Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. elokuuta 2022

Jovelan Johanna: Vanhassa talossa

 *lukukappale saatu, kaupallinen yhteistyö Jovelan Johanna ,Annabelle Antas, Docendo




"Meillä on kelloja, mutta onko meillä aikaa?"


Näillä sanoilla alkaa suosittua Omavarainen-blogia kirjoittavan Johannan ihka uusi kirja Vanhassa talossa; Kohti omavaraisempaa elämää. 




Minulle tarjoutui mahtava tilaisuus olla niiden onnekkaiden joukossa, jotka saimme tutustua etukäteen tähän kirjauutuuteen. Kirjaa voi jo varata ennakkoon monestakin eri paikasta, mutta myyntiin se tulee kauppoihin 1. syyskuuta.




Olen jo vuosia seurannut Johannan blogia ja hänen @jovelan_johanna Instagram-tiliä, jotka molemmat ovat täynnä mielenkiintoisia ohjeita, reseptejä ja vinkkejä. Kuvat blogissa ja instatilillä ovat upeita ja pursuavat ihanaa tunnelmaa. Joten aavistelinkin kirjan olevan ihana. Mutta olin väärässä. Kirja on upea!



Ote kirjan takakannen tekstistä:

"Johanna ehti vuosien ajan haaveilla ja käydä katsomassa miehensä kanssa monta taloa. He halusivat pois kaupungista, keinovaloista, betoniseinistä ja itseään toistavasta arjesta. Löytyi Jovela, nykyajan melskeistä vapaa paikka, jossa tähdet piirtyvät yötaivaalle pellon ylle ja uusi aamu valkenee linnunlauluun."




Kirja etenee tarinoiden kautta, vuodenaikoja mukaillen. Samalla Johanna kertoo tarinaansa siitä, miten he miehensä kanssa kaipasivat pois kaupungista, elämään maaseudulle vanhaan taloon elämän perusasioiden äärelle. Elämään yksinkertaisempaa elämää. He halusivat pois oravanpyörästä ja löytää paikan, missä he voisivat heittäytyä elämänpyörään.



Kirja on ilmeeltään kaunis. Se on sekoitus elämänkertaa, askartelukirjaa, historiaa, ruokakirjaa, tietokirjaa, puutarhakirjaa, valokuvakirjaa ja käsityökirjaa. Olematta kuitenkaan millään tavalla sekava. 
Kuvat huokuvat lämpöä ja rakkautta vanhaan taloon, sekä omavaraistelevaan ja omatoimiseen elämäntapaan. Erityisen iloinen olin siitä, että kirjassa on paljon talvisia kuvia. Koska minä rakastan talvea!
Valokuvaaja Annabelle Antas on saanut hienosti vangittua Jovelan "hengen" kuviin. Jotenkin hänen ja Johannan ystävyys näkyy näissä kirjan kuvissa. 


Tämä aika kaipaa juuri tälläisiä ihanan tunnelmallisia, kauniilla "kielellä" kirjoitettuja kirjoja, joihin voi tarttua aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka minäkin olen vuosikymmenet elänyt samantapaista elämää mistä kirja kertoo, silti olin aivan haltioissani kun kirjaa luin. Monet asiat mistä Johanna kirjassaan kertoo, olisi voinut olla minun itseni kertomia. Myös minä rakastan Johannan tapaan tehdä pieniä puuhasteluja radiota kuunnellen tuli takassa rätisten. Ja Beibe on tehnyt jo vuosia jouluksi kermalikööriä Johannan ohjeella!
Kirjan ohjeista aion kokeilla ainakin karviaisviinietikkaa, koska karviaisia meillä on vielä puskat väärällään. Gourmet-yrttiaromisuolaa aioin myös tehdä. Minä en ole koskaan kotiin ostanut aromisuolaa, enkä ole oikein sen makua ymmärtänyt. Kananmuniini olen aina ripsauttanut ihan tavallista suolaa. Mutta tälläistä itse tehtyä voisin vaikka kokeillakkin keitetyn munan kera!



Monipuolisen sisältönsä vuoksi Vanhassa talossa-kirja sopii monenlaisille lukijoille. Mattapintaiset ja paksut sivut tekevät kirjan selailusta miellyttävää. Kuvilla on suuri osuus kirjassa ja tekstiä on mielestäni sopivasti. Kirjaa on sujuva lukea. Se houkuttelee ensin selaamaan ja katsomaan kuvia. Lukemaan sieltä täältä ja jossain vaiheessa kellahtamaan sohvalle, vetämään huovan jalkojen päälle ja nauttimaan kupin lämmintä teetä ja ehkäpä palan kahvikakkua. Uppoutumaan yksinkertaisen elämän pariin ja unohtamaan ajankulun ympäriltä.


