Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. marraskuuta 2022

Päiväreissu "etelään"

 

Joskus sitä löytää itsensä seisomasta 
maissia syövän pandan vierestä!

Tyttärellä on viikon loma ja olimme suunnitelleet käyvämme jossain pienellä päivän reissulla kahdestaan. Ilman lapsia!

Toinen toistaan herkullisemman näköisiä munkkeja!

Yksi paikka missä minä olen aina halunnut lähteä käymään, on elämystavaratalo Kasvihuoneilmiö. Olen nähnyt siitä monia blogipostauksia ja seuraan heidän instatiliään. Olen myöskin kuullut sen olevan hyvin erikoinen paikka. Joten sinne siis kohdistimme auton nokan!

Todella herkullinen kana-pekonitortilla ja 
bataattiranskalaiset.
Koska matkamme kulki Loimaan ohi, oli ihan pakollinen pysähdys tehtävä sinne ja lounastaa Munkkiksella .
Minun on pitänyt lähteä siellä käymään ihan varta vastenkin. Mutta jossain vaiheessa se oli niin suosittu paikka, että heidän herkkumunkkejaan tultiin jopa jonottamaan. Munkit loppuivat joka päivä kesken, ennen virallista sulkemisaikaa.

Voi nam!

Tytär oli käynyt Munkkiksella kaverinsa kanssa ja kehui munkkeja herkullisiksi. Ja nyt alkuhuuman pitkät jonot olivat jo historiaa ja me olimme ainoat asiakkaat paikassa. 
Koska olimme nälkäisiä, tilasimme heidän listaltaan ruuat. Minä nautin kana-pekonitortillan bataattiranuilla herkkulisukkeineen ja tytär otti kanakorin. Molemmat ruuat olivat tosi hyvät!
Olimme ruuista niin ähkyt, että ostimme munkkeja mukaan kotiin viemisiksi. Minä kaksi erilaista ja tytär neljä. Voin kertoa, että oli hieman valinnan vaikeutta!
Kiva ja erilainen, pieni paikka erittäin mukavalla ja hyvällä palvelulla!

Tällaista valkohaita olisin voinut harkita jopa
hankkivani, jos olisi "hieman" isompi koti!

Mahat pinkeinä lähdettiin ajamaan kohti Kasvihuoneilmiötä. Google Mapsi ohjasi meitä jotain pikkuisia sorateitä ja jossain vaiheessa iski hieman epäilyskin, että ollaankohan ihan oikealla suunnalla. Mutta kummasti taas kerran löydettiin perille!


Olin jotenkin kuvitellut paikan hieman erilaiseksi ulkoapäin. Nuhjaantuneen näköinen varastorakennus, vierellään iso kasvihuone. Paikka oli ihan ison valtatien kupeessa. 
Päivä jolloin olimme liikkeellä, oli erittäin sumuinen ja harmaan nuhjuinen. Se ehkä vielä lisäsi näkymän rytöisyyttä.

Farmaripatsas lehmäpatsaineen. Kuka tarvitsee?
Enivan?

Mutta joo. kuulemani huhut kyllä pitivät paikkansa. Paikka oli todella erikoinen. Emme koskaan olleet käyneet vastaavassa. Emme oikein tienneet, oliko erikoisuus hyvä vai paha!

Kuninkaallinen kattaus!

Koristekana
Koko paikka oli täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä tavaroita. Juuri sellaisia, mitä luulet tarvitsevasi, mutta et kuitenkaan tarvi.
Puutarhapatsaita oli ihan kaikkeen makuun! Valtavan kokoisista, ihan pieniin. Ja niin muuten oli sisustuspatsaitakin!
Kasvihuoneen puoli oli mielestäni hieman nukkavieru. Pölyä oli hieman pinnoilla ja katossa kiipeilevien kasvien päällä. Muutenkin siellä oli hämärää, mutta ehkä se olikin tarkoitus. Luoda viidakkomaista tunnelmaa, tai jotain.


