tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kun joka päivä on perjantai ja muuta turhanpäiväistä lätinää!


Eräs kahvitauko opiskelun lomassa!

Kotoilu se vaan jatkuu! Minähän olen ollut kotona nyt kohta kuukauden. Jäin Ahlmanilta pois 2.3:tta ja vajaat pari viikkoa siinä sitten tein omatoimista opiskelua kotoa käsin.

Olen leiponut karjalanpiirakoita ja tehnyt ruokaa varastoja
tyhjentäen. Tässä marjakiisseliä ja keittoa kuivatuista
sienistä.

Siiten piti alkaa lähiopetus Osaralle, niin iski Korona ja opiskelu muuttui etäopiskeluksi. Onneksi Osaralla on etäopiskelu muutenkin osittain käytössä, niin tehtäviäkin alkoi putoilemaan heti kun sain tunnukset järjestelmiin ja kurssiavainasiat kuntoon.


Hieman olen hakusessa näiden tehtävien kanssa, kun minä hyppäsin kesken kaiken kursseille mukaan. Minulla ei ole mitään hajua, mitä toiset ovat syksyn ja alkuvuoden aikana käsitelleet. Onneksi on netti, mistä löytyy tietoa ja kirjastostakin ehdin muutamia kirjoja hakemaan ennen sulkua.

Itse puristamaani veriappelsiinimehua ja omppua
välipalaksi.

Muutaman tehtävän olen saanut palautettuakin, kevätseurantaa teen joka päivä ja kirjaan havaintojani, kirjoittelen kaikenlaista muutenkin muistiin ja suunnittelen tulevia juttuja. Jos tässä joskus jotain vielä pystyy tekemään!

Beibe sai hienon kukkakimpun työnantajaltaan
täysien kymppien kunniaksi.
Olen ollut ulkona niin paljon, että se on jo hieman alkanut kyllästyttämäänkin! Välillä oli oikein hienojakin ilmoja. Mutta nyt on ollut pari viimeistä päivää tosi kylmää. Tälläkin hetkellä tuulee kovasti ja sataa lunta.

Löysin makeanhimooni ruusunterälehtihilloa ja joululta
jääneitä keksejä. Jääkaapissa on melkein aina jotain juustoa!

Jotenkin on sellainen hassu olo! Kun minua ei harmita yhtään tämä kotona olo ja sitten on kuitenkin sellainen fiilis, että pitäisi olla harmissaan tästä kaikesta. Huolissaan markkinataloudesta ja yrittäjien tilanteesta. Mutta mitä minä voin täältä kotoa käsin? Olen toki muutamaa pientä yrittäjää tukkenut tilaamalla netin kautta heidän tuotteitaan. En silti jaksa märehtiä asiolla, joille en voi mitään!
Toki minäkin myönnän, että hieman tässä koko ajan laiskistun ja tarvitsisin jotain buustia tähän opiskeluun. Koulun vaihtaminen ei voinut kyllä tulla yhtään pahempaan aikaan! Mutta ehkäpä minä selviän. Moni muukin on samassa tilanteessa, että opintojen edistäminen on haasteellista. Ja ehkä tämä nyt ei ole maailman suurin murhe tässä tilanteessa!

Mummun muru on pihakuusen alla piilossa!

Mutta jotenkin minä nautinkin tästä! Täällä maalla asuessa ei eritäytyneisyys niin pahalta tunnu. Isossa pihassa riittää puuhaa ja ihan vaan katseltavaakin. Eläimet luovat päivärutiineja ja ruokaa on kaapit väärällään. Ymmärrän kyllä ihmisten ahdistuneisuuden, mutta minua tämä ei ahdista yhtään! Elän niin kuin ikuista perjantaita! Joka päivä alkaa viikonloppu!

Osallistuin nallehaasteeseen laittamalla lehmäpehmoja
ikkunoihin.

Eihän niitä kukaan muu nää kuin me, mutta onhan ne
ihan söpösiä ikkunassa.

Makkarin ikkunaan laitoin Beiben Vilho -nallen, joka on
lähes 50 -vuotta vanha. 

Ajattelinkin laittaa tomaatinsiemeniä multaan. Olin suunnitellut, etten esikasvata juuri mitään tänä vuonna. Mutta kun ei tässä tiedä tuleeko kouluun menoa ollenkaan tänä keväänä, niin täytyy sitä elämää edes tänne meidän kemälle suunnitella.

Kärräsin viikonloppuna sontaa kasvihuoneeseen.

Ja Beiben kanssa nostettiin malja keväälle
valuttamallani koivunmahlalla.

Beibekin suunnitteli pitävänsä pari viikkoa kesälomaa nyt huhtikuussa. Ihmiset hamstrasivat kaappinsa täyteen ruokaa ja nyt ruokateollisuus seisoo, kun kukaan ei enään osta mitään.

Beiben kaatamasta koivunkannosta tuli luonnon oma taideteos,
kun siitä valunut mahla oli yön aikan jäätynyt.

Siitä hän jääkin sitten puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle. Kaipa hän sitten jaksaa taimiani kastella, jos minulle tulee kutsu kouluun.

