lauantai 31. joulukuuta 2022

Sillikiusaus

 


Meidän joulupöytään kuuluu silli. Ostan yleensä kokonaisia fileitä ja teen niistä vähän sellaisen "valelasimestarinsillin". Eli laitan purkkiin paloitellun fileen ja pilkon porkkanaa, sekä sipulia joukkoon, lisään maustepippureita ja laakerinlehtiä, keitän etikkaliemen ja kaadan sen jäähtyneenä purkkiin ainesten päälle.


Lapsuuden jouluissa lasimestarinsilli tehtiin toki kokonaisista silleistä, mitä ei todellakaan perattu muistaakseni mitenkään. Kai niistä nyt "paskat" sisältä otettiin pois, mutta en ole kyllä siitäkään ihan varma. 
Ruotoineen päivineen sillit paloiteltiin purkkiin ja sitten jokainen lautasellaan vasta palat suori.


Olen aina pitänyt sillistä kaikissa muodoissa, mutta tuo lapsuuden lasimestarinsilli tuo vieläkin kylmiä väreitä kroppaan.

Nyt vähän harhauduin aiheesta. Piti kertoa siitä, mitä joululta jääneistä silleitä voi ja kannattaa tehdä.
Pari vuotta sitten tein sillipastaa joulusillin jämistä. Se on tosi hyvä ruoka sekin.
Mutta nyt tein sillikiusausta ja se oli ihan suksee meillä. Beibe tykkäsi tosi paljon ja tytärkin oli meillä käymässä juuri sopivasti ruoka-aikaan ja söi hyvällä halulla äitinsä kokeiluja. Vain Omppu ei tykännyt. Yllätys!





SILLIKIUSAUS

  • noin 1,5 kg perunoita
  • 2 sipulia
  • 150 g matjessilliä(filettä)
  • 5 dl kuohukermaa+ 1dl maitoa kermapurkin huuhteluun
  • 1 tl kuivattua tilliä
  • mustapippuria rouhittuna
  • hyppysellinen valkopippuria
  • suolaa
  • 25 g voita ruuan päälle paloiteltuna+nokare vuuan voiteluun
Kuori ja suikaloi perunat sekä sipulit. Kuutio silli pieniksi kuutioiksi.
Voitele vuoka ja laita kaikki aineet kermaa ja voita lukuunottamatta vuokaan. Sekoita ainekset hyvin keskenään.
Kaada kerma ainesten päälle, lisää maito kermapurkkiin, ravistele hyvin ja kaada sekin vuokaan. 
Lisää palasteltu voi vuuan pinnalle ja paista kiusausta 175 asteessa niin kauan kuin perunat ovat kypsiä. Tämä riippuu vuuan muodosta ja perunalajikkeesta. Mutta ainakin 45 min-1 h.

Jos pidät janssoninkiusauksesta, pidät myös tästä!
Me söimme kiusausta aiemmin tekemäni rosollipaistoksen kera. Siihen löydät ohjeen täältä . 

Herkullista ja maukasta uutta vuotta 2023 kaikille lukijoille, seuraajille ja satunnaisille vierailijoille! 

tiistai 27. joulukuuta 2022

Joulu tuli ja meni!

 

Pidin kolmatta vuotta Hehku-tontun joulu-
kalenteria instassa ja facessa.

Ensin sitä odotetaan kuukausi tolkulla ja sitten se on yht'äkkiä ohi. Tältä tuntui jotenkin tänä vuonna joulunpyhät menevän. Olihan tämä tosi lyhyt aika tänä vuonna, kun aatto osui jo lauantaille. Ei oollut kuin pidennetty viikonloppu.


Kuhmalahden kyläkaupan pihassa on puhelinkoppi.
Siellä ei enään puhelinta ole, mutta tonttu tai
joulupukki pitää kuumaa linjaa siellä aina
joulunaikaan.

Ulkosaunalla oli taas oma joulukuusi.

Tyttären perhe tuli aatonaattona, kuten muinakin vuosina. Joulumme alkoi siis jo silloin. Kahviteltiin, saunottiin, syötiin myöhään ja nukuttiin. Siinäpä se!
Muksut availivat mummulaan "eksyneet" lahjansa ja oli tosi rauhallista meno. Ei siis meininkiä yhtään!