Kiitos Johanna, kun sain lukea kirjan etukäteen ja kiitos kun kirjoitit sen!

💓:lla Marketta

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää 2019 osa 3: missä mennään kesään valmistautumisessa. Kirjasuositus: Tartu talikkoon!


Postauksessa on kuva teurastetuista kaneista. Kuva on postauksen puolen välin paikkeilla. Jos epäilet järkkyväsi, jätä tämä postaus selaamatta!

Lakritsa ei keväästä paljo ressaile!


Mutta sitten asiaan ja hei vaan kaikille! Kylläpä tämä aika menee huimaa vauhtia, kun taas on kulunut kuukausi edellisestä omavaraisuusbloggareiden yhteispostauksesta.

Laitetaampa mukaan myös vähemmän julkisuudessa olleiden marsujemme kuvat.
Tässä Punkkari!


Tosiaan, tämä postaus on taas osa tätä mielenkiintoista yhteispostaussarjaa, missä tosi iso joukko omavaraistelijoita, sellaiseksi haluavia tai muuten asiasta kiinnostuneita bloggaajia kirjoittaa omista projekteistaan, tavoitteistaan, haaveistaan ja saavutuksistaan. Ihan järkyn mielenkiintoisia persoonia, tarinoita ja ideoita postausten takana. Laitan taas tututtuun tapaan kaikkien mukana olevien blogien postauksiin linkit tämän oman postaukseni loppuun.

Postaukset julkaistaan hieman aikaisemmin, klo 9, entisen klo 12 sijasta. Pääsette siis heti aamusta lukemaan mahtavia tietopaketteja!

Ja tässä Merkkari!


Tämän kuun aiheena oli tietysti taas omien "juttujen" eteneminen ja muuten vaan kuulumiset. Myös oli ehdotettu, että voisi esitellä jonkin itselle tärkeän tai muuten vaan mielenkiintoisen aiheeseen liittyvän tubekanavan, kirjan, lehden tms..
Minä aion esitellä erään kirjan, mutta mennään ensin niihin kuulumisiin!

Täällä ei paljon kevät keikkuen tule! Kuva otettu 27.3:tta.


Meillä on vielä viime satokaudesta tosi paljon ruokaa jäljellä! Ja kun tähän omavaraisteluun lisää vielä tämän meikäläisen punalappu -harrastuksen, ruokaa tulee haalittua vähän liikojakin. Lisäksi meidän molempien työpaikoilla on välillä ihan ohittamattoman hyviä ja edullisia tarjouksia.



Olen yrittänyt valmistaa kotona olevista tarpeista vaikka mitä. Mutta tosiasiahan on että, ei kahden hengen talous nyt niin järkkyjä määriä syö. Varsinkin, kun me molemmat käytetään työpaikkaravintolankin palveluita arkena.

Kaikenlaista kuivattunakin löytyy. Tytär aina piruileekin kuiva-ainekaappia äidin
noitakaapiksi. Hän ei kuulemma ihmettelisi, vaikka tuolta purkeista löytyisi jotain
kuivattuja käärmeitä ja sammakoita! ='D Ei löydy, voin paljastaa!


Minä kyllä otan töihin mukaan aamupuuron kanssa syötäväksi itsetehtyä kiisseliä ja lounaseväitäkin suosin. Mutta silti sapuskaa on säilöttynä, kuivattuna ja pakastettuna vielä aikas paljon. Tytär piruileekin, että tietää mihin tulla katastrofin sattuessa. Ja onpa hän meitä kutsunut leikkisästi jopa "maailmalopun odottajiksi". En ainakaan tunnusta moista!

Mulla on tapana keitellä liemiä juuresten kuorista!


Olen hieman yrittänyt tuosta pakastamisesta päästä eroon kasvisten suhteen. Mutta tosiasia on se, että pakkasesta esikäsitellyt keittojuurekset, pavut sun muut, on vaan niin helppoja ja nopeita valmistaa ruuaksi. On ihan eri asia pyöräyttää lihakeitto tms. arkena aineksista, jotka ovat kypsennetty valmiisiin annospusseihin/rasioihin, kuin hakea juurekset kellarista, pestä, kuoria ja palastellla.
Toki meillä oli myös multaporkkanoita ja -palsternakkoja syksyllä kellarissa, mutta tarvitsi vähän "pakottaa" itsensä niitä sieltä hakemaan, kun pakkasesta oli niin helppo ottaa.

