Jotenkin raskas marraskuu!

Marraskuu on ohi ja jotenkin tänäkin vuonna se on ollut raskas. Siis mitään erityisen vakavaa tai surullista ei ole tapahtunut! Ihan vain ehkä normaalia kiireisempää elämää ja sairastelua. Normaalia marraskuun "masennusta", kun vertaa vaikka viime vuoteen, joka oli ihan oikeasti minulle yksi elämäni raskaimmista.

Näytän joltain Star Wars -hahmolta, vaikka naisen
pitäisi olla kauneimmillaan saunan jälkeen!

Marraskuussa kaikkia väsyttää! Makean himo on valtava ja mikään uni ei riitä. Kaikki asiat ärsyttävät. Flunssaviirukset väijyvät joka nurkan takana ja oven kahvoissa. Kura ja räkä lentää!

Mutta tämähän on kai ihan normaalia. Valon puute ja kylmyys saavat ihmisessä aikaan tälläisiä. Se on sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Sisäinen kello menee sekaisin, unen laatu kärsiin ja väsymys aiheuttaa makeanhimoa.
Marraskuun alussa uutisoitiin, kuinka ulkomailta tulleita opiskelijoita valmennettiin tulevaa kaamosta vastaan. Aurinkoisista maista tuleville tälläinen pimeys saattaa aiheuttaa vielä suurempia oireita, kuin meille synkille suomalaisille.

Laivalle menossa... no, ei vaiskaan. 

Kävin isäni kanssa Tays:ssa keuhkopolilla.

Marraskuu on kuoleman kuukausi. Sanat marras, marta, tarkoittaa kuolemaa ja kuolevaa ihmistä. Kuolleiden kasvien peittämä maa on martaana ja kuolleita kasveja kutsutaan martaiksi. Hyvin kuvaavaa tälle vuodenajalle, eikö?

Tuntuu, ettei koko marraskuun aikana ole tapahtunut yhtään mitään! Miksi silti väsyttää ja olo on ihan voimaton?
Sitten kun selasin kalenteriani, se on ollut ihan täynnä! Melkein joka päivälle on ollut jotain. Opiskelujen suhteen on ollut kaikenlaista häppeninkiä tai koulutusta. Sitten vielä vielä sovittuja menoja ja muuten vain kaikkea harrastelua.

Autossa kulkee koko ajan kaikkea merkillistä koulukamaa!

Koska olen kova likka kuvaamaan kaikkea, kännykän valokuvakansio on hyvä päiväkirja katsella, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Ei voi syyttää pelkkää kuoleman kuukautta, vaan kyllä tässä on tullut aikas lailla puuhailtua. Ei ihme, että väsyttää!

Munakas munatkin muodostivat ihmettelevän hymiön.

Kuukunasta on tullut kova poika auttamaan
ruuanlaitossa! <3

Opiskelujen suhteen on ollut projektien- ja tapahtumien suunnittelua. Olemme käyneet myös keräilemässä kranssiaineksia ja samalla opetelleet oikeanlaisia, luontoa säästäviä keruutapoja. Kransseja tehtiin jopa muutamia myytäväksi pariin eri tapahtumapäivään.
Jonkin verran olemme miettineet mahdollisia kohteita yritysvierailuille. Meidän pitäisi päästä näkemään tuotantotiloja, missä oikeasti toimitaan ammattimaisesti, jotta pystyisimme hahmottamaan, miten me voisimme koululla näin tehdä.

Meikä teki tän!

Meillä oli myös pakollinen kahden päivän ensiapukurssi. Se oli kyllä hauskaa! Harjoittelimme toisillamme sidosten tekoa ja ensiavun antamista. Saimme myös opetella sydäniskurin käyttöä, mutta sitä tehtiin kyllä nukella.

"Hän" jäi henkiin!

