Rakkautta ja maan antimia: syyskylvö

Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyskylvö. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Suuntana omavaraisuus 2024, osa 2; Niksit ja vinkit omavaraistelua helpottamaan

Tammikuun täysikuun eläintenjälkijahti!

Kaikki ovat valittaneet, että tammikuu kestänyt ainakin vuoden! Minusta se meni yllättävän nopeasti. Johtuu ehkä siitäkin, että olin kuun ensimmäisen viikon työttömänä ja niin ollen kotona. Työt alkoivat vasta tammikuun toisella viikolla.

Oriveden Eräjärvellä olevassa Eräpyhän virkistysalueella,
tai oikeastaan järvellä sen edustalla on tällainen hieno
kummeli eräällä pienellä saarella. Sen vierellä tuntuu
jotenkin siltä, että olisi jossain kaukaisilla mailla tai
jopa jollain muinaisella aikakaudella.

Tammikuun tulemme muistamaan täällä itä-Pirkanmaalla kylmänä, sekä runsaslumisena alkupuoliskoltaan ja loppua kohden leudompana, mutta tappavan liukkaana. Itse pidin enemmän niistä pakkasista, kuin kaljamakeleistä, vaikka talon lämmittäminen onkin kovin sitovaa. Mutta niinhän omavaraisempi elämä on kokonaisuudellaan ja se on vaan hyväksyttävä.

Tilasin kirja-aleista Leif Blomqvistin kirjan
hedelmäpuista. Kuukuna selasi kirjaa koko viikonlopun
kun olivat meillä. Ihana pikku puutarhuri! 💓

Helmikuu on vaihtunut ja tänä vuonna sekin on päivää pidempi, koska on karkausvuosi. Minä en puhu vielä keväästä, koska olemme kuitenkin syvällä talvessa. Se, että parina päivänä paistaa aurinko ja se saattaa hieman lämmittääkin, ei vielä kevättä ole. Tiedän, olen synkkä realisti! Mutta olen monesti sanonutkin, että olisi todella huolestuttavaa, jos Suomeen tulisi kevät tammi-, helmi- tai maaliskuussa.

Tässä osallistutaan BirdLife Suomen Pihabongaus
tapahtumaan murujen kanssa. Osallistuin siihen myös
töissä kerholaisten kanssa. Vinkkinä vaan, että kannattaa
luoda omaan ympäristöön hyvät puitteen pikkulinnuille.
Talviruokinta ja linnunpöntöt nyt helpoimpina keinoina.

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai on kuitenkin käsillä ja sehän tarkoittaa Suuntana omavaraisuus -postaussarjan yhteispostausta. Joka kuussa joukko omavaraisempaa elämää eleleviä tai siitä kiinnostuneita bloggajia kirjoittavat ennalta sovitusta aiheesta ja julkaisevat postauksensa yhtäaikaisesti. Tsajut-blogin Satu on tehnyt tämän meille muille helpoksi, koska hän on se joka kokoaa meidän linkit yhteen. Tämän lisäksi hän patistaa meitä ideoimaan aiheita ja muistuttelee meitä jatkuvasti lähettämään linkit ajoissa. Kiitos Satu, ja anteeksi! 😘

Satu ja Korkeala-blogin Heikki ovat tämän yhteispostaussarjan luojia ja Heikki hääräilee taustalla edelleen.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus- postaukset löydät tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö, yhteispostaussarja.

Vuoden 2024 ensimmäisen postauksen pääset lukemaan alla olevasta likistä.

Osa 1

Puuhella; se pitäisi löytyä jokaisesta talosta!
Todellinen multitaskaaja, jolla voi yhtä aikaisesti
lämmittää pesuveden tai eläinten juomaveden, tehdä
ruokaa, keittää kahvit/teeveden ja lämmittää talon.

Helmikuun aiheina on jakaa niksejä ja vinkkejä helpottamaan omavaraisempaan elämää. Ja tietysti jakamaan kuulumiset, eli miten vuodelle tavoitteeksi laitetut suunnitelmat ovat lähteneet käyntiin. Lähdetään tuttuun tapaan kuulumisista!

Jos talossa on rossipohja eli tuulettuva alapohja,
talon sokkelin voi lumeta. Lumi eristää uskomattoman
hyvin ja pitää lämmön talossa. Lumi kannattaa kuitenkin
kolata pois kevään korvalla, jottei sulamisvedet vaurioita
mitään. Rossipohjassa ei pitäisi tällaista ongelmaa tulla.
Mutta varmuus ennen kaikkea!

Aloitin tosiaan työt tammikuun toisella viikolla ja jatkoin uudella sopimuksella samassa työssä, missä olin syyskauden. Pidän työstä todella paljon ja nyt vielä enemmän, kun teen lyhennettyä työviikkoa. Palkassahan tämä tuntuu, mutta arvostan vapaa-aikaa rahaa enemmän. Tämä voisi ollakin yksi omavaraisempaa elämäntapaa helpottavista vinkeitä. Vähennä työskentelyä muualla. Tai vaihda kevyempään työhön, jotta kotiin jää jaksamista.

Toki ymmärrän, ettei tämä ole kaikille mahdollista. Mutta suosittelen tutkiskelemaan tätä vaihtoehtoa.

Omavaraiseen elämäntapaan kuuluu oleminen
ja tekeminen kotona. Lapsille voi tehdä esimerkiksi
pulkkamäen takapihalle, jos torppa sattuu sijaitsemaan
mäellä. Samalla saa itselleen kunnon kuntoilun. Minä
lapioin itse tämän mäen, joka on noin 30 metriä pitkä.
Laskin sen myös moneen kertaan ja tein korjailuja.
Mäki on ollut todella kovassa käytössä!

Tammikuun alussa kylvämäni paprikan- ja chilinsiemenet ovat itäneet. Toiset paremmin ja toiset huonommin, mutta itäneet kuitenkin. Nyt ne pitäisi kiiruusti koulia!

Mitään muuta en ole vielä laittanut esikasvatukseen. Tomaatit laitan helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa. Katsotaan mitä muuta innostun laittamaan. Kuten tammikuun postauksessa kerroin, en ole kovin suunnitelmallinen kylvöjeni suhteen. Silti olemme olleet kohtuullisen omavaraisia ruuan suhteen. Aina löytyy jotain itse kasvatettua tai kerättyä syötävää.

Ostan eläimille, ja meille ihmisillekin, talvella
paljon hävikkihevejä. Kanat ja kanit arvostavat
saadessaan tuoretta syötävää!

Olen saanut olla taas paljon lastenlasten kanssa ja se jos mikä on ihanaa! Murut olivat meillä yhden kokonaisen viikonlopun. Tehtiin kaikkea kivaa, kuten etsittiin täydenkuun valossa eläinten jälkiä, saunottiin ja laskettiin mäkeä.

