torstai 20. tammikuuta 2022

Appelsiinimarinoidut ruusukaalit

 

Meidän marsupojat syövät ruusukaalien 
suojuslehdet enemmän kuin mielellään.
Vasemmalta; Kamu, Vainu ja Mustis.

Joskus sitä tulee vain olosuhteiden pakosta keksineeksi jotain uutta ja herkullista. Näin minulle kävi tässä taannoin, kun kävin oikein supermarketissa erään työreissun ohessa ja ostin pari euron pussia ruusukaaleja. 

Tästä kuvasta minulle tulee mieleen vanhat
keittokirjat 70-luvulta. Jostain syystä...


Koska supermarketissa oli muutenkin hyviä tarjouksia, niin niistä intoutuneena vain hamstrasin kaikenlaista edullista kuiva-ainetta, hedelmää ja vihannesta sen kummemmin miettimättä, mitä niistä tekisin. Ei pitäisi maalaisen lähteä ollenkaan isoille kaupoille. Niissä tulee ihan pöhköksi!

Ruusukaalit kannattaa huuhdella nopeasti kylmällä
vedellä keittämisen jälkeen, jotta kypsyminen 
lakkaa.

No, meidän luottoherkku ruusukaaleista on nämä kermassa hautuneet ruusukaalit ja niitä mietinkin tarjouksia haaliessa ostoskärryihin. Mutta ostamani pussit ruusukaalia olivat 400 gramman ja jotain muutakin niistä voisi jalostaa.

Marinadin ainekset ennen sekoittamista.


Minulla on sellainen pieni lapsuudentrauma ruusukaaleista. Olen muuten pitänyt kaikista kaaliruuista ihan pikkuisesta asti. Mutta ruusukaalia en ollut koskaan maistanut. Niistä meillä kotona, eikä mummuloissa laitettu ikinä ruokaa.
Olin mummuni, äidinäidin kanssa ruokakaupassa ja löysin ruusukaaleja vihannesosastolta. Muistan, kuinka suloisilta ne mielestäni näyttivät! En varmaan ollut koskaan ennen sellaisia edes nähnyt. Olin tuolloin reilusti alle 10-vuotias.
Minulla oli kait sitten itselläni vähän rahaa ja halusin välttämättä ostaa ruusukaalit. Sen muistan, että mummu pisti vastaan, mutta kinusin niin kauan, että sain luvan. Senkin muistan, että mummu epäili, etten niistä tykkäisi.
Niinpä minä marssin ruusukaalieni kanssa kaupasta ja laitoin ne mummulassa keittiön alakaappiin, missä minulla oli lelujani. Pistin herkkuni muka jemmaan, ettei serkkuni tai pikkuveljeni niitä löytäisi ja söisi.
Jossain vaiheessa, kun olin jäänyt yksin, kaivelin herkut esiin ja haukkasin. Voi kauhea, kuinka karvaalta ruusukaali maistuikaan! En ollut uskoa tätä todeksi ja haukkasin toista. Se oli ihan yhtä karvas! Ihan alkoi itkettämään pettymyksestä. Sen muistan, että valehtelin syöneeni kaalit, kun sitä minulta kysyttiin. Kuollaksenikaan en muista, mihin kaalit hävitin. Mutta syönyt minä en niitä!



Monella on varmaan samantapaisia muistoja ruusukaaleista. Mutta nykyään tiedän, että niitä ei syödä raakoina ja osaan valmistaa ne herkulliseksi. Varmaan lajikkeetkin ovat muuttuneet vähemmän karvaiksi. 
Ja nyt kun asiaa näin aikuisena ajattelen, kyllähän minun läheiset aikuiset olisivat voineet minua tässä ruusukaali-asiassa hieman valistaa. Mutta meidän perheessä ei ollut, ainakaan minun kohdallani, tapana asioita neuvoa. Ite piti virheensä huomata ja kantapään kautta asiat oppia. Tässä asiassa olen kyllä ollut ihan päinvastainen oman tyttäreni ja lapsenlapsieni kanssa.

Eräs opiskelukaverini halusi viime keväänä kokeilla meidän luonnontuotteiden jatkojalostamisen kurssin säilömisen jaksolla jotain ruusukaaleista. Hänellä oli samantapaisia makumuistoja niistä, kuin nuo minun lapsuuden muistoni. 
Hän kiehautti kevyesti halkaistut ruusukaalit ja teki niille marinadin. Ruusukaalit hän laittoi purkkiin ja marinadin päälle. Kaalit makuuntuivat seuraavaan päivään ja ne olivat herkullisia. Sain toisen purkin häneltä kotiinviemiseksi koulusta ja me söimme kaalit Beiben kanssa suurella halulla. Harmi vain, että luokkakaverini ei kirjoittanut ohjetta ylös, eikä muistanut tarkkaan, mitä oli marinadiin laittanut. Tai sitten hän ei halunnut sitä minulle kertoa... Sen verran sain kuitenkin selville, että liemessä oli oliiviöljyä, sitruunamehua, valkosipulia ja mausteita.