Vielä on muutama rasia mansikkaakin!


Joten... olen hieman ajatellut olla armollinen tässä asiassa ja pakastella jatkossakin aineksia. Koska mielestäni on tärkeää, että omavaraistelu on kivaa tältäkin osin eikä väsyttävä rasite!

Beibellä oli synttärit ja hän halusi läskisoosia synttäri-
lahjaksi. Ja sitä hän myös sai!


Taimikasvatuksissani olen pysynyt aikas maltillisena. Chilit ja paprikat ovat jo aikas isoja ja tarvitsisivat kipeästi siirtoa isompiin purkkeihin.

"Pari chilintaimea!


Tomaatteja en laittanutkaan kuin kolmea eri lajiketta. Pikkuhiljaa olen koulimishommat laittanut käyntiin. Ja lisää taimia tarvii hommata sitten keväällä.

Tomaattivauvoja kasvivalon alla!

Kyllä tietää, mitä iltaisin tekee töiden jälkeen!


Koska Beibe sai talvilomalla tehtyä kasvatusaltaat uuteen, isoon kasvariin. Kierrätettiin vanhan tallin/kanalan/kanilan seinälevyt ja ne täytyy vielä patolevyllä vuorata. Ja sitten vaan multaa ja turvetta täytteeksi!

Ai että, kun tulee hyvät! Rakennustarkastaja Mauri, tsekkaa
työn jälkeä!


Käytäville ajateltiin latoa purettavan navetan päätyladon vanhoja lautoja. Tulee nätti kuin sika pienenä! ='D

Kasvimaalle ei ihan vielä pääse kuopsuttamaan!


Elukkarintamalle kuuluu pääosin ihan hyvää. Yksi vanha kana jouduttiin lopettamaan lomalla. Se olikin viimeinen niistä ensimmäisistä orpeistani, jota aikanaan hankin. Tästä pääset lukemaan, kun Bull Mentula ja Fatnesstytöt saapuivat Leppämäen kanalaan.

Muuten kanat ovat hyvissä voimissa ja munia on alkanut tulla mukavasti. Seitsemästä kanasta tulee 3-5 munaa päivässä. Toivottavasti tätä munarikkautta jatkuukin, eikä joku höyhenpylly saa mitään hautomaviettejä ainakaan vielä. On ollut ihanaa, kun viikonloppuisin saa paistaa munia leivän päälle tai tehdä banaanilättyjä! <3



Koska munaa pukkaa, laitoin hautomakoneen "tulille" viikko takaperin. Ihan lähinnä tarkistaakseni munien itävyyden. Olisi ehkä jossain vaiheessa orpingtonien siitosmunien vaihtokauppaa tiedossa!

Saas nähdä, montako tipua kuoriutuu. Vai kuoriutuuko yhtään! Jos tipuja tulee, myyn tämän porukan eteenpäin, kuten tein viime vuonnakin.



Lampailla utareet turpoavat ja karitsoita odotellaan. Tarkistin lasketun ajan ja puolen kuun paikkeilla pitäisi Tipin alkaa poikimaan. Nellan astumista en päässyt näkemään. Mutta se poikii varmasti myös huhtikuun aikana.

Aikas hinkit!


 Beiben sisko kävi vetäisemässä likoilta villat veke ja sorkatkin hoidettiin samalla.

Nellukka!<3

Nella puoliksi kerittynä. Ei vedetty niitä ihan kaljuiksi,
koska talli ei ole lämmitetty ja likat kuitenki ulkoilevat.


Kanirintamalla on muutoksia sen verran, että emoista on enään yksi jäljellä. Lötkö -kani on astutettu Igorilla ja poikasia odotellaan.

Lötkö!


Yksi kaneista sairasteli talven aikana ja sitä sitten lääkittiinkin. Virtsatulehdukseksi epäiltiin ja se ei oikein ottanut parantuakseen. Kanilla oli siitoskaniksi jo ikääkin.