Olen poikennut viikottain työmatkallani muruja moikkaamassa. Se etu siinä on, että he asuvat työmatkan varrella. Muutenhan ei nyt kovin kivaa ole ajella päivittäin 35 kilometriä per sivu töihin. Tosin nyt tämän vuoden alusta vain 4 päivänä viikossa!

Jos halajaa itse kasvatettua lihaa omavaraisempaan
elämäänsä, suosittelen kaneja. Niiden lihantuotto
verrattuna ravinnonkulutukseen on hyvä. Paljon parempi
kuin esimerkiksi lampaiden. Ja jos poikimiset keskittää
kevääseen, kanien ruokinta on lähes ilmaista.

Syyskylvöt on yksi hyvä vinkki keventää kevään taakkaa kylvöjen suhteen. Myöhään syksyllä voi kylmenneeseen maahan kylvää esimerkiksi tilliä, porkkanaa, persiljaa, retiisiä, salaattia, persiljajuurta, mustajuurta ja palsternakkaa. Myös voi istuttaa maa-artisokkaa ja talvivalkosipuleita.

Postauksiani aiheesta löytyy syyskylvö-tunnisteen takaa.

Umpiointi, siitä minun on pitänyt tehdä postausta
vaikka kuinka kauan! Se on helppoa ja säästää
tilaa pakastimesta. Tässä on umpioitumassa
jauhettua karitsan- ja sianlihaa, joka on
maustettu sipulilla, valkosipulilla ja mausteilla.
Umpiointiin löytyy ohjeita esim. Martoilta .

Nyt parina viime keväänä on noussut "hitiksi" niin sanotut talvikylvöt. Siinä tehdään kylvöt kannellisiin laatikoihin lumella peittäen ja laitetaan kannet päälle. Laatikoissa pitää olla reiät, jottei kylvökset mätäne tai homehdu.

Itse olen tehnyt vastaavasti kasvihuoneeseen, mutta en ole laittanut kylvöksiä laatikoihin. Näin tehden pitää huolehtia ettei kylvösten multa pääse kuivumaan. Tällä tavoin olen saanut todella hyvät kaalien taimet. Kaalit kestävät hieman kylmää ja niistä kasvaa viileissä olosuhteissa vankkoja, pystyjä ja kestäviä taimia.

Sadevettä kannattaa ottaa talteen ja varastoida.
Näin on aina vettä eläimille ja kasteluun. Meillä on
elintarvikekäytössä olleet 1000 litran tankit puimalan
lappeelta keräämässä vettä, sekä ison kasvihuoneen
vieressä. Siihen nostamme omasta kaivosta pumpulla
kasteluvettä. Kuvassa olevaan tankkiin olen kiinnittänyt
korin, missä säilytetään harjoja, sekä pesuainetta eläinten
ruoka- ja juoma-astioiden pesemistä varten.

Yllä olevassa kuvatekstissä vinkkaan sadeveden keräämisestä. Jos hankit jostain tuollaisia tankkeja kasteluvettä varten, huolehdi ettei niissä ole säilytetty mitään myrkkyjä. Meidän tankit on ostettu elintarviketehtaalta työntekijäedulla ja niissä on kuljetettu margariinia.

Olemme olleet onnekkaita, että olemme saaneet hankittua myös eläinten rehuille kannellisia saaveja ilmaiseksi tai todella edulliseen hintaan.

Eläinten rehut on säilytettävä huolellisesti, jotta ne eivät houkuttelisi rottia ja hiiriä. Ja siltikin niitä tuppaa aina olemaan jonkin verran. Varsinkin kanit ja kanat, jotka pudottelevat ruokaa lattialle, houkuttelevat tuholaisia.

Olen toista talvea onnistunut talvettamaan
pelargoneja huoneenlämmössä. Tosin meillä on
keskitalvella varmaan viileämpää, kuin normaalisti.
Mutta omavaraisuutta tämäkin, kuin samat kukat
voi istuttaa ulos kesästä toiseen.

Olen todella huono jakamaan tälleen suunnitellusti täsmävinkkejä ja ideoita! Kun on jo ikää ja jonkinlaista kokemustakin, asiat menevät itsestään ja niitä ei edes ajattele, että niistä voisi jollekulle olla vinkiksi!

Tee itse, kokeile, korjaa vanhaa, säilytä kaikki "mitä voit joskus tarvita", ole utelias, kysy, opiskele ja kouluttaudu, sekä käy kursseja, jotka kiinnostavat. Tässä muutamia vinkkejä!

Työni on vastuullista ja itsenäistä. Suunnittelen
pitämieni kerhojen sisällöt yksin ja olen sitä
myöten vastuussa kerholaisista ja siitä mitä niiden
aikana teemme lapsien kanssa. Mutta rakastan sitä, että
voin juoda kahvit töihin tullessani aamulla työpöytäni
äärellä tai mennä kerhotilan sohvalle tai nojatuoliin
istumaan. Joskus hieman hävettääkin, koska päiväkotiryhmissä
on todella hektistä. Mutta olen tehnyt selväksi, että en olisi koko
"talossa" töissä, ellen olisi juuri tässä työssä, mitä nyt teen.
Harmi vaan, että kotikaupunkini on todella alijäämäinen
ja tämän tyyppiset "turhat työt" kuten avoin varhaiskasvatus
karsitaan ensimmäisinä. Mutta nautitaan nyt lasten kanssa
tästä hetkestä!

Se että teen vajaata työviikkoa on mahdollistanut sen, että minulla on enemmän aikaa kehittää itseäni. Olenkin osallistunut erinäisiin lyhytkoulutuksiin ja luentoihin.

Opiskelen tällä hetkellä Suomen Ympäristöopisto Syklin Kestävää ulko-opetusta seikkailutaiteen keinoin -koulutusta etänä. Todella mielenkiintoista ja liittyy vahvasti nyt tekemääni työhön viriketoiminnan ohjaajana.

Hain ja pääsinkin opiskelemaan Tampereelle Ahlmanille Luontoperustaista luovuusvalmentajan osatutkintoa. Tämäkin on vahvasti juuri sitä, mitä teen nyt työkseni.

Olisi niin paljon kaikkia mielenkiintoisia koulutuksia, joihin haluaisin osallistua! Mutta pitää toppuutella itseäni ja kaksi saavat nyt toistaiseksi riittää. Ensimmäinen mainittu on ohi jo maaliskuussa, mutta toinen kestää lokakuulle.

Yritykseni Umpeloinen viettää lepoaikaa. Mielessä on kaikenlaista, mutta en stressaa yrittämisen suhteen ollenkaan. Tämä on ollut hämmentävääkin, koska pelkäsin niin monta vuotta koko yrityksen perustamista. Ja nyt kun sellainen on, niin siellä se uinuu ja on olemassa. Valmiina toimintaan, sitten kun sen hetki on!

Perinnesaunotuksia kiinnostelisi tehdä kovastikin. Haluaisin saada tänne Kuhmalahteen toimintaa tämän suhteen, mutta täällä ei ole kohtuullisella vuokrahinnalla tarjolla sopivia saunoja. No joo, kotisaunassa voisin tehdä pienille, enintään 5 hlö, porukoille saunotuksia. Mutta jotenkin talviaikaan olisi helpompaa jossain muualla.