Olen aikaisemminkin yrittänyt tehdä näitä herkullisia marinoituja ruusukaaleja ja ihan onnistunutkin. Tosin, ensimmäisen kokeilun jälkeen olen luopunut oliiviöljyn käytöstä. En vain pidä sen mausta ja se hyhmettyy ällöttävästi kaalien ympärille jääkaappisäilytyksessä. Pitäisi aina odottaa, että kaalit ovat huoneenlämpöisiä ja öljy taas juoksevaa. Joten, olenkin käyttänyt ihan tavallista ja edullista rypsiöljyä, joka on mautonta.

Ja tässä pääsemme vihdoin siihen, että mikä oli se "olosuhteen pakko", josta mainitsin postauksen alussa. Noh, eräänä yksinäisenä iltana, kun Beibe oli iltavuorossa töissä, ajattelin aikani kuluksi marinoida toisen pussillisen ruusukaaleja. Mutta meillä ei ollut sitruunoita!
Kirosin itseäni, koska niitä kilon sitruunapusseja olisi ollut myös euron tarjouksessa ja sellaista olin kädessänikin jo pitänyt. Sitten tulin siihen tulokseen, että en siihen hätään keksinyt sitruunoille mitään käyttötarkoitusta, joten jätin sitruunat kauppaan. Heti sitten parin päivän päästä olisin niitä tarvinnut. Höh!

Marinadi menee ihanasti kaalinlehtien väliin!

Meidän kylältä löytyy kyläkauppa noin 1,5 kilometrin päästä meiltä ja Salekin on naapuripitäjässä 10 kilometrin päässä. Mutta kun millään en olisi halunnut lähteä kauppaan!
Sitten muistin, että olin ostanut muutaman appelsiinin. Voisikohan niitä käyttää marinadiin...? Mietin, että eipä tässä nyt tule kuin muutaman euron häviö, jos kokeilu menee hukkaan. Ja sitä paitsi, kyllähän näillä bensan hinnoilla sitruunanhakureissukin tulisi maksamaan. Kanathan ovat aina halukkaita syömään kaikki piloille menneet ruokakokeiluni, joten ei kaalit roskiin menisi.

Lohiruuan jämien kruunaajana!

Niin minä sitten päätin korvata sitruunamehun appelsiinien mehulla. Voin kertoa, että kannatti! Ruusukaaleista tuli niin hyviä, että piti oikein hillitä itseään syömästä niitä samalta perseen tilalta. Beibekin sanoi, että nämä ei edes maistu kaalilta!
 Joten, opetukseksi itselleni ja kaikille muillekkin kotikokkaajille; korvatkaa rohkeasti ainesosia ja kokeilkaa eri makuyhdistelmiä. Joskus sitä voi näin vahingossa keksiä itse oman lempireseptinsä!

Tässä munakasrullan lisukkeena.

APPELSIINIMARINOIDUT RUUSUKAALIT

  • 400 g ruusukaaleja
  • 2 appelsiinin puristettu mehu, noin 2 dl
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl (omena)viinietikkaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl juoksevaa hunajaa tai sokeria
  • 2 dl miedonmakuista öljyä esim. rypsi
  • 1/2 tl suolaa
  • mustapippuria
  • kuivattua chiliä
  • 1 tl kokonaisia viherpippureita murskattuna
  • 1 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet, huhtele ja halkaise ne. Keitä suolalla maustetussa, runsaassa vedessä noin 5-10 minuuttia. Kaalit saavat kypsyä, mutta jäädä purutuntumaltaan napakoiksi.

Purista appelsiineista mehut. Pilko valkosipulinkynnet pieneksi. Yhdistä kaikki reseptin aineet yhteen kulhossa ja sekoita hyvin. Maistele ja lisää halutessasi mausteita ja suolaa.

Kaada ruusukaaleista vesi pois ja huuhtele niitä juoksevan kylmän veden alla, jotta kypsyminen lakkaa. Ei kuitenkaan haittaa, vaikka ne jäisivät hieman lämpimiksi.
Laita kaalit lasipurkkiin ja kaada marinadin ainekset niiden päälle. Sulje kansi ja ravistele kevyesti, jotta marinadi sekoittuu kaaleihin kauttaaltaan.

