Suuntana omavaraisuus 2022, osa 10; satokatsaus ja mietteitä metsästyksestä.

 

Meidän uusi kukko Jyväkurkku eli Jyvis on
tuonut kananuorikkonsa kylpemään
emännän kasvilavaan. Kiva!

Hei, hei syyskuu ja tervetuloa lokakuu! Taas on aika yhteispostaussarja Suuntana omavaraisuus. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia kirjoittavat ennaltaan annetusta aiheesta postauksen ja kaikki julkaisevat omansa yhtäaikaisesti aamu yhdeksältä. 

En ole juurikaan omaa pihaa pidemmällä käynyt sienessä.
Mutta onneksi on ihana ystävä, joka toi 
pussillisen kantarelleja. Niin mekin ollaan
päästy nauttimaan kantarellikeittoa.

Nämä omavaraisuutta käsittelevät postaussarjat ovat "pyörineet" jo useita vuosia ja ovat Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogi Heikin alulle laittamat. He edelleen luotsaavat meitä muita ja kannustavat meitä kirjoittamaan.

Istutin asterintaimet ruukkuun ja ne ovat tosi
kauniita.

Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien yhteispostaussarjan postaukseni löydät tunnisteiden takaa: omavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö, suuntanaomavaraisuus. Tämän vuoden postauksiin linkit alla.

Mauri ja toinen Pirkoista. Meillä on siis kaksi
Pirkko-nimistä kanaa. Syystä, että niitä ei 
erota toisistaan.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Osa 9

Jyväkurkku ja vielä nimetön nuorikko.

Lokakuun yhteispostauksen aiheina on ynnätä tämän kauden satoa ja paneutua hieman metsästykseen. Onnistuiko sato yli odotusten, vai menikö mönkään? Entäpä metsästys? Puolesta vai vastaan?

Tässä on tulossa tajunnan räjäyttävää kesäkurpitsablognesea 
Meghan Marklen tapaan. 

Ynnätään ensin meidän satoa. Olen harmitellut sitä, että työnkuvani on ollut viimeisen kaksi kesää hyvin kesään painottuvaa. Ja se on tiennyt sitä, että täällä kotona kasvimaahommat ovat jääneet ihan retuperälle.

Lehtikaalisipsejä!

Tämän asian kanssa olen paininut henkisesti todella paljon! Vaikka olenhan minä ennenkin ollut kesäisin töissä, mutta kuitenkin on ollut se hyvin ansaittua kesäloma. Joten aina on ollut yksi kuukausi lomaa. Ja opiskellessani minulla oli tavallaan koko kesä lomaa. Nyt kun olen ollut koko ajan töissä, aika ja jaksaminen on ollut vähissä.

Kesäkurpitsa-juustopihvejä ja leivät paahtuu
samalla puuhellalla.

Mutta on se vaan silti ollut ihmeellistä, että kyllä me kuitenkin ollaan ihan hyvin satoa saatu aina jostakin. Ja syöty välillä hyvinkin omavaraisesti! Kyllä kasvimaa antaa, vaikkei sitä niin hyvin hoitaisikaan.

Esimerkiksi kesäkurpitsaa saatiin tosi hyvin ja muutama öljykurpitsakin on saunan lauteilla jälkikypsymässä. Jättikurpitsat taas eivät onnistuneet lainkaan.

Omavaraisuusaste korkealla!

Lähiruokapäivänä käytiin eräällä suomenkarjaa
kasvattavalla tilalla. Ei yhtään lieventänyt
lehmäkuumettani!

Jossain vaiheessa tunsin ihan suunnatonta surua ja lähes ylitsepääsemätöntä epätoivoa siitä, että kasvimaani pääsi ryteköitymään näiden kahden edellisen kesän aikana. Juolavehnä, rönsyleinikki ja ohdakkeet valtasivat aiempien vuosien jatkuvasta kattamisesta huolimatta kaikki kasvilavat. Oli ihan lohdutonta katsella, kuinka kaikki kovalla vaivalla tehty työ peittyi rikkaruohoihin.

Mauri & Co. Tää elukkalauma tuo iloa elämään
ja on ollut mukavaa viettää työttömän aikaa kotona,
kun ehtii seuraamaan näiden touhuja.

Lakritsa <3

Nyt kun olen ollut taas työttömänä syyskuun, olen pikkuhiljaa raivannut kasvimaata takaisin itselleni. Vähän kerrallaan, pala palalta, oman jaksamisen ja kivunsiedon ehdoilla. Ja kas, taas on isoimmat kasvilavat rikkaruohottomat ja lannoitetut, sekä katetut! Valkosipulit ainakin istutan nyt syksyllä. Nähtäväksi jää, että kylvänkö näihin lavoihin muuta. Ne ovat vain parikymmentä senttiä syvät. Vaikka olen vuosia lisännyt eloperäistä ainesta niihin, ei se kova savi alta ole mihinkään kadonnut. Joten, niihin ei oikein porkkanoita, palsternakkoja ym. viitsi kylvää.

