Kellarin kauhuportaat ja unohdetut perunat

 

Japaninvaahterat ja mangolia odottavat
kellariin pääsyä.

Onneksi tämä syksy kestää ja kestää, koska olen monessa pihahommassa vielä aivan vaiheessa. Mutta nyt on onneksi yksi inhokkihommista tehtynä. Nimittäin suurin osa kellarissa talvehtivista ruukkukasveista on viety talvilepoon.

Kellarin portaikko ylhäältä päin.

Minulla on tällä hetkellä 5 japaninvaahteraa, joista osa on useamman vuoden talvetettu onnistuneesti kellarissa. Lisäksi ostin Rustan alesta kesällä mangolian, jolle luvattiin menestymistä I-vyöhykkeellä. Mehän ollaan III-vyöhykkeellä, joten istutin mangolian ruukkuun ja ajattelin kokeilla sen talvettamista kellarin pimeydessä.

Ja kauhuportaat alhaalta päin!

Pitäisi aina muistaa näitä erikoisuuksia haaliessaan, mikä homma niiden roudaamisessa alas kellariin on. Ja tietysti keväällä ne täytyy ennen silmujen puhkeamista lehteen tuoda sieltä myös ylös. Jos ne ehtivät tekemään lehdet pimeässä kellarissa, aurinkonvalo polttaa lehdet karrelle. Vienkin ruukut aina ensin kasvihuoneeseen, jotta saavat rauhassa tottua valoon ja aukoa lehtiään.

Siellä saavat uinua kevääseen!

Meidän kellari on talon alla ja sinne mennään sisältä eteisen kautta. Kellarin rappujen yläpäässä meillä säilytetään hyllyillä astioita, säilykkeitä, retkeilyvarusteita, tyhjät lasipurkit ja kierrätettäviä jätteitä. Ahdasta siis on ja itse rappuset ovat kapea, jyrkät ja kaidetta ei ole. 

Kasveja kuskattaessa hiukset pitää olla tiiviisti
hupun alla, koska muuten oksat tarttuvat niihin
kiinni.

Vaihdoin japaninvaahterien ruukut pari vuotta sitten savisista muovisiin, mutta silti ne painavat aikas paljon. Ruukut pitää viedä alas porras kerrallaan ja mieluummin takaperin, niin ei ole niin suurta horjahtamisen ja putoamisen vaaraa. 

Vanhoissa rintamamiestaloissa on usein samantapainen portaikko kellariin ja saunatiloihin. Muistan lapsuudestani, kun mummulan naapurin vanha setä oli pudonnut kellarin portaat alas, taittanut niskansa ja kuollut. Tämä tulee aina mieleeni, kun raahaan talvetettavia ruukkuja meidän kellariin. 

Siinä on perunan iduilla mittaa!

Meidän kellari on sellainen kaksiosainen. Etuosassa on pieni ikkuna, vesimittari, vesipumppu ja mehuhyllyt. Takaosa, johon talvetettavat kasvit viedään, on niin sanottu perunakellari. Takaosassa ei juurikaan kesäaikaan tule käytyä ja hieman naurattikin, kun löysin sinne keväällä unohtuneet perunat. Ne olivat kasvattaneet metriset idut ja niihin pieniä perunoita. Uskomaton on kasvun voima, ei voi muuta kuin ihailla!

Näköjään perunat voivat kasvaa ilman multaa,
valoa ja vettä!

Kellariin pääsee vielä japaninvaahteroiden ja mangolian seuraksi neljä syyssyrikkää. Ne hommasin toissa keväänä ja ovat jo yhden talven onnistuneesti siellä talvehtineetkin. Ja tietysi muutama daalianjuurakkokin menee kellariin. 

Syyssyrikät leikkasin ja vein kasvihuoneeseen 
kuivahtamaan. Sitten nekin pääsevät
kellariin talveksi.

Onneksi talvella aika kultaa muistot ja unohdan vaivan, mikä ruukkujen raahaamisessa kellarin kauhuportaissa on. Ja taas kesällä ei tunnut missään, kun ihailee japaninvaahteroiden upean värisiä lehtiä ja loppukesästä perhosten paljoutta syyssyriköissä. Salaa kuitenkin haaveilen maakellarista, joka olisi vain ja ainoastaan talvetettaville kasveille!

"Vanha pelargonia...

 

... kukkii mummon akkunalla ja akkunan alla, laulaa katulaulaja..." Näillä sanoilla alkaa Kari Kuuvan "Tango pelargonia" vuodelta 1964. Tämä laulu, jolla on ehkä hieman synkätkin sanat, tulee minulle mieleen, kun astun meidän ulkoeteiseen. Yritän nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa talvettaa muutamaa pelargoniaa ikkunalaudalla.