Tavara oli pääsääntöisesti sellaista uutta-vanhaa. Ja hirmu kallista! Meille tuli mieleen parikin asiaa paikasta. Minä heti mietin sitä, että kuinka valtavasti tämän paikan yrittäjällä on rahaa kiinni näin suuressa varastossa tavaraa. Yhdessä mietimme, että Kasvihuoneilmiö on enemmänkin sellainen ihmettely ja katselupaikka, kuin paikka jossa tehdään ostoksia.


Heidän nettisivuillaan mainostettiin kovasti joulua. Mutta aikas suppeasti kuitenkin oli joulukoristeita tarjolla. Minä tykkään ostaa joka vuosi uusia kuusenkoristeita ja ajattelin täältä löytäväni jotain erikoisia. Mutta enpä sitten löytänyt.

Tytär himoitsi tällaisia koira/kissan sohvia.


Luonnollisen kokoinen roomalainen sotilas...


Meidän hankinnat Kasvihuoneilmiöstä jäivät pieniksi. Tytär osti kanirasian ja minä pupupalapelin. Molempien hankinnat menevät eräälle pienelle tytölle, joka rakastaa pupuja.

Paperinuket olivat ihania ja toivat oman
lapsuuden mieleen.

Samoin kiiltokuvat. Meinasin ostaa nämä
vihannekset!

Koska olimme vieläkin ihan tupaten täynnä lounaastamme, joimme vain kahvit Kasvihuoneilmiössä. Tarjolla olisi ollut munkkeja, muffineita ja muutakin kastettavaa.

Mites olisi tällainen tarjoilija-pariskunta?

Kahvin jälkeen lähdimme takaisin kotia kohti. Mapsi ohjasi meitä nyt hieman eri reittiä takaisin. Mutta pääasia oli, että Urjala oli matkan varrella ja Makeistukussahan piti käydä tekemässä namiostoksia.


Munkkiksessa oli kiva poiketa. Kasvihuoneilmiö oli odotukseeni nähden pettymys. Mutta parastahan oli tyttären kanssa vietetty aika ja meillä oli kiva reissu kahdestaan.

Ja vaikka ostokset jäivät maltillisiksi, otatin kuvan itsestäni poliisikameralla. Jään odottelemaan, kuinka hintava kuva siitä tuli!

Tämmöiset herkkumunkit lähti minun matkaani.
Beibe oli iltavuorossa ja täytyy myöntää, että
en meinannut malttaa odottaa häntä kotiin yhdessä
maistelemaan munkkeja.

Onko Sinulle Munkkis ja/tai Kasvihuoneilmiö tuttuja paikkoja?

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Murut mummulassa, kaktusten joukkotuho, kipeä kohtaaminen jäisen maan kanssa ja muita lomatouhuja!

 

Karitsat kasvavat hurjaa vauhtia!


Onpas ollut mukava ja tapahtumarikas loma! On ollut mukavaa touhuamista ja sitten sitä vähemmän mukavaa. Kai se on sitä elämän tasapainon säilyttämistä!

Minulla ei ollut mitään sen erikoisempia lomasuunnitelmia, kuin että murut tulisivat pariksi päiväksi mummulaan. Muuten ihan kotona oleskelua ja lepäilyä. 


Poikkesin kasvihuonneellakin purkkeja hakemassa.



Tytär ja vävy toivatkin Ompun ja Kuukunan sunnuntai-iltapäivästä meille. Pikkuisen jännitettiin, miten Omppu suhtautuu tälläiseen yökyläilyyn, koska hän on niin äitinsä perään. Meillä likka ei ole ollut yötä kuin kerran aikaisemmin ilman vanhempiaan. Lisäjännää toi vielä se, että Omppu oli hieman nuhainen. Ei kuumetta, yskää tai muutakaan, mutta nenä oli tukossa. Joten saattoi olla vähän kränää tiedossa!

Kuukunahan on jo "grand old man" mummulassa oleilun suhteen. Hänen kanssaa ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia nukkumisien suhteen, eikä oikeastaan muutenkaan. Kunhan vain mummun kunto kestää vilkkaan pojan kanssa olemisen!


Mauri kiinnostaa Omppua kovasti.