Kaalilaatikkoa ja itse säilötyt kurkut ja
lähimetsän puolukoista tehty survos.

Tosta kivunsiedosta sen verran, että alistuin vihdoin ottamaan lievän lääkityksen. Sellaisen mielialalääkkeen, joka vaikuttaa keskushermostoon ja sitä kautta auttaa sietämään kipua paremmin. Ei se siis kipua poista, mutta jotenkin vaikuttaa mieleen niin, ettei kipu vie kaikkea huomiota.

Tippi ja Voitto

Kävin monissa tutkimuksissa ja minustahan ei löydy mitään "rikkinäistä" kulumieni lisäksi, jotka selittäisivät kipujani. Jalkateräni kuvattiin, verikokeita otettiin ja kaikki oli paremmin, kuin hyvin. Mutta särkee, särkee! 

Ilmeisesti vaivani ovat lihasperäisiä, joista ei tule näkyviä vaurioita. Kuten fibromyalgiaa tms. Joten nyt sitten kokeillaan näitä lääkkeitä, josko niistä saisi apua jaksamiseen ja mielialan kohentamiseen. Nähtäväksi jää, onko niistä apua!

Saatiin vähän omenia, joista puristettiin mehua.

Hyvää tuli!

Iloa elämään on tosiaan tuonut ihan hyvä sato, vaikka sen eteen ei niin kauheasti vaivaa nähty. Perunaakin saatiin monta kymmentä kiloa! 

Täällä itä-Pirkanmaalla on ollut haasteena kuivuus. Mutta esimerkiksi maissejani en alkukesän jälkeen kastellut lainkaan. Mutta silti saimme kitukasvuiseksi jääneistä maissinvarsista monta tähkää. Mahtavaa!

Omenahilloakin sain tehtyä pari purkkia!

Valkosipulia tuli paljon, mutta pieniä.

Lehtikaalia ja palmukaalia ollaan syöty ja niitä olen kuivannutkin talven varalle. Kaalien päällä pidin verkkoa koko kesän. Raotin sitä kesän aikana muutaman hassun kerran. Kerran kitkin ja pari kertaa kertaa kastelin kunnolla. Kaalit istutin niin myöhään, että satoa aloimme saamaan vasta loppukesästä. Aina kun näin kaali- ja lanttuperhosia lentelevän, en käynyt satoa keräämässä lehtikaaleista. Ne eivät päässeetkään harson alle munimaan. Kun taas lantut ja kyssäkaalit menivät niiden toukkien ravinnoksi. Tosin kyllä muutamia kyssäkaaleja saatiin mekin syödäksemme. Mutta lantut epäonnistuivat jälleen. Hyviä vinkkejä niiden kasvattamiseen kaipailisinkin!

Kangasalan entisellä, purkutuomion saaneella
ammattikoululla on upeita graffitteja. Jos ajatte
Lahdentietä, niin poiketkaa Huutijärven liittymästä
ja käykää katsomassa. Ei maksa mitään!

Porkkanat kylvin jo viime syksynä. Niitä syötiinkin koko loppukesä ja niitä ei varastoon jäänytkään. Mutta ei se haittaa, koska nyt saa kaupoista edullista ja makeaa kotimaista porkkanaa. Usein ostan isoja säkkejä rehuporkkanoita eläimille. Eli sellaisia epämuodostuneita ym. jotka eivät normikauppaan kelpaa. Maksavat noin 7 euroa/20 kiloa. Ne maistuvat ihan yhtä hyvältä, kuin suorat versiot. Ihan meille ihmisillekkin!

Palsternakkaa kylvin myös syyskylvönä ja ne epäonnistuivat. Vain yksi iti ja se odottaa vielä sadonkorjuuta.

Porkkanat syyskylvin ja niistä tuli komeita. Tosin,
kaikki on jo syöty.

Pavut epäonnistuivat. Saatiin hieman syödäksemme ja pari pussia pakastin. Omat avomaankurkut eivät pölyttyneet ja ne harvat mitkä kasvoivat, olivat ihan epämuodostuneita. Mutta onnekseni sain isot määrät kurkkuja kauppapuutarhalta, jossa olin viime kesänä töissä, niin emme jääneet ilman säilöttyjä kurkkuja. Ensi kesänä en laita tätä lajiketta ollenkaan, koska tämä oli toinen kesä, kun ne eivät onnistuneet. Minulla on ollut aiemmin 'Profi' lajiketta, joka on itsepölytteinen ja se on onnistunut hyvin. Tämä epäonninen lajike on 'Rhensk druv Hg'.

Parsakaalistakin saadaan ainakin yksi kukinto!