Lisäksi meillä oli näyteltyjä onnettomuustilanteita. Naurettiin ihan vedet silmissä ja pissat housuissa! Millaisia näyttelijälahjakkuuksia maailma onkaan meissä menettänyt!
Oli autokolareita, missä rattijuopumustapauksia, rattiraivon vallassa räyhääviä, shokissa olevia ja muuten vain eri tavoin loukkaantuneita.
Pääsimme myös "pelastamaan" luokkatovereitamme tukehtumiselta ja epilepsiakohtaukselta. Kirveellä poikki hakattua sormea etsittiin ja viilto- ja palohaavoja paikattiin.
Täytyy sanoa, että näin onnettomuustilanteita harjoitellen, oli mielekästä opetella ensiaputaitoja. Toinen osa kurssia on keväällä ja se saatetaan toteuttaa maastossa leiriolosuhteissa. Saas nähdä, kuinka moni meistä siitä "selviytyy"!

Paineside päässä

Lavastettu tilanne, missä mökkiläinen on pilkkonut kirveellä
saunaklapeja ja sormi on irtipoikki.

Kestävän kehityksen kässäkerho kokoontui ahkeraan marraskuun aikana. Tehtiin ensin itsellemme ja sitten pariin eri tapahtumaan myytävää. Mehiläisvahakääreitä, sytykeruusuja ja -hiiriä, kestohedelmäpusseja, kransseja, kestosiivousliinoja ja kangaskasseja valmistui isot määrät.
Niitä oli myynnissä KeKe -päivän vaihtotorilla, minkä muutamat meidän luokkalaiset järkkäsivät. Päivän tarkoituksena oli vaihtaa itselle tarpeetontonta tavaraa ja löytää itselleen jotain sellaista, mitä tarvitsee. Kaikki tavara liikkui vaihtotorilla ilman rahaa ja loput mitkä eivät löytäneet uutta omistajaa, vietiin kierrätyskeskukseen. Minä löysin torilta Kuukunalle muutaman kirjan ja palapelin.

Kuukunalle luettavaa

Koululla vietettiin myös Kulmakivipäivää. Päivän tarkoituksena oli, että jokainen ala esittelee toimintaansa omissa toimipisteissään ja muut kiertäisivät niissä tutustumassa. Alat ovat olleet aikas vähän tekemisissä toistensa kanssa, joten tälläinen päivä oli kiva tapa tutustua. Kaikki saivat passit ja pisteistä sai kerätä leimoja niihin. Myös koulun ulkopuolisilla oli mahdollisuus käydä tutustumassa koulun toimintaan.

Kouluun "somisteita" seinälle!

Kaikilla muilla oli toiminnalliset pisteet, mutta luonto- ja ympäristöala lähti sille linjalle, että me kerrottiin projekteistamme ja mitä meidän koulutus pitää sisällään. Porukalla tuotiin kaikenlaista retkeilyyn ja luonnontuotteisiin liittyvää rekvisiittaa. Kahteen huoneeseen sisustettiin hienot kokonaisuudet meidän alan opiskelusta.

Luonto-ohjaajat tekivät oikein pienen leirin "nuotioineen" luokkahuoneen nurkkaan. Meillä luonnonvaratuottajilla oli hienosti sisustettu nurkkas toisessa huoneessa. Portaikossa oli valokuvanäyttely ja telkussa pyöri kuvia projekteistamme.
Porukkaa kävi paljon tutustumassa ja saimme hyvää palautetta esillelaitostamme.

Olen myös alkanut panostaa YTO -aineiden opiskeluun. Ajattelin, että näin talviaikaan ehtii näitä kieli, matikka ym. juttuja miettimään. Olenkin äidinkielen asioita opiskellut ja vähän näyttöjä suunnitellut ja toteuttanutkin.
Digikursseilla olen käynyt ja tenttinytkin huonolla menestyksellä. Tai, voi olla että läpäisin rimaa hipoen. Mutta ei voi tietää, ennen kuin tulokset tulevat.
Minusta vaan tuntuu, että minun opiskeluni tyssää tähän digiosaamiseen. Opetuksesta se ei ole kiinni. Ope on aivan mahtava ja luokkakavereiltakin olen saanut oppia. Mutta jotenkin vaan tuntuu, etten pysty! Helvetti, kun en mennyt kouluun digiosaamista opiskelemaan, vaan luontoalaa!