Ilmeisesti kiinnostus on molemmin puoleista!


Muksut olivat meillä sunnuntaista tiistai-iltaan. Ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Omppukin nukkui tosi hyvin tukkoisuudestaan huolimatta. Hieman maanantaiaamuna tirautettiin kyyneltä, kun heti aamusta olikin mummun naama vastassa, eikä äidin.

Muutenkin lapset ovat jotenkin sellaisia vieraskoreita meidän kanssa. Kyllähän he kiukuttelevatkin, mutta eivät samalla lailla, kuin vanhemmilleen. 

Itseäni hieman jännitti, miten pärjään kahden pienen lapsen kanssa. Minähän olen siis vain yhden lapsen äiti ja pikkulapsiajoista on kohta 26 vuotta. Beibe oli töissä päivät, joten olin yksin näiden mussukoiden kanssa. Mutta ihan hyvin pärjäsin nämä muutamat päivät. Jopa ulkoiltiinkin aamupäivisin ja sain elukat hoidettua. 

Olin sen verran varautunut, että olin tehnyt ruuat valmiiksi. Helppoa oli vaan lämmittää makaronilaatikkoa ja sosekeittoa, kun ruokailun aika oli. Omppukin syö jo lähes kaikkea, niin se helpottaa ruoka-asioita.

Tosin, tiistaina sanoin Beibelle, kun hän tuli töistä kotiin, että pari päivää vielä, niin meikäläiseltä alkaisi pakka hajoamaan! ='D


Leipää nassuun!

Kahvia, kaakaota ja keksiä ulkona.

Omppu tykkää pensasmustikoista.


Mitään ihmeellisyyksiä ei muksujen kanssa touhuttu. Ihan normielämää leikkien, ulkoillen ja päikkäreitä nukkuen. Kuukuna on innostunut palapelien kokoamisesta ja onkin ihan haka siinä hommassa. Äitinsä vanhoja dinosauruspalapelejä kootessa meni tovi jos toinenkin.

Kuukunalla oli mukana pussi "mamee" eli namia ja hän halusi, että katsotaan jokin elokuva karkkia syöden. Katsottiinkin dinoleffoja, sekä vähän aikaa Lemmikkien salainen elämä 2:sta.

Omppu tykkää leikkiä tosi paljon yksisteen ja viihtyy hyvin mummulan lelujen kanssa. Kyllä lapset keskenäänkin touhuavat, mutta meinaa vähän kinaa tulla. Kuukunalle on vaikeaa joutua jakamaan mummulan leluja siskon kanssa. Tästä asiasta keskusteltiin pojan kanssa. Ei ole isoveljen virka aina niin helppoa!


Kirpparilta ostettu Autot -palapeli.


Hiekoituspartio!

Kuukuna vaihtaa mönkkäriin rengasta papan kanssa.

Kodalla makkaranpaistossa.

Dinotassut on yksi suosikkipiirretyistä.

Lammasvauvoja katsomassa.

Ihmeteltiin rusakon ja kauriin kakkoja lintulaudan alla.


Tiistaina leivottiin Kuukunan kanssa kääretorttu, koska muksujen isällä oli syntymäpäivä. Illalla hörpättiin torttukaffeet, kun vanhemmat tulivat muksuja hakemaan kotiin. Kyllä meinaan pirtti hiljeni, kun jäätiin taas Beiben kanssa kahden!


Hyvin sujuu käärärin teko!

Tarkkaa banaanin viipaleiden asettelua.


Huomasin jokin aikaa sitten, että kaktuksiini oli ilmestynyt sellaista valkoista töhnää. Joissain kaktuksissa sitä olikin jo aikas paljon ikkunan puolella kasvia ja en sen vuoksi sitä ollut huomannutkaan.

Monissa kaktuksissa on piikkien juurella jo itsessään sellaista valkoista nöyhtää, joten en ollut kiinnittänyt heti nöyhdän lisääntymiseen huomiota. Vasta sitten tajusin asian, kun joiden osalta peli oli menetetty. Kaktuksemme oli joutuneet villakilpikirvojen hyökkäyksen kohteeksi!