Kasvihuoneisiin "hyökkäsi" ripsiäiset ja sato kaikesta jäi huonoksi. Silti saimme tomaattia ihan omiksi tarpeiksi ja umpioinkin muutamia purkkeja itse tehtyä pastakastiketta talven varaksi.

Kasvihuoneet ovat vielä siivoamatta ja sieltä hieman tomaattia tulee. Lisäksi minulla on lasihuoneessa edelleen bataatit ja inkivääri. Ne voivat vielä yllättää!

Palmukaali onnistui parhaiten ikinä!

Puutarhamarjasato oli hyvä, mutta rastaat söivät punaherukat ja supikoira karviaiset. Niin ihanaa kun onkin, että keväällä meidän läheisyydessä talvehtineet mustarastaat laulaa lurittavat. Mutta kun räkättirastaat loppukesästä lähtevät mustikoilla herkuttelemaan, nämä niiden mustat serkut jäävätkin pihapiirin antimet syöpöttelemään. 

Parina yönä ihmettelimme, miksi koira alkaa haukkumaan pienen hetken sen jälkeen, kun valot on sammutettu ja me olemme menneet nukkumaan. No, Mauri on vanha ja seniili jo ja se nyt muutenkin haukkuu nykyään "mörköjä". Kun yhtenä päivänä ajattelin, että kerään karviaiset puskista, niitä ei ollutkaan enään yhtään. Ei siis yhtä ainutta marjaa! Ja puskien ympärille oli oikein polut tampattuna.

Supikoirat olivat käyneet vetäisemässä kaikki karviaiset monesta puskasta parin yön aikana ja kiitokseksi paskoneet mojovat marjapaskat meidän ulkosaunan taakse.

Eipä siinä mitään. Pääasia, että joku söi marjat. Linnut tai supikoirat. Eipä menneet hukkaan! Onneksi, koska se ei olisi ollut kiva, jos hukka ne olisi käynyt pihassa syömässä. Heh heh!

Jos jotain osaan kasvattaa, niin juolavehnää.
Nämä kaikki juuret ovat tosta yhdestä
lavasta.

Mitäs vielä... sipulia ollaan syöty koko kesä. Mutta osa mätäni maahan. Ei ole tälläistä ennen tapahtunut. Silti vielä muutama kilo jäi nostettavaksikin. Viimeisiä kyllä niistä viedään, mutta se ei haittaa, koska ollaan tosiaan oltu jo 5 kuukautta omavaraisia sipuleista.

Purjot jäivät pieniksi ja ovat vielä nostamatta. Mutta hei, satoa saatiin silti!

Lammen veden pinta ei varmaan koskaan ole
ollut näin matalalla.

Omenia ei tullut, mutta 'Pepi' päärynäpuu teki ainakin 30 päärynää. Nam! 'Siska' päärynäpuu teki yhden päärynän, mikä katosi. Beibe epäili, että minä olen sen syönyt ja minä epäilin Beibeä. Sitten kun otettiin asia puheeksi, ei kumpikaan tunnustanut ja pistettiin supikoiran syyksi. ='D

Mehiläisistä sen verran, että hunajaa saatiin hyvin. Itselle jäi noin 10 kiloa, 40 kiloa vaihdettiin heiniin, annettiin lahjoiksi tai suoritettiin jotain muuta vaihtokauppaa ja loput ollaan myyty.

Nyt on kolme pesää talvehtimassa. Ne ovat saaneet talviruokansa jo elokuun lopussa. Joskus marraskuussa kelien mukaan niille annetaan vielä punkkihäädot ja sitten toivotetaan hyvää ja menestyksekästä talvehtimista.

Pensasmustikoita saatiin sen verran, että puskista suoraan syötiin. Samoin karhunvatukkaa. Mutta vadelmaa ja mustikkaa käytiin keräämässä lähiluonnosta. Samoin hieman lakkaa. 

Mansikoita sain pakastimen täyteen, joten ei voi olla kuin tyytyväinen tämän kesän satoon! 

Jänistyksen aloitus 1.9.2022

Metsästys, se on toinen tämän kuukauden aiheista. Minähän en metsästä, koska minulla ei ole metsästyskorttia/lupaa. Eikä myöskään aseenkantolupaa. Olen monesti miettinyt, että suorittaisin metsästäjän tutkinnon. Varsinkin nyt, kun opiskelin luontoalaa. Mutta jotenkin se ei ole minun juttuni. 

En epäile yhtään, ettenkö pystyisi eläintä ampumaan. Pystynhän itse kasvattaman eläimenkin teurastamaan. Olen ajatellut, että olkoot se Beiben juttu. Onhan minullakin omat juttuni.

Voi olla, että joskus sen tutkinnon suoritankin. Eihän minun silti metsästää tarvitse. Ihan oppimisen vuoksi. Nähtäväksi jää...

Mauri, rakas pappanakki!