Laita purkki jääkaappiin ja anna kaalien maustua ainakin pari tuntia, mieluummin yön yli. Syö sellaisenaan suoraan purkista tai muun ruuan lisäkkeenä. Tämä on herkkua!

Ruusukaalit säilyvät jääkaapissa ainakin viikon. Elleivät tule syötyä nopeammin!


Marsut syövät ruusukaalinsa raakana, eikä katkeruus haittaa!



perjantai 14. tammikuuta 2022

Pieni pannukakku valurautapannulla

 


Pannukakku jos mikä on herkkua! Nykyään vaan, kun ollaan Beiben kanssa kahdestaan, sitä tulee harvemmin tehtyä. Kokonaisesta pellillisestä tulee ihan liikaa meille kahdelle. Toki pannari on hyvää lämmitettynäkin, mutta juuri uunista tulleena se on kuitenkin parasta.


Niinpä minä olen alkanut tekemään pannaria meille valurautapannulla. Siitä tulee juuri hyvä määrä kahdelle, pari palaa molemmille. 

Laita voi sulamaan kuumalle pannulle.


Erityisen hyvää pannarista tulee, kun laittaa pannun kuumenemaan uuniin heti, kun laittaa uunin päälle. Sitten kun taikina on valmis ja tekevöitynyt, pannu uunista, voinokare pannuun sulamaan ja taikina sulaneen voin päälle. Näinhän englantilaiset tekevät yorshire puddinginsa. Pannari lähtee heti paistumaan ja turpoamaan kuumalla pannulla.

Yksi asia, mikä minulla tuottaa "ongelmia" tässä hommassa on se, että en meinaa ikinä muistaa pannun olevan kuuma. Ei ole ollut meinaan yksi tai kaksi kertaa, kun olen jo ehtinyt pikkuisen ottamaan kahvasta kiinni. No, nopeasti on muistunut mieleen, että "ai niin joo, tämähän on juuri ollut uunissa!"

Miksei pannari onnistuisi muissakin paistinpannuissa, kuin valurautaisissa. Kahvan vaan pitää sitten olla kuumuutta kestävä!

Kaada taikina pannulle.

PANNUKAKKU VALURAUTAPANNULLA, 2-4 annosta

  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 kananmuna
  • 1 rkl sokeria
  • hyppysellinen suolaa
  • teelusikan kärjellinen leivinjauhetta
  • 2 dl maitoa
  • 1 rkl voita
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita valurautapannu uuniin kuumenemaan. 
Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet ja sekoita. Riko kananmuna joukkoon, mittaa ja lisää maito. Sekoita ainekset vispilällä sekaisin tasaiseksi massaksi ja anna turvota noin 30 min.

Ota pannu kuumasta uunista. Laita sille voi sulamaan ja anna sen voin levitä kauttaalleen pannulle. 
Sekauta vielä taikinaa ja kaada se kuumalle pannulle. Laita välittömästi uuniin ja paista noin 30 min.

Tarjoile herkku lämpimänä haluamasi hillon kera. Ja miksei nokare kermavaahtoakin menisi!


Pannu uuniin!

Itse teen usein valurautapannupannarin (vitsi, mikä sanahirviö!) puuhellan uunissa. Meidän valurautapannu mahtuu sinne juuri ja juuri. Nyt kovilla pakkasilla puuhellassa on melkein jatkuvasti tuli, niin pannukakku kypsyy siellä ihan itsestään, samalla kun teen muuta ruokaa ja lämmitän vettä, sekä pirttiä.

Ja nauti! 


Maistuuko Sinulle pannukakku? Viikonloppunahan voisi vaikka taas sellaisen pyöräyttää! Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

TSI: Valaistu jäätolppa

 


Tein joulukuussa ihan hulluna jäälyhtyjä! Tein niitä lammashaan jäälyhtypolulle ja lisäksi meidän pihatien varteen. 

Talvista valotaidetta Leppämäen tapaan!


Jäälyhtypolulle niitä tein noin 50 ja pihatiellekkin varmaan yli 30. Jäälyhtypolun lyhdythän sulivat suojaisen säätyypin vallatessa Leppämäen. Joten, en voinut niitä käyttää pihatielle. Teinkin uudeksi vuodeksi uudet lyhdyt.

Jäässä näkyy hienoja kuvioita!

Koska minä ja Beibe olimme joulun jälkeen molemmat kovassa flunssassa, emme jaksaneet niin hirveästi panostaa jäälyhtyihin. Kuumeisena riutuessa, ei jäälyhdyt olleet meidän selviytymistaistelussa päällimmäisenä ajatuksena.