Monta pienistä kaktuksistani olikin jo ehtinyt niin huonoon kuntoon, että niitä en pystynyt enään auttamaan. Mutta joitakin vielä toivottavasti pystyin pelastamaan.


Hirvittävä villakirvainvaasio!

Niitä pirulaisia oli ruukuissa ja niiden allakin!

Kun niitä ruiskutti vedellä, niistä tuli vihreitä!


Näiden valkoista pumpulia muistuttavien pirulaisten hävittäminen onkin kova homma ja siinä saa urakoida ihan huolella kaktuksia puhdistaen, multaa vaihtaen ja ruukkuja pesten. Onneksi netistä löytyy hyviä ohjeita torjunthommiin. Esimerkiksi täältä löytyy lyhyet ja ytimekkäät toimintaohjeet. Sarin puutarhat -blogista löysin vinkin, että vähenevän kuun aikaan on hyvä tehdä torjunta, joten aika myrkyttää nuo pirulaiset olikin parempi, kuin tiesinkään.


Pestyt ja myrkytetyt kaverit puhtaissa mullissa ja purkeissa.

Etualan tyräkki oli puhdas, samoin lehtikaktukset.

Nämä pääsivät käsittelyyn!


Todellakin, käytin myrkkyä häätöön. Kun ensin olin pessyt kaktukset läpikotaisin. Koska meillä ei ole suihkua, sumutuspullolla pesin ja ihan mekaanisestikin poistin kirvoja. 

Kaktukset eivät vain ole niitä ihan kaikkein helpoimpia hoidettavia. Ne ei parastaan ymmärrä ja eivätkä piikkejään säästele tökkiessään reikiä hoitajansa käteen. 

Pesun jälkeen poistin multaa kaktuksista niin paljon kuin pystyin. Joihinkin vaihdoin uudet ruukut, mutta joihinkin laitoin vanhat ruukut, kunhan olin ne ensin pessyt hyvin ja huuhdellut tulikuumalla vedellä. Tämän jälkeen suihkutin niihin myrkkyä, jonka väitettiin tehoavan villakilpikirvoihin. Uusin myrkkysuihkuttelun parin päivän välein muutamaan otteeseen.

Nyt sitten tarkkaillaan silmä kovana, auttoiko tämä hävitys- ja torjuntaurakka. Harmittaa, etten huomannut reakoida asiaan aiemmin. Mutta turha kai tässä on jälkiviisastella. Tapahtui, mitä tapahtui ja nyt "kärsitään" seurauksista.


Aikas suihkuttelu oli, että sai kirvat pestyä!


Villakilpikirvahan on sellainen otus, mikä viihtyy kovalehtisillä ja -pintaisilla kasveilla. Mietinkin sellaista, että olen tainnut tahattomasti aiheuttaa itse tämän kirvainvaasion kasveillani. Meillähän ei ole, yhtä kituvaa kultaköynnöstä lukuunottamatta, mitään muita sisäkasveja, kuin juurikin sellaisia, millä tuollaiset kirvanpirulaiset viihtyisivät. 

Meillä on ihan perinteisiä "piikkikaktuksia" ja lehtikaktuksia, yksi perhosorkidea ja erilaisia anopinkieliä, sekä yksi palmuvehka. Kaikki villakilpikirvan herkkuja! 

Eli meidän sisällä oleva luonto on liian yksipuolinen. Samoja lajeja, monta kappaletta kutakin. Ehkä pitäisi kiinnittää huomiota enemmänkin myös sisätilojen luonnon monimuotoisuuteen!


Edessä uusi anopinhammas!


Torstaina lähdin käymään pitkästä aikaa yhdellä lempikirpputoreistani. Kirpputori Outolintu Kangasalla on sellainen kohtuullisen pieni kirppis, jonka jaksaa kiertää keskittyneenä. Siellä on myös paljon hyväntekeväisyyspöytiä, joten kierrättämällä tavaraa voi samalla auttaa erilaisia tahoja.

Tein jälleen hyviä löytöjä! Itselleni löysin anopinhampaan ja pussillisen puuhelmiä. Kuukunalle löysin dinosauruspalapelin, dinomuistipelin ja palomiessatukirjan.

