Töitä ja perinnesaunottajakoulutusta

Jo kolme viikkoa avainkaulanauhaelämää!

Olen monesti sanonut erinäisistä asioista, että "en ikinä". Kuten esimerkiksi siitä, että en koskaan alkaisi tekemään töitä nuorten parissa. Ja tässä sitä kuitenkin olen ollut kohta kolme viikkoa yläasteella koulunkäynninohjaajana. Sekin muuten on ollut sellainen ammatti, jota en ole kuuna päivänä ajatellut tekeväni!

Työ on välillä vähän liiankin monipuolista. Olen
mukana teknisissä töissä, kotitaloustunneilla,
musiikin tunneilla ja 
tietysti yleisaineiden tunneilla. 

Jossain vaiheessa olen myös sanonut, etten ala koskaan tekemään töitä lasten tai kehitysvammaisten parissa. Niinpä! Alakouluikäisten kanssa olen jo työskennellyt kerho- ja toiminnanohjaajana, sekä kehitysvammaisten kanssa "kerhotätinä". Siis älä koskaan sano "ei koskaan"! Pikkulapset, aikuiset, sekä ikäihmiset vielä puuttuvat "listalta".

Työhöni kuuluu myös välituntivalvonnat.

Älkää käsittäkö väärin! Minulla ei ole mitään erilaisia ihmisryhmiä vastaan. Mutta en ole vain nähnyt itseäni sellaisissa töissä, missä joutuu (pääsee) työskentelemään eri ihmisryhmien kanssa. Olen aina vain ajatellut, että minusta ei ole hoitoalalle. Eikä minusta olekaan! Mutta eihän nämä tekemäni työt olekaan hoitamista. Enemmänkin huolenpitoa ja opastamista!

No, joka tapauksessa viikot ovat menneet nopeasti. Tämä työ tuli niin puskista, että en osannut tällaista ajatellakaan. Minähän en hakenut työpaikkaa, vaan minulle soitettiin ja tarjottiin tätä työtä. Eräs tuttava oli suositellut minua ja sanonut, että saatan olla käytettävissä. Niinpä kävin tutustumassa paikkaan ja kuulemassa työkuvasta. Ja otin jobin vastaan!

Vaakakupissa painoi niin monta hyvää asiaa, että ne puolsivat päätöstäni. Työ ei ole ihan kokopäiväistä, mikä on plussaa. Minulle riittää ihan hyvin 7 tunnin päivät. Päivätyö ja viikonloput vapaat. Pesti kestää kevätlukukauden. Kesäksi en ole, enkä aio kovin tosissani hakea uutta paikkaa. Varsinkaan, jos tämä työ jatkuu syksyllä, kuten minulle hieman väläyteltiin. Mutta eipä parane mennä vannomaan tätäkään asiaa!

Kouluruoka on muuten hyvää!

Palkkakin on ihan hyvä siihen nähden, että ei ole ihan kokopäiväinen. Joka tapauksessa se on parempi, mitä keittiöhommissa ja muissa edellisissä osa-aikatöissä olen tienannut. 

Lisäksi työ ei ole yhtään fyysistä. Kroppa on kiittänyt ja olen sen osalta voinut aika hyvin. Mitä nyt niskat jumittaa paljosta paikoillaan olosta. Toisaalta henkinen puoli on välillä koetuksella ja olen tosi väsynyt. Mutta paljolla nukkumisella olen pärjännyt ja yrittänyt pitää mielessä, että asioita ei kannata pohtia kotona.

Joten, paljon oli hyviä puolia tässä työssä. Sehän nyt on pieni miinus, että en ole tällaista työtä koskaan tehnyt ja osaaminen on vähän niin tai näin. ='D Mutta koko ajan opin lisää niin työstä, kuin talon tavoista.
 

Nyt tuntuu, että elämä on yhtä koulua vaan, kun työpaikkana on iso koulu. Sen lisäksi aloitin viime marraskuussa perinnesaunottajan opinnot. Olin jo aiemmin ilmoittautunut samantapaiseen koulutukseen Turun seudulle. Mutta se peruuntui harmittavasti.

Sitten meni pari viikkoa ja bongasin Perinnesaunottajat ry:n instasivuilta postauksen. He aikoivat järjestää perinnesaunottajakoulutukset pääkaupunkiseudulla ja .... Tampereella! Paniikki-ilmoittautuminen koulutukseen nopeasti ja minä pääsin mukaan.

Ihanat kuvut saunahoitolan saunan lampuissa!

