sunnuntai 2. elokuuta 2026

Suuntana omavaraisuus 2026, osa 8: Sadonkorjuuta!

 

Heinäkuun alussa otin vihtakylvetysasiakkaita vastaan kotona telttasaunalla.


Kesä kääntyy elokuun puolelle ja en oikein tiedä mitä mieltä siitä olisin. Kesä on parhaimmillaan omavaraistelijan näkökulmasta, koska puutarha ja luonto antaa niin paljon satoa. Toisaalta alkaa mieleen hiipimään haikeus siitä, että kesä alkaa olemaan vääjäämättä ohi. Meillä täällä itä-Pirkanmaalla heinäkuun loppu oli todella kylmä, jopa ihan syksyinen. Aamuisin saattoi olla vain noin viisi astetta lämmintä ja sateitakin saatiin. Mutta oli kuitenkin helpottavaa huomata, että viljelykasvit kuitenkin voivat hyvin. Monet kasvikset, kuten kaalit, pitävätkin hieman viileämmästä. Se millaista säätä me ihmiset pidämme miellyttävänä, ei välttämättä ole viljelykasvien mieleen.

Heinäkuu oli myös heinätöiden aikaa!


Tervetuloa taas näin kuukauden ensimmäisen sunnuntain kunniaksi mukaan Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan pariin. Jo vuosia joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggareita on ollut mukana kirjoittamassa postauksia, jotka julkaistaan yhtäaikaisesti ennalta sovittuna aikana. Jokaisen postauksen lopusta löytyy linkit kaikkien sen kuukauden postaukseen osallistuneeseen blogiin. Niin myös minun, joten käykäähän lukemassa muidenkin kirjoitukset!


Minulla on ollut yhteinen taidenäyttely lastenlasteni
 kanssa Kuhmalahden kirjastolla heinäkuun ajan.


Olen ollut niin iloinen kirjaston henkilökunnan
 avarakatseisuudesta antaa asettaa lasten tekemää taidetta esille.



Minulla on mennyt monta kesää hieman alavireisesti viljelysten suhteen. Mutta nyt tämä kesä on ollut pelkkää nousua! Viljelykset kukoistavat uusissa jalallisissa kasvilavoissa ja kasvihuoneet ovat vähän liiankin täynnä. On ollut jotenkin eheyttävää monen tuskaisen kesän jälkeen päästä taas kunnolla viljelemään ja onnistuakin siinä.

Basilikaa

Kesäkurpitsaa ja mangoldia

Sipulit on hyvän kokoisia!

Paidanhelmassa on hyvä kuljettaa satoa!


Koko ajanhan meillä on ollut jonkin verran kasvamassa kaikkea. Mutta kasvimaa on ollut retuperällä. Savimaa on ollut niin läpeensä rikkaruohottunut, että sen kunnostamiseen ei ole ollut jaksamista/voimia. Joten Beibe teki minulle jaloilla seisovia kasvilavoja, jotta kykenen viljelemään kasviksia. Olen niin onnellinen näistä lavoista ja niitä tehdään vanhalle kasvimaalle lisää.



Kasvilavoista olemme saaneet jo satoa punajuuresta, porkkanoista, sipulista, tillistä, persiljasta, mangoldista ja pavuista. Kehäkukan kukintoja olen myös kerännyt ja kuivannut. 

Lavoissahan ei nyt niin mittavasti pysty viljelemään kuin suoraan maassa. Mutta olenkin vuosien varrella muutenkin muuttanut hieman tyyliäni kasvatusten suhteen. Ennen yritin panostaa valtavasti varastoitaviin vihanneksiin. Sellaisiin, joita talvetettaisiin kellarissa, kuten porkkanoihin, perunoihin ja sipuliin. Sitten jossain vaiheessa havahduin sellaiseen asiaan, että ostin kalliita varhaisvihanneksia ja -juureksia ja sitten talvella syötiin omaa satoa, kun kaupasta sai porkkanoita euron kilo. Nyt yritän panostaa siihen, että meillä olisi aikaisin kesästä jo syötävää omasta sadosta, kun vihannekset ovat hintavia ostettuina. Ei ole niin väliä, vaikka niitä ei talven varalle niinkään jäisi. Monesti kuitenkin on käynyt niin, että olen pakastanut paljon esimerkiksi porkkanaa keittoihin lisättäväksi.

Porkkanaa!

Kyssäkaaleista olen erityisen iloinen!

Usean epäonnistuneen papuvuoden
jälkeen saadaan hyvä papusato!

Kasvilavat täynnä...kaikkea!


Lavojen väliin ostin edulliset köynnöskaarituet. Taisivat olla myynnissä ruusukaarituen nimellä. Löysin vielä mustan värisenä niitä, niin sopivat kivasti tervattuihin kasvilavoihin. 

