisi mennä.

Olen myös kuivannut marsuille ja kaneille halvalla sähköllä voikukanlehtiä ja porkkanan naatteja. Ne ovat hyvää ja ravitsevaa ruokaa niille talvella. 

Pimeys vaan alkaa väistämättä haittaamaan arki-iltoja. Minäkin pääsen töistä kello 16 tai vähän sen jälkeen ja ajelen reilun puoli tuntia kotiin. Siinä sitten vähän huokaisee ja syö, niin oho, kello onkin jo yli 6. Sitten jotain pientä puuhastelua ja illan elukkahommat. Iltapesulle ja maate. Ei arkena vaan ehdi, jos suoraan sanotaan. Viikonloppuisin minulla melkein menee lauantai työviikosta toipumiseen ja sunnuntaina riehun hommia minkä ehdin. Vaikka rakastankin nykyistä työtäni avoimen varhaiskasvatuksen virikekerhojen kerhotätinä, olen ajautunut väistämättä takaisin oravanpyörään. Onneksi osaan ehkä hieman paremmin käsitellä tätä asiaa. Sitä helpottaa myös erittäin paljon se, että työ on mieleistä. Tuntuu merkitykseltä, kun saan työskennellä 2-5 vuotiaiden kanssa ja käyttää itse suunnittelemissani kerhopäivissä luontolähtöisyyttä. Minulla on vaativa, vastuullinen ja väsyttävä, mutta erittäin mukava työ!

Perhekerholaisten kanssa askarreltiin
sieniä.

Beibehän tekee 2-vuorotyötä. Hänen iltaviikoillaan saatan poiketa kerran tai kaksi omien työpäivieni jälkeen moikkaamaan tyttären perhettä. Se on myös ihan parasta palautumista, kun saa olla Kuukunan ja Ompun kanssa. Työkaverit minulle nauravatkin, että olen jonkin sortin masokisti. Ensin olen kokonaisen työpäivän pienten lasten kanssa ja sitten vielä menen vapaaehtoisesti viettämään iltaa lastenlasten kanssa. No, hullu mikä hullu! =D

Murut on ahkeria tekemään hommia!

Eläimistä sen verran, että ankat ja kanat ovat sisätiloissa ja se ei ole kiva juttu. Kanojen osalta harmittaa, kun olisi ollut näin pitkä syksy niiden nauttia ulkoilusta. Ankkojen osalta harmittaa myös, että joutuvat olemaan sisällä. Mutta myös se, että ne sotkevat aivan hulluna! Ne rättäävät vedellä ja paskovat "joka paikan". Oltiin ajateltu, että ankat saavat hengata kaiket päivät ulkona, kun itse ollaan kotosalla. No, asiat menivät toisin. Nyt odotellaan ilmojen kylmenemistä, jotta voidaan aloittaa teurastukset. Ainakin 2 neljästä ankasta saa lähteä. Ellei kaikki.

Karitsat ovat myös kaikki vielä "tallella". Ovat jotenkin paljon pienempiä, kuin yleensä. Johtuuko siitä, että ovat kasvaneet ilman emää. Tiedä häntä, mutta neljästä karitsasta kolme teurastetaan joskus lokakuun lopulla, marraskuun alussa. Olivat minkä kokoisia tahansa.

Kanitkaan eivät ole vielä teuraskoossa. Nekin syntyivät aikas myöhään keväällä, joten se tietty vaikuttaa asiaan. Lisäksi niissä on puolet belgianjättiä ja se on rotuna hidaskasvuinen. Kaneilla ei nyt ole mikään hirvittävä kiire teuraaksi, mutta ainahan se on niin sanotusti plussaa, mitä vähemmän ostoheinän ja -rehun syöjiä on talvella.

Kasvimaalta tulee vielä satoa. Ruusukaaleja ollaan alettu syömään ja lehti-, sekä palmukaalia on jäljellä. Kurpitsat ovat korjaamatta ja niitä onkin monta isoa molluskaa.

Chilejä!

Kasvilavoissa on porkkanoita ja palsternakkaa. Niitä ollaan otettu sieltä suoraan syötäväksi. Ne ovat makoisia uunissa paahdettuina. Loput voisi kyllä kohta korjata ja vaikka pakastaa. Porkkana on niin edullista ostettuna, että ei harmita kovasti, jos sitä ei talven varalle paljon jää. Ostan eläimille Hankkijalta rehuporkkanaa, jota syömme itsekin. 7e/20 kg ei ole paha hinta porkkanalle.

Kasvihuoneet on vielä siivoamatta. Muutamia tomaatteja saadaan vielä ja joitain chilejä on vielä kasvustoissa. Myös yrttejä pitäisi vielä korjata kuivuriin. Timjamia meillä menee paljon vähän joka ruokaan.