Siihen nähden, etten itse metsästä, minulla on ollut elämässäni kaksi metsästyskoiraa. Nykyinen lyhytkarvainen mäyräkoira Mauri ja sitä ennen walesin springerspanieli Tantta. Molemmat onneksi ovat päässeet tekemään sitä, mistä eniten pitävät eli metsälle.

Beibe kävi Tantan kanssa linnustamassa. Lähinnä sorsastamassa, mutta myös jonkin verran kanalinnustamassa. Tantta oli aina Beiben mukana myös jäniksenmetsästysreissuilla. Se malttoi seistä Beiben kanssa passissa kuuntelemassa, kun ajokoira ajoi. Kun ja jos Beibe sai jäniksen kaadettua, silloin vasta Tantta lähti jänistä katsomaan.

Perillä luonnossa!

Maurin kanssa Beibe on luolastanut ja jänistänyt. Beibe ei kuulu paikallisiin hirvenmetsästysporukoihin, vaan metsästää ainoastaan pienriistaa. Se on ainakin täällä Kuhmalahdella vaikeaa, koska paikalliset maanomistajat vuokraavat maansa ainoastaan hirvelle. Eivät pienriistalle. Tämä on suuri vääryys, koska kaikilla metsästysseuran jäsenillä pitäisi olla oikeus metsästää seuran vuokraamilla alueilla muutakin kuin hirvieläimiä. Mielestäni metsästysseurojen pitäisi olla tiukkoja tämän suhteen. Jos maanomistaja ei vuokraa maitaan pienriistalle, niin alueita ei vuokrattaisi sitten ollenkaan. Se voisi auttaa asiassa, koska hirvet tekevät metsänomistajille suuria taimikkovahinkoja. 

Onneksi maanomistajien kanssa voi neuvotella ihan yksityisiäkin sopimuksia heidän alueistaan, kuten Beibe on tehnyt ja saa käydä Maurin kanssa jänistämässä.

Kallioimarretta kivellä.

Beibe käy jänismettällä myös heidän perikuntansa osaomistamassa saaressa. Sinne minäkin lähden usein mukaan. Joten on minullakin jotain "hajua" metsästämisestä.

Ja hyvä niin, koska olen nähnyt miten Beibe toimii erilaisissa tilanteissa ja näin minunkin metsästämättömänä ihmisenä on ollut helppo hyväksyä hänen harrastuksensa ihan meidän suhteen alkuajoista lähtien. Hän toimii todella vastuullisesti ja luonto, sekä eläimet edellä.

Valtava pakurikääpä koivussa!

Itse mielelläni kyllä käsittelen riistaa ja joskus käsittelen Beiben saaman saaliin. Sekä tietysti ilolla laitan hänen pyydystämästään riistasta ruokaa. 

Mekin joskus saamme lahjaksi tai vaihtokauppana jonkin hirvieläimen lihaa ja kyllähän sekin meille maistuu. Mielelläni ostaisinkin peuraa, kaurista tai hirveä kohtuu hinnalla. Voisin jopa ostaa ihan koko ruhon ja leikellä sen itse.

Cafe Metsä!

Metsästyksellä on vastustajansa. Jotkut pitävät sitä turhana, koska nykyihmisen ei tarvitse tappaa eläimiä selvityäkseen. Sekasyöjä ei mielestäni kuitenkaan voisi eettisempää lihaa syödä, kuin riista. Jos mekään emme söisi kuin itse kasvattamaamme ja metsästämäämme lihaa, emme söisi lihaa kovinkaan paljon.

Metsästäjät poistavat luonnosta monia sellaisia eläimiä, joilla olisi muuten edessä tuskainen kuolema. Olen nähnyt esimerkiksi sellaisen Beiben ampuman jäniksen, jolla toinen takajalka ihan toukkia täynnä. Se oli telonut koipensa jossain ja siinä oli ammottava haava.

Saimme hirvestäjiltä kerran peuranpään käsiteltäväksi. Sen toinen sarvi oli erikoisen muotoinen. Kun pää nyljettiin, selvisi että sarvi painoi kalloa ja iho, sekä lihakset olivat aivan vihreät tulehduksesta sarven alta. Sarvi oli painanut peuran päätä niin, että se oli aiheuttanut tulehduksen. 

Pitkät pojat! <3

Mauri on jo yli 13-vuotias. Se on puolikuuro ja sen silmät ovat kaihin kaihertamat. Silti sen veri vetää edelleen riistan perään ja metsälle. Jo viime vuonna ajattelimme, että sen metsästysura on ohi. Mutta lähdimme kuitenkin ihan fiilistelemään syyskuun ensimmäisenä päivänä saareen. Ajatuksena oli, että minä menen sieniä etsimään ja koira saa juoksennella vapaana. 