Toinen noista nuoremmista emoista oli tarkoitus myös astuttaa. Mutta se ei jostain syystä kesyyntynyt, ei sitten yhtään. Se sinkoili aina pitkin seiniä, kun kanilaan meni. Vaikka sen molemmin puolin olevat kanit olivat ihan rauhassa. Aina sai pelätä, että se teloo itsensä seiniä päin juostessaan.

Kaikkia kanejani käsittelen yhtä paljon/vähän, mutta vaikka tämä oli ihan omia kasvatteja, se vaan oli ihan poikasesta asti tuollainen. Siksi en sitä lemmikiksi edes syksyllä kenellekkään tarjonnut.
Joten, en halunnut sillä sukua jatkaa ja se sai mennä teuraaksi tuon toisen kanin kanssa.


Kaneista tuli hyvin lihaa. Jauhelihaa saatiin 3 kiloa ja filettä 700 grammaa. Koiralle ja kissalle jauhettiin leikkuujätettä reilu kilo.




Katsotaan nyt, hommaanko uusia emoja, vai mennäänkö ainakin tämä kesä tuolla yhdellä. Kun on niitä suunnitelmia omankin työ"uran" suhteen, voi olla ihan hyvä olla tällä kanimäärällä. Ja niistä omista alanvaihto suunnitelmista en vieläkään kerro enempää. Ärsyttävää, eikö! ='D

Kuukuna mummun kanssa tallia siivoomassa! <3


Kävimme myös mehiläishoitokurssin toisen jakson. Nyt tosiaan ollaan täysoppineita mehiläistarhaajia. Tai sitten ei!



Mutta olemme vielä menossa kurssilaisten kanssa käymään Vesilahdella Mesimestareilla . Käymme hieman tarvikkeita tsekkaamassa ja ehkä hieman jo hankkimassakin. Meidän mehiläisparvemme on tuolta varattuna. Joten varmaan selviää sekin, että onko se talvehtinut ja saammeko sellaisen tänne meille ensi kesänä.

Kurssilla tutustuttiin välineistöön, Kuvassa mehiläispako
pesälaatikon päällä.


Olen myös ilmoittanut itseni parille erilaiselle kurssille. Toinen on nyt huhtikuussa, jos se toteutuu. Toinen sitten vasta kesällä. Kerron niistä sitten lähemmin. Mutta molemmat liittyvät tähän omavaraisteluun.

Vielä "keväinen" kuva toiselta kasvarilta. Kuva otettu 27.3:tta.


Mutta sitten siihen kirjasuositukseen! Se on Anne Nilsonin Tartu talikkoon; maataloutta harrastelijoille. Alkuteos on nimeltään Farmare på fritid ja vuodelta 1976.



Itse tähän kirjaan sain vinkin muutamia vuosia sitten jostain blogista. En valitettavasti muista mistä. Mutta sain myös vinkin, että kirjaa voisi etsiä vanhojen kirjojen nettikaupasta Antikvaari , jonka kautta pääsee käsiksi ympäri Suomen vanhoja kirjoja myyviin tahoihin. Ja vink, vink, te kaikki, jotka kirjasta kiinnostuitte! Tuon linkin takaa löytyy monta Tartu talikkoa -kirjaa myynnissä erittäin edullisiin hintoihin.

Kirjassa on osio kaninkasvatuksesta ja jopa muutama ruokaohjekkin!


Takakannen esittely kirjasta:

" Moni taajama-alueen asukas tuntee tukehtuvansa, ellei saa edes vapaa-aikanaan kosketusta luontoon. Moni maalaiselämästä vieraantunut haluaisi joskus seurata viljelyskasvien kasvua siemenestä sadonkorjuuseen. Hankkisitko pienen viljelypalstan`? Tai muuttaisitko suorastaan omaan mökkiin maalle? Entä kotieläimet, vaikkapa kesämökillä? Kaneja tai siipikarjaa, lammas tai possu? Mehiläisten hoito voisi olla jännittävää.
Tämä kirja esittelee vapaa-aikafarmarin vaihtoehtoja ja auttaa harrastuksessa alkuun asianomaisten lakien ja asetusten selvityksestä aina eläinten hoitoon ja teurastukseen, vihannessadon korjuuseen ja pellavien käsittelyyn.
Se antaa myös tietoa yhdistyksistä ja kursseista, sekä erikoiskirjallisuudesta, jotka perhdyttävät kuhunkin alaueeseen perusteellisemmin."

Ankkalan malli!