Nyt on ollut niin lämmintä, että syyskylvöjä ei ole voinut ajatellakaan. Liian lämpimään multaan kylvetyt siemenet alkavat itää heti ja silloin kylvöt epäonnistuvat. Viime vuosina on ollut talvellakin pitkiä suojaisia jaksoja, jolloin siemenet ovat saattaneet alkaa itämään. Se on harmi, koska kerran itäneet siemenet eivät enää henkiin herää uudelleen.

Lajit mitä yleensä syyskylvän, on porkkana, persilja, palsternakka, tilli ja juuripersilja. Retiisiä, pinaattia, musta- ja kaurajuurta, sekä retiisiä ja joitakin salaatteja voi myös syyskylvää. Kukista ainakin kehäkukkaa.

Näistä retiisit, pinaatin ja salaatit kylvän todella aikaisin keväällä, maaliskuun alussa, isoon kasvihuoneeseen. Kun kasvimaalle voi tehdä ensimmäisiä kevätkylvöjä, kasvihuoneeseen kylvetyistä saa jo satoa.

Postaukset syyskylvöistäni löydät tunnisteella 'syyskylvö'.

Tässä kuva eräältä kesältä. Vasemmalla keväällä aikaisin 
kylvetyt palsternakat ja oikealla edellisenä syksynä
kylvetyt. Jo naateissa on suuri kokoero

Miten me sitten varastoidaan satoamme? Kellarissa, pakastimissa ja ihan kuiva-ainekaapissa. Meillä on tällä hetkellä käytössä kolme pakastinta. Jääkaappipakastimen pieni 4 laatikon pakastin ja kaksi noin 150 litraista arkkupakastinta, joissa toisessa on minun vihtani. Toinen arkuista oli jo pois käytöstä, koska olen umpioinut satoa purkkeihin. Sellaisia, kuten tomaattikastikkeita ja omenalohkoja, jotka ennen pakastin. Mutta kun lähdin opiskelemaan perinnesaunottajakoulutusta, otin toisen arkun käyttöön vihdoilleni. Siellä niitä on useita kymmeniä kiedottuna tiukasti tuorekelmuun. On koivua, vaahteraa, pihlajaa ja hieman tammea. Isoja vihtoja ja pieniä ns. sydänvihtoja.

Pakastimissa on muuten pääasiassa marjoja ja lihaa. Olen tehnyt myös basilikasta peston tyyppistä tahnaa pakkaseen. Siitä saa erittäin nopean ja maukkaan aterian keitetyn pastan (ja ketsupin) kanssa.

Kellarissa meillä varastoidaan mehut ja perunat. Sekä kaikki talvetettavat kasvit. Ne nyt ei omavaraisuuteen ehkä liity mitenkään. Ehkä pikkaisen sillä tavalla, että joka vuosi ei osteta uusia taimia, vaan talvetetaan vanhoja. Lähinnä japaninvaahteroita, daalian juurakoita ja onpa yksi mangoliakin. Viime kesänä ostamani pelargoniat talvetan ihan ikkunalaudoilla. Viime talvena kokeilin ensimmäistä kertaa pelargonioiden talvettamista huoneenlämmössä ja siinä onnistuttuani hankin niitä lisää.

Hillot sun muut sokerilla ja etikalla säilötyt jutut varastoidaan kellarin rappukäytävässä. Siinä ei ole niin viileää kuin kellarissa, mutta ei myöskään niin kosteaa. Näin ollen säilykepurkkien kannet eivät ruostu niin herkästi. Mutta säilykkeet säilyvät siinä ihan hyvin. Samoin umpioidut kasvis- ja vihannessäilykkeet säilyvät kellarin rapussa hyvin.

Hapatan ja suolaan jonkin verran. Hapatan kurkkuja ja papuja ja suolaan sieniä. Koska nämä hommelit on niin pienituottoisia yleensä, ne säilytän ihan jääkaapissa.

Säilön kasvimaan ja metsän satoa paljon kuivaamalla. Kuivattuja aineksia säilytän keittiön kuiva-ainekaapissa lasipurkeissa. Kuten esimerkiksi kuivatut yrtit, sekä sienet. Kuivaan paljon myös kotikosmetiikassa käytettäviä yrttejä ja kasveja. Niitä säilytän paperipusseissa kannellisissa muovilaatikoissa ns. harrastehuoneessa. Samoin marsuille ja kaneille kuivatut voikukanlehdet sun muut, säilytän paperipusseissa ja -säkeissä samassa paikassa.

Kuva säilötyistä vihreistä tomaateista vuodelta 2015

Olen käynyt lukemattomia kursseja omavaraisuuten liittyen. Toiset enemmän ja vähemmän. Osa on ollut yksityisten tahojen järjestämiä, osa kansalaisopistojen ja osa ihan oppilaitosten. 

Vuonna 2010 osallistuin Ahlmanin aikuiskoulutuskeskuksen järjestämälle omavaraisuuskurssille. Siellä opittiin omavaraista viljelyä ja villiyrttejä. Samaisella kurssilla suoritin ensimmäiset merkinnät kerääjäkorttiini. Kurssilla valmistettiin myös ruokaa keräämistämme yrteistä.