Eihän siinä mennyt kuin muutama minuutti rantauduttuamme, kun pappanakki oli jo löytänyt jäniksen jälkien hajun. Pari tuntia töppöjalka ajoi jänöä ja Beibe pääsi pitkäkorvan näkemäänkin. Ampumatka oli vaan liian pitkä, joten jänis sai jatkaa juoksuaan.

Minä etsin tuloksetta kuivasta saaresta sieniä ja kuuntelin koirani haukkua. Kaikki me kolme nautimme täysin rinnoin siitä, mitä me tykätään tehdä; olla luonnossa!

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, 
jossa nyljen pitkien poikien saamaa 
jänistä.

Ihan odotan, että ehdin keskittyä lukemaan kanssabloggaajien sadosta ja ajatuksista metsästyksestä. Toivottavasti joku postaa kekriperinteestä, koska minä en siihen ole perehtynyt, mutta kiinnostaa kovin. Käykäähän tekin lukemassa muiden postaukset alla olevista linkeistä. 

Vuonna 2021 syyskuun ensimmäisenä 
päivänä sienikorini näytti hieman 
erilaiselta kuin tänä vuonna. 

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu https://ninasointu.com/blogi/sadonkorjuu2022

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/puutarhan-kolmas-vuosi-mita-opin/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/10/kaikki-talteen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/10/sadonkorjuu-kuun-mukaan-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/10/suuntana-omavaraisuus-10-sadonkorjuun.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-10/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/10/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-10.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/satokausi-mehästys-ja-kekri

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/10/lokakuun-ensimmainen-maanantai.html

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/10/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/satoa-ja-saalista/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/10/unelmana-omavaraisempi-elama-tunnelmia.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/10/milta-taman-vuoden-sato-nayttaa.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/10/03/sato-2022

Mauri, suuri metsästäjä syyskuussa 2020.

Ihanaa lokakuuta kaikille lukijoille, seuraajille ja omavaraisuusbloggaajille!

Suuntana omavaraisuus 2020, osa 3; esikasvatusvälineet ja puhutaan vähän rahasta!

Maaliskuu vierähti käyntiin ja taas on aika joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavan #suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Tämä postaussarja on Tsajut -blogin Sadun ja Korkeala -blogin Heikin yhdessä ideoima ja luotsaama. Omavaraista, kestävämpää elämää harrastavat ja elävät, tai muuten vaan eläimistä, viljelystä ja maalla asumisesta kiinnostuneet bloggaajat kirjoittavat kuukausittain oman omavaraisuutensa kehittämisestä ja suunnitelmista. Tai vaan ihan haaveistaan!
 Myös kirjoitellaan ennalta sovitusta aiheesta, mikä on tässä kuussa esikasvatusvälineet ja raha.

Miehet tekevät autoremppaa! ='D

Minun aikaisemmat postaukset löytyvät suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Tuttuun tapaan löydät linkit muiden mukana olleiden postauksiin omani lopusta.
Linkit tämän vuoden aiemmin ilmestyneisiin postauksiin löydät alta:

Osa 1
Osa 2

Minunkin autooni Beibe vaihtoi molempiin etupyöriin
laakerit.

Onneksi on autonasentaja kotona!

Maaliskuu... yleisestihän se mielletään jo kevätkuukaudeksi, mutta minulle se on yhä talvikuukausi! Maaliskuussahan on yleensä kovia pakkasia ainakin öisin ja luntakin maassa. Vaikka sanotaankin, että maaliskuu maata näyttää.
Nooh, kunnon talvea ei oikeastaan pieniä maistiaisia lukuun ottamatta ole tullut. On jopa uutisoitu siitä, että tälläinen 5 kuukautta kestänyt "marraskuu" on saanut aikaan ihmisille kaamosmasennusta ynnä muita oireita. Pohjoisen asukit eivät tälläistä ymmärrä, koska heillä lunta ja pakkasta on riittänyt!

Vettä satoi yhtenä helmikuisena päivän noin 30 milliä!

Helmikuun viimeinen viikko oli täällä itä-Pirkanmaalla erittäin aurinkoinen! Öisin oli -8 - -17 astetta pakkasta ja päivisin aurinko lämmitti ihanasti. Pirkanmaa sai sitten kuitenkin sen termisen talven hetkeksi, kun pakkasta oli vuorokauden ympäri.
Helmikuuhun kyllä mahtui monia myrskyisiä tuulia, mutta Leppämäessä säästyttiin sähkökatkoilta ja muilta isommilta vahingoilta.

Helmikuussa oli kyllä tosi vaihtelevia kelejä!

Mutta kerran pääsin lumikenkäilemään. Taisi olla aloitus ja
lopetus kaudelle samalla kertaa! 

Helmikuu oli minulle henkisesti raskas opiskeluasioiden suhteen. Tein suuren päätöksen oppilaitoksen vaihtamiseksi. Tästä linkistä voit käydä lukemassa ajatuksiani koulun vaihdosta.
Jännittäviä aikoja elän, koska tämän postauksen julkaisupäivä on minun viimeiseni "vanhassa" koulussa ja heti seuraavana päivänä menen  käymään "uudessa"!