Huhtikuulle on kuitenkin jo jotain suunnitteilla saunotuksien suhteen. Ihanaa!

Meidän Kamu-marsu on varmaan Suomen
korkeimmin kouluttautunut marsu. Se on
ollut sylissäni niin monessa etäkoulutuksessa
mukana että!

Olen käynyt keskusteluja instan kautta muutamien nuorien henkilöiden kanssa omavaraisemmasta elämäntavasta. On ollut hämmentävääkin, kun joku on kertonut pitävänsä minua ja Beibeä esikuvinaan ja fanittavansa meitä. 💕 Se että olen jakanut meidän elämäämme kohta 10 vuotta somemaailmassa ja kertonut omavaraisemmasta elämäntavastamme, on ollut tahallista ja tarkoituksellista. Ollaan haluttu aina kertoa asiat niin kuin ne on ja jakaa todennäköistä kuvaa omavaraistelusta. Tietysti myös kokemuksiamme asioista ja neuvojakin. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että tästä on saatu rohkeutta ja kannustusta kokeilemaan omavaraistelua. Me olimme nuoria, kun me aloimme tähän. Näen meidät Teissä monessa nuoremmassa, jotka olette "uranne" alkutaipaleella. On ihanaa saada seurata nuorten ihmisten intoa!

Viimeisenä vinkkinäni tässä postauksessa onkin, että kyselkää "kokeneemmilta"! Ja tietysti noviiseiltakin. Koska konkarit, kuten mekin, menemme hyväksi todetuilla jutuilla, emmekä välttämättä ole enää niin kokeilunhaluisia. Nuoremmilta voimme saada intoa ja hyviä vinkkejä uusista jutuista. Siksi esimerkiksi on olemassa tämä meidän ihana blogiyhteisömme! Me kaikki jaamme vilpittömästi omastamme täällä ja se ei ole keltään silti pois. Koska me kaikki saamme moninkertaisesti takaisin!

Rosmariinista ja basilikasta voi ottaa pistokkaita ja näin saada uusia taimia nopeasti.

Joten, alla kaikkien helmikuun yhteispostaukseen osallistuneiden blogien linkit, olkaa hyvä! Monta upeaa kirjoitusta, joissa on varmasti paljon hyviä vinkkejä käytettäväksi.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/tavoitteena-taloudellinen-riippumattomuus?

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraisuustavoite-on-opettanut-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-nikseja-ja-kuulumisia

Apilan kukka https://apilankukka.fi/umpiointi/

Käytiin katsomassa Myrskyluodon Maija ja se oli ihana elokuva!

Ihanaa helmikuuta kaikille!

maanantai 2. lokakuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 10; syyskylvöt, varastointi ja omavaraisuuteen liittyvä opiskelu

POSTAUKSESSA ON KUVA KANIN LOPETTAMISESTA TAINNUTUSJOUSELLA. VAROITUKSEKSI NIILLE, JOTA KUVA VOI JÄRKYTTÄÄ!

Syyskuu meni täällä itä-Pirkanmaalla kosteana ja lämpimänä. Oli muutama erittäin kylmä yö ja kerran sain skrapata auton tuulilasin töihin lähteissäni. Mutta halla ei kuitenkaan kurpitsoja vienyt. Eikä talon seinustalla olevia daalioita. Ne vaan kukkivat edelleen!

Vaikka syyskuu tuntuikin todella pitkältä, niin vaan ollaan tultu lokakuuhun. Koska käsillä on lokakuun ensimmäinen maanantai, on taas aika Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan. Kello 9 aamulla omavaraisuudesta postaavat bloggaajat julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa, jonka aihe on päätetty yhdessä jo aiemmin. Lokakuun aiheina on sadonkorjuun jälkeiset työ, kuten esimerkiksi syyskylvöt, sadon varastointi, eli miten ja missä kukin satonsa säilöö. Aiheena on myöskin luetella parhaat kurssit, mitkä on hyödyttäneet omavaraistelun suhteen.

Kun autolla ajelee metsäautotietä,
pitää välillä tehdä äkkipysäys ja
syöksyä sienipuukon kanssa
sienten perään.

Suuntana omavaraisuus-sarja on pyörinyt blogistaniassa jo vuosia. Sen alulle laittajat ovat Satu Tsajut-blogista ja Heikki Korkeala-blogista . On ollut kunnia saada olla mukana tässä omavaraisempaan ja omatoimisempaan elämätyyliin keskittyvässä blogiyhteisössä ja yhteispostaussarjassa.

Rakkautta ja maan antimia on ollut ensimmäisten omavaistelublogien joukossa Suomessa. Harmittavasti monta ihan huippuhyvää "alan" blogia on pudonnut pois matkan varrella. Kyllä täytyy myös itseni häpeäkseni myöntää, että postaustahtini on hiipunut olemattomiin omista huippuvuosistani. Yksi iso syy on Instagram. Sinne on niin helppo ja nopea tehdä postaus. Mutta eihän se nyt korvaa sitä, että blogiin saa asiat kirjoitettua paljon syvällisemmin. Olen yrittänyt parantaa tapojani, mutta huonolla menestyksellä. Onneksi olen hulluina bloggausvuosinani kirjoittanut monia hyviä postauksia, joita käydään lukemassa jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Aikaisempien Suuntana omavaraisuus-sarjan postauksia löydät tunnisteilla; omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, omatoimisuus, blogiyhteisö, yhteispostaussarja. Linkit vuoden 2023 postauksiin löydät alta.

Tuttuun tapaan löydät linkit muiden bloggaajien kuukauden postaukseen tämän minun postauksen lopusta.

Tämän vuoden härkäpapusato. Litran
verran siivottua papuja ja varmaan
10 litraa roskaa.

Tuttua on myös se, että ennen kuukauden varsinaisia aiheita, kirjoittajat kertovat mahdollisten suunnitelmiensa etenemisestä ja muutenkin kuulumisiaan. Jokainen kertoo asioistaan juuri niin paljon kuin haluaa.

Meidät on kesän jälkeinen arki imaissut mukaansa jo ihan täysin. Aika ei tuppaa millään riittämään kaikkeen, mitä haluaisi. Kun on pakko tehdä välillä jotain muutakin kun töitä muualla ja kotona. Olenkin lukenut oikeastaan koko tämän vuoden aika paljon. Olen aina rakastanut hyviä, mukaansa tempaavia kirjoja. Minulla meni monta vuotta, että luin oikeastaan vain asia- ja tietokirjoja ja opiskeluihin liittyviä kirjoja. Nyt luen dekkareita ja romanttista hömppää. Ja tietty niitä asia- ja tietokirjojakin.

Beibe on puuhastellut kaikkea itseään kiinnostavia juttuja. Hän kun ei lue kirjoja, hän näpertelee kaikenlaista. Lapsenlapsille hän teki esimerkiksi itse tekemästään kehdosta peräkärryn muksujen mönkijään. Hän rentoutuu koppuloimalla kaikkea mahdollista.