Tämän näköistä oli meidän mäellä joulunpyhinä.

Beibe lämmittää jouluaaton saunaa.

Myrskylyhdyt valaisivat pihaa.

Kun Mäyrävuoren sirkus lähti kotiin aattona iltapäivästä, me Beiben kanssa lähdettiin viemään kynttilä haudalle ja katsomaan Kuhmalahden kirkonkylälle tien varteen sytytettyjä valoja.

Nyt oli ainakin lunta riittämiin joulutunnelman
aikaan saamiseksi.

Tänä jouluna ei pahemmin kattailtu pöytää. Syötiin siellä missä 
mahduttiin ja Kuukuna kokosi lahjalegojaan samalla aterioiden.

Hyvää oli silti, vaikka kauniit kattaukset puuttuivatkin!

Aattoilta menikin sitten ihan televisiosta elokuvia tuijottaessa, herkkuja syödessä ja hieman glögiä, sekä viiniä siemaillessa.

Omppu-tonttu huolehti marsujen ruokkimisesta.

Benja nautti vapaana olosta ja runsaasta
lumimäärästä.

Meidän joulukuusi oli silleen "venäläistyyppisesti"
koristeltu. Vain julkisivun puolelta! Lapset saivat 
sen koristella ja siitä tuli sitten tollainen.

Joulupäivä otettiin ihan rennosti. Minä lueskelin kirjaa ja Beibe kävi lähimetsässä liukulumikenkä retkellä. Nukuin jopa päikkärit!
Vaikka olenkin ollut viime aikoina vaan kotosalla, niin tälläinen mitään tekemätön päivä oli silti erittäin tervetullut.

Vehkajärven kirkossa oli joulukuusi valaistuna.

Hautausmaa oli täynnä kynttilöitä.

Toisaalle haudattujen muistoksi!

Muutenkin koko joulunpyhät menivät ilman stressiä. Ei ollut hienoja joulukattauksia. Jouluateria syötiin ihan arkiastioista ja riisipuurotkin aattoaamuna oli "Saarioisten äitien" tekemää. 

Aattoiltana poltettiin jätkänkynttilä pihassa.

Eteisen lipaston asetelma; huonemänty ja 
ledikynttilä.

Beiben kanssa katseltiin aattona elokuvia. Kuten
Areenasta hyvä dokumentti Tina Turnerista.
Syötiin samalla tuunattuja roiskeläppiä!

Meillä oli pieni kinkku, jonka paistoin aatonaattona. Siitä oli joulupäivänä jäljellä pieni sirkama, joka Beiben kanssa juhlallisesti jaettiin. Muutenkin jouluruuat menivät hyvin tänä vuonna ja niitä ei tarvitse syödä viikko tolkulla.

Ulkosaunan kynttelikkö joulupäivänä.

Ja toinen  pöydällä. Beibe on tehnyt molemmat
kyntteliköt.

Kynttilöitä on poltettu urakalla joulunpyhinä.

Tapaninpäivänä Beibe saksi joulukuusen ja vei oksat elukoille nakerrettavaksi. Vaikka kuusi oli kaadettu keskiviikkona ja saanut hyvin vettä, se varisti neulasiaan. Joten, ajattelimme siivota sen jo pois. Olihan meillä ollut muksujen koristelema muovikuusi yläkerrassa jo monta viikkoa.

Tapaninpäivän aamuna, joulukuusi sai lähteä
lampaiden, kanien ja marsujen jatkojalostukseen.

Tapanina kävimme kahdestaan elokuvissa katsomassa Whitney Houstonista kertovan elokuvan. Se oli ihana! Suosittelen kaikille kasarin teineille sitä. Ja varatkaa nenäliinoja mukaan! Minua ainakin herkisti kaunis musiikki, jota oli paljon elokuvassa. Tietysti myös liian aikaisin sammuneen tähden elämä.

Tapaninpäivänä käytiin elokuvissa katsomassa
Whitney Houstonin urasta kertova elokuva.
Rakastin tätä leffaa joka solullani! 