Omavaraisuuden eteen emme ole kauheasti muuta helmikuun aikana tehneet, kuin syöneet viime kasvukaudelta kertyneitä ruokavarastoja tyhjemmäksi. Ruokaa on vielä paljon kaikenlaista ja se on hyvä! Mutta kyllä pakastimiin on jo vähän koloakin tullut. Vaikka Beibe on hieman jäniksellä ja rusakolla niitä takaisin täytellyt!

Texmexhärkää omasta lehmästä!

Fetachilimureketta samasta lehmästä. Chilit itse kasvatettuja
ja säilöttyjä.

Kalakeittoa pilkkiahvenista

Lasagnea taas Hehku -lehmästä ja itse kasvatetuista
kasviksista keitettyä tomaattikastiketta pakkasesta.

Sienikastiketta lisukkeineen. Osterivinokkaat kasvatin
kahviporoissa keittiön nurkassa.

Alkoholiton mansikkamargarita. Pakastimissa on vielä
runsaasti marjoja.

Perunalastuilla ja riisimuroilla paneroidut pilkkiahvenet.
Kurkkupikkelssi itse kasvatetuista kasviksista ja itse
säilötty.

Muutamia kertoja ehdimme pilkillä helmikuun aikana käymään. Pari yhdessä ja Beibe toisen kerran ystävänsä kanssa. Sen verran saaliista tuli, että syödäksemme saimme aterian verran joka reissun jälkeen. Näinhän juuri pyydetty kala onkin parhaimmillaa; heti ruuaksi valmistettuna!
Jäätilanne näytti huonolta pari viikkoa sitten. Mutta kiitos näiden helmikuun viimeisten pakkasten, jäät vahvistuivat takaisin!

Pilkkireissujen parhautta on eväät!

Karkauspäivän tunnelmaa Pajulanjärveltä!

Kaunis uhkuläpi!

Tervasta nuotion sytyttämiseen.

Välillä oli vähän arktisempia olosuhteita

Ja välillä tosi liukkaita kelejä!

Tämä oli hauska jälki jäässä! Ilmeiseti jollain pilkkijällä
jäänyt kala jäälle ja siitä jälki jäähän. Joku elukka oli
varmaa itse kalan vienyt.

Beiben siskon kanssa veimme marraskuussa syksyllä teurastettujen lampaiden taljat parkattavaksi Rantasen Nahkajalostamolle Lavialle. Helmikuun lopulla ne olivat valmiina ja kävimme ne hakemassa. Takaisin päin ne olisi voinut ottaa Matkahuollon mukana, kun ovat jo sen verran kevyitä. Mutta raakataljoina ne ovat hirmu painavia ja kalliita lähettää ja niiden pakkaaminen hankalaa, ettei niistä vain pääse valumaan mitään.
Beiben siskolla oli 8 taljaa ja meillä 4 taljaa muokattavana. Niistä kaikista tuli tosi hienoja. Yhdessä oli iso reikä, mutta se oli ihan taljan nylkijän eli meidän mokaa!

Näillä meidän lampailla on tosi kaunis karva!

Lampaista vielä sen verran, että laumaan on tullut vähän muutoksia. Uinu -uuhi lähti uuteen kotiin ja tilalle tuli Voitto -(kuohittu)pässi. Tämä siitä syystä, että Uinu oli hieman liian riehakas minun tarpeisiini. Se ei ollut kauhean luottavainen ihmistä kohtaan ja vähän uhittelikin. Muut uuhet eivät sitä laittaneet kuriin ja se sai mellastaa ihan omiaan. Uudessa kodissa se oli mennyt vanhempia uuhia heti kyykyttämään ja nehän olivat sille paikkansa laumassa heti näyttäneet. Näin se on rauhoittunutkin uudessa kodissa!

Voitto!

Voitto tuli meille rauhallisen ja ihmisystävällisen luonteensa takia. Lisäksi se on ruskea, mikä on suomenlampaissa haluttu väri. Meillä on nyt tälläinen pieni sukulaislauma rapsutuslampaita, kun Tippi ja Nella ovat täyssisaria, Uppi Tipin tytär ja nyt Voitto Nellan ja Tipin velipuoli!

Sisko ja sen velipuoli!

Yksi hauska ja kiva tapaus sattui, kun minuun otettiin yhteyttä UusiPori -lehdestä ja pyydettiin haastattelua. Toimittaja oli lukenut blogiani ja halusi tehdä omavaraisuudesta jutun. Haastatteluun suostuin ja jutun pääset lukemaan tästä .