Kirja on sovellettu aikanaan Suomen oloihin, mutta nuo lakijutut ja yhdistyshommelit taitavat kuitenkin olla vääjäämättä vanhentuneita asioita!

Mutta joka tapauksessa, tämä kirja on tosi hauskaa luettavaa ja täynnä kaikkea tietoa. Tämä on juurikin tarkoitettu meille sellaisille, jotka itseään omavaraistelijoiksi halajavat!

Kirjan 195 sivuun on saatu aikasmoinen tiivistetty tietopaketti niin kasvisten kasvattamisesta, kuin eläinten pidosta teurastukseen ja jopa metsänhoitoon. Ja mikä parasta, tämä kirja on kirjoitettu kyllä niin hauskaan sävyyn!

Ote luvusta "Meitä on paljon", s. 7:

"Kaikki eivät saa kokea työn iloa leipätyössään Useimmat eivät voi valita vapaasti elinkeinoaan. Vaan vapaa-aikapa onkin paremmin määräsvallassamme. Monet ryhtyvät työskentelemään huvikseen vapaa-aikana voidakseen kokea leipätyössään puuttuvaa työn iloa. Kun muutaman tunnin maassa möyrimisen jälkeen kohottautuu vaivalloisesti tarkastelemaan tulosta, tuntee tehneensä jotain tärkeää."

Hei, kuka allekirjoitta tuon edellämainitun? Minä, minä! Ainakin tuon vaivalloisesti kohottautumisen! ;'D



Nyt meille ajankohtaista aihetta mehiläiset, kirjassa avataan näin sivulla 78:

"Mehiläisten merkillisetä elämästä kerrotaan monissa kirjoissa. Jos ryhdyt itse hoitamaan mehiläisiä, saat huomata, että mehiläishoitajatkin ovat omalaatuista väkeä. Yhtenä hetkenä lennokkaita uneksijoita ja luonnonystäviä ja toisena valmiita määrätietoiseen aherrukseen korviaan myöten hunajassa."

Tämän mukaan sovimme hyvinkin mehiläistarhaajiksi, koska omalaatuisuuttahan löytyy! ='D



Tartu talikkoon on viihdyttävä kirja, joka mielestäni kuuluu jokaisen omavaraistelijan tai näistä asioista kiinnostuneen ihmisen kirjahyllyyn!

Bataatinkasvatuksesta kirjassa ei mainita. Eikä ole
tänä vuonna varmaan minullakaan siitä paljon asiaa.
Bataatit eivät vaan idä yhtä pientä verson alkua
lukuunottamatta.


Tässäpä nämä meidän kuulumiset näiltä osin! Käykääpä lukemassa muidenkin yhteispostaukseen osallistuineiden bloggareiden kuulumiset. Niitä on taas niin paljon, että itselläkin menee kyllä aikaa, jotta ehdin niihin kaikkiin perehtymään oikein kunnolla. Joten te muut "kollegat", älkää hermostuko, jos en heti tai edes viikon päästä käy kommentoimassa postauksianne. Tulen kyllä varmasti vierailulle blogeihinne ja teitä moikkaamaan!

Puuliiterin toinen puoli alkaa uhkaavasti tyhjenemään!



  1. Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
  2. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
  3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
  4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html‎
  5. Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=1918
  6. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
  7. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
  8. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
  9. Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
  10. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
  11. Sorakukka https://sorakukka.com/?p=159
  12. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
  13. Maatiaiskanasen Elämää https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
  14. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
  15. Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
  16. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
  17. Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
  18. Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=508
  19. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
  20. Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
  21. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
  22. Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/03/31/huhtikuu-kevatta-kohti
  23. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
  24. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
  25. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
  26. Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
  27. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
  28. http://www.villakotiranta.fi/esikasvatuspuuhien-etenemisesta-ja-kaksi-rakkainta-puutarhakirjaani/

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vampyyrejä Tampereella!




Meillä ei juurikaan ole ollut mitään suunnitelmia meidän talviloman suhteen. Mutta se oli selvä, että pari rästissä olevaa kiinnostavaa näyttelyä piti ehtiä käydä katsomassa.



Kun kuulin jo viime syksynä, että Museokeskus Vapriikissa avautuisi vampyyrinäyttely, olin ihan täpinöissäni. Tämä näyttely olisi ehdottomasti käytävä katsomassa!