No, mitäs kotona sitten? Teurastuksia ollaan tehty ja jotenkin olen potenut teurastusväsymystäkin. Se on henkisen puolen lisäksi erittäin fyysistä puuhaa. Vaikka tätä touhua ollaan porukalla tehty, silti voimat on ollut lopussa.

 Kukkopojat laitettiin lihoiksi ja sulat keräsin talteen. Kukoista otin myös jalat jatkokäyttöä varten. Kaikenlaisia suunnitelmia on sulkien suhteen. Kuuluvathan nekin luonnonvaratuottajan alaan.

Kukkonuorikot olivat aikas komean kokoisia!

Kuukuna toi mummulle "kaa kaan", kun paloittelin
kukkoja. =D

Otin kukoista sulkia talteen.

Myös jalat menevät jatkojalostukseen.

Lampaita käytiin teurastamassa Beiben siskolla. Meidän pässipojat teurastettiin ja vietiin nahat parkkaamolle. Kolmen kuukauden jonot on parkitsemolla, joten ensi vuoden puolelle menee, ennen kuin taljat ovat valmiita.

Parkkaamolla oli hienoja taljoja valmiina.

On siinä lampaantalja poikineen!

Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan upeaa vanhaa navettaa. Se oli tehty
tuollaisista pyöreistä puista ja savesta.

Lihat vietiin purkitettaviksi. Koska pakastimet ovat täynnä, ajattelimme teettää pässien lihat täyssäilykkeeksi. Voi olla, että niitä livahtaa joulupaketteihinkin...

Konttilan lihaa! ='D

Kylmänä ei kyllä tiennyt yhtään mitä lihaa söi.

Lämmitettynä maistui miedosti lampaalle.

Remontti... argh! Sekin on ollut ihan leväällään koko syksyn. On tuntunut, että kaikki muu menee sen edelle. Beibe on käynyt metsällä ja minä olen tehnyt kaikkea muuta kivempaa.
Mutta, nyt alkaa näyttää ihan hyvältä ja ehkä saamme alkovin jouluksi valmiiksi. Jälkien siivoominen taitaa olla kuitenkin se isompi urakka, kuin itse remontti! Koko yläkerta on ollut ihan kaaoksen vallassa pitkän aikaa. Tämä pitkään jatkunut sekasorto itsessään on ollut tosi väsyttävää. Kun tavarat ovat ihan sekaisin ja ei pääse kunnolla siivoamaan. Huoh!

Sataset palaa!

Alkaa jo näyttää joltain!

Ollaan vuoron perään myös flunssailtu. Jatkuva kunnon alavireisyyskin syö voimia. Virusta toisen perään. Beibe nyt on vähän jänismetsällä yrittänyt käydä, mutta minä olen ollut koiran aamupissatuslenkkejä lukuun ottamatta ollut ihan liikkumaton. Hieman lihashuoltoa olen tehnyt, mutta siinä se sitten onkin ollut. Kaipaan kyllä ihan kunnon metsälenkkiä. Mutta on ehkä parempi odotella, että yskä ja räkäisyys helpottaa.

Lampikin on taas ihan piripintaan täynnä vettä!

Se hyvä puoli tässä kiireisyydessä on ollut, että pitkä ja pimeä kuukausi on mennyt ihan vilahtamalla. Monesti näihin aikoihin tuntuu, että aika on ihan pysähtynyt. Nyt ei ole meinannut kyydissä pysyä!

Luonnonvaratuottajaopiskelijalla luut korvissa ja
sulat päässä! Ja hirveet silmäpussit, sekä kuumetta!

Mietiskelin tätä marraskuun tarpeellisuutta. Ehkä onkin välttämätöntä, että syksyn ja talven välissä on tälläinen musta hetki. Aivot pääsevät resetoimaan kaiken menneen ja valmistautumaan tulevaan talveen oikein kunnolla.

Kaikkea sitä tulee koulussa tehtyä. Kuten sidottua perho!