Samaisessa oppilaitoksessa kävin yhden viikonlopun meijeristikurssin, jolla tehtiin erilaisia juustoja, kuten leipä-, koti- ja ricottajuustoa. Tällä kurssilla teimme myös voita, jogurttia, viiliä ja piimää.

Ahlmanilla olen käynyt myös ensimmäiset sienikurssini. Viikonlopun mittaisella kurssilla tentin sienipoimijakorttiini lampaankäävän, suppilovahveron, kantarellin, kehnäsienen ja haaparouskun. 

Kansalaisopiston kursseilla olen opetellut kehräämään villaa värttinällä ja rukilla (huonolla menestyksellä), punomaan koreja ja pannunalusia koivuntuohesta ja tekemään pärekoreja männystä. Eli näitäkin taitoja minulla on auttavasti.

Olen osallistunut Marttojen järjestämille ruokakursseille. Aikanaan maukkaan kasvisruuan laittaminen silloisilla aineksilla ei ollut niin helppoa kuin nykyään. Ja Martat ovat olleet aina tämän asian sanansaattajia.

Herttileeri sentään! Löysin koneen kätköistä kuvan
Omavarasuuskurssin ruokapöydästä. Siinä on 
ainakin nokkoskeittoa, villiyrttipastaa ja kotijuustoa.

Joitakin vuosia sitten lähdin Ilomantsiin opettelemaan lehmän lypsämistä. Neljän päivän mittaisella lehmäleirillä todellakin sain maitoa ämpäriin ja sain lypsää ihania kyyttöjä.

Olen opetellut parkitsemaan nahkaa. Meillä on yläkerran lattialla pajulla, kananmunalla, öljyllä ja aivoilla parkittu kyytönnahka. Sen tekeminen oli niin järjettömän iso työ, että en varmaan koskaan toiste moiseen urakkaan ryhdy. 

Muistan kun aloittelin sitä tekemään niin Kuukuna oli juuri syntynyt. Ajattelin, että poika saa sen sitten joskus perinnöksi. Meinasin lievästi liioiteltuna kuolla väsymykseen kun nahkaa kaavin, venytin, pesin ja vaikka mitä. Päätin, että en ikinä anna sitä kellekkään, vaan minut saa haudata tai polttaa siihen käärittynä kun kuolen. Se nähkääs on ihan maatuva, kun sen parkitsemiseen ei ole käytetty mitään myrkkyjä.

Tässä talja on kaavittu ja sitä pingotetaan.

Olen parkinnut pienempiäkin nahkoja, nimittäin kalannahkoja. Niiden parkitseminen on lastenleikkiä tuohon naudannahkaan verrattuna.

Kansalaisopiston kurssilla opettelimme kalannahkan puhdistamisen, sekä pajuparkin teon ja kalannahan parkkaamisen sillä. Pitäisi opetella vielä kunnolla rasvaparkinta, niin voisi kasvivärjätä kalannahkoja.

Ja tosiaan, olen käynyt erään yksityisen tahon järjestämän villalankojen kasvivärjäyskurssin.

Eräänä syksynä tungin mukaan Kaniyhdistyksen järjestämälle tuotantokanikurssille. Siellä käytiin läpi teoriassa erilaisia kanien tuotantotapoja. Kuten liha- ja villa.

Kurssilla myös teurastettiin kani tainnutusjousta käyttäen. Kurssilla oli meitä omavaraisuudesta kiinnostuneita, mutta myös ihan kaniharrastajia ja lemmikkikanien kasvattajia. Ei ole huono taito osata tehdä eläimelle hätäteurastus äkkitilanteita varten. Jokainen kurssilainen siis lopetti, nylki ja suolisti kanin kurssilla. Ruhon paloittelua kurssilla ei opetettu, mutta ruhon sai viedä kotiin jatkojalostettavaksi.

Tässä kuvassa olen juuri tainnuttamassa kania.
Tainnutuksen jälkeen kanilta pitää valittömästi
leikata kaulasuonet auki veitsellä, jotta sydän pumppaa
veret ulos. Kani ei siis kuole tainnutus jousen aivoihin
laukaisemaan piikkiin, vaan sen sydän vielä lyö.

Beiben kanssa kävimme yhdessä mehiläishoidon peruskurssin. Tämä olikin todella tarpeellinen, kun suunnittelimme ensimmäisen mehiläispesän hankkimista. Kurssi oli pieni pintaraapaisu aiheeseen ja olemmekin täydentäneet tietouttamme lukemalla paljon alan kirjoja. Ja saaneet käytännön oppia, niin hyvässä, kuin pahassakin.