Muutama tuttu onkin tämän näyttelyn käynyt katsomassa ja siitä on pääpiirteittäin tykätty. Ne, jotka ovat käyneet näyttelyssä viikonloppuna, moittivat että porukkaa on salien täydeltä ja näyttelyssä ei oikein pääse näkemään kansanpaljoudelta mitään. Joten, nyt jos koskaan oli aika mennä, koska lomallahan voi käydä missä vaan keskellä viikkoa!

Bela Lucosi kreivi Daraculana


Minä olen fanittanut nuorena vampyyreitä. Ammattikoulun äikäntunnilla pidin jopa vampyyriuskosta esitelmän.
Olen tykännyt niistä vanhoista vampyyrileffoista, en niinkään näistä uusista. No, Dracula nyt on aina Dracula. Oli leffa tehty millä vuosikymmenellä tahansa! Mutta mielestäni ainut ja oikea pimeyden prinssi on Christopher Lee. Vaikka kuuleman mukaan Bela Lucosi oli mielestään ainut oikea ja  halusi itsensä haudattavan Dracula-asussaan.



Mutta näistä uusista vampyyritarinoista, en esimerkiksi ole koskaan katsonut/lukenut yhtään jaksoa/kirjaa True Bloodia . Ei vaan ole innostanut!



 Twilight -sarjasta olen nähnyt pari ensimmäistä, mutta ne on ehkä hieman nuoremmille suunnattu. Vaikka nuorekas olenkin, se kalpeiden naamojen tuijottelu ja nuorten riistävä, epävarma rakkaus on minulle hieman liikaa.
Ja liikaa oli aikanaan Beibellekkin, joka lähti minun ja tyttären kanssa leffaan tätä ensimmäistä leffaa, Houkutus, katsomaan. Hän oli aivan tuskastunut ja hänen mielestään elokuva oli ihan p..ka!👎😆 Ja lisäsi vielä, että seuraavat saatte käydä ihan kerallanne katsomassa!

Näyttelyssä oli elokuvasta Twilight, Bellan hääpuvun kopio näytillä


Mutta esimerkiksi vampyyrielokuvien klassikko Nosferatu vuodelta 1922 on jotakin! Tässä mykkäelokuvassa ei todellakaan ole mitään seksististä, eikä popkulttuuriin viittaavaa. Vielä kun tajuaa sen, kuinka vanha tämä elokuva on ja kuinka hyvin se on tehty sen ajan puittein, se on ihan huippu!

Nosferatu-elokuvan juliste vuodelta 1922


Tämän elokuvan tekemisestä, markkinoinnista ja jälkipuinneista oli kohtalokkaat seuraukset sen tuottaneelle elokuvayhtiölle, Voit käydä niistä lukemassa tuosta yllä olevasta linkistä. Mutta sen verran tuosta, että tämän elokuvan kopiot vaadittiin tuhottaviksi. Mutta onneksi kaikkia ei kuitenkaan tuhottu ja saamme ihastella tätä mestariteosta vielä lähes sata vuotta sen valmistumisesta.
Nosferatustahan tehtiin uudelleen filmatisointi vuonna 1979, Nosferatu -yön valtias . Tosi pelottava leffa tämäkin!

Vuoden 1979 Nosferatu


No, itse näyttelyyn ja siihen mitä mieltä siitä oltiin! Joo-o, tykättiin kyllä. Näyttely esittelee vampyyreita kansanuskomuksissa, elokuvissa, kirjoissa ja populaarikulttuurissa.


Dracula -vampyyrit Vapriikissa näyttelyn tarkoituksena on selvittää näihin ihmisiä kiehtoviin ja kauhistuttaviinkin olentoihin liittyvää taikauskoa, ilmiön juuria ja historiaa. Vampyyripelko oli vielä 1900 -luvun alussa totisinta totta joissain kolkissa maailmaa.


Kansanuskomusten vampyyri oli ulkonäöltään kaukana näistä populaarikulttuurin meidän mieliin luomasta verenimiän kuvasta. Vampyyrit olivat "ennen" pulskia ja likaisia. He, vai pitäisikö sanoa ne, nousivat öisin haudoistaan piinaamaan läheisiään, sytyttelivät tulipaloja, imivät verta eläimistä ja levittivät tauteja. Ne toivat tullessaan ruttoa ja rottia.
Niillä ei yleensä ollut vampyyrin tunnusmerkeiksi tulleita torahampaita, vaan ne saattoivat imeä verta terävällä kielellään.