Mä kuitenkin niin odotan tulevaa joululomaa! Nämä koululaisen lomat ovat ehkä paras juttu koko opiskelussa. Olen jo tyttäreltä ja vävyltä kysellet, ehtisikö Kuukuna vähän mummun kanssa touhuilemaan joululomalla. Se olisi parasta voimaantumista mitä voisin toivoa!

Pappa ja Kuukuna sytyttää tulia ulkosaunan vesipataan.

Mitenkäs Te muut selvisitte marraskuun synkkyydestä? Ottiko voimille vai menikö kuin vettä vain? Pientä piristymistä saatiin jo lumen muodossa. Minulle se antoi ainakin valoa ja toivoa elämään!

50 kilometriä oli juuri ajanut hirvittävässä räntäsateessa ja loskakelissä. Kyllä kannatti, koska
määränpäässä odotti tälläinen näky. Koti! <3

Ihanaa joulukuuta kaikille ja 1. adventtia!

Omavaraistelevaa elämää osa 9; mitä kuuluu ja tuliko sitä satoa?

Zilga viinirypäle teki ensimmäistä kertaa jättisadon.
Pieniähän ne itse rypäleet olivat, mutta tosi maukkaita.

Syksy on pitkällä ja on taas aika omavaraisuusbloggareiden Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavassa yhteispostauksessa, omilta kiireiltään ehtivät bloggarit kertovat suunnitelmistaan, haaveistaan ja etenemisestään kohti omavaraisempaa ja kenties ekologisempaa, sekä kestävämpää elämäntapaa. Tämä on mukava tapa jakaa kuulumisia ja tietoakin niin teille lukijoille, kuin meille muillekkin tähän yhteispostaukseen osallistuville.

Viimeiset tomaatit kerättynä ja keittiön pöydällä
kypsyneinä.

Tuttuun tapaan löydät minun tähän sarjaan kuuluvat postaukset suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Linkit muiden bloggareiden postauksiin löytyy tämän postauksen lopusta.

Jalapeno ja Biquinho -chilit etikkaliemeen säilöttynä.

Syksy on todellakin saapunut Leppämäkeen. On kylmää ja PIMEÄÄ! Ilta seitsemältä alkaa olemaan jo niin hämärää, että otsalampusta on tullut taas joka päiväinen apuväline. Aatelkaas, kun kelloja taas kohta siirretään kohti mennyttä kesää...

Presidentti -omenia kuivattuna ja anopinkieli, joka vietti
kesänsä leikkimökin eli minun muijaluolan terassilla.

Tämä syksy toi mukanaan ikävän tapauksen. Jouduimme hätäteurastamaan lemmikkilehmämme Hehkun. Kerroin siitä Leppämäki on lehmätön! postauksessa.

Olen suuri vihreiden kuulien ystävä, mutta nämä oli
vähän pettymys. Kuulat kuulina!

Tämä asia on ristiriitainen. Omavaraisuuden kannalta joo, nythän meillä on pakastimet täynnä lihaa niin meille ihmisille, kuin meidän lihaa syöville eläimillekkin.
Mutta emme olisi halunneet luopua vielä Hehkusta. Sen kuolema koskettaa vieläkin ja olisimme toivoneet sille monia, monia elinvuosia lisää.
Mutta näin nyt kävi ja olen tyytyväinen siitä, että pystyimme sen kärsimykset lopettamaan nopeasti.