Näistä tuli pastakastiketta!

Aina sitä kuitenkin saa tehtyä jotain omavaraisteluunkin liittyviä hommia. Kuten olen käynyt sienessä lähimetsissä. Olen kerännyt hieman suolasieniä, joita ollaankin syöty salaatin muodossa. Värjäyssieniäkin olen kerännyt ja kuivannut.

Nämä upeat sienet oli myynnissä
Luopioisten Pytingillä.

Ollaan tehty omenoista hilloa ja olen umpioinut omenia ison satsin. Kuivatin myös ison purkin omenarenkaita.

Umpioituja omppuja

Uuniomenahilloa

Olen hapattanut ja pakastanut papuja. Puolukoita en ole vielä ehtinyt keräämään, mutta aikomus olisi mennä.

Olen myös kuivannut marsuille ja kaneille halvalla sähköllä voikukanlehtiä ja porkkanan naatteja. Ne ovat hyvää ja ravitsevaa ruokaa niille talvella.

Pimeys vaan alkaa väistämättä haittaamaan arki-iltoja. Minäkin pääsen töistä kello 16 tai vähän sen jälkeen ja ajelen reilun puoli tuntia kotiin. Siinä sitten vähän huokaisee ja syö, niin oho, kello onkin jo yli 6. Sitten jotain pientä puuhastelua ja illan elukkahommat. Iltapesulle ja maate. Ei arkena vaan ehdi, jos suoraan sanotaan. Viikonloppuisin minulla melkein menee lauantai työviikosta toipumiseen ja sunnuntaina riehun hommia minkä ehdin. Vaikka rakastankin nykyistä työtäni avoimen varhaiskasvatuksen virikekerhojen kerhotätinä, olen ajautunut väistämättä takaisin oravanpyörään. Onneksi osaan ehkä hieman paremmin käsitellä tätä asiaa. Sitä helpottaa myös erittäin paljon se, että työ on mieleistä. Tuntuu merkitykseltä, kun saan työskennellä 2-5 vuotiaiden kanssa ja käyttää itse suunnittelemissani kerhopäivissä luontolähtöisyyttä. Minulla on vaativa, vastuullinen ja väsyttävä, mutta erittäin mukava työ!

Perhekerholaisten kanssa askarreltiin
sieniä.

Beibehän tekee 2-vuorotyötä. Hänen iltaviikoillaan saatan poiketa kerran tai kaksi omien työpäivieni jälkeen moikkaamaan tyttären perhettä. Se on myös ihan parasta palautumista, kun saa olla Kuukunan ja Ompun kanssa. Työkaverit minulle nauravatkin, että olen jonkin sortin masokisti. Ensin olen kokonaisen työpäivän pienten lasten kanssa ja sitten vielä menen vapaaehtoisesti viettämään iltaa lastenlasten kanssa. No, hullu mikä hullu! =D

Murut on ahkeria tekemään hommia!

Eläimistä sen verran, että ankat ja kanat ovat sisätiloissa ja se ei ole kiva juttu. Kanojen osalta harmittaa, kun olisi ollut näin pitkä syksy niiden nauttia ulkoilusta. Ankkojen osalta harmittaa myös, että joutuvat olemaan sisällä. Mutta myös se, että ne sotkevat aivan hulluna! Ne rättäävät vedellä ja paskovat "joka paikan". Oltiin ajateltu, että ankat saavat hengata kaiket päivät ulkona, kun itse ollaan kotosalla. No, asiat menivät toisin. Nyt odotellaan ilmojen kylmenemistä, jotta voidaan aloittaa teurastukset. Ainakin 2 neljästä ankasta saa lähteä. Ellei kaikki.

Karitsat ovat myös kaikki vielä "tallella". Ovat jotenkin paljon pienempiä, kuin yleensä. Johtuuko siitä, että ovat kasvaneet ilman emää. Tiedä häntä, mutta neljästä karitsasta kolme teurastetaan joskus lokakuun lopulla, marraskuun alussa. Olivat minkä kokoisia tahansa.

Kanitkaan eivät ole vielä teuraskoossa. Nekin syntyivät aikas myöhään keväällä, joten se tietty vaikuttaa asiaan. Lisäksi niissä on puolet belgianjättiä ja se on rotuna hidaskasvuinen. Kaneilla ei nyt ole mikään hirvittävä kiire teuraaksi, mutta ainahan se on niin sanotusti plussaa, mitä vähemmän ostoheinän ja -rehun syöjiä on talvella.

Kasvimaalta tulee vielä satoa. Ruusukaaleja ollaan alettu syömään ja lehti-, sekä palmukaalia on jäljellä. Kurpitsat ovat korjaamatta ja niitä onkin monta isoa molluskaa.

Chilejä!

Kasvilavoissa on porkkanoita ja palsternakkaa. Niitä ollaan otettu sieltä suoraan syötäväksi. Ne ovat makoisia uunissa paahdettuina. Loput voisi kyllä kohta korjata ja vaikka pakastaa. Porkkana on niin edullista ostettuna, että ei harmita kovasti, jos sitä ei talven varalle paljon jää. Ostan eläimille Hankkijalta rehuporkkanaa, jota syömme itsekin. 7e/20 kg ei ole paha hinta porkkanalle.

Kasvihuoneet on vielä siivoamatta. Muutamia tomaatteja saadaan vielä ja joitain chilejä on vielä kasvustoissa. Myös yrttejä pitäisi vielä korjata kuivuriin. Timjamia meillä menee paljon vähän joka ruokaan.

Nyt on ollut niin lämmintä, että syyskylvöjä ei ole voinut ajatellakaan. Liian lämpimään multaan kylvetyt siemenet alkavat itää heti ja silloin kylvöt epäonnistuvat. Viime vuosina on ollut talvellakin pitkiä suojaisia jaksoja, jolloin siemenet ovat saattaneet alkaa itämään. Se on harmi, koska kerran itäneet siemenet eivät enää henkiin herää uudelleen.

Lajit mitä yleensä syyskylvän, on porkkana, persilja, palsternakka, tilli ja juuripersilja. Retiisiä, pinaattia, musta- ja kaurajuurta, sekä retiisiä ja joitakin salaatteja voi myös syyskylvää. Kukista ainakin kehäkukkaa.

Näistä retiisit, pinaatin ja salaatit kylvän todella aikaisin keväällä, maaliskuun alussa, isoon kasvihuoneeseen. Kun kasvimaalle voi tehdä ensimmäisiä kevätkylvöjä, kasvihuoneeseen kylvetyistä saa jo satoa.

Postaukset syyskylvöistäni löydät tunnisteella 'syyskylvö'.