Lyhytkursseja olen käynyt ihan hirveästi! On stand uppia, itämaista tanssia, keramiikkaa ja savea, kankaanpainantaa, risutöiden tekoa sekä lasinpuhallusta. Taidelasin tekoa olen opiskellut usealla viikon mittaisella kesäkurssilla. Yhden talven ajan entisöin yhtä vanhaa puutuolia. Yksi viikonloppu vierähti opetellessa intialaisen päähieronnan saloja.

Nämä eivät ehkä omavaraisteluun liity suoraan, mutta ovat opettaneet elämäntaitoja esiintymisen saralta ja ihmisten kanssa toimimiseen, sekä kädentaitoja. No toisaalta, olenhan tehnyt esimerkiksi lasia puhaltamalla pienen kannun.

Opiskelin kaksi vuotta luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa ja luonnonvaratuottamiseta. Opintoihin liittyi luonnontuotteiden valmistamista raaka-aineiksi ja valmiiksi tuotteiksi. Eli ruuaksi, kosmetiikaksi ja muiksi tuotteiksi.

Valmistimme tervaa itse kaatamastamme männystä, irroitimme tuohta koivuista ja pettua männyistä. Keräsimme kuusenkerkkiä kosmetiikkaan ja ruokien raaka-aineiksi, järviruokoa koriste- ja käyttöesineiden punontaan, samoin männynjuuria. Keräsimme erilaisia kasveja lankojen värjäämiseen. Valmistimme kosmetiikkaa; saippuoita, rasvoja, vahoja, voiteita ym.

Keräsimme koristemateriaaleja luonnosta kestävällä tavalla toimien ja valmistimme niitä käyttö- ja koriste-esineitä. 

Opettelimme myös tärkeää taitoa, eli sitä milloin mitäkin kerätään luonnosta. Ja tietysti luonnossa liikkumisen taitoa ja sitä, minkälaisessa maastossa mitäkin kasvaa. On tärkeää tietää esimerkiksi mitä sieniä voi löytää mäntymetsästä tai kuusimetsästä.

Opiskeluni aikana tentin villiyrtit, marjat ja sienet. Vaikka osasinkin paljon, huomasin oppini olleen aivan pintaraapaisu. Ja vaikka olenkin kouluni käynyt, vielä on paljon opittavaa koko ajan aiheista.

Opintoihin kuului viljelykasvien viljely. Lähinnä kasvimaalla viljellyt, kuten yrtit, juurekset ja vihannekset. Valmistimme niistä tuotteita, kuten säilykkeitä. Paneuduimme perinneruokiin ja hapattamiseen ja teimme juustoja.

Nyt opiskelen perinnesaunottajaksi. En tiedä voisiko sitä sanoa, että se liittyy omavaraisuuteen. Mutta ainakin perinteisiin se liittyy. Mutta olen koulutuksen aikana oppinut tekemään vihtoja "oikeaoppisesti", sekä myöskin säilyttämään niitä. Onhan kai sekin jonkinlaista omavaraisuutta, että on vihdat omasta takaa.

On myös paljon asioita, joita olen oppinut ihan itse tekemällä. Kirjat ja netti ovat hyviä apuvälineitä itseopiskeluun. Ei aina ole tarjolla sellaisia kursseja, mihin haluaisi. Ja täällä meillä päin suositut kurssit täyttyvät nopeasti.

Esimerkiksi eläinten luiden- ja kallojen käsittelyn
olen oppinut Beibeltä. Joka taas on opetellut
taitoa kyselemällä ja itse kokeilemalla.

Nämä kaikki edellä mainitut opiskelut ovat mahdollistaneet sen, että olen vihdoin uskaltanut perustaa yrityksen. Umpeloinen hyväksyttiin kaupparekisteriin yritykseni nimeksi syyskuussa ja olen todella iloinen, sekä helpottunut asiasta. Ehkä minä jotain osaan ja voisin joskus jakaa osaamistani tai tarjota palveluja. Ja eikös sekin, että ainakin osan tuloistaan hankkii  itse yrittäjänä, ole omavaraisuutta!

Opiskelin vuonna 2007 yrittäjyyden perustutkinnon ja siitä asti olen miettinyt yrityksen perustamista sivutoimisesti. Nyt oli vihdoin sen aika. Umpeloinen tarjoaa perinne- ja ryhmäsaunotuksia, erilaisia matalan kynnyksen helppoja kädentaito-, askartelukursseja ja taidekursseja, lumikenkien ja hyötykasvikuivurin vuokraamista, kerhotoimintaa ja sitä kuuluisaa "kaikkea muuta laillista toimintaa". Ehkäpä voisin tarjota tutustumiskäyntejä meidän "ranchille" niille, jotka ovat kiinnostuneita omavaraisemmasta elämäntavasta. Kuka tietää, mitä Umpeloisella on mielessä!