Minun koulukiireeni ovat vieneet oman osansa tilan töistä. Toisaalta olen pystynyt jotain juttuja yhdistämään kouluun. Kuten esimerkiksi sienestäminen on ollut sellaista.
Koulu on ollut ihanaa, mutta raskastakin. Koko ajan pitää kehitellä projekteja ja niitä pitää suunnitella oman opintosuunnitelman mukaisesti. Pitää siis itse olla ajantasalla siitä, että omat opinnot etenevät. Tietysti niitä vastuuvalmentajatkin seuraavat, mutta on annettu ymmärtää, että päävastuu on itsellä.
Jo tämä on tuonut oman lisänsä tähän opintotouhuun, kun tarvitsee tälläisiäkin asioita opetella, alan asioiden oppimisen lisäksi.
Iso huoli omista luonnonvaratuottajan opinnoista tuli eteen, kun meidän päävalkku ilmoitti jäävänsä pois ainakin ensi kevääseen asti. Hän oli henkilö, jonka osaamisen ja tieto/taidon varaan olin omia opintojani aikas pitkälle laskenut. Hänellä oli niin vankka osaaminen juurikin luonnonvaratuottamisen osalta. Paska juttu, mutta ymmärrän häntä kyllä ja päätös oli ihan hänen oma asiansa.
No, meille jäi kyllä 3 valkkua. Heilläkin on luonto-osaamista muillekkin jakaa, mutta ei kuitenkaan ihan tuon tasoista, kuin tällä meidän lähtevällä valmentajalla. Mutta näillä mennään, eikä muuta voida!

Maurin kanssa löydettiin suppiksia, herkkutatteja,
kantarelleja ja veriseitikkejä.

Tässä valmistuu yhteistyönä muiden luonnonvaratuottaja-
opiskelijoiden kanssa ruusunmarjaverhot meidän
luokkatilan eteisen ikkunaan. Tuo lanka, mihin itse
keräämämme marjat pujotetaan, on värjätty kanadan-
piiskulla.

Oman mausteensa on tuonut tietotekniikan reistaileminen. Känny meni vaihtoon, kun vanhassa muisti oli koko ajan täynnä. Vaikka kuinka tyhjensin välimuistia, poistin kuvia ja sovelluksia, aina vaan tökki. Sinne vilahti taas muutama satku. Mutta tarvitsen nyt ihan noiden opintojen takia sellaisen kännyn, mihin voin luottaa ja että sillä pääsee katsomaan sähköpostit ja lataamaan karttasovelluksia sun muita.

Kuukunallekkin maistuu mummulan perunat ja
voitattikastike.

Uuden läppärin hankin myös opintojen alettua. No, nää tietokoneet on siitä mainioita, kun ne ajattelevat sinun puolestasi, että mitä sinä mahdollisesti sinne koneellesi tarvitsisit ja latailevat ittekseen kaikenlaisia ohjelmia. Siinähän kävi sitten niin, että koko ajan oli jotain latausta kesken ja kone kävi tosi hitaalla ja esim. kuvien siirtäminen kamerasta tai kännystä ei enään onnistunut. Kone huoltoon ja onneksi on vanha kone vielä toiminnassa. Tosin sekin lähtee samaan paikkaan huoltoon, kunhan toinen kotiutuu. Alkoi sekin tökkimään. Argh! Tietotekniikan pitäisi helpottaa ihmisen elämää. Hölynpölyä, sanon minä! =D
Kuvat on nyt pitänyt näihin postauksiin ladata suoraan kännystä, kun toi läppärikin on huollossa. Kyllä mä sanon, että!

Minä olin viikon verran kuntoutuksessakin. Vaikka kävin siellä kotoa, vei sekin jonkin verran aikaa näiltä kotihommilta.
Tämä oli nyt kolmas ja viimeinen jakso Kelan moniammatillista yksilökuntoutusta, mihin hain silloin viime syksynä samalla kun hain vakuutusyhtiöltä ammatillista kuntoutustukea alan vaihto varten.
Tämä viimeinen jakso oli kyllä tosi mukava! Sain kovasti hoitoja ja ihan sellaista välittämistäkin. Tukea arjessa jaksamiseen henkisellä ja fyysisellä tasolla.
Kunto ei mitenkään radikaalisti ole noussut, ihan samalla (huonolla) tasolla mennään. Mutta lihaskuntotestissä ja puristustesteissä oli huikean hienoa edistymistä. Yläraajojen kunto on noussut ja käsien voimat ja toimivuus on palautuneet ihan merkittävästi. Se oli hirmu mukava uutinen ja tukee päätöstäni lähteä ammatinvaihtoon entisestään.
Vaikka minulla on ollut selkä- ja jalkavaivoja koko syksyn, tämä käsien toiminnan palautuminen oli niin hieno asia, että en jaksa ottaa paineita muista vaivoista. Pääasia, että kädet pelaa!
Selkä vihoittelee minulla edelleen ja flunssaakin pukkaa. Beibekin on ollut flunssassa ja ei meinaa siitä parantua. Asiat voisivat terveyden kannalta olla paremminkin, mutta näillä menemään!