Nykyvampyyrin esikuvan kreivi Draculan loi irlantilaiskirjailija Bram Stolker romaanissaan vuonna 1897. Kirjasta tuli huikea menestys 1920-1930 -luvuilla erilaisten teatterisovitusten ja elokuvien myötä.
Kirja yhdistää historiallisia henkilöitä, kansanperinnettä, kaunokirjallisuuden henkilöitä ja kirjailijan omaa mielikuvitusta. Valkokankaalla tästä tunteettomasta olennosta kehkeytyi romantiikkaa ja kadotettua rakkautta etsivä eroottinen hahmo.
Fiktiivisen Dracula-hahmon esikuvaksi mielletään virheellisesti Vlad Seivästäjä. Näillä historiallisella ja fiktiivisellä Draculoilla ei ole keskenään mitään yhteistä, muuta se, että molemmat ovat erittäin kiehtovia hahmoja. Vapriikin näyttely on kuitenkin onnistunut hienosti yhdistämään molemmat hahmot samaan näyttelyyn.


Vlad Seivästäjä tunnetaan historiassa julmana hallitsijana ja valloittajana. Hänen kerrotaan seivästäneen vihollisiaan tunkemalla hieman rasvattu seiväs henkilön peräaukosta niin, ettei seiväs osu tärkeimpiin elimiin. Sitten seiväs on nostettu pystyyn ja se on siinä lävistettynä olleen ihmisen painosta pikkuhiljaa painunut koko kehon läpi, tullen läpi rinnasta, selästä tai jopa suusta.
Vlad Seivästäjää kutsuttiin myös nimellä Dracul, mikä tarkoittaa paholaista. Hänellä kerrottiin olevan myös muita julmia tapoja, kuten haudata elävältä ja lävistää haudassa oleva henkilö seipäällä ja moni muita "kivoja" keinoja herättää kauhua vastustajissaan.
1400 -luvun Euroopassa hirmuteot ja teloitukset olivat tavanomaisia. Tarinat Vlad Seivästäjän hirmuteot olivat aikansa poliittista propagandaa. Hän on varmasti tehnyt monia rankkoja päätöksiä, mutta koskaanhan ei selviä, oliko kaikki tarinat totta ja oliko hän yleisestikään sen julmepi kuin muutkaan sen ajan hallitsijat.

Vlad Seivästäjä

Näyttely jakautui oikeastaan kolmeen tai neljään osaan. Näyttelyn alku kertoi vampyyriuskon historiaa ja levinneisyyttä. Tiesittekö, että Suomessa vampyyrejä ei ole kansantaruissa? Ne ovat keskittyneet lähinnä keski-Eurooppaan. Joissain osissa Australiaa, USA:ta ja Intiaa on tavattu vampyyriuskoa ja on tarinoita erilaisista vertaimevistä hahmoista. Ne ovat olleet lähinnä ihmisen ja eläinten sekasikiöitä, jotka väijyivät lapsia ja neitsyitä.
Vampyyrit pystyivät myös hallitsenaan eläimiä ja myös muuntumaan niiksi. No, kaikkihan tämän lepakkohommelin tietävä. Myös rotiksi vampyyrit usein muuntuivat.
Mutta tosiaan, me suomalaiset emme ole vampyyrejä tunteneet ja pelänneet!

Rukousnauha

Vampyyrejä kuitenkin pelättiin niin, että hautojen avaamien oli ihan yleistä, kun hiukankin epäiltiin sielun olevan levoton.

Puinen risti

Paljon oli kertomuksia vainajista, jotka arkussaan maatessaan näyttivät vain nukkuvan. Posket olivat terveen punaiset, hiukset ja kynnet kasvaneet ja huulet rusoittivat. Tälläisen vainajan uskottiin olevan vampyyri ja käyvän riivaamassa öisin läheisiään ja muita kyläläisiä.
Vampyyriksi epäilty vainaja seivästettiin sydämen kohdalta, jotta hänen vaelluksensa maan päällä loppuisi. Ja kaikkihan me tiedämme, että auringonvalo, ristit, vihkivesi ja valkosipuli toimivat vampyyrien karkoittamiseksi ja turmioksi.
Arkkiherttuatar Marie Teresia kielsi hautojen häpäisyn joskus 1700 -luvun lopulla.

Marie Teresia

Näyttelyn yksi osa käsitteli Vlad Seivästäjän valloituksia ja sotaretkien kulkua. Tämä osio ei ollut niin kiinnostavaa meidän mielestämme. Mutta esillä oli jonkin verran haarniskoja, naamioita ja aseita. Ne olivat taidokkaasti tehtyjä ja hienoja!