Tässä kuva eräältä kesältä. Vasemmalla keväällä aikaisin
kylvetyt palsternakat ja oikealla edellisenä syksynä
kylvetyt. Jo naateissa on suuri kokoero

Miten me sitten varastoidaan satoamme? Kellarissa, pakastimissa ja ihan kuiva-ainekaapissa. Meillä on tällä hetkellä käytössä kolme pakastinta. Jääkaappipakastimen pieni 4 laatikon pakastin ja kaksi noin 150 litraista arkkupakastinta, joissa toisessa on minun vihtani. Toinen arkuista oli jo pois käytöstä, koska olen umpioinut satoa purkkeihin. Sellaisia, kuten tomaattikastikkeita ja omenalohkoja, jotka ennen pakastin. Mutta kun lähdin opiskelemaan perinnesaunottajakoulutusta, otin toisen arkun käyttöön vihdoilleni. Siellä niitä on useita kymmeniä kiedottuna tiukasti tuorekelmuun. On koivua, vaahteraa, pihlajaa ja hieman tammea. Isoja vihtoja ja pieniä ns. sydänvihtoja.

Pakastimissa on muuten pääasiassa marjoja ja lihaa. Olen tehnyt myös basilikasta peston tyyppistä tahnaa pakkaseen. Siitä saa erittäin nopean ja maukkaan aterian keitetyn pastan (ja ketsupin) kanssa.

Kellarissa meillä varastoidaan mehut ja perunat. Sekä kaikki talvetettavat kasvit. Ne nyt ei omavaraisuuteen ehkä liity mitenkään. Ehkä pikkaisen sillä tavalla, että joka vuosi ei osteta uusia taimia, vaan talvetetaan vanhoja. Lähinnä japaninvaahteroita, daalian juurakoita ja onpa yksi mangoliakin. Viime kesänä ostamani pelargoniat talvetan ihan ikkunalaudoilla. Viime talvena kokeilin ensimmäistä kertaa pelargonioiden talvettamista huoneenlämmössä ja siinä onnistuttuani hankin niitä lisää.

Hillot sun muut sokerilla ja etikalla säilötyt jutut varastoidaan kellarin rappukäytävässä. Siinä ei ole niin viileää kuin kellarissa, mutta ei myöskään niin kosteaa. Näin ollen säilykepurkkien kannet eivät ruostu niin herkästi. Mutta säilykkeet säilyvät siinä ihan hyvin. Samoin umpioidut kasvis- ja vihannessäilykkeet säilyvät kellarin rapussa hyvin.

Hapatan ja suolaan jonkin verran. Hapatan kurkkuja ja papuja ja suolaan sieniä. Koska nämä hommelit on niin pienituottoisia yleensä, ne säilytän ihan jääkaapissa.

Säilön kasvimaan ja metsän satoa paljon kuivaamalla. Kuivattuja aineksia säilytän keittiön kuiva-ainekaapissa lasipurkeissa. Kuten esimerkiksi kuivatut yrtit, sekä sienet. Kuivaan paljon myös kotikosmetiikassa käytettäviä yrttejä ja kasveja. Niitä säilytän paperipusseissa kannellisissa muovilaatikoissa ns. harrastehuoneessa. Samoin marsuille ja kaneille kuivatut voikukanlehdet sun muut, säilytän paperipusseissa ja -säkeissä samassa paikassa.

Kuva säilötyistä vihreistä tomaateista vuodelta 2015

Olen käynyt lukemattomia kursseja omavaraisuuten liittyen. Toiset enemmän ja vähemmän. Osa on ollut yksityisten tahojen järjestämiä, osa kansalaisopistojen ja osa ihan oppilaitosten.

Vuonna 2010 osallistuin Ahlmanin aikuiskoulutuskeskuksen järjestämälle omavaraisuuskurssille. Siellä opittiin omavaraista viljelyä ja villiyrttejä. Samaisella kurssilla suoritin ensimmäiset merkinnät kerääjäkorttiini. Kurssilla valmistettiin myös ruokaa keräämistämme yrteistä.

Samaisessa oppilaitoksessa kävin yhden viikonlopun meijeristikurssin, jolla tehtiin erilaisia juustoja, kuten leipä-, koti- ja ricottajuustoa. Tällä kurssilla teimme myös voita, jogurttia, viiliä ja piimää.

Ahlmanilla olen käynyt myös ensimmäiset sienikurssini. Viikonlopun mittaisella kurssilla tentin sienipoimijakorttiini lampaankäävän, suppilovahveron, kantarellin, kehnäsienen ja haaparouskun.

Kansalaisopiston kursseilla olen opetellut kehräämään villaa värttinällä ja rukilla (huonolla menestyksellä), punomaan koreja ja pannunalusia koivuntuohesta ja tekemään pärekoreja männystä. Eli näitäkin taitoja minulla on auttavasti.

Olen osallistunut Marttojen järjestämille ruokakursseille. Aikanaan maukkaan kasvisruuan laittaminen silloisilla aineksilla ei ollut niin helppoa kuin nykyään. Ja Martat ovat olleet aina tämän asian sanansaattajia.

Herttileeri sentään! Löysin koneen kätköistä kuvan
Omavarasuuskurssin ruokapöydästä. Siinä on
ainakin nokkoskeittoa, villiyrttipastaa ja kotijuustoa.

Joitakin vuosia sitten lähdin Ilomantsiin opettelemaan lehmän lypsämistä. Neljän päivän mittaisella lehmäleirillä todellakin sain maitoa ämpäriin ja sain lypsää ihania kyyttöjä.

Olen opetellut parkitsemaan nahkaa. Meillä on yläkerran lattialla pajulla, kananmunalla, öljyllä ja aivoilla parkittu kyytönnahka. Sen tekeminen oli niin järjettömän iso työ, että en varmaan koskaan toiste moiseen urakkaan ryhdy.

Muistan kun aloittelin sitä tekemään niin Kuukuna oli juuri syntynyt. Ajattelin, että poika saa sen sitten joskus perinnöksi. Meinasin lievästi liioiteltuna kuolla väsymykseen kun nahkaa kaavin, venytin, pesin ja vaikka mitä. Päätin, että en ikinä anna sitä kellekkään, vaan minut saa haudata tai polttaa siihen käärittynä kun kuolen. Se nähkääs on ihan maatuva, kun sen parkitsemiseen ei ole käytetty mitään myrkkyjä.

Tässä talja on kaavittu ja sitä pingotetaan.

Olen parkinnut pienempiäkin nahkoja, nimittäin kalannahkoja. Niiden parkitseminen on lastenleikkiä tuohon naudannahkaan verrattuna.

Kansalaisopiston kurssilla opettelimme kalannahkan puhdistamisen, sekä pajuparkin teon ja kalannahan parkkaamisen sillä. Pitäisi opetella vielä kunnolla rasvaparkinta, niin voisi kasvivärjätä kalannahkoja.

Ja tosiaan, olen käynyt erään yksityisen tahon järjestämän villalankojen kasvivärjäyskurssin.

Eräänä syksynä tungin mukaan Kaniyhdistyksen järjestämälle tuotantokanikurssille. Siellä käytiin läpi teoriassa erilaisia kanien tuotantotapoja. Kuten liha- ja villa.