Pappa lukee Kuukunalle satua lentävästä lehmästä! <3

Nyt parina päivänä minulla on ollut hieman erilaisia rutiineja, koska tyttären perheen koira, Benja , on ollut meillä hoidossa. Kuukunalla oli sydänoperaatio Helsingissä ja koko perhe lähtivät erityksissä olevalle Uudellemaalle kolmeksi päiväksi. Tätä kirjoittaessani operaatio on onnistuneesti ohi!

Aina pitää istua jalan päällä!

Tämäkin on sellainen asia, että olen todella onnellinen tästä koronatilanteesta ja siitä, että se mahdollistaa sen, että voin olla kotona ja avuksi.

Maanantaiaamuna kello 5.45 aamulla oli näin valoisaa!

Benjan meillä olo ei ole ongelmatonta. Meidän Lakritsa -kissa ja Benja eivät tule yhtään toimeen. Siis ei yhtään! Ne tappavat varmaan toisensa, jos sellainen tilanne on mahdollista.

Pikkuisen on ollut raskasta!
Vaikka kuvat eläimistä näyttävät idyllisiltä, silti niiden takana on se totuus, että pitää olla varuillaan koko ajan ja tiedostaa mikä elukka on missäkin. Mutta kyllä tässä pärjätään! Kun vaan itsellä ei ote herpaannu.

Olin aikeissa alkaa rullailemaan selkääni ja  tullessani olohuoneeseen,
näkymä oli tämä. Hetken mietin, että kummalla "rullalla" pääsis
parempiin tuloksiin!

Ulkoilun, opiskelun ja elukkahommien lisäksi olen yrittänyt tehdä ruokasuunnitelmia, jotta saataisiin viime satokauden aikana kerättyjä varastoja tyhjennettyä. Kohta saadaan varmaan yksi pakastin pois päältä!


Olen kyllä nauttinut siitä, että olen saanut olla paljon Beiben kanssa. Hänellä oli talviloma, pari vanhenemiseen liittyvää vapaata ja tälläkin viikolla taas yksi vapaa. Koska töitä on niin vähän. Meillä ei onneksi ainakaan vielä ole taloudellisesti vaikeuksia. Minä saan kuntoutusrahaa ja sitä ei ainakaan vielä olla laittamassa katkolle. Sitten voidaankin olla hieman pulassa, jos se katkaistaan ja Beibe jää vuorotteluvapaa korvauksen varaan. Mutta se on sen ajan murhe! Minulla ei ole enään nykyään tapana murehtia sellaisia asioita, mitä ei edes välttämättä tule tapahtumaan.

Viime viikolla syntyneet pässipojat!

Onhan meillä täällä ollut vauvatapahtumiakin. Kani sai poikaset reilu pari viikkoa sitten ja viime viikolla Tippi -lammas sai kolme pässikaritsaa. Täytyy varmaan jossain vaiheessa tehdä ihan oma postaus eläinvauvoista!

Etäopiskelupäivän lounas!

Täytyy nyt vaan jatkaa ulkoilua ja liikkumista, kun siihen kerrankin on mahdollisuus ja aikaa. Niskat ja selkä on kieltämättä koko ajan jumissa tästä koneella istumisesta tai seisomisesta. Lisäksi tulee syötyä niin hyvin, että pylly leviää entisestäänkin. Jokuhan jossain mainitsi, että tää korona tekee meistä lihavia! ='D

Oo nyt näitten kanssa lenkillä, kun ovat koko ajan menossa eri suuntiin!

Mitä Sinulle kuuluu? Ahdistaako vai onko mieli iloinen? Vaikuttaako korona elämääsi? Olisi kiva kuulla ja jakaa kokemuksia tästä ajasta!

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Luonnon helmassa: Anni Rapinojan näyttely Hämeenlinnan taidemuseossa.




Tytär jäi kolmisen viikkoa sitten virallisesti äitiyslomalle ja minä satuin olemaan kotona opinnoiltani. Niinpä päätettiin tehdä jotain yhdessä juhlistaaksemme äippäloman alkua.




Minä ehdotin, että lähtisimme käymään Hämeenlinnan Taidemuseossa . Minäkään en ahkerana museokävijänä ollut koskaan siellä ennen käynyt. Tytär ei nyt ihan hirveästi museoissa välitä käydä, mutta nyt oli tarjolla mielenkiintoinen näyttely.




Näyttely on Anni Rapinojan Luonnon helmassa. Taiteilija tekee upeita teoksia luonnon materiaaleista.


Lepän kävyistä tehty hattu

Kenkiin oli käytetty puolukan ja juolukan lehtiä.

Takana olevissa kengissä ja laukuissa materiaalina oli
pajunkissat.

Takki oli järvikaislan höytyviä.

Minua varsinkin näyttely kiinnosti ihan valtavasti! Itsekin keräilen kaikenlaista luonnosta. Tosin en kyllä ikinä meinaa keksiä mitä keräämistäni risuista ja kävyistä tekisin. Minulta puuttuu se taiteilijan näkemys!