Elokuvan jälkeen vielä vähän mässäilyä
kebabrullan muodossa!

Vaikka meidän joulu ollut mitenkään kovin juhlava, oli silti kivat pyhät. Paljon lepoa ja yhdessäoloa tyttären perheen ja Beiben kanssa. Poikkesipa meillä muutamia ystäviäkin ohikulku matkallaan. Ihanaa!

Nyt on arki taas saapunut muutamaksi päiväksi ja Beibellä alkoi työt. Minä siivoan joulua pois ja ulkona sataa vettä.

Perjantaina on uudenvuoden aatto, mutta eipä ole mitään kemuja tiedossa. Sitä paitsi, Beibe on iltavuorossa töissä, joten yksin en viitsi hirveästi juhlia. 

Kylällä on aattona illalla ilotulitus, että jos sitä lähtisi kävellen katsomaan. Tai sitten en! Vaihtuu se vuosi ilman mitään juhlimisiakin. Voi että sitä on tullut vanhaksi ja laiskaksi juhlijaksi! ='D

MUOKS. Vaikka minä olen ollut siinä uskossa,että uudenvuoden aatto on perjantaina, niin oikeasti se onkin lauantaina. Kiitos Heli asian korjaamisesta!❤ 

Meikäläisen suunnitelmia moinen päivän vaihtuminen ei taida kuitenkaan muuttaa!😄

tiistai 13. joulukuuta 2022

Valon neito, joka pimeydessä vaeltaa!

 



Elämme erikoisia aikoja! Mutta elämä rullaa eteen päin, maailman outoudesta huolimatta. Taas on Lucian päivä ja minä vuotta vanhempi.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa postaus aina syntymäpäivänäni. Niinpä teen nytkin, kynttilän valossa! Koska sähkön hinta on tätä kirjoittaessa yli 70 senttiä kilowatti. Joten pitää vain tyytyä kynttilä(kruunun) valoon.

Syntymäpäiväpostauksia on vuodesta 2014 ja jos vanhenemiseni ajatukset kunakin vuotena kiinnostaa, löydät postaukset Lucia-tunnisteella.


Päässäni oleva hattu on jo 33 vuotta vanha.
Sain sen täyttäessäni 18-vuotta erältä
silloiselta ystävältäni.


Viime vuonna oli jonkinlainen etappi saavutettu elämässä, kun täytin 50-vuotta. Nyt en edes kutsunut ketään kahville. No, kävimme Beiben kanssa edellisenä viikonloppuna syömässä ja elokuvissa. Mutta kun "the Päivä" osui tiistaille ja sattuipa samaiselle päivälle vielä kunnon talvimyrsky lumipyryineen, en halunnut ketään vaivata ajelemaan tänne meille.

Pienen täytekakun pyöräytin meille iltapäiväkahville. Koska tuo sähkön hinta on aivan mahdoton, ajattelin paistaa kakkupohjan puuhellan uunissa. Kyllä täytyy myöntää, että sisäinen babuskani paukutteli essun nyörejä, kun kakkupohja onnistui lämpömittarittomassa uunissa. Pyhimyksen lisäksi minusta löytyy näköjään babuska!


Hyvin onnistuu leivonta puuhellan uunillakin!


Olenhan minä kyllä sukua ihan oikealle babuskalle. Isäni äiti, jota pikku-mummuksi kutsuttiin pienen kokonsa vuoksi, teki kaiken ruuan ja leivonnaiset puuhellalla. Myös anoppini leipoi paljon puu-uunissa. Nämä molemmat taitavat naiset avasivat uunin luukun, laittoi kätensä sisään ja arvioivat lämpötilaa. Ilmeisesti olen itsekin nyt tarpeeksi vanha omatakseni tämän taidon. Tai sitten tuo korkea sähkönhinta saa löytämään itsestään uusia taitoja!

Nyt syntymäpäiväni paistoin kaksi joululimppua taas puuhellan uunissa. Ihan vain kokeillakseni, oliko kakkupohjan paisto puhdasta säkää. Ei ollut! Limput onnistuivat täydellisesti.


Limpuista tuli täydelliset!