Mistään laulun kaltaisista vanhoista pelargonioista ei ole kysymys, vaan ihan viime keväänä Rustan alennusmyynnistä ostetuista tavallisista pelargonioista, sekä Honkasen puutarhalta hankkimistani tuoksupelargonioista. Niistä kahdesta, jotka Kuukunan mielestä haisivat kuselle! ='D

Hopeaputoukset ovat tosi pitkiä!

Minulla oli kesällä pelargonioita varmaan toista kymmentä ja ne kukoistivatkin upeasti koko kesän. Oikein harmitti niitä heittää kompostiin, kun olivat vielä niin edullisestikin hankittuja. Maksoivat tosiaan 0,99 euroa kappale. Mutta kun ei ole tilaa, niin ei ole. 

Joten kiepautin ne amppeleiden ympärille,
jottei olisi tiellä meidän ahtaassa ulkoeteisessä.

Sitä paitsi, olen joskus aiemmin yrittänyt talvettaa pelargonioita pimeässä kellarissa, kuten mummuni aikanaan teki. Ja myöskin anoppini. He siinä touhussa onnistuivat, minä en. Enkä ole uudestaan kokeillut. 

Kukkaa pukkaa!

Minulla ei vaan ollut sydäntä heittää noita tuoksupelargonioita menemään. Ne kasvoivat aivan valtavan kokoisiksi kesän aikana ja pidin niistä kovasti, vaikkei ne kukikkaan. Joten päätin, että kokeilen josko ne talvehtisivat ulkoeteisen ikkunalaudalla.

Tuoksupelargoniatkin näyttävät ainakin vielä
selvinneen rajusta leikkaamisesta.

Leikkasin niitä aikas rajustikkin ja toin ne sisälle ihan niissä samoissa ruukuissa, missä olivat koko kesän olleet. Ajattelin sitten yrittää kahdella lohenvärisellä tavallisella pelargoniallakin, jotka olivat jääneet yhteen kukka-asetelmaan ja näin säästyneet kompostituomiolta. 

Instagramissa puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi talvettaa valtavan määrän pelargonioita ihan sisällä tavallisessa huoneenlämmössä onnistuneesti kasvivaloja apuna käyttäen. Joten minäkin hommasin yhden kasvivalon näille. Enempää en raaskinnut!

Verenpisarat ovat vielä kukassakin!

Puutarhahetki-blogin Tiiun innoittamana otin ulkosaunan ikkunalla olleet kolme verenpisaraakin talvetuskokeiluun. Ja kun kerran vauhtiin pääsin, nappasin amppeleihin samaisessa paikassa kasvaneet hopeaputoukset. Olen monesti kuullut, että nekin talvehtisivat viileässä. Meidän ulkoeteinen on patterin säädöistä riippuen ihan normi huoneenlämpöinen, mutta ehkä ensi kuussa alkava kalliimpi sähkösopimus alentaa senkin lämpötilaa. =' O.

Hopeaputoukset olisi kyllä kiva saada talvetettua, koska niistä saa lisättyä pistokkaina monta uutta kasvia tosi helposti. Ja ovat ostettuina aikas hintavia.

Näkymä ulkoa. Ja koirien lelut ikkunapellillä!

Toivotaan onnea ja menestystä talvetuksilleni! Tietysti tässä nyt piilee se vaara, että jos onnistuvat, ensi talvena joka paikka on täynnä mitä erilaisimpia pelargoneja. Talvetuspaikkojen puute on rajoittanut sitä hurahtamista. Hieman ehkä jo pelottaakin etukäteen! ='D

Oli miten oli, mutta tykkään kovasti tuosta ulkoeteisen näkymästä. Beibekin sanoi, että on tosi kodikkaan näköistä, kun noi kukkaset on tuossa ikkunalaudalla. Laskin muuten, että tuo kukkavalo vie päivässä noi 4 sentin edestä sähköä. Ei paha hinta harrastamisesta, vai mitä?

Vanha pelargonia on mummon akkunalla
ja akkunan alla
laulaa katulaulaja
Hän mummolleni laulaa
ja punoo lemmenpaulaa
mutta turhaa on se vaiva
mummo vaarin muistaa vain

Myrsky-yönä vaari hukkui hukkui
meren mustiin laineisiin meren laineisiin
Tuonen käki jossain kukkui kukkui
jäi mummo kyyneliin
Sinä yönä kukkiin puhkes'
vanha pelargonia
Liekkiin hehkuvaan se aukes'
kuihdu ei kai milloinkaan

Myrsky-yönä vaari hukkui hukkui
meren mustiin laineisiin meren laineisiin
Tuonen käki jossain kukkui kukkui
jäi mummo kyyneliin
Sinä yönä kukkiin puhkes'
vanha pelargonia
Liekkiin hehkuvaan se aukes'
kuihdu ei kai milloinkaan

Yhä pelargonia on mummon akkunalla
Turhaan akkunan alla
laulaa katulaulaja