Meillähän on ollut täällä remppaakin. Ollaan revitty yläkerrasta alkovi auki kattorakenteita myöten. Alunperin piti vaan ottaa pintamateriaalit irti ja heittää uutta panelia ja tapettia kehiin.
Eihän tämäkään mennyt samoin kuin siellä suomenruotsalaisessa nikkaroinnin paratiisissa! Kun vanhaa korjaa, se on yksi askel eteen ja monta taakse.
Olemme kaksi kertaa aiemminkin tapiseeranneet tuon alkovin. Tämä yläkerran huone on ollut meidän tyttären huone. Nyt se on toimittanut jo monta vuotta telkkuhuoneen virkaa.
Likka aina valitti, että huone on kylmä kuin ryssän helvetti. Joo, onhan siellä aina vähän holtna ollut, mutta ei koskaan olla mittarilla kattottu lämpötiloja. Ja ikkunatkaan eivät ole kuuraan vetänyt!
Nyt kun Beibe sitten kuitenkin repi laudoituksen irti, ilmeni että villaa on, mutta sellaisia pieniä soiroja siellä täällä. Ja sieltähän välistä ihan kattolautoitus välistä vilkkui! Että ei ihme, että on ollut vähän vilakkaa!

Sitten tosiaan kuoli lehmä ja noi kaikki edellämainitut jutut, niin remontti on vähän viivästynyt. Eipä ole paljon tullut iltasella telkkua kattottua, kun pohjoistuuli vinkuu niskaan! Heh heh!
Mutta eiköhän tämäkin tästä pikkuhiljaa lutviudu!

Bataattisato normalisoitui surkeaksi viime kesän huippu-
sadon jälkeen. Saatiin yksi pellillinen hirmu hyvän
makuisia bataattiranuja. Siinä se sato sitten oli!

Mutta... on täällä jotain saatu omavaraisuudenkin suhteen aikaan! Olen sienestänyt ihan hulluna. Ja mikäs sen parempaa, kuin niitä on löytynyt ihan tästä meidän tontilta.
Opin sellaisen tatin tänä syksynä, kuin voitatti. Niitä putkahtelee pitkin pihatietä ja nurmikoita. Ollaan syöty voitattisoosia tosi paljon ja jopa Kuukuna on siitä pitänyt.

Voitatteja on löytynyt tosi paljon ihan pihasta!

Muutenkin on herkkutatteja ja punikkitatteja putkahdellut sinne tänne, vaikka jo ehdin harmittelemaan niiden vähyyttä. Tämä kesä ja syksy on taas kerran ollut poikkeuksellinen säiden suhteen ja sienet ovat olleet vähän niin kuin myöhässä. Tatteja ollaan syöty erilaisina paistoksina ja muhennoksina ja olenpa niitä kuivannutkin.

Lammastarhan vierestä löytyi herkku!

Olen myös hieman ennen tämän selkäni kipeytymistä, hiippaillut tossa lähimetsässä. Lähinnä värjäyssieniä sieltä etsin, mutta silmät vain hakeutuivat suppilovahveroihin. Niitäkin siis on hieman kerättynä, mutta täytyy odotella selän norjistumista.

Kanoilla on sulkasato ja munintauko. Vietetään siis
munatonta aikaa!

Kasvimaalla ollaan satoa korjattu. Perunaa tuli tosi hyvin ja sitä ollaan syötykin lähes koko kesä. Kellariinkin saadaan monta laatikkoa.

Silmä lepää!

Palsternakkaa tuli määrällisesti paljon, mutta koko  jäi jostain syystä pieneksi. Nämähän oli kuitenkin syyskylvetty ja yleensä ne kasvavat näin kylvettynä hyvin kokoa. Syytän kuivaa kesää ja laiskaa kastelijaa.