Minähän olen viettänyt talvilomaa helmikuun viimeisen viikon. Kuukuna oli mummulassa parina päivänä ja ulkoiltiin, sekä kokkailtiin kaikenlaista. Laskiasitiistaina laskettiin mäkeä polkutraktorilla, kun luntahan meillä päin ei ollut. Pullaa syötiin myös, tottakai!

Tällä himpun alle 2 -vuotiaalla on ihan järkyttävän
hyvä tasapaino, kun hän pistää menemään
tuolla potkupyörällään!

Muutenkin olen yrittänyt ulkoilla mahdollisimman paljon. Ja siinä onnistunutkin! Olen imenyt auringon energiaa itseeni ja nauttinut näistä aurinkoisista ja kirpeistä pakkaspäivistä.

Esikasvatuksia en ole vielä chilejä ja paprikoita enempää laitellut. Nuo edellämainitut olen nyt kertaalleen kouluinut isompiin purkkeihin. Määrä väheni huomattavasti istuttamistani, koska vanhemmat siemenet eivät sitten itänytkään. Hyvä ehkä niin, koska kyllä noista nyt ihan chileille ja paprikoille päästään! Jalapenot jäivät hieman harmittamaan, kun laitoin vanhempia siemeniä itämään ja ne eivät sitten lähteneetkään kasvuun. Mutta en nyt kyllä enään uudempiakaan laita, koska ne eivät oikein kunnolla ehdi.
Tomaatinsiemeniä kylvän maaliskuussa joitakin. Kurkuntaimet ja mahdolliset muut kasvihuoneeseen tulevat kyllä taidan ostaa. Kun en oikein tiedä kevään opiskelukiireistä!

Tästä sitten aasinsillan kautta niihin välineisiin. Minulla ei ole mitään ihmeellisiä esikasvatusvälineitä. Kylvän yleensä siemeniä johonkin satunnaisiin rasioihin, esim. tomaatti- ja viinirypälerasioihin, mistä sitten koulin pikkutaimet muovisiin istutuspurkkeihin.
Varastoin näitä purkkejani aitassa, missä ne ovat vanhoilla Lundia -hyllyillä. Moni on nauranut meidän kalliita varastohyllyjämme. Mutta yritimme niitä joskus vuosia sitten myydä ja kukaan ei edes ilmaiseksi huolinut Lundiaa. Joten, ajattelimme tehdä niistä varastohyllyt aittaan, koska sinne hyllyjä joka tapauksessa tarvitsimme.
Muutamia kasvivaloja minä olen myös hankkinut. Varsinkin noi chilit ja paprikat täytyy laittaa niin aikaisin kasvamaan, että tarvitsevat lisävaloa. Olen harkinnut isompien ja parempien valojen hankintaa, mutta niin vaan taas jäi hankkimatta.

Ostin Biltemasta kaksi sellaista jalallista istutusallasta. Ajattelin, että niillä saan taimilleni lisätilaa, kun tuota ikkuna- ja pöytätilaa ei juurikaan ole. Lisäksi noiden päälle saa sitten kätsysti kasvivalot tarvittaessa.
Enkä jaksa kyllä enään sitä sellaista taimirumbaa, että huonekaluja täytyy siirrellä ja viedä pois taimiviidakon tieltä.

Mites se raha? Esikasvatuksiin ei tänä vuonna mene rahaa juurikaan muuhun kuin kylvömultaan. Minulla on niin paljon siemeniä edellisvuosilta, etten aio ostaa oikeastaa mitään. Katsotaan nyt, miten tämän lupauksen kanssa käy!

Kannellisessa kasvilavassa on syyskylvetty pinaatti lähtenyt kasvuun. En
ole tuon kovan pakkasviikon jälkeen uskaltanut kurkata kannen alle. Ovatkohan
mahtaneet selviytyä, vai menikö kylvöt uusiksi?

Valmiita taimia ostan joka kevät jonkin verran. Myös multaa ja turvetta tulee ostettua, olkea kasvimaan katteeksi, kastelulannoitteita ja aina jotain uusia välineitä. Rahaa siis menee, muttemme ole olleet sen suhteen niin tiukkoja. Ainakaan vielä, kun molemmilla on säännölliset tulot. Haluamme kuitenkin olla ihan rentoja tämän asian suhteen ja hankkia puutarhaan uusia kasveja kiinnostavien vastaan tullessa.
 Olemme hankkineet paljon puita tontille ja ne ovat aikas kalliita. Mutta kaikki harrastaminen maksaa ja metsäpuiden erikoismuodot ovat yksi meidän harrastuksista.

Mutta polttopuita meidän ei ole tarvinnut montaa kertaa ostaa!