Kurssilla myös teurastettiin kani tainnutusjousta käyttäen. Kurssilla oli meitä omavaraisuudesta kiinnostuneita, mutta myös ihan kaniharrastajia ja lemmikkikanien kasvattajia. Ei ole huono taito osata tehdä eläimelle hätäteurastus äkkitilanteita varten. Jokainen kurssilainen siis lopetti, nylki ja suolisti kanin kurssilla. Ruhon paloittelua kurssilla ei opetettu, mutta ruhon sai viedä kotiin jatkojalostettavaksi.

Tässä kuvassa olen juuri tainnuttamassa kania.
Tainnutuksen jälkeen kanilta pitää valittömästi
leikata kaulasuonet auki veitsellä, jotta sydän pumppaa
veret ulos. Kani ei siis kuole tainnutus jousen aivoihin
laukaisemaan piikkiin, vaan sen sydän vielä lyö.

Beiben kanssa kävimme yhdessä mehiläishoidon peruskurssin. Tämä olikin todella tarpeellinen, kun suunnittelimme ensimmäisen mehiläispesän hankkimista. Kurssi oli pieni pintaraapaisu aiheeseen ja olemmekin täydentäneet tietouttamme lukemalla paljon alan kirjoja. Ja saaneet käytännön oppia, niin hyvässä, kuin pahassakin.

Lyhytkursseja olen käynyt ihan hirveästi! On stand uppia, itämaista tanssia, keramiikkaa ja savea, kankaanpainantaa, risutöiden tekoa sekä lasinpuhallusta. Taidelasin tekoa olen opiskellut usealla viikon mittaisella kesäkurssilla. Yhden talven ajan entisöin yhtä vanhaa puutuolia. Yksi viikonloppu vierähti opetellessa intialaisen päähieronnan saloja.

Nämä eivät ehkä omavaraisteluun liity suoraan, mutta ovat opettaneet elämäntaitoja esiintymisen saralta ja ihmisten kanssa toimimiseen, sekä kädentaitoja. No toisaalta, olenhan tehnyt esimerkiksi lasia puhaltamalla pienen kannun.

Opiskelin kaksi vuotta luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa ja luonnonvaratuottamiseta. Opintoihin liittyi luonnontuotteiden valmistamista raaka-aineiksi ja valmiiksi tuotteiksi. Eli ruuaksi, kosmetiikaksi ja muiksi tuotteiksi.

Valmistimme tervaa itse kaatamastamme männystä, irroitimme tuohta koivuista ja pettua männyistä. Keräsimme kuusenkerkkiä kosmetiikkaan ja ruokien raaka-aineiksi, järviruokoa koriste- ja käyttöesineiden punontaan, samoin männynjuuria. Keräsimme erilaisia kasveja lankojen värjäämiseen. Valmistimme kosmetiikkaa; saippuoita, rasvoja, vahoja, voiteita ym.

Keräsimme koristemateriaaleja luonnosta kestävällä tavalla toimien ja valmistimme niitä käyttö- ja koriste-esineitä.

Opettelimme myös tärkeää taitoa, eli sitä milloin mitäkin kerätään luonnosta. Ja tietysti luonnossa liikkumisen taitoa ja sitä, minkälaisessa maastossa mitäkin kasvaa. On tärkeää tietää esimerkiksi mitä sieniä voi löytää mäntymetsästä tai kuusimetsästä.

Opiskeluni aikana tentin villiyrtit, marjat ja sienet. Vaikka osasinkin paljon, huomasin oppini olleen aivan pintaraapaisu. Ja vaikka olenkin kouluni käynyt, vielä on paljon opittavaa koko ajan aiheista.

Opintoihin kuului viljelykasvien viljely. Lähinnä kasvimaalla viljellyt, kuten yrtit, juurekset ja vihannekset. Valmistimme niistä tuotteita, kuten säilykkeitä. Paneuduimme perinneruokiin ja hapattamiseen ja teimme juustoja.

Nyt opiskelen perinnesaunottajaksi. En tiedä voisiko sitä sanoa, että se liittyy omavaraisuuteen. Mutta ainakin perinteisiin se liittyy. Mutta olen koulutuksen aikana oppinut tekemään vihtoja "oikeaoppisesti", sekä myöskin säilyttämään niitä. Onhan kai sekin jonkinlaista omavaraisuutta, että on vihdat omasta takaa.

On myös paljon asioita, joita olen oppinut ihan itse tekemällä. Kirjat ja netti ovat hyviä apuvälineitä itseopiskeluun. Ei aina ole tarjolla sellaisia kursseja, mihin haluaisi. Ja täällä meillä päin suositut kurssit täyttyvät nopeasti.

Esimerkiksi eläinten luiden- ja kallojen käsittelyn
olen oppinut Beibeltä. Joka taas on opetellut
taitoa kyselemällä ja itse kokeilemalla.

Nämä kaikki edellä mainitut opiskelut ovat mahdollistaneet sen, että olen vihdoin uskaltanut perustaa yrityksen. Umpeloinen hyväksyttiin kaupparekisteriin yritykseni nimeksi syyskuussa ja olen todella iloinen, sekä helpottunut asiasta. Ehkä minä jotain osaan ja voisin joskus jakaa osaamistani tai tarjota palveluja. Ja eikös sekin, että ainakin osan tuloistaan hankkii itse yrittäjänä, ole omavaraisuutta!

Opiskelin vuonna 2007 yrittäjyyden perustutkinnon ja siitä asti olen miettinyt yrityksen perustamista sivutoimisesti. Nyt oli vihdoin sen aika. Umpeloinen tarjoaa perinne- ja ryhmäsaunotuksia, erilaisia matalan kynnyksen helppoja kädentaito-, askartelukursseja ja taidekursseja, lumikenkien ja hyötykasvikuivurin vuokraamista, kerhotoimintaa ja sitä kuuluisaa "kaikkea muuta laillista toimintaa". Ehkäpä voisin tarjota tutustumiskäyntejä meidän "ranchille" niille, jotka ovat kiinnostuneita omavaraisemmasta elämäntavasta. Kuka tietää, mitä Umpeloisella on mielessä!

Koska olen kokopäivätöissä "vieraalla", yrittäminen on sanan varsinaisessa mielessä kevyttä. Eli olen kevytyrittäjä, mutta minulla on ihan oikea Y-tunnus. En ole vielä tehnyt yhtään keikkaa yrittäjänä, mutta minulla on jo tiedossa useita ryhmäsaunotuksia erään tilaisuuden yhteydessä. Siitä se lähtee ja ajatuksia on paljon. Katsotaan, mitä jaksan ja ehdin touhuamaan tämmöisenä harrastelijayrittäjänä.

Käyhän lukemassa, mitä muut yhteispostaukseen osallistuneet ovat omissa postauksissaan kertoneet ja pohtineet. Varmasti monta mielenkiintoista juttua on taas luettavana!