Palapeliä hieman mietiskeltiin myyjän kanssa, että onko liian hurja ja pelkääkö Kuukuna sitä. Mutta koska hinta oli vain 0,50 e, otin riskin.


Hyvät kirppislöydöt!


Meidän oli tarkoitus tyttären ja murujen kanssa lähteä katsastamaan juuri auennut Kirkkoharjun näkötornin kahvila , joten kirppistelyni jälkeen suuntasin kohti tyttären kotia. Matkani tyssäsi muutama metri ennen tyttären kotiovea, kun otin kivuliasta kokovartalokontaktia jäisen pihatien kanssa. Marketta vs. jäätikkö, hävisin tuskallisesti 6-0. 

Polvi ja kyynärpää voittoisesti lipesin vauhdilla jäähän. Kaatuessani toivoin särähtävän äänen kuulessani, sen kuuluvan taskussa olevasta kännykästäni, eikä kyynärpäästäni. Kerrankin toivomus toteutui ja puhelimeni näyttöön tuli särö. Onneksi luuri on vakuutettu!

Sattu niin maan pirusti ja oli pakko istua maassa hetken verran ja kuulostella kroppaa, että menikö mitään minusta rikki. Siinä samalla luettelin kaikki mahdolliset osaamani voimasanat ja ihmisen alapään anatomian. Ihan tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta!


Ei olekkaan pizzapolvea ollut vuosiin!

Käsi näyttää jotenkin hassun epämuodostuneelta!


Haavojani nuollen, konkkasin tyttärelle. Vaikka olisi tehnyt mieli itkeä, piti sisälle mennä hiljaa, koska Omppu nukkui vaunussa tuulikaapissa. Voi tuska!

Tytär tulistui kovasti, kun äitä oli sattunut ja pisti isännöitsijälle tulikivenkatkuista viestiä pihatien hiekoittamattomuudesta. Kuukuna "maalasi" tapahtumien kulkua, että "Häly, häly! Ii-uu -auto ja paloset olisivat tulleet mummua auttamaan ja amputantti olisi vienyt mummun sairaalaan".

Niin ihanaa kuin varmaan pojalle olisi ollut moinen elämys, että hälytysajoneuvot olisivat saapuneet ihan omaan pihaan ja pojan sankarit "paloset" eli palomiehet olisivat auttaneet mummua, niin mummu itse on kyllä ihan tyytyväinen, ettei näin pitkälle tapahtumissa tarvinnut mennä. Ihan tarpeeksi kipiää otti ja ruhjeita tuli omiin tarpeisiin kyllä. 

Polvi turposi ja sai mukavat asfaltti-ihottumat. Kyynärvarsi ja sääri ovat mustelmilla ja jopa vatsassa on muutama mustelma. Löin oikean kämmeneni ulkosyrjän karateiskumaisesti jäähän. Ei haljennut jää, mutta ei onneksi käsikään. Se turposi kyllä ihan reilusti ja mustui. 

 Joka lihas on ollut niin pirun kipeä ja jäykkä, että liikkuminen on ollut tuskallista. Varsinkin niska ja käsien ojentajat ovat olleet kuin jonkin rääkki kuntosalitreenin jäljiltä. Naurettiinkin kotona, että tässäkö treenivaihtoehto niille, jotka harmittelevat kuntosalien sulkua näin k-aikana. Ei muuta kuin heittäytymään kovalla vauhdilla jäiseen maahan, niin saa "mukavat" lihaskivut!

Onneksi oli ostettuna tuo palapeli. Kuukunan kanssa sitä tein monta kertaa ja samalla tuli pidettyä ruhjeissa lumella täytettyä kylmäpussia. Ilman tuota palapelin kokoamista, en olisi ehkä malttanut vaurioissa niin kauan kylmää pitää. Se auttoi varmasti vaurioiden turvotukseen.