Koska olen kokopäivätöissä "vieraalla", yrittäminen on sanan varsinaisessa mielessä kevyttä. Eli olen kevytyrittäjä, mutta minulla on ihan oikea Y-tunnus. En ole vielä tehnyt yhtään keikkaa yrittäjänä, mutta minulla on jo tiedossa useita ryhmäsaunotuksia erään tilaisuuden yhteydessä. Siitä se lähtee ja ajatuksia on paljon. Katsotaan, mitä jaksan ja ehdin touhuamaan tämmöisenä harrastelijayrittäjänä.

Käyhän lukemassa, mitä muut yhteispostaukseen osallistuneet ovat omissa postauksissaan kertoneet ja pohtineet. Varmasti monta mielenkiintoista juttua on taas luettavana!

Lokakuu

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/sadonkorjuu-2023/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/10/suuntanaomavaraisuus-lokakuu-2023.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/10/omav.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/10/kerailya.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/10/sadonkorjuun-jalkeen-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-10/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/10/satokausi-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-ruokaomavaraisempaa-talvea

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17630

Kasvuyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/10/unelmana-omavaraisempi-elama-syyskylvot.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/sadonkorjuun-jalkeen-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/10/02/lokakuu-23-sadonkorjuu/

Ihanaa lokakuuta teille kaikille!

Pitkästä aikaa kursseilla!

 

Eipä ole tullut sitten koulun loppumisen käytyä millään kädentaitokurssilla. Eli yli vuoteen! No, eipä niitä ihan hirveästi ole ollutkaan, kiitos "kylle te tiedätte". 

Viime helmikuussa kävin viikonlopun mittaisen intialaisen päähieronnan kurssin, mutta mitään muuta ei sitten olekkaan tullut opiskeltua.

Pari viikkoa sitten ilmottauduin ihan ex tempore Luopioisissa, Hilma ja Olga käsityökeskuksessa järjestettävälle syyskranssikurssille. 

Kyllähän minä kransseja osaan "vääntää". Mutta tämä tehtiin hieman erilaisella tekniikalla ja litteälle vaneripohjalle. Minä olen tehnyt lähinnä havukransseja pajukehikoille. Ja oli minulla tälle parin tunnin päiväkurssille osallistumiselle ihan sellainenkin syy, kuin tylsistyminen. Työttömän päivät tulevat väkisinkin hieman pitkiksi, vaikka kotonakin hommia olisi niin paljon kuin tehdä ehtisi. Mutta mukava touhuta seurassa välillä!

Kranssissa käytettiin sammalta, mitä kiinnitettiin vaneripohjaan ohuella sidontalangalla paksu kerros. Tarkoituksena oli saada reilusti pulleutta kranssiin. 

Sitten siihen kiinnitettiin rautalangalla koristeita. Minä valitsin punaisia marjoja, käpyjä, mustia ruusunkielukoita ja käpyjä.

Kranssista tulikin mielestä tosi onnistunut! Minä en ole kovin taitava sommittelussa ja siksi olinkin iloinen kranssin ilmeestä.

Mukava kurssi arkipäivänä, mukavien ihmisten kera!

Kansalaisopiston karstaten ja kehräten villasta lankaa -kurssille ilmottauduin jo monta kuukautta sitten. Minullehan kävi niin "klassisesti", että annoin kaikki lampaanvillani perinnejousiharrastajalle, joka teki niistä ampumataulun täytteen. Ja sitten heti muistaakseni seuraavana päivänä ilmottauduin kehräyskurssille. Just!

Karstaamista olinkin koulussa kokeillut.

Viikonlopun aikana oli tarkoitus kokeilla lampaanvillan kehräämistä eri tekniikoilla. Lähinnä erilaisilla värttinöillä ja rukilla. Osalla kurssilaisista oli omat rukit mukanaan ja he olivat kokeilleet kehräämistä jo aiemmin. Minä en ollut kuin koulussa kokeillut värttinällä kehräämistä ja se ei silloin sujunut ollenkaan. Kurssille en ottanut omaa värttinääni, enkä karstojakaan mukaan. Lähdin vain ihan avoimin mielin ja eväskassi mukanani!

Värttinällä kehrääminen sujuikin nyt ihan hyvin!

Kurssilla opeteltiin käsikartojen käyttöä. Se onkin aikas haastavaa! Mutta opettajalla oli mukanaan myös kaksi eri kokoista karstamyllyä, joilla sai isonkin määrän villaa karstattua aikas nopeasti. Eipä tullut niistä kuvaa otettua.

Koulussa en tosiaan päässyt yhtään sujuksi käsivärttinän kanssa. Mutta ilmeisesti siitä jokin lihasmuisti jäi, koska nyt se sujui tosi hyvin. Sain "lypsettyä" villaa hyvin ja sain tehtyä ohutta ja tasaista säiettä. Oli kiva onnistua!

Ensimmäisenä päivänä tosiaan harjoittelin käsivärttinänkäyttöä ja karstasin kaikki opettajalta ostamani villani kahteen kertaan. 