Koulutus koostuu parista teorian etäkoulutuksesta, jotka meillä on jo ollut. Sitten on muutamana viikonloppuna lähiopintoja, joissa opiskelemme hoitavaa vihdontaa, vihtapesuja, kansanperinnettä, saunalauluja ym.

Katajavihta

Koulutusten välillä harjoittelemme itsenäisesti käytäntöä ja tietysti opiskelemme meille jaettua teoriamateriaalia.

Kesäkuussa me osallistumme Jämsän saunakylän suureen tapahtumaan suomalaisen saunan päivänä. Siellä me vihdomme asiakkaita erilaisissa saunoissa. 

Kuivattu tammivihta

Meidät on jaettu kahteen ryhmään; pääkaupunkiseudulla on oma porukkansa ja Tampereella omansa. Meillä "tamperelaisilla" on jo ollut ensimmäinen lähikoulutus. Paikkana toimi Saunahoitola Tasapaino Härmälässä.

Vasemmalla pakastetut haapavihdat, keskellä
kuivatut pihlajavihdat ja oikealla näkyy
lehmusvihta.

Ensimmäisellä kerralla meidät tutustutettiin erilaisiin vihtoihin, kerrottiin vihdontamenetelmät ja vihdonnan kulku. Sitten saunottiin ja kunnolla! Yhtämittaista saunomista, pienillä vilvoittelutauoilla, tuli reilu neljä tuntia. Huh huh!

Vaahteravihdat

Me siis vihdottiin vuoron perään toisiamme ja opettelimme eri vihtojen käyttöä. Tietysti myös sitä, miten sitä löylyä luodaan. 

Meillä suomalaisilla on hieman sellainen käsitys vihtomisesta, että mitä kovempaa hakataan vesimärällä vihdalla, niin sitä parempi. Lisäksi löylyä heitetään niin, että korvista palaa nahat!

Mutta perinnesaunottaja vihtoo lempeästi ja luo pehmeät, sekä hellät löylyt.

Nauratti, kun ohikulkijat tuijottivat kadunvarressa
vilvoittelevia perinnesaunottajia!

Vaikka olin aavistellut, että sauna on kova työympäristö, niin silti tuli hieman yllätyksenä kuinka raskasta työskentely kuumassa saunassa on. Alkuun oli hankaluuksia kehon lämmönsäätelyn kanssa, eikä nesteet oikein imeytyneet. Mutta loppujen lopuksi keho tottui ja virkistyi juomisesta, sekä vilvoittelusta. Tätä pitää treenata lisää!

Kotona jatkoin nesteyttämistäni hapatetulla 
koivunmahlalla.

Viikonloppu oli hirmu mukava! Kurssikaverit olivat ihan huippuja ja kouluttajat täyttä kultaa. Jossain vaiheessa ihan unohtui, että oli opiskelemassa. Tuntui enemmänkin siltä, että oli kaveriporukassa saunomassa ja uutta oppimassa. 

Saunahattuja

Lauantaina tosiaan opettelimme asiakkaan vihdontaa. Sunnuntaina vihtapesun tekoa, sekä itsevihdonnan tekniikkaa. Ensi lähikoulutuksessa huhtikuussa vuorossa on saunalaulut, kansanperinteet ja sen sellaiset. Kyllä me saunotaankin! 

Mutta nyt pitäisi harjoitella itsenäisesti. Kymmenisen asiakasvihdontaa ja vihtapesua pitäisi tehdä. Lisäksi pitäisi tehdä jonkinlainen toimintasuunnitelma, koska koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet toimia ammatillisesti perinnesaunottajana. Että ihan kunnon koulutus senkin suhteen!

Työpaikan hiirimaton teksti! =)

On tämä elämä jotenkin jännää! Olen tässä näiden muutamien kuluneiden vuosien varrella monesti ihmetellyt, että en olisi uskonut tällaisia asioita tekeväni, kun nyt teen. Opiskellut, ollut monessa eri työssä ja ammatissa, käynyt koulutuksissa ja kokenut kivoja asioita. Ja koko ajan mietin, että mitä seuraavaksi, vaikka edellisetkin ovat vielä kesken! =D

En nyt taaskaan tiedä, tuleeko tästäkään koulutuksesta minulle ammattia. Mutta kyllä minulla edelleen haave olisi jotain pientä omaa "juttua" tehdä. Vaikka vain ihan harrastuksen omaisesti ansiotyön ohella.

Ihanne edelleen olisi se, että pari päivää viikossa palkkatöitä ja loppu aika omia "räpellyksiä". Aika näyttää, jos näyttää!