Niinpä moni lyhty ehtikin jäätymään ihan umpeen ja ämpäreitäkin meni harmillisesti rikki. Kun tauti alkoi sen verran hellittämään, että jaksoin panostaa asiaan, olikin aikas kasa umpeen jäätyneitä jääkaartioita.


Kasasin umpeen jäätyneet lyhdyt kasalle ja ajattelin viedä ne jossain vaiheessa pois pihasta. Mutta Beibepä keksi hyödyntää ne!

Päiväsaikaan tolppa nyt ei kummoiselta näytä!

Eräänä iltana hän puuhasteli jotain pihassa, kun laittelin ruokaa sisällä. Kun menin huutelemaan häntä syömään, etupihalla oli hieno yllätys. Beibe oli tehnyt jääkaartioista valaistun taideteoksen!


Patterikotelo ihan vaan roikkuu tolpan takana.
Pitää varmaan suojata se, jos alkaa vettä satamaan.

Hän oli porannut isolla puuterällä jokaiseen jääkaartioon reijän keskelle. Sitten hän oli liittänyt kaartiot toisiinsa vedellä valaen. Valaistuksen hoiti pattereilla toimiva valoketju, jonka hän pujotti reijistä jääkaartioiden sisään. 

Onneksi nurkista löytyy jos jonkin moista välinettä!

Jos tälläistä ajattelisi varta vasten tekevänsä, muottien pitäisi olla saman kokoisia. Meillä kaikki ämpärit olivat erikokoisia, joten jäätolpasta ei tullut tasaista. Mutta se ei kyllä minua ainakaan haittaa. Valaistuna se on hurjan hieno ja näkyy suoraan meidän olohuoneen ikkunasta. Se on heti ulko-ovea vastapäätä, niin on kiva näky, kun lähtee illalla koiran kanssa lenkille tai iltatallille.


Nyt on ollut tosi hyvä talvi kaikenlaisten jääjuttujen tekoon. Pitäisiköhän sitä vielä jäädytellä vaikkapa maitotölkkeihin jäätiiliä? Tai kakkuvuokiin jotain kivoja juttuja? 

Yllättävän paljon tuo tolppa valottaa!

Nyt pakkaset lauhtuivat täällä itä-Pirkanmaalla. Mutta viikonlopusta taas luvattiin pakkasten kiristyvän!

Oletko Sinä jäädytellyt jäälyhtyjä tai jotain muuta tänä talvena?

maanantai 3. tammikuuta 2022

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 1; suunnitelmat, varhaiset esikasvatettavat ja omat heikkoudet

 

Mun kalenterissa on joka viikolle
joku stemppilause!



Uskomatonta! 5.kausi Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjaa starttaa. Ajatella! Rakkautta ja maan antimia-blogi on ollut mukana postaamassa omavaraisemmasta elämästä alusta asti. Muistan kuinka otettu olin, kun Tsajut-blogin Satu aikanaan pyysi minua mukaan tähän blogiyhteisöön. Hän ja Korkeala-blogin Heikki olivat perustaneet facebookiin omavaraisuusryhmän bloggaajille ja sen myötä tämän yhteispostaussarjan blogeihin. Kiitos heille, että ovat omien kiireidensä sivussa jaksaneet luotsata tätä postaussarjaa tälläisessä "perinteisessä" muodossa kaikki nämä vuodet. Mielestäni on tärkeätä pitää joitakin asioita "tutun turvallisena" tässä alati muuttuvassa maailmassa. Sitä paitsi, on ihan hyvä pysähtyä välillä oikein kunnolla lukemaan hetkeksi asioista. Kyllä Insta ja TikTok tuovat meidän silmillemme ihan tarpeeksi nopeaa ärsykettä, joka ei välttämättä jää kovin pitkäksi aikaa mieleen. Ja jos jääkin, siihen on vaikea palata uudelleen, kun niiden maailmasta on vaikea löytää uudelleen jotain aiemmin mielenkiintoiseksi havaitsemaansa juttua.