Kyllä näillä hetki pärjätään. Perunaa, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa
ja valkosipulia.

Syyskylvettyä porkkanaa syötiin koko kesä. Aika paljon niistäkin alkoi tekemään kukkavartta, mutta syötäväksikin jäi. Muutama kilo ihan jäi maasta nostettavaksikin.
Jostain syystä kevätkylvetyt porkkanat lakkasivat kasvamasta. Joistain lajikkeista saatiin hieman sellaista babyporkkanan kokoista, mutta pari lajiketta lopettivat kasvun lähes itämisensä jälkeen. Niissä ei ollut mitään taudin merkkejä. Ne vaan juroivat, eivätkä kasvaneet.

Pieniä, mutta kauniita! <3

Sipulia tuli myös määrällisesti paljon, mutta kok jäi pieneksi. Tämä hieman harmittaa, koska sipulia käytämme paljon. Tämän kesän sato ei kyllä riitä lähellekkään koko talvea. Hyvä jos tämän syksyn!

Ilmaista ruokaa; lahjaksi saatua kauriin ulkofilettä, herkkutatti-
sipulipaistosta, paprikaa, lohkoperunoita ja hapatettuja
papuja. Kaikki kasvikset omasta pihasta!

Kaalit menivät muihin suihin. Paitsi lehtikaali piristyi ilmojen kylmettyä ja sitä taidetaan saada ihan kuivuriinkin. Jotkut kukkakaaleista selvisivät kirppahyökkäykseltä ja epätoivon vimmalla yrittävät kasvaa. Mutta kyllä taitaa aika niiltä loppua! Jätin ne kuitenkin vielä kasvimaalle, koska niiden lehdet ja naatit ovat huippuhyvää ruokaa lampaille ja kanille.

Lehtikaalit alkoivat kukoistamaan!

Kesäkurpitsaa ei tullut koko kesänä kuin ehkä parisen kymmentä pötkylää. Se on muuten vähän! Ollaan totuttu siihen, että me syödään melkein vain ja ainoastaa kesäisin kesäkurppaa.
Mutta oli ehkä ihan piristävävääkin, että tuli tälläinen välivuosi. Ja sain onneksi luokkakaveriltani muutamia, jotka keittelin kesäkurpitsabologneseksi pakkaseen talven varalle.

Talvikurpitsojakaan ei tullut kovin montaa. Mutta juuri saatiin viime vuotiset syötyä pakkasesta, että ei mitään kurpitsariippuvuutta ole ehtinyt muodostua.

Antonovkan iso omena!

Omenia on vielä puissa. Vanha Antonovka on ihan täynnä omenaa ja niitä pitäisi kerätä kellariin. Ne ovat yleensä säilyneet ainakin helmikuuhun ja olemme syöttäneet niitä eläimille. Usein olen omenahilloakin keittänyt niistä vasta lähempänä joulua tai ihan kevättalvella.
Nyt vaan on sellainen "ongelma", kun Hehkua ei ole ja noi meidän kermaperselampaat eivät omenia ja porkkanoita syö! No, voi olla, että talvella mieli muuttuu.

Flunssan torjuntaa kasvimaalla; minttukaakao!

Puolukkaan piti mennä, kun löysin sittenkin hyvän paikan. Mutta sitten meni selkä ja jalkaterät kipeytyivät, niin sinne jäivät. Kuten metsässä ovat vielä karpalotkin.

Kun korjasin valkosipulit pois, kylvin hernettä ravinteiden-
nostatus kasviksi ja ihan rikkaruohojakin torjumaan. Ollaan
itsekin näitä versoja syöty, mutta eläimille näistä saa
vihreää syksyyn.

Pensasmustikat tekivät niin huikean sadon, että jopa pakastin niitä. Ja tyttäreni keräsi niitä tuorepuuroissa syötäväksi ja laittoi pakkaseenkin. Niitä on vieläkin pensaissa!

Mummun ja papan muru käy ahkerasti auttelemassa
hommissa!