Eläimiin menee rahaa; niiden kuivikkeisiin, heinään, rehuihin, eläinlääkäriin, ym. Tein koulunäyttöäni varten laskelman viime vuoden kustannuksista ja ne olivat himpan päälle tuhat euroa. Ja se on tosi vähän! Meillä on onneksi ollut terveitä eläimiä, saamme kuivikkeita ilman ja edullisesti ja rehukustannuksetkin ovat olleet maltilliset. Lisäksi me teemme itse kerppuja, niitämme ja kuivaamme heinää jonkin verran itsekin. Lihaa syövät eläimet saavat kotona teurastetuista elukoista ruokaa yllin kyllin.

Tippi ja Uppi

Tosin laskelmissa ei ollut mehiläispesän ja tarvikkeiden hankinnasta koituneita kustannuksia. Niitä tuli  1500 euroa. Hunajaa saimme kuitenkin 35 kiloa ja myimme osan. Joten, vähän takaisinkin tienattiin! Muutenhan tämä eläintenpito on lähestulkoot menopuolta.

Toisaalta, osa eläimiin ja puutarhaan menevistä rahoista säästyy sitten taas ruokakustannuksina. Koska saamme puutarhasta kasviksia ja eläimistä lihaa, niitä ei tarvitse niin paljon kaupasta ostaa. Jossain vaiheessa syksyä "pyörin ihan hukassa" kaupan heviosastolla. Oli sellainen olo, että tarvitsisi jotain ostaa, kun kerran kaupassa olen. Oli vaan pakko todeta, etten tosiaan tarvitse mitään! Oli omenia, luumuja, pensasmustikkaa ja ihan kaikkea omasta takaa. Ihana herätys itsellenikin!

Etikkasäilöttyjä suppiksia ja kukkoviillokkia!

Banaanilättyjä ja mustikoita pakastimesta.

Tein vielä helmikuussa omenapiirakkaa kellarissa
säilyneistä omenista.

Pari vuotta sitten laskimme kyllä ihan puutarhaankin menevät kulut. Ne olivat aikas isot! Kuitenkin tulee ostettua kesäkukkaa ja sen sellaista. Mutta toisaalta meillä on asumiskustannukset maltilliset, joten harrastuksiin ja viihtyvyyteen voidaan mielestämme sitten rahaa käyttää.

Käymme paljon taidenäyttelyissä. Mutta museokortilla sekin on edullista.
Vain 69 euroa/vuosi!

Osan kädentaitoihin tarvittavista raaka-aineista
kerätään luonnosta ilmaiseksi!

Kirpputorilta tulee hankittua välillä jotain!

Leffassakäynti on meidän rakas harrastus ja aikas kalliskin.
Mutta meillä on työnantajien etukortit ja paljon hyödynnetään
oman kylän K-Kinoa, missä on edullisemmat liput.

Rahastahan voisi puhua loputtomiin. Mutta voisi joskus vaikka tehdä ihan oman postauksensa Leppämäen kuluista. Se vain vaatisi pitkällistä seurantaa taas kerran ja siihen nyt ei ole aikaa ja viitseliäisyyttä.

Tälläiseen katutaiteeseen törmäsin Tampereella. Toivottavasti
ei kuitenkaan omavaraisteleva elämämme ole tulevaisuuden
näkymiltään tälläinen! ='D

Sehän nyt on kuitenkin selväksi tullut, että meidänkin pitäisi tehdä vielä lisää kaikenlaisia muutoksia ja olla entistä tiukempia kulutuksen suhteen, jos haluaisimme omavaraistelevan elämämme olevan kannattavampaa. Vaikka jossain asioissa säästetäänkin omavaraisuudella, niin eihän tätä kyllä ilman rahaa pysty pyörittämään!
Täydelliseen omavaraisuuteen ei tulla koskaan pääsemään ja sitä ei halutakkaan. Mutta kyllä ehkä hieman säästeliäisemmin voisi vielä elää. Ehkäpä tulevaisuudessa tämä vieläkin kehittyy entisestään!

Käykäähän lukemassa muiden bloggareiden postaukset alla olevista linkeistä!

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-osa-3/
Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/03/esikasvatus-edullista-tyolasta-kallista.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/03/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=990
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/03/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-3.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-esikasvatus-ja-raha/
Stellan kolmas luonto https://www.stellankolmasluonto.fi/post/taloudellisesti-kannattava-kasvimaa
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/03/suuntana-omavaraisuus-2020-osa-3.html
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/03/kannattaako-tama.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/03/02/urbaania-omavaraisuutta-pelkkaa-saastoa
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/03/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-3.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/03/kasveja-annetaan-vaihdetaan-ja-ostetaan.html
Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/03/penniton-ja-suruton.html
Koivun juurella https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-sarja-raha.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1191
Ku ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/03/02/ite-tein-ja-saastin-omavaraisuus-ja-raha/

Oikein ihanaa maaliskuuta kaikille! Älkää suotta hermoilko säiden kanssa, koska niille vaan ei voi mitään. Nauttikaa ja ihmetelkää olemassa olevaa!

Maaliskuun ensimmäinen
päivä toi Leppämäkeen 10 cm
lunta!