Toisena päivänä kokeilin jalalla pyörittettävää värttinää. Se olikin hauska peli! Sellaisen voisin ajatella itellekkin hankkivani. Tai siis, jos Beibe tekisi minulle sellaisen!

Mutta sitten se rukilla kehräys... huoh! Tuli kyllä heti sellainen olo, että tämä ei ole minun hommaani. En saanut muuta kuin hirveätä, epätasaista sykkyrää aikaiseksi.

Näytti niin helpolta, kuin pari kurssilaista hurruutteli tunti tolkulla menemään ohutta ja tasaista säiettä. Ja ite hyvä kun sai pari kierrosta rukkia pyöräytettyä.

Sitkeästi pari tuntia harjoittelin. Vaikkei se sen kummemmin kyllä sujumaan alkanut! Ajattelin, että ehkä siitäkin jokin muistijälki kehoon jää ja jos joskus toiste kokeilen, niin ehkä sujuu sitten jo paremmin. Kuka tietää!

Itse en ole mikään kova neulomaan tai kutomaan. Joten periaatteessa en tälläisellä täysvillalangalla mitään tekisikään. Mutta minulla on halu oppia ja kokeilla kaikenlaista. Vaikka en sitten enään koskaan moista tekisikään. 

Tietysti sekin, kun itsellä on lampaita, niin on kiva tietää koko prosessi lampaasta valmiiksi langaksi. 

Sitä mietin siinä villaa karstatessani, että se voisi olla se minun juttuni. Tuottaa valmiiksi karstattua villaa niille jotka haluavat siitä lankaa kehrätä. Mutta ne karstamyllyt vaan on tosi hintavia. Isommasta saa maksaa tonnin verran. Jätetään asia hautumaan...

Kahden päivän tulos. Kolme nyttyrää
yksinkertaista säiettä. Ei näistä paljon
jälkipolville ole kerrottavaa!

Oletko Sinä kokeillut kehräämistä?

Koulussa luonnonkosmetiikkaa oppimassa, sen näyttöön tuskastumista ja vähän asuntolaelämästä!

 

Mun punkka asuntolassa. Jaa tämän huoneen
toisen opiskelijan kanssa. Mutta nyt näillä 
jaksoilla ei olla yhtäaikaa, joten huone on 
mun yksityiskäytössä!

Taas on yksi kouluviikko takana ja uusi kurssi alkoi jälleen. Tällä kertaa vuorossa oli hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla ja sen sisältö on lähinnä luonnonkosmetiikan valmistus, niitä koskeva lainsäädäntö ja se, miten luonnosta saatavilla yrteillä ym. voidaan tuottaa hyvinvointia. 

Minulle luonnonkosmetiikka ja hoidot, missä niitä käytetään, ovat olleet vieraita asioita. En ole kovinkaan paljon käyttänyt ostettua luonnonkosmetiikkaa, koska en juurikaan muutenkaan nykyään käytä kosmetiikkaa. Perusrasvalla mennään, meikkaaminen vähenee jostain syystä aina vain ja hiukset pesen shampoolla, enkä käytä hoitoainetta. Joskus suhautan hiuslakkaa tai laitan muotoiluvaahtoa, mutta hiusten pidentymisen vuoksi, niidenkin käyttö on vähentynyt ja hiusdonitsin käyttö lisääntynyt.

Jos en ole luonnonkosmetiikkaa käyttänyt, niin en ole kyllä sitä hirveästi tehnytkään. Saippuaa olen tehnyt joitakin satoja ja jonkin verran mehiläisvahapohjaisia salvoja kehäkukasta ja pihkasta. Muutaman kerran jotain jalkakylpysekoituksia ja ihokuorinta-aineita sokerista ja suolasta. Kerran jotain voidepaloja, mutta siinä se sitten olikin. Ja nyt sitten pitäisi tästä aiheesta tehdä helmikuun lopulla näyttö. Help!

Meidän kimpassa tekemää ruususaippuaa.

Minulla on kyllä ollut jotain ajatuksia siitä, mitä voisin näyttöön tehdä. Yhden saippuan teinkin, mutta se ei onnistunut. Tai kyllä sillä itsensä pesee, mutta se unohtui minulla muottiin liian kauaksi aikaa ja se ei enään leikkautunut nätisti. Eli ihan käytettävää saippuaa, mutta ei lohkeilun takia käy näyttööni.

Mutta nyt kun tämä kurssijakso alkoi, minua alkoi epäilyttämään se, että onko ne tuotteet "ihan tyhmiä" joita ajattelin näyttööni tehdä. Lisäksi mietin, että ovatko ne tarpeeksi vaativia. Pitäisi tietysti muistaa, että meitä on sellaisiakin opiskelijoita kurssilla, joilla ei ole luonnonkosmetiikan valmistuksesta edes tälläistä kokemusta, kuin minulla. Ja perusteistahan me lähdetään. Periaatteessa ei tarvitsisi keksiä mitään uutta tuotetta, eikä kohderyhmää. Näytön voisi tehdä ihan perustuotteilla. Vaatimuksena on vain tehdä kolme tuottetta; joko tuoteryhmänä tai -perheenä. Esimerkiksi riittäisi kolme erilaista voidepalaa.