Tyttären olisi tehnyt mieli puhaltaa laatikkoon! ='D



Yhdessä näyttelyhuoneessa oli kolme seinällistä hyllyjä, missä oli laatikoita täynnä kaikenlaista luonnosta kerättyä materiaalia. Alkoi naurattamaan, kun minullakin on kahdessa kaapissa vaikka mitä! Mutta ei kyllä tälläisiä määriä ja näin siististi arkistoituina.

Purkeissa on hirven papanoita ja muidenkin eläinten sellaisia.
Niitä minä en ole sentäs keräillyt. Vielä...

Puolikkaita hasselpähkinöitä.
Anni Rapinoja todellakin käyttää teoksissaan jopa eläinten jätöksiä! Hirven-, peuran- ja jäniksenpapanoista tehtyä taidetta oli monta teosta esillä.

Eipä uskoisi tämän...

... ja näiden olevan pa..aa!

Teoksia oli tehty myös jäkälästä, sammaleesta ja kävyistä. Yhdessä huoneessa oli luista ja kalloista tehtyjä teoksia. Tytär sanoikin, että nyt äiti tunsi olonsa kodikkaaksi!








Anni Rapinoja mainitsi joka teoksen nimen lisäksi, mikä luonnon elementti oli hänen työtoverinsa. Eli noissa luuteoksissakin hänen työtoverinsa oli hirvi.

Yksi videoteos vaati 3D -laseja.

Yksi huone oli sellainen, että siellä oli isoja lattiatyynyjä, millä sai pötkötellä. Seiniin heijastui kuvia suomalaisesta metsästä eri vuodenaikoina. Humiseva musiikki soi huoneessa.

<3

Mummu heittäytyi oikei rennoksi!

Tässä olisi voinut maata vaikka kuinka kauan!

Nauratti, kun noin 15 minuutin pötköttelyn jälkeen
tyttären aktiivisuusranneke näytti stressaantunutta!


Minä pidin kovasti näyttelystä ja tytärkin ihan viihtyi. Sanoi että oli ihan jees, kun hänen mielestään näyttelystä ymmärsi jotain. Oli kiva, kun ehdittiin se yhdessä näkemään ennen koronarajoituksia.

Nythän valitettavasti museot ovat kiinni hallituksen päätöksestä. Mutta toivottavasti koronakaaos hellittää ja mahdollisimman moni ehtii vielä nähdä tämän näyttelyn. Sehän olisi nähtävillä 10.5. asti.
Instassa kyllä väläyteltiin, että Hämeenlinnan taidemuseo on tekemässä näyttelystä virtuaalikierroksia. Käypä katsomassa tietoa niistä heidän nettisivuiltaan!

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Kuukuna kokkaa: Suklaamousse avocadosta ja banaanista



Olen muutaman kerran tehnyt terveellistä suklaamoussea. Ensimmäisen kerran tein sitä pelkästä avocadosta. Maistui kyllä ihan liian terveelliselle ja vihreälle. Se vihreän maku on kamala!



Sitten seuraavalla kerralla laitoin joukkoon erittäin kypsän banaanin ja johan maku jalostui! Eikä bansku maistunut liikaa.


Poika on epäileväinen tästä herkusta jo heti valmistuksen
alkuvaiheessa!

Taas tuli mummulle mieleen, että tämähän olisi sellainen herkku, mitä voisi Kuukunan kanssa tehdä. Helppo, nopea ja yksinkertainen ohje!

Mummu kuitenkin hoiti soseuttamishomman, koska poika
pelkäsi sauvasekoittimen ääntä.
Suklaamousseen ei tule montaa ainetta. Kypsiä avocadoja, kypsä banaani, kaakaojauhetta, jotain muumaitoa, hunajaa ja vaniljasokeria/-uutetta/-jauhetta.

Nätti herkku mansikoiden ja passionhedelmän kera!




SUKLAAMOUSSE AVOCADOSTA JA BANAANISTA


  • 2 kypsää avocadoa
  • 1 kypsä banaani
  • 0,75 dl kaakaojauhetta (VanHouten tai vastaava)
  • 0,5-1 dl muumaitoa tai tavallista maitoa
  • 1 rlk hunajaa
  • 2 tl vaniljasokeria(tai -jauhetta/uutetta)
Lisäksi:
  • marjoja, hedelmälohkoja, -soseita tms.

Lusikoi kypsät avocadot kuoristaan ja poista kivet. Kuori ja paloittele banaani ja laita se avocadon kanssa kulhoon.
Lisää kulhoon muut aineet maitoa lukuunottamatta. Aloita soseutus sauvasekoittimella ja lisää maitoa sen mukaan, millaisen koostumuksen haluat. Moussen kuitenkin olisi tarkoitus olla lusikoitavaa.

Soseuta mousse huolella tasaiseksi ja lusikoi se tarjoilumaljoihin. Laita lisukkeeksi haluamiasi hedelmiä, marjoja yms. Olemme syöneet tätä myös appelsiinifileiden kanssa ja tämä yhdistelmä toimi hyvin!





No, itse kokkihan ei ollut sitten yhtään vakuuttunut tästä herkusta. Hän ei suostunut edes maistamaan!




Mutta ei se mitään! Pääasiahan taas oli mukava kokkaileminen!