Nyt muutamia päiviä sen jälkeen, kun vedin ns. "ukemit" jäätikölle, voin varovaisesti todeta, että suojelusenkeli oli taas matkassa mukana. Tuntuu siltä, että ruhjeilla ja mustelmilla pääsin, eikä isompia vaurioita tainnut tulla. Ei edes vaatteet menneet rikki, vaikka iho niinden alla oli verillä!

Pirullisia vaan nämä tälläiset jutut, kun niistä saattaa tulla ajan päästä jotain. Mutta jään seurailemaan tilannetta!


Onneksi ei ollut liian pelottava dinopalapeli!


Kun isännöitsijä oli seuraavana päivänä laittanut likalle viestiä, hän väitti että pihatie oli kyllä hiekoitettu hyvin. Tytär laittoi kuvan siitä hänelle takaisin. Nykyään on kyllä turha alkaa väittämään mitään, koska kaikilla on kännykät millä kuvata.

Pari tuntia tämän jälkeen, oli huoltoyhtiön traktori käynyt hiekoittamassa. Kuukuna oli sanonut äidilleen, että nyt mummu voi tulla niin, ettei mummua satu ja me voidaan lähteä kahville. <3 Voi muru! No, kahville mennään ensi viikolla sitten paremmalla onnella toivottavasti! 


Näyttääkö teistä kovin hyvin soritetulta?


Koska kaatumisessa ei ilmeisesti sattunut tarpeeksi paljon, lähdin perjantaiaamuna Beiben seuraksi Pajulanjärvelle pilkille. Beibe sai loppuviikon pekkasiksi, joten oli ihan mukava viettää aikaa kahdestaan.

Keho oli tosi kipeä ja ajattelin vanhaa sanontaa "liike on lääke". Mutta taisin kyllä tulla vain entistä kipeämmäksi!

Jäällä oli tosi liukasta! Vaikka minulla oli kengissäni jäänastat, silti lipsutteli jalka alta vähän väliä. Sanoinkin Beibelle, että menee omaa vauhtia ja minä tulen sitten perässä miten taidan. 


Kaunis auringonpaiste, mutta tosi kylmä viima kävi!


Toisaalta olinkin ajatellut, että minun pilkkireissun pääpaino olisikin ollut repun eväissä. Mentiinkin saareen ja minä hoitelin nuotion, sekä makkaran paiston. Ei sen puoleen, eipä kala ollut syönnilläkään!

Olin kyllä tosi poikki ja kipeä tämän pilkkireissun jälkeen. Tuli kuitenkin kolmisen kilometriä liukasteltua jäällä. Mutta kivaa oli ja tulipahan oltua ulkona!

Mä rakastan ryynimakkaraa!

Cafe Metsä!<3


Lauantaina murut tulivat taas äitinsä kanssa meille päiväksi, kun vävy ja Beibe lähtivät kahdestaan pilkille. Päivä meni kivasti ja nopeasti! Taas koottiin palapelejä ja nukuttiin päikkäreitä. Kuukunan kanssa pilkottiin banaania pakastimeen ja illalla tehtiin banaanijädee. 


Kerrankin oli jotain voiveitsellä pilkottavaa!


Ei ihan niin hienoja ilmoja ollut, mitä luvattiin. Tätä postausta kirjoittaessani, lunta sataa kovalla viimalla ihan vaakatasossa. Ensin kyllä säätiedotuksessa luvattiin ihan pelkkää aurinkoa tälle päivälle. 

Mutta kiva loma oli kaikesta huolimatta! Kyllä sitä näköjään sattuu ja tapahtuu ilman suunnitelmiakin. Varsinkin sattuu! 

Sain kuitenkin heittäydyttyä lomamoodiin ja paria pientä puhelua lukuunottamatta, en koulutehtäviä ja ensi viikon näyttöä tehnyt, enkä suunnitellut. Ihan hyvä näin!

Ensi viikko on sitten tiukkaa näyttösuunnitelman tekoa ja loppuviikosta sen toteuttamista. Koulu on etänä, mutta onneksi näytön suorittaminen onnistuu.

Iskä pilkkimä iso ahven!


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja lomaa niille, jolla sellainen alkaa!


Pappa osti Kuukunalle hieman järeämmän mönkkärin!