Koska minä olen minä, stressinpojan synnytän tästäkin! Ja tietysti haluaisin keksiä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. Niinpä huomaankin, että olen taas kaivanut suunnitelmieni kanssa itseni syvään kuoppaan ja siellähän nyt sitten ollaan. 

Täältä Osaran mäeltä on hulppeat näkymät!

Minulla on kaikki edelliset näytöt menneet niin järkyn hyvin, että olisihan se nyt "kurjaa" saada K5:sta huonompi!

Vaikka minulla on ollut sellainen periaate, että pääasia kun läpi pääsee. Mutta jotenkin hyvä koulumenestys on tehnytkin minusta vaativamman itseäni kohtaan. Ja se vähän ärsyttääkin, koska minun tutkintoni on perustutkinto ja ei tarvitsisi kyllä "täydellinen" oppilas olla. 

Mikään luksuskämppähän tämä asuntola ei ole!

Olenkin vähän huolissani siitä, että huomatessani pärjääväni hyvin tällä alalla, olenkin tullut entistä kriittisemmäksi itseäni kohtaan. Ja juuri kun olin oppinut olemaan armollisempi itselleni, olenkin taas alkanut vain olemaan ankarampi. Nyt pitäisi vaan kattoa itteään peiliin ja sanoa, että jo se, kun läpäisee jonkin kurssin hyväksytyksi, sen pitäisi riittää. Että se on ihan hyvin, oli numero mikä tahansa!

Mutta kyllä täällä nyt iltaruokansa kokkaa!

No, olen huomannut myös sen, että minä käyn joka näyttöön ja kurssiin läpi tietynlaisen prosessin. Ensin olen ihan että jee, sitten alan miettimään tehtävien turhuutta ja vaikeutta, sekä sitä, etten selviä. Sitten jossain vaiheessa keksin, että näinhän minä sen teen! Innostuneena valmistelen ja käyn pari epäilyn notkahdusta ja alamäkeä läpi. Loppujen lopuksi kaikki menee hyvin ja olen itsekin sitä mieltä, että hyvin mä vedin! Nyt minulla on varmaan ne epäilysten alamäet menossa.

Kummasti tää olkkari aina näyttää kuvissa
viihtyisämmältä, kuin todellisuudessa onkaan!

Mutta tämän luonnontuotteilla hyvinvoinnin tuottamisen kurssin ensimmäinen viikko oli kiva! Joka päivä käytiin muutama tunti teoriaa läpi joko aamusta tai illasta. Aika paljon oli ihan yleistä jutustelua omista kokemuksista ja kyseltiin opelta paljon meitä mietityttäviä asioita.

Tiistaina aloitettiin sitten tuotteiden valmistus. Osa halusi kokeilla saippuantekoa, osa alkoi pihkasalvan valmistuksesta. 

Minä tein saippuaa kolmen muun oppilaan kanssa. Kehitimme ihan omaa reseptiä, joten jouduimme siihen laskemaan lipeän määrää rasvojen mukaan ja sitten veden määrää lipeän määrän mukaan.

Saippuaan laitoimme kehäkukkaa, sekä juhannusruusun terälehtiä oliivi- ja hamppuöljyyn uutettuna. Koviksi rasvoiksi laitoimme kaakaovoita ja kookosrasvaa. Laitoimme vielä hieman hunajaakin.

Ristimme saippuan "Jumalattaren ruususaippuaksi" ja kuukauden kypsymisen jälkeen pääsemme kokeilemaan, onko se niin jumalaista.

Tälläisistä ihan perusohjeista alettiin omia 
ohjeita muokkailemaan.

Minä en ole koskaan tehnyt mitään voiteita ja sellaisen teko kiinnosti kovasti. Teimme vaahdotettua vartalovoidetta, minkä raaka-aineina olivat sheavoi, kaakaovoi, kookosöljy, macadamia- ja saksanpähkinäöljyt. Tuoksuöljyksi valitsimme laventelin.

Voiteesta tuli aivan ihanaa ja yllätyimme kaikki, kuinka helppoa se oli valmistaa! Kovat rasvat vain sulatettiin vesihauteessa, lisättiin öljyt ja annettiin jäähtyä jääkaapissa. Kun seos oli jähmettynyt selkeästi, lisättiin eteerinen laventeliöljy ja vaahdotettiin sähkövatkaimella. Voide purkkeihin ja eikun käyttöön! Vedettömänä tälläinen vartalovoide säilyy tosi hyvin.

Vaahdotettu vartalovoide näyttää ihan 
valkosuklaavanukkaalta.