Lokakuu

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/sadonkorjuu-2023/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/10/suuntanaomavaraisuus-lokakuu-2023.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/10/omav.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/10/kerailya.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/10/sadonkorjuun-jalkeen-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-10/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/10/satokausi-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-ruokaomavaraisempaa-talvea

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17630

Kasvuyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/10/unelmana-omavaraisempi-elama-syyskylvot.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/sadonkorjuun-jalkeen-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/10/02/lokakuu-23-sadonkorjuu/

Ihanaa lokakuuta teille kaikille!

maanantai 1. toukokuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 5; kasvukautta pidemmäksi kasvihuoneen avulla ja omavaraistelun onnellisuus

Sammakonkutua on alkanut ilmestymään
lampeen ja ojiin.

Toukokuuhun on jo kevät kääntynyt. Huhtikuun loppu toi mukanaan kauan kaivatut sateet, vaikka vesimäärät ei nyt vieläkään päätä huimaa. Rakeitakin saatiin yhtenä iltana, mutta olivat onneksi maltillisen kokoisia. Vihaamani hyttyset ovat heräilleet muun luonnon mukana. Ristiriitaisissa tunnelmissa elelen, koska sateet tekevät luonnolle hyvää. Kuivuus taas kurittaisi hyttysten määrää. Ei ole koskaan kohdin!

Ensimmäiset verenimijät ovat saapuneet!

Koska on käsillä taas kuukauden ensimmäinen maanantai, niin on aika Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Kuukauden aiheina on suorakylvöt, kasvihuoneen käyttö esikasvatuksissa ja onnellisuus omavaraistelun kautta. Hyvät aiheet ja taas on varmasti monia mielenkiintoisia postauksia luettavana.

Annan kanien juosta vapaana tallissa
päivisin. Yhtenä päivänä Nöpö oli hävinnyt
johonkin. Löysin sen kauratynnyristä.
Siellä se mukutti tyytyväisenä apetta!

Suuntana omavaraisuus -sarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Satu on meidän omavaraisuusbloggaajien kantava voima ja Heikki häärii taustalla. Kiitos näin kauan jatkuneesta yhteispostaussarjasta kuuluu heille.

Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana alusta asti ja postauksia on kertynyt aikas monta. Vanhempia postauksia löytyy yhteispostaus, blogiyhteisö, omavaraisuus ja suuntana omavaraisuus -tunnisteiden takaa.

Vuoden 2023 sarjaan kuuluvat postaukset pääset halutessasi lukemaan kätevästi alla olevien linkkien takaa.

Nöpö on iso kani!

Tuttuun tapaan hieman menneen kuukauden kuulumisia. Minulla työt jatkuvat vielä reilun kuukauden eli kevätlukukauden loppuun. Jatkosta en vielä tiedä, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Enkä ole löytänyt kesäksi mitään mielenkiintoista työtä. Eikä sekään haittaa. Löytyy jos löytyy ja jos ei löydy, en pane yhtään pahaksi sitäkään!

Pääsen välillä oppilaiden mukana
tutustumaan mielenkiintoisiin
paikkoihin. Tässä olemme tutustumassa
rakennusalaan ja kerrostalo-
työmaahan.

Perinnesaunottajakoulutukseni jatkuu edelleen ja yksi lähiopetusviikonloppu ehti olemaan huhtikuussa. On kyllä mahtavaa saada olla mukana pienessä, mutta sitäkin ihanammassa porukassa opiskelemassa upeaa perinnetaitoa.

Toukokuussa on tiedossa taas lähiopetusta ja saan tehdä yhden ihanan asiakastyönkin. Se tulee olemaan kivaa!

Perinnesaunottajan koulutukseen
kuuluu ryhmäsaunotusten järjestäminen,
joita olemme harjoitelleet.

Esikasvatuksessa olevat taimet kasvavat ja lisää pitäisi laittaa, kuten kurpitsat, maissit ja pavut.

Istutin jo kasvihuoneeseen latva-artisokan taimet. Niitä pitää suojata, jos yöt näyttää kovin kylmiltä.

Toukokuu on meillä pitkästä aikaa eläinvauvojen kuukausi. Niitä kananmunia en sitten laittanut hautomakoneeseen, vaikka Kuukuna painosti. Mutta kymmenen ankanmunaa laitoin. Toivottavasti saamme edes muutaman ankkatipun lasten ja meidän aikuistenkin iloksi. Ankat ovat mukavia taapertajia ja niiden liha on todellista herkkua. Ankanmunat ovat aivan loistavia leivonnassa. Nähtäväksi jää, teurastetaanko ankat syksyllä, vai mitä niiden kanssa tehdään.

Tippi-uuhen laskettu aika on 22.5. Mutta sillä on jo alkanut utare täyttymään ja maha on laskeutunut. Kokeneena synnyttäjänä se saattaa poikia hieman aikaisemmin. Se on aiemmilla kerroilla saanut aina kolme karitsaa. Jännä nähdä, montako tulee tällä kertaa!

Laitoin tuoksupelargonian pistokkaita juurtumaan.
Nämä on niistä Kuukunan mielestä kuselle haisevista
pelargonioista! 😂

Hain myös Nöpö-kanille uroksen ja ne ovat nyt viettäneet aikaa yhdessä. Ensi alkuun näytti siltä, että urosta ei voisi "iso vaalea" vähempää kiinnostaa. Nyt on kuitenkin ollut säpinää ja toivottavasti astuminen on onnistunut. Jos ei, niin sitten hommaan jostain uuden uroksen. Haluaisin Nöpölle saman rotuisen uroksen, eli belgian jätin. Tämä nykyinen on maatiaiskani.

Kellarissa talvettamistani viidestä daalian juurakosta
neljä talvehti. Yhden ostin lisää ja laitoin juurakot
pusseihin esikasvamaan. Näin tehtiin Strömsössä,
joten on pakko olla hyvä tapa!

Kasvihuoneeseen olen kylvänyt jo retiisiä, joka alkaa pikku hiljaa kasvamaan syöntikokoon. Kylvin myös pinaattia, vaikka nokkonenkin alkaa jo luonnossa nousta. Meillä täällä Suomessa on toisaalta turhaa pinaattia kasvattaa, koska nokkonen ajaa saman asian ja on paaaaljon terveellisempää. Mutta pinaattia voi käyttää pieninä lehtinä ihan salaattinakin. Nokkosta ei voi.

Pinaatti ja retiisi ovat sellaisia vihanneksia, millä voi aikaistaa kasvukautta alkupäästä. Ne kestävät viileää ja itävät hyvin viileässä mullassa.

Kasvihuoneeseen voi kylvää aikaisin keväällä myös pitkän itämisajan vaativaa persiljaa. Minulla on myös joinakin talvina persilja talvehtinut kasvihuoneessa.

Jotkin salaattilajit itävät ja viihtyvät hyvin kasvihuoneessa silloin, kun ulkona on vielä lunta ja pakkasta.