Beibe on iltavuorossa, niin saan olla "pyhyyteni" kanssa ihan kerallani. Yksi ystävä soitti päivällä ja toinen poikkesi pikaisesti tuomaan joulumuistamisia työmatkallaan. Mutta siinäpä se!

Kävimme etukäteen juhlistamassa synttäreitäni
Kangasalla Trattoria Pazzissa. Otettiin
antipasto-annos alkupaloiksi.



Minulla oli suunnitelmana lähteä yksikseni hieman hummailemaan Tampereelle. Lumimyrsky sotki suunnitelmat. Mutta ei se mitään. Menen joku toinen päivä. Parempi siirtää menoaa, kun kerran pystyy. Että voi sitten juhlistaa tuleviakin syntymäpäiviään.


Minä söin pasta carbonaran pääruuaksi.
Beibe söi kuhaa sahramirisotolla.


Elämä on ihan yhtä hyvää edelleen näin 51-vuotiaana. Töitä teen vähän ja olen kotona paljon. Kysyinkin Beibeltä tänään, että ottaako häntä päähän, kun "lorvin vaan kotona". Ei kuulemma pänni, koska kämppä on lämmin, kahvit keitetty ja ruoka laitettu. Palvelu kuulemma pelaa hyvin, kun olen kotona! =D


Salted caramel pannacotta oli taivaallista!



Näitä edellä mainittuja toimintoja olen tehnyt syntymäpäivänikin aikana. Sen verran kävin liikkeellä, että hain paketin postista ja lähetin joulukortit. Lainasin yhden dekkarin kirjastosta, jonka pariin ajattelin illalla syventyä. 

Koristeltiin murujen kanssa yläkertaa
valkoinen överikuusi!


Jouluun on puoltoista viikkoa ja se kadoksissa ollut joulumielikin alkaa taas löytymään. Luntakin saatiin tänne itä-Pirkanmaalle. Kun sitä vihdoin alkoi satamaan, se ei sitten lakannutkaan ja lunta on nyt useita kymmeniä senttejä. Niin kuin taitaa olla koko Suomessa!

Jos on sähkönhinta korkea, niin on myös
auringonkukansiementenkin hinta!



Minulla on vielä kaksi pitkää työpäivää ennen joulua. Mutta koko jouluviikko on vapaana, joten nautin täydestä sydämestäni, että saan siivoilla rauhassa fiilistellä joulun tuloa. Jotain pientä ehkä leivon, teen rosollia ja jotain muuta pientä. Mutta valmiilla laatikoilla mennään. Koska Beibe ja tytär ovat "Saarioisten äitejä", he ovat hoitaneet joululaatikkopuolen tänä(kin) jouluna. En valita!

Näkymät pihapiirissä on kieltämättä kauniit!



Tyttären perhe tulee ainakin osaksi joulua tänne Leppämäkeen. Pikku-murut odottavat kovasti joulua ja Kuukunaa jännittää kovasti, mitä lahjoja hän saa. Omppukin oli ympyröinyt lelulehdestä lahjatoiveita. Vaikka en niin välitä joulun kaupallisuudesta, pidän lahjojen antamisesta. Lapsenlapsilleni haluan hankkia sellaisia leluja, joilla tiedän heidän leikkivän. Toiveet heillä ovat kuitenkin tosi maltillisia, ainakin vielä.

Kävimme murujen kanssa katosomassa elokuvissa
Mimmi Lehmä -elokuva.


Täytyy todeta, että ihan mukava syntymäpäivä, vaikkakin ihan arkinen. Ja vaikka kynttilän valossa olemisesta tykkään, taidan silti elää hieman kulutusjuhlaa ja sytyttää valot, että näen lukea tuota lainaamaani kirjaa.


Mukavaa viikkoa ja joulun odotusta teille!

maanantai 5. joulukuuta 2022

Suuntana omavaraisuus osa 12; Itselle tehdyn työn iloa!


 Olen koko vuoden siunaillut näiden yhteispostausten alussa sitä, että kuinka nopeasti kuukausi aina vierähtää ja TAAS on aika uuden Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen. Mutta hei, ihan oikeesti! Siis, joulukuu! 


Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja omatoimisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat postauksen yhtäaikaisesti ennalta päätetystä aiheesta.