Saisiko olla purkki vartalovoidetta?

Keskiviikkona tehtiin taas pienellä porukalla hommia. Kokeiltiin shamppoopalan tekoa. Sehän nyt tehdään samaan tapaan kuin saippua, mutta hieman rasvoja, sekä öljyjä muuttamalla. Laitettiin esimerkiksi risiiniöljyä shamppoopalaan. Lisäsimme massaa lisäksi merisuolaa, jotta siitä tulisi hoitavampaa.

Kuukauden kuluttua päästään kokeilemaan meidän omaa shampoota. Minun hiukseni tulevat yleensä ihan klähmäiseksi palashampoista ja päänahka kuivuu. Saas nähdä, mitä tämä meidän omakehittämä shampoopala tekee!

Suolashampoopala

Kaverin kanssa tehtiin myös hoitoainepaloja hiuksille ja ihan vartalon iholle tarkoitettuja voidepaloja. Hiustenhoitoainetta emme kumpikaan olleet aiemmin tehneet, mutta minä olen joskus voidepaloja tehnyt. 

Voidepaloihin meillä vähän lirvahti vaniljajauhetta liikaa. Saas nähdä, jääkö sitä iholle ruskeina pilkkuina. Mutta koulussahan näitä asioita on hyvä harjoitella.

Hoitoainepala hiuksille

Pieniä voidepaloja vartalolle.

Torstaina meillä oli yrttiterapeutti Henriette Kressin lääkeyrttikurssi. Hän on erittäin arvostettu yrttitietoudessaan ja kirjoittanut monta kirjaa yrteistä ja niiden käytöstä. Olen käynyt kerran aikaisemmin hänen kuukautisia ja vaihdevuosia koskevalla luennolla. Hänen tyylinsä on omanlainen ja humoristinen. Ja tietoa löytyy!

Koko päivä menikin siinä pyllyn päällä istuessa ja käytännön opetusta ei luentopäivään liittynyt. Mutta tulihan sukkaa kudottua yhden varren ja kantapään verran kurssipäivän aikana.

Osarassa satoi tosi paljon viikon aikana lunta, niin kuin suuressa osassa muutakin Pirkanmaata. Joka ilta silti kävin pienillä kävelylenkeillä. Illat ovat hieman pitkäpiimäisiä asuntolassa ja minun on vaikea olla ns. tekemättä mitään täällä. Kotona kyllä saatan hetken suvereenisti maata sohvalla torkkumassa tai lukemassa kirjaa, mutta täällä on vaikea  rauhoittua. Nyt en ole kuin yhtenä iltana käynyt opetuskeittiöllä, mutta en siellä tehnyt muuta kuin luin kosmetiikkaa koskevia kirjoja. Yhtenä iltana maseroin, eli uutin kamomillaa öljyyn kämpillä. Olen hieman tehnyt kirjallisia tehtäviä näyttöjä koskien, mutta jotenkin ei jaksaisi ihan ympäri pyöreitä päiviä opiskellakkaan. Illat menevät siis pitkälti niin, että käyn pikku kävelylenkillä, laitan ruokaa, keittelen kahvia, hakkaan tietokonetta ja iltaisin luen kirjaa ennen nukkumaan menoa. Loppuviikosta alkaa jo koti-ikävä painaa!

Kämpän takapihalla talvinen
tunnelma!

Autoa on pitänyt käydä pöykystä kaivamassa.

Loppuviikosta olinkin ihan yksin koko kämpässä, joten ihan sai olla tarpeeksi ittensä kanssa. On ihan mukavaa, jos on joku kämppis paikalla, koska on mukava jutella iltaisin jonkun kanssa ummet ja lammet. 

On meillä sellaisiakin viikkoja ollut, että tässä pienessä kämpässä on yhtä aikaa ollut 6. Silloin kyllä päät kolisee yhteen ja keittiöön, sekä suihkuun saa varata vuoroja. Tässä kämpässä on yhteensä kolme makkaria ja 8 vuodepaikkaa. Ei korona etäisyydet ole mahdollisia täällä!

Otan monesti kotona tehtyä ruokaa
mukaani.

Perjantaina meillä olikin sitten vuorossa asiaa jalkojen hoitotuotteista. Ja niitä sitten valmistettiinkin ja tietysti tarkistettiin, miten meidän keskiviikkona tehdyt tuotteet jaksoivat ja otettiin niitä pois muoteista.

Jalkakylpypommimassaa

Massa paineltiin muotteihin
kovettumaan.

Kiva, mutta pitkän tuntuinen kouluviikko on taas ohi ja ihana lähteä kotiin pariksi päiväksi! Ensi viikolla minulla onkin kädentaidonkurssi ja tämä hoivakurssi jatkuu sitten sitä seuraavalla. Mutta nyt ensin nautitaan kotona olosta tämä viikonloppu. 

Komea täysikuu iltalenkillä!