Viime kesänä kylvin mangoldia kasvihuoneeseen. Se iti ja kasvoi hyvin. Sitten kun kesä lämpisi, mangoldi alkoi kukkimaan. Mutta syksyn viiletessä, mangoldikasvustot puhkesivat uuteen kukoistukseen ja korjasimme mangoldisatoa pitkälle loppuvuoteen.

Tällaisesta yhdistelmästä oli toiveissa lihakanin
poikasia.

Kasvihuoneessa kannattaa kokeilla aikaisin keväällä kasvattaa edellä mainitsemiani vihanneksia. Esikasvatukseen käytän myös kasvihuonetta. Esimerkiksi kaalien taimista kasvaa upean vankkoja viileässä kasvihuoneessa.

Istutan aina aikaisin keväällä istukassipuleita kasvihuoneeseen. Nytkin kylvin huhtikuun puolen välin paikkeilla puoli kiloa istukkaita kasvilavojen reunaan. Näin saamme varhaissipulia heti kesän alussa. Juuri niihin aikoihin, kuin sipulia pääsee vasta istuttamaan kasvimaalla.

Vatut katettu ja "paskotettu".

Meillä kasvaa myös yksi viiniköynnös isossa kasvihuoneessa. Se on talvehtinut siellä onnistuneesti kaksi talvea. Tosin viime keväänä siihen puhkesi lehdet niin aikaisin, että pakkanen napsaisi niihin pahasti. Nyt olemme olleet varuillamme ja varautuneet suojaamaan sitä, koska siinä on jo nuppuja.

Mietin pitkään, että mitä minä oikein kylvän suoraan kasvimaalle. No, kukkasia, ehkä jotain salaatteja, joka vuosi kokeilen nauriin kasvatusta siinä aina epäonnistuen, punajuuren ja mangoldin kylvän suoraan kasvimaalle. Olen kylvänyt jo syksyllä porkkanaa, palsternakkaa ja persiljajuurta, sekä istuttanut valkosipulit.

Kasvimaa kokee taas kerran myllerrystä ja katsotaan nyt, miten siellä tila riittää. Poistimme paljon vanhoja kasvilavoja ja pitäisi uusia tehdä. Yksi alue on peitettynä ja siihen tulee ehkä vuoden päästä ihan perinteisiä kumpuja. Yritämme saada kuritettua juolavehnää, rönsyleinikkiä ja ohdakkeita.

Poltamme risuja kasvimaalla. Tuohon
tulee vielä loput pehkut lampolasta ja
sitten pressu päälle kesäksi.

Onko tällainen työntäyteinen omavaraisteluelämä sitten tie onnellisuuteen? Meille se ainakin on! Toisaalta ajatellen, ei välttämättä pelkkä omavaraistelu onnea tuo. Olen vakaasti sitä mieltä, että tie onnellisuuteen on monien asioiden summa.

Ensinnäkin hyvä parisuhde ja ihana elämänkumppani, joka jakaa samanlaiset elämänarvot kuin itse. Uskon silti, että olisin onnellinen Beiben kanssa toisenlaisessakin elämäntilanteessa. Kerrostalossa tai rivarihuoneistossa, toisenlaista elämää eläen.

Mutta kyllä meille molemmille tekee hyvää asua maalla. Ja täällä meille niin rakkaassa Leppämäessä. Meidän omalla pienellä hieman alle kahden hehtaarin rancilla.

29-vuotta yhteistä elämää!

Meillä on tässä luonto lähellä ja saamme siitäkin onnellisuutta joka päivä. Marja- ja sienimetsät lähtevät melkein ovelta. Kalaan joudumme kulkemaan autolla, mutta järvetkin ovat kohtuullisen matkan päässä.

Luonto tuo onnellisuutta ihan vain olemalla. Nautin katsella ketun saalistusta lähipellolla, kuunnella erilaisten lintujen laulua ja tehdä kaikenlaisia löytöjä ulkona kulkiessani. Maalla asuessa luonnon keskellä ei ole yhtään tylsää päivää!

Punamaljakkaita ja jonkun eläimen
syömä joutsen samassa kuvassa.

Onnellisuutta tuo itselle tehty työ. Itse kasvatetuista kasviksista ja lihasta tehty ruoka. Puilla lämpiävä talo ja pesuvesi. Asioita, joista saa sellaista tunnetta, että on oman elämänsä "herra". Tunne että osaa ja pärjää!

Meille tuli juuri tänään tämän postauksen julkaisupäivänä, eli vappuna, täyteen 29 yhteistä vuotta. Olemme asuneet näistä vuosista 23 täällä Leppämäessä.

Tämä vuosipäivä meni puuhastellessa kasvimaalla. Poltimme risuja ja kärräsimme sontaa kasvimaalle. Välillä tuli vettä, räntää ja rakeita taivaan täydeltä. Niiltä suojaan menimme istuskelemaan kasvihuoneeseen ja hörpimme punaviiniä. Suunnittelimme tulevia ja muistelimme menneitä. Hauska juttu oli, että emme oikein muistaneet, mitä olemme tehneet niinä vappuina, kun emme asuneet Leppämäessä. Joo, joskus kävimme tyttären ollessa pieni Tampereella vapputorilla. Mutta siinä ne muistot muualta sitten olivatkin!

Beibe muisteli, että hän on yhtenä vappuna kaivanut isoa puunkantoa maasta, toisena isoa kiveä naapurin tienvarresta. Minä taas olen monta vappua viettänyt silloisten hevosten valjaita pesten ja rasvaten, sekä pihahommissa puuhastellen. Ja aina ollaan jotenkin pienesti juhlistettu meidän vuosipäivää. Ainakin maljat nostettu!

Uskon että onnellisuus on sitä, että saa tehdä sellaisia asioita, joita pitää itselleen "lajinomaisena". Eläinten hyvinvoinnissa puhutaan aina siitä, että eläimen pitää saada toteuttaa lajityypillistä toimintaa, yleensä lajitovereiden kanssa. Miksei ihmisten hyvinvoinnissa puhuta tästä? Puhutaan vain aina, että pitää olla tehokas ja tuottava yhteiskunnan hyväksi. Siinä sivussa sitten yrittää levätä, rentoutua, kasvattaa perhettä ja liikkua. Jotta yhteiskunta voisi hyvin, etkä sinä itse!

Omavaraisteleva elämäntapa luo ehkä jonkilaista muutosta ajatusmaailmaan. Se mikä oletetaan olevan sinulle hyväksi, ei ehkä sitten olekkaan. Onneksi moni on tämän huomannut ja alkanut elämään enemmän itseään ja läheisiään varten. Eikä vain ainoastaan yhteiskunnan hyväksi!

Lastenlasten kanssa puuhastelu
tuo onnellisuutta elämään!

Tälläisin kuulumisin ja ajatuksin täältä Leppämäestä! Käydään runsain joukoin lukemassa ja kommentoimassa muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden kirjoituksia. Varmasti on paljon tietoa ja hyviä ajatuksia kuukauden aiheista!