Näin sieluni silmillä kaarituissa kauniisti köynnöstävää ja kukkivaa ruusupapua ja tuoksuhernettä. Puolet sain haaveestani ja ruusupapu menestyi loistavasti ja palkitsee runsaalla kukinnallaan. Ja saahan ruusupavusta ihan syötävää satoakin sitten myöhemmin.

 Tuoksuhernettäkin on tulossa, mutta se ei kuki vielä, jos ehtii ollenkaan.



Kasvihuoneet ovat olleet tuottoisia! Pienemmässä lasihuoneessa on pelkästään kurkkuja ja ne ovat antaneet hyvin satoa. Laitoin kurkuntaimet hieman myöhässä, koska meidän oli tarkoitus ramontoida kasvihuone. No, sitten kevät vilahti ja emme ehtineet, ja niinpä istutin kurkuntaimet kasvihuoneeseen. Remontti siirtyi syksylle tai ensi kevääseen.

Kurkkuja laitoin tavallisia pitkiä lajikkeita, kuten hyväksi todettua 'Paska' kurkkua. Nimi ei kurkkua pahenna! Vaikka en niin välitä viljellä hybridilajikkeita, niin laitoin silti lyhyitä minikurkkujakin, kuten 'Pony' ja 'Baby' lajikkeita. Myöntää täytyy, että ovat olleet kyllä näppärän kokoisia. Ja koska pitkä viileän sään jakso hidastutti avomaan kurkun satoa, olen säilönyt näitä lyhyitä kurkkuja mausteliemeen. Nytkin minulla on kellarinrapussa viileässä odottamassa kasvihuonekurkkuja, joista aion tehdä kurkkurelishiä. Onnistuu ihan samalla lailla, kuin avomaan kurkuistakin. Kurkku, mikä kurkku!




Isommassa huoneessa on tomaattia, paprikaa, chilejä, vesimelonia, yrttejä ja kukkiakin. Kasvihuone on aivan liian täynnä! Mutta toisaalta, onhan se nyt ihanaa, kun on paljon kaikkea. 

Purimme keväällä kiinteät kasvatusaltaat kasvihuoneesta ja korvasimme ne laasti-/rakennuspaljuilla. Paljuissa viljely on osoittautunut lasihuoneessa toimivaksi ratkaisuksi ja halusin kokeilla sitä myös isossa huoneessa. Ja kyllä, toimiihan se hyvin!

Tomaatteja ollaan syöty paljon ja olen jo tehnyt yhden pienen satsin umpioitua tomaattikastiketta. Viimeinen purkki edellisvuotista syötiinkin heinäkuussa, joten oli aikakin saada uutta.

Paprikat odotuttavat kypsymistään. Isoja 'Poblano' chilejä aion alkaa keräilemään tuota pikaa. Olen kasvattanut niitä useana vuonna ja teen niistä täytettyjä chilejä. Ne ovat tosiaan ihan paprikan kokoisia kooltaan. 

Teen niille yleensä jauheliha-riisitäytteen, johon laitan myös juustoraastetta sekaan ja pakastan ne sellaisenaan. Sitten kun on aika syödä niitä, ne on kätevä ottaa sulamaan suoraan uunivuokaan ja heittää paistumaan. Ovat vähän niin kuin puolivalmisteita. Useana kesänä olen näitä tehnyt ja ollaan syöty niitä paljon.

Meillä on myös toista isoa chiliä kasvamassa, 'Corno di Toro Giallo' on lajike. Sitä käytän myös noihin täytettyihin chileihin. 'Jalapenosta' ja 'Biquiho' chileistä teen pikkelöityjä chilejä ja sitten on vielä paria lajiketta, joita kuivaan.

Kasvihuoneviidakko!

Pihvitomaatti 'Dirty little chicken'

Chili 'Poblano Ancho'

Viinirypäle 'Somerset seedles' on
erittäin herkullinen!



Beibe on käynyt keräämässä joitakin litroja mustikkaa. Itse olen "viihtynyt" vatukossa. Metsävadelmaa on ollut tänä kesänä paljon! Niin paljon, että tarjosin sitä jopa myyntiin. Tosin huonolla menestyksellä. Eihän täällä päin kukaan sitä osta. Muutaman kilon sain menemään tutuille. Mutta onpa sitten itsellä vadelmaa pakastimessa reilusti ja hilloakin keitettynä. Metsävadelma on minun lempimarjani!



Herkkuhilloa!



Puutarhamarjoista keräsin punaista- ja mustaa viinimarjaa ja pakastin ne isoihin pusseihin odottamaan myöhempää mehun keittoa. Keräsimpä vielä karviaiset ja loput punaiset viinimarjat ja myin ne marjavälitykseen. Sattui niin sopivasti, että olivat työmatkani varrella vastaanottamassa, niin ei tarvinnut varta vasten lähteä viemään. Hinta oli kuitenkin niin alhainen, että ei olisi muuten kannattanut.