Itse en ole jaksanut lähteä seuraamaan vlogeja. Tietysti, jos löytäisin jonkin sellaisen aidosta omavaraistelusta kertovan vlogin, se voisi kiinnostaakin. En jaksa enään tällä iällä katsella mitään kiihkoilua, elämän äärirajoille viemistä, kurjuuden ylistystä tai sitten sitä, kun muutetaan maalle ja otetaan pari lammasta, hevosia ja muita kotieläimiä ja ollaan omavaraisia. No, minun mielestäni se on lemmikkien pitoa ja kun on kokenut itse niin monia vuosia omavaraisempaa elämää, en jotenkin enään jaksa innostua moisista. Vaikka ymmärrän kyllä näiden tarpeen monille. Haluaisin vain jotain realistisempaa! Sori, olen kyyninen mummu! 😂

Itse olen pitänyt näistä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina ilmestyvistä yhteispostauksista. Jokainen julkaisee kello 9 aamulla omalla tahollaan postauksen, jonka aihe on mietitty etukäteen. Aiheet ovat yleensä sellaisia, että niissä käsitellään omavaraistelijoiden vuoden suunnitelmia ja seurataan niiden toteutumista/toteutumattomuutta. Lisäksi jaetaan omia kokemuksia/neuvoja/vinkkejä erilaisista aiheista. Mahtavia tietopaketteja nämä postaukset! 


Meidän vuoden vaihde meni sairastellessa.
Ei ollut sitä itteään. Ihan perusflunssaa. Mutta 
huomasin, että kotivaraan pitää lisätä myös
korona kotitestitkin. Täällä itä- Pirkanmaalla 
ne ovat koko ajan loppu kaupoista ja
apteekeista.



Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löydät tunnisteilla; suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö, yhteispostaus. 

Pitkin vuotta laitan aina kuukauden postaukseen linkit saman vuoden edellisiin postauksiin. Ja joka postauksen lopusta löytyylinkit  muiden bloggaajien kuukauden postauksiin. Postaukset ovat kasvuvyöhykkeittäin.


Uuden vuoden nakit keitettiin
tyttären perheeltä joululahjaksi 
saamallamme retkikeittimellä.
Kun ei retkelle jaksettu lähteä,
niin kotirapulla sitten.



Alkuun pieni esittely meistä, jotka täältä blogin takaa löydymme. Minä olen Marketta ja kirjoitan tänne blogiin. Elän mieheni Beiben kanssa vanhalla vajaan kahden hehtaarin pientilalla omavaraistellen. Olemme molemmat 50-kymppisiä, meillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta. Isovanhemmuus näyttelee suurta osaa elämässämme.

Itse olen tehnyt pitkän työuran elintarviketeollisuudessa, josta jäin ensin opiskelemaan ja nyt olen osa-aikatöissä ihan eri alalla. Valmistuin opinnoistani luonnonvaratuottajaksi ja luontoalan töitä etsiskelen, sekä yrittäjyyttä pienimuotoisesti mietiskelen. Beibe on edelleen elintarviketeollisuuden parissa töissä. Omavaraistelu on ollut meille aina harrastus ja elämäntapa. Ilman sitä on vaikea elää! 

Omavaraistelumme pääpaino on ollut aina oman ruokamme osittainen itsekasvatus ja hankkiminen. Niin kasvisten, kuin lihankin. Siitä syystä meillä on eläimet valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja munia. Ja tietysti lantaa kasvimaille ja pitäähän eläimet laiduntamalla meidän pienet pellot ryteköittymättöminä. 

Beibe metsästää pienriistaa ja minä marjastan, sekä sienestän. Molemmat ollaan innostuttu viehekalastuksesta ja pilkkiminen on tullut osaksi elämää. Kun kahdestaan ollaan pääasiassa, tarpeetkin on pienentyneet.

Olen kirjoittanut tähän sarjaan monta esittelypostausta meistä ja siitä, miten me olemme tänne Kuhmalahdelle, Leppämäkeen, päätyneet. Nykyäänhän me olemme oikein kaupunkilaisiakin, kun kuulumme Kangasalaan. Sijaintimme on siis itä-Pirkanmaa. Pääset esittelypostauksiin tästä , tästä ja tästä . Me olemme saaneet viettää täällä jo yli 20 puuhakasta ja onnen täyttämää vuotta! Nykyään pyrimme hidastamaan entisestään elämäämme ja olla hötkyilemättä turhia.


Olen tänä talvena luistellut ensimmäistä 
kertaa meidän lammella.


Kuukuna kävi myös testaamassa 
lammen jäät.

Lämmäily papan kanssa oli kuitenkin 
kivempaa kuin luistelu.



Viime vuosina eläinten määrä on vähentynyt. Kanoja löytyy ja muutama lammas. Aiemmin on ollut vasikoita lihaksi kasvamassa ja lihakaneja. Kalkkunoita, ankkoja ja viiriäisiäkin ollaan kokeiltu. Fasaaneja parina vuonna. Hevosia meillä oli yli 10 vuotta, 1-3 kerrallaan.