"Tää onnea on..."

Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarja on ollut voimissaan useita vuosia. Osa siihen osallistuneista on lopettanutkin bloggaamisen, mutta varmasti yhtä monta uutta blogia on tullut mukaan. On sitten myös meitä "dinosauruksia", kuten minä ja minun Rakkautta ja maan antimia-blogini, jotka ollaan oltu mukana ihan alusta asti. Ja ihan kovin montaa kirjoituskertaa ei ole väliin jäänyt. Tänäkin vuonna vain yksi!

Iloa on vanha talviomenapuu, jonka omenat
säilyvät kellarissa pitkälle talveen.

Tämän omavaisuuteen keskittyvän yhteispostaussarjan aikanaan keksivät Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Heitä on siis kiittäminen kaikista näistä vuosista ja siitä että edelleen pitävät meitä yhdessä ja kannustavat meitä kirjoittamaan. Satu myös joka kuukausi pyytelee meiltä muistamattomilta, että lähettäisimme postaustemme linkit hänelle, jotta hän sitten saa ne koottua yhteen paikkaan. Sieltä me kukin käymme ne kopioimassa ja liitämme ne omiin postauksiimme. Näin Te, rakkaat lukijamme, voitte käydä lukemassa helposti kaikkien kulloisenkin kuukauden postaukseen osallistuneiden kirjoitukset.

Onni ja ilo on karpalosuo lähiluonnossa.

Nämä linkit muiden kuukauden postauksiin löydät tuttuun tapaan tämän postauksen lopusta. Alta olevista linkeistä pääset lukemaan minun tämän vuoden Suuntana omavaraisuus-postaukset.


Teurastuspäivänä ei yleensä hymyilytä. Mutta
itsekasvatettu liha ruokapöydässä kylläkin.

Joulukuun aiheena on iloa tuottavat asiat omavaraistelussa. Mikä on se juttu, mistä nautit eniten ja mikä tässä touhussa on parasta? Mitkä ovat sellaisia asioita, mitkä saavat sinut onnelliseksi ja hymyn huulillesi?

Veriseitikillä värjätyt sukkalangat. =)

Minä valitsin tähän postaukseen vanhoja kuvia meidän omavaraistelevammasta elämäntavasta. Niitä katsellessani totesin, että saamme elää hyvin monipuolista elämää. Ja se ainakin sai minut hyvin iloiseksi ja tuntemaan onnea.

Onnen hetki onnen tyyssijassa eli kasvihuoneessa!

Kyllähän se, että elää tällaista työntäyteistä elämää, osoittaa tämän olevan meille iloa ja onnea tuottavaa. Ellei sitten ole jonkin sortin masokisti ja itseään inhoava. Vaikka kyllä sitä masokistin luonnettakin tässä tarvitaan pieni ripaus. Mutta tarkemmin ajateltuna, itseään ehkä sittenkin pitää enemmänkin rakastaa, kuin inhota. Kun kerran haluaa antaa itselleen tällaisen elämän. Näin ihanan!

(yhtä hymyä!)

Eihän omavaraistelu ole sellaista elämää joka hetki, kuten vaikkapa somessa sitä kuvataan. Ei tarvitse kuin katsoa ulkomaalaisten omavaraistelijoiden instagram reelssejä ja voi että, millaisia paratiiseja järjettömän suurine satoineen ja säilykevarastoineen niissä kuvataan. Kaikki onnistuu, kasvimaat ovat rikkaruohottomia ja hyvinvoivia eläimiä on joka lajia, mitä nyt kuvitella saattaa.

No words needed!

Ehkä kuitenkin se, että jokainen onnistuminen vaatii yleensä aika paljon työtä, taitoa ja vielä enemmän onnea, tuo sitä iloa. Luonto ja maa antaa, niiltä ei pelkästään oteta! Kun niitä kohtelee hyvin, ne antavat takaisin iloa elämään. 

Tässä aurinkoisessa keväisessä kuvassa todellisuudessa
sataa vettä kaatamalla. Ilon aiheita nämäkin. Vesisade,
kevät ja toukotyöt!