Sieniäkin on alkanut pikku hiljaa löytymään. Varsinaisesti en ole vielä sienestämässä käynyt, mutta vatukkoreissuillani olen tömännyt muutamiin yksilöihin. Ollaan kuitenkin jo saatu nauttia sienikastikkeesta itse kasvatettujen perunoiden kera. On muuten herkkua!

Lippalakissa herkkutatti ja sikurirouskuja!


Elokuu jatkuu tilalla puuhastellen. Beibe on vielä pari viikkoa lomalla ja tekee pihasaunan terassin päälle kattoa. Ostinpa minäkin naapurustosta yhden pihasaunan lisää, kun halvalla sain ja ihan pihaan tuotuna. Kyllähän nyt saunoja pitää olla reilusti!

Ajattelin ensin, että tehdään rakennuksesta ankkala, mutta on liian hyväkuntoinen ankkojen pilattavaksi. Joten se jää saunakäyttöön, mutta ehkä jotain sille tehdään jossain vaiheessa.

Siellä sitä saunaa kipataan paikoilleen!


Koska olemme olleet paljon ihan vain tässä kotosalla, kanat ovat saaneet olla vapaana pitkin pihaa. Ja ne ovat kyllä nauttineet! Ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon ne taittavat matkaa päivän aikana! Ei ihme ettei meillä ole punkkeja. Kanat koko ajan nyppivät jotain maasta ja kuopsuttelevat puskien aluset. Tosin kyllä tuppaavat kuopsutella sellaisista paikoistakin, mistä ei saisi. Mutta keväällä istuttamani rinneangervot ovat saaneet olla rauhassa. Katoin ne lampaiden kerinnästä jääneellä hukkavillalla, niin kanat eivät ole yhtää käyneet pensaiden alusia kuopimassa. Jääkö villa ilkeästi niiden kynsiin kiinni vai mikä on, mutta on ollut toimiva kate.

Kanat tykkäävät käydä marjapuskilla
syömässä.



Kesäkuussa meille tulleet pässipojat ovat vielä pässejä. Kunnan eläinlääkäri on lomilla elokuun, mutta syyskuussa pojat pääsevät sukukalleuksistaan. En nyt niinkään välittäisi siitä, jos astuvat meidän uuhet. Mutta ovat kuitenkin eri sukua, niin en ole viitsinyt hajoittaa laumaa. Tulevat kaikki niin hienosti toimeen keskenään.



Juhannuksena kuoriutuneet ankat ovat kasvaneet hurjasti ja ovat päivittäin ulkona siirreltävässä tarhassa. Kunhan vielä vähän kasvavat ja varttuvat, niin nekin saa kulkea vapaasti pitkin pihaa kotiloita syöden. Nämä juoksuankat ovat kyllä mainioita tapauksia!

Ankoista ei ollutkaan tuoretta kuvaa, niin
laitetaan kuva isosta ja pienestä sisiliskosta.
Näitä pieniä oli monta. Olisikohan 
tuo iso ne juuri synnyttänyt?



Minulla on vielä elokuun ajan taidenäyttely Kangasalan keskustassa, Jalmarin Kodolla. Työhuoneellani Kololla Lepolan matkailu- ja hyvinvointikeskuksella en ole kovin paljoa ehtinyt olemaan. Olen tarjonnut monia kursseja lapsille ja aikuisille, mutta kiinnostus niihin on ollut vaisua. Joten olenkin nyt panostanut paljon tähän omavaraisempaan elämäämme täällä tilalla ja käynyt vaan ehkä kerran viikossa maalailemassa työhuoneella. Talvella on sitten ehkä enemmän aikaa olla luova ja josko ihmisetkin sitten innostuisivat osallistumaan kursseillekin.

Harrastettiin valokuvaajaystävän
kanssa tällaistäkin taidetta. Hän
ja tyttäreni tekivät minulle raparperin
lehdistä mekon ja sitten kuvattiin. Tässä
yksi lopputuloksista. 


Tämmöisiä meille tänne Leppämäkeen kuuluu noin pääpiirteittäin! Käyhän lukemassa muiden omavaraistelijoiden kuulumiset!


Tämä Beiben minusta ottama kuva naurattaa! 
Olin juuri könynnyt metsästä saaliini kanssa 
naama punaisena ja hikisenä. Näytän
kuvassa ihan kuin joltain urheilijalta 
palkintojensa kanssa urheilusuorituksen
jälkeen!


Mukavaa elokuuta ja voikaa hyvin!


Elokuu

Kasvuvyöhyle 2


Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/08/miten-onnistui-perunan-viljely-ja.html


Oma tupa ja tontti


https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/08/tapahtui-heinakuussa.html


Pilkkeitä Pilpalasta, kasvuvyöhyke 2 https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/07/omav.html


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-8/


Rakkautta ja maanantaina https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/08/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-8.html


Farmescape https://farmescape.fi/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2026-kuulumisia