Kun lähdin opiskelemaan, vähenettiin elukkamäärää. Jotenkin on vaikea taas uudelleen lisätä sitä, kun on päässyt vähän helpommalla työmäärällä! 😆

Nyt en ole Tippi-uuhta astuttanut. Se on kolmena aikaisempana keväänä karitsoinut onnistuneesti kolmen karitsan vuonueet joka kerta. Se on 6-vuotias ja mennyt joka karitsoinnista aika kuivaksi, joten ajattelin antaa sille ainakin välivuoden. Tai sitten ihan eläkkeen karitsoinnista. Katsotaan nyt! Mutta joo, lampaanlihaa ei ole tulossa tänä vuonna ainakaan omaa tuotantoa. 

Veikeä-uuhi lähtee jossain vaiheessa uuteen kotiin sukua jatkamaan. Meille tulee tilalle Tipin ja Voiton sisko, Tyyne, viettämään eläkepäiviä. Joten, olen ehkä hieman siirtymässä lampaiden pidossa enemmän hyvinvoinnin tuottamiseen eläinten avulla, kuin lihan tuottamiseen. 


Leivottiin piparkakkuja useaan 
otteeseen Ompun ja Kuukunan kanssa. 
Benja oli mukana tarkkaavaisesti. Jos
vaikka vähän taikinaa tipahtaisi
lattialle. 



Jätin itselleni kaikki viime keväiset konehaudotut kananuorikot. Ihan sillä, että en jaksanut alkaa niitä kauppaamaan mihinkään ja aikuiset kanani ovat jo muutaman vuoden ikäisiä. Orpington jättirotuna ei ole kovin pitkäikäinen ja lopettaa/vähentää munintaansa jo muutaman vuoden iässä. Sillä ajattelin, että onpahan uutta verta parvessa reippaasti. 

En ole vielä päättänyt, että haudonko uusia tipuja keväällä. Olen yleensä helmi-maaliskuussa laittanut koneen "pöhisemään". Yleensä olen hankkinut joltain toiselta kasvattajalta orpin munia. Juurikin ajatuksella, että saan pidettyä parvessa mahdollisimman vähän sisäsiittoisuutta. Aikuisia kanoja en ole enään vuosiin myynyt, koska en ole teettänyt mitään testejä kanoistani ja niillä saattaa olla marekia. Vaikka kaikki kanat eivät koskaan välttämättä siihen sairastu, se saattaa puhjeta stressitilanteissa, kuten siirtämisestä uuteen parveen. 

Hautomistani tipuista olemme kasvattaneet kukkonuorikot lihaksi. Tänä syksynä teurastimme 9 kukkoa, joista tulikin kivasti lihaa pakkaseen. Orpington rotuisissa kukoissa on paljon syötävää. Ruhopaino on 2 kilon molemmin puolin ja liha on vaaleaa ja hienosyistä. Ei siis vaadi mitään tuntien hauduttamista.


Mauri päikkäreillä puruluun kanssa!


Hieman tekisi mieli ottaa taas kaneja. Jouduimme lopettamaan viime kesänä äkillisesti Lötkö-pupumme, joka oli belgianjätti. Se oli oma kasvatti, mutta sen poikimiset eivät onnistuneet, joten se jäi meille lemmikiksi. 

Mutta lihakanien kasvattaminen kiinnostelisi jälleen. Kanien rehunkäyttö-lihasuhde on paljon parempi, kuin esimerkiksi lampaan. Kun poikimisen ajoittaa kevääseen, kanin ruokinta on lähestulkoot ilmaista. Isojen rotujen ruhopaino on useamman kilon. Mutta mietitään nyt! Minulla ei ole yhtään käsitystä, mitä teen esimerkiksi ensi kesänä. Olenko töissä vai en. Nämä asiat määrittelevät paljon suunnitelmia ja niiden tekemisiä.


Lötkö silloin joskus!



Kasvimaa oli viime kesänä huonoimmalla hoidolla ikinä! Syynä siinä oli kokopäivätyöni kauppapuutarhalla, mikä vei ihan täysin mehut meikäläisestä. Kesäkuussa tein 6 päiväisiä viikkoja ja heinäkuun helteet olivat vain yksinkertaisesti liikaa. En kerta kaikkiaan jaksanut tehdä oman kasvimaani eteen yhtään mitään. Silti se antoi meille satoa niistä vähäisistä kasviksista, mitä olin keväällä sinne ehtinyt kylvämään. Mutta juolavehnä, rönsyleinikki ja ohdakkeet ottivat vallan kasvimaasta. Meidän kasvimaahan on lavatarha, jonka käytäviä olen jo monta vuotta kattanut palvilla, oljella ja muilla maatuvilla aineksilla. Tuntuu, että noi rikat saavat vain lisää voimaa katteiden tuomista ravinteista. Joten, kasvimaa ja sen hoito on yksi suurista heikkouksistani ja siihen yritn panostaa enemmän ensi kesänä.