Kasvihuoneista saatiin ja ei saatu satoa. Tomaattia tuli sitten, kun vain alkoivat kypsyä. Niitä syötiin ihan kyllästymiseen asti tuoreina. Keittelin niistä pastakastiketta, tein paseerattua tomaattia pakkaseen ja muutamaan otteeseen uunikuivattuja tomaatteja.

Paprikaa ja chilejä on vielä kasvihuoneessa.

Paprikaa ja chilejä tuli hyvin. Alkoivat kypsymään sen jälkeen, kun latvoin ne. Osa on vieläkin kasvihuoneessa, kun en oikein tiedä mitä niistä tekisin. Savustettua ja kuivattua chilijauhetta on edellisiltä vuosilta runsaasti.

Ihanan punaisia!

Kurkussa oltiin omavaraisia koko kesä. Mutta melonit eivät onnistuneet ollenkaan. Olen aina silloin tällöin niistäkin hyvän sadon saanut, mutta tänä vuonna ei tullut yhtäkään. Ne kyllä kukkivat, mutta pölytyksestäni huolimatta, hedelmät eivät alkaneet kehittymään.

Syksy! <3

Papuja tuli ihan hyvin. Niitä syötiin tuoreina ja osan hapatin. Taite- ja pensasapavut ovat kylläa sellaisia perusvarmoja. Vaikka nytkin oli aikas kylmää, silti sato oli keskinkertainen. Härkäpavut ryöppäsin ja pakastin.

Japaninvaahterassa upea syysväri!

Tälläistä tämä on ollut taas tänä satokautena. Ja niin kuin monena muunakin. Jotain tulee tyyliin ovista ja ikkunoista, ja jotkut eivät onnistu ollenkaan.

Oikealla omien kanojen munia ja vasemmalla luomu-
kananmunia, Värissä on eroa!

Vaikka olisihan se hienoa, että kaikkea tulisi niin paljon, että kellari ja pakkanen olisi ihan tupaten täynnä. Mutta ollaan ajateltu noiden vihannesten osalta, että on hienoa olla omavarainen niiden suhteen ainakin se aika vuodesta, kun ne ovat kaupassa kalliita. Esimerkiksi porkkana; sehän maksaa varhaisvihanneksena monta euroa/ muutaman porkkanan nippu. Nyt sitä saa kaupasta euron kilo. Samoin sipuli sun muut!

Sain "huikean" punajuurisadon! Mikä siinä on kun nämä
ei onnistu?

Näin meillä on ainakin tämä kesä nyt mennyt. Ollaan oltu tosi omavaraisia ruokamme suhteen. Viime syksyn lihatkin ovat riittäneet hyvin. Tosin olemme syöneet koko kesän todella kasvispitoisesti.

Viinirypäle-omenamehua!

Ja ollaanhan me nyt saatu säilöönkin vaikka mitä. Se kolmas pakastin jouduttiin hankkimaan!

Mitenkäs muilla on mennyt? Kiva päästä taas lukemaan muiden puuhista! Alla linkit heidän postauksiin.
Onneksi minulla alkaa viikon päästä sellainen ihme kuin SYYSLOMA! Ehdin keskittymään ehkä paremmin lukemaan muiden kuulumisia ja josko ehtisin tekemään syyskylvötkin kasvimaalle. Nähtäväksi jää!

Kesäkurpitsapihvejä, paistettuja perunoita, hapatettuja papuja,
herkkutattipaistosta ja uunikuivattuja tomaatteja. Kaikki itse
kasvattua ja kerättyä.

Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-9/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/10/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/10/suuntana-omavaraisuus-9.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/10/syksyn-kuulumisia-hyotytarhasta.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=804
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-sato.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/10/omavaraistelevaa-elamaa-osa-9-mita.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/10/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/10/07/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-9
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992
Caramellia https://caramellia.fi/lokakuun-kuulumiset/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/10/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-9-sato.html

Ihanaa syksyä teille kaikille! <3

Erään luokkakaverin tekemä syyskranssi meidän luokka-
tilan oveen.