On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun näkee siemenen kehittyvän taimeksi, kananmunan kuoriutuvan tipuksi, lampaan synnyttävän karitsoita, marjojen kypsyvän ja ympäröivän luonnon muuttuvan vuodenaikojen mukaan. Se tunne on todella voimakas. Sitä naurattaa ja itkettää yhtä aikaa. Pelkästä ilosta ja onnesta siitä, että saa olla osana sitä kaikkea. Rintaa puristaa, aivan kuin rakastuisi joka päivä, joka hetki palavasti, yhä uudelleen ja uudelleen. 

Iloa tuottaa kotieläinten elämän seuraaminen.
R.I.P Synkkä-kukko!<3

Olen joskus jopa kyyneleet silmistä valuen syönyt jotain ruokaa, jonka raaka-aineet on olleet lähestulkoot itse kasvatettuja/kerättyjä/pyydettyjä. Ja koska ruoka on ollut lisäksi ihan järkyttävän hyvää!

Etupihalla kasvava Valamonruusu, joka ilahduttaa
kauniilla kukinnallaan, huumaavalla tuoksullaan
ja antamalla satoa ruusun terälehdillään.

Ilo ja onni elämään löytyy yleensä ihan arkisista asioista. Ja tulevat eteen ihan yllättäen. Erityisesti hymyn huulilleni tuo se, että asumme luonnon ympäröimänä. Iloa tuottavat asia huomaa usein ihan pihassa kävellessään. Ohi kulkeissaan saattaa huomata kukan puhkeavan kukkaan, kauniin perhosentoukan tai löytää herkkutatin. Ja voi sitä ilon määrää!
Vaikka pidänkin siitä, että pääsen välillä käymään elokuvissa, konserteissa, museoissa tai katsomassa jotain nähtävyyttä, silti nautin näitäkin enemmän vaikkapa saadessani seurata urosvesiliskojen parittelutanssia naaraan ympärillä meidän pihalammella. Keväällä hiivimme aina lammelle mennessämme sellaisesta suunnasta, ettei aurinko luo meidän varjoja lampeen säikäyttäen liskoja. Hiivimme siksi, koska liskot aistivat askelten tömähtelyt. Manterien parittelutanssi on niin kiehtovan kaunista, että voisimme maata vaikka kuinka kauan sitä katselemassa. 
Ei voi olla kuin iloinen, että pääsee tällaisia asioita näkemään ja kokemaan.

Iloa tuottaa myös kaikenlaiset kokeilut. Vaikka
ne eivät onnistuisikaan. Tässä toissa kesän yksi
kokeiluista; maapähkinä, joka tuotti kaksi 
pähkinää. Yksi siis molemmille!

Hymy väreilee huulilla väkisinkin silloin, kun haen meidän kellarista jotain itsekasvatettua ja säilöttyä. Rappusia talon alla sijaitsevaan kellariin laskeutuessani, luon katseita säilykepurkkeihin ja muistan, millainen kesä oli ja miten mikäkin kasvoi. Kellarin oven avatessani katson hyllyä, jossa on mehuja ja hapatettua koivunmahlaa. Rakkaudellinen tunne valtaa mieleni ja sieluni, kun valikoin juureskellarissa perunoita tulevaan ruokaamme. Puhdasta iloa!

Itse tehtyä ruokaa, pääosin itsekasvatetuista ja 
-kerätyistä raaka-aineista. Ilon aihe tämäkin!

Suurta iloa tuottaa luonto, joka on antelias, jos vain viitsii hieman nähdä vaivaa. Itselläni oli esimerkiksi niin kova "vattukiima" viime kesällä, että tunne vastasi suorastaan sitä tunnetta, kun on vastarakastunut johonkin henkilöön. Asia, eli tällä kertaa vadelmat, olivat lähes koko ajan mielessä ja kun pääsin töistä, oli pakko mennä metsään. Ei pystynyt kerta kaikkiaan olemaan erossa vattupusikoista!
En edes joka kerta poiminut vadelmia mitenkään suuria määriä. Välillä ihan seuraavan päivän tuoreeltaan syömiset. Mutta minulla oli kahvia mukana ja hengailin vadelmapusikossa. Huvinsa kullakin, mutta minä tunsin suurta mielihyvää ollessani vadelmapaljouden keskellä.