Syynä lavoissa viljelyyn on se, että olen nivelvaivainen ja selkäkipuinen. Lavojen äärellä on helpompi kyykkiä, kuin ihan suoraan alas maahan. Toinen suuri syy on se, että elämme sinisen saven maassa. Tuntuu, että suoraan maassa kylvettynä ei mikään kasva. Monta vuotta sitäkin yritettiin. Kaikki taimet joko kylmettyivät savessa tai hukkuivat sinne. Jos yleensäkkään siemenet itivät!

Nyt ajatukseni olisi purkaa muutamat vanhat lavat ja joko peittää alue muovilla, tai muokata sitä koko kesä. En ole vielä päättänyt kumpaan lähden. Riippuu taas, missä maailma makaa ensi kesänä. Minulle hieman lupailtiin kesätöitä samalta puutarhalta, jossa olin viime kesänä. Mutta taitaa olla meikäläisen kuntoiselle liian raskasta hommaa. Sitä paitsi, minähän kuntoutin itseni fyysisestä ammatista pois. Voipi olla, että etsin kuitenkin jotain kevyempää hommaa!

Mitään viljelysuunnitelmia minulla ei ole kasvimaan suhteen. Olen tehnyt muutamia syyskylvöjä ja loput mennään vanhoilla ja tutuksi tulleilla kasviksilla. Sipulia, porkkanaa, perunaa, papuja ym. Joku eksoottinen kokeilu yleensä mahtuu mukaan.


Kierrätyshirsistä tehty lava ja Mauri!



Kasvihuoneisiin laitan tomaattia, kurkkua, paprikaa ja chilejä. Joka vuosi olen laittanut myös meloneita. Onnistunut olen niissä pari kertaa...

Kahtena edellisenä kesänä meillä ei ole ollut yläpihan lasihuoneessa mitään kasvamassa. Viime kesänä Beibe sai vihdoin kunnostettua sen ympärystän. Maa oli painunut pahasti kasvihuoneeseen päin ja vaati toimia sen suhteen. Nyt olen hieman miettinyt, että laittaisinko chilit ja kurkut sinne. Isoon huoneeseen sitten tomaattia. Sitä tulee aina laitettua paljon, mutta viime kesänä tein umpioitua tomaattikastiketta ja se on säilynyt hyvin. Joten siitä innostuneena voisin ajatella jatkavani tomaatin "ylituotantoa"! Ja jos en olisi ansiotöiden puolesta niin ylityöllistetty ensi kesänä, ehtisin hoitamaan viljelyksiäni ja tekemään sadosta ruokaa. Sekin oli viime kesän heikkous, että en kerta kaikkiaan ehtinyt kunnolla keskittyä sadon jalostamiseen ruuaksi, kun olin koko ajan töissä.


Kasvihuoneen yläpuoli kaivettiin 
auki, perustusta suoritettiin ja 
ympärystää siistittiin.


Mitään en ole vielä laittanut esikasvatukseen. Myöntää täytyy, että mielessä on vähän käynyt! Mutta yleensä maltan kyllä mieleni tammikuulle tai jopa helmikuulle. Joulu ja vuoden vaihtuminen pitää lusia pois, ennen kuin aloitetaan esikasvatukset. 

Chilit ovat sellaisia, mitkä suosivat pitkää esikasvatusta. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että kyllä ne tosiaan ehtii kypsyttämään hedelmänsä, kun ovat saaneet pitkän kasvuajan. Viime kesänä sain esimerkiksi jalapenot kaikki kypsymään. Monena edellisvuonna ne ovat ehtineet kypsyttämään vain muutamia hassuja hedelmiä. Toisaalta, jalapenoissa tavoittelen enemmän raakoja hedelmiä, koska säilön niitä viipaleina. Ovat herkullisia tortillojen välissä!


Kuukuna tarkastamassa mummun 
aikaisia kevätkylvöjä kasvihuoneessa.



Helmikuussa olen laittanut yleensä mukulasellerit itämään. Ne vaativat myös pitkän esikasvatusajan. Kuten purjotkin. Mutta niiden kanssa odotan tosiaan helmikuulle, jos niitä kylvän. Chilejä voisin laittaa joitakin itämään nyt jo. Edellyttäen, että löydän kaupasta taimimultaa...