Turkkilaisten käyttämiä jännittämättömiä vastakaarijousia ja nuolia, mitkä oli tehty luusta,
puusta ja lakasta.

Sotapamppuja


Tämän miekan kahva on tehty norsunluusta. Kierteet jäljittelevät
sarvivalaan sarvea. Valasta pidettiin taruolento yksisarvisena
ja neitsyeehenkin viitattiin.
Beibe näyttää mittasuhteita!

Tämä haarniska oli tehty Unkarin 9-vuotiaalle kuninkaalle,
Ludwig II:lle kihlajaislahjaksi 1500- luvun alussa. Jos ei jo tuo edellamainittu
hämmentänyt, niin olen ympäröinyt haarniskan miehustan.
Oliko siihen tehty kasvunvaraa, vai mitä ihmettä?

Näyttelyn yhdessä osiossa avattiin Bram Stolkerin Dracula-romaania. Esillä oli muistiinpanoja ja muuta rekvisiittaa.
Mutta sitten alkoikin näyttelyn viimeinen käytävä ja se käsitteli vampyyrejä elokuvissa, sarjoissa ja populaarikulttuurissa. Niin mielenkiintoista!

Esillä oli kuvia eri vuosikymmenten elokuvien julisteista

Minun yksi lemppari vampyyrielokuvista 80 -luvulta on The Lost Boys . Se luokitellaan mysteeri- ja nuorisoelokuvaksi, mutta rankkaa kaulannakerrusta se on tulvillaan.
Olin iloinen, että tämä elokuva oli näyttelyssä huomioitu!

Nuoria ja kauniita vampyyrejä vuodelta 1987!

Kiefer Sutherlandin maski elokuvasta The Lost Boys.

Mitä lähemmäksi tätä päivää tulimme käytävällä, sitä eroottisemmiksi, nuoremmiksi, voimakkaammiksi ja jopa ihmisten kanssa toimeentulevimmiksi, vampyyrit elokuvissa ja sarjoissa muuttuivat.

Underworld ja 30 days night, ovat hyviä vampyyrielokuvia!
Minun syntymävuotenanikin on tehty näköjään mielen-
kiintoinen vampyyrielokuva!

En tiedä, saimmeko näyttelyltä mitään uutta. No, ehkä jotain historiantietoa. Mutta kyllä näyttely oli mielestämme mielenkiintoinen.
Tykkäsimme, kun näyttelyä oli tehostettu äänin. Kuului lepakon siipien havinaa, suden ulvontaa ja kaikenlaista rapinaa ja ripinää, sekä kauhun huutoja.

Rekvisiittaa 90 -luvun Draculan malliin
Tää jätkä muuttui laumaksi rottia elokuvassa.

Jos näyttely kiinnostaa, suosittelen lämpimästi käymään keskellä viikkoa ja mahdollisesti keskellä päivää. Osaan kyllä kuvitella, mikä ryysis tuolla on viikonloppuina.
Ja muistakaa, että Vapriikissa on myös paljon muitakin näyttelyitä, kuin tämä vampyyrinäyttely. Me emme nyt niissä muissa vierailleet.
Vampyyrinäyttelyä ei suositella herkille ja pienille lapsille!

Jääkaapillinen verta!

MUSEOKESKUS VAPRIIKKI

AVOINNA TI-SU 10-18

Poikkeavuudet aukioloissa ja sijainnin voit käydä tarkistamassa Vapriikin nettisivuilta .

Vampyyrintappaja Van Helsingin tarpeisto verevän
vainajan kukistamiseen.

Vielä loppuun pieni kevennys meille puutarhaihmisille. Vai pitäisikö sanoa kuitenkin varoitus! Joillain balkanilaisilla alueilla uskottiin, että jokin hedelmä, kuten kurpitsa tai vesimelonit kykenivät muuttumaan vampyyriksi, jos ne jätettiin ulos yli 10 päiväksi, eikä niitä syöty tai muuten tuhottu jouluun mennessä. Veripisara hedelmän pinnalla kertoi siitä, että se oli muuttumassa vampyyriksi. Joten... te joilla vielä kurpitsoja viime kesältä on säilössä, pitäkäähän niitä silmällä!

Museokaupasta lähti mukaan vampyyrikirja, veriappelsiini-
teetä ja salmiakkia.