Omien mehiläisten tuottama, makea hunaja
saa väkisinkin hymyn huulille! Ja tietysti
oma, niin rakas mehiläistarhuri! <3

Iloa omavaraistelussa tuottaa sellainenkin asia, että tätä saa jakaa. Saa olla osa omavaraistelevaa blogiyhteisöä ja kirjoittaa omia kokemuksiaan omavaraisemmasta elämäntavasta. 
Viime vuosina olemme olleet Beiben kanssa todella iloisia siitä, että meillä on ihanat lapsenlapset, joille me saamme jakaa tätä maalaismummulan elämää. Pienet lapset ovat kiinnostuneita suurinpiirtein kaikesta ja haluavat osallistua. Se, että kuinka kauan, niin jää nähtäväksi. Mutta nyt nautitaan ja iloitaan näistä pienistä apulaisista.

Ihana, iloa tuottava kesäkuva!

Parasta ja eniten iloa tuottavaa omavaraistelussa on jatkuva oppinen. Oman ruuan kasvattaminen, erilaisten taitojen kartuttaminen, eläinten kasvattaminen ja luonnon kanssa yhteydessä oleminen. Kaikista näistä oppii koko ajan uutta. 
Jonkinlainen riippumattomuuden tunnekin tuo iloa. Vaikka ehkä se on jonkinlainen itse luotu harha, että oltaisiin muista ja yhteiskunnasta riippumattomia. Mutta tämä nykyinen maailmanmeno on sellaista, että mieleen on hiipinyt kaikenlaista. Mistä juurikin yksi ilta keskusteltiin Beiben kanssa. Että ei oltaisi uskottu, että pitää miettiä miten pärjää, jos tapahtuu sitä ja tätä.
Mutta tämä omavaraistelu on työtä, mitä tehdään itselle. Palkka tulee itse kasvatettuna ruokana ja muina tuotteina tai tarpeina. Itselle, ei kenellekään muulle. Olet väsynyt työstä, mutta omaksi hyödyksi tehdystä. Tämä jos mikä tuo iloa!


Väkisinkin alkaa hymyilyttämään, kun
katsoo tätä kuvaa!

Suuri ilon ja onnen aihe minun elämässäni on, että olen löytänyt rinnalleni elämänkumppanin, joka haluaa elää kanssani ja jakaa omavaraistelevan elämäntavan. Olen myös iloinen siitä, että vuonna 2000 näin silloisen Kuhmalahden kunnan tonttimarkkinatilaisuudessa ilmoitustaululle jätetyn, pienelle ruutupaperin palalle kirjoitetun talomyynti-ilmoituksen. Nappasin ilmoituksen ja lähdin katsomaan myytävää taloa. Illalla soitin Beibelle, joka oli viettämässä viikonloppua työkavereiden kanssa, että olen löytänyt meille talon ja seuraavana päivän menisimme keskustelemaan kaupoista. Ja niin me päädyimme tänne Leppämäkeen, mikä on meille maanpäällinen paratiisi ja jatkuva ilonaihe.

Joskus olen päässyt näkemään tällaisenkin
luontotapahtuman, kun sadat ja ehkä tuhannet
hämähäkinpoikaset kuoriutuivat meidän 
ulkorappusilla.


Ihana päästä lukemaan muiden tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvien ilon ja onnen aiheista. Käy ihmeessä Sinäkin lukemassa! Linkit alla, olkaat hyvät!

Joulukuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Kasvuvyöhyke 1

Jovela  https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2022

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/12/suuntana-omavaraisuus-12

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/12/lahiruokaa.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-12/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16735

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/12/suuntana-omavaraisuus-osa-12-itselle.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-ilon-aiheet

Caramellia https://caramellia.fi/joulukuu2022

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2022/12/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/12/5-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/12/05/joulukuu-22-ilonaiheet-omavaraistelussa


Kuvan täydeltä iloa ja onnea tuottavia asioita!

Ihanaa joulunaikaa ja -odotusta Teille kaikille, rakkaat blogini lukijat. Ja tietysti teille, kanssabloggaajat. Voikaa hyvin!

Hyvää joulua!