Muuten en laita pitkää esikasvatusaikaa vaativia kasveja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ei ole tilaa. Olen aikaisemmin hullutellut ja koko kämppä on ollut kalpeita, hojoja taimia täynnä. Kyllähän niistäkin kunnon kasveja on tullut, kun ovat sitten kunnon multaan ja valoon päässeet. Mutta ehkä olen tullut itsekin hieman laiskaksi. Luetaanko se nyt sitten heikkoudeksi vai hyveeksi?

Lisäksi minusta on alkanut tuntumaan siltä, että saan allergiaoireita mullasta. Nokka vuotaa kaiket ajat, kun esikasvatukset ovat sisällä. Ja huomasin puutarhallakin, kun ruukutin taimia, että olin tukossa pitkään sen jälkeen.

Useina vuosina olen ostanut paljon taimia puutarhamessuilta. No, kaikki tietää, ettei sellaisia ole viime aikoina paljoakaan järjestetty. Jotenkin kyllä tuntuu taas vallitseva tilanne siltä, että ei kyllä järjestetä tänäkään vuonna. Joten ehkä pitää panostaa kasvivaloihin ja raivata vaan kämppään tilaa! 

Jos jollakulla on suositella hyviä ja hillityn kokoisia kasvivaloja, vinkkejä otan ilolla vastaan.


Kaalintaimet laitoin viime vuonna 
kasvamaan kylmään kasvihuoneeseen. 
Taimista tuli upeita, mutta ulos istutettuna
joutuivat heti kirppojen suihin.


Yksi suunnitelma on, joka pitäisi tulevana kesänä toteuttaa. Se on huussin rakentaminen. Se on minun 50-vuotislahjani ja sille on kyllä käyttöä. Se miten se toteutetaan ja millainen siitä tulee, on vieläkin auki. Ja mihin se sijoitetaan! Mutta huussi tulee, se on varmaa!


Oikeastaan koko elämä on aika auki! Työasiat epäselviä, mutta silti jotenkin turvallinen olo. Kotona kaikki on niin tuttua ja turvallista. Asiat täällä menevät pitkälti omalla painollaan ja vanhaan tapaan. Aion nauttia tästä kunnon talvesta! Olen huomannut, että päivät kyllä kuluvat täällä kotosallakin, ihan "mitään tekemättä"! Päivät menevät puita kantaessa, pirttiä lämmittäessä, eläimiä hoitaessa ja omia asioita hoitaessa. Koska Beibe käy ansiotyössä kodin ulkopuolella, olen yrittänyt pitää kotiasiat hoidossa. Jotta hänen ei sitten tarvitse työpäivän jälkeen alkaa pirtin lämmittämiseen tai muuhun sellaiseen.

Yllättävän paljon työttömänä ja osa-aikatyöläisenä joutuu omia asioitaan hoitamaan. Kaikki raha-asiat ovat itse hoidettavana. Sellaiset, mitkä ennen hoiti työnantaja, joutuu nyt itse hoitamaan. Lähettelemään kopioita palkka- ja työtodistuksitaan, maksamaan liitonmaksut ym. Hommaamaan todistuksia nuhteettomuudestaan jne. Tekemään myös paljon palkatonta, valmistelevaa työtä.

On toisaalta ihan maailmaa avartavaa huomata, että millaista on olla työtön tässä maailman ajassa. Kaikki ei olekkaan ihan niin suoraviivaista, kuin on ajatellut aiemmin työttömistä. Siitä sellaisesta itseohjautuvuudesta tai oma-aloitteisuudesta ei välttämättä palkita. Vaan jos hankit itsellesi töitä, mistä tulee yli 4 tuntia viikossa ansioita, et olekkaan enään työtön, vaan työssä käyvä ja menetät etuuksia. Pitää olla tosi varovainen, ettei menetä kaikkia tulojaan!


Kuluu se aika näinkin!



Mutta eipä siitä sen enempää, vaan mitäpä kuuluu muille bloggajille! Mielenkiintoista lukea heidän suunnitelmistaan uudelle vuodelle. Ja sen verran voin paljastaa, että tulevien kuukausien yhteispostausten aiheissa on paljon mielenkiintoisia aiheita. Joten kannattaa olla mukana seuraamassa Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjaa!


Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/tammikuussa-alkaa-kasvatus/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com PÄIVITTYY

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011

Caramellia https://carame/tammikuu2022/

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/unelmana-omavaraisempi-elama-3-1-2022.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/


Ihanaa vuotta 2022 kaikille kanssabloggaajille, seuraajille ja lukijoille, sekä satunnaisille vierailijoille!


